This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 31998D0618
98/618/EC: Commission Decision of 23 October 1998 under the provisions of Council Regulation (EC) No 3286/94 concerning measures maintained by the Republic of Argentina on the export of bovine hides and the import of finished leather (notified under document number C(1998) 3206)
98/618/EY: Komission päätös, tehty 23 päivänä lokakuuta 1998, neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 säännösten mukaisesti Argentiinan tasavallan nautaeläinten vuotien viennissä ja valmiin, muokatun nahan tuonnissa soveltamista toimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 3206)
98/618/EY: Komission päätös, tehty 23 päivänä lokakuuta 1998, neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 säännösten mukaisesti Argentiinan tasavallan nautaeläinten vuotien viennissä ja valmiin, muokatun nahan tuonnissa soveltamista toimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 3206)
EYVL L 295, 4.11.1998, p. 46–49
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
In force
98/618/EY: Komission päätös, tehty 23 päivänä lokakuuta 1998, neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 säännösten mukaisesti Argentiinan tasavallan nautaeläinten vuotien viennissä ja valmiin, muokatun nahan tuonnissa soveltamista toimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 3206)
Virallinen lehti nro L 295 , 04/11/1998 s. 0046 - 0049
KOMISSION PÄÄTÖS, tehty 23 päivänä lokakuuta 1998, neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 säännösten mukaisesti Argentiinan tasavallan nautaeläinten vuotien viennissä ja valmiin, muokatun nahan tuonnissa soveltamista toimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 3206) (98/618/EY) EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ottaa huomioon yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 (1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 356/95 (2), ja erityisesti sen 13 ja 14 artiklan, on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta, sekä katsoo seuraavaa: A. MENETTELY (1) Komissio vastaanotti 8 päivänä tammikuuta 1997 asetuksen (EY) N:o 3286/94, jäljempänä "asetus", 4 artiklan nojalla tehdyn valituksen. Valituksen jätti Euroopan yhteisön nahanvalmistajia edustavien kansallisten järjestöjen liitto Cotance (Confederation of National Associations of Tanners and Dressers of the European Community) nautaeläinten nahan valmistusta ja/tai viimeistelyä harjoittavien jäseniensä puolesta. (2) Valituksen tekijä väitti, että osa Argentiinan nautaeläinten raakavuotien ja esiparkittujen vuotien viennissä ja valmiin, muokatun nahan tuonnissa soveltamista toimenpiteistä on ristiriidassa useiden Maailman kauppajärjestön, jäljempänä "WTO", perustamissopimuksen ja sen liitteiden määräysten kanssa ja että kyseiset toimenpiteet aiheuttavat epäsuotuisia kaupallisia vaikutuksia sen jäsenyrityksille. Edellä sanotun perusteella valituksen tekijä pyysi komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta Argentiina lakkaisi soveltamista kyseisiä toimenpiteitä, joita ovat a) raakavuotien tosiasiallinen vientikielto, b) tullin suorittama raakavuotien tarkastusmenettely, johon osallistuu Argentiinan nahanvalmistusteollisuuden asiantuntijoita, c) ylimääräinen arvonlisäveron ja tilastollisen tuontitullin periminen valmiin, muokatun nahan tuonnissa sekä d) liikevaihtoveron ennakkomaksujärjestelmä valmiin, muokatun nahan tuonnissa. (3) Valitukseen sisältyi riittävästi alustavia todisteita asetuksen 8 artiklan mukaisen yhteisön tutkimusmenettelyn aloittamiseksi. Kyseinen menettely aloitettiin 26 päivänä helmikuuta 1997 (3). (4) Yhteisön tutkimusmenettelyn aloittamisen johdosta komissio selvitti yksityiskohtaisesti tapaukseen liittyvät tosiasiat ja oikeudelliset seikat. Selvityksen tulosten perusteella komissio teki seuraavat päätelmät. B. KAUPAN ESTEEN OLEMASSAOLO (5) Selvityksessä kävi ilmi, että Argentiinan nautaeläinten raakavuotien ja esiparkittujen vuotien vientiin soveltama järjestely toimii käytännössä vientikiellon tavoin. Argentiinan viranomaiset ovat vuodesta 1972 lähtien pyrkineet kieltämään nautaeläinten raakavuotien ja esiparkittujen vuotien viennin eri tavoin, jotka kaikki ovat onnistuneet alkuun rajoittamaan vientiä merkittävästi ja lopulta tekemään sen täysin mahdottomaksi. Ennen vuotta 1972 Argentiinan ja yhteisön välinen vuotakauppa oli säännöllistä ja määrältään huomattavaa. Seuraavat seikat tukevat käsitystä, jonka mukaan kyseinen vientijärjestely on onnistunut tavoitteessaan: a) Argentiinan viranomaiset myöntävät, ettei maasta ole viety (laillisesti) nautaeläinten raakavuotia ja esiparkittuja vuotia sitten vuoden 1987, b) vuotakauppiaat vahvistavat, että vuotien ostaminen Argentiinasta vientitarkoituksiin on mahdotonta, ja c) Argentiinan nahanvalmistusteollisuus myöntää, etteivät maan vuotamarkkinat toimi vapaiden markkinoiden tavoin. Argentiinan viranomaiset tuntuvat tukeutuvan GATT 1994 -sopimuksen XI artiklan 2 kohdan a alakohtaan, joka muodostaa poikkeuksen velvoitteeseen pidättyä vientikielloista ja -rajoituksista, tulkinnassaan, jonka mukaan vienti maasta on kiellettyä tai ainakin sitä rajoitetaan XI artiklan 1 kohdan nojalla. Lisäksi Argentiinan ja Yhdysvaltojen markkinoiden hintavertailu osoittaa, että vaikka Argentiinan nautaeläinten vuotiin soveltama vientitulli otettaisiinkin huomioon, argentiinalaisten vuotien hinnan olisi pitänyt laskea tasolle, jolla niiden vienti olisi kannettavaa. Nämä tosiasiat viittaavat siihen, että nautaeläinten raakavuotien ja esiparkittujen vuotien vienti Argentiinasta on tosiasiallisesti kiellettyä. Lisäksi selvityksessä paljastui vähintään yksi valtion toimenpide (nahanvalmistusteollisuuden edustajien valtuuttaminen osallistumaan tullin suorittamaan vuotien vientiä edeltävään tarkastukseen), jolla vientikieltoa tuetaan. Vientikiellot ja -rajoitukset on nimenomaisesti kielletty GATT 1994 -sopimuksen XI artiklassa. Sen mukaisesti yhteisöllä on oikeus ryhtyä asetuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla Argentiinan vastaisiin toimiin. (6) Argentiinan nahanvalmistusteollisuutta edustavan järjestön nimeämillä henkilöillä on oikeus avustaa Argentiinan tulliviranomaisia näiden tarkastaessa nautaeläinten raakavuodat ja esiparkitut vuodat ennen niiden vientiä. Sen lisäksi, että käytäntö on osa vientijärjestelyä, jolla vuotien vienti pyritään tekemään mahdottomaksi, sen oikeutus on GATT 1994 -sopimuksen määräysten perusteella kiistanalainen. Tuotannonalan edun mukaista on estää alan tarvitseman raaka-aineen vienti; sen edustajien osallistuminen kyseenalaistaa menettelyn puolueettoman soveltamisen GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 3 kohdan a alakohdassa edellytetyllä tavalla. Näin ollen kyseinen menettely katsotaan GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla yhdessä XI artiklan 1 kohdan kanssa kansainväliseksi kaupalliseksi säännöksi, jolla yhteisölle myönnetään asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeus tilanteen edellyttämiin toimiin. (7) Argentiina soveltaa tuontitavaroihin 9 prosentin ylimääräistä arvonlisäveroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuontitavaroista perittävä alv on 30 prosenttia, kun se kotimarkkinoilta ostetuille tavaroille on 21 prosenttia. Näin ollen tuontitavaroihin sovellettava alv on syrjivä kotimaisiin tuotteisiin sovellettavaan veroasteeseen nähden. Se, että "ylimääräinen" alv katsotaan lopullisesta alv:n määrästä vähennyskelpoiseksi ennakoksi, ei vaikuta vertailun tuloksiin. Näin ollen voidaan päätellä, että ylimääräinen alv rikkoo GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 2 kohdan kansallisen kohtelun periaatetta, joka katsotaan kansainväliseksi kaupalliseksi säännöksi, jolla yhteisölle myönnetään asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeus tilanteen edellyttämiin toimiin. (8) Ulkomaisia tavaroita Argentiinaan tuovien on maksettava tavaroiden hinnasta ennakkoon 3 prosentin liikevaihtovero. Vaikka suoritus hyvitetään veronmaksajalle veroilmoituksen tekemisen yhteydessä, käytäntö on selvää syrjintää suosiessaan argentiinalaista raaka-ainetta kulutushyödykkeiden valmistukseen ja viimeistelyyn. Näin ollen, ja liikevaihtoveron ennakkomaksujärjestelmä huomioon ottaen, GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 2 kohta katsotaan kansainväliseksi kaupalliseksi säännöksi, jonka perusteella yhteisöllä on asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeus tilanteen edellyttämiin toimiin. (9) Näissä olosuhteissa komissio katsoo, että valituksen tekijän väitteet ovat perusteltuja. (10) Komissio on kuitenkin sitä mieltä, etteivät edellä mainitut oikeusperustat estä tukeutumasta mihin tahansa muuhun asiaa koskevaan WTO-sopimuksen ja sen liitteenä olevien sopimusten määräykseen, joita voidaan soveltaa WTO:n riitojenratkaisumenettelyissä. C. EPÄSUOTUISAT KAUPALLISET VAIKUTUKSET (11) Tällä hetkellä yhteisön nahanvalmistajien on vientikiellon johdosta täysin mahdotonta ostaa nautaeläinten raakavuotia Argentiinasta; selvityksestä käy kuitenkin ilmi useita eri syitä, joiden perusteella tuotannonala haluaisi ostaa tarvitsemansa raakavuodat juuri Argentiinasta. (12) Huolimatta siitä, että Argentiina on merkittävä vuotien tuottaja, sen osuus nautaeläinten vuotien kansainvälisestä kaupasta on vähäpätöinen. Argentiinan puuttuminen kyseisen hyödykkeen maailmanmarkkinoilta vähentää tuotteen kansainvälistä saatavuutta ja vaikuttaa näin toimitusvarmuuteen yhteisön nahanvalmistusteollisuudessa. (13) Se, että Argentiina soveltaa nautaeläinten vuotien viennissä edellä mainittuja toimenpiteitä, antaa aihetta pelkoon, että muutkin maat ottavat käyttöön vientirajoituksia. Ensimmäisenä tulevat mieleen Argentiinan Mercosurkumppanit. (14) Yhteisön nahanvalmistusteollisuus toimii pitkälle tuontivuotien varassa. Argentiinan ja myöhemmin mahdollisesti muidenkin maiden soveltamista vientirajoituksista seuraa, että entistä suurempi osa alan tarvitsemasta raaka-aineesta on saatava uusista toimittajamaista, mikä puolestaan kasvattaa epävarmuutta ja synnyttää lisäkustannuksia. (15) Viennissä sovellettavien toimenpiteiden ansiosta Argentiinan sisämarkkinat ovat suojassa maailmanmarkkinahintojen heilahduksilta, mikä johtaa argentiinalaisten vuotien keinotekoiseen hinnanalennukseen kotimarkkinoilla. (16) Koska raaka-aineen hinnat pidetään keinotekoisesti alhaisina, argentiinalaisilla nahanvalmistajilla on hintaetu ulkomaisiin valmistajiin nähden, joiden on maksettava maailmanmarkkinoiden mukaan määräytyvät hinnat. Koska raaka-ainekustannukset muodostavat suuren osan alan kokonaiskustannuksista, argentiinalaisten nahanvalmistajien näin saavuttama hintaetu on huomattava. Tämän perusteella voidaan päätellä, että keinotekoisesti halpana pidetyn raaka-aineen ansiosta argentiinalaiset nautaeläinten nahan valmistajat voivat myydä tuotteitaan yhteisössä sijaitsevia kilpailijoitaan huomattavasti halvemmalla. (17) Argentiina on kasvattanut huomattavasti valmiin, muokatun nahan vientiä sen jälkeen, kun vientirajoitukset otettiin käyttöön vuonna 1972. Koska Argentiinan nahanvalmistajat hyötyvät merkittävästä, hyvän kauppatavan vastaisesti saavutetusta kilpailuedusta, on selvää, että heidän vientimenestyksensä pohjautuu pitkälle kyseiseen etuun. Tavanomaisissa ja hyvän kauppatavan mukaisissa kilpailuoloissa yhteisön nahanvalmistajat olisivat voineet säilyttää ainakin osan niistä markkinaosuuksista, joita nykyisellään hallitsee ympäri maailman argentiinalainen nahka. (18) Valtaosa yhteisön nautaeläinten nahkojen valmistajista on menettänyt vuosikymmenen alusta laskien markkinaosuuksia yhteisössä samaan aikaan, kun Argentiina on kasvattanut omiaan useassa yhteisön jäenvaltiossa. Tämäkin ilmiö perustuu osittain argentiinalaisten nahanvalmistajien hyvän kauppatavan vastaisesti saavuttamaan kilpailuetuun. (19) Argentiinan nautaeläinten raakavuotien ja esiparkittujen vuotien viennissä soveltamat toimenpiteet haittaavat merkittävästi kyseisten tuotteiden kauppaa ja vaarantavat yhteisön nahanvalmistusteollisuuden raaka-ainetoimitukset. Ne myös johtavat hyvän kauppatavan vastaiseen kilpailuetuun argentiinalaisten valmistajien hyväksi, minkä ansiosta he voivat myydä tuotteitaan yhteisössä sijaitsevia kilpailijoitaan halvemmalla. Komissio päättelikin, että edellä mainitut vaikutukset voidaan katsoa asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi epäsuotuisiksi kaupallisiksi vaikutuksiksi. Lisäksi komissio totesi, että jos Argentiinassa yllättäen ilmenisi tarvetta ostaa yhteisössä valmistettua nahkaa, kyseisten toimenpiteiden vuoksi valmistajat tuskin ostaisivat tarvitsemansa nahan yhteisöstä, tuonnissa sovellettavat ylimääräinen alv ja tuloveron ennakkomaksujärjestelmä aiheuttavat mahdollisesti epäsuotuisia kaupallisia vaikutuksia, jotka todennäköisesti kehittyvät asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi todellisiksi epäsuotuisiksi vaikutuksiksi. D. YHTEISÖN ETU (20) Yhteisön kannalta on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että WTO:n sopimuspuolet täyttävät kaikki velvollisuutensa, joihin myös yhteisö on sitoutunut. (21) Jos yhteisö ei ryhdy toimenpiteisiin nykyisten kaupan esteiden poistamiseksi, on mahdollista, että jatkossa yhä useammat maat ottavat käyttöön vientirajoituksia tai -kieltoja, mikä aiheuttaisi uusia ja vakavia kaupan vääristymiä, jotka vaikeuttaisivat yhteisön nahanvalmistajien asemaa entisestään. (22) Argentiinan soveltamalla toimenpiteillä on vaikutusta yhteisön nahanvalmistusteollisuuteen, joka joutuu vastaamaan aasialaisten ja latinalaisamerikkalaisten valmistajien lisääntyvään halpatuotantoon. Toimijoiden määrä nahan maailmanmarkkinoilla on kasvussa, mistä syystä toimijakohtaiset markkinaosuudet käyvät yhä pienemmiksi. Näissä olosuhteissa hyvän kauppatavan vastaisesti saavutettu kilpailuetu johtaa markkinoiden vakavaan vääristymiseen, mihin on syytä vastata päättäväisesti. E. PÄÄTELMÄT JA TOTEUTETTAVAT TOIMET (23) Tehdyn selvityksen perusteella edellä mainittujen kaupan esteiden nykyiset, mahdollisesti epäsuotuiset kaupalliset vaikutukset voidaan poistaa vain, jos Argentiina muuttaa perusteellisesti nautaeläinten vuotien viennissä ja valmiin, muokatun nahan tuonnissa soveltamiaan käytäntöjä. (24) Asiasta on käyty toimivaltaisten argentiinalaisviranomaisten kanssa tiiviitä keskusteluja tarkoituksena löytää sovintoratkaisu vuota- ja nahkakaupan ongelmiin. Tähän liittyen komission virkamiehet tapasivat Argentiinan viranomaisia 30. ja 31. maaliskuuta 1998 Buenos Airesissa. Tuolloin Argentiinan viranomaiset sitoutuvat vapauttamaan täydellisesti vuotien vientimarkkinat viimeistään vuoden 2000 alusta ja lupasivat ilmoittaa WTO:lle aikataulun nautaeläinten vuotien vientiveron poistamiseksi vaiheittain. Lisäksi Argentiinan viranomaiset osoittivat joustavuutta ja lupasivat selvittää mahdollisuuksia muuttaa lainsäädäntöä, jolla maan nahanvalmistusteollisuuden edustajat valtuutetaan osallistumaan vuotien tarkistamiseen tullin toimesta ennen niiden vientiä. Huolimatta vakuutteluistaan löytää kysymykseen molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, ja käytyään komission kanssa viiden kuukauden ajan keskusteluja tällaisen ratkaisun yksityiskohdista, Argentiinan viranomaiset eivät edelleenkään ole ilmoittaneet WTO:lle aikeestaan vapauttaa vuotamarkkinat täydellisesti, ei myöskään aikataulua nautaeläinten vuotien vientiveron poistamiseksi vaiheittain; vientiä edeltävää nautaeläinten vuotien tullitarkastusta koskevaa lakia ei sitäkään ole toistaiseksi muutettu. (25) Näissä olosuhteissa yhteisön etu edellyttää WTO:n riitojenratkaisumenettelyjen aloittamista. ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA: 1 artikla 1. Argentiinan tasavallan ylläpitämät nautaeläinten vuotien hiljainen vientikielto, nahanvalmistusteollisuuden edustajien mahdollisuus osallistua tullin suorittamaan vuotien tarkastukseen ennen vientiä, tuontitavaroista perittävä ylimääräinen arvonlisävero ja liikevaihtoveron ennakkomaksujärjestelmä muodostavat asetuksen (EY) N:o 3286/94 2 artiklassa tarkoitetun kaupan esteen. 2. Yhteisö aloittaa riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen ja muiden asiaa koskevien WTO:n määräysten nojalla toimet Argentiinan tasavaltaa vastaan kaupan esteen poistamiseksi. 2 artikla Tätä päätöstä sovelletaan siitä päivästä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tehty Brysselissä 23 päivänä lokakuuta 1998. Komission puolesta Leon BRITTAN Varapuheenjohtaja (1) EYVL L 349, 31.12.1994, s. 71 (2) EYVL L 41, 23.2.1995, s. 3 (3) EYVL C 59, 26.2.1997, s. 6