31981R2188

KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 2188/81,

annettu 28 päivänä heinäkuuta 1981,

rasvattoman maitojauheen julkista varastointia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 625/78 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68 (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Kreikan liittymissopimuksella, ja erityisesti sen 7 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo, että

komission asetuksen (ETY) N:o 625/78 () liite I, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2937/80 (), jossa määritellään laatuedellytykset, jotka rasvattoman maitojauheen on täytettävä, jotta sitä voidaan tarjota interventiolle, sisältää erityisesti tietyt säännökset määritysmenetelmien osalta heran seulomiseksi rasvattoman maitojauheen tiettyjen ainesosien määrityksen avulla; mainitun liitteen alaviitteessä 2 määrätään yhteisön raja-arvojen vahvistamisesta mainittujen ainesosien osalta tietyn jäsenvaltioissa tapahtuvan koeajanjakson jälkeen,

tällä hetkellä on mahdollista ottaa yhteisössä käyttöön uusi määritysmenetelmä, jonka avulla voidaan määrittää rasvattoman maitojauheen herajuoksute vapaan sialihapon määrityksellä; tämä tarkastusmenetelmä olisi kuitenkin tehtävä pakolliseksi vasta tietyn ajanjakson jälkeen, jonka tarkoituksena on tutustuttaa tarkastuselimet ja käyttäjät tähän määritysmenetelmään, ja

tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 625/78 liite I seuraavasti:

a) Korvataan 2 kohdan b alakohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

" P heratutkimus:

vapaan sialihapon () ja/tai kysteiini-kystiinikompleksin määritys silloin, jos vähintään yksi kolmesta pakollisesta kokeesta eli määritettävät heran glykomakropeptidipitoisuus (yksinkertaistetulla kokeella), laktaatti- tai tuhkapitoisuudet ovat yli 3 %, yli 150 mg/100 g ja yli 8 %.";

b) korvataan alaviite 2 seuraavasti:

"() Vapaan sialihapon määrityksen avulla suoritettavan herajuoksutetutkimuksen osalta 1 päivästä tammikuuta 1982 sovellettava määritysmenetelmä vahvistetaan liitteessä IV."

2. Lisätään tämän asetuksen liite asetuksen (ETY) N:o 625/78 liitteeksi IV.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä heinäkuuta 1981.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Gaston THORN

() EYVL N:o L 148, 28.6.1968, s. 13

() EYVL N:o L 84, 31.3.1978, s. 19

() EYVL N:o L 305, 14.11.1980, s. 13

LIITE

"LIITE IV

JULKISEEN VARASTOINTIIN TARKOITETUN RASVATTOMAN MAITOJAUHEEN

HERAJUOKSUTETUTKIMUS VAPAAN SIALIHAPON MÄÄRITYKSEN AVULLA

1 Tavoite ja soveltamisala

Menetelmän avulla voidaan määrittää julkiseen varastointiin tarkoitetun maitojauheen herajuoksute.

2 Menetelmän periaate

Maidon saostuessa juoksutteen vaikutuksesta vapautuu kaseiinin glykomakropeptidejä, joiden sialihappopitoisuus on korkea. Sialihapon (N-asetyylineuramiinihappo) määrityksen avulla voidaan todeta herajuoksutteen mahdollinen esiintyminen rasvattomassa maitojauheessa. Maitojauheen ennastuksen jälkeen sialihappoa sisältävät glykomakropeptidit saostetaan 12 % trikloorietikkahapposuodoksesta fosfovolframihapolla. Happohydrolyysin vapauttama sialihappo muodostaa resorsinolin kanssa värillisen kompleksin, joka mitataan spektrofotometrisesti 580 nm:ssä.

3 Reagenssit

Kaikkien reagenssien on oltava analyysilaatua. Veden on oltava tislattua tai deionisoitua.

3.1 Trikloorietikkahappoliuos (TCA)

Liuotetaan 240 g trikloorietikkahappoa veteen ja täytetään 1 000 ml:ksi.

3.2 Fosfovolframihappoliuos

Liuotetaan 20 g fosfovolframihappoa veteen ja täytetään 100 ml:ksi.

3.3 Etanoli, 95 % (v/v)

3.4 Rikkihappoliuos, noin 0,1 N

Laimennetaan 28,1 ml väkevää rikkihappoa (95 % H2SO4) vedellä täydentäen 1 000 ml:ksi, 1 N rikkihappoliuoksen saamiseksi. Laimennetaan 100 ml 1 N rikkihappoa vedellä täydentäen 1 000 ml:ksi, 0,1 N rikkihappoliuoksen saamiseksi.

3.5 Asetaattipuskuri, pH 4,8

Liuotetaan 19,7 g vedetöntä natriumasetaattia veteen, lisätään 9 ml jääetikkaa ja täytetään 1 000 ml:ksi vedellä. Tarkastetaan pH ja mahdollisesti säädetään sitä.

3.6 Kuparisulfaattiliuos, 0,1 M

Liuotetaan 2,497 g kuparisulfaattia (CuSO4 7 5H2O) veteen ja täytetään 100 ml:ksi.

3.7 Resorsiiniliuos, 2 %

Liuotetaan 2 g resorsiinia veteen ja täytetään 100 ml:ksi. Tätä liuosta voidaan säilyttää 4 kuukautta 5 P8 oC:ssa.

3.8 Resorsinolireagenssi

Sekoitetaan 10 ml resorsiiniliuosta (3.7), 80 ml väkevää vetykloridihappoa (d20°C = 1,19 g/l) ja 0,25 ml kuparisulfaattiliuosta (3.6) ja täytetään vedellä 100 ml:ksi. Tämä liuos on valmistettava sen käyttöpäivänä.

3.9 Isoamyylialkoholi

3.10 N-asetyylineuramiinihappoliuos (sialihappo)

Liuotetaan 20 mg N-asetyylineuramiinihappoa veteen ja täytetään 100 ml:ksi. Tätä liuosta ei voida säilyttää yli viikkoa +4 oC:ssa.

4 Laitteisto

4.1 Analyysivaaka

4.2 Magneettisekoitin, 2 cm:n pituiset teflonpäällysteiset magneettisauvat

4.3 pH-mittari

4.4 Sentrifugi, jonka keskipakovoimaksi saadaan 3 000 g

4.5 Sentrifugiputkia, joiden tilavuus on noin 75 ml

4.6 Vesihaude, termostaattisäätöinen 80 oC:ssa

4.7 Kiehuva vesihaude

4.8 Halkaisijaltaan 125 mm:n suodattimia (Schleicher und Schull N:o 5892, "Weissband"-tyyppinen tai vastaavaa laatua)

4.9 Halkaisijaltaan noin 7 cm:n lasisuppiloita

4.10 Dekantterilaseja, 100 ja 150 ml

4.11 Mittapulloja, 50, 100 ja 1 000 ml

4.12 Kierretulpilla varustettuja 10 ml:n koeputkia

4.13 Spektrofotometri

4.14 Spektrofotometrin (4.13) lasikyvettejä, optinen väli 10 mm

4.15 Mittapipettejä, tilavuus 1, 2, 5, 10, 20, 25 ja 50 ml

4.16 Lasisauvoja

4.17 Uuni, jonka lämpötila on säädetty 35 oC:seen

5 Näytteen esikäsittely

Homogenoinnin jälkeen näyte tutkitaan 6 kohdassa tarkoitettujen ja niitä seuraavien ohjeiden mukaisesti.

6 Menettely

6.1 Vapaan sialihapon eristäminen

6.1.1 Punnitaan 5 ± 0,005 g rasvatonta maitojauhetta 150 ml:n dekantterilasiin.

Lisätään 50 ml vettä. Sekoitetaan hyvin magneettisekoittimella (4.2), kunnes liukeneminen on täydellistä.

Lisätään hitaasti, samalla sekoittaen 50 ml trikloorietikkahappoliuosta (3.1).

Annetaan seistä 30 minuuttia (huoneenlämmössä).

6.1.2 Sekoitetaan ja suodatetaan välittömästi (4.8).

6.1.3 Laitetaan sentrifugiputkeen (4.5) 50 ml suodosta, joka on otettu 60 minuutin kuluttua suodatuksen aloittamisesta.

Lisätään 1 ml fosfovolframihappoa (3.2). Homogenoidaan liuos sekoittamalla ja annetaan seistä 10 minuuttia huoneenlämmössä. Sentrifugoidaan 10 minuuttia kiihtyvyydellä 3 000 g.

6.1.4 Poistetaan kelluva liuos. Pestään sakka 2 kertaa 5 ml:lla etanolia (3.3) huolehtien suspendoitumisesta käyttämällä magneettisekoitinta tai lasisauvaa (4.16). (Jälkimmäisessä tapauksessa lisätään 2 ml etanolia suspension palauttamiseksi ja huuhdotaan sauva jäljellä olevalla 3 ml:lla etanolia). Jokaisen käsittelyn jälkeen sentrifugoidaan 10 minuuttia kiihtyvyydellä 3 000 g.

Näin saadun sakan annetaan kuivua joko yön yli huoneenlämmössä tai 90 minuuttia 35 oC:ssa.

6.1.5 Lisätään 4 ml 0,1 N rikkihappoa (3.4) kuivaan sakkaan ja sekoitetaan suspension saamiseksi.

Suljetaan sentrifugiputket ja laitetaan 40 minuutiksi 80 oC vesihauteeseen sekoittaen niitä silloin tällöin hyvän dispersion varmistamiseksi. Jäähdytetään huoneenlämmössä ja lisätään 4 ml asetaattipuskuria (3.5). Sekoitetaan huolellisesti.

6.1.6 Sentrifugoidaan 10 minuuttia kiihtyvyydellä 3 000 g. Sialihapon tai N-asetyylineuramiinihapon määritys tehdään kelluvasta liuoksesta.

6.2 Vapaan sialihapon spektrofotometrinen määritys.

6.2.1 Laitetaan 2 ml kelluvaa liuosta koeputkeen (4.12) ja lisätään 2 ml resorsinoli reagenssia (3.8).

6.2.2 Suljetaan putket, sekoitetaan sisältö huolellisesti ja laitetaan putket tasan 15 minuutiksi 100 oC vesihauteeseen (4.7). Jäähdytetään huoneenlämpötilaan juoksevan veden alla.

6.2.3 Lisätään 5 ml isoamyylialkoholia (3.9), suljetaan putket ja sekoitetaan sisältö huolellisesti ravistamalla putkia voimakkaasti, ja laitetaan ne sitten 15 minuutiksi jäiseen vesihauteeseen.

6.2.4 Sentrifugoidaan 2 minuuttia kiihtyvyydellä 1 000 g näiden kahden faasin erottamiseksi hyvin toisistaan.

6.2.5 Laitetaan noin 3 ml ylempää kerrosta (alkoholifaasia) lasikyvettiin ja mitataan ekstinktio 580 nm:ssä sokeakokeeseen verraten 30 minuutin sisällä siitä, kun putket on otettu jäisestä vesihauteesta.

6.3 Sokeakoe

Suoritetaan sokeakoe 6.2.1 ja 6.2.5 kohdan mukaisesti käyttäen 1 ml 0,1 N rikkihappoa (3.4) ja 1 ml asetaattipuskuria (3.5) 6.2.1. kohdassa tarkoitetun 2 ml suodoksen sijaan.

6.4 Kalibrointikäyrä

6.4.1 Laitetaan täsmälleen 0-2-5-10-20 ja 30 ml liuosta (3.10), jotka vastaavat 0-0,41-2-4-6 mg sialihappoa, 50 ml:n mittapulloihin, täytetään 50 ml:ksi 0,1 N rikkihappoliuoksella (3.4) ja sekoitetaan hyvin.

6.4.2 Laitetaan 1 ml kunkin mittapullon sisällöstä koeputkeen (4.12). Lisätään 1 ml asetaattipuskuria (3.5), jotta saadaan standardiliuosten sarja, joka sisältää 0 (nolla-arvo), 8, 20, 40, 80, 120 ìg sialihappoa. Sekoitetaan hyvin, minkä jälkeen suoritetaan määritys 6.2.2 P6.2.5 kohdan mukaisesti.

6.4.3 Kalibrointikäyrän laatimiseksi esitetään graafisesti 6.4.2 kohdassa saadut ekstinktiot vastaavien 6.4.2 kohdan mikrogrammoina olevien sialihappopitoisuuksien funktiona.

7 Tulosten ilmoittaminen

7.1 Laskutapa

Lasketaan sialihappopitoisuus mikrogrammoina grammaa kohden ilmaistuna seuraavan kaavan mukaisesti:

C 7 8

E

jossa C on kalibrointikäyrältä saatu sialihapon massa mikrogrammoina, joka vastaa 6.2.5 kohdassa saatua ekstinktioarvoa ja E on näytteen (6.1.1) massa grammoina. Tulos ilmoitetaan mikrogramman tarkkuudella.

7.2 Toistettavuus

Kahden samanaikaisesti tai heti peräkkäin suoritetun, saman henkilön tekemän määrityksen välinen ero ei saa ylittää 5 %:a tulosten aritmeettisesta keskiarvosta.

8 Tulosten tulkinta

Tämän menetelmän avulla voidaan määrittää heran mahdollinen esiintyminen rasvattomassa maitojauheessa.

8.1 Vapaan sialihapon keskiarvon laskeminen mikrogrammoina näytegrammaa kohti, liittyen sen proteiinipitoisuuteen prosentteina ilmaistuna (m/m):

Y = 40 + 3 (X P 34)2

jossa:

40 = sialihapon keskimääräinen pitoisuus mikrogrammoina grammaa rasvatonta maitojauhetta kohden, joka sisältää vähintään 34 % proteiineja,

X = kokonaisproteiinipitoisuus määritettynä Kjeldahl FIL IDF 20:1962

P menetelmän mukaisesti.

8.2 Mahdollisesti esiintyvän herajauheen prosenttiosuuden laskeminen

hera-% = Z P Y

hera-% = 10

jossa:

Z = edellä 7.1 kohdassa määritetty näytteen sialihappopitoisuus mikrogrammoina grammaa kohden,

Y = edellä 8.1 kohdassa laskettu näytteen vapaan sialihapon keskimääräinen pitoisuus,

10 = tässä vapaan sialihapon pitoisuus mikrogrammoina yhtä herajuoksutejauhegrammaa kohden.

8.3 Menetelmään liittyvien virheiden ja näytteen koostumuksen luonnollisen vaihtelun johdosta herattomuutta pidetään varmana, kun 8.2 kohdassa saatu arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin 2,0.

Arvon ollessa suurempi heran esiintymistä pidetään varmana. Sen määrä lasketaan 8.2 kohdassa annetun kaavan mukaisesti."