31996D0269

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 29 päivänä marraskuuta 1995,

Itävallan suunnitelmasta Voest-Alpine Erzberg Gesellschaft mbH:lle myönnettävästä tuesta (Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (96/269/EHTY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta ja toimii neuvoston yksimielisen puoltavan lausunnon mukaisesti,

sekä katsoo, että

I

Voest-Alpine Erzberg Gesellschaft mbH:ta (jäljempänä VAEG) valvoo ÖIA Bergbauholding Aktiengesellschaft, joka kuuluu Itävallan valtion 100-prosenttisesti omistamalle Österreichische Industrieholding Aktiengesellschaftille. VAEG louhii malmia, jonka rautapitoisuus on alhainen (32 % Fe). Avolouhoksessa on 23 kerrosta ja se on 24 metriä korkea ja noin 860 metriä pitkä. Maanalainen louhinta muodostaa ainoastaan pienen osan koko tuotannosta.

Kaivostoimintaa on harjoitettu kyseisellä alueella 200-luvulta lähtien. Alueen kaivostoiminta on vähentynyt merkittävästi ja nyt valmistaudutaan tulevaisuuteen matkailukohteena. Rautamalmikaivos on tarkoitus sulkea. Matkailukohteiden perustamisen helpottamiseksi suunnitellaan toimenpiteitä turvallisuuden ja ympäristön parantamiseksi.

Itävalta ilmoitti komissiolle tammikuussa 1995 suunnitelmastaan myöntää tukea VAEG:lle. Itävalta on toimittanut lisätietoja usealla kirjeellä maaliskuun ja syyskuun 1995 välisenä aikana.

II

VAEG:n sekä Voest-Alpine Stahl Linz GmbH:n ja Voest-Alpine Stahl Donawitz GmbH:n välillä tehtiin 30 päivänä huhtikuuta 1993 sopimus 1-1,3 miljoonan tonnin suuruisesta rautapitoisuudeltaan 32 prosentin rautamalmin vuotuisesta toimittamisesta ajalla 1994-1998. Hinnasta sovitaan vuosittain. Ostajat saavat rautamalmia myös Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta, ja tästä rautamalmista maksettavaa hintaa pidetään suuntaa antavana itävaltalaisen rautamalmin hinnoittelussa. VAEG:n kanssa neuvoteltu hinta on samansuuruinen tai korkeampi kuin tuontimalmista maksettu hinta. Molemmat terästeollisuuden yritykset yksityistetään lähitulevaisuudessa. Vuodeksi 1995 rautamalmin hinnaksi tonnia kohden on asetettu 139 Itävallan Osillinkiä, jonka perusteella VAEG saa tuloja 180,7 miljoonaa Osillinkiä 1,3 miljoonasta tonnista malmia. Tämän määrän valmistuskustannukset ovat kuitenkin 174 Osillinkiä tonnia kohden eli yhteensä 226,2 miljoonaa Osillinkiä.

Tulojen ja kustannusten välinen erotus on tarkoitus kattaa valtion tuella. Tulojen ja kustannusten negatiivisen erotuksen odotetaan kestävän jonkin aikaa, ja sen vuoksi Itävalta on ehdottanut alenevia tuotantotukimääriä tämän erotuksen kattamiseksi. Todelliset maksut voivat kuitenkin olla pienempiä, jos kustannusten ja tulojen erotus sallii sen.

VAEG jatkaa 1980-luvulla aloitettua toimintaansa kaivoksen sulkemiseksi. Seuraavassa taulukossa esitetään yleiskuva tuotannon ja työvoiman vähennyksistä vuoteen 1994 asti.

>TAULUKON PAIKKA>

VAEG suunnittelee tuottavansa seuraavat määrät (tonneina) vuosina 1995-2002:

>TAULUKON PAIKKA>

Rautamalmin tuotanto lopetetaan 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä. Täten toimintaa pienennetään asteittain vuonna 2003 tapahtuvaan sulkemiseen asti välittömän sulkemisen ja selvitystilan sijasta, joka johtaisi vakaviin ympäristöongelmiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Työvoima siirtyy asteittain tuotannosta valmistelemaan muita sulkemistoimintoja, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisen lopettamisen.

Tämän asteittaisen sulkemisen edistämiseksi Itävallan valtiolla on tarkoitus kattaa tulojen ja kustannusten erotus. Tuen enimmäismäärät vuodessa tähän tarkoitukseen ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Tänä aikana VAEG:n on toteutettava sulkemiseen ja turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä, kuten vaaranalaisten kerrosten ja kerrosten reunojen varmistaminen, jotta malminlouhinnasta voidaan luopua turvallisesti ja ympäristöystävällisesti. Näiden toimenpiteiden kokonaiskustannukset nousevat 454,5 miljoonan Itävallan Osillinkiin, josta Itävallan valtiolla on tarkoitus antaa yhteensä 136 miljoonaa Osillinkiä (30 prosenttia kokonaiskustannuksista).

Itävallan tarkoitus on myöntää seuraavat tuet:

>TAULUKON PAIKKA>

Sulkemisesta aiheutuvat kustannukset eritellään seuraavassa taulukossa:

>TAULUKON PAIKKA>

Tuotantosuunnitelmat ja tarvittavat sulkemistoimenpiteet vaativat työvoimaa seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

III

Rautamalmin tuotanto Euroopan unionissa on pientä. Tämän tuotteen louhinnan odotetaan edelleen asteittain vähenevän kilpailussa suurempien merentakaisten esiintymien kanssa, joiden laatu on parempi ja joissa louhinta on halvempaa. Yhteisö on rautamalmin nettotuoja. Vuonna 1994 tuotiin noin 134 miljoonaa tonnia. Yhteisöstä ei ole merkittävää vientiä kolmansiin maihin. Tuonnista suurin osa tulee Etelä-Afrikasta, Australiasta ja Kanadasta.

Yhteisössä on ainoastaan yksi suurempi tuottaja - LKAB Ruotsissa. Se tuottaa korkealaatuista rautamalmia (60 % Fe). Yrityksessä on 3 000 työntekijää ja se tuottaa 20 miljoonaa tonnia vuodessa.

Ranskassa Mines de fer de l'Arbed -niminen yritys tuottaa Usinor Sacilorille ja Arbedille rautamalmia, jonka rautapitoisuus on alhainen. Se tuotti vuonna 1994 2,4 miljoonaa tonnia (1990: 8,7 miljoonaa tonnia, 1991: 7,5 miljoonaa tonnia, 1992: 5,7 miljoonaa tonnia, 1993: 3,5 miljoonaa tonnia). Työntekijöitä on noin 240.

Espanjalainen yritys Compañia Andaluza de Minas on tuottanut seuraavia määriä viime vuosina: 1990: 3,03 miljoonaa tonnia, 1991: 3,9 miljoonaa tonnia, 1992: 2,7 miljoonaa tonnia, 1993: 2,1 miljoonaa tonnia, 1994: 2,2 miljoonaa tonnia.

Lukuun ottamatta Ruotsia yhteisön sisäinen kauppa ei ole kovin merkittävää. Vuonna 1993 Espanja vei 1,37 miljoonaa tonnia Belgiaan, Ranskaan, Italiaan, Alankomaihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Samana vuonna se toi 6,66 miljoonaa tonnia kolmansista maista. Ranska vei 2,76 miljoonaa tonnia Luxemburgiin ja kulutti 1,44 miljoonaa tonnia omasta tuotannostaan. Tuonnin määrä kolmansista maista oli 16,6 miljoonaa tonnia. Vuonna 1993 Ruotsi vei 13,6 miljoonaa tonnia yhteisöön, erityisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Saksaan, Belgiaan ja Alankomaihin. Itävalta ei tuo rautamalmia muista jäsenvaltioista vaan Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta, eikä se vie sitä.

IV

EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämät avustukset tai tuet eivät sovellu hiilen ja teräksen yhteismarkkinoille. Rautamalmi (ei kuitenkaan pyriitit) luetellaan EHTY:n perustamissopimuksen liitteessä I yhtenä raudan ja teräksen valmistuksessa käytettävistä raaka-aineista, minkä vuoksi EHTY:n perustamissopimusta sovelletaan tässä tapauksessa. EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklassa määrätään, että kaikissa niissä tapauksissa, joista ei määrätä tässä sopimuksessa ja joissa komission päätös osoittautuu tarpeelliseksi 2, 3 ja 4 artiklassa määrättyjen yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden toiminnassa 5 artiklan mukaisesti, päätös voidaan tehdä sen jälkeen, kun neuvoston yksimielinen puoltava lausunto on saatu ja neuvoa-antavaa komiteaa kuultu.

Itävalta on ehdottanut maan rautamalmikaivosteollisuudelle myönnettäväksi tuotanto- ja sulkemistukea, joka on tarkoitettu vaiheittaiseen luopumiseen toiminnoista tällä teollisuuden alalla sekä ympäristöllisesti että sosiaalisesti hyväksyttävissä olosuhteissa. Komission näkemyksen mukaan nämä tavoitteet kuuluvat EHTY:n perustamissopimuksen 3 artiklan d ja e alakohdan soveltamisalaan.

Terästukisääntöjä (komission päätös N:o 3855/91/EHTY (1)) sovelletaan rautamalmiteollisuudessa, mutta tämän päätöksen määräykset eivät salli tuen hyväksymistä kaikkiin tässä tapauksessa tavoiteltuihin tarkoituksiin.

Tuotantokustannusten tason ja geologisen tilanteen vuoksi Itävallan viranomaiset eivät odota VAEG:n pystyvän palauttamaan kannattavuuttaan niin, että se pystyy kohtaamaan kilpailun ilman valtion tukea. Sen vuoksi VAEG:n rautamalmikaivostoimintojen lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Itävalta aikoo jatkaa asteittaista lopettamista. joka aloitettiin 80-luvulla ja jatkuu vuoteen 2002 asti johtaen lopulliseen sulkemiseen vuonna 2003.

Odotettujen tulosten ja kustannusten vertailu paljastaa, että kustannukset ovat korkeammat kuin tulot. Jos tätä erotusta ei kateta valtion alueella, asteittainen lopettaminen on korvattava välittömällä täydellisellä sulkemisella, joka aiheuttaa alueellisia ja ympäristöllisiä ongelmia. Sulkemistoimintojen toteuttamisessa tarvittavaa henkilökuntaa ei olisi käytettävissä ja kaivosalue hylättäisiin nykyisessä kunnossaan. Sosiaalisten näkökohtien kohdalla on muistettava, että työvoimaa on jo vähennetty huomattavasti vuoden 1982 1 627 työtekijästä nykyiseen 286 työntekijään.

Asukasluku kaupungissa, jossa yritys sijaitsee, on pienentynyt 22,9 prosenttia vuosina 1981-1991 (jona aikana asukasluku koko Itävallassa on kasvanut 3,2 prosenttia). Asukasluvun odotetaan edelleen vähenevän kyseisellä alueella 4,5 prosenttia vuosina 1991-2001 ja 11,7 prosenttia vuosina 2001-2011. Alueen työttömyysaste vuonna 1993 oli 11,5 prosenttia. Helmikuussa 1995 komissio nimesi alueen tavoitteen n:o 2 alueeksi. Alue täyttää EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset kansallisen tuen myöntämiselle.

Helpottaakseen asteittaista sulkemista Itävalta ehdottaa seuraavia tuotantotasoja ja valtion tuen määriä:

>TAULUKON PAIKKA>

Itävalta on taannut, että tuotantoa ei ole enää vuoden 2003 jälkeen eikä tuotantotukea ole enää saatavissa vuoden 2002 jälkeen. Tuotantolukujen ja toimintatukien suuntaus on laskeva tulevina vuosina. Myös tuotannossa työskentelevien määrä laskee 280 henkilöstä vuonna 1995 181 henkilöön vuonna 2002.

Sulkemistuki on tarkoitettu turvallisuus- ja ympäristötoimenpiteisiin sekä osittain sosiaaliseksi tueksi työpaikan menettäneille. Yrityksen on toteutettava nämä turvallisuus- ja ympäristötoimenpiteet Itävallan kaivoslainsäädännön noudattamiseksi. Yritys ei kuitenkaan pysty maksamaan itse kaikkia kuluja, ja sen vuoksi valtion tuki on välttämätöntä vaiheittaisen sulkemisen aikana. Näihin tarkoituksiin myönnetyn tuen vaikutus yhteismarkkinoihin on merkityksetön.

Sosiaaliset toimenpiteet ovat suorituksia työpaikan menettäneille henkilöille. Pitkäaikaisten työsuhteiden vuoksi heidän työttömyyskorvauksensa on lisättävä sosiaaliohjelman piiriin. Itävallan valtio maksaa osan näistä kustannuksista (35,4 miljoonaa Osillinkiä 140,3 miljoonasta Osillingistä) ja yritys loput.

Alue kärsii toisaalta taantuvasta teollisuudesta, ja rautamalmin tuotanto ja tuotantotuki pienenevät aikaa myöten. Toisaalta rautamalmin louhinta ei ole yhteisössä suuruudeltaan merkittävää, lukuun ottamatta Ruotsia, eikä Itävalta vie rautamalmia eikä tuo sitä muista jäsenvaltioista.

Kaiken kaikkiaan ehdotettu tuki ei ole omiaan vaikuttamaan kilpailuun ja yhteisön sisäiseen kauppaan ja siten yhteismarkkinoihin, ja sulkemisen kielteiset vaikutukset jakautuvat pidemmälle aikavälille.

On huomattava, että Itävallan ehdottama rautamalminlouhintaa koskeva järjestelmä muistuttaa jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä 28 päivänä joulukuuta 1993 tehtyä komission päätöstä N:o 3632/93/EHTY (2). Rautamalmiteollisuuden ongelmat yhteisössä ovat verrattavissa kivihiiliteollisuuden ongelmiin siinä määrin, että yhteisön tuotanto ei ole kilpailukykyistä yhteisön ulkopuolisen tuonnin kanssa, koska epäsuotuisat geologiset olosuhteet rajoittavat järkeistämistä.

Edellä mainitussa komission päätöksessä esitetyn järjestelmän mukaan toimintatukea, jolla katetaan tuotantokustannusten ja sopimuspuolten vapaasti maailmanmarkkinoilla vallitsevan tilanteen perusteella sopiman myyntihinnan välinen erotus, voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä pitää yhteismarkkinoille soveltuvana ja myöntää tilapäisesti sulkemiseen.

Tuen enimmäismäärän liittäminen todellisiin vuosittaisiin tappioihin ja kolmansista maista tuodun rautamalmin maailmanmarkkinahintoihin takaa, että tuki ei ole suurempi kuin ehdottomasti tarvittava määrä.

V

Aikaisemmissa EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisissa teräsalaa koskevissa päätöksissään komissio on periaatteessa hyväksynyt valtion tuen ainoastaan, jos ne eivät vaikuta kohtuuttomasti kilpailuun yhteismarkkinoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtion tukea kannattavuuden palauttamiseen saavien yritysten on vähennettävä tuotantokapasiteettiaan saadun valtion tuen kilpailua vääristävän vaikutuksen pienentämiseksi.

VAEG:n tapauksessa tuotanto on päättynyt 31 päivänä joulukuuta 2002. Vuosina 1995-2002 tuotantoa pienennetään ja samoin tuotantotukea, joka kattaa tulojen ja kustannusten välisen erotuksen.

Tämä on olennainen osa Itävallan suunnitelmaa. Tuki ei sen vuoksi suinkaan johda toiminnan jatkamiseen ilman määräaikaa tai tuotantokapasiteetin lisäämiseen, ja se vähenee ajan mittaan.

Valtion tukea tässä tapauksessa on katsottava yhteismarkkinoiden pohjalta, joilla käytännössä puuttuu kilpailu tuottajien väliltä. VAEG ei harjoita rautamalmin vientiä eikä Itävalta tuo rautamalmia muista jäsenvaltioista.

Lisäksi Itävallan suunnittelemat toimenpiteet selvästi helpottavat kyseisen alueen sosiaalisia ja alueellisia ongelmia.

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Seuraavat tuen enimmäismäärät, jotka Itävallalla on tarkoitus myöntää Voest-Alpine Erzberg GmbH:lle (VAEG) soveltuvat yhteismarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan edellyttäen, ettei ylitetä alla olevassa taulukossa mainittuja tuotantomääriä:

>TAULUKON PAIKKA>

2 artikla

Itävallan myöntämä vuosittainen toimintatuki ei saa ylittää 1 artiklassa mainittuja enimmäismääriä. Se ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin tuotetun rautamalmin myyntitulojen ja tuotantokustannusten välinen erotus. VAEG:n asiakkaiden kanssa sovitun hinnan on vastattava keskimääräistä markkinahintaa, eikä se saa olla alempi kuin se hinta, jonka nämä yritykset maksavat kolmansista maista tuodusta rautamalmista.

3 artikla

1. Itävallan on taattava täydellinen yhteistyö seuraavien valvontatoimenpiteiden toteuttamiseksi.

2. Itävallan on toimitettava komissiolle valvontaselonteko kaksi kertaa vuodessa, viimeistään 15 päivänä maaliskuuta ja 15 päivänä syyskuuta. Ensimmäisen selonteon on saavuttava komissioon 15 päivänä maaliskuuta 1996 mennessä ja viimeisen 15 päivään maaliskuuta 2003 mennessä.

3. Selonteot sisältävät täydelliset tiedot tuetusta yrityksestä, sille komission hyväksymiin eri tarkoituksiin maksetut tukimäärät, sen sulkemistoiminnot, tuotannon, tehdyt irtisanomiset ja henkilöstön siirrot tuotannosta sulkemistoimintoihin.

Selontekojen on lisäksi sisällettävä kaikki tiedot, joita komissio tarvitsee rautamalmikaivoksen sulkemisen valvonnassa, ja riittävästi taloudellisia tietoja, joiden perusteella komissio voi arvioida, käytetäänkö tukea suunnitelman mukaisesti ja noudatetaanko 1 ja 2 artiklassa määrättyjä edellytyksiä.

4. Itävallan on velvoitettava tuettu yritys julkistamaan kaikki merkitykselliset tiedot, joita muutoin olisi pidettävä luottamuksellisina.

4 artikla

Komissio laatii 3 artiklan mukaisen selontekojen perusteella puolivuosittaiset selonteot, jotka toimitetaan neuvostolle joka vuosi viimeistään 1 päivänä toukokuuta ja 1 päivänä marraskuuta.

5 artikla

Komissio voi teettää tarvittavia tarkastuksia tuetussa yrityksessä EHTY:n perustamissopimuksen 47 artiklan nojalla tarkastaakseen valvontaselonteoissa annettujen tietojen paikkansapitävyyden ja erityisesti tässä päätöksessä määrättyjen edellytysten noudattamisen.

6 artikla

Jos Itävalta ei noudata tämän päätöksen mukaisia velvoitteitaan, sovelletaan EHTY:n perustamissopimuksen 88 artiklaa rajoittamatta niitä seuraamuksia, joita komissio voi määrätä EHTY:n perustamissopimuksen nojalla.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1995.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 362, 31.12.1991, s. 57

(2) EYVL N:o L 329, 30.12.1993, s. 12