21994A1223(04)

SOPIMUS MAATALOUDESTA

JÄSENET, JOTKA

päättävät aloittaa maatalouskaupan uudistamisen Punta del Esten julistuksessa asetettujen neuvottelutavoitteiden mukaisesti;

muistuttavat, että Uruguayn kierroksen puolivälin tarkastelussa sovitun mukaisesti pitkän aikavälin tavoitteena on "luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä ja että uudistusprosessi tulisi aloittaa neuvottelemalla tukea ja suojaa koskevista sitoumuksista sekä laatimalla entistä tiukemmat ja toiminnaltaan tehokkaammat GATT in säännöt ja periaatteet";

muistuttavat lisäksi mieliin, että "edellä mainitun pitkän aikavälin tavoitteena on sovitun ajanjakson kuluessa toteuttaa huomattavia asteittaisia maataloustukea ja suojaa koskevia vähennyksiä, jotka johtavat maailman maatalouskaupan rajoituksien ja vääristymien oikaisemiseen ja estämiseen";

sitoutuvat aikaansaamaan yksityiskohtaisia velvoittavia sitoumuksia kaikilla seuraavilla alueilla: markkinoillepääsy, kotimainen tuki, vientikilpailu ja pääsemään sopimukseen terveys- ja kasvinsuojelukysymyksistä;

sopivat, että saattaessaan voimaan markkinoillepääsyä koskevia sitoumuksia teollisuusmaajäsenet ottavat täysin huomioon kehitysmaajäsenten erityistarpeet ja -olosuhteet antamalla parannetut mahdollisuudet ja markkinoillepääsyn ehdot sellaisille maataloustuotteille, joilla on erityistä merkitystä näille jäsenille, mukaan lukien mahdollisimman täydellinen trooppisten maataloustuotteiden kaupan vapauttaminen, niin kuin siitä on sovittu puolivälin tarkastelussa sekä tuotteille, jotka ovat erityisen tärkeitä laittomien huumausainekasvien tuotannon korvaamiseksi;

toteavat, että uudistusohjelman sitoumukset tulisi toteuttaa oikeudenmukaisesti kaikkien jäsenten kesken, ottamalla huomioon ei-kaupalliset näkökohdat, kuten elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja ympäristönsuojelutarpeet; ottamalla huomioon että sovitun mukaisesti kehitysmaiden erityinen ja erilliskohtelu ovat erottamaton osa neuvotteluja ja ottamalla huomioon uudistusohjelman voimaansaattamisen mahdolliset kielteiset vaikutukset vähiten kehittyneille ja elintarvikkeita nettomääräisesti tuoville kehitysmaille;

SOPIVAT SEURAAVAA:

OSA I

Artikla 1

Käsitteiden määritelmät

Tässä sopimuksessa, ellei asiayhteys muuta edellytä

a) "kokonaistuen mittausmenetelmä" ja "AMS" tarkoittavat rahassa ilmaistua maataloustuotteen vuosittaista tuen tasoa, jonka maatalouden perustuotteen tuottajat saavat tai yleistä maataloustuottajien saamaa tuotekohdistamatonta tukea, joka ei ole sellaista tukea, jota annetaan niiden ohjelmien puitteissa, jotka on vapautettu tämän sopimuksen 2 liitteen mukaisista alennusvelvoitteista, joka on

i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta määritelty niissä asianomaisissa tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa; ja

ii) minä vuonna tahansa toimeenpanokauden aikana tai sen jälkeen myönnetyn tuen osalta laskettu tämän sopimuksen 3 liitteen määräysten mukaisesti ottaen huomioon ne olennaiset tiedot ja menetelmät joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;

b) "perustuote" suhteessa kotimaisen tuen sitoumuksiin määritellään tuotteeksi, joka on mahdollisimman lähellä ensimyyntiä, kuten se on jäsenen myönnytysluettelossa ja siihen liittyvässä tausta-aineistossa määritelty;

c) "budjettimenot" tai "menot" sisältää menetetyt tulot;

d) "vastaava tuen mittausmenetelmä" tarkoittaa rahassa ilmaistua vuosittaista tukitasoa, joka on annettu jonkin maatalouden perustuotteen tuottajille soveltamalla yhtä tai useampaa toimenpidettä, joiden laskemiseen AMS-menetelmä ei sovellu, lukuun ottamatta tukea, jota annetaan niiden ohjelmien puitteissa, jotka on vapautettu tämän sopimuksen 2 liitteen mukaisista alennusvelvoitteista ja joka on

i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta määritelty niissä asianomaisissa tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa; ja

ii) minä vuonna tahansa toimeenpanokauden aikana tai sen jälkeen myönnetyn tuen osalta laskettu tämän sopimuksen 4 liitteen määräysten mukaisesti ottaen huomioon ne olennaiset tiedot ja menetelmät joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;

e) "vientituilla" tarkoitetaan tukia, jotka edellyttävät vientiä mukaan lukien tämän sopimuksen 9 artiklassa luetellut vientituet;

f) "toimeenpanokausi" tarkoittaa vuonna 1995 alkavaa kuuden vuoden ajanjaksoa paitsi 13 artiklan kattamia tapauksia, joissa se tarkoittaa vuonna 1995 alkavaa yhdeksän vuoden ajanjaksoa;

g) "markkinoillepääsyä koskevat myönnytykset" sisältävät kaikki tämän sopimuksen perusteella tehdyt markkinoillepääsyä koskevat sitoumukset;

h) kokonaistuen mittausmenetelmän ilmoittama "kokonaistuki" ja "kokonais-AMS" tarkoittavat maataloustuottajien saaman kaiken kotimaisen tuen summaa, joka on laskettu kaiken maatalouden perustuotteiden kokonaistuen mittausmenetelmän nojalla saaman, kaiken tuotekohdistamattoman kokonaistuen mittausmenetelmän nojalla saaman ja kaiken vastaavan tukimittausmenetelmän nojalla saaman tuen kokonaissummana, ja joka on

i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta (se on "perusvuosien kokonais-AMS") ja enimmäistuen osalta, joka on myönnettävissä toimeenpanokauden minä tahansa vuonna tai sen jälkeen (se on "vuosittaiset ja lopulliset sidotut sitoumustasot"), kuten ne on määritelty myönnytysluettelon IV osassa; ja

ii) toimeenpanokauden minä vuonna tahansa tai sen jälkeen tosiasiassa myönnetyn tuen osalta (se on "nykyinen kokonais-AMS"), joka on laskettu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti, mukaan lukien 6 artikla, ja niiden olennaisten tietojen ja menetelmien mukaisesti joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;

i) "vuosi" edellä mainitussa f kohdassa ja suhteessa jäsenen yksittäisiin sitoumuksiin tarkoittaa kalenteri-, rahoitus- tai markkinavuotta, joka on määritelty asianomaisen jäsenen myönnytysluettelossa.

Artikla 2

Tuotekate

Tätä sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen 1 liitteessä lueteltuihin tuotteisiin, joilla vastedes tarkoitetaan maataloustuotteita.

OSA II

Artikla 3

Myönnytysten ja sitoumusten liittäminen

1. Kunkin jäsenen myönnytysluettelon IV osan kotimaista tukea ja vientitukea koskevat sitoumukset muodostavat tukea rajoittavia sitoumuksia ja ovat täten erottamaton osa GATT 1994 -sopimusta.

2. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu jäsen ei saa antaa kotimaisille tuottajille enempää tukea kuin sen myönnytysluettelon IV osan I jakson sitoumustasoissa on määritelty.

3. Ellei muuta 9 artiklan 2 b ja 4 kohtien määräyksistä johdu jäsen ei saa antaa 9 artiklan 1 kohdassa lueteltuja vientitukia sen myönnytysluettelon IV osan II jaksossa määriteltyjen maataloustuotteiden tai tuoteryhmien osalta enempää kuin siinä määritellyt budjettimenot ja määrälliset sitoumustasot antavat myöten eikä myöskään antaa sellaisia tukia millekään maataloustuotteelle, jota ei ole määritelty jäsenen myönnytysluettelon tuossa jaksossa.

OSA III

Artikla 4

Markkinoillepääsy

1. Myönnytysluetteloon sisältyvät markkinoillepääsyä koskevat myönnytykset koskevat tullien sidontoja ja alennuksia sekä muita siinä määriteltyjä markkinoillepääsyä koskevia sitoumuksia.

2. Jäsenet eivät saa ylläpitää, turvautua tai ottaa uudelleen käyttöön mitään sellaista toimenpidettä, joka on täytynyt muuttaa tavalliseksi tulliksi (1), ellei 5 artiklassa tai 5 liitteessä ole toisin edellytetty.

Artikla 5

Erityiset suojalausekemääräykset

1. Huolimatta GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 1 b kohdan määräyksistä jokainen jäsen voi turvautua allaolevien 4 ja 5 kohtien määräyksiin maataloustuotteen tuonnin yhteydessä, jonka suhteen tämän sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on muunnettu tavalliseksi tulliksi ja joka on merkitty myönnytysluettelossa "SSG" -merkkiä käyttäen sellaiseksi myönnytyksen kohteeksi, jonka osalta tämän artiklan määräyksiin voidaan vedota, jos

a) tämän tuotteen tuonnin määrä myönnytyksen antaneen jäsenen tullialueelle minä tahansa vuonna nousee yli laukeamiskynnyksen, joka määräytyy olemassaolevan markkinoillepääsymahdollisuuden perusteella alla olevan 4 kohdan mukaisesti, tai, mutta ei samanaikaisesti;

b) se hinta, jolla tuotetta voidaan tuoda myönnytyksen antaneen jäsenen tullialueelle, määriteltynä kyseisen toimituksen c.i.f. tuontihinnan perusteella ilmaistuna kotimaisessa rahassa, laskee alle laukeamishinnan eli kyseisen tuotteen vuosien 1986 1988 viitehinnan (2) keskiarvon.

2. Tuonti, joka tapahtuu nykyisen ja vähimmäismarkkinoille pääsyä koskevien sitoumusten nojalla muodostaen osan edellä mainitussa 1 kohdassa mainittua myönnytystä, on otettava huomioon määriteltäessä se tuonnin määrä joka edellytetään vedottaessa 1 a alakohdan ja 4 kohdan määräyksiin, mutta mainittujen myönnytysten alaista tuontia ei saa vaikeuttaa millään lisätullilla, joka on määrätty joko 1 a alakohdan ja alla olevan 4 kohdan tai 1 b alakohdan ja alla olevan 5 kohdan nojalla.

3. Mitkä tahansa kyseisen tuotteen toimitukset, jotka ovat matkalla sopimuksen perusteella, joka on tehty ennen kuin lisätulli on asetettu yllä olevan 1 a alakohdan ja alla olevan 4 kohdan nojalla, on vapautettava kaikesta tällaisesta lisätullista edellyttäen, että ne voidaan laskea kyseisen tuotteen seuraavan vuoden tuontimääriin määriteltäessä 1 a alakohdan määräysten laukeamista sinä vuonna.

4. Mikä tahansa ylläolevan 1 a alakohdan perusteella määrätty lisätulli saadaan pitää voimassa ainoastaan sen vuoden loppuun, jona se on määrätty, ja se voidaan asettaa korkeintaan tasolle joka ei ylitä kolmannesta voimassa olevan tavallisen tullin tasosta sinä vuonna, jolloin toimeen ryhdytään. Laukeamistaso määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti, joka perustuu markkinoillepääsymahdollisuuksiin määriteltynä tuontiosuutena vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta (3) kolmen edeltävän vuoden ajalta, joilta tieto on saatavilla:

a) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat 10 prosenttia tai sitä pienemmät, on peruslaukeamistaso 125 prosenttia;

b) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat suuremmat kuin 10 prosenttia, mutta pienemmät tai yhtä suuret kuin 30 prosenttia, on peruslaukeamistaso 110 prosenttia;

c) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat suuremmat kuin 30 prosenttia, on peruslaukeamistaso 105 prosenttia.Kaikissa tapauksissa lisätulli voidaan määrätä minä tahansa vuonna, jolloin myönnytyksen antavan jäsenen tullialueelle saapuvan kyseisen tuotteen absoluuttinen tuontimäärä ylittää summan x, edellä mainitun mukainen peruslaukeamistaso kerrottuna tuonnin keskimääräisellä määrällä kolmelta edeltävältä vuodelta, joilta tietoa on ollut saatavilla ja y kyseisen tuotteen absoluuttisen määrän muutoksella kotimaisessa kulutuksessa viimeisen vuoden aikana, jolta tietoa on ollut saatavilla verrattuna sitä edeltävään vuoteen edellyttäen, että laukeamistaso ei saa olla pienempi kuin 105 prosenttia edellä mainitun x:n mukaisen tuonnin keskiarvomäärästä.

5. Yllä mainitun 1 b alakohdan perusteella asetettu lisätulli määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:

a) jos toimituksen kotimaisessa rahassa ilmaistun c.i.f. tuontihinnan (myöhemmin tuontihinta) ja alakohdan mukaisesti määritellyn laukeamishinnan välinen ero on vähemmän tai yhtä suuri kuin 10 prosenttia laukeamishinnasta, mitään lisätullia ei määrätä;

b) jos tuontihinnan ja laukeamishinnan välinen ero (myöhemmin ero) on suurempi kuin 10 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 40 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 30 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 10 prosenttia;

c) jos ero on suurempi kuin 40 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 60 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 50 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 40 prosenttia lisättynä b alakohdan mukaisella lisätullilla;

d) jos ero on suurempi kuin 60 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 75 prosenttia, on lisätulli 70 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 60 prosenttia laukeamishinnasta lisättynä b ja c alakohtien mukaisilla lisätulleilla;

e) jos ero on suurempi kuin 75 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 90 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 75 prosenttia lisättynä b, c ja d alakohtien mukaisilla lisätulleilla.

6. Helposti pilaantuvien sekä kausiluonteisten tuotteiden osalta on edellä asetettuja ehtoja sovellettava tavalla, joka ottaa huomioon näiden tuotteiden erityisluonteen. Erityisesti 1 a alakohdan ja 4 kohdan osalta voidaan käyttää lyhyempiä kausia vastaavien peruskauden kausien yhteydessä ja 1 b alakohdan osalta voidaan käyttää erilaisia viitehintoja eri kausille.

7. Erityinen suojalauseke tulee panna täytäntöön avoimella tavalla. Ryhtyessään 1 a alakohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee antaa maatalouskomitealle olennaisen tiedon sisältävä kirjallinen ilmoitus niin aikaisin etukäteen kuin se on mahdollista ja joka tapauksessa 10 päivän kuluessa tällaisen toimen toimenpanosta. Tapauksissa, joissa kulutusmäärän muutokset on kohdistettava yksittäisille tullinimikkeille 4 kohdan toimien edellytysten mukaisesti, olennaisen tiedon tulee sisältää aineisto ja käytetyt menetelmät näiden muutosten kohdistamisessa. Ryhtyessään 4 kohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee varata kaikille halukkaille jäsenille tilaisuus neuvotella mainitun toimen soveltamiseen liittyvistä ehdoista. Ryhtyessään 1 b kohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee antaa maatalouskomitealle olennaisen tiedon sisältävä kirjallinen ilmoitus 10 päivän kuluessa ensimmäisen toimen toimeenpanosta tai helposti pilaantuvien ja kausiluonteisten tuotteiden osalta 10 päivän kuluessa kyseisen kauden ensimmäisestä toimenpiteestä. Jäsenet sitoutuvat mikäli mahdollista olemaan turvautumatta 1 b kohdan määräyksiin, mikäli kyseisten tuotteiden tuontimäärät ovat vähentymässä. Kummassakin tapauksessa ryhtyessään mainittuihin toimiin jäsenen tulee tarjota muille halukkaille jäsenille tilaisuus neuvotella mainitun toimen soveltamiseen liittyvistä ehdoista.

8. Tapauksissa, missä toimenpiteisiin on ryhdytty edellä mainittujen 1 7 kohtien mukaisesti, jäsenet sitoutuvat sanottujen toimien osalta olemaan turvautumatta GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan 1 a ja 3 kohtiin tai suojalausekesopimuksen 8 artiklan 2 kohtaan.

9. Tämän artiklan määräykset pysyvät voimassa 20 artiklassa määritellyn uudistusprosessin ajan.

OSA IV

Artikla 6

Kotimaisia tukia koskevat sitoumukset

1. Kunkin jäsenen myönnytysluettelon IV osaan sisällytettyjen kotimaisten tukien alennussitoumukset koskevat kaikkia maataloustuottajille annettavia kotimaisia tukia, lukuun ottamatta niitä kotimaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole alennusvelvoitteen alaisia tässä artiklassa ja tämän sopimuksen 2 liitteessä asetettujen edellytysten mukaisesti. Sitoumukset on ilmaistu kokonaistuen sekä "vuosittaisen ja lopullisen sidotun sitoumustason" muodossa.

2. Puolivälin tarkastelua koskevan sopimuksen mukaisesti, että valtion suora tai epäsuora tuki maatalouden ja maaseudun kehittämisen kannustamiseksi on erottamaton osa kehitysmaiden kehitysohjelmia, on kehitysmaajäsenten yleiset investointituet maataloudelle ja näiden maiden pienituloisille tai vähävaraisille tuottajille tarkoitetut yleiset tuotantopanoksiin kohdistuvat tuet vapautettu kotimaisen tuen alennussitoumuksista, joita muuten sovellettaisiin tällaisiin toimenpiteisiin, samoin kuin kehitysmaajäsenten tuottajille suunnattu kotimainen tuki, jonka tarkoituksena on kannustaa siirtymistä pois huumausainekasvien kasvattamisesta. Tämän kohdan edellytykset täyttävää kotimaista tukea ei tarvitse sisällyttää jäsenen laskelmiin laskettaessa sen nykyistä kokonais-AMSin arvoa.

3. Jäsenen katsotaan täyttäneen kotimaisen tuen alennussitoumuksensa jokaisena vuotena, jolloin sen maataloustuottajille antama kotimainen tuki ilmaistuna nykyisen kokonais-AMSsin arvon muodossa ei ylitä vastaavaa jäsenen myönnytysluettelon IV osassa määriteltyä vuosittaista tai lopullista sidottua sitoumustasoa.

4. a) Jäsenen ei tarvitse sisällyttää nykyistä kokonais-AMSin arvoa koskeviin laskelmiinsa eikä sen tarvitse alentaa

i) sellaista tuotekohtaista kotimaista tukea, joka muuten edellytettäisiin sisällytettäväksi jäsenen nykyistä AMS-arvoa koskevaan laskelmaan, mikäli mainittu tuki ei ylitä 5 prosenttia tämän jäsenen maatalouden perustuotteen tuotannon kokonaisarvosta kyseisen vuoden aikana; ja

ii) sellaista tuotekohdistamatonta kotimaista tukea, joka muuten edellytettäisiin sisällytettäväksi jäsenen nykyistä AMS-arvoa koskevaan laskelmaan, mikäli mainittu tuki ei ylitä 5 prosenttia tämän jäsenen maatalouden kokonaistuotannon arvosta.

b) Kehitysmaajäsenen osalta tämän kohdan mukainen vähimmäisprosentti (de minimis) on 10 prosenttia.

5. a) Tuotannonrajoitusohjelmien alaiset suorat tulotuet eivät ole kotimaisen tuen alennussitoumuksen alaisia jos

i) tällaiset tulotuet perustuvat kiinteään alaan ja tuottoon; tai

ii) tällaiset tulotuet perustuvat enintään 85 prosenttia tuotannon perustasosta; tai

iii) kotieläimien nojalla maksetut tulotuet perustuvat kiinteään eläinmäärään.

b) Edellä mainitut edellytykset täyttävät alennussitoumuksen ulkopuolelle jäävät suorat tulotuet tulee huomioida jättämällä näiden suorien tulotukien arvo jäsenen nykyisen kokonais-AMSin arvoa koskevan laskelman ulkopuolelle.

Artikla 7

Kotimaisen tuen yleiset säännöt

1. Kunkin jäsenen on varmistettava, että kaikki maataloustuottajille suunnatut kotimaiset tukitoimet, jotka eivät ole alennussitoumusten kohteena niiden täyttäessä tämän sopimuksen 2 liitteen edellytykset, ylläpidetään sen mukaisina.

2. a) Mikä tahansa maataloustuottajille suunnattu kotimainen tukitoimi, mukaan lukien mikä tahansa muutos tällaiseen toimeen sekä mikä tahansa myöhemmin käyttöön otettu toimi, jonka ei voida osoittaa täyttävän tämän sopimuksen 2 liitteen edellytyksiä tai olevan vapautettu alennuksesta minkä tahansa muun tämän sopimuksen määräyksen perusteella, on sisällytettävä jäsenen nykyistä kokonais-AMSsin arvoa koskevaan laskelmaan.

b) Mikäli kokonais-AMSin sitoumusta ei esiinny jäsenen myönnytysluettelon IV osassa, ei jäsenen tule antaa maataloustuottajille 6 artiklan 4 kohdassa määritellyn vähimmäistason (de minimis) ylittävää tukea.

OSA V

Artikla 8

Vientikilpailua koskevat sitoumukset

Kukin jäsen sitoutuu olemaan antamatta vientitukia muulla tavalla kuin tämän sopimuksen ja jäsenen myönnytysluettelon sitoumusten mukaisesti.

Artikla 9

Vientitukea koskevat sitoumukset

1. Seuraavat vientituet ovat tämän sopimuksen mukaisesti alennussitoumusten alaisia:

a) hallitusten tai niiden alaisten viranomaisten suoria tukia koskevat säännökset, mukaan lukien luontaissuoritukset, yrityksille, teollisuudelle, maataloustuotteen tuottajille, osuuskunnalle tai muunlaiselle tuottajien yhdistyksille tai markkinointineuvostolle, jotka edellyttävät vientiä;

b) hallitusten tai niiden alaisten viranomaisten maataloustuotteiden ei-kaupallisten varastojen myymistä tai sijoittamista vientiin halvempaan hintaan kuin mitä veloitetaan vastaavan tuotteen ostajilta kotimarkkinoilla.

c) hallituksen ohjelmilla rahoitettu maataloustuotteen vientimaksut riippumatta siitä, onko toimeen käytetty julkisia varoja tai ei, mukaan lukien maksut, jotka on rahoitettu verottamalla kyseistä maataloustuotetta tai sitä maataloustuotetta, josta kyseinen vientituote on valmistettu.

d) tukisäännökset (muut kuin laajalti saatavilla olevat viennin edistämis- ja neuvontapalvelut), jotka alentavat maataloustuotteiden viennin markkinointikustannuksia, mukaan lukien käsittely-, jalostus- ja muut tuotantokustannukset sekä kansainvälisiä kuljetus- ja rahtikustannuksia.

e) hallituksen antamat tai määräämät vientitoimituksiin liittyvät kotimaiset kuljetusja rahtimaksut, joiden ehdot ovat kotimaisia toimituksia edullisemmat.

f) maataloustuotteiden tuki, jonka saanti edellyttää niiden sisällyttämistä vientituotteisiin.

2. a) Lukuun ottamatta b alakohdassa säädettyä, jäsenen myönnytysluettelossa määritellyt vientituen sitoumustasot kullekin toimeenpanokauden vuodelle tarkoittavat tämän artiklan 1 kohdan osalta seuraavia vientitukia:

i) budjettimenoja koskevien alennussitoumusten osalta näiden tukien korkeinta sallittua määrää, joka voidaan kohdistaa tai toteuttaa sinä vuonna; ja

ii) viennin määrällisten alennussitoumusten osalta yksittäisen maataloustuotteen tai tuoteryhmän korkeinta sallittua määrää, joiden suhteen mainittua vientitukea voidaan myöntää sinä vuonna.

b) Minä tahansa vuonna toimeenpanokauden toisen ja viidennen vuoden välillä jäsen voi myöntää edellä mainitussa 1 kohdassa lueteltuja vientitukia enemmän kuin kyseisen vuoden vastaavat vuosittaiset sitoumustasot jäsenen myönnytysluettelon IV osassa määriteltyjen tuotteiden tai tuoteryhmien osalta ovat edellyttäen, että

i) kyseisiä tukia koskevat budjettimenojen kumulatiiviset määrät eivät toimeenpanokauden alusta lukien kyseiseen vuoteen asti ylitä niitä kumulatiivisia määriä, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia menojen sitoumustasoja, enempää kuin 3 prosenttia kyseisten budjettimenojen peruskauden tasosta;

ii) kyseisten vientitukien avulla viedyt kumulatiiviset määrät eivät toimeenpanokauden alusta lukien kyseiseen vuoteen asti ylitä niitä kumulatiivisia määriä, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia määrällisiä sitoumustasoja, enempää kuin 1,75 prosenttia peruskauden määristä;

iii) kyseisiä vientitukia koskevat budjettimenojen kumulatiiviset kokonaismäärät ja tätä vientitukea saavat kumulatiiviset kokonaismäärät koko toimeenpanokauden aikana eivät ole suurempia kuin ne kokonaismäärät, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia sitoumustasoja; ja

iv) jäsenen vientitukea koskevat budjettimenot ja tätä vientitukea saavat määrät toimeenpanokauden päättyessä eivät vastaavasti ole suurempia kuin 64 prosenttia ja 79 prosenttia vuosien 1986 1990 peruskauden tasoista. Kehitysmaajäsenten osalta nämä prosentit ovat vastaavasti 76 prosenttia ja 86 prosenttia.

3. Sitoumukset, jotka liittyvät rajoituksiin koskien vientitukijärjestelmän kattavuuden laajentamista, on määritelty myönnytysluetteloissa.

4. Toimeenpanokauden aikana kehitysmaajäsenten ei edellytetä tekevän sitoumuksia edellä mainitun 1 kohdan d ja e alakohdissa lueteltujen vientitukien osalta edellyttäen, ettei niitä sovelleta tavalla joka olisi alennussitoumusten kiertämistä.

Artikla 10

Vientitukisitoumusten kiertämisen ehkäisy

1. Vientitukia, joita ei ole lueteltu 9 artiklan 1 kohdassa, ei saa soveltaa tavalla, joka johtaa tai uhkaa johtaa vientitukisitoumusten kiertämiseen; ei-kaupallisia toimituksia ei myöskään saa käyttää näiden sitoumusten kiertämiseen.

2. Jäsenet sitoutuvat työskentelemään kehittääkseen kansainvälisesti sovitut säännöt säätelemään vientiluottojen, vientiluottojen takuiden ja vakuutusohjelmien ehtoja, ja sen jälkeen kun säännöistä on sovittu, jäsenet sitoutuvat antamaan vientiluottoja, vientiluottojen takuita ja vakuutusohjelmia ainoastaan niiden mukaisesti.

3. Jokaisen jäsenen, joka väittää, että alennussitoumustason ylittävä viennin määrä ei ole tuettua, on pystyttävä osoittamaan, ettei mitään vientitukea, olipa se lueteltu 9 artiklassa tai ei, ole myönnetty kyseisten vientimäärien nojalla.

4. Jäsenten tulee lahjoittaessaan kansainvälistä elintarvikeapua varmistua siitä,

a) että kansainvälisen elintarvikeavun ehdot eivät ole sidottu suoraan tai epäsuoraan maataloustuotteiden kaupalliseen vientiin vastaanottajamaihin;

b) että kansainväliset elintarvikeaputoimitukset, mukaan lukien rahamuodossa annettava kahdenvälinen elintarvikeapu, toteutetaan noudattaen FAOn "ylijäämien sijoittamista ja neuvoa-antavia velvoitteita koskevia periaatteita" (Principles of Surplus Disposal and Consltative Obligations) mukaan lukien, milloin se on tarkoituksenmukaista, järjestelmää koskien tavanmukaisia markkinointivaatimuksia (Usual Marketin Requirements, UMRs); ja

c) että tällainen tuki annetaan mahdollisuuksien mukaan täydellisenä lahja-apuna tai ehdoin jotka vähintään täyttävät vuoden 1986 elintarvikeapua koskevan sopimuksen IV artiklan edellytykset.

Artikla 11

Valmisteet

Valmisteeseen sisältyvälle maatalouden perustuotteelle maksettu yksikkökohtainen tuki ei saa missään tapauksessa ylittää sitä yksikkökohtaista vientitukea, joka maksettaisiin perustuotteen viennille sellaisenaan.

OSA VI

Artikla 12

Vientikieltoja ja -rajoituksia koskevat säännöt

1. Mikäli jäsen ottaa käyttöön minkä tahansa uuden elintarvikkeita koskevan vientikiellon tai -rajoituksen GATT 1994 -sopimuksen XI artiklan 2(a) kohdan mukaisesti, on jäsenen noudatettava seuraavia määräyksiä:

a) jäsenen, joka ottaa käyttöön vientikiellon tai -rajoituksen, on asianmukaisesti harkittava tällaisen kiellon tai rajoituksen vaikutuksia tuojajäsenen elintarvikkeiden saatavuudelle;

b) ennen kuin jäsen ottaa käyttöön vientikiellon tai -rajoituksen, on sen annettava siitä kirjallinen ilmoitus maatalouskomitealle niin paljon etukäteen kuin mahdollista, ilmoituksen on katettava tiedot kyseisen toimenpiteen luonteesta ja kestosta, ja sen on pyynnöstä neuvoteltava mistä tahansa toimeen liittyvästä asiasta toisen jäsenen kanssa, jolla on merkittävä kiinnostus tuojana. Vientikiellon tai -rajoituksen käyttöön ottavan jäsenen on pyynnöstä annettava tällaiselle jäsenelle tarpeelliset tiedot.

2. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta kehitysmaajäseniin, ellei toimenpiteeseen ryhdy sellainen kehitysmaajäsen, joka on toimenpiteen kohteen olevan määrätyn elintarvikkeen nettoviejä.

OSA VII

Artikla 13

Pidättyvyyden osoittaminen

Toimeenpanokauden aikana, huolimatta GATT 1994 -sopimuksen sekä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen ("tukisopimus") määräyksistä

a) tämän sopimuksen 2 liitteen määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset kotimaiset tukitoimet ovat

i) vastatoimiin oikeuttamattomia tukia tasoitustullien tarkoittamassa mielessä (4);

ii) vapautettuja toimista jotka on otettu GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan ja tukisopimuksen III osan nojalla; ja

iii) vapautettuja toimista, jotka perustuvat ilman sopimuksen rikkomista tapahtuvaan GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla toiselle jäsenelle kuuluvien tullimyönnytyksien hyödyn mitätöimiseen tai loukkaamiseen siinä mielessä kuin GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1 b kohdassa on tarkoitettu.

b) tämän sopimuksen 6 artiklan määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset kotimaiset tukitoimet, sellaisena kuin ne on sisällytetty jokaisen jäsenen myönnytysluetteloon, mukaan lukien kyseisen artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaiset suorat tulotuet; sekä myös vähimmäistason (de minimis) alle jäävä kotimainen tuki, joka on yhdenmukainen 6 artiklan 2 kohdan määräysten kanssa, ovat

i) vapautettuja asetetuista tasoitustulleista ellei vahingon tai sen uhkan määrittämistä ole tehty GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tukisopimuksen V osan mukaisesti, ja pidättyvyyttä tulee osoittaa tasoitustulleja koskevien tutkimusten aloittamisessa;

ii) vapautettuja GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohtaan ja tukisopimuksen 5 ja 6 artikloihin perustuvista toimenpiteistä edellyttäen, ettei kyseisillä toimilla anneta määrätylle hyödykkeelle tukea yli sen, mitä sille markkinavuonna 1992 on päätetty antaa; ja

iii) vapautettuja toimista, jotka perustuvat ilman sopimuksen rikkomista tapahtuvaan GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla toiselle jäsenelle kuuluvien tullimyönnytysten hyödyn mitätöimiseen tai loukkaamiseen siinä mielessä kuin GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1 b kohdassa on tarkoitettu edellyttäen, ettei kyseisillä toimilla anneta tietylle tuotteelle tukea yli sen, mitä sille markkinavuonna 1992 on päätetty antaa.

c) tämän sopimuksen V osan määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset vientituet, sellaisena kuin ne on sisällytetty jokaisen jäsenen myönnytysluetteloon, ovat

i) tasoitustullien kohteena ainoastaan määrään, hintavaikutukseen tai näistä johtuviin seurausvaikutuksiin perustuvan vahingon tai siitä johtuvan uhan määrityksen nojalla joka on tehty GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tukisopimuksen V osan mukaisesti ja pidättyvyyttä tulee osoittaa tasoitustulleja koskevien tutkimusten aloittamisessa; ja

ii) vapautettuja toiminnoista, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklaan tai tukisopimuksen 3, 5 ja 6 artikloihin.

OSA VIII

Artikla 14

Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

Jäsenet sitoutuvat panemaan täytäntöön terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen.

OSA IX

Artikla 15

Erityis- ja erilliskohtelu

1. Pitäen kiinni tunnustuksesta, että kehitysmaajäsenten erillis- ja muita edullisempi kohtelu on erottamaton osa neuvotteluja, sitoumusten osalta erityinen ja erilliskohtelu annetaan, kuten siitä on säädetty tämän sopimuksen keskeisissä määräyksissä ja kuten se ilmenee myönnytys- ja sidontaluetteloissa.

2. Kehitysmaajäsenet voivat joustavasti saattaa voimaan alennussitoumukset enimmillään 10 vuoden aikana. Vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten ei vaadita tekemään alennussitoumuksia.

OSA X

Artikla 16

Vähiten kehittyneet ja elintarvikkeita nettomääräisesti tuovat kehitysmaat

1. Teollisuusmaajäsenten on ryhdyttävä sellaisiin toimiin, joita edellytetään päätöksen puitteissa, joka koskee toimenpiteitä koskien uudistusohjelman mahdollisia kielteisiä vaikutuksia vähiten kehittyneille ja elintarvikkeita nettomääräisesti maahantuoville kehitysmaille.

2. Maatalouskomitea valvoo soveltuvin osin tämän päätöksen asianmukaista toteuttamista.

OSA XI

Artikla 17

Maatalouskomitea

Maatalouskomitea perustetaan.

Artikla 18

Sitoumusten toimeenpanon tarkastus

1. Maatalouskomitea tarkastaa Uruguayn kierroksella neuvotellun uudistusohjelman sitoumusten toimeenpanon edistymistä.

2. Tarkastusmenettely suoritetaan jäsenten laatimien ilmoitusten pohjalta liittyen sellaisiin asioihin ja sellaisin väliajoin kuin mistä päätetään, samoin kuin sellaisen asiakirja-aineiston pohjalta, jota sihteeristö pyydetään laatimaan tarkastusprosessin helpottamiseksi.

3. 2 kohdan mukaan laadittujen ilmoitusten lisäksi tulee viipymättä ilmoittaa kaikki sellaiset uudet kotimaiset tukitoimet tai jo olemassa olevien tukimuotojen muutokset, joille vaaditaan vapautusta alennuksista. Tällaisen ilmoituksen on sisällettävä uuden tai muutetun toimenpiteen yksityiskohdat sekä selvityksen siitä, että se on tämän sopimuksen 6 artiklan tai 2 liitteen edellytysten mukainen.

4. Jäsenten on tarkastusprosessissa otettava asianmukaisesti huomioon kohtuuttoman korkean inflaation vaikutus jäsenen kykyyn noudattaa kotimaisen tuen sitoumuksiaan.

5. Jäsenet sopivat neuvottelevansa vuosittain maatalouskomiteassa koskien niiden osallistumista maataloustuotteiden maailmankaupan normaaliin kasvuun tämän sopimuksen vientitukisitoumusten rajoissa.

6. Tarkastusprosessi tarjoaa jäsenille mahdollisuuden nostaa esille mikä tahansa keskeinen asia, joka koskee tässä sopimuksessa esitetyn uudistusohjelman mukaisten sitoumusten toimeenpanoa.

7. Mikä tahansa jäsen voi saattaa maatalouskomitean tietoon minkä tahansa oimenpiteen, jonka se katsoo sellaiseksi, minkä toisen jäsenen olisi tullut ilmoittaa maatalouskomitealle.

Artikla 19

Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen

GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisua koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tämän sopimuksen neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.

OSA XII

Artikla 20

Uudistusprosessin jatkaminen

Tunnustaessaan, että pitkän aikavälin tavoite tuen ja suojan huomattavilla asteittaisilla alennuksilla aikaansaada perusteellinen uudistus on jatkuva prosessi, jäsenet sopivat, että prosessin jatkamista koskevat neuvottelut aloitetaan vuotta ennen toimeenpanokauden päättymistä, ottamalla huomioon:

a) siihen mennessä saadut kokemukset alennussitoumusten toimeenpanosta;

b) alennussitoumusten vaikutukset maatalouden maailmankauppaan;

c) ei-kaupalliset näkökohdat, kehitysmaajäsenten erillis- ja erityinen kohtelu ja tavoite luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä sekä muut tavoitteet ja näkökohdat, jotka on mainittu tämän sopimuksen johdannossa; ja

d) mitkä lisäsitoumukset ovat tarpeen edellä mainittujen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi.

OSA XIII

Artikla 21

Loppumääräykset

1. GATT 1994 -sopimuksen ja WTO-sopimuksen 1A liitteen muiden monenkeskisten kauppasopimusten määräykset soveltuvat, ellei tämän sopimuksen määräyksistä muuta johdu.

2. Tämän sopimuksen liitteet ovat täten erottamaton osa tätä sopimusta.

LIITE 1

TUOTELUETTELO

1. Tämä sopimus koskee seuraavia tuotteita:

(i) HS-ryhmissä 1 24 mainitut tuotteet lukuun ottamatta kalaa ja kalatuotteita sekä (*)

(ii) HS-nimike //2905.43 //(mannitoli)

HS-nimike //2905.44 //(sorbitoli)

HS-alaryhmä //33.01// (haihtuvat öljyt)

HS-alaryhmät// 35.01 35.05 //(albumiini-johdannaiset aineet, modifioidut tärkkelykset ja liimat)

HS-nimike// 3809.10// (viimeistelyvalmisteet)

HS-nimike //3823.60// (sorbitoli, muu kuin nimikkeeseen 29.5.44 kuuluva)

HS-alaryhmät //41.01 41.03// (vuodat ja nahat)

HS-alaryhmä// 43.01 //(raa'at turkisnahat)

HS-alaryhmät// 50.01 50.03 //(raakasilkki ja silkkijätteet)

HS-alaryhmät //51.01 51.03 //(villa ja eläimenkarva)

HS-alaryhmät //52.01 52.03 //(raakapuuvilla, puuvilla-jätteet sekä karstattu tai kammattu puuvilla)

HS-alaryhmä //53.01 //(raakapellava)

HS-alaryhmä //53.02 //(raakahamppu)

(*) Tuotekuvaukset suluissa eivät välttämättä ole tyhjentäviä.

2. Edellinen ei rajoita terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen tuoteluetteloa.

LIITE 2

KOTIMAINEN TUKI: PERUSTEET ALENNUSSITOUMUKSISTA VAPAUTUMISELLE

1. Niiden kotimaisten tukitoimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä se perustavaa laatua oleva edellytys, että niillä ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin kauppaa vääristäviä vaikutuksia tai vaikutuksia tuotantoon. Sen mukaisesti kaikkien niiden toimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä seuraavat perusedellytykset:

a) kyseinen tuki (mukaan lukien hallituksen saamatta jäänyt tulo) on annettava julkisesti rahoitetun hallituksen ohjelman kautta eikä sitä saa rahoittaa kuluttajilta; ja

b) kyseisellä tuella ei saa antaa tuottajille hintatukea;

sekä seuraavat toimikohtaiset tunnusmerkit ja ehdot.Hallituksen palveluohjelmat

2. Yleiset palvelutTämän ryhmän toimet sisältävät kustannuksia (tai saamatta jääneitä tuloja), jotka liittyvät ohjelmiin, jotka tarjoavat palveluja tai etuja maataloudelle tai maaseutuyhteisölle. Ne eivät saa sisältää suoria maksuja tuottajille tai jalostajille. Kyseisten ohjelmien, jotka sisältyvät, mutta jotka eivät rajoitu alla olevaan luetteloon, on täytettävä edellä mainitussa 1 kohdassa esitetyt yleiset edellytykset ja toimikohtaiset ehdot siltä osin kuin ne ilmenevät seuraavasta:

a) tutkimustyö, mukaan lukien yleinen tutkimus, ympäristö-ohjelmiin liittyvä tutkimus sekä tiettyjä tuotteita koskevat tutkimusohjelmat;

b) tuhoeläinten ja tautien valvontatyö, mukaan lukien yleiset sekä tuotekohtaiset tuhoeläinten ja tautien valvonta toimenpiteet, kuten ennakkovaroitusjärjestelmät, karanteenit ja hävitystyöt;

c) koulutuspalvelut, mukaan lukien sekä yleiset ja asiantuntijakoulutuspalvelut;

d) valistus ja neuvontapalvelut, mukaan lukien varojen myöntäminen helpottamaan tietojen ja tutkimustulosten saattamista tuottajien ja kuluttajien tietoon;

e) tarkastuspalvelut, mukaan lukien yleiset tarkastuspalvelut sekä tiettyjen tuotteiden tarkastukset, jotka liittyvät terveys-, turvallisuus-, laatu- tai standardisointikysymyksiin;

f) markkinointi- ja edistämispalvelut, mukaan lukien tiettyihin tuotteisiin liittyvä markkinatiedotus, neuvonta- ja edistämistoiminta lukuun ottamatta kuluja määrittelemättömistä tarkoituksista, jotka myyjät voisivat käyttää myyntihintansa alentamiseen tai suoran taloudellisen hyödyn antamiseen ostajille; ja

g) infrastruktuuripalvelut, mukaan lukien sähköverkosto, tiet ja muut liikennevälineet, tori- ja satamapalvelut, vesihuoltopalvelut, padot ja kuivatusohjelmat sekä ympäristöohjelmiin liittyvät infrastruktuurityöt. Kaikissa tapauksissa kulut kohdistetaan vain pääomalaitteistojen hankkimiseen tai rakentamiseen ja niihin ei saa lukea tilakohtaista laitteiden tuettua hankintaa paitsi niiden liittyessä yleisten julkisten palvelujen jakeluverkostoon. Niihin ei saa liittää tuotantopanoksien tai käyttökulujen tukemisesta aiheutuneita kuluja tai alennettujen käyttömaksujen aiheuttamia kustannuksia.

3. Julkinen varastointi elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi (5)

Kulut (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät niiden tuotteiden varastojen kokoamiseen ja ylläpitämiseen, jotka muodostavat kansallisen lainsäädännön sisältämän elintarvikkeiden saatavuuden turvaamista koskevan ohjelman olennaisen osan. Tähän voidaan lukea myös valtion yksityisille tuotevarastoille tällaisen ohjelman osana antama tuki.

Varastojen määrän ja kokoamisen tulee vastata yksinomaan elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ennalta laadittuja tavoitteita. Varastojen kokoamisen ja luovutuksen on oltava rahoituksen osalta avointa. Valtion elintarvikehankinnat on suoritettava käypään markkinahintaan ja myytäessä elintarvikkeita turvavarastoista on myyntihintojen oltava vähintään laatutasoltaan vastaavan tuotteen käyvän kotimarkkinahinnan mukaisia.

4. Kotimainen elintarvikeapu (6)

Kustannukset (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät kotimaisen elintarvikeavun antamiseen tarpeessa oleville väestönosille.

Kelpoisuus saada elintarvike-apua tulee määritellä selkein ravitsemustavoitteellisin tavoittein. Tällaisen avun on oltava avuntarpeessa oleville annettuja suoria elintarviketoimituksia tai varojen antamista vastaanottokelpoisille ostaa elintarvikkeita joko markkina- tai tuettuun hintaan. Valtion elintarvikeostot on suoritettava käypään markkinahintaan, ja avun rahoituksen ja hallinnoinnin on oltava avointa.

5. Suorat tulotuet tuottajille

Tuottajille suunnattujen suorien tulotukien (tai menetetyt tulot, mukaan lukien luontaissuoritukset), joiden osalta vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, tulee täyttää edellä mainitussa 1 kohdassa mainitut perusedellytykset sekä lisäksi jäljempänä 6 13 kohdissa mainitut yksittäisille suorille tulotuen muodoille asetetut erityisedellytykset. Mikäli voimassa olevalle tai uudelle suoran tulotuen muodolle, lukuun ottamatta 6 13 kohdassa mainittuja, vaaditaan vapautusta alentamisesta, on sen täytettävä 6 kohdan b e alakohtien edellytykset 1 kohdassa esitettyjenyleisten edellytysten lisäksi.

6. Tuotannon määrään sitomaton tulotuki

a) Tämän tuen saannin kelpoisuus määritellään selkein ehdoin, kuten tulojen, tuottaja- tai maanomistaja-aseman, määrätyn ja kiinteän peruskauden mukaisen tuotantotekijöiden käytön tai tuotantotason mukaan.

b) Tuen suuruutta ei saa minään annettuna vuonna sitoa tai perustaa siihen tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.

c) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaisiin kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan johonkin peruskauden jälkeisenä vuonna aloitettuun tuotantoon.

d) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaiseen tuotantotekijöiden käyttöön, johon on ryhdytty jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna.

e) Tuotanto ei saa olla tuen saannin edellytys.

7. Hallituksen taloudellinen osallistuminen tulojenvakuutusohjelmiin sekä tulotason turvaamisohjelmiin

a) Tuen saamisen ehtona edellytetään tulon menetystä, ottaen huomioon ainoastaan maataloustulot, joka on yli 30 prosenttia edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisistä bruttotuloista tai vastaavasta nettotulosta (ottamatta huomioon mitään samasta tai vastaavanlaisesta ohjelmasta saatua tukea) tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo. Tuottaja, joka täyttää nämä ehdot, on oikeutettu saamaan kyseistä tukea.

b) Tuen määrä korvaa vähemmän kuin 70 prosenttia tuottajan tulonmenetyksestä siltä vuodelta, jolta tuottaja on oikeutettu saamaan tätä tukea.

c) Kaikkien kyseisten tukien suuruus tulee sitoa ainoastaan tuloihin; sitä ei saa sitoa tuotantosuuntaan tai määrään (mukaanlukien kotieläinyksiköt) mihin tuottaja on sitoutunut; eikä kyseisen tuotannon kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin tai käytettyihin tuotantotekijöihin.d) Mikäli tuottaja saa samana vuonna tässä kohdassa ja 8 kohdassa määriteltyjä (luonnon onnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen) tukia, tulee näiden tukien yhteissumma nolla vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaismenetyksestä.

8. Luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen (jotka on tehty joko suoraan tai hallituksen rahallisella osallistumisella satovakuutusohjelmiin)

a) Kelpoisuus saada tukea edellyttää hallituksen virallista lausuntoa luonnon- tai sen kaltaisen (mukaan lukien tautiepidemiat, tuholaisvahingot, ydinonnettomuudet sekä sodat kyseisen jäsenen alueella) onnettomuuden tapahtumisesta tai alkamisesta; ja edellyttää vähintään 30 prosenttia tuotannon menetystä edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisestä tuotannosta tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo.

b) Onnettomuuden jälkeen suoritetut tuet voivat koskea ainoastaan tulojen, kotieläinten (mukaan lukien eläinten eläinlääkintähoidosta koituneet kulut), maan ja muiden tuotannontekijöiden onnettomuudessa kärsimiä vahinkoja.

c) Tuet eivät saa korvata enempää kuin kärsittyjen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskulut eivätkä ne saa edellyttää tai määrätä tulevan tuotannon suuntaa tai määrää.

d) Onnettomuuden aikana suoritetut tuet eivät saa ylittää määrää, joka tarvitaan edellä b kohdassa määriteltyjen lisävahinkojen estämiseksi tai lieventämiseksi.

e) Mikäli tuottaja saa samana vuonna tämän kohdan ja 7 kohdan (tulojen vakuutusohjelmat ja tulojen turvaamisohjelmat) mukaisia tukia, on tukien yhteissumman oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaisvahingoista.

9. Tuottajien eläkeohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen on määriteltävä viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joilla helpotetaan henkilöiden siirtymistä eläkkeelle markkinamaataloustuotannosta tai heidän siirtymistään maataloudesta muuhun toimintaan.

b) Tuki edellyttää saajilta täydellistä ja pysyvää markkinamaataloustuotannosta vetäytymistä.

10. Tuotannontekijöiden poistamisohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joiden tavoitteena on maan tai muiden tuotannontekijöiden mukaan lukien kotieläinten poistaminen markkinamaataloustuotannosta.

b) Tuen ehtona on maan ottaminen pois markkinamaataloustuotannosta vähintään kolmeksi vuodeksi ja kotieläinten osalta niiden teurastus tai lopullinen pysyvä luovutus.

c) Tuki ei saa edellyttää tai määritellä minkäänlaista vaihtoehtoista käyttöä tällaiselle tuotannosta poistettavalle maalle tai muille tuotannontekijöille, joita käytetään maatalouden markkinatuotteiden tuotannossa.

d) Tukea ei saa sitoa tuotantosuuntaan, -määrään tai kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan sellaiseen tuotantoon, johon on sitouduttu tuotantokäyttöön jäävän maa ja tuotannontekijöiden osalta.

11. Investointitukiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin hallituksen ohjelmissa, joilla pyritään taloudellisesti ja aineellisesti tukemaan tuottajien toimintojen uudelleen suuntautumista puolueettomasti osoitettujen rakenteellisesti epäedullisten olosuhteiden yhteydessä. Kelpoisuus tuen saamiseen voi myös perustua selkeästi määriteltyyn hallituksen ohjelmaan, jolla pyritään palauttamaan maanviljelysmaa takaisin yksityisomistukseen.

b) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on sitoutunut jonain peruskauden jälkeisenä vuonna, paitsi mitä jäljempänä (e) kohdassa on määrätty.

c) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa mihinkään kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.

d) Tukea saa antaa vain sen kauden ajan, joka on tarpeen sen investoinnin toteuttamiseksi, jota varten tukea on myönnetty.

e) Tuki ei millään tavoin saa velvoittaa tai edellyttää tuen vastaanottajia tuottamaan tiettyjä maataloustuotteita lukuunottamatta vaatimusta pidättyä tiettyjen tuotteiden tuotannosta.

f) Tuki on rajattava siihen määrään, joka tarvitaan korvaamaan rakenteellista epäedullisuutta.

12. Ympäristöohjelmiin perustuva tuki

a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään osana selkeästi määriteltyä hallituksen ympäristötai luonnonsuojeluohjelmaa ja se edellyttää hallituksen ohjelman mukaisten erityisten ehtojen täyttämistä, mukaan lukien ehdot koskien tuotantomenetelmiä tai tuotantopanoksia.

b) Tuen määrä on rajattava niihin ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka ovat syntyneet valtiollisen ohjelman noudattamisesta.

13. Alueellisiin tukiohjelmiin perustuvat tuet

a) Kelpoisuus tukien saamiseen rajataan epäedullisten tuotantoalueiden tuottajille. Kunkin tällaisen alueen on oltava selkeästi rajattu yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen omaleimaisuus ja joka on katsottu epäedulliseksi puolueettomien ja objektiivisten seikkojen pohjalta, jotka on selkeästi määritelty laissa tai asetuksessa ja jotka osoittavat kyseisen alueen ongelmien perustuvan muihin kuin tilapäisiin olosuhteisiin.

b) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa muuten kuin tuotannon supistamiseksi sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt) johon tuottaja on jonain peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.

c) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.

d) Tukea voivat saada vain kelpoisuusedellytykset täyttävillä alueilla toimivat tuottajat, mutta sen on oltava yleisesti kaikkien tällaisten alueiden tuottajien saatavilla.

e) Mikäli tuki on sidottu tuotannontekijöihin, tulee tuen yksikköä kohden pienentyä tietyn tuotannontekijäkohtaisen kynnystason yläpuolella.

f) Tuki on rajattava ylimääräisiin kuluihin tai tulonmenetyksiin jotka liittyvät maataloustuotannon harjoittamisesta määräystenmukaisilla alueilla.

LIITE 3

KOTIMAINEN TUKI: KOKONAISTUEN MITTAUSMENETELMÄN LASKEMINEN

1. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu, kokonaistuen mittausmenetelmä (AMS) lasketaan tuotekohtaisesti jokaiselle perustuotteelle (määriteltynä tuotteena joka on niin lähellä ensimyyntiä kuin mahdollista) joka saa markkinahintatukea, alennussitoumuksen alaisia suoria tukia tai muuta sellaista tukea,jota ei ole vapautettu alennussitoumuksesta ("muut alennussitoumuksen alaiset toimet"). Tuotekohdistamaton tuki yhdistetään yhdeksi tuotekohdistamattomaksi AMSiksi kokonaisuudessaan rahassa ilmaistuna.

2. 1 kohdan mukaiset tuet sisältävät hallitusten tai niiden edustajien budjettimenot ja saamatta jääneet tulot.

3. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla annettava tuki on otettava huomioon.

4. Tuottajien suorittamat erityiset maatalouteen liittyvät verot tai maksut vähennetään AMS:stä.

5. Peruskaudelle seuraavassa esitetyn mukaisesti laskettu AMS muodostaa perustason kotimaisen tuen alennussitoumusten toimeenpanolle.

6. Jokaiselle perustuotteelle määritellään erityinen AMS, joka ilmaistaan kokonaisuudessaan raha-arvona

7. AMS lasketaan mahdollisimman lähellä kyseisen tuotteen ensimyynnin tasoa. Maatalouden jalostajiin suunnatut toimet luetaan mukaan siinä määrin kuin nämä hyödyttävät maatalouden perustuotteiden tuottajia.

8. Markkinahintatuki: lasketaan ulkomaisen viitehinnan sekä sovelletun säädellyn hinnan välisestä erosta, joka kerrotaan sillä tuotannon määrällä, joka voi saada sovellettua säädeltyä hintaa. Tämän eron ylläpitämiseksi maksettuja budjettikuluja, esimerkiksi sisäänosto- tai varastointikuluja, ei sisällytetä AMS:ään.

9. Kiinteä ulkomainen viitehinta perustuu vuosiin 1986 1988 ja vastaa yleensä kyseisen maatalouden perustuotteen peruskaudella vallinnutta nettoviejävaltion keskimääräistä f.o.b. -yksikköhintaa ja kyseisen maatalouden perustuotteen nettotuojavaltion keskimääräistä c.i.f. -yksikköhinta. Kiinteää viitehintaa voidaan tarvittaessa soveltaa ottamaan huomioon laatuerot.

10. Alennussitoumuksen alaiset suorat tuet: sellaiset alennussitoumuksen alaiset suorat tuet, jotka ovat riippuvat hintaerosta, lasketaan joko kiinteän viitehinnan ja sovelletun säädellyn hinnan välisenä erona, joka kerrotaan tuotannon määrällä, joka voi saada säädeltyä hintaa, tai budjettimenojen perusteella.

11. Kiinteä viitehinta perustuu vuosiin 1986 1988 ja on yleensä todellinen hinta, jonka nojalla tukimaksutasot on määrätty.

12. Ne alennussitoumuksen alaiset suorat tuet, jotka perustuvat muihin tekijöihin kuin hintaan, mitataan budjettimenojen perusteella.

13. Muut alennussitoumuksen alaiset toimet, mukaan lukien tuotantopanoksiin kohdistuvat tuet sekä muut toimet, kuten toimet markkinakulujen alentamiseksi: tällaisten toimien arvo mitataan valtion budjettimenojen perusteella tai mikäli budjettimenojen käyttö ei kuvasta kyseisen tuen kokonaisvaikutusta, otetaan tuen laskemisen perustaksi tuetun tavaran tai palvelun hinnan ja vastaavanlaisen tavaran tai palvelun tyypillisen markkinahinnan välinen ero kerrottuna tuetun tavaran tai palvelun määrällä.

LIITE 4

KOTIMAINEN TUKI: VASTAAVAN TUKIMITTAUSMENETELMÄN LASKEMINEN

1. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu, korvaava tukimittausmenetelmä lasketaan kaikkien niiden maatalouden perustuotteiden osalta, joiden kohdalla 3 liitteessä määritelty markkinahintatuki on olemassa, mutta joiden osalta AMSin tämän osan laskeminen ei sovellu. Kyseisille tuotteille kotimaisen tuen alennussitoumuksen toimeenpanon perustaso käsittää markkinahintatukiosan, joka ilmaistaan jäljempänä 2 kohdan mukaisen vastaavan tukimittausmenetelmän muodossa sekä kaikki muut alennussitoumuksen alaiset suorat tuet ja muunlaisen alennussitoumuksen alaisen tuen, joka arvioidaan jäljempänä olevan 3 kohdan mukaisesti. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla annettu tuki on otettava huomioon.

2. 1 kohdassa edellytetty vastaava tukimittausmenetelmä lasketaan tuotekohtaisesti kaikille perustuotteille mahdollisimman lähellä ensimyynnin tasoa jolla saadaan markkinahintatukea ja joiden osalta AMSin markkinahintatukiosan laskeminen ei sovellu. Noille maatalouden perustuotteille markkinahintatukea vastaavan tuen mittaaminen suoritetaan käyttämällä sovellettuja säädeltyjä hintoja ja sitä tuotannon määrää, johon kyseinen hinta on sovellettavissa tai, milloin tämä ei sovellu, otetaan pohjaksi ne budjettimenot, joita on käytetty tuottajahinnan ylläpitämiseksi.

3. Mikäli 1 kohtaan kuuluvat maatalouden perustuotteet saavat alennussitoumuksen alaista suoraa tukea tai muita alennussitoumuksen alaisia tuotekohtaisia tukia, käytetään näitä toimia koskevan vastaavan tukimittausmenetelmän perustana vastaavia AMSin osien laskelmia (jotka on määritelty 3 liitteen 10 13 kohdissa).

4. Vastaava tukimittausmenetelmä lasketaan sellaisesta tuen määrästä, joka on mahdollisimman lähellä kyseisen perustuotteen ensimyyntitasoa. Maataloustuotteiden jalostajille suunnatut toimet sisällytetään siinä määrin kuin tällaiset toimet hyödyttävät perustuotteiden tuottajia. Tuottajien maksamat maatalouteen liittyvät erityisesti verot tai maksut pienentävät samalla määrällä vastaavaa tukimittausmenetelmää.

LIITE 5

ERITYISKOHTELU 4 ARTIKLAN 2 KOHDAN OSALTA

Osasto A

1. WTO-sopimuksen voimaan astumisesta huolimatta 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta mihinkään sellaiseen perusmaataloustuotteeseen tai niistä jalostettuihin ja/tai valmistettuihin tuotteisiin ("merkityt tuotteet"), joiden osalta seuraavat ehdot on täytetty (myöhemmin "erityiskohtelu"):

a) merkittyjen tuotteiden maahantuonti oli vähemmän kuin 3 prosenttia vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta peruskaudella 1986 1988 ("peruskausi");

b) merkityille tuotteille ei ole maksettu vientitukea peruskaudesta lukien;

c) perusmaataloustuotteeseen sovelletaan tehokkaita tuotannon rajoitustoimia;

d) tällaiset tuotteet on merkitty tunnuksella "ST-Annex 5" Marrakeshin pöytäkirjaan liitetyn jäsenen myönnytysluettelon I osan I B osastossa ollen ei-kaupallisia näkökohtia, kuten elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja ympäristönsuojelu, heijastavan erityiskohtelun kohteena; ja

e) jäsenen myönnytysluettelon I osan I B osastossa määritellyn mukaisesti merkittyjen tuotteiden markkinoillepääsy mahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa vähintään 4 prosenttia peruskauden kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden ensimmäisen vuoden alusta ja, tämän jälkeen se nostetaan vuosittain 0,8 prosenttia vastaavasta peruskauden aikaisesta kotimaisesta kulutuksesta aina toimeenpanokauden loppuun asti.

2. Toimeenpanokauden minkä tahansa vuoden alussa jäsen voi lakata soveltamasta erityiskohtelua merkittyjen tuotteiden osalta noudattamalla jäljempänä seuraavan 6 kohdan määräyksiä. Tällaisessa tapauksessa kyseisen jäsenen on ylläpidettävä siihen ajankohtaan mennessä jo saavutettu markkinoillepääsy mahdollisuuksien vähimmäistaso ja nostettava tasoa vuosittain 0,4 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden loppuun asti. Tämän jälkeen se markkinoillepääsy mahdollisuuksien vähimmäistaso, johon tätä kaavaa käyttämällä ollaan toimeenpanokauden viimeisenä vuonna päästy, tulee säilyttää kyseisen jäsenen yönnytysluettelossa.

3. Kaikki neuvottelut, jotka koskevat 1 kohdassa määritellyn erityiskohtelun jatkamista toimeenpanokauden jälkeenkin, on saatettava loppuun toimeenpanokaudelle asetetun aikarajan puitteissa ja osana tämän sopimuksen 20 artiklan mukaisia neuvotteluja, ottaen huomioon tekijät, jotka koskeva ei-kaupallisia näkökohtia.

4. Mikäli 3 kohdassa viitattujen neuvottelujen tuloksena sovitaan, että jäsen voi jatkaa erityiskohtelun soveltamista, joutuu kyseinen jäsen antamaan noissa neuvotteluissa päätetyn mukaisesti ylimääräisiä ja hyväksyttäviä myönnytyksiä.

5. Mikäli erityiskohtelua ei jatketa toimeenpanokauden päätyttyä, tulee kyseisen jäsenen saattaa voimaan jäljessä seuraavan 6 kohdan määräykset. Tällöin on toimeenpanokauden päättymisen jälkeen merkittyjen tuotteiden markkinoillepääsy mahdollisuuksien vähimmäistasona kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa ylläpidettävä 8 prosenttia vastaavasta peruskauden kotimaisesta kulutuksesta.

6. Muihin rajatoimiin kuin tavallisiin tulleihin, joita ylläpidetään merkittyjen tuotteiden osalta sovelletaan 4 artiklan 2 kohdan mukaisia määräyksiä sen vuoden alusta, jolloin erityiskohtelun soveltaminen päättyy. Näihin tuotteisiin sovelletaan tavallisia tulleja, jotka on sidottava kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa ja joita sovelletaan sen vuoden alusta, jolloin erityiskohtelu päättyy ja sen jälkeen tasoilla joita olisi sovellettu, jos vähintään 15 prosenttia alennus olisi toteutettu toimeenpanokauden kuluessa tasasuurin vuosittaisin erin. Nämä tullit määrätään tulliekvivalenttien perusteella, joiden laskeminen tapahtuu tässä alaliitteessä annettujen suuntaviivojen mukaisesti.

Osasto B

7. WTO-sopimuksen voimaanastumisesta huolimatta 4 artiklan 2 kohdan määräyksiä ei myöskään sovelleta sellaiseen perusmaataloustuotteeseen, joka on tärkein pääasiallinen ravinto ehitysmaajäsenen perinteisessä ruokavaliossa ja jonka suhteen seuraavat ehdot, 1 a 1 d kohdissa määriteltyjen lisäksi, sellaisina kuin ne soveltuvat kyseisiin tuotteisiin, on täytetty:

a) kyseisen kehitysmaajäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa määritellyn mukaisesti kyseisten tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa toimeenpanokauden ensimmäisen vuoden alusta 1 prosenttia peruskauden kyseisten tuotteiden kotimaisesta kulutuksesta, ja ne nostetaan vuosittain tasasuuruisina erinä vastaamaan 2 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden viidennen vuoden alkuun mennessä. Toimeenpanokauden kuudennen vuoden alusta kyseisten tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa 2 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta, ja ne nostetaan vuosittain tasasuuruisina erinä vastaamaan 4 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta kymmenennen vuoden alkuun mennessä. Tämän jälkeen se markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso, joka kymmenentenä vuotena on tätä kaavaa käyttämällä saavutettu, on säilytettävä kyseisen kehitysmaajäsenen myönnytysluettelossa;

b) asianmukaiset markkinoillepääsymahdollisuudet on myönnetty muissa tämän sopimuksen alaisissa tuotteissa.

8. Kaikki neuvottelut, jotka koskevat 7 kohdan mukaisen erityiskohtelun jatkamista toimeenpanokauden alkamisesta seuranneen kymmenvuotiskauden jälkeen, on aloitettava ja saatettava päätökseen toimeenpanokauden alkamisen jälkeisenä kymmenentenä vuotena.

9. Mikäli 8 kohdassa viitattujen neuvottelujen tuloksena sovitaan, että jäsen voi jatkaa erityiskohtelun soveltamista, joutuu kyseinen jäsen antamaan noissa neuvotteluissa päätetynmukaisesti ylimääräisiä ja hyväksyttäviä myönnytyksiä.

10. Milloin 7 kohdan mukaista erityiskohtelua ei jatketa toimeenpanokauden alkamista seuranneen kymmenvuotiskauden jälkeen, sovelletaan kyseisiin tuotteisiin tavallisia tulleja, jotka määrätään tulliekvivalentin perusteella jonka laskeminen tapahtuu tässä alaliitteessä annettujen suuntaviivojen perusteella ja jotka sidotaan kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa. Muilta osin sovelletaan edellä olevan 6 kohdan määräyksiä siten muutettuina kuin asianomainen kehitysmaajäsenille tämän sopimuksen nojalla annettava erityis- ja erilliskohtelua edellyttää.

Alaliite 5 liitteeseen

Ohjeet tulliekvivalenttien laskemiseksi niihin erityistarkoituksiin, jotka on eritelty tämän liitteen 6 ja 10 kohdissa

1. Tulliekvivalentit lasketaan, sekä arvoperusteisten (advalorem) että yksikkötullien osalta, käyttämällä avoimesti sisäisten ja ulkoisten hintojen välistä todellista erotusta. Käytettyjen tietojen on oltava vuosilta 1986 1988. Tulliekvivalentit

a) lasketaan ensisijaisesti HS-nimikkeistön nelinumeroiselle tasolle;

b) lasketaan HS-nimikkeistön kuusinumeroiselle tai sitä yksityiskohtaisemmalle tasolle milloin sen on tarkoituksenmukaista;

c) lasketaan yleensä jalostettujen ja/tai valmistettujen tuotteiden osalta kertomalla perusmaataloustuotteen(eiden) määrätty(tyt) tulliekvivalentti(tit) sillä perusmaataloustuotteen(eiden) soveltuvalla arvo- tai määräsuhteella, millä se(ne) sisältyy(vät) jalostettuihin ja/tai valmistettuihin tuotteisiin, ja ottamalla huomioon tarvittaessa mahdolliset lisätekijät, jotka tällä hetkellä antavat teollisuudelle suojaa.

2. Ulkoiset hinnat ovat yleensä tuojamaan todelliset keskimääräiset c.i.f.-yksikköhinnat. Mikäli keskimääräisiä c.i.f.-yksikköhintoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, ovat ulkoiset hinnat joko

a) jonkin naapurivaltion sopivat keskimääräiset c.i.f.-yksikköhinnat; tai

b) arvioitu soveltuvan(ien) pääviejän(ien) keskimääräisten f.o.b.-yksikköhintojen pohjalta korjattuna lisäämällä arviovakuutus-, rahti- ja muista olennaisista kuluista tuontimaahan.

3. Ulkoiset hinnat muutetaan yleensä kotimaisiksi rahayksiköiksi käyttämällä keskimääräistä vuosittaista markkinavaihtokurssia samalta ajanjaksolta kuin hintatiedot.

4. Sisäinen hinta on yleensä edustava tukkuhinta, joka vallitsee kotimarkkinoilla tai arvio tästä hinnasta, milloin riittäviä tietoja ei ole saatavilla.

5. Alkuperäisessä tulliekvivalentissa voidaan tarvittaessa ottaa huomioon erot laadussa tai lajikkeessa käyttämällä sopivaa kerrointa.

6. Mikäli näiden suuntaviivojen perusteella saatu tulliekvivalentti on negatiivinen tai alittaa voimassaolevan sidontatason, voidaan alkuperäinen tulliekvivalentti asettaa voimassa olevalle sidontatasolle tai tuotetta koskevien kansallisten tarjousten nojalla.

7. Mikäli tulliekvivalentin tasoon tehdään muutos, joka olisi seurannut edellä esitetyistä suuntaviivoista, on kyseisen jäsenen, pyynnöstä, annettava kaikki mahdollisuudet neuvotteluihin tarkoituksena neuvotella tarkoituksenmukaisista ratkaisuista

.(1) Nämä toimenpiteet käsittävät määrälliset tuontirajoitukset, muuttuvat tuontimaksut, vähimmäistuontihinnat, harkinnanvaraisen tuontilisensioinnin, valtion kaupallisten yritysten kautta ylläpidetyt tullien ulkopuoliset esteet, vapaaehtoiset vientirajoitukset ja vastaavat rajatoimet jotka eivät ole tavallisia tulleja, riippumatta siitä ylläpidetäänkö toimenpiteitä GATT 1947 -sopimuksen määräyksistä myönnettyjen maakohtaisten poikkeamien nojalla, mutta ei toimenpiteitä, joita ylläpidetään maksutasemääräysten nojalla tai yleisten, ei erityisesti maataloutta koskevien GATT 1994 -sopimuksen tai muiden WTO:n 1A liitteen monenkeskisten kauppasopimusten määräysten nojalla.

(2) Tämän alakohdan määräyksen käyttämiseksi sovellettavan viitehinnan tulee yleensä olla kyseisen tuotteen keskimääräinen c.i.f. yksikköhinta, tai sen tulee muutoin olla sovelias hinta ottaen huomioon tuotteen laatu ja sen jalostusaste. Se tulee sen ensimmäisen soveltamisen jälkeen määritellä julkisesti ja olla riittävästi saatavilla, jotta muilla jäsenillä on mahdollisuus arvioida mahdollisesti asetettava lisätulli.

(3) Mikäli kotimaista kulutusta ei ole otettu huomioon, sovelletaan peruslaukeamistasoa alla olevan 4 a alakohdan mukaisesti.

(4) Viitattaessa "tasoitustulleihin" tässä artiklassa niillä tarkoitetaan tulleja, jotka GATT 1994 -sopimuksen VI artikla ja tuki ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen osa V kattavat.

(5) Tämän liitteen 3 kohdassa tarkoitetut hallituksen elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpitämät varastointiohjelmat kehitysmaissa, joiden toiminta on avointa ja joita hoidetaan virallisesti julkaistujen asiallisten periaatteiden tai toimintaohjeiden mukaan katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaisia, mukaan lukien ohjelmat, joiden nojalla elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpidetyt varastot hankitaan ja luovutetaan säännellyin hinnoin edellyttäen, että hankintahinnan ja ulkoisen viitehinnan erotus huomioidaan AMS:ssä.

(6) Tämän liitteen 3 ja 4 kohdissa elintarvikkeiden toimittaminen tuetuin hinnoin tavoitteena tyydyttää jatkuvasti kohtuullisin hinnoin kehitysmaiden köyhän kaupunki- ja maaseutuväestön elintarviketarve katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaista.