22003D0395

EU-Puola-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2003,

tehty 25 päivänä helmikuuta 2003,

Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 käsitteen "peräisin olevat tuotteet" (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmien muuttamisesta

(2003/395/EY)

ASSOSIAATIONEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan assosiaatiosta Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 1991 allekirjoitetun Eurooppa-sopimuksen(1), jäljempänä "sopimus", ja erityisesti sen pöytäkirjassa N:o 4 olevan 38 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Sopimuksen pöytäkirjaa N:o 4 käsitteen "peräisin olevat tuotteet" (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä, jäljempänä "pöytäkirja", on muutettu useita kertoja. Sovellettavien alkuperäsääntöjen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi on tarpeen sisällyttää kyseiset muutokset pöytäkirjan tekstiin.

(2) Valmistussääntöihin on tehtävä teknisiä muutoksia harmonoituun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmään (harmonoitu järjestelmä) tehtyjen muutosten ottamiseksi huomioon. Harmonoidun järjestelmän muutokset tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

(3) Tiettyjä ei-alkuperäainesten valmistusvaatimuksia, jotta ne saisivat alkuperäaseman, on muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon, että tiettyjä aineksia ei tuoteta sopimuspuolten alueella. Lisäksi on huomioitava erityisedellytykset, joita noudattaen tiettyjä tuotteita (integroidut monoliittipiirit) on tuotettava; tämä koskee sopimuspuolten alueen ulkopuolella toteutettavia vähäisiä valmistustoimia.

(4) Tietyt tekniset muutokset ovat tarpeen tekstin eri kielitoisinnoissa ja niiden välillä esiintyvien eroavaisuuksien oikaisemiseksi.

(5) Sopimuksen moitteettoman toiminnan vuoksi sekä käyttäjien ja tullihallintojen toiminnan helpottamiseksi on aiheellista sisällyttää kaikki kyseiset määräykset pöytäkirjan uuteen tekstiin.

(6) Andorran ruhtinaskuntaa, San Marinon tasavaltaa ja harmonoidun järjestelmän muutoksista johtuvien alkuperäsääntöjen muutosten tarkastelua koskevat yhteiset julistukset on pidettävä voimassa pöytäkirjan yhteydessä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Sopimuksen pöytäkirja N:o 4 käsitteen "peräisin olevat tuotteet" (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä ja siihen liittyvät yhteiset julistukset korvataan tämän päätöksen liitteenä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

Sitä sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 2003.

Tehty Brysselissä 25 päivänä helmikuuta 2003.

Assosiaationeuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. Cimoszewicz

(1) EYVL L 348, 31.12.1993, s. 2.

Pöytäkirja N:o 4

käsitteen "peräisin olevat tuotteet" (alkuperätuotteet) määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

SISÄLLYSLUETTELO

>TAULUKON PAIKKA>

I OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä pöytäkirjassa tarkoitetaan:

a) "valmistuksella" kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista tai erityistoimia;

b) "aineksella" kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään tuotteen valmistuksessa;

c) "tuotteella" valmista tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimessa;

d) "tavaroilla" sekä aineksia että tuotteita;

e) "tullausarvolla" tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta 1994 tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti määritettyä arvoa;

f) "vapaasti tehtaalla -hinnalla" sille yhteisössä tai Puolassa olevalle valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, tuotteesta maksettua vapaasti tehtaalla -hintaa, johon sisältyy kaikkien valmistuksessa käytettyjen ainesten arvo ja josta on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä;

g) "ainesten arvolla" valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista yhteisössä tai Puolassa maksettua hintaa;

h) "alkuperäainesten arvolla" tällaisten ainesten arvoa määriteltynä soveltuvin osin sovelletun g alakohdan mukaisesti;

i) "arvonlisäyksellä" vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty kaikkien sellaisten käytettyjen ainesten tullausarvo, jotka ovat 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen muiden maiden alkuperätuotteita, tai jos tullausarvoa ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäinen todettavissa oleva aineksista yhteisössä tai Puolassa maksettu hinta;

j) "ryhmillä" ja "nimikkeillä" harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän, jäljempänä tässä pöytäkirjassa "harmonoitu järjestelmä" tai "HS", muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit);

k) ilmaisulla "luokitellaan" tuotteen tai aineksen luokittelua tiettyyn nimikkeeseen;

l) "lähetyksellä" tuotteita, jotka lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle vastaanottajalle tai kuljetetaan yhdellä kuljetusasiakirjalla taikka, jos tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla viejältä vastaanottajalle;

m) "alueilla" myös aluevesiä.

II OSASTO

ALKUPERÄTUOTTEEN KÄSITTEEN MÄÄRITTELY

2 artikla

Yleiset vaatimukset

1. Sopimusta sovellettaessa seuraavia tuotteita pidetään yhteisöstä peräisin olevina tuotteina eli yhteisön alkuperätuotteina:

a) 5 artiklan mukaiset yhteisössä kokonaan tuotetut tuotteet;

b) yhteisössä tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu yhteisössä 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely;

c) Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjan nro 4 mukaiset Euroopan talousalueen (ETA) alkuperätuotteet.

2. Tätä sopimusta sovellettaessa seuraavia tuotteita pidetään Puolasta peräisin olevina tuotteina eli Puolan alkuperätuotteina:

a) 5 artiklan mukaiset Puolassa kokonaan tuotetut tuotteet;

b) Puolassa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on suoritettu Puolassa 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely.

3 artikla

Kumulaatio yhteisössä

1. Tuotteita pidetään yhteisön alkuperätuotteina, jos ne on siellä tuotettu käyttäen Bulgarian, Sveitsin (mukaan lukien Liechtenstein)(1), Tsekin tasavallan, Viron, Unkarin, Islannin, Liettuan, Latvian, Norjan, Puolan, Romanian, Slovenian, Slovakian tasavallan, Turkin(2) tai yhteisön alkuperäaineksia yhteisön ja kunkin kyseisen maan välisiin sopimuksiin liitetyn alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan määräysten mukaisesti, edellyttäen että kyseisiä aineksia on yhteisössä valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2. Kun valmistusta tai käsittelyä ei ole yhteisössä suoritettu 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enempää, valmista tuotetta pidetään yhteisön alkuperätuotteena ainoastaan, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin käytettyjen jonkin muun 1 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäainesten arvo. Jos näin ei ole, valmista tuotetta pidetään sen maan alkuperätuotteena, jonka yhteisössä suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on korkein.

3. Edellä 1 kohdassa mainittujen maiden alkuperätuotteet, joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä yhteisössä, säilyttävät alkuperänsä, jos ne viedään johonkin näistä maista.

4. Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan ainoastaan niihin aineksiin ja tuotteisiin, jotka ovat saaneet alkuperäaseman sovellettaessa samanlaisia alkuperäsääntöjä kuin tämän pöytäkirjan säännöt.

Yhteisö toimittaa Puolalle Euroopan yhteisöjen komission välityksellä 1 kohdassa mainittujen muiden maiden kanssa sovellettavia sopimuksia ja niiden vastaavia alkuperäsääntöjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot. Euroopan yhteisöjen komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja) päivämäärän, jona tarvittavat vaatimukset täyttäneet 1 kohdassa mainitut maat voivat alkaa soveltaa tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota.

4 artikla

Kumulaatio Puolassa

1. Tuotteita pidetään Puolan alkuperätuotteina, jos ne on siellä tuotettu käyttäen Bulgarian, Sveitsin (mukaan lukien Liechtenstein)(3), Tsekin tasavallan, Viron, Unkarin, Islannin, Liettuan, Latvian, Norjan, Puolan, Romanian, Slovenian, Slovakian tasavallan, Turkin(4) tai yhteisön alkuperäaineksia Puolan ja kunkin kyseisen maan välisiin sopimuksiin liitetyn alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan määräysten mukaisesti, edellyttäen että kyseisiä aineksia on Puolassa valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista. Näiden ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2. Kun valmistusta tai käsittelyä ei ole Puolassa suoritettu 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enempää, valmista tuotetta pidetään Puolan alkuperätuotteena ainoastaan, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin käytettyjen jonkin muun 1 kohdassa tarkoitetun maan alkuperäainesten arvo. Jos näin ei ole, valmista tuotetta pidetään sen maan alkuperätuotteena, jonka Puolassa suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on korkein.

3. Edellä 1 kohdassa mainittujen maiden alkuperätuotteet, joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä Puolassa, säilyttävät alkuperänsä, jos ne viedään johonkin näistä maista.

4. Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan ainoastaan niihin aineksiin ja tuotteisiin, jotka ovat saaneet alkuperäaseman sovellettaessa samanlaisia alkuperäsääntöjä kuin tämän pöytäkirjan säännöt.

Puola toimittaa yhteisölle Euroopan yhteisöjen komission välityksellä 1 kohdassa mainittujen muiden maiden kanssa sovellettavia sopimuksia ja niiden vastaavia alkuperäsääntöjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot. Euroopan yhteisöjen komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja) päivämäärän, jona tarvittavat vaatimukset täyttäneet 1 kohdassa mainitut maat voivat alkaa soveltaa tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota.

5 artikla

Kokonaan tuotetut tuotteet

1. Seuraavia tuotteita pidetään yhteisössä tai Puolassa kokonaan tuotettuina:

a) niiden maaperästä tai merenpohjasta louhitut kivennäistuotteet;

b) siellä korjatut kasvituotteet;

c) siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

f) yhteisön tai Puolan alusten niiden aluevesien ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut niiden merestä saamat tuotteet;

g) niiden tehdasaluksilla ainoastaan f alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet;

h) siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat, myös yksinomaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätekäyttöön soveltuvat käytetyt ulkorenkaat;

i) siellä suoritetuista valmistustoimista syntyneet jätteet ja romu;

j) niiden aluevesien ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saadut tuotteet, jos niillä on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

k) siellä yksinomaan a-j alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tavarat.

2. Edellä 1 kohdan f ja g alakohdassa käytettyjä ilmaisuja "yhteisön tai Puolan alukset" ja "niiden tehdasalukset" sovelletaan ainoastaan aluksiin ja tehdasaluksiin:

a) jotka on merkitty tai ilmoitettu yhteisön jäsenvaltion tai Puolan alusrekisteriin;

b) jotka purjehtivat yhteisön jäsenvaltion tai Puolan lipun alla;

c) jotka vähintään puoliksi ovat yhteisön jäsenvaltion tai Puolan kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee jossakin näistä valtioista ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat yhteisön jäsenvaltion tai Puolan kansalaisia ja jonka pääomasta lisäksi henkilöyhtiöiden ja yhtiöiden, joiden osakkaiden vastuu on rajoitettu, osalta vähintään puolet kuuluu näille valtioille tai niiden julkisille laitoksille taikka kansalaisille;

d) joiden päällystö koostuu yhteisön jäsenvaltion tai Puolan kansalaisista;

ja

e) joiden miehistöstä vähintään 75 prosenttia on yhteisön jäsenvaltion tai Puolan kansalaisia.

6 artikla

Riittävästi valmistetut tai käsitellyt tuotteet

1. Sovellettaessa 2 artiklan määräyksiä pidetään tuotteita, jotka eivät ole kokonaan tuotettuja, riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos liitteessä II olevassa luettelossa määrätyt edellytykset täyttyvät.

Näissä edellytyksissä ilmoitetaan kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta valmistus tai käsittely, joka on suoritettava valmistuksessa käytetyille ei-alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin aineksiin. Siten jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman, koska se täyttää luettelossa määrätyt edellytykset, käytetään toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia oteta huomioon.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, ei-alkuperäaineksia, joita tiettyä tuotetta koskevien luettelon edellytysten mukaan ei saisi käyttää tämän tuotteen valmistuksessa, saa kuitenkin käyttää, jos:

a) niiden yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta;

b) mitään niistä prosenttimääristä, jotka luettelossa annetaan ei-alkuperäainesten enimmäisarvoksi, ei ylitetä tätä kohtaa sovellettaessa.

Tätä kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50-63 ryhmän tuotteisiin.

3. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan, jollei 7 artiklassa toisin määrätä.

7 artikla

Riittämättömät valmistus- tai käsittelytoimet

1. Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 6 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

a) toimenpiteet tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana;

b) kollien jakaminen ja yhdistäminen;

c) pesu, puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muun peiteaineen poistaminen;

d) tekstiilien silitys tai prässäys;

e) yksinkertainen maalaus ja kiillotus;

f) viljan ja riisin esikuorinta, hiominen osittain tai kokonaan, kiillotus ja lasitus;

g) sokerin värjäys tai sokeripalojen muodostus;

h) hedelmien, pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto;

i) teroitus, yksinkertainen hiominen tai yksinkertainen leikkaaminen;

j) seulonta, lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi);

k) yksinkertainen pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

l) merkkien, nimilappujen, logojen ja muiden vastaavanlaisten tunnusten kiinnittäminen tai painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

m) erilaistenkin tuotteiden yksinkertainen sekoittaminen;

n) osien yksinkertainen yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen osiin;

o) kahden tai useamman a-n alakohdassa mainitun toimenpiteen toteuttaminen yhdessä;

p) eläinten teurastus.

2. Kaikki tietylle tuotteelle joko yhteisössä tai Puolassa suoritetut toimenpiteet on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

8 artikla

Kelpuuttamisen yksikkö

1. Kelpuuttamisen yksikkö tämän pöytäkirjan määräyksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

Tästä seuraa, että:

a) kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote luokitellaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

b) kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan kuhunkin tuotteeseen erikseen.

2. Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

9 artikla

Tarvikkeet, varaosat ja työkalut

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen hintaan taikka joita ei laskuteta erikseen, katsotaan muodostavan kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden.

10 artikla

Sarjat

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita. Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.

11 artikla

Neutraalit tekijät

Määritettäessä, onko tuote alkuperätuote, ei ole tarpeen todeta seuraavien tuotteen valmistuksessa käytettyjen tuotteiden alkuperää:

a) energia ja polttoaineet;

b) laitokset ja laitteistot;

c) koneet ja työkalut;

d) tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopulliseen koostumukseen.

III OSASTO

ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

12 artikla

Alueperiaate

1. Edellä II osastossa alkuperäaseman saamiselle määrättyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä yhteisössä tai Puolassa, jollei 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 3 ja 4 artiklassa ja tämän artiklan 3 kohdassa toisin määrätä.

2. Jos yhteisöstä tai Puolasta johonkin muuhun maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on, jollei 3 ja 4 artiklassa toisin määrätä, pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että:

a) palautetut tavarat ovat samoja kuin maastaviedyt tavarat;

ja

b) niille ei ole suoritettu kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

3. Yhteisön tai Puolan ulkopuolella suoritettu valmistus tai käsittely yhteisöstä tai Puolasta viedyille ja niihin jälleentuoduille aineksille ei vaikuta alkuperäaseman saamiseen II osastossa määrätyillä edellytyksillä, jos:

a) kyseiset ainekset ovat yhteisössä tai Puolassa kokonaan tuotettuja tai niitä on ennen niiden vientiä valmistettu tai käsitelty siellä 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän;

ja

b) tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että:

i) jälleentuodut tavarat on saatu vietyjä aineksia valmistamalla tai käsittelemällä;

ja

ii) yhteisön tai Puolan ulkopuolella tämän artiklan määräyksiä soveltamalla yhteensä saavutettu arvonlisäys on enintään 10 prosenttia sen valmiin tuotteen, jolle alkuperäasemaa vaaditaan, vapaasti tehtaalla -hinnasta.

4. Sovellettaessa 3 kohdan määräyksiä II osastossa määrättyjä edellytyksiä alkuperäaseman saamiselle ei sovelleta yhteisön tai Puolan ulkopuolella suoritettuun valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin silloin, kun valmiin tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi sovelletaan liitteessä II olevan luettelon sääntöä, joka määrää kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvon, asianomaisen osapuolen alueella käytettyjen ei-alkuperäainesten yhteisarvo ja tämän artiklan määräysten mukaisesti yhteisön tai Puolan ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys yhteen laskettuina eivät saa ylittää mainittua prosenttimäärää.

5. Sovellettaessa 3 ja 4 kohdan määräyksiä "yhteensä saavutettu arvonlisäys" tarkoittaa kaikkia yhteisön tai Puolan ulkopuolella syntyneitä kustannuksia, mukaan lukien siellä käytettyjen ainesten arvo.

6. Mitä 3 ja 4 kohdassa määrätään, ei sovelleta tuotteisiin, jotka eivät täytä liitteessä II olevassa luettelossa mainittuja edellytyksiä ja joita voidaan pitää riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä vain soveltamalla 6 artiklan 2 kohdassa määrättyä yleistä poikkeusta.

7. Mitä 3 ja 4 kohdassa määrätään, ei sovelleta tuotteisiin, jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 50-63 ryhmään.

8. Tämän artiklan määräysten mukainen valmistus tai käsittely yhteisön tai Puolan ulkopuolella tapahtuu ulkoisena jalostusmenettelynä tai sen kaltaisessa järjestelmässä.

13 artikla

Suora kuljetus

1. Sopimuksen mukaista etuuskohtelua sovelletaan ainoastaan tämän pöytäkirjan vaatimukset täyttäviin tuotteisiin, joiden kuljetus tapahtuu suoraan yhteisön ja Puolan välillä tai 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen muiden maiden alueiden kautta. Yhden lähetyksen muodostavat tuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin purkaminen tai uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Alkuperätuotteet voidaan kuljettaa putkijohdoissa muiden kuin yhteisön tai Puolan alueiden kautta.

2. Edellä 1 kohdassa määrättyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan tuojamaan tulliviranomaisille esittämällä:

a) yksi ainoa kuljetusasiakirja, jolla tavarat on kuljetettu viejämaasta kauttakuljetusmaan kautta; tai

b) kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa:

i) on tarkka kuvaus tuotteista;

ii) ilmoitetaan tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa käytettyjen alusten tai muiden kuljetusvälineiden nimet;

ja

iii) vahvistetaan ne olosuhteet, joissa tavarat ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai

c) jos edellä mainittuja ei ole, muita asian kannalta olennaisia asiakirjoja.

14 artikla

Näyttelyt

1. Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty muuhun kuin 3 ja 4 artiklassa tarkoitetussa maassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen yhteisöön tai Puolaon tuotaviksi, myönnetään tuonnissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että:

a) viejä on lähettänyt nämä tuotteet yhteisöstä tai Puolasta maahan, jossa näyttely pidetään, ja pitänyt niitä siellä näytteillä;

b) kyseinen viejä on myynyt tai muuten luovuttanut tuotteet yhteisössä tai Puolassa olevalle vastaanottajalle;

c) tuotteet on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyä varten;

ja

d) sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava V osaston määräysten mukaisesti ja esitettävä tavanomaisella tavalla tuojamaan tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys olosuhteista, joissa tuotteita on pidetty näytteillä.

3. Mitä 1 kohdassa määrätään, sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

IV OSASTO

TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

15 artikla

Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltäminen

1. a) Ei-alkuperäaineksille, joita on käytetty sellaisten tuotteiden valmistuksessa, jotka ovat yhteisön, Puolan tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteita ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä yhteisössä tai Puolassa tullinpalautusta tai vapautusta tulleista missään muodossa.

b) Harmonoidun järjestelmän 3 ryhmään ja nimikkeisiin 1604 ja 1605 kuuluville tuotteille, jotka ovat 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia yhteisön alkuperätuotteita ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä yhteisössä tullinpalautusta tai vapautusta tulleista missään muodossa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan kaikkiin tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä palauttamista tai peruuttamista tai niistä vapauttamista koskeviin järjestelyihin, joita yhteisö tai Puola soveltaa valmistuksessa käytettyihin aineksiin ja edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, kun tällaista palauttamista, peruuttamista tai vapauttamista nimenomaisesti tai tosiasiallisesti sovelletaan siinä tapauksessa, että näistä aineksista valmistetut tuotteet viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön siellä.

3. Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava valmis milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan, että tuotteiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista ei ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai vaikutukseltaan niitä vastaavat maksut on tosiasiallisesti maksettu.

4. Mitä 1-3 kohdassa määrätään, sovelletaan ei-alkuperätuotteiden osalta myös 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin pakkauksiin, 9 artiklassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin, varaosiin ja työkaluihin ja 10 artiklassa tarkoitettuihin sarjaan kuuluviin tuotteisiin.

5. Mitä 1-4 kohdassa määrätään, koskee ainoastaan aineksia, jollaisiin tätä sopimusta sovelletaan. Näissä määräyksissä ei liioin estetä soveltamasta maataloustuotteisiin viennin yhteydessä sopimuksen määräysten mukaista vientitukijärjestelmää.

V OSASTO

ALKUPERÄSELVITYS

16 artikla

Yleiset vaatimukset

1. Yhteisön alkuperätuotteet saavat Puolaan tuotaessa ja Puolan alkuperätuotteet saavat yhteisöön tuotaessa sopimuksen mukaiset etuudet, jos niistä esitetään joko:

a) liitteessä III esitetyn mallin mukainen EUR.1-tavaratodistus tai

b) 21 artiklan 1 kohdassa mainituissa tapauksissa ilmoitus, jäljempänä "kauppalaskuilmoitus", jonka viejä antaa kauppalaskussa, lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi; kauppalaskuilmoituksen teksti on liitteessä IV.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tämän pöytäkirjan mukaiset alkuperätuotteet saavat 26 artiklassa eritellyissä tapauksissa sopimuksen mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää mitään edellä tarkoitetuista asiakirjoista.

17 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen antamismenettely

1. Viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2. Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää liitteessä III esitettyjen mallien mukaiset EUR.1-tavaratodistuksen ja hakemuslomakkeen. Nämä lomakkeet täytetään jollakin niistä kielistä, joilla tämä sopimus on tehty, ja viejämaan sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ne täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

3. EUR.1-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa sen viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema sekä tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttyminen.

4. Yhteisön jäsenvaltion tai Puolan tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää yhteisön, Puolan tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset.

5. EUR.1-tavaratodistuksen antavien tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä tarkoitusta varten ne voivat vaatia mitä tahansa todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisina pitämiään tarkastuksia. Niiden on valvottava myös, että 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat erityisesti, että tuotekuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

6. EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivä merkitään tavaratodistuksen 11 kohtaan.

7. Tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen ja se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

18 artikla

Jälkikäteen annetut EUR.1-tavaratodistukset

1. Sen estämättä, mitä 17 artiklan 7 kohdassa määrätään, EUR.1-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos:

a) sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi;

tai

b) tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä.

2. Sovellettaessa 1 kohdan määräyksiä viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

3. Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

4.

>TAULUKON PAIKKA>

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan "Huomautuksia".

19 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

1. Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.

>TAULUKON PAIKKA>

3. Edellä 2 kohdassa esitetty merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen kohtaan "Huomautuksia".

4. Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

20 artikla

EUR.1-tavaratodistuksen antaminen aikaisemmin annetun tai laaditun alkuperäselvityksen perusteella

Kun alkuperätuotteet asetetaan yhteisössä tai Puolassa tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla EUR.1-tavaratodistuksella kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle yhteisöön tai Puolaon. Korvaavan EUR.1-tavaratodistuksen tai -tavaratodistukset antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan.

20a artikla

Kirjanpidollinen erottelu

1. Jos samanlaisten tai keskenään korvattavissa olevien alkuperä- ja ei-alkuperäainesten erillisvarastointi aiheuttaa huomattavia kustannuksia tai merkittäviä vaikeuksia, tulliviranomaiset voivat asianomaisten kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan käyttää niin kutsuttua "kirjanpidollisen erottelun" menetelmää kyseisten varastojen hallinnoimiseksi.

2. Tätä menetelmää käytettäessä on pystyttävä varmistamaan, että tiettynä viiteajanjaksona tuotettujen tuotteiden, joita voidaan pitää alkuperätuotteina, lukumäärä on sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

3. Tulliviranomaiset voivat myöntää tällaisen luvan asianmukaisina pitämillään edellytyksillä.

4. Kirjanpidollista erottelua on toteutettava ja sovellettava siinä maassa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jossa tuote valmistetaan.

5. Luvanhaltija voi tapauksen mukaan antaa tai hakea alkuperäselvityksiä tuotemäärälle, jonka voidaan katsoa muodostuvan alkuperätuotteista. Luvanhaltijan on tulliviranomaisten pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka määriä on hallinnoitu.

6. Tulliviranomaiset valvovat luvan käyttöä ja voivat milloin tahansa peruuttaa sen, jos luvanhaltija käyttää sitä sääntöjenvastaisesti tai ei täytä jotain muuta tässä pöytäkirjassa vahvistettua edellytystä.

21 artikla

Kauppalaskuilmoituksen laatimista koskevat edellytykset

1. Edellä 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kauppalaskuilmoituksen voivat laatia:

a) jäljempänä 22 artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä;

tai

b) kuka tahansa viejä yhdestä tai useammasta kollista muodostuvalle, yhteensä enintään 6000 euron arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle.

2. Kauppalaskuilmoitus voidaan laatia, jos tuotteita voidaan pitää yhteisön, Puolan tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset.

3. Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on oltava valmis milloin tahansa viejämaan tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan tuotteiden alkuperäasema ja tämän pöytäkirjan muiden vaatimusten täyttyminen.

4. Viejä laatii kauppalaskuilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan liitteessä IV olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen yhtä liitteessä annetuista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

5. Kauppalaskuilmoituksessa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Jäljempänä 22 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejämaan tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta kauppalaskuilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

6. Viejä voi laatia kauppalaskuilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään maasta tai viennin jälkeen, jos se esitetään tuojamaassa enintään kahden vuoden kuluessa siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu maahan.

22 artikla

Valtuutettu viejä

1. Viejämaan tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle, jäljempänä "valtuutettu viejä", joka harjoittaa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden usein tapahtuvaa vientiä, luvan laatia kauppalaskuilmoituksia tuotteiden arvosta riippumatta. Tällaista lupaa hakevan viejän on annettava kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden tässä pöytäkirjassa asetettujen vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi.

2. Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisina pitämänsä edellytykset.

3. Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin lupanumeron, joka merkitään kauppalaskuilmoitukseen.

4. Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5. Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita, ei enää täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä tai muutoin käyttää lupaa väärin.

23 artikla

Alkuperäselvityksen voimassaolo

1. Alkuperäselvitys on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejämaassa, ja se on esitettävä mainitun ajan kuluessa tuojamaan tulliviranomaisille.

2. Alkuperäselvitykset, jotka esitetään tuojamaan tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämismääräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamista varten, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3. Muissa myöhästymistapauksissa tuojamaan tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

24 artikla

Alkuperäselvityksen esittäminen

Alkuperäselvitys on esitettävä tuojamaan tulliviranomaisille kyseisessä maassa sovellettavien menettelyjen mukaisesti. Mainitut viranomaiset voivat vaatia alkuperäselvityksen käännöksen, ja ne voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitusta täydennetään tuojan vakuutuksella siitä, että tuotteet täyttävät sopimuksen soveltamiseksi vaadittavat edellytykset.

25 artikla

Tuonti osalähetyksinä

Jos tuojan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän XVI ja XVII jaksoon tai nimikkeisiin 7308 ja 9406 kuuluva harmonoidun järjestelmän yleisessä tulkintasäännössä 2 a tarkoitettu osiin purettu tai kokoamaton tuote tuodaan maahan osalähetyksinä tuojavaltion tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille esitetään tällaisesta tuotteesta yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

26 artikla

Poikkeukset alkuperäselvityksen esittämisestä

1. Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina ilman, että alkuperäselvityksen esittämistä vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä pöytäkirjassa määrätyt vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta. Jos tuotteet lähetetään postitse, tämä ilmoitus voidaan tehdä tulliluetteloon CN22/CN23 tai tähän asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille.

2. Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos näiden tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3. Näiden tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 500 euroa pikkulähetysten osalta eikä suurempi kuin 1200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

27 artikla

Todistusasiakirjat

Edellä 17 artiklan 3 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, joita käytetään todisteena siitä, että EUR.1-tavaratodistuksessa tai kauppalaskuilmoituksessa tarkoitettuja tuotteita voidaan pitää yhteisön, Puolan tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja että ne täyttävät tämän pöytäkirjan muut vaatimukset, voivat olla muun muassa seuraavia:

a) esimerkiksi viejän tai hankkijan tileihin tai sisäiseen kirjanpitoon sisältyvät välittömät todisteet toimista, jotka tämä on suorittanut tavaroiden tuottamiseksi;

b) asiakirjat, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu yhteisössä tai Puolassa, jossa näitä asiakirjoja käytetään sisäisen lainsäädännön mukaisesti;

c) asiakirjat, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten valmistus tai käsittely yhteisössä tai Puolassa ja jotka on annettu tai laadittu yhteisössä tai Puolassa, jossa näitä asiakirjoja käytetään sisäisen lainsäädännön mukaisesti;

d) EUR.1-tavaratodistukset tai kauppalaskuilmoitukset, joilla osoitetaan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu yhteisössä tai Puolassa tämän pöytäkirjan mukaisesti tai jossakin muussa 3 ja 4 artiklassa tarkoitetussa maassa samanlaisten alkuperäsääntöjen mukaisesti kuin tämän pöytäkirjan alkuperäsäännöt.

28 artikla

Alkuperäselvityksen ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

1. Viejän, joka hakee EUR.1-tavaratodistusta, on säilytettävä 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

2. Viejän, joka laatii kauppalaskuilmoituksen, on säilytettävä tämän kauppalaskuilmoituksen jäljennös ja 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

3. Viejämaan tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1-tavaratodistuksen, on säilytettävä 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kolme vuotta.

4. Tuojamaan tulliviranomaisten on säilytettävä niille esitetyt EUR.1-tavaratodistukset ja kauppalaskuilmoitukset vähintään kolme vuotta.

29 artikla

Poikkeavuudet ja muotovirheet

1. Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tulliviranomaisille esitettyjä tuotteita.

2. Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet kuten lyöntivirheet eivät saa johtaa tämän asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisessä asiakirjassa annettujen tietojen oikeellisuutta.

30 artikla

Euroina ilmaistut määrät

1. Tämän pöytäkirjan 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 26 artiklan 3 kohdan määräysten soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna valuuttana kuin euroina, yhteisön jäsenvaltiot, Puola ja muut 3 ja 4 artiklassa mainitut maat vahvistavat euroina ilmaistuja määriä vastaavat määrät vuosittain omana kansallisena valuuttanaan.

2. Lähetykseen sovelletaan 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 26 artiklan 3 kohdan määräyksiä sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on laadittu, asianomaisen maan vahvistaman määrän mukaisesti.

3. Kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina ilmaistujen määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana euron lokakuun ensimmäisen työpäivän kurssin mukaisesti. Määrät ilmoitetaan Euroopan yhteisöjen komissiolle 15 päivään lokakuuta mennessä, ja niitä sovelletaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä. Euroopan yhteisöjen komissio ilmoittaa kaikille asianomaisille maille kyseisistä määristä.

4. Maa voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrää, joka saadaan muunnettaessa euroina ilmaistu määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen tuloksena saatu määrä voi poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä enintään 5 prosenttia. Maa voi pitää euroina ilmaistun määrän kansallisena valuuttana ilmaistun vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ilman mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistua vasta-arvoa vähemmän kuin 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistu vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen tuloksena.

5. Assosiaatiokomitea tarkastelee yhteisön tai Puolan pyynnöstä euroina ilmaistuja määriä. Tätä tarkastelua tehdessään assosiaatiokomitea harkitsee, onko aiheellista säilyttää näiden arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä tarkoitusta varten se voi päättää euroina ilmaistujen määrien muuttamisesta.

VI OSASTO

HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT

31 artikla

Keskinäinen avunanto

1. Yhteisön jäsenvaltioiden ja Puolan tulliviranomaiset toimittavat toisilleen Euroopan yhteisöjen komission välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR.1-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet ja niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat EUR.1-tavaratodistusten ja kauppalaskuilmoitusten tarkastamisesta.

2. Sen varmistamiseksi, että tätä pöytäkirjaa sovelletaan oikein, yhteisö ja Puola avustavat toisiaan toimivaltaisten tullihallintojen välityksellä tarkastettaessa EUR.1-tavaratodistusten ja kauppalaskuilmoitusten aitoutta sekä näissä asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuutta.

32 artikla

Alkuperäselvityksen tarkastaminen

1. Alkuperäselvityksen jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojamaan tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai muiden tässä pöytäkirjassa määrättyjen vaatimusten täyttymistä.

2. Sovellettaessa 1 kohdan määräyksiä tuojamaan tulliviranomaiset palauttavat viejämaan tulliviranomaisille EUR.1-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, kauppalaskuilmoituksen tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja esittävät tarvittaessa perusteet tiedustelun tekemiseen. Jälkitarkastuspyynnön tueksi toimitetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3. Tarkastuksen suorittavat viejämaan tulliviranomaiset. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4. Jos tuojamaan tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun myöntämistä kyseisille tuotteille siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet tuojalle, edellyttäen että tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

5. Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisiä tuotteita pitää yhteisön, Puolan tai jonkin muun 3 ja 4 artiklassa tarkoitetun maan alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän pöytäkirjan muut vaatimukset.

6. Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseiset asiakirjat aitoja tai mikä on tavaroiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

33 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Jos 32 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, tai jos syntyy kysymys tämän pöytäkirjan tulkinnasta, asia saatetaan assosiaatiokomitean ratkaistavaksi.

Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

34 artikla

Seuraamukset

Seuraamuksia määrätään jokaiselle, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tuotteille etuuskohtelun.

35 artikla

Vapaa-alueet

1. Yhteisö ja Puola toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet taatakseen, että kaupan kohteena olevia tuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys ja joita kuljetuksen aikana pidetään niiden alueella sijaitsevilla vapaa-alueilla, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toimenpiteet.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa määrätään, kun yhteisön tai Puolan alkuperätuotteita, joihin liittyy alkuperäselvitys, tuodaan vapaa-alueelle ja niitä valmistetaan tai käsitellään siellä, kyseisten viranomaisten on viejän pyynnöstä annettava uusi EUR.1-tavaratodistus, jos suoritettu valmistus tai käsittely on tämän pöytäkirjan mukaista.

VII OSASTO

CEUTA JA MELILLA

36 artikla

Pöytäkirjan soveltaminen

1. Edellä 2 artiklassa käytettyyn ilmaisuun "yhteisö" ei sisälly Ceutaa ja Melillaa.

2. Ceutaan ja Melillaan vietäviin Puolan alkuperätuotteisiin sovelletaan samaa tullikohtelua, jota sovelletaan yhteisön tullialueen alkuperätuotteisiin Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan Euroopan yhteisöön liittymisestä tehdyn asiakirjan pöytäkirjan nro 2 mukaisesti. Puola soveltaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien sellaisten tuotteiden tuontiin, jotka ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita, samaa tullikohtelua kuin yhteisöstä tuotaviin yhteisön alkuperätuotteisiin.

3. Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita koskevaa 2 kohtaa sovellettaessa tätä pöytäkirjaa sovelletaan soveltuvin osin 37 artiklassa asetettujen erityisedellytysten mukaisesti.

37 artikla

Erityisedellytykset

1. Jos seuraavat tuotteet on kuljetettu suoraan 13 artiklan määräysten mukaisesti, pidetään:

1. Ceutan ja Melillan alkuperätuotteina:

a) Ceutassa ja Melillassa kokonaan tuotettuja tuotteita;

b) Ceutassa ja Melillassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos:

i) näille tuotteille on suoritettu 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely

tai jos

ii) nämä tuotteet ovat Puolan tai yhteisön alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän;

2. Puolan alkuperätuotteina:

a) Puolassa kokonaan tuotettuja tuotteita;

b) Puolassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos:

i) näille tuotteille on suoritettu 6 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely

tai jos

ii) nämä tuotteet ovat Ceutan ja Melillan tai yhteisön alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän.

2. Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3. Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on tehtävä merkintä "Puola" sekä "Ceuta ja Melilla" EUR.1-tavaratodistuksen 2 kohtaan tai kauppalaskuilmoitukseen. Kun kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi tehtävä alkuperäasemaa koskeva merkintä EUR.1-tavaratodistuksen 4 kohtaan tai kauppalaskuilmoitukseen.

4. Espanjan tulliviranomaiset vastaavat tämän pöytäkirjan soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

38 artikla

Pöytäkirjan muuttaminen

Assosiaationeuvosto voi päättää tämän pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

(1) Liechtensteinin ruhtinaskunnalla on tulliliitto Sveitsin kanssa, ja se on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli.

(2) Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota ei sovelleta Turkin alkuperäaineksiin, jotka mainitaan liitteessä V olevassa luettelossa.

(3) Liechtensteinin ruhtinaskunnalla on tulliliitto Sveitsin kanssa, ja se on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuoli.

(4) Tässä artiklassa määrättyä kumulaatiota ei sovelleta Turkin alkuperäaineksiin, jotka mainitaan liitteessä V olevassa luettelossa.

LIITE I

ALKUHUOMAUTUKSET LIITTEESSÄ II OLEVAAN LUETTELOON

1 huomautus

Luettelossa asetetaan edellytykset, jotka tuotteiden on täytettävä, jotta niitä voitaisiin pitää pöytäkirjan 6 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä.

2 huomautus

2.1 Luettelon kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa kuvataan valmis tuote. Ensimmäisessä sarakkeessa on harmonoidussa järjestelmässä käytetty nimikkeen tai ryhmän numero ja toisessa sarakkeessa harmonoidussa järjestelmässä tästä nimikkeestä tai ryhmästä käytetty tavaran kuvaus. Jokaisen kahden ensimmäisen sarakkeen merkinnän osalta on sääntö 3 tai 4 sarakkeessa. Jos ensimmäisen sarakkeen numeron edellä on "ex", tämä tarkoittaa, että 3 tai 4 sarakkeen sääntöä sovelletaan ainoastaan 2 sarakkeessa mainittuun nimikkeen osaan.

2.2 Kun 1 sarakkeessa on koottu yhteen useita nimikkeitä tai mainittu ryhmän numero ja 2 sarakkeessa on tämän vuoksi yleisluonteinen tavaran kuvaus, vastaavaa 3 tai 4 sarakkeen sääntöä sovelletaan kaikkiin niihin tuotteisiin, jotka harmonoidussa järjestelmässä luokitellaan kyseisen ryhmän nimikkeisiin tai johonkin nimikkeistä, jotka on koottu 1 sarakkeeseen.

2.3 Kun luettelossa on eri sääntöjä, joita sovelletaan samaan nimikkeeseen kuuluviin eri tuotteisiin, jokaisessa luetelmakohdassa on sen nimikkeen osan tavaran kuvaus, jota viereinen 3 tai 4 sarakkeen sääntö koskee.

2.4 Kun kahden ensimmäisen sarakkeen merkinnälle on sääntö sekä 3 että 4 sarakkeessa, viejä voi valintansa mukaan soveltaa joko 3 tai 4 sarakkeessa olevaa sääntöä. Jos 4 sarakkeessa ei ole alkuperäsääntöä, on sovellettava 3 sarakkeen sääntöä.

3 huomautus

3.1 Pöytäkirjan 6 artiklan määräyksiä alkuperäaseman saaneista, muiden tuotteiden valmistuksessa käytettävistä tuotteista sovelletaan riippumatta siitä, onko tämä asema saatu siinä tehtaassa, jossa nämä tuotteet käytetään vai jossakin muussa yhteisön tai Puolan tehtaassa.

Esimerkki:

Nimikkeeseen 8407 kuuluva moottori, jonka osalta säännössä määrätään, että käytettävien ei-alkuperäainesten arvo saa olla enintään 40 prosenttia vapaasti tehtaalla -hinnasta, on valmistettu nimikkeeseen ex 7224 kuuluvasta "muusta takomalla esimuokatusta seosteräksestä".

Jos tämä esimuokattu teräs on taottu yhteisössä ei-alkuperätuotetta olevasta valanteesta, se on jo saanut alkuperäaseman luettelossa vahvistetun nimikkeen ex 7224 tuotteita koskevan säännön nojalla. Esimuokattua terästä voidaan pitää moottorin arvoa laskettaessa alkuperätuotteena riippumatta siitä, onko esimuokattu teräs tuotettu samassa tehtaassa tai jossakin muussa yhteisön tehtaassa. Valanteen, joka ei ole alkuperätuote, arvoa ei siten oteta huomioon laskettaessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa.

3.2 Luettelon säännössä vahvistetaan suoritettavan valmistuksen tai käsittelyn vähimmäismäärä; tästä seuraa, että sen ylittävä valmistus tai käsittely antaa myös alkuperäaseman ja sitä vähempi valmistus tai käsittely taas ei anna alkuperäasemaa. Toisin sanoen, jos säännössä määrätään, että tietyllä valmistusasteella olevia ei-alkuperäaineksia voidaan käyttää, on sitä aiemmalla valmistusasteella olevien tällaisten ainesten käyttö myös sallittua, mutta sen sijaan myöhemmällä valmistusasteella olevien ainesten käyttö ei ole.

3.3 Rajoittamatta 3.2 huomautuksen soveltamista, kun säännössä käytetään ilmaisua "Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista", voidaan käyttää minkä tahansa nimikkeen aineksia (myös sellaisia, joiden kuvaus ja nimike ovat samat kuin tuotteella) ottaen kuitenkin huomioon sääntöön mahdollisesti sisältyvät erityisrajoitukset.

Ilmaisulla "Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista, myös muista nimikkeen... aineksista" tai "Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista, myös muista samaan nimikkeeseen kuin tuote kuuluvista aineksista" tarkoitetaan kuitenkin, että minkä tahansa nimikkeen aineksia voidaan käyttää paitsi niitä, joiden kuvaus on sama kuin luettelon 2 sarakkeessa oleva tuotteen kuvaus.

3.4 Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote voidaan valmistaa useammasta kuin yhdestä aineksesta, tämä tarkoittaa, että yhtä tai useampaa näistä aineksista voidaan käyttää. Säännössä ei vaadita, että niitä kaikkia käytetään.

Esimerkki:

Nimikkeisiin 5208 - 5212 kuuluviin kankaisiin sovellettavassa säännössä määrätään, että luonnonkuituja voidaan käyttää ja että muun muassa kemiallisia aineita voidaan myös käyttää. Tämä sääntö ei tarkoita, että on käytettävä molempia; on mahdollista käyttää vain toista näistä aineksista tai molempia yhdessä.

3.5 Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote on valmistettava tietystä aineksesta, tämä edellytys ei luonnollisesti estä käyttämästä muita aineksia, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät voi täyttää sääntöä. (Katso myös 6.2 huomautus tekstiilien osalta.)

Esimerkki:

Nimikkeen 1904 elintarvikevalmisteita koskeva sääntö, jossa nimenomaan suljetaan pois viljan ja viljatuotteiden käyttö, ei estä kivennäissuolojen, kemikaalien ja muiden lisäaineiden käyttöä, joita ei valmisteta viljasta.

Tätä ei kuitenkaan sovelleta tuotteisiin, joita, vaikka niitä ei voida valmistaa luettelossa nimenomaisesti mainituista aineksista, voidaan valmistaa luonteeltaan samanlaisesta, aiemmalla valmistusasteella olevasta aineksesta.

Esimerkki:

Jos ex 62 ryhmän vaatteen osalta, joka on tehty kuitukankaasta, ainoastaan ei-alkuperätuotetta olevan langan käyttö on sallittua, ei ole mahdollista aloittaa valmistusta kuitukankaasta, vaikka kuitukangasta ei tavallisesti voidakaan tehdä langasta. Tällaisissa tapauksissa lähtöaineksen olisi tavallisesti oltava lankaa edeltävällä asteella, toisin sanoen kuituasteella.

3.6 Jos luettelon säännössä määrätään kaksi prosenttimäärää enimmäisarvoksi ei-alkuperäaineksille, joita voidaan käyttää, näitä prosenttimääriä ei saa laskea yhteen. Toisin sanoen kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvo ei saa koskaan olla suurempi kuin korkeampi kyseisistä prosenttimääristä. Lisäksi yksittäisiä prosenttimääriä ei saa ylittää niiden nimenomaisten ainesten osalta, joita ne koskevat.

4 huomautus

4.1 Luettelossa käytetyllä ilmaisulla "luonnonkuidut" tarkoitetaan muita kuituja kuin muunto- ja synteettikuituja. Se rajoittuu kehruuta edeltävillä valmistusasteilla oleviin kuituihin ja siihen kuuluvat myös jätteet ja, jollei toisin mainita, kuidut, jotka on karstattu, kammattu tai muulla tavoin käsitelty mutta joita ei ole kehrätty.

4.2 Ilmaisuun "luonnonkuidut" kuuluvat nimikkeen 0503 jouhi, nimikkeiden 5002 ja 5003 silkki, nimikkeiden 5101 - 5105 villakuidut ja hieno ja karkea eläimenkarva, nimikkeiden 5201 - 5203 puuvillakuidut ja nimikkeiden 5301 - 5305 muut kasvitekstiilikuidut.

4.3 Ilmaisuja "tekstiilimassa", "kemialliset aineet" ja "paperinvalmistusaineet" käytetään luettelossa kuvaamaan 50-63 ryhmään kuulumattomia aineksia, joita voidaan käyttää muunto-, synteetti- tai paperikuitujen tai -lankojen valmistukseen.

4.4 Luettelossa käytettyyn ilmaisuun "katkotut tekokuidut" kuuluvat nimikkeiden 5501 - 5507 synteetti- ja muuntokuitufilamenttitouvi, synteetti- ja muuntokatkokuidut ja niiden jätteet.

5 huomautus

5.1 Kun luettelossa mainittuun tuotteeseen liittyy viittaus tähän huomautukseen, luettelon 3 sarakkeessa vahvistettuja edellytyksiä ei sovelleta kyseisen tuotteen valmistuksessa käytettyihin perustekstiiliaineisiin, joiden paino yhteensä on enintään 10 prosenttia kaikkien käytettyjen perustekstiiliaineiden yhteispainosta. (Katso myös 5.3 ja 5.4 huomautus jäljempänä.)

5.2 Edellä 5.1 huomautuksessa mainittua poikkeusta voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan sekoitetuotteisiin, jotka on tehty kahdesta tai useammasta perustekstiiliaineesta.

Perustekstiiliaineet ovat seuraavat:

- silkki,

- villa,

- karkea eläimenkarva,

- hieno eläimenkarva,

- jouhet,

- puuvilla,

- paperinvalmistusaineet ja paperi,

- pellava,

- hamppu,

- juutti ja muut niinitekstiilikuidut,

- sisali ja muut Agave-sukuisista kasveista saadut tekstiilikuidut,

- kookoskuidut, manilla, rami ja muut kasvitekstiilikuidut,

- synteettikuitufilamentit,

- muuntokuitufilamentit,

- sähköä johtavat filamentit,

- polypropeenista valmistetut synteettikatkokuidut,

- polyesteristä valmistetut synteettikatkokuidut,

- polyamidista valmistetut synteettikatkokuidut,

- polyakryylinitriilistä valmistetut synteettikatkokuidut,

- polyimidistä valmistetut synteettikatkokuidut,

- polytetrafluorieteenistä valmistetut synteettikatkokuidut,

- poly(fenyleenisulfidista) valmistetut synteettikatkokuidut,

- poly(vinyylikloridista) valmistetut synteettikatkokuidut,

- muut synteettikatkokuidut,

- viskoosista valmistetut muuntokatkokuidut,

- muut muuntokatkokuidut,

- segmentoitu polyuretaania oleva lanka, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä, myös kierrepäällystetty,

- segmentoitu polyuretaania oleva lanka, jossa on joustavia polyesterisegmenttejä, myös kierrepäällystetty,

- nimikkeen 5605 tuotteet (metalloitu lanka), joissa on kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin joko värittömällä tai värillisellä liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä,

- muut nimikkeen 5605 tuotteet.

Esimerkki:

Nimikkeen 5205 lanka, joka on tehty nimikkeen 5203 puuvillakuiduista ja nimikkeen 5506 synteettikatkokuiduista, on sekoitelanka. Sen vuoksi ei-alkuperätuotteita olevia synteettikatkokuituja, jotka eivät täytä alkuperäsääntöjä (joissa edellytetään valmistusta kemiallisista aineista tai tekstiilimassasta), voidaan käyttää, jos niiden yhteispaino on enintään 10 prosenttia langan painosta.

Esimerkki:

Nimikkeen 5112 villakangas, joka on tehty nimikkeen 5107 villalangasta ja nimikkeen 5509 synteettikatkokuitulangasta, on sekoitekangas. Sen vuoksi synteettikuitulankaa, joka ei täytä alkuperäsääntöjä (joissa edellytetään valmistusta kemiallisista aineista tai tekstiilimassasta), tai villalankaa, joka ei täytä alkuperäsääntöjä (joissa edellytetään valmistusta karstaamattomista, kampaamattomista tai muuten kehruuta varten käsittelemättömistä luonnonkuiduista), tai näiden kahden lankatyypin sekoitusta voidaan käyttää, jos niiden yhteispaino on enintään 10 prosenttia kankaan painosta.

Esimerkki:

Nimikkeen 5802 tuftattu tekstiilikangas, joka on tehty nimikkeen 5205 puuvillalangasta ja nimikkeen 5210 puuvillakankaasta, on sekoitetuote ainoastaan, jos puuvillakangas itsessään on sekoitekangas, joka on tehty kahdesta eri nimikkeeseen luokiteltavasta langasta, tai jos käytetyt puuvillalangat itsessään ovat sekoitetuotteita.

Esimerkki:

Jos kyseinen tuftattu tekstiilikangas on tehty nimikkeen 5205 puuvillalangasta ja nimikkeen 5407 kudotusta synteettikuitukankaasta, on selvää, että käytetyt langat ovat kahta eri perustekstiiliainetta ja tuftattu tekstiilikangas on näin ollen sekoitetuote.

5.3 Tuotteissa, joissa on "segmentoitua polyuretaania olevaa lankaa, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä, myös kierrepäällystettyä", tämä poikkeus on tällaisen langan osalta 20 prosenttia.

5.4 Tuotteissa, joissa on "kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin joko värittömällä tai värillisellä liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä", tämä poikkeus on 30 prosenttia tällaisen kaistaleen osalta.

6 huomautus

6.1 Kun luettelossa on viittaus tähän huomautukseen, voidaan käyttää tekstiiliaineita (vuoria ja välivuoria lukuun ottamatta), jotka eivät täytä kyseistä sovitettua tuotetta koskevaa luettelon 3 sarakkeen sääntöä, jos ne luokitellaan eri nimikkeeseen kuin tuote ja jos niiden arvo on enintään 8 prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta.

6.2 Aineksia, joita ei luokitella 50-63 ryhmään, voidaan käyttää vapaasti tekstiilituotteiden valmistuksessa riippumatta siitä, sisältävätkö ne tekstiiliainetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6.3 huomautuksen soveltamista.

Esimerkki:

Jos luettelon säännössä määrätään, että tietyn tekstiilitavaran (esimerkiksi housujen) valmistuksessa on käytettävä lankaa, tämä ei estä metallitavaroiden kuten nappien käyttöä, koska nappeja ei luokitella 50-63 ryhmään. Samasta syystä se ei estä vetoketjujen käyttöä, vaikka vetoketjut tavallisesti sisältävät tekstiiliainetta.

6.3 Prosenttisääntöä sovellettaessa on käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa laskettaessa otettava huomioon niiden ainesten arvo, joita ei luokitella 50-63 ryhmään.

7 huomautus

7.1 Nimikkeissä ex 2707 , 2713 - 2715 , ex 2901 , ex 2902 ja ex 3403 ilmaisulla "tietty käsittely" tarkoitetaan seuraavia toimintoja:

a) tyhjötislaus;

b) toistotislaus perusteellisen jakotislausmenetelmän avulla;

c) krakkaus;

d) reformointi;

e) uuttaminen valikoivien liuottimien avulla;

f) käsittely, jossa yhdistyvät kaikki seuraavat toiminnot: käsittely tiivistetyllä rikkihapolla, oleumilla tai rikkitrioksidilla; neutralointi emäksisillä aineilla; värinpoisto ja puhdistus luonnostaan aktiivisilla maalajeilla, aktivoiduilla maalajeilla, aktiivihiilellä tai bauksiitilla;

g) polymerointi;

h) alkylointi;

i) isomerointi.

7.2 Nimikkeissä 2710 , 2711 ja 2712 ilmaisulla "tietty käsittely" tarkoitetaan seuraavia toimintoja:

a) tyhjötislaus;

b) toistotislaus perusteellisen jakotislausmenetelmän avulla;

c) krakkaus;

d) reformointi;

e) uuttaminen valikoivien liuottimien avulla;

f) käsittely, jossa yhdistyvät kaikki seuraavat toiminnot: käsittely tiivistetyllä rikkihapolla, oleumilla tai rikkitrioksidilla; neutralointi emäksisillä aineilla; värinpoisto ja puhdistus luonnostaan aktiivisilla maalajeilla, aktivoiduilla maalajeilla, aktiivihiilellä tai bauksiitilla;

g) polymerointi;

h) alkylointi;

ij) isomerointi;

k) ainoastaan nimikkeeseen ex 2710 kuuluvien raskasöljyjen osalta rikinpoisto vedyn avulla, jonka tuloksena valmistettujen tuotteiden rikkipitoisuus vähenee vähintään 85 prosenttia (ASTM D 1266-59 T -menetelmä);

l) ainoastaan nimikkeeseen 2710 kuuluvien tuotteiden osalta parafiinin poisto muun menetelmän avulla kuin suodattamalla;

m) ainoastaan nimikkeeseen ex 2710 kuuluvien raskasöljyjen osalta vetykäsittely suuremmassa kuin 20 baarin paineessa ja suuremmassa kuin 250 °C:n lämpötilassa katalysaattoria käyttäen, muussa kuin rikinpoistotarkoituksessa, kun vety on aktiivisena aineena kemiallisessa reaktiossa. Nimikkeen ex 2710 voiteluöljyjen jatkokäsittelyä vedyn avulla (esimerkiksi vedyn avulla tapahtuva viimeistely eli "hydrofinishing" tai värinpoisto) erityisesti värin tai stabiliteetin parantamiseksi ei kuitenkaan pidetä tiettynä käsittelynä;

n) ainoastaan nimikkeeseen ex 2710 kuuluvien polttoöljyjen osalta ilmatislaus, jos vähemmän kuin 30 tilavuusprosenttia näistä tuotteista (hävikki mukaan lukien) tislautuu 300 °C:n lämpötilassa ASTM D 86 -menetelmän avulla määritettynä;

o) ainoastaan nimikkeeseen ex 2710 kuuluvien raskasöljyjen, muiden kuin kaasuöljyjen ja polttoöljyjen, osalta käsittely suurtaajuudella toimivan sähköisen huiskupurkauksen avulla;

p) ainoastaan nimikkeeseen ex 2712 kuuluvien raakatavaroiden, muiden kuin vaseliinin, otsokeriitin, ruskohiilivahan, turvevahan ja vähemmän kuin 0,75 painoprosenttia öljyä sisältävän parafiinin, osalta rasvanpoisto kiteyttämällä jakotislausmenetelmän avulla.

7.3 Nimikkeissä ex 2707 , 2713 - 2715 , ex 2901 , ex 2902 ja ex 3403 yksinkertaiset toiminnot kuten puhdistus, dekantointi, suolan poisto, veden erotus, suodatus, värjäys, merkintä, rikkipitoisuuden lisääminen sekoittamalla tuotteita, joilla on erilaiset rikkipitoisuudet, näiden toimintojen tai niitä vastaavien toimintojen yhdistelmät eivät anna alkuperäasemaa.

LIITE II

LUETTELO EI-ALKUPERÄAINEKSIIN SOVELLETTAVISTA VALMISTUS- TAI KÄSITTELYTOIMISTA, JOTKA ON TEHTÄVÄ, JOTTA VALMISTETTU TUOTE VOI SAADA ALKUPERÄASEMAN

Luettelossa mainituista tavaroista kaikki eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan. Tästä syystä sopimuksen muut osat on otettava huomioon.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

EUR.1-TAVARATODISTUKSEN JA EUR.1-TAVARATODISTUKSEN HAKEMUKSEN MALLI

Paino-ohjeet

1. Kummankin lomakkeen koon on oltava 210 x 297 mm; lomakkeen pituus saa kuitenkin olla enintään 5 mm määrämittaa pienempi tai enintään 8 mm sitä suurempi. Käytettävän paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä, hiokkeetonta kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 25 g/m2. Siinä on oltava vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset havaittaviksi.

2. Yhteisön jäsenvaltioiden ja Puolan toimivaltaiset viranomaiset voivat pidättää itselleen lomakkeiden paino-oikeuden tai antaa niiden painamisen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava maininta tästä hyväksymisestä. Jokaisessa lomakkeessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite, tai merkki, josta kirjapaino voidaan tunnistaa. Siinä on myös oltava painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, josta se voidaan tunnistaa.

>PIC FILE= "L_2003142FI.010701.TIF">

>PIC FILE= "L_2003142FI.010801.TIF">

>PIC FILE= "L_2003142FI.010901.TIF">

>PIC FILE= "L_2003142FI.011001.TIF">

LIITE IV

>PIC FILE= "L_2003142FI.011102.TIF">

>PIC FILE= "L_2003142FI.011201.TIF">

LIITE V

Luettelo Turkin alkuperätuotteista, joihin ei sovelleta 3 ja 4 artiklaa, harmonoidun järjestelmän (HS) ryhmien ja nimikkeiden mukaan ryhmiteltynä

>TAULUKON PAIKKA>

YHTEINEN JULISTUS

Andorran ruhtinaskunnasta

1. Puola hyväksyy Andorran ruhtinaskunnan alkuperätuotteet, jotka kuuluvat harmonoidun järjestelmän 25-97 ryhmään, tämän sopimuksen mukaisiksi yhteisön alkuperätuotteiksi.

2. Pöytäkirjaa N:o 4 sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittujen tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseksi.

YHTEINEN JULISTUS

San Marinon tasavallasta

1. Puola hyväksyy San Marinon alkuperätuotteet tämän sopimuksen mukaisiksi yhteisön alkuperätuotteiksi.

2. Pöytäkirjaa N:o 4 sovelletaan soveltuvin osin edellä mainittujen tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseksi.

YHTEINEN JULISTUS

harmonoidun järjestelmän muutosten johdosta alkuperäsääntöihin tehtyjen muutosten uudelleentarkastelusta

Jos nimikkeistömuutosten johdosta päätöksellä N:o 1/2003 alkuperäsääntöihin tehdyt muutokset muuttavat päätöstä N:o 1/2003 edeltäneen säännön sisältöä ja ilmenee, että tällainen muutos johtaa kyseisten alojen etua vahingoittavaan tilanteeseen, assosiaationeuvosto voi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004 sopimuspuolen pyynnöstä kiireellisesti tutkia, onko kyseisen säännön sisältö tarpeellista palauttaa sellaiseksi, kuin se oli ennen päätöstä N:o 1/2003.

Kaikissa tapauksissa assosiaationeuvoston on päätettävä palauttaa tai olla palauttamatta kyseisen säännön sisältö kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi sopimuspuoli on esittänyt sille pyynnön.

Jos säännön sisältö palautetaan ennalleen, sopimuspuolten on myös annettava tarvittava lainsäädäntökehys varmistaakseen, että kaikki kyseisistä 1 päivän tammikuuta 2002 jälkeen maahantuoduista tuotteista maksetut tullit voidaan palauttaa.