31997Y1022(02)

NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 7 päivänä lokakuuta 1997,

ympäristösopimuksista (97/C 321/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1 päivänä helmikuuta 1993 antaman päätöslauselman Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta poliittisesta toimintaohjelmasta (1), jota tarkistetaan parhaillaan (2),

ottaa huomioon komission 27 päivänä marraskuuta 1996 neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimittaman ympäristösopimuksia koskevan tiedonannon sekä komission 27 päivänä marraskuuta 1996 antaman, yhteisön direktiivien täytäntöönpanossa käytettäviä ympäristösopimuksia koskevan suosituksen (3),

1 päivänä helmikuuta 1993 annetussa päätöslauselmassa tunnustetaan, että kaikkien yhteiskunnan tasojen osallistuminen yhteisvastuun nimissä vaatii normatiivista lainsäädäntöä täydentävän keinovalikoiman syventämistä ja laajentamista; laajemman keinovalikoiman kehittäminen ja edistäminen sekä yhteistoiminnan ja kumppanuuden rohkaiseminen käytännössä tunnustetaan edelleen yhteisön toiminnan painopistealueiksi.

1. PANEE MERKILLE, että useimmat jäsenvaltiot käyttävät yhä enemmän ympäristösopimuksia toimintavälineinä, vaikkakin erimuotoisina, erilaisissa oikeudellisissa ja tosiasiallisissa olosuhteissa sekä eri laajuudessa, kun taas yhteisöllä on toistaiseksi vähän käytännön kokemusta ympäristösopimuksista,

2. KATSOO, että ympäristösopimuksilla voi olla tärkeä tehtävä toimintavälineiden valikoimassa, sillä ne kannustavat teollisuutta toimimaan aktiivisesti erityisesti aloilla, joilla on niitä edustavia järjestöjä tai vain muutamia yrityksiä,

3. PITÄÄ komission tiedonantoa arvokkaana arviona siitä, kuinka ympäristösopimusten ymmärtämystä ja niiden tehokasta käyttöä voitaisiin edistää, ja ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan,

4. TOTEAA, että ympäristösopimuksilla on oltava määritellyt tavoitteet, niiden on oltava avoimia, luotettavia ja täytäntöönpantavissa. Tässä suhteessa se KATSOO, että tiedonantoon sisältyvä muistilista voi olla hyödyllinen lähtökohta ympäristösopimusten laadinnassa ja soveltamisessa edellyttäen, että kuhunkin sopimukseen liittyvä erityistilanne ja kansalliset erityisolosuhteet on otettava asianmukaisesti huomioon,

5. KATSOO, että jäsenvaltioiden mahdollisuuksia käyttää ympäristösopimuksia yhteisön direktiivien täytäntöönpanossa voidaan lisätä, mutta tällöin on otettava huomioon muun muassa direktiivien tavanomainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, oikeusvarmuuden vaatimus ja tarve varmistaa, ettei yksilöisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kosketa,

6. KANNUSTAA komissiota ilmoittamaan tarvittaessa direktiiviehdotuksissaan ja erityisesti perustelemaan, mitkä säännökset voitaisiin panna täytäntöön ympäristösopimuksilla, ja ottamaan huomioon jäsenvaltioiden velvoitteen varmistaa direktiiveissä edellytettyjen tulosten saavuttaminen,

7. PANEE MERKILLE komission suositukseen sisältyvät suuntaviivat; KATSOO että on tarpeen jatkaa työskentelyä jäsenvaltioiden kanssa sen selvittämiseksi, miten ympäristösopimuksia voitaisiin käyttää yhteisön direktiivien täytäntöönpanemiseksi,

8. PANEE MERKILLE komission aikomuksen tarkastella tapauskohtaisesti ympäristösopimusten tarkoituksenmukaisuutta yhteisön tasolla,

9. KATSOO, että asiaa edelleen harkittaessa kyseiset ympäristösopimukset on neuvoteltava erikseen sovittavia menettelyjä noudattamalla,

10. KEHOTTAA komissiota aloittamaan niin pian kuin mahdollista tämän päätöslauselman mukaisen jatkotyöskentelyn ja raportoimaan tuloksista ja käytännön kokemuksista, joita on saatu ympäristösopimuksista yhteisön tasolla sekä ympäristösopimuksista yhteisön direktiivien tiettyjen säännösten täytäntöönpanossa.

(1) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1.

(2) EYVL C 140, 11.5.1996, s. 5.

(3) EYVL L 333, 21.12.1996, s. 59.