31998D0095

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 21 päivänä lokakuuta 1997,

Sardinian alueen (Italia) Sardinian meriliikenteelle myöntämästä tuesta (Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (98/95/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on antanut asianomaisille osapuolille edellä mainittujen artiklojen mukaisesti mahdollisuuden esittää huomautuksensa (1),

sekä katsoo seuraavaa:

I

Komissio ilmoitti Italian viranomaisille 24 päivänä kesäkuuta 1996 päivätyllä kirjeellä (2) päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen Sardinian alueen laitonta meriliikenteen tukijärjestelmää koskeva menettely.

Menettelyn aloittamisen yhteydessä komissio ilmaisi käytettävissään oleviin tietoihin perustuvat tuen soveltumista yhteismarkkinoille koskevat vakavat epäilynsä, joiden syyt ovat seuraavat:

- tukijärjestelmä sisälsi määräyksiä, joihin liittyi kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, koska meriliikenteen harjoittajat muun muassa velvoitettiin tuen käytännön ehtona palkkaamaan aluksiinsa sardinialaista miehistöä;

- järjestelmä oli sijoittautumisvapauden periaatteen vastainen, koska tuen saamisen ehtona oli muun muassa, että liikenteenharjoittajien päätoimipaikan oli oltava Sardiniassa;

- järjestelmä sisälsi tukea aluksiin tehtävien investointien helpottamiseksi siten, että sillä saatetaan rikkoa yhteisön sääntöjä.

II

Menettelyn aloittamisen jälkeen Italian hallitus esitti komissiolle huomautuksensa 31 päivänä lokakuuta 1996 päivätyllä kirjeellä. Sardinian viranomaiset esittivät huomautuksensa 11 päivänä lokakuuta 1996 ja 22 päivänä tammikuuta 1997 päivätyillä kirjeillä.

Muut jäsenvaltiot tai kolmannet osapuolet eivät esittäneet huomautuksia kuukauden määräajan kuluessa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemisesta. Todettakoon kuitenkin, että muutamat kolmannet osapuolet esittivät huomautuksia tämän määräajan jälkeen.

Italian ja Sardinian viranomaiset eivät kiistäneet komission esittämiä vastalauseita. Viranomaiset myös ilmoittivat komissiolle tukijärjestelmään tehdyistä muutoksista, joissa komission esittämät vastalauseet oli niiden mukaan otettu huomioon. Näiden muutoksien tärkeä osa on 15 päivänä helmikuuta 1996 annettu alueellinen laki N:o 9. On huomattava, että tämä päätös ei koske kyseisiä muutoksia, vuoden 1996 laki mukaan lukien, ja että niitä käsitellään erikseen.

III

Komissio sai tietoonsa kyseisen tukijärjestelmän valituksesta, joka koski tukijärjestelmän soveltamistapausta.

Tukijärjestelmä on otettu käyttöön 15 päivänä toukokuuta 1951 annetulla Sardinian alueellisella lailla N:o 20, jota on myöhemmin muutettu 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla alueellisella lailla N:o 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla alueellisella lailla N:o 11.

Laissa N:o 20/1951, sellaisena kuin se on muutettuna lailla N:o 15/1954, jäljempänä laki N:o 20/1951, säädettiin rahaston perustamisesta lainojen myöntämiseksi laivayhtiöille, jotka aikoivat rakentaa, hankkia, muuttaa rakenteellisesti tai korjata aluksia. Kyseisiä lainoja oli tarkoitus myöntää ainoastaan sellaisille yrityksille, joiden päätoimipaikka, verotuspaikka ja rekisteröintisatama olivat Sardinian alueella. Lainat eivät saaneet ylittää 20:tä prosenttia investoinneista, kun kyseessä oli aluksen rakentaminen, rakenteen muuttaminen tai korjaaminen, jos hakija oli jo saanut kyseiseen työhön tukea kyseisenä ajankohtana voimassa olevan kansallisen lainsäädännön perusteella. Jos tällaista tukea ei ollut saatu kansallisen lainsäädännön perusteella, lainat eivät saaneet ylittää 60:tä prosenttia investoinnista.

Korko, palkkio ja muut lainakulut eivät lain N:o 20/1951 mukaan saaneet ylittää 4,5:ta prosenttia lainapääomasta vuodessa, jos myös kansallisen lainsäädännön mukaista tukea oli saatu, eivätkä 3,5:ta prosenttia, jos tällaista tukea ei ollut saatu (keskimääräinen korkotuki 10-12 prosenttiyksikköä). Pääoma oli maksettava takaisin enintään kahtenatoista vuosittaisena eränä, joista ensimmäinen maksettiin kolmantena vuonna sen jälkeen, kun laiva, jota varten laina oli myönnetty, oli otettu käyttöön.

Lailla N:o 20/1951 perustettuun tukijärjestelmään tehtiin alueellisella lailla N:o 11/1988 huomattavia muutoksia. Italian hallitus ei ilmoittanut vuonna 1988 tehtyjä muutoksia EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle, joten muutettu tukijärjestelmä jäljempänä "tukijärjestelmä" oli ilmoittamatta jätettyä tukea, kuten komissio totesi päätöksessään 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta. Italian hallitus ei huomautuksissaan kiistänyt tätä päätelmää.

Tukijärjestelmässä tuen myöntämisen ehdoksi asetettiin seuraavat tuensaajayrityksiä koskevat vaatimukset:

"a) yrityksen päätoimipaikka, keskushallinto ja meriliikennetoiminta ja, soveltuvissa tapauksissa, tärkeimmät varastot ja varikot sekä yrityksen toimintaa tukevat laitteet sijaitsivat pysyvästi jossakin alueen satamassa;

b) kaikki yrityksen omistamat alukset on ilmoitettu rekisteriin alueen satamissa;

c) yritys käyttää alueen satamia liikennetoimintansa keskuspaikkana ja pitää niitä kyseiseen toimintaan liittyvinä tavanomaisina käyntisataminaan, ja että mahdollisen säännöllisen liikenteen päätesatamana tai säännöllisenä käyntisatamana on oltava yksi tai useampi alueen satamista;

d) yritys sitoutuu teettämään kunnostustöitä alueen satamissa, mikäli telakoilla on tarvittava toimintakapasiteetti eikä töille ole force majeure -esteitä, pakollisista leasingsopimuksen ehdoista johtuvia esteitä tai ilmeisiä taloudellisia tai ajallisia esteitä;

e) yritys velvoitetaan kokoamaan bruttovetoisuudeltaan yli 250 tonnin aluksia varten erityismiehitys, joka kattaa kaikki tukihakemuksen kohteena olevan aluksen miehityksessä tarvittavat miehistöluokat ja johon kuuluu ainoastaan rekisteröintisataman yleiseen merimiesluetteloon merkittyjä miehistön jäseniä, sekä palkkaamaan kyseisistä luetteloista tarvittava yleinen ja erityinen miehistö, ainoina rajoittavina tekijöinä miehistön palkkaamista koskevat kansalliset säännökset . . ."

Tukijärjestelmässä Sardinian viranomaisille annettiin myös mahdollisuus myöntää avustusta leasingkustannuksiin, jos laivayhtiö käytti lainan sijaan leasingsopimusta. Avustus on yhtä suuri kuin vuosittaista takaisinmaksua vastaavan summan lainaamisesta aiheutuvien, Italian laivayhtiöihin sovellettavan kaupallisen viitekoron mukaan laskettavien nykyisten kustannusten sekä saman summan lainaamisesta aiheutuvien, 5 prosentin korolla laskettavien kustannusten (keskimääräinen korkotuki noin 10 prosenttiyksikköä) välinen erotus. Sopimuksen päättyessä leasingoikeuden haltija voi hankkia omistukseensa alukset, joita varten avustusta on maksettu, yhtä prosenttia ostohinnasta vastaavalla rahamäärällä.

Sardinian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan tukijärjestelmää on sen tultua voimaan vuonna 1988 käytetty laina- tai leasingsopimuksien tekemiseen yhteensä 12 697 450 000 liiran arvosta.

IV

Tukijärjestelmä on EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska:

a) tukea saavat yritykset vapautuvat rahoituksellisesta rasitteesta, joka niihin tavallisesti kohdistuisi (tavanomainen kaupallinen korkokanta ja muut laina- ja leasingsopimuksiin liittyvät maksut);

b) tämä rasite maksetaan valtion varoista (Sardinian viranomaiset);

c) tuki on valikoivaa (se on suunnattu vain laivaliikenteelle);

d) tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Edellä olevan d kohdan osalta menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä huomautettiin, että yli 90 prosenttia Sardiniaan menevistä jäsenvaltioiden tuotteista kuljetetaan meritse ja että yli 90 prosenttia jäsenvaltioihin tulevista Sardiniasta peräisin olevista tuotteista kuljetetaan samalla tavoin. Lisäksi huomautettiin, että laivayhtiöt hoitavat 65 prosenttia yhteisön ja Sardinian välisestä turistiliikenteestä (matkustajat ja autot). Italian viranomaiset eivät huomautuksissaan kiistäneet edellä mainittuja lukuja eivätkä tukijärjestelmän luokittelua 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.

V

Tukijärjestelmä on laiton, koska lakia N:o 20/1951 muutettiin merkittävästi lailla N:o 11/1988 eli ETY:n perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen ilman, että Italian viranomaiset olisivat 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennalta ilmoittaneet tästä muutoksesta komissiolle.

VI

Perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään, että siinä vahvistettuja perusteita vastaava tuki ei periaatteessa sovellu yhteismarkkinoille.

Tarkasteltavana olevaan tapaukseen ei voida soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittuja poikkeuksia, koska tuella rikotaan yhteisön oikeuden perusperiaatteita: sijoittautumisvapautta (perustamissopimuksen 52 artikla) ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa (perustamissopimuksen 6 artikla ja 48 artiklan 2 kohta).

Sijoittautumisvapauden osalta tukijärjestelmässä ei edellytetä ainoastaan tuen saajan sijoittautumista Sardiniaan, vaan myös muun muassa tuensaajan päätoimipaikan sijaintia Sardiniassa. Lisäksi vaaditaan, että kaikki tuensaajayrityksen alukset - ei yksinomaan järjestelmän mukaista tukea saavat alukset - on rekisteröitävä Sardiniassa. Jo näillä vaatimuksilla rikotaan perustamissopimuksen 52 artiklaa, koska Sardiniaan sijoittautuneet yritykset, joiden päätoimipaikka sijaitsee muualla tai joiden aluksia on rekisteröity muualla, jäävät ilman tukea.

Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän osalta tukijärjestelmässä edellytetään, että bruttovetoisuudeltaan yli 250 tonnin aluksien miehistössä on oltava vähimmäisosuus merimiehiä, jotka on merkitty aluksen (sardinialaisen) rekisteröintisataman yleiseen merimiesluetteloon. Tämä vaatimus on itse asiassa tukea saavalle yritykselle asetettu velvoite palkata tietty kiintiö paikallisia merimiehiä, jotka ovat käytännössä sardinialaisia, vaikka muut merimiehet olisivat puolueettomasti arvioiden yhtä sopivia tai sopivampia suorittamaan tarvittavia tehtäviä.

On huomattava, että Italian viranomaiset eivät huomautuksissaan kiistäneet komission edellä esitettyjä väitteitä, jotka koskevat perustamissopimuksen 6 artiklan, 48 artiklan 2 kohdan ja 52 artiklan rikkomista.

Vaikka tuki ei olisikaan ristiriidassa yhteisön oikeuden perusperiaatteiden kanssa, se ei kuitenkaan jäljempänä mainittujen syiden vuoksi soveltuisi yhteismarkkinoille.

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa ei voida soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdassa mainittuja poikkeuksia, koska tukijärjestelmä ei ole tarkoitettu kyseisessä kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Italian viranomaiset eivät myöskään ole pyytäneet kyseisen poikkeuksen soveltamista.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa luetellaan tuet, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina. Tuen ja perustamissopimuksen yhteensopivuus on määritettävä koko yhteisön eikä yksittäisen jäsenvaltion kannalta. Yhteismarkkinoiden asianmukaisen toimivuuden takaamiseksi ja ottaen huomioon perustamissopimuksen 3 artiklan g kohdassa määrätty periaate, 92 artiklan 3 kohdassa mainittuja poikkeuksia on tulkittava suppeasti tarkasteltaessa mitä tahansa tukijärjestelmää tai yksittäistä tukea. Erityisesti niitä voidaan soveltaa vain, jos komissio on vakuuttunut siitä, että ilman tukea markkinavoimat eivät yksinään kykenisi ohjaamaan tuen saajia toimiaan tavalla, joka edistäisi joidenkin mainituissa poikkeuksissa mainittujen tavoitteiden saavuttamista.

Poikkeusten soveltaminen tukeen, joka ei edistä tällaisia tavoitteita, tai tapauksissa, joissa tuki ei ole kyseisen tavoitteen kannalta tarpeen, merkitsisi etujen myöntämistä tiettyjen jäsenvaltioiden tuotannonaloille tai yrityksille, joiden rahoituksellinen asema vahvistuisi keinotekoisesti, sekä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista ja kilpailun vääristämistä ilman perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa määrättyjä yhteiseen etuun perustuvia syitä.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa myönnetään poikkeus tuelle, jota myönnetään kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Vaikka Sardinialla on oikeus 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiseen aluetukeen, tarkasteltavana olevaa tukea ei myönnetty ensisijaisesti alueellisen kehityksen edistämiseksi tarkoitetun tukijärjestelmän mukaisena, koska se on rajoitettu koskemaan laivaliikennettä. Joka tapauksessa 92 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta tukijärjestelmään, joka tarkasteltavana olevan järjestelmän tavoin on ristiriidassa erityisen aroille aloille, kuten meriliikenteelle, annettavaa tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen kanssa.

Mitä perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittuihin poikkeuksiin tulee, tarkasteltavana olevaa tukea ei ole tarkoitettu yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen eikä Italian taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen, eikä siihen myöskään sisälly kyseisiin hankkeisiin kuuluvia piirteitä. Lisäksi Italian viranomaiset eivät ole komissiolle esittämissään huomautuksissa pyytäneet vapautuksen myöntämistä näillä perusteilla.

Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainittujen tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämistä koskevien poikkeuksien osalta tukijärjestelmä vaikuttaa kauppaan tavalla, joka on yhteisen edun vastainen, koska:

- sekä 3 päivänä elokuuta 1989 annetussa laivayhtiöiden valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa (3) että meriliikenteen valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (4) meriliikenteen valtiontuelle edellytetään, että laivayhtiöille varattu tuki alusten rakentamista, rakenteen muuttamista tai korjausta varten (kuten tarkasteltavana olevassa tapauksessa) esitetään avoimuutta noudattaen sovelletaessa yhteisön telakoille myönnettävää sopimuspohjaista laivanrakennusteollisuuden tukea koskevaa neuvoston lainsäädäntöä (neuvoston asetus (EY) N:o 3094/95 (5) sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1904/96 (6)); kyseistä vaatimusta sovelletaan myös silloin, kun tukea myönnetään käsiteltävänä olevan tapauksen tavoin alueella, jolla on 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätty asema; tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä ei sisällä mekanismia, jolla varmistettaisiin edellä mainittujen yhteisön säännösten mukaisuus;

- aluksia koskevien leasingsopimusten osalta kyseinen tuki on sen tyyppistä toimintatukea, joka ei ole vuoden 1989 eikä vuoden 1997 suuntaviivojen mukaan sallittu.

VII

Näin ollen voidaan päätellä, että kyseinen tukijärjestelmä on laiton eikä sovellu yhteismarkkinoille.

Italian viranomaisten mukaan järjestelyt on jo toteutettu tukijärjestelmän muuttamiseksi yhteismarkkinoille soveltuvaksi muun muassa 15 päivänä helmikuuta 1996 Sardinian alueellisella lailla N:o 9. Tämä päätös ei koske näitä uusia järjestelyjä.

Tosiasiaksi kuitenkin jää, että yhteensä 12 697 450 000 Italian liiran laina- ja leasingsopimukset on tehty tavanomaista edullisemmin ehdoin alueellisten lakien N:o 11/1988 ja N:o 9/1996 välisenä aikana.

Tuen saajien on palautettava kyseisten laina- ja leasingsopimusten tukiosuus Italian lakiin sisältyvien menettelyjen ja säännösten mukaisesti korkoineen siitä päivästä, jona laiton tuki on maksettu. Korko on laskettava alueellisen tuen viitekorkoa käyttäen.

Komissio ei ole voinut määrittää itse kultakin tuen saajalta takaisin perittävän tukiosuuden määrää eikä kaikilta tuen saajilta takaisin perittävän tuen kokonaismäärää. Tästä syystä Italian viranomaisten on tämän päätöksen noudattamiseksi vaadittavia täytäntöönpanotoimenpiteitä toteuttaessaan itse määritettävä kultakin tuen saajalta takaisin perittävä määrä ja ilmoitettava se komissiolle.

Tämä päätös ei rajoita mahdollisia komission päätöksiä Italian ilmoittamista järjestelyistä, jotka tähtäävät kyseisen tukijärjestelmän muuttamiseen yhteisön lainsäädännön mukaiseksi, ja erityisesti alueellista laista N:o 9/1996. Tätä lakia tarkastellaan erikseen.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Laina-/leasingsopimukset, joiden kokonaismäärä on 12 697 450 000 Italian liiraa ja jotka on tehty meriliikenteen alalla toimivien yritysten kanssa 15 päivänä toukokuuta 1951 annetun Sardinian alueen alueellisen lain N:o 20 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä heinäkuuta 1954 annetulla alueellisella lailla N:o 15 ja 4 päivänä kesäkuuta 1988 annetulla alueellisella lailla N:o 11, sisältävät osia, jotka ovat perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja ovat laittomia, koska ne on myönnetty perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

Edellä mainitut laina-/leasingsopimukset eivät sovellu yhteismarkkinoille, koska ne eivät täytä perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittuja edellytyksiä 92 artiklan 1 kohdan määräyksistä poikkeamiseksi.

2 artikla

Italian on perittävä takaisin kultakin 1 artiklassa tarkoitetun laina-/leasingsopimuksen edunsaajalta määrä, joka vastaa toisaalta koron ja/tai muiden maksujen kokonaismäärän, jotka kyseinen edunsaaja olisi maksanut sopimuksentekopäivänä sovelletuin tavanomaisin markkinaehdoin tehdystä laina-/leasingsopimuksesta, ja toisaalta edunsaajan laina-/leasingsopimuksesta tosiasiallisesti maksamien korkojen ja/tai muiden maksujen kokonaismäärän välistä erotusta.

Jos laina-/leasingsopimuksen hoitaminen on tämän päätöksen tekopäivänä edelleen kesken, Italian on varmistettava, että lainansaaja/leasingsopimuksen edunhaltija hoitaa loput laina-/leasingsopimuksesta tavanomaisin markkinaehdoin. Edellä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun määrän takaisin perimisen lisäksi Italian viranomaisten on perittävä edellä mainitusta määrästä korkoa laina/leasingsopimuksen tekemispäivästä alkaen. Korko on laskettava viitekoron mukaisesti, jota komissio käyttää aluetuen laskemisessa.

3 artikla

Italian on kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut tämän päätöksen noudattamiseksi.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 21 päivänä lokakuuta 1997.

Komission puolesta

Neil KINNOCK

Komission jäsen

(1) EYVL C 368, 6.12.1996, s. 2

(2) Katso alaviite 1.

(3) SEK(89) 921, lopullinen, 3. elokuuta 1989.

(4) EYVL C 205, 5.7.1997, s. 5

(5) EYVL L 332, 30.12.1995, s. 1

(6) EYVL L 251, 3.10.1996, s. 5