Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 02017R2107-20240408

Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta

Access initial legal act
(

Legal status of the document In force

)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2017/2107/2024-04-08

02017R2107 — FI — 08.04.2024 — 003.001

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2107,

annettu 15 päivänä marraskuuta 2017,

Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta

(EUVL L 315 30.11.2017, s. 1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

 M1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1154, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

  L 188

1

12.7.2019

►M2

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2023/2053, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023,

  L 238

1

27.9.2023

►M3

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/897, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2024,

  L 897

1

19.3.2024



▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2107,

annettu 15 päivänä marraskuuta 2017,

Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta



I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) hoitamien laajasti vaeltavien kalalajien pyyntiin liittyvät hoito-, säilyttämis- ja valvontasäännökset.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

a) 

unionin kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka toimivat ICCAT-yleissopimusalueella ja, jälleenlaivausten tapauksessa, myös ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella, jos ne jälleenlaivaavat mainitulla alueella pyydettyjä lajeja;

b) 

kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltioiden satamissa ja joilla kuljetetaan ICCAT-lajeja tai kyseisistä lajeista peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa;

c) 

kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä.

3 artikla

Suhde unionin muihin säädöksiin

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta niiden säännösten soveltamista, jotka vahvistetaan ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa ( 1 ) ja asetuksessa (EU) 2016/1627.

Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan asetuksissa (EY) N:o 1005/2008 ja (EY) N:o 1224/2009 säädettyjen toimenpiteiden lisäksi.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) 

’ICCAT-lajeilla’ liitteessä I lueteltuja lajeja;

2) 

’trooppisella tonnikalalla’ isosilmätonnikalaa, keltaevätonnikalaa ja boniittia;

▼M3

2 a) 

’purjekaloilla’ ICCAT:n hoitamia Istiophoridae-heimoon kuuluvia lajeja;

▼B

3) 

’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten tai tonnikalarysällä;

4) 

’pyyntialuksella’ kalastusalusta, jota käytetään meren elollisten luonnonvarojen pyyntitarkoituksessa;

5) 

’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

6) 

’kalastusluvalla’ unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta;

7) 

’erityiskalastusluvalla’ unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa tietyin pyydyksin määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta;

8) 

’jälleenlaivauksella’ kaikkien tai joidenkin aluksella olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen alukseen;

9) 

’virkistyskalastuksella’ ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin;

10) 

’tehtävän I tiedoilla’ ICCAT:n teoksessa ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fish” tehtäväksi I määrittelemiä tietoja;

11) 

’tehtävän II tiedoilla’ ICCAT:n teoksessa ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fish” tehtäväksi II määrittelemiä tietoja;

12) 

’sopimuspuolilla’ ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolia ja yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia, yhteisöjä tai kalastusyhteisöjä;

13) 

’ICCAT-yleissopimusalueella’ Atlantin valtameren ja lähimerien kaikkia vesiä;

14) 

’kestävää kalastusta koskevalla kumppanuussopimuksella’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 37 alakohdassa määriteltyä kansainvälistä sopimusta;

15) 

’aluksen pituudella’ keulan etummaisesta kohdasta perän takimmaiseen kohtaan suorana linjana mitattua etäisyyttä;

16) 

’suurella pelagisella pitkäsiima-aluksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 24 metrin pituista pelagista pitkäsiima-alusta;

17) 

’suurella kalastusaluksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 20 metrin pituista kalastusalusta;

18) 

’suurella pyyntialuksella’ suurimmalta pituudeltaan yli 20 metrin pituista pyyntialusta;

19) 

’suurista kalastusaluksista laaditulla ICCAT:n rekisterillä’ ICCAT:n sihteeristön ylläpitämää luetteloa suurista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa kohdennetusti ICCAT-lajeja ICCAT-yleissopimusalueella;

▼M3

20) 

’tukialuksella’ muuta kuin aluksella olevaa apuvenettä, jolla ei ole toimintakuntoisia pyydyksiä ja joka helpottaa kalastustoimintaa, avustaa siinä tai valmistelee sitä, muun muassa olemalla pyyntialuksen tukena ja käyttämällä, huoltamalla ja poistamalla kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä;

▼B

21) 

’rahtialuksella’ tukialusta, joka harjoittaa jälleenlaivausta ja vastaanottaa ICCAT-lajeja suurelta pelagiselta pitkäsiima-alukselta;

22) 

’rahtialuksista laaditulla ICCAT:n rekisterillä’ ICCAT:n sihteeristön ylläpitämää luetteloa aluksista, joilla on lupa vastaanottaa jälleenlaivauksia merellä suurilta pelagisilta pitkäsiima-aluksilta ICCAT-yleissopimusalueella;

23) 

’trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laaditulla ICCAT:n rekisterillä’ ICCAT:n sihteeristön ylläpitämää luetteloa suurista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa aluksesta trooppisia tonnikaloja ICCAT-yleissopimusalueella;

▼M3

23 a) 

’kelluvalla esineellä’ luonnollista tai keinotekoista pinnalla tai sen alapuolella kelluvaa esinettä, joka ei pysty liikkumaan itsestään; kalojen yhteenkokoamiseen käytettävät välineet tai FAD-välineet ovat kelluvia esineitä, jotka ovat ihmisen valmistamia ja tarkoituksellisesti käyttöönotettuja tai paikannettavia; kellukkeet ovat ihmisen toimintaan liittyvistä ja luonnollisista lähteistä vahingossa irtoavia kelluvia esineitä;

▼M3

24) 

’kalojen yhteenkokoamiseen käytettävällä välineellä’ tai ’FAD-välineellä’ mistä tahansa materiaalista koostuvaa ihmisen valmistamaa tai luonnollista pysyvää, pitkäaikaista tai väliaikaista käyttöönotettua tai paikannettavaa esinettä, rakennetta tai laitetta, jolla pyritään houkuttelemaan kaloja niiden pyydystämiseksi; FAD-väline voi olla joko ankkuroitu (aFAD) tai kelluva (dFAD);

▼M3

24 a) 

’FAD-välineen avulla tehdyllä vetokerralla’ pyydystämistä FAD-välineen avulla asettamalla pyydys tonnikalaparven ympärille;

▼B

25) 

’LIS-kalastuksella’ asetuksen (EY) N:o 1005/2008 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä kalastustoimintaa;

26) 

’ICCAT:n LIS-luettelolla’ luetteloa aluksista, joiden ICCAT katsoo harjoittavan LIS-kalastusta;

27) 

’pitkälläsiimalla’ pyydystä, jossa on vaihtelevan pituinen selkäsiima ja lukuisia koukkuja, jotka on kiinnitetty selkäsiimaan tapseilla (perukkeilla), joiden välit vaihtelevat kohdelajin mukaan;

▼M3

27 a) 

’lähelle pintaa lasketuilla pitkilläsiimoilla’ pitkiäsiimoja, joissa suurin osa koukuista on käyttöön otettaessa alle 100 metrin syvyydessä;

▼B

28) 

’kurenuotalla’ mitä tahansa saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

29) 

’koukulla’ taivutettua, teroitettua teräslangan palaa;

▼M3

30) 

’pyörökoukulla’ koukkua, jonka kärki on käännetty kohtisuoraan takaisin vartta kohden ja joka on muodoltaan yleensä pyöreä tai soikea; pyörökoukkujen olisi taivuttava sivulle enintään 10 astetta;

31) 

’käytössä olevalla poijulla’ paikannuspoijua, joka on aiemmin aktivoitu, kytketty päälle ja otettu käyttöön merellä ja joka välittää sijaintitietoja ja muita saatavilla olevia tietoja, kuten kaikuluotaimen antamia arvioita.

▼B

II OSASTO

TIETTYJÄ LAJEJA KOSKEVAT HOITO-, SÄILYTTÄMIS- JA VALVONTATOIMENPITEET

I LUKU

Trooppiset tonnikalat

5 artikla

Isosilmätonnikalan kohdennettua kalastusta harjoittavien unionin suurten pyyntialusten lukumäärää koskevat rajoitukset

ICCAT-yleissopimusalueella isosilmätonnikalaa kohdennetusti kalastavien unionin suurten pyyntialusten lukumäärä ja kokonaisbruttovetoisuus (GT) määritellään

a) 

ICCAT-yleissopimusalueella vuosina 1991–1992 isosilmätonnikalaa kohdennetusti kalastaneiden unionin pyyntialusten keskimääräisenä lukumääränä ja bruttovetoisuutena (GT); ja

b) 

isosilmätonnikalaa vuonna 2005 kohdennetusti kalastaneiden unionin pyyntialusten lukumäärää koskevan rajoituksen perusteella, sellaisena kuin lukumäärä on ilmoitettu ICCAT:lle 30 päivänä kesäkuuta 2005.

▼M3

5 a artikla

Trooppisia tonnikaloja koskeva kapasiteetin rajoitus

1.  
Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin vuoden 31 päivään tammikuuta mennessä trooppisten tonnikalojen vuotuiset kalastussuunnitelmat ja vuotuiset kapasiteetin hallintasuunnitelmat.
2.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden pitkäsiima- ja kurenuottalaivaston kokonaiskapasiteettia hallinnoidaan 1 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten kalastussuunnitelmien ja vuotuisten kapasiteetin hallintasuunnitelmien mukaisesti erityisesti trooppisten tonnikalojen saaliiden rajoittamiseksi unionin oikeudessa vahvistettujen saalisrajoitusten mukaisesti.
3.  
Jäsenvaltiot eivät saa nostaa tukialustensa lukumäärää yli kesäkuussa 2023 rekisteriin kirjatun määrän.
4.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle päivämäärät, jolloin niiden trooppisten tonnikalalajien saalisrajoituksen sallima määrä on tullut täyteen. Komissio toimittaa kyseiset tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristölle.
5.  
Unionin kurenuotta-alusten ja suurten pitkäsiima-alusten (suurin pituus vähintään 20 metriä) osalta jäsenvaltioiden on ilmoitettava trooppisten tonnikalojen saaliinsa komissiolle kuukausittain, ja kun niiden saalisrajoitusten sallimista määristä 80 prosenttia on tullut täyteen, saalistiedot on ilmoitettava viikoittain.
6.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kolmen kuukauden välein komissiolle lippunsa alla purjehtivien alusten pyytämien trooppisten tonnikalojen määrä lajeittain 15 kalenteripäivän kuluessa saaliiden pyyntikauden päättymisestä eli kunkin vuoden 15 päivään huhtikuuta, 15 päivään heinäkuuta ja 15 päivään lokakuuta mennessä sekä seuraavan vuoden 15 päivään tammikuuta mennessä, paitsi jos nämä tiedot toimitetaan komissiolle kuukausittain. Nämä tiedot on lähetettävä käyttäen aggregoitujen saalistietojen ilmoittamisen muotoa riippumatta siitä, lähetetäänkö ne kolmen kuukauden välein vai kuukausittain. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristölle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta, 30 päivänä heinäkuuta ja 30 päivänä lokakuuta ja seuraavan vuoden 30 päivänä tammikuuta.

▼B

6 artikla

Suurten trooppista tonnikalaa kalastavien pyyntialusten ja tukialusten erityisluvat

1.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa ( 2 ) vahvistettavien säännösten mukaisesti luvat lippunsa alla purjehtiville suurille pyyntialuksille kalastaa trooppisia tonnikaloja ICCAT-yleissopimusalueella.
2.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä luvat lippunsa alla purjehtiville tukialuksille, joita käytetään 1 kohdassa tarkoitettujen alusten tukena.

▼M3

6 a artikla

Unionin kurenuotta-alusten pyytämien trooppisten tonnikalojen poisheittämiskielto

1.  
Unionin kurenuotta-alusten, joilla on lupa kalastaa trooppisia tonnikaloja, on pidettävä aluksella, purettava aluksesta tai jälleenlaivattava satamassa kaikki pyytämänsä trooppiset tonnikalat.
2.  
Unionin kurenuotta-aluksen pyytämiä trooppisia tonnikaloja ei saa heittää vetämisen aikana pois sen jälkeen, kun verkko on suljettu kokonaan ja kun yli puolet verkosta on nostettu ylös. Jos verkkoa suljettaessa tai nostettaessa ilmenee teknisiä ongelmia, joiden vuoksi tätä kieltoa ei voida noudattaa, alusten päälliköiden tai heidän puolestaan miehistön jäsenten on kaikin tavoin pyrittävä päästämään tonnikalat takaisin mereen mahdollisimman nopeasti.
3.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, trooppiset tonnikalat voidaan heittää pois seuraavissa tapauksissa:

a) 

kun aluksen päällikkö toteaa, että pyydetyt trooppiset tonnikalat ovat takertuneet tai ruhjoutuneet kurenuottaan, vahingoittuneet jouduttuaan muiden eläinten saalistamiksi tai kuolleet ja pilaantuneet verkon sisällä pyydysvian estettyä tavanomaisen verkonnoston ja saaliin keräämisen lisäksi myös pyrkimykset päästää kalat takaisin mereen elävinä;

b) 

kun aluksen päällikkö toteaa, että trooppiset tonnikalat on pyydetty kalastusmatkan viimeisellä vetokerralla eikä aluksella ole riittävästi varastointitilaa kaikkien kyseisellä vetokerralla pyydettyjen tonnikalojen sijoittamiseksi; kyseisiä kaloja saa heittää pois ainoastaan edellyttäen, että

i) 

aluksen päällikkö tai miehistön jäsenet yrittävät päästää tonnikalat takaisin mereen mahdollisimman nopeasti ja

ii) 

poisheittämisen jälkeen ei suoriteta muita kalastustoimia ennen kuin aluksella olevat tonnikalat on purettu aluksesta tai jälleenlaivattu.

4.  
Kalastusalusten päälliköiden on ilmoitettava kaikki havaitut poisheitetyt saaliit alusten lippujäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on lähetettävä poisheitettyjä saaliita koskevat ilmoitukset komissiolle osana tehtävien I ja II tietoja.

▼B

7 artikla

Trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laadittu ICCAT:n rekisteri

1.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluessa kaikista tapahtumista, jotka edellyttävät lisäystä trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, rekisteristä poistoa tai rekisterin muutosta. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ja viimeistään 45 päivän kuluessa tällaisesta tapahtumapäivästä ICCAT:n sihteeristöön.

▼M3

2.  
Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty trooppisia tonnikaloja luvan nojalla pyytävistä aluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, mukaan lukien tukialukset, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevia trooppisia tonnikaloja eivätkä tukea näitä toimia millään tavalla, kuten ottaa käyttöön tai poistaa FAD-välineitä tai poijuja. Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa.
3.  
Unionin kalastusalusten, joilla ei ole lupaa kalastaa trooppisia tonnikaloja 6 artiklan mukaisesti, voidaan sallia pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa trooppisten tonnikalojen sivusaalis näille aluksille vahvistetun aluksella olevien sivusaaliiden enimmäisrajoituksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosiraportissaan lippunsa alla purjehtiville aluksille sallittu sivusaaliiden enimmäisrajoitus sekä tiedot siitä, miten ne varmistavat kyseisen rajoituksen noudattamisen.

8 artikla

Luettelo aluksista, jotka tiettynä vuonna pyytävät trooppisia tonnikaloja

Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle luettelo lippunsa alla purjehtivista luvan saaneista aluksista, jotka ovat pyytäneet trooppisia tonnikaloja ICCAT-yleissopimusalueella tai tukeneet jollakin tavalla tällaista kalastustoimintaa (tukialukset) edellisenä kalenterivuotena. Kurenuotta-alusten osalta kyseiseen luetteloon on sisällytettävä myös kalastustoimintaa tukeneet tukialukset näiden lippuvaltiosta riippumatta. Komissio toimittaa viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta ICCAT:n sihteeristölle jäsenvaltioilta saadut luettelot.

8 a artikla

Isosilmätonnikalan ali- tai ylikalastus

1.  
Jos jäsenvaltio ei käytä isosilmätonnikalan osalta koko vuotuista kiintiötään tai saalisrajoituksen sallimaa määrää tai se ylittää ne, käyttämättä jäänyt osuus voidaan tapauksen mukaan lisätä asianomaiseen kiintiöön tai saalisrajoituksen sallimaan määrään ja ylittynyt osuus on puolestaan vähennettävä niistä tarkistusvuoden aikana tai ennen sitä ICCAT:n isosilmätonnikalaa koskevien voimassa olevien suositusten mukaisesti.
2.  
Jäsenvaltion siirtämä isosilmätonnikalan kiintiön alikäytön osuus tiettynä vuonna saa olla enintään ICCAT:n kyseiselle vuodelle salliman määrän suuruinen.

▼B

9 artikla

Kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä koskevat hoitosuunnitelmat

1.  
Kalojen yhteenkokoamiseen käytettävien välineiden, jäljempänä ’FAD-välineet’, avulla trooppisia tonnikaloja kalastavien kurenuotta-alusten ja vapapyydyksiä käyttävien alusten osalta jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä joulukuuta toimitettava komissiolle hoitosuunnitelmat, jotka koskevat tällaisten FAD-välineiden käyttöä niiden lipun alla purjehtivilla aluksilla. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä tammikuuta.
2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hoitosuunnitelmien tavoitteena on

a) 

parantaa tietämystä FAD-välineiden ominaisuuksista, poijujen ominaisuuksista, FAD-välineiden avulla kalastamisesta, mukaan lukien pyyntiponnistus, sekä vaikutuksista, joita kohdistuu kohdelajeihin ja muihin lajeihin;

b) 

hallinnoida FAD-välineiden ja lähettimien käyttöä, poistamista ja mahdollista katoamista tehokkaasti;

c) 

vähentää ja rajoittaa FAD-välineiden ja tällaisten välineiden avulla kalastamisen vaikutuksia ekosysteemiin, muun muassa kohdistamalla tarpeen mukaan toimia kalastuskuolevuuden eri osatekijöihin (esimerkiksi käyttöönotettujen FAD-välineiden lukumäärä, myös kurenuotta-alusten tällaisten välineiden avulla tekemien vetokertojen määrä, kalastuskapasiteetti, tukialusten määrä).

3.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hoitosuunnitelmien on sisällettävä liitteessä II esitetyt tiedot.

▼M3

4.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin alus käyttää samanaikaisesti enintään 300:aa käytössä olevalla poijulla varustettua FAD-välinettä.
5.  
Käytössä olevalla poijulla varustettujen FAD-välineiden lukumäärä on tarkistettava televiestintälaskuista. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tällaiset tarkistukset.
6.  
Jäsenvaltio voi antaa lippunsa alla purjehtiville kurenuotta-aluksille luvan laskea nuotta kelluvan esineen ympärille edellyttäen, että kalastusaluksella on joko tarkkailija tai toimiva sähköinen seurantajärjestelmä, jonka avulla voidaan vahvistaa kyseisen nuotanlaskun tyyppi ja lajikoostumus ja jolla voidaan toimittaa kalastustoimintaa koskevia tietoja ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle.

▼B

10 artikla

FAD-välineitä koskevat vaatimukset

1.  

FAD-välineiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) 

FAD-välineen pintarakenne joko ei saa olla minkään materiaalin peitossa tai saa olla ainoastaan sellaisen materiaalin peitossa, joka aiheuttaa vain pienen riskin muiden kuin kohdelajien jäämisestä kiinni; ja

b) 

pinnan alapuolisten osien on oltava yksinomaan materiaalista, johon muut kuin kohdelajit eivät jää kiinni.

▼M3

2.  

Kun jäsenvaltiot käyttävät tai suunnittelevat FAD-välineitä, niiden on

a) 

varmistettava, että kaikki käyttöönotetut FAD-välineet on suunniteltu liitteessä X esitettyjen ohjeiden mukaisesti sellaisiksi, että eläimet eivät jää niihin kiinni;

b) 

pyrittävä siihen, että kaikki FAD-välineet on valmistettu biohajoavista materiaaleista, mikä tarkoittaa muun muassa muovien käytön poissulkemista; tämä ei koske FAD-välineiden paikannuspoijujen valmistamiseen käytettyjä materiaaleja.

3.  
Jäsenvaltioiden on FAD-välineitä koskevissa hoitosuunnitelmissaan raportoitava vuosittain komissiolle toimista, joita on toteutettu 2 kohdan noudattamiseksi.

▼B

11 artikla

Tiedot, jotka alukset toimittavat FAD-välineistä

1.  

Unionin kurenuottia ja vapapyydyksiä käyttävien pyyntialusten ja unionin tukialusten on kerättävä ja ilmoitettava kustakin FAD-välineen käyttöönotosta seuraavat tiedot:

a) 

FAD-välineen sijainti;

b) 

FAD-välineen käyttöönoton päivämäärä;

c) 

FAD-välineen tyyppi (ankkuroitu FAD-väline, kelluva keinotekoinen FAD-väline);

d) 

FAD-välineen tunniste (eli FAD-välineessä oleva merkintä tai lähettimen tunniste, poijun tyyppi – esimerkiksi pelkkä poiju taikka poiju, jossa on mukana kaikuluotain) tai muut mahdolliset tiedot, joiden avulla välineen omistaja voidaan tunnistaa;

e) 

FAD-välineen suunnitteluominaisuudet (kelluvan osan ja pinnanalaisen osan mitat ja materiaali sekä kiinnijäämiseen johtavat pinnanalaisen osan ominaisuudet).

2.  

Unionin kurenuottia ja vapapyydyksiä käyttävien pyyntialusten ja unionin tukialusten on kerättävä ja ilmoitettava kustakin FAD-välineen luona käynnistä, riippumatta siitä, johtaako se vetokertaan, seuraavat tiedot:

a) 

käynnin luonne (kokeminen, poistaminen, elektronisia laitteita koskevat toimet);

b) 

FAD-välineen sijainti;

c) 

käynnin päivämäärä;

d) 

FAD-välineen tyyppi (ankkuroitu FAD-väline, kelluva luonnollinen FAD-väline, kelluva keinotekoinen FAD-väline);

▼M3

e) 

kellukkeen kuvaus tai FAD-välineen tunniste (eli FAD-välineessä oleva merkintä ja poijun tunniste tai muut tiedot, joiden avulla omistaja voidaan tunnistaa);

▼B

f) 

jos käyntiä seuraa vetokerta, vetokerran tuloksena saatu saalis ja sivusaalis, niin aluksella pidetty kuin elävänä tai kuolleena pois heitetty, tai jos käyntiä ei seuraa vetokerta, tällaisen päätöksen syyt (esimerkiksi kalaa ei ole tarpeeksi tai kala on liian pientä);

▼M3

g) 

poijun tunniste.

▼B

3.  

Unionin kurenuottia ja vapapyydyksiä käyttävien pyyntialusten ja unionin tukialusten on kerättävä ja ilmoitettava kustakin FAD-välineen katoamisesta seuraavat tiedot:

a) 

viimeinen kirjattu sijainti;

b) 

viimeisen kirjatun sijainnin päivämäärä;

▼M3

c) 

FAD-välineen tunniste (eli FAD-välineessä oleva merkintä ja poijun tunniste).

4.  
Unionin kalastusalusten on pidettävä käyttöönotetuista FAD-välineistä luetteloa, joka sisältää vähintään liitteessä III esitetyt tiedot, ja saatettava luettelo ajan tasalle kuukausittain tehtävän II tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti.

▼B

12 artikla

Tiedot, jotka jäsenvaltiot toimittavat FAD-välineistä

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain komissiolle 15 päivää ennen ICCAT:n kunkin vuoden osalta asettamaa määräpäivää seuraavat tiedot, jotta ne asetetaan ICCAT:n sihteeristön saataville:

a) 

neljännesvuosittain tosiasiallisesti käyttöönotettujen FAD-välineiden lukumäärä tyyppikohtaisesti ja mainiten, onko välineen yhteydessä käytetty lähetintä/poijua tai kaikuluotainta;

▼M3

b) 

käyttöönotettujen lähettimien/poijujen lukumäärä ja tyyppi (esimerkiksi radio tai erilaiset kaikuluotaimet yksistään tai yhdessä) kuukausittain tehtävän II tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti;

c) 

kunkin aluksen seuraamien aktivoitujen ja deaktivoitujen lähettimien/poijujen keskimääräinen lukumäärä kuukausittain;

d) 

aktiivisella poijulla varustettujen kadonneiden FAD-välineiden keskimääräinen lukumäärä kuukausittain;

▼B

e) 

kunkin tukialuksen merellä viettämien päivien lukumäärä jaoteltuna ruudukkoa (1°), kuukautta ja lippujäsenvaltiota kohti;

▼M3

f) 

kurenuotta- ja vapapyydysalusten saaliit, pyyntiponnistukset ja vetokertojen lukumäärä (kurenuottien osalta) kalastusmenetelmän mukaan (kelluvan esineen avulla pyydystetty tai vapaasti uiva parvi) tehtävän II tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti;

g) 

jos kurenuotta-alusten toimintaa harjoitetaan vapapyydysalusten avulla, kurenuotta-alusten vapapyydysalusten avulla saamat saaliit ja tähän liittyvä pyyntiponnistus on raportoitava tehtävien I ja II tietoja koskevien vaatimusten mukaisesti.

▼B

13 artikla

Päiväkirjat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a) 

paperille laaditut ja sähköiset kalastuspäiväkirjat sekä, tapauksen mukaan, FAD-välineistä laaditut päiväkirjat kerätään pikaisesti ja asetetaan unionin tutkijoiden saataville;

b) 

50 artiklan mukaisesti komissiolle toimitetut tehtävän II tiedot sisältävät tapauksen mukaan kalastuspäiväkirjasta tai FAD-välineistä laaditusta päiväkirjasta kootut tiedot.

▼M3

14 artikla

Tarkkailijakattavuus ja nuorten yksilöiden suojelemiseen liittyvä FAD-välineiden käyttökielto

1.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset eivät käytä ajelehtivia FAD-välineitä unionin lainsäädännössä vahvistettuja kalastuskieltokausia edeltävinä 15 päivänä.
2.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset, joilla on lupa kalastaa trooppisia tonnikaloja, ottavat käyttöön vähintään vaaditun tarkkailijakattavuuden seuraavasti:

a) 

sellaisten pitkäsiima-alustensa osalta, joiden suurin pituus on 20 metriä tai enemmän, pyyntiponnistuksen tarkkailijakattavuus on vähintään 10 prosenttia vuoteen 2022 mennessä; tämä tarkkailijakattavuus on toteutettava aluksella olevan tarkkailijan avulla tai hyväksytyn sähköisen seurantajärjestelmän avulla;

b) 

kurenuotta-alustensa osalta pyyntiponnistuksen tarkkailijakattavuus on 100 prosenttia; tämä tarkkailijakattavuus on toteutettava aluksella olevan tarkkailijan avulla liitteen IV mukaisesti tai hyväksytyn sähköisen seurantajärjestelmän avulla.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tarkkailijoiden tai hyväksytyn sähköisen seurantajärjestelmän keräämät tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle viimeistään keruuvuotta seuraavan vuoden 30 päivänä huhtikuuta 72 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia noudattaen.

▼B

15 artikla

Trooppisten tonnikalojen kalastus tietyillä Portugalin vesillä

On kiellettyä pitää aluksella mitään määrää trooppisia tonnikaloja, jotka on pyydetty kurenuotilla Portugalin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ICES-suuralueella X pohjoiseen pisteestä 36° 30′ N tai CECAF-alueilla pohjoiseen pisteestä 31° N ja itään pisteestä 17° 30′ W, taikka kalastaa kyseisiä lajeja kohdennetusti mainituilla pyydyksillä kyseisillä alueilla. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.

▼M3

16 artikla

LIS-kalastuksen havaitseminen

Jos ICCAT:n pääsihteeri ilmoittaa komissiolle, että unionin kalastusalukset ovat mahdollisesti rikkoneet 7 artiklan 2 kohtaa ja 14 artiklan 1 tai2 kohtaa, komissio ilmoittaa asiasta viipymättä asianomaiselle lippujäsenvaltiolle. Kyseisen jäsenvaltion on tutkittava tilanne välittömästi ja, jos alus kalastaa kalastuskieltoaikana sellaisten esineiden avulla, jotka voivat vaikuttaa kalaparvien kokoontumiseen yhteen, mukaan lukien FAD-välineet, sen on pyydettävä alusta lopettamaan kalastus ja tarvittaessa poistumaan alueelta viipymättä. Asianomaisen lippujäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle tekemänsä tutkinnan tuloksista ja vastaavista toteutetuista toimenpiteistä. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen rannikkovaltiolle ja ICCAT:n pääsihteerille.

II LUKU

Valkotonnikala

1 jakso

Valkotonnikalan pohjoinen ja eteläinen kanta Atlantilla

▼B

17 artikla

Alusten lukumäärän rajoittaminen

Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa ICCAT-yleissopimusalueella kohdennetusti kalastavien unionin pyyntialusten enimmäismäärä määritellään Pohjois-Atlantin valkotonnikalaa kohdelajina vuosina 1993–1995 kalastaneiden unionin pyyntialusten keskimääräiseksi lukumääräksi.

▼M3

17 a artikla

Valkotonnikalan pohjoista ja eteläistä kantaa Atlantilla kohdennetusti kalastavien suurten pyyntialusten erityisluvat

1.  
Jäsenvaltioiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2403 ( 3 ) säännösten mukaisesti myönnettävä lippunsa alle purjehtiville suurille pyyntialuksille kalastusluvat valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan kalastamiseen ICCAT-yleissopimusalueella.
2.  
Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty valkotonnikalan pohjoista ja eteläistä kantaa Atlantilla kohdennetusti kalastavista suurista pyyntialuksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevaa valkotonnikalan Atlantin pohjoista ja eteläistä kantaa. Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa.
3.  
Unionin kalastusalusten, joilla ei ole lupaa kalastaa valkotonnikalan pohjoista ja eteläistä kantaa Atlantilla 1 kohdan mukaisesti, voidaan sallia pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan sivusaalis näille aluksille vahvistetun aluksella olevien sivusaaliiden enimmäisrajoituksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosiraportissaan lippunsa alla purjehtiville aluksille sallimastaan sivusaaliiden enimmäismäärästä.

17 b artikla

Valkotonnikalan pohjoisen ja eteläisen kannan ali- tai ylikalastus Atlantilla

1.  
Jos jäsenvaltio ei käytä valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan osalta koko vuotuista kiintiötään tai saalisrajoituksen sallimaa määrää tai se ylittää ne, käyttämättä jäänyt osuus voidaan tapauksen mukaan lisätä asianomaiseen kiintiöön tai saalisrajoituksen sallimaan määrään ja ylittynyt osuus on puolestaan vähennettävä niistä tarkistusvuoden aikana tai ennen sitä ICCAT:n valkotonnikalan Atlantin pohjoista ja eteläistä kantaa koskevien voimassa olevien suositusten mukaisesti.
2.  
Jäsenvaltion siirtämä valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan kiintiön alikäytön osuus tiettynä vuonna saa olla enintään ICCAT:n kyseiselle vuodelle salliman määrän suuruinen.

17 c artikla

Valkotonnikalan Atlantin eteläisen kannan saaliiden kirjaaminen

Lippujäsenvaltioiden, joiden alukset kalastavat valkotonnikalan Atlantin eteläistä kantaa, on ilmoitettava pyytämänsä valkotonnikalan Atlantin eteläisen kannan tarkka ja vahvistettu saalismäärä ICCAT:n sihteeristölle osana 50 artiklassa tarkoitettuja tehtävien I ja II tietoja.

2 jakso

Välimeren valkotonnikala

17 d artikla

Välimeren valkotonnikalan virkistyskalastus

1.  
Virkistyskalastusta harjoittavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin kolme Välimeren valkotonnikalayksilöä alusta kohden päivässä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollista kansallisen tai unionin oikeuden mukaista virkistyskalastuskieltoa.
2.  
Virkistyskalastuksessa pyydetyn Välimeren valkotonnikalan kaupan pitäminen kielletään.
3.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja ICCAT:n sihteeristölle luettelo kaikista virkistyskalastusta harjoittavista kalastusaluksista, joilla on lupa kalastaa Välimeren valkotonnikalaa, vähintään 15 päivää ennen kalastustoiminnan harjoittamista. Alukset, joita ei ole mainittu kyseisessä luettelossa, eivät saa kalastaa Välimeren valkotonnikalaa.

▼B

III LUKU

Miekkakala

1 jakso

Atlantin miekkakala

18 artikla

Pohjois-Atlantin miekkakalan hoitosuunnitelmat

Jäsenvaltioiden, joille on myönnetty kiintiö ja joiden alukset kalastavat Pohjois-Atlantin miekkakalaa, on toimitettava hoitosuunnitelmansa komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta.

▼M3

18 a artikla

Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja kohdennetusti pyytävien suurten pyyntialusten erityisluvat

1.  
Jäsenvaltioiden on asetuksessa (EU) 2017/2403 vahvistettujen säännösten mukaisesti myönnettävä lippunsa alle purjehtiville suurille pyyntialuksille kalastusluvat Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen kalastamiseen ICCAT-yleissopimusalueella.
2.  
Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja luvan nojalla kohdennetusti pyytävistä aluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevia Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja. Tällaisissa tapauksissa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa.
3.  
Unionin kalastusalusten, joilla ei ole lupaa kalastaa Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja 1 kohdan mukaisesti, voidaan sallia pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen sivusaalis näille aluksille vahvistetun aluksella olevien sivusaaliiden enimmäisrajoituksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosiraportissaan lippunsa alla purjehtiville aluksille sallimastaan sivusaaliiden enimmäismäärästä.

18 b artikla

Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen alikalastus

1.  
Jos jäsenvaltio ei käytä Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen koko vuotuista kiintiötään tai saalisrajoituksen sallimaa määrää, käyttämättä jäänyt osuus voidaan lisätä asianomaiseen kiintiöön tai saalisrajoituksen sallimaan määrään tarkistusvuoden aikana tai ennen sitä Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakaloja koskevien ICCAT:n voimassa olevien suositusten mukaisesti.
2.  
Jäsenvaltion siirtämä Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen kiintiön alikäytön osuus tiettynä vuonna saa olla enintään ICCAT:n kyseiselle vuodelle salliman määrän suuruinen.

▼B

19 artikla

Pohjois-Atlantin miekkakalan vähimmäiskoko

1.  
On kiellettyä kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella tai jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, asettaa näytille tai saattaa myyntiin, myydä tai pitää kaupan miekkakalaa, jonka elopaino on alle 25 kilogrammaa tai, vaihtoehtoisesti, jonka pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 125 senttimetriä. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.
2.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sellaisen miekkakalan tahattomista saaliista, jonka elopaino on alle 25 kilogrammaa tai jonka pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 125 senttimetriä, voidaan pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, asettaa näytille taikka saattaa myyntiin enintään 15 prosenttia.
3.  
Edellä 2 kohdassa tarkoitettu 15 prosentin sallittu poikkeama lasketaan miekkakalojen lukumääränä aluksen koko miekkakalasaaliista kutakin purkamista kohti.

2 jakso

Välimeren miekkakala

▼M3

IV LUKU

Purjekalat, sini- ja valkomarliini ja pyörösuomumarliini

27 artikla

Elävänä pyydetyn sini- ja valkomarliinin ja pyörösuomumarliinin vapauttaminen

1.  
Unionin pelagisten pitkäsiima-alusten ja unionin kurenuotta-alusten on mahdollisuuksien mukaan päästettävä viipymättä kaikki nostamisen hetkellä elossa olevat sinimarliinit (Makaira nigricans), valkomarliinit (Tetrapturus albidus) ja pyörösuomumarliinit (Tetrapturus georgei) takaisin mereen ottaen asianmukaisesti huomioon miehistön jäsenten turvallisuus ja tavalla, jolla aiheutetaan vähiten vahinkoa ja maksimoidaan kalojen selviytymismahdollisuudet.
2.  
Jäsenvaltioiden on edistettävä ICCAT:n suosituksen 19-05 liitteessä 1 määritettyjen turvallista käsittelyä ja mereen elävänä vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanoa laatimalla ohjeet laivastolleen. Unionin kalastusaluksilla on oltava kannella käyttövalmiina ja helposti miehistön jäsenten saatavilla seuraavat, jotta elävänä pyydetyt sini- ja valkomarliinit sekä pyörösuomumarliinit voidaan vapauttaa turvallisesti: nostolaite, voimaleikkuri, koukunpoistaja ja siimanleikkuri.
3.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastusalusten päälliköillä ja miehistön jäsenillä on asianmukainen koulutus, että he ovat tietoisia asianmukaisista lievennys-, tunnistus-, käsittely- ja vapauttamismenetelmistä ja he käyttävät niitä ja että heillä on aluksillaan kaikki tarvittavat varusteet sini- ja valkomarliinien sekä pyörösuomumarliinien päästämiseksi takaisin mereen 2 kohdassa tarkoitettujen turvallista käsittelyä ja mereen elävänä vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimuksista annettujen ohjeiden mukaisesti.
4.  
Jäsenvaltioiden on pyrittävä minimoimaan sini- ja valkomarliinien sekä pyörösuomumarliinien vapauttamisen jälkeinen kuolevuus ICCAT:n alaisuuteen kuuluvissa kalastuksissaan.
5.  
Jäsenvaltiot voivat myöntää lippunsa alla purjehtiville pelagisille pitkäsiima-aluksille ja kurenuotta-aluksille luvan kalastaa ja pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta kuolleet sini- ja valkomarliinit sekä pyörösuomumarliinit saalisrajoituksensa rajoissa.

28 artikla

Sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin purkaminen aluksesta, jos kalastusmahdollisuudet on käytetty loppuun

Jos jäsenvaltio on käyttänyt kiintiönsä loppuun, sen on varmistettava, että sini- ja valkomarliinien sekä pyörösuomumarliinien, jotka olivat kuolleita, kun ne tuotiin aluksen viereen, purettuja saaliita ei myydä eikä pidetä kaupan. Tällaisia aluksesta purkamisia ei vähennetä kyseisen jäsenvaltion saalisrajoituksista, jotka on vahvistettu ICCAT:n suosituksen 19-05 2 kohdassa vahvistetun unionin sallitun purkamismäärän pohjalta, edellyttäen, että tällainen kielto on selitetty selvästi tämän asetuksen 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa.

29 artikla

Sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin virkistyskalastus

1.  
Lippujäsenvaltioiden, joiden alukset harjoittavat sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin virkistyskalastusta, on säilytettävä sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin kilpailukalastuksen aluksesta purkamisissa tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuus viidessä prosentissa.
2.  
Sinimarliinin virkistyskalastuksessa sovellettava säilyttämisen vähimmäiskoko on 251 senttimetriä alaleuan kärjestä pyrstön loveen.
3.  
Valkomarliinin ja pyörösuomumarliinin virkistyskalastuksessa sovellettava säilyttämisen vähimmäiskoko on 168 senttimetriä alaleuan kärjestä pyrstön loveen.
4.  
On kiellettyä myydä tai saattaa myyntiin virkistyskalastuksessa saaliiksi saadun sini- tai valkomarliinin taikka pyörösuomumarliinin osia tai kokonaisia ruhoja.
5.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virkistyskalastuksessa takaisin mereen päästettävät kalat vapautetaan vähiten vahinkoa aiheuttavalla tavalla.

29 a artikla

Purjekaloja koskevien tietojen keruu

Jäsenvaltioiden on kerättävä tiedot purjekalasaaliista, elävänä ja kuolleena poisheitetyt saaliit mukaan lukien, ja ilmoitettava tiedot vuosittain osana tehtävien I ja II tietoja tukeakseen kalakanta-arvioiden laatimista.

29 b artikla

Tietojen keruu ja ilmoittaminen purjekalojen, sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin osalta

1.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava tietojenkeruuohjelmia, joilla varmistetaan, että ICCAT:lle ilmoitetaan tarkat purjekalojen saalis-, pyyntiponnistus- ja kokotiedot sekä tarkat tiedot poisheitetyistä purjekaloista noudattaen tehtävien I ja II tietojen toimittamista koskevia ICCAT:n vaatimuksia.
2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ICCAT:n suosituksen 18-05 liitteessä 1 esitetyt purjekaloja koskevien toimenpiteidensä tarkistuslomakkeet, mukaan lukien tiedot toimista, joita ne ovat toteuttaneet kansallisesti saaliiden seuraamiseksi sekä purjekalojen säilyttämiseksi ja kannan hoitamiseksi.
3.  
Jos sini- ja valkomarliinin sekä pyörösuomumarliinin osalta ei ilmoiteta tehtävän I tietoja, mukaan lukien kuolleena poisheitetyt saaliit, ICCAT:n päätöslauselman 01-06 ja ICCAT:n suosituksen11-15 mukaisesti, tämä johtaa kieltoon pitää kyseisiä lajeja aluksella.

▼B

V LUKU

Hait

30 artikla

Yleiset säännökset

1.  
Kalastuksissa, joissa hait eivät ole kohdelajina, tahattomasti saaliiksi saadut elävät hait, joita ei käytetä ruoaksi tai toimeentuloon, on päästettävä takaisin mereen.
2.  
Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan harjoitettava ICCAT-yleissopimusalueella pyydettyjen hailajien tutkimusta, jotta voidaan parantaa pyydysten valikoivuutta, havaita mahdollisia haiden kasvualueita ja tapauksen mukaan harkita ajallista ja alueellista pyyntikieltoa ja muita toimenpiteitä. Tällaisen tutkimuksen on tuotettava tietoa keskeisistä biologisista ja ekologisista muuttujista, elinkaaresta ja käyttäytymispiirteistä sekä mahdollisista kutu-, poikas- ja kasvualueista.

31 artikla

Sillihait (Lamna nasus)

1.  
On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen sillihaiden osia tai kokonaisia ruhoja.
2.  
Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut sillihait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

32 artikla

Isosilmäkettuhait (Alopias superciliosus)

1.  
On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen isosilmäkettuhaiden osia tai kokonaisia ruhoja.
2.  
Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut isosilmäkettuhait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

▼M3

33 artikla

Pohjois-Atlantin makrillihait (Isurus oxyrinchus)

1.  
Unionin kalastusalusten saaliiksi joutuneita Pohjois-Atlantin makrillihaita ei saa vahingoittaa, ja ne on mahdollisuuksien mukaan vapautettava mereen viipymättä ottaen asianmukaisesti huomioon miehistön jäsenten turvallisuus.
2.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset noudattavat liitteessä IX vahvistettuja Pohjois-Atlantin makrillihain turvallista käsittelyä ja vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimuksia.

33 a artikla

Etelä-Atlantin makrillihait (Isurus oxyrinchus)

1.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat alukset noudattavat liitteessä IX vahvistettuja Etelä-Atlantin makrillihain turvallista käsittelyä ja vapauttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimuksia.
2.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kuukausittain lippunsa alla purjehtivien alusten, joilla on lupa pyytää Etelä-Atlantin makrillihaita, kaikki sallitut purkamiset. Nämä ilmoitukset on toimitettava komissiolle 15 päivän kuluessa sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona saalis pyydettiin. Lisäksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain lippunsa alla purjehtivien alusten kuolleina poisheitetyt ja mereen elävänä vapautetut saaliit sekä kokonaissaaliit.
3.  
Lippujäsenvaltioiden, joiden alukset ovat pyytäneet Etelä-Atlantin makrillihaita (purkamiset ja kuolleina poisheitettyjen saaliiden määrät), on ilmoitettava komissiolle kunkin vuoden 30 päivään kesäkuuta mennessä tilastolliset menetelmät, joita käytetään arvioitaessa kuolleina poisheitettyjen ja mereen elävänä vapautettujen saaliiden määrää. Myös jäsenvaltioiden, joissa harjoitetaan pienimuotoista kalastusta, on annettava tietoja tietojenkeruuohjelmistaan.
4.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain toimittamiensa tehtävien I ja II tietojen osana kaikki Etelä-Atlantin makrillihaita koskevat merkitykselliset tiedot, mukaan lukien arviot kuolleina poisheitettyjen ja mereen elävänä vapautettujen saaliiden määristä käyttäen ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean hyväksymiä menetelmiä.
5.  
Kalastusalukset, jotka pitävät aluksella Etelä-Atlantin makrillihaita, eivät saa jälleenlaivata ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen Etelä-Atlantin makrillihaiden kokonaisia ruhoja tai osia.

▼B

34 artikla

Valkopilkkahait (Carcharhinus longimanus)

1.  
On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen valkopilkkahaiden osia tai kokonaisia ruhoja.
2.  
Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut valkopilkkahait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

35 artikla

Vasarahait

1.  
On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen Sphyrnidae-heimoon kuuluvien vasarahaiden (nuijahaita (Sphyrna tiburo) lukuun ottamatta) osia tai kokonaisia ruhoja.
2.  
Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut vasarahait, kun ne tuodaan aluksen viereen.

36 artikla

Haukkahait (Carcharhinus falciformis)

1.  
On kiellettyä pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen haukkahaiden osia tai kokonaisia ruhoja.
2.  
Unionin pyyntialusten on heti päästettävä takaisin mereen vahingoittumattomina ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saadut haukkahait viimeistään ennen kuin saalis laitetaan kalansäilytysruumaan, ottaen asianmukaisesti huomioon miehistön jäsenten turvallisuus.
3.  
ICCAT:n alaisuuteen kuuluvaa kalastusta harjoittavien unionin kurenuotta-alusten on toteutettava lisätoimenpiteitä nostaakseen tahattomasti saaliiksi saatujen haukkahaiden eloonjäämisastetta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle edistymisestä 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa.

▼M3

36 a artikla

Haita koskevien tietojen keruu

1.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava tietojenkeruuohjelmia, joilla varmistetaan, että ICCAT:lle ilmoitetaan tarkat haiden saalis-, pyyntiponnistus- ja kokotiedot sekä tarkat tiedot poisheitetyistä haista noudattaen tehtävien I ja II tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia.
2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ICCAT:n suosituksen 18-06 liitteessä 1 esitetyt haita koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanon tarkistuslomakkeet, mukaan lukien tiedot toimista, joita ne ovat toteuttaneet kansallisesti saaliiden seuraamiseksi sekä haiden säilyttämiseksi ja kannan hoitamiseksi.

▼B

37 artikla

Tieteellisten tarkkailijoiden ja muiden valtuutettujen henkilöiden tekemä näytteenotto hailajeista

1.  

Poiketen siitä, että on kiellettyä pitää aluksella sillihaita, isosilmäkettuhaita, valkopilkkahaita, (Sphyrnidae-heimoon kuuluvia) vasarahaita, lukuun ottamatta nuijahaita (Sphyrna tiburo), ja haukkahaita, kuten 31, 32, 34, 35 ja 36 artiklassa säädetään, sallitaan se, että tieteelliset tarkkailijat tai henkilöt, jotka sopimuspuoli on valtuuttanut keräämään biologisia näytteitä, keräävät biologisia näytteitä kaupallisten kalastustoimien aikana seuraavin edellytyksin:

a) 

biologiset näytteet kerätään ainoastaan eläimistä, jotka ovat kuolleita alukselle nostettaessa;

b) 

biologiset näytteet otetaan osana tutkimushanketta, josta on ilmoitettu ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle ja jonka laatimisessa on otettu huomioon kyseisen komitean suosittamat tutkimustyön painopisteet. Tutkimushankkeeseen olisi liitettävä yksityiskohtainen asiakirja, jossa kuvataan hankkeen tavoite, käytettävät menetelmät, kerättävien näytteiden lukumäärä ja tyyppi sekä näytteenoton aika ja alue;

c) 

biologiset näytteet pidetään aluksella purkamis- tai jälleenlaivaussatamaan saakka; ja

d) 

lippujäsenvaltion tai, jos kyseessä ovat rahdatut alukset, rahtaajana toimivan sopimuspuolen ja lippujäsenvaltion myöntämän luvan on oltava kaikkien tämän artiklan mukaisesti kerättyjen näytteiden mukana lopulliseen purkamissatamaan saakka. Tällaisia näytteitä ja muita hainäytteiden osia ei saa pitää kaupan eikä myydä.

2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut biologiset näytteet voivat sisältää erityisesti selkänikamia, kudosta, lisääntymiselimiä, mahoja, nahkanäytteitä, spiraalisuolia, leukaperiä, kokonaisia kaloja tai luurankoja taksonomisiin tutkimuksiin ja eläimistökokoelmiin.
3.  
Näytteenottokausi voidaan aloittaa vasta, kun asianomainen jäsenvaltio on myöntänyt siihen luvan.

VI LUKU

Merilinnut

38 artikla

Merilintuja koskevat lievennystoimenpiteet leveyspiirien 20° eteläistä leveyttä ja 25° eteläistä leveyttä välillä

1.  
Kaikkien alusten, jotka kalastavat leveyspiirien 20° eteläistä leveyttä ja 25° eteläistä leveyttä välillä, on pidettävä aluksella ja käytettävä lintujenkarkotussiimoja (tori-siimoja) ja tori-mastoja, jotka täyttävät liitteessä V vahvistetut vaatimukset ja täydentävät ohjeet.
2.  
Tori-siimat on asetettava paikoilleen aina ennen pitkiensiimojen veteen laskemista.
3.  
Jos lintuja on runsaasti tai jos ne ovat hyvin aktiivisia, on käytettävä toista tori-mastoa ja tori-siimaa, jos se on käytännössä mahdollista.
4.  
Kaikilla aluksilla on oltava tori-siimoille varasiimat, joiden on oltava aina käyttövalmiina.
5.  

Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta miekkakalaa kohdennetusti kalastaviin pitkäsiima-aluksiin, jotka käyttävät monofilamentista valmistettua pitkäsiimapyydystä, edellyttäen että seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

a) 

pitkätsiimat lasketaan yöllä, joka määritellään nauttisen ilta-/aamuhämärän väliseksi ajaksi, sellaisena kuin nauttinen ilta-/aamuhämärä on ilmoitettu Nautical Almanac -kalenterissa kulloisenkin kalastuspaikan maantieteelliselle sijainnille; ja

b) 

käytetään vähintään 60-grammaista leikaripainoa, joka on sijoitettu korkeintaan kolmen metrin päähän koukusta, jotta uppoamissyvyys olisi optimaalinen.

Lippujäsenvaltioiden, joiden aluksiin sovelletaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle niistä tieteellisistä havainnoistaan, jotka saadaan kyseisten alusten tarkkailijaohjelmasta.

39 artikla

Merilintuja koskevat lievennystoimenpiteet leveyspiirin 25° eteläistä leveyttä eteläpuolella

Pitkäsiima-alusten on käytettävä vähintään kahta seuraavista lievennystoimenpiteistä liitteessä V vahvistettujen vaatimusten ja täydentävien ohjeiden mukaisesti:

a) 

yölaskut mahdollisimman vähäisellä kannen valaistuksella;

b) 

lintujenkarkotussiimat (tori-siimat);

c) 

painojen asettaminen siimoihin.

40 artikla

Merilintuja koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.  
Pitkäsiima-alusten on kerättävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolleen tiedot merilintujen kanssa kosketuksiin joutumisesta, mukaan lukien tahattomat saaliit. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.
2.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 38 ja 39 artiklassa vahvistettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja edistyksestä merilintujen tahattoman pyynnin vähentämistä koskevan unionin toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa.

VII LUKU

Merikilpikonnat

41 artikla

Merikilpikonnia koskevat yleiset säännökset

1.  
Kurenuotta-alusten on vältettävä saartamasta merikilpikonnia, ja niiden on päästettävä saarroksiin joutuneet tai kiinni jääneet merikilpikonnat, mukaan lukien FAD-välineisiin takertuneet, takaisin mereen. Niiden on ilmoitettava lippujäsenvaltiolleen kurenuotta-alusten tai FAD-välineiden joutumisesta kosketuksiin merikilpikonnien kanssa.
2.  
Pelagisten pitkäsiima-alusten on kuljetettava mukanaan ja käytettävä turvalliseen käsittelyyn, pyydyksistä irrottamiseen ja mereen takaisin päästämiseen tarkoitettuja välineitä, joiden avulla merikilpikonnat voidaan päästää takaisin mereen niin, että maksimoidaan niiden selviytymismahdollisuudet.

▼M3

2 a.  

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden lipun alla purjehtivat alukset, jotka kalastavat lähellä pintaa pitkilläsiimoilla,

a) 

käyttävät ainoastaan suuria pyörökoukkuja;

b) 

käyttävät syöttinä ainoastaan eväkaloja; tai

c) 

käyttävät muita tarkistettuja ja tehokkaaksi havaittuja toimenpiteitä, jotka ICCAT on hyväksynyt ja joilla lähellä pintaa tapahtuvassa pitkäsiimakalastuksessa saadaan vähennettyä kosketuksiin joutumista merikilpikonnien kanssa.

▼B

3.  
Kalastajien on pelagisilla pitkäsiima-aluksilla käytettävä 2 kohdassa tarkoitettuja välineitä liitteen VI mukaisesti maksimoidakseen merikilpikonnien selviytymismahdollisuudet.

▼M3

4.  

Jäsenvaltioiden on:

a) 

varmistettava, että merikilpikonnien kanssa kosketuksiin joutumista vähennetään ja se estetään kokonaan siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, kun merikilpikonnien kanssa kosketuksiin joutumisesta on dokumentoitu ja ilmoitettu ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle, noudattamalla vähintään yhtä seuraavista sivusaaliiden vähentämistoimenpiteistä tai jatkamalla niiden noudattamista:

i) 

vaihtoehtoiset tai uudet pyydystyypit ja pyydysten muutokset;

ii) 

ajalliset ja alueelliset kalastusrajoitukset ja -kiellot tapauksissa, joissa merikilpikonnien kanssa kosketuksiin joutumisen vaara on suurempi;

iii) 

staattisten verkkopyydysten merkitseminen tehokkaasti, jotta merikilpikonnat voivat havaita ne, esimerkiksi käyttämällä värikkäitä verkkoja, kevyitä passiivisia heijastimia, halkaisijaltaan paksumpaa kalalankaa, korkkeja tai muita verkon materiaaleja;

iv) 

muutokset kalastuskäyttäytymisessä ja -strategiassa (esimerkiksi vedessäoloajan lyhentäminen);

b) 

vaadittava lippunsa alla purjehtivia kurenuotta-aluksia:

i) 

välttämään merikilpikonnien saartamista siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista;

ii) 

päästämään saarroksiin joutuneet tai kiinni jääneet, myös mahdollisesti FAD-välineisiin takertuneet, merikilpikonnat takaisin mereen; ja

iii) 

varmistamaan, että käytössä olevat FAD-välineet on koottu liitteen X mukaisesti, jotta merikilpikonnien kiinni jäämisen riski estetään tehokkaasti;

c) 

toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että merikilpikonnat vapautetaan takaisin mereen turvallisesti siten, että niiden eloonjäämisen todennäköisyys on mahdollisimman suuri, edellyttämällä, että

i) 

niiden lipun alla purjehtivilla kurenuotta- ja pitkäsiima-aluksilla sekä muuntyyppisillä aluksilla, jotka käyttävät pyydyksiä, joihin merikilpikonnat saattavat jäädä kiinni, pidetään koukunpoistajia, siimanleikkureita, korinostureita tai liippejä kuhunkin pyydystyyppiin soveltuvasti ja noudattaen merikilpikonnien kuolevuuden vähentämisestä kalastustoimissa annetuissa FAOn ohjeissa vuodelta 2009, jäljempänä ’FAOn ohjeet’, esitettyjä parhaita käytäntöjä merikilpikonnien käsittelyyn ja vapauttamiseen;

ii) 

i alakohdassa tarkoitettujen alusten omistajat, käyttäjät ja miehistön jäsenet sekä aluksella mahdollisesti olevat tarkkailijat käyttävät kyseisessä alakohdassa tarkoitettuja varusteita liitteessä VI esitettyjen merikilpikonnien turvallista käsittelyä ja vapauttamista koskevien käytäntöjen sekä FAOn ohjeiden mukaisesti;

iii) 

i alakohdassa tarkoitettujen alusten omistajia, käyttäjiä ja miehistön jäseniä kannustetaan kouluttautumaan kyseisessä alakohdassa tarkoitettujen laitteiden käyttöön;

d) 

vaadittava kalastajiaan aluksilla, jotka kalastavat ICCAT-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia lajeja, nostamaan saaliiksi jäänyt tajuton tai passiivinen merikilpikonna alukselle mahdollisimman nopeasti, jos se on käytännössä mahdollista, ja tukemaan sen toipumista, myös elvyttämällä sitä liitteen VI C jakson mukaisesti, ennen kuin se palautetaan veteen;

e) 

varmistettava, että kalastajat tuntevat asianmukaiset lieventämis- ja käsittelytekniikat ja käyttävät niitä liitteen VI mukaisesti.

5.  
Jäsenvaltioiden on pyrittävä lisäämään pitkäsiima-aluksilla toimivien tieteellisten tarkkailijoiden järjestelmän kattavuutta ICCAT:n alaisuuteen kuuluvassa kalastuksessa, kun merikilpikonnien kanssa kosketuksiin joutumisesta on dokumentoitu ja ilmoitettu ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle, siten, että se ylittää 5 prosentin vähimmäistason ja on 1 päivään tammikuuta 2024 mennessä 10 prosenttia. Kattavuuden lisäys voidaan saavuttaa tarkkailijoiden tai sähköisten seurantajärjestelmien tai näiden molempien avulla.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos suurimmalta pituudeltaan alle 15 metrin alusten osalta voisi olla olemassa poikkeuksellinen turvallisuusriski, joka estää tarkkailijan ottamisen alukselle, jäsenvaltio voi soveltaa vaihtoehtoista tieteellisen seurannan toimintamallia kerätäkseen tässä asetuksessa täsmennettyihin tietoihin verrattavia tietoja vastaavan kattavuuden varmistavalla tavalla. Tämän alakohdan nojalla käyttöön otettaville vaihtoehtoisille toimintamalleille on saatava ennen niiden täytäntöönpanoa ICCAT:n hyväksyntä ICCAT:n vuosikokouksessa.

6.  

Välimerellä

a) 

ei sovelleta 2 a kohtaa;

b) 

sovelletaan 4 ja 5 kohtaa 1 päivästä tammikuuta 2026.

▼B

42 artikla

Merikilpikonnia koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.  

Jäsenvaltioiden on kerättävä ja toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta pyydystyypeittäin tiedot niiden alusten joutumisesta kosketuksiin merikilpikonnien kanssa ICCAT:n alaisuuteen kuuluvissa kalastuksissa. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta. Näihin tietoihin on sisällyttävä

a) 

saalismäärät, pyydysten ominaisuudet, ajat ja sijainnit, kohdelajit ja kohtelu (eli onko heitetty pois kuolleena vai päästetty takaisin mereen elävänä);

b) 

merikilpikonnien kanssa kosketuksiin joutumiset lajeittain; ja

c) 

koukkuun tai verkkoon kiinni jäämisen luonne (mukaan lukien FAD-välineet), syötin tyyppi, koukun koko ja tyyppi sekä eläimen koko.

2.  
Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 71 artiklassa tarkoitetussa vuosiraportissa 41 artiklan täytäntöönpanosta ja muista merkityksellisistä toimista, jotka on toteutettu ICCAT:n alaisuuteen kuuluvissa kalastuksissa elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2010 julkaisemien merikilpikonnien kuolevuuden vähentämistä kalastustoimissa koskevien ohjeiden (”Guidelines to Reduce Sea Turtle Mortality in Fishing Operations”) panemiseksi täytäntöön.

VIII LUKU

Tonnikalojen ja miekkakalojen kalastusmahdollisuudet

▼M2 —————

▼B

III OSASTO

YHTEISET VALVONTATOIMENPITEET

I LUKU

Luvat

44 artikla

Suurista kalastusaluksista laadittu ICCAT:n rekisteri

1.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa ( 4 ) vahvistettavien säännösten mukaisesti lippunsa alla purjehtiville suurille kalastusaluksille luvat kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT-lajeja ICCAT-yleissopimusalueella.
2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luvanmyöntämishetkellä luettelot 1 kohdan mukaisesti luvan saaneista suurista kalastusaluksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön tietojen sisällyttämiseksi suurista kalastusaluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.
3.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä ja viimeistään 30 päivän kuluessa kaikista tapahtumista, jotka edellyttävät lisäystä suurista kalastusaluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, rekisteristä poistoa tai rekisterin muutosta. Komissio toimittaa nämä tiedot viimeistään 45 päivän kuluessa tällaisesta tapahtumapäivästä ICCAT:n sihteeristöön.
4.  
Suuret kalastusalukset, joita ei ole merkitty suurista kalastusaluksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin, eivät saa kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta ICCAT-yleissopimusalueelta peräisin olevia ICCAT-lajeja. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tällaisissa tapauksissa.

▼M3

44 a artikla

Alusten seurantajärjestelmä

Jos kalastusaluksiin on asennettu seurantalaitteita neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 9 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten seurantalaitteet ovat pysyvästi ja jatkuvasti toiminnassa ja että aluksen tiedot kerätään ja toimitetaan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kurenuotta-alusten osalta vähintään kerran tunnissa ja kaikkien muiden ICCAT-lajeja kohdennetusti pyytävien alusten osalta vähintään kerran kahdessa tunnissa.

Jos unionin kalastusalukselle asennettuun seurantalaitteeseen tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta, laite on korjattava tai vaihdettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa yhden kuukauden kuluessa häiriöstä, paitsi jos alus ei enää toimi ICCAT-yleissopimusalueella. Unionin kalastusalus ei saa aloittaa kalastusmatkaa ennen kuin seurantalaite on korjattu tai vaihdettu.

▼B

II LUKU

Rahtaaminen

45 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan unionin ja sopimuspuolten pyyntialusten välisiin muihin rahtaamisjärjestelyihin kuin aluksen rahtaamiseen ilman miehistöä, kun asianomaiset unionin pyyntialukset eivät vaihda lippua, jonka alla ne purjehtivat.

46 artikla

Yleiset säännökset

1.  

Unionin pyyntialukset saavat osallistua sopimuspuolten tekemiin rahtausjärjestelyihin ainoastaan rahdattuina aluksina, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

rahdatuilla aluksilla on rahtaajana toimivan sopimuspuolen myöntämä kalastuslupa eivätkä ne ole ICCAT:n LIS-luettelossa;

b) 

rahdatut alukset saavat kalastaa ainoastaan yhden rahtausjärjestelyn nojalla samanaikaisesti;

c) 

rahdattujen alusten saamat saaliit saa purkaa yksinomaan rahtaajana toimivan sopimuspuolen satamissa, paitsi jos rahtausjärjestelyssä toisin määrätään; ja

d) 

rahtausyrityksen tulee olla laillisesti sijoittautunut rahtaajana toimivaan sopimuspuoleen.

2.  
Rahtaajana toimivan sopimuspuolen on annettava asianmukainen ennakkolupa kaikkiin merellä tehtäviin jälleenlaivauksiin, ja jälleenlaivaukset on tehtävä tämän osaston IV luvun mukaisesti.

47 artikla

Ilmoittaminen

1.  
Kun rahtausjärjestely tehdään, lippujäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle suostumuksestansa rahtausjärjestelyyn.
2.  
Jos komissio ei ole vaatinut lisätietoja 15 kalenteripäivän kuluessa siitä, kun 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettu sille, rahdattu alus voi aloittaa kyseiset kalastustoimet.
3.  
Lippujäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä kunkin rahtauksen päättymisestä.
4.  
Komissio toimittaa 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.

III LUKU

Saaliiden valvonta

48 artikla

Kiintiöiden ja vähimmäiskokoa koskevien vaatimusten noudattaminen

1.  
Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 20 päivänä elokuuta toimitettava komissiolle tiedot edellisen vuoden aikana saaduista kiintiönalaisten ICCAT-lajien saaliista ja vähimmäiskokojen noudattamisesta.
2.  
Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta.

49 artikla

Näytteenotto saaliista

1.  
Näytteenotto saaliista tietämyksen lisäämiseksi asianomaisten ICCAT-lajien biologiasta ja lajien arvioinnissa tarvittavien parametrien arvioimiseksi on tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1004 ( 5 ), komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1251 ( 6 ) ja ICCAT:n vuonna 1990 julkaiseman teoksen ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fishes” mukaisesti.
2.  
Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua saaliista tehtävää näytteenottoa koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

50 artikla

Saalis- ja pyyntiponnistusilmoitus

1.  

Jollei komissio toisin säädä ICCAT:n asettamien vuotuisten määräaikojen noudattamiseksi, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta seuraavat tiedot (tehtävän I tiedot):

a) 

tiedot laivastonsa ominaispiirteistä edellisenä vuonna;

b) 

arviot ICCAT-lajien vuotuisista nimellisistä saaliista (mukaan lukien tiedot sivusaaliista ja poisheitetyistä saaliista) edelliseltä vuodelta.

2.  

Jollei komissio toisin säädä ICCAT:n asettamien vuotuisten määräaikojen noudattamiseksi, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta seuraavat tiedot ICCAT-lajeista (tehtävän II tiedot):

a) 

tiedot edellisen vuoden saaliista ja pyyntiponnistuksesta ajallisesti ja alueellisesti eriteltyinä; kyseisten tietojen on sisällettävä arviot poisheitetyistä saaliista ja takaisin mereen päästämisistä, ja niissä on mainittava, missä tilassa kalat olivat (kuolleita vai eläviä);

b) 

jäsenvaltioilla mahdollisesti olevat tiedot virkistyskalastuksessa edellisenä vuonna saaduista saaliista.

3.  
Komissio toimittaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.
4.  
Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tehtävien I ja II tietoja koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV LUKU

Jälleenlaivaus

51 artikla

Soveltamisala

1.  

Tätä lukua sovelletaan seuraaviin jälleenlaivaustoimiin:

a) 

jälleenlaivaustoimet, jotka toteutetaan ICCAT-yleissopimusalueella ja joiden kohteena ovat ICCAT-lajit ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saadut muut lajit; ja

b) 

jälleenlaivaustoimet, jotka toteutetaan ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella ja joiden kohteena ovat ICCAT-yleissopimusalueella saaliiksi saadut ICCAT-lajit ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saadut muut lajit.

2.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, tätä lukua ei sovelleta ICCAT-yleissopimusalueella pyydetyn kalan jälleenlaivauksiin merellä ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella, jos tällaisiin jälleenlaivauksiin sovelletaan jonkin toisen tonnikalan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jälleenlaivausohjelmaa.
3.  
Tätä lukua ei sovelleta harppuuna-aluksiin, jotka harjoittavat tuoreen miekkakalan jälleenlaivausta merellä.

52 artikla

Jälleenlaivaus satamassa

1.  
Kaikki jälleenlaivaustoimet on suoritettava nimetyissä satamissa, lukuun ottamatta suurten pelagisten pitkäsiima-alusten 53–60 artiklan mukaisesti suorittamia jälleenlaivaustoimia.
2.  
Unionin kalastusalusten on noudatettava liitteessä VII vahvistettuja velvoitteita, kun ne tekevät jälleenlaivauksia satamassa.
3.  
Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17–22 artiklan eikä asetuksen (EY) N:o 1005/2008 4, 6, 7 ja 8 artiklan soveltamista.

53 artikla

Jälleenlaivaus merellä

Suurten pelagisten pitkäsiima-alusten tekemä jälleenlaivaus merellä on toteutettava 54–60 artiklan mukaisesti.

54 artikla

Rahtialuksista laadittu ICCAT:n rekisteri

1.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa ( 7 ) vahvistettavien säännösten mukaisesti luvat rahtialuksille jälleenlaivata merellä suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista ICCAT-yleissopimusalueella.
2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luvanmyöntämishetkellä luettelot 1 kohdan mukaisesti luvan saaneista rahtialuksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön tietojen sisällyttämiseksi rahtialuksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.
3.  
Lippujäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista lisäyksistä niiden luetteloihin rahtialuksista, joilla on lupa jälleenlaivaukseen merellä, luetteloista poistoista ja luetteloiden muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön.

▼M3

4.  

Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten on vastattava ICCAT:n pääsihteerin laatimaa mallia ja ulkoasua, ja niiden on sisällettävä seuraavat tiedot:

— 
aluksen nimi ja rekisterinumero,
— 
(mahdollinen) ICCAT-rekisterinumero,
— 
IMO-tunnistenumero,
— 
(mahdollinen) aiempi nimi,
— 
(mahdollinen) aiempi lippuvaltio,
— 
(mahdolliset) tiedot aiemmista poistoista muista rekistereistä,
— 
kansainvälinen radiokutsutunnus,
— 
aluksen tyyppi, pituus, rekisteröity bruttovetoisuus (GRT) ja kuljetuskapasiteetti,
— 
laivanvarustajan/varustajien ja toimijan/toimijoiden nimet ja osoitteet,
— 
luvan kattaman jälleenlaivauksen tyyppi (satamassa, merellä),
— 
ajanjakso, jona jälleenlaivaus sallitaan.

▼B

5.  
Edellä 53 artiklassa tarkoitettu jälleenlaivaus merellä voidaan tehdä ainoastaan rahtialuksiin, jotka on merkitty rahtialuksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin.

55 artikla

Lupa suurille pelagisille pitkäsiima-aluksille jälleenlaivata ICCAT-yleissopimusalueella

1.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista annettavassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa ( 8 ) olevien säännösten mukaisesti luvat lippunsa alle purjehtiville suurille pelagisille pitkäsiima-aluksille jälleenlaivata merellä.
2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luvanmyöntämishetkellä luettelot 1 kohdan mukaisesti luvan saaneista suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön.
3.  
Lippujäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista lisäyksistä niiden luetteloihin suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista, joilla on lupa jälleenlaivauksiin merellä, luetteloista poistoista ja luetteloiden muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristöön.
4.  

Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten on vastattava ICCAT:n sihteeristön laatimaa mallia ja ulkoasua, ja niiden on sisällettävä seuraavat tiedot:

— 
aluksen nimi ja rekisterinumero,
— 
ICCAT-rekisterinumero,
— 
ajanjakso, jona jälleenlaivaus merellä sallitaan,
— 
rahtialuksen/-lusten lippuvaltio/-t, nimi/-met ja rekisterinumero/-t, jota/-ita suuri pelaginen pitkäsiima-alus / suuret pelagiset pitkäsiima-alukset saa/-vat käyttää.

56 artikla

Merellä tehtävän jälleenlaivauksen ennakkolupa

1.  
Jälleenlaivauksiin, joita suuret pelagiset pitkäsiima-alukset tekevät sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, tarvitaan kyseisen sopimuspuolen myöntämä ennakkolupa. Kyseisen luvan alkuperäiskappale tai jäljennös on säilytettävä aluksella ja esitettävä ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle pyydettäessä.
2.  
Suuret pelagiset pitkäsiima-alukset eivät saa jälleenlaivata merellä, jos ne eivät ole saaneet ennakkolupaa lippujäsenvaltioltaan. Kyseiseen lupaan liittyvien asiakirjojen alkuperäiskappale tai jäljennös on säilytettävä aluksella ja esitettävä ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle pyydettäessä.
3.  

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen ennakkolupien saamiseksi suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen päällikön tai omistajan on ilmoitettava vähintään 24 tuntia ennen suunniteltua jälleenlaivausta lippujäsenvaltionsa viranomaisille ja rannikkosopimusvaltiolle seuraavat tiedot:

a) 

suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen nimi ja numero rekisterissä, jonka ICCAT on laatinut suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista, joilla on lupa jälleenlaivata merellä;

b) 

rahtialuksen nimi ja numero rahtialuksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä;

c) 

tuotteet, jotka on tarkoitus jälleenlaivata merellä lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa, ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

d) 

jälleenlaivattavat ICCAT-lajien määrät mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

e) 

niiden jälleenlaivattavien muiden lajien määrät, jotka on pyydetty ICCAT-lajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa;

f) 

jälleenlaivauksen päivämäärä ja sijainti;

g) 

saaliin maantieteellinen pyyntialue lajikohtaisesti ja tapauksen mukaan kantakohtaisesti noudattaen ICCAT-tilastoalueita.

57 artikla

ICCAT-jälleenlaivausilmoitus

1.  
Suuren pelagisen pitkäsiima-alusten päällikön tai omistajan on täytettävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolleen ja rannikkosopimusvaltiolle viimeistään 15 päivän kuluessa jälleenlaivauksesta ICCAT-jälleenlaivausilmoitus.
2.  
Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on 24 tunnin kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä täytettävä ja toimitettava ICCAT:n sihteeristöön, suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen lippusopimusvaltiolle ja omalle lippujäsenvaltiolleen ICCAT-jälleenlaivausilmoitus sekä oma numeronsa rahtialuksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä.
3.  
Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on vähintään 48 tuntia ennen aluksesta purkamista toimitettava purkamisvaltion toimivaltaisille viranomaisille ICCAT-jälleenlaivausilmoitus sekä oma numeronsa rahtialuksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä.
4.  
Kaikkien ICCAT-lajien ja mahdollisten kyseisten lajien yhteydessä pyydettyjen muiden lajien, jotka puretaan aluksesta sopimuspuolen alueella tai tuodaan sinne joko jalostamattomina tai aluksella tehdyn jalostuksen jälkeen ja jotka jälleenlaivataan merellä, mukana on oltava ICCAT-jälleenlaivausilmoitus siihen saakka, kun ensimmäinen myynti tapahtuu.

58 artikla

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma merellä tehtäviä jälleenlaivauksia varten

1.  
Kunkin jäsenvaltioon varmistettava, että kaikilla merellä jälleenlaivaavilla rahtialuksilla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija merellä tehtäviä jälleenlaivauksia koskevan ICCAT:n alueellisen tarkkailijaohjelman mukaisesti, kuten liitteessä VIII vahvistetaan.
2.  
Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 73 artiklan soveltamista ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on todentaa tämän luvun noudattaminen ja erityisesti se, vastaavatko jälleenlaivatut määrät saalista, joka on ilmoitettu ICCAT-jälleenlaivausilmoituksessa, ja saalista, joka on kirjattu kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.
3.  
Alukset eivät saa aloittaa eivätkä jatkaa jälleenlaivausta ICCAT-yleissopimusalueella ilman, että aluksella olisi ICCAT:n alueellinen tarkkailija, lukuun ottamatta ylivoimaisia esteitä, joista on ilmoitettava asianmukaisesti ICCAT:n sihteeristöön.

▼M3

58 a artikla

ICCAT:n alueellisiin merellä tehtävän jälleenlaivauksen tarkkailijaohjelmiin kuuluvien tarkkailijoiden terveys ja turvallisuus

1.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen niiden lipun alla purjehtiva alus, jolla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija, on varustettu kutakin matkaa varten ja koko matkan ajan asianmukaisilla turvavarusteilla, mukaan lukien seuraavat:

a) 

pelastuslautta, joka kykenee kantamaan kaikki aluksella olevat henkilöt ja jonka viimeisin tarkastustodistus on voimassa koko sen ajan, jonka tarkkailija on aluksella;

b) 

riittävä määrä asiaankuuluvien kansainvälisten standardien mukaisia pelastusliivejä tai pelastuspukuja kaikille aluksella oleville henkilöille; ja

c) 

asianmukaisesti rekisteröity EPIRB-hätäpoiju (Emergency Position Indicating Radio Beacon) ja SAR-vastaanotin (Search and Rescue Transponder), joiden akut kestävät vähintään sen ajan, jonka tarkkailija on aluksella.

2.  
Unionin jokaisen kalastusaluksen, jolla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija, on laadittava ja toteutettava hätäsuunnitelma tarkkailijan kuoleman tai katoamisen tai sellaisen tilanteen varalle, jossa hänen oletetaan pudonneen yli laidan, hän sairastuu tai loukkaantuu vakavasti niin, että tarkkailijan terveys, turvallisuus tai hyvinvointi on uhattuna, tai jossa hän on joutunut pahoinpitelyn, pelottelun, uhkailun tai ahdistelun kohteeksi. Hätäsuunnitelmaan on sisällyttävä muun muassa ICCAT:n suosituksen 19-10 liitteessä 1 esitetyt kohdat.
3.  
Unionin jokaisen kalastusaluksen, jolla on ICCAT:n alueellinen tarkkailija, on toimitettava hätäsuunnitelmansa komissiolle ICCAT:lle toimittamista ja ICCAT:n verkkosivustolla julkaisemista varten. Uusi tai muutettu hätäsuunnitelma, kun se tulee saataville, on toimitettava komissiolle ICCAT:lle toimittamista ja ICCAT:n verkkosivustolla julkaisemista varten.
4.  
ICCAT:n alueellinen tarkkailija voidaan ottaa unionin kalastusalukselle ainoastaan, jos alus on toimittanut hätäsuunnitelman. Lisäksi jos komissio havaitsee hätäsuunnitelmassa esitettyjen tietojen perusteella, että ICCAT:n suosituksen 19-10 liitteessä 1 esitetyt vaatimukset eivät täyty, se voi päättää, että tarkkailijan toiminnan aloittamista asianomaisen lippujäsenvaltion aluksella lykätään, kunnes puutteet on korjattu riittävällä tavalla.

▼B

59 artikla

Ilmoitusvelvoitteet

1.  

Edellisenä vuonna jälleenlaivauksia tehneiden suurten pelagisten pitkäsiima-alusten lippujäsenvaltion ja jälleenlaivauksia vastaanottaneiden rahtialusten lippujäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä elokuuta seuraavat tiedot:

a) 

edellisenä vuonna jälleenlaivattujen ICCAT-lajien saalismäärät lajikohtaisesti ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

b) 

niiden edellisenä vuonna jälleenlaivattujen muiden lajien määrät, jotka pyydettiin ICCAT-lajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa;

c) 

luettelo suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista, jotka jälleenlaivasivat edellisenä vuonna;

d) 

kattava raportti, jossa arvioidaan niiden raporttien sisältöä ja päätelmiä, jotka ovat laatineet sellaisille rahtialuksille nimetyt ICCAT:n alueelliset tarkkailijat, jotka ovat vastaanottaneet jälleenlaivauksia suurilta pelagisilta pitkäsiima-aluksilta.

2.  
Komissio toimittaa 1 kohdan nojalla saadut tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta.

60 artikla

Ilmoitettujen tietojen johdonmukaisuus

Jälleenlaivauksia merellä tekevän suuren pelagisen pitkäsiima-aluksen lippujäsenvaltion on tarkasteltava tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja määrittääkseen, ovatko kunkin aluksen ilmoitetut saaliit, jälleenlaivaukset ja aluksesta purkamiset keskenään johdonmukaiset, myös tarpeen mukaan yhteistyössä purkamisvaltion kanssa. Tämä todentaminen on tehtävä varmistaen, että alukselle koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja vaivaa ja että vältytään kalan laadun heikkenemiseltä.

V LUKU

Tieteelliset tarkkailijaohjelmat

61 artikla

Kansallisten tieteellisten tarkkailijaohjelmien laatiminen

1.  

Jäsenvaltioiden on laadittava kansalliset tieteelliset tarkkailijaohjelmat, joilla varmistetaan seuraavat:

▼M3

a) 

tarkkailijakattavuus on vähintään viisi prosenttia pyyntiponnistuksesta kussakin ICCAT-lajeihin kohdennetussa pelagisessa pitkäsiima-, kurenuotta-, vapapyydys-, rysä-, verkko- ja troolikalastuksessa;

▼B

b) 

rahdattujen alusten osalta, poiketen siitä mitä a alakohdassa säädetään, tarkkailijakattavuus on vähintään kymmenen prosenttia pyyntiponnistuksesta kussakin pelagisessa pitkäsiima-, kurenuotta- ja vapapyydyskalastuksessa;

c) 

laivaston toiminnan edustava ajallinen ja paikallinen kattavuus sen varmistamiseksi, että kerätään riittävät ja asianmukaiset tiedot, ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet;

d) 

tiedonkeruu kaikista kalastustoimien näkökohdista, mukaan lukien saaliista, siten kuin 63 artiklan 1 kohdassa täsmennetään.

▼M3

2.  

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu tarkkailijakattavuus lasketaan seuraavasti:

a) 

kurenuottakalastuksissa vetokertojen määränä tai kalastusmatkoina;

b) 

pelagisissa pitkäsiimakalastuksissa kalastuspäivinä, vetokertojen määränä tai kalastusmatkoina;

c) 

vapapyydys- ja rysäkalastuksissa kalastuspäivinä;

d) 

verkkokalastuksissa kalastustunteina tai -päivinä; ja

e) 

troolikalastuksissa vetokertojen määränä tai kalastuspäivinä.

▼B

3.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jos suurimmalta pituudeltaan alle 15-metristen alusten osalta on olemassa poikkeuksellinen turvallisuusriski, joka estää tarkkailijan ottamisen alukselle, jäsenvaltio voi soveltaa vaihtoehtoista toimintamallia tieteelliseen seurantaan. Kyseisessä vaihtoehtoisessa toimintamallissa on varmistettava 1 kohdan a alakohdassa täsmennettyä kattavuutta vastaava kattavuus ja vastaava tiedonkeruu. Asianomaisen jäsenvaltion on esiteltävä vaihtoehtoisen toimintamallin yksityiskohdat komissiolle.
4.  
Komissio esittelee 3 kohdassa tarkoitetun vaihtoehtoisen toimintamallin yksityiskohdat ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle arviointia varten. Vaihtoehtoisille toimintamalleille on saatava ICCAT:n komission hyväksyntä ICCAT:n vuosikokouksessa ennen niiden täytäntöönpanoa.

62 artikla

Tieteellisten tarkkailijoiden pätevyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkkailijat ovat käyneet vaaditun koulutuksen, heillä on soveltuva pätevyys ja heidät on hyväksytty ennen tehtäviensä aloittamista. Tarkkailijoilla on oltava seuraava pätevyys:

a) 

riittävät tiedot ja kokemus lajien tunnistamiseksi ja tietojen keräämiseksi eri pyydysmalleista;

b) 

riittävät tiedot ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä;

c) 

kyky havainnoida ja kirjata ohjelmassa kerättävät tiedot täsmällisesti;

d) 

kyky kerätä biologisia näytteitä;

e) 

tarkkailija ei saa olla tarkkailtavan aluksen miehistön jäsen; ja

f) 

tarkkailija ei saa olla tarkkaillussa kalastuksessa mukana olevasta kalastusaluksesta vastaavan yrityksen työntekijä.

▼M3

63 artikla

Tieteellisten tarkkailijoiden velvollisuudet

1.  

Kunkin jäsenvaltion on vaadittava, että tarkkailijat suorittavat erityisesti seuraavat tehtävät:

a) 

kirjaavat tarkkailtavan aluksen kalastustoimet ja raportoivat niistä; tässä yhteydessä on annettava vähintään seuraavat tiedot:

i) 

tietojen keruu, mukaan lukien kohdelajien saaliiden, sivusaaliiden ja poisheitettyjen saaliiden kokonaismäärät (mukaan lukien hait, merikilpikonnat, merinisäkkäät ja merilinnut), kokojakauman arviointi tai mittaaminen tapauksesta riippuen, tiedot kohtelusta (eli pidetty aluksella, heitetty pois kuolleena, päästetty takaisin mereen elävänä) sekä biologisten näytteiden keruu elinkaaritutkimuksia varten (esimerkiksi sukupuolirauhaset, otoliitit, selkärangat, suomut);

ii) 

tiedot kaikista löydetyistä tunnisteista;

iii) 

tiedot kalastustoimista, mukaan lukien pyyntialue pituus- ja leveyskoordinaatein, tiedot pyyntiponnistuksesta (esimerkiksi vetokertojen ja koukkujen lukumäärä), kunkin kalastustoimen päivämäärä, mukaan lukien tapauksen mukaan kalastustoiminnan aloitus- ja lopetusajankohta, kalojen yhteenkokoamiseen käytettävien välineiden käyttö, mukaan lukien FAD-välineet, sekä mereen takaisin päästettyjen eläinten yleinen kunto eloonjäämisasteen valossa (eli kuollut tai elävä, vahingoittunut);

b) 

havainnoivat ja kirjaavat sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet ja muut asiaan liittyvät tiedot;

c) 

mahdollisuuksien mukaan tarkkailevat ympäristöolosuhteita ja raportoivat niistä (esim. meren tila, ilmasto- ja hydrologiset muuttujat);

d) 

tarkkailevat FAD-välineitä ja raportoivat niistä trooppisten tonnikalojen monivuotisen säilyttämis- ja hoito-ohjelman puitteissa hyväksytyn ICCAT:n alueellisen tarkkailijaohjelman mukaisesti; ja

e) 

suorittavat muita ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean suositusten mukaisia ja komission kanssa sovittuja tieteellisiä tehtäviä.

2.  

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkkailijat

a) 

eivät aiheuta häiriötä aluksen sähkölaitteisiin;

b) 

tuntevat aluksella hätätilanteissa sovellettavat menettelyt ja tietävät pelastuslauttojen, sammuttimien ja ensiapupakkausten sijaintipaikat;

c) 

ovat tarvittaessa yhteydessä aluksen päällikköön tarkkailijaan liittyvistä kysymyksistä ja tarkkailijan tehtävistä;

d) 

eivät estä eivätkä häiritse kalastustoimintaa tai aluksen tavanomaisia toimintoja;

e) 

osallistuvat tarkkailijaohjelman täytäntöönpanosta vastaavan tieteellisen laitoksen tai kansallisen viranomaisen edustajien kanssa pidettäviin yhteenvetokokouksiin.

3.  

Niiden alusten päälliköiden, joille tarkkailija on nimetty, on

a) 

sallittava asianmukainen pääsy alukselle ja sen toimintoihin;

b) 

sallittava tarkkailijalle tarkkailijan tehtävien suorittaminen tehokkaalla tavalla muun muassa seuraavasti:

i) 

järjestämällä asianmukainen mahdollisuus tutustua aluksen pyydyksiin, asiakirja-aineistoon (mukaan lukien sähköisessä ja paperimuodossa olevat kalastuspäiväkirjat) ja saaliisiin;

ii) 

olemalla ajankohdasta riippumatta yhteydessä asianomaisiin tieteellisen laitoksen tai kyseisen maan viranomaisen edustajiin;

iii) 

varmistamalla asianmukainen pääsy sähköisiin ja muihin kalastuksen kannalta merkityksellisiin laitteisiin, mukaan lukien seuraavat:

— 
satelliittinavigointilaitteet,
— 
sähköiset viestintälaitteet;
iv) 

varmistamalla, ettei tarkkailtavalla aluksella kukaan peukaloi tai turmele tarkkailijan varusteita tai asiakirjoja eikä vaikeuta, häiritse tai toimi muulla tavoin tavalla, joka saattaisi tarpeettomasti estää tarkkailijaa hoitamasta tarkkailijan tehtäviään;

c) 

järjestämällä tarkkailijoille majoituksen, mukaan lukien asuminen, ruoka ja riittävät saniteetti- ja terveydenhoitojärjestelyt, jotka ovat vastaavat kuin päällystöllä;

d) 

järjestämällä tarkkailijalle riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä tarkkailijan tehtävien hoitamiseksi sekä tarkkailutehtävien suorittamiseksi riittävän tilan aluksen kannelta.

4.  

Jäsenvaltioiden on

a) 

edellytettävä lippunsa alla purjehtivilta aluksilta, että ne ICCAT-lajeja kalastaessaan ottavat alukselle tieteellisen tarkkailijan tämän asetuksen mukaisesti;

b) 

valvottava tarkkailijoidensa turvallisuutta;

c) 

kannustettava, jos on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, tieteellistä laitostaan tai toimivaltaista viranomaistaan tekemään sopimuksia muiden jäsenvaltioiden tai sopimuspuolten tieteellisten laitosten tai kansallisten viranomaisten kanssa tarkkailuraporttien ja tarkkailijoiden antamien tietojen vaihtamiseksi;

d) 

annettava vuosiraportissaan komission ja ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean käyttöön ICCAT:n suosituksen 16-14 täytäntöönpanosta tarkempia tietoja, kuten

i) 

yksityiskohtaiset tiedot tieteellisten tarkkailijaohjelmiensa rakenteesta ja sisällöstä, muun muassa

— 
tavoiteltu tarkkailijakattavuus kalastuksittain ja pyydystyypeittäin sekä tieto siitä, kuinka tämä mitataan,
— 
mitä tietoja on kerättävä,
— 
käytössä olevat tiedonkeruun ja -käsittelyn protokollat,
— 
tieto siitä, kuinka alukset valitaan jäsenvaltion tavoitteena olevan tarkkailijakattavuuden saavuttamiseksi,
— 
tarkkailijoiden koulutusvaatimukset, ja
— 
tarkkailijoiden pätevyysvaatimukset;
ii) 

seurattavien alusten määrä, saavutettu kattavuus kalastuksittain ja pyydystyypeittäin sekä tiedot siitä, kuinka kyseinen kattavuus on laskettu;

e) 

sen jälkeen, kun d alakohdan i alakohdassa vaaditut tiedot on toimitettu ensimmäisen kerran, ilmoitettava vuosiraportissaan tarkkailijaohjelmiensa rakenteeseen ja sisältöön tehdyt muutokset, jos muutoksia on tehty; ja jatkettava d alakohdan ii alakohdan nojalla vaadittujen tietojen toimittamista komissiolle vuosittain;

f) 

ilmoitettava ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle vuosittain kyseisen komitean osoittamaa sähköistä muotoa käyttäen omien tarkkailijaohjelmiensa kautta kerätyt tiedot komission käyttöön, erityisesti kalakanta-arvioita ja muita tieteellisiä tarkoituksia varten, muihin tietojen raportointivaatimuksiin liittyviä menettelyjä vastaavalla tavalla ja omia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksiaan noudattaen;

g) 

varmistettava, että sen tarkkailijat käyttävät 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan luotettavia tiedonkeruun protokollia, käyttäen myös valokuvausta, jos se on tarpeen ja tarkoituksenmukaista.

▼B

64 artikla

Kerättyjen tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle tiedot, jotka on kerätty niiden kansallisissa tieteellisissä tarkkailijaohjelmissa. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

VI LUKU

Kolmansien maiden kalastusalusten tarkastaminen jäsenvaltioiden satamissa

65 artikla

Nimettyjä satamia ja yhteyspisteitä koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.  

Jäsenvaltioiden, jotka haluavat antaa pääsyn satamiinsa kolmansien maiden kalastusaluksille, joilla on aluksella ICCAT-lajeja tai kyseisistä lajeista peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa, on

a) 

nimettävä satamansa, joihin kolmannen maan kalastusalukset voivat pyytää pääsyä, asetuksen (EY) N:o 1005/2008 5 artiklan mukaisesti;

b) 

nimettävä yhteyspiste ennakkoilmoitusten vastaanottamiseksi asetuksen (EY) N:o 1005/2008 6 artiklan mukaisesti;

c) 

nimettävä yhteyspiste satamatarkastusraporttien toimittamiseksi tämän asetuksen 66 artiklan mukaisesti.

2.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimettyjen satamien ja yhteyspisteiden luettelon muutoksista vähintään 30 päivää ennen kyseisten muutosten voimaantuloa. Komissio ilmoittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään 14 päivää ennen muutosten voimaantuloa.

66 artikla

Satamatarkastuksia koskevat ilmoitusvelvoitteet

1.  
Tarkastuksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle jäljennös asetuksen (EY) N:o 1005/2008 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta satamatarkastusraportista viimeistään kymmenen päivän kuluessa tarkastuksen päättymispäivästä. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään 14 päivän kuluessa tarkastuksen päättymispäivästä.
2.  
Jos satamatarkastusraporttia ei voida lähettää 1 kohdassa tarkoitetun kymmenen päivän määräajan kuluessa, tarkastuksen tehneen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle mainitussa määräajassa viivästyksen syistä ja siitä, milloin raportti toimitetaan.
3.  
Jos tarkastuksen aikana kerätyt tiedot antavat aihetta uskoa, että kolmannen maan alus on rikkonut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1005/2008 11 artiklaa.

▼M3

4.  
Kunkin jäsenvaltion on tarkastettava vuosittain vähintään viisi prosenttia purkamis- ja jälleenlaivaustoimista, joita kolmansien maiden kalastusalukset suorittavat sen nimetyissä satamissa.
5.  
Lippujäsenvaltioiden on suhtauduttava satamavaltion tarkastajien tekemiin rikkomuksia koskeviin ilmoituksiin ja toteutettava toimia niiden johdosta samoin kuin kansallisten tarkastajiensa ilmoitusten kohdalla asetuksen (EU) 2017/2403 mukaisesti.

▼B

VII LUKU

Täytäntöönpanon valvonta

▼M3

66 a artikla

Alusten havainnointi

1.  
Jos unionin kalastusaluksen, kolmannen maan kalastusaluksen tai vailla kansalaisuutta olevan aluksen, jonka oletetaan harjoittavan LIS-kalastusta, havaitaan harjoittavan kalastusta tai kalastukseen liittyviä toimia (esimerkiksi jälleenlaivausta), jäsenvaltioiden on kerättävä mahdollisimman paljon tietoa tapauksesta toimivaltaisten viranomaistensa ICCAT-yleissopimusalueella suorittamien tarkastus- ja valvontatoimien avulla.
2.  
Jäsenvaltioiden on kerättävä alushavaintoihin liittyviä tietoja ICCAT:n suosituksen 19-09 liitteessä olevan havaintolomakkeen mukaisesti.
3.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun alushavainnon tapauksessa kyseisen jäsenvaltion, jäljempänä ’havainnon tehnyt jäsenvaltio’, on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava siitä ja toimitettava mahdolliset aluksesta saadut kuvat havaitun aluksen lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen taikka muun lippuvaltion kuin sopimuspuolen asiaankuuluville viranomaisille ja

a) 

jos havaittu alus purjehtii jonkin jäsenvaltion lipun alla, asianomaisen lippujäsenvaltion on ilman aiheetonta viivytystä toteutettava asianmukaiset toimenpiteet kyseisen aluksen osalta; sekä havainnon tehneen jäsenvaltion että havaitun aluksen lippujäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja Euroopan kalastuksenvalvontavirastolle (EFCA) tiedot havainnosta, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot mahdollisesti toteutetuista jatkotoimista;

b) 

jos havaittu alus purjehtii jonkin toisen sopimuspuolen, muun lippuvaltion kuin sopimuspuolen tai määrittelemättömän lipun alla tai se on vailla kansalaisuutta, havainnon tehneen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja EFCAlle ilman aiheetonta viivytystä kaikki merkitykselliset havaintoon liittyvät tiedot; komissio toimittaa havaintoihin liittyvät tiedot tarvittaessa edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

▼B

67 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoittamat väitetyt rikkomukset

1.  
Asetuksen (EY) N:o 1005/2008 48 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vähintään 140 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta mahdolliset dokumentoidut tiedot, jotka viittaavat siihen, että sopimuspuoli on mahdollisesti rikkonut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Komissio tarkastelee näitä tietoja ja tarpeen mukaan lähettää ne edelleen ICCAT:n sihteeristöön vähintään 120 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta.
2.  
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo pyyntialuksista, jotka ovat suurimmalta pituudeltaan vähintään 12 metriä, jalostusaluksista, hinausaluksista, jälleenlaivaavista aluksista ja tukialuksista, joiden väitetään harjoittaneen LIS-kalastusta ICCAT-yleissopimusalueella kuluvana tai edellisenä vuonna, liittäen mukaan todisteet oletetusta LIS-kalastuksesta. Kyseinen luettelo on toimitettava vähintään 140 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta. Komissio tarkastelee kyseisiä tietoja ja, jos tiedot ovat riittävän dokumentoituja, toimittaa ne edelleen ICCAT:n sihteeristöön vähintään 120 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta ICCAT:n luonnoksen laatimiseksi LIS-luettelosta.

68 artikla

ICCAT:n luonnos LIS-luettelosta

Jäsenvaltioiden on seurattava tarkkaan aluksia, jotka on sisällytetty ICCAT:n pääsihteerin jakamaan ICCAT:n luonnokseen LIS-luettelosta määrittääkseen kyseisten alusten harjoittamat toiminnot sekä mahdolliset nimen, lippujäsenvaltion tai rekisteröidyn omistajan muutokset.

69 artikla

ICCAT:n pääsihteerin ilmoittamat väitetyt sääntöjen noudattamatta jättämiset

1.  
Jos komissio saa ICCAT:n pääsihteeriltä tietoja, jotka viittaavat siihen, että jäsenvaltio olisi jättänyt sääntöjä noudattamatta, komissio välittää viipymättä nämä tiedot asianomaiselle jäsenvaltiolle.
2.  
Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 45 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta väitettyjen sääntöjen noudattamatta jättämisten tutkinnassa tehdyt havainnot ja tiedot mahdollisista toimista, jotka on toteutettu kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n pääsihteerille viimeistään 30 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta.

▼M3

69 a artikla

LIS-alukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ICCAT:n LIS-alusluetteloon sisällytetyillä aluksilla ei ole lupaa purkaa, jälleenlaivata, tankata, toimittaa uudelleen tai suorittaa muita liiketoimia.

▼B

70 artikla

Sopimuspuolen ilmoittamat väitetyt rikkomukset

1.  
Jäsenvaltioiden on nimettävä yhteyspiste satamatarkastusraporttien vastaanottamiseksi sopimuspuolilta.
2.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista muutoksista 1 kohdassa tarkoitettuun yhteyspisteeseen vähintään 30 päivää ennen kuin tällaiset muutokset tulevat voimaan. Komissio ilmoittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään 14 päivää ennen muutosten voimaantuloa.
3.  
Jos jäsenvaltion nimeämä yhteyspiste saa sopimuspuolelta satamatarkastusraportin, jossa esitetään todisteet siitä, että kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus on rikkonut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jäsenvaltion on viipymättä tutkittava rikkomus ja 160 päivän kuluessa tällaisen satamatarkastusraportin vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle tutkinnan tilanteesta ja mahdollisista toteutetuista täytäntöönpanotoimista.
4.  
Jos lippujäsenvaltio ei pysty noudattamaan 3 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, sen on ilmoitettava komissiolle viivästyksen syistä ja siitä, milloin raportti tutkinnan tilanteesta toimitetaan.
5.  
Komissio toimittaa kyseiset tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön 180 päivän kuluessa satamatarkastusraportin vastaanottamisesta ja sisällyttää 71 artiklassa tarkoitettuun vuosiraporttiin tiedot tutkintojen tilanteesta ja lippujäsenvaltion toteuttamista mahdollista täytäntöönpanotoimista.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Vuosiraportti

1.  
Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden ►M3  1 päivänä elokuuta ◄ toimitettava komissiolle edellistä kalenterivuotta käsittelevä vuosiraportti, joka sisältää tiedot kalastuksesta, tutkimustoiminnasta, tilastoista, kalastuksenhoidosta, tarkastustoiminnasta sekä toiminnasta LIS-kalastuksen torjumiseksi ja tapauksen mukaan mahdolliset lisätiedot.
2.  
Vuosiraportin on sisällettävä tiedot toimista, jotka on toteutettu sivusaaliiden ja poisheittämisten vähentämiseksi, ja asiaan liittyvistä tämän alan mahdollisista tutkimuksista.
3.  
Komission on koottava 1 ja 2 kohdan mukaisesti saadut tiedot yhteen ja toimitettava ne viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristöön.
4.  
Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tässä artiklassa tarkoitetun vuosiraportin mallia koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

72 artikla

Luottamuksellisuus

Tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vaihdettuja tietoja on käsiteltävä noudattaen luottamuksellisuutta koskevia sovellettavia sääntöjä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 112 ja 113 artiklan nojalla.

73 artikla

Muutoksia koskeva menettely

1.  

Jotta tarpeen vaatiessa voimassa olevien ICCAT:n suositusten muutokset, joista tulee unionia sitovia, ja edellyttäen, etteivät unionin oikeuteen tehtävät muutokset mene ICCAT:n suosituksissa edellytettyä pidemmälle, voidaan panna täytäntöön unionin oikeudessa, komissiolle siirretään valta antaa 74 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavien muuttamiseksi:

▼M3

a) 

liitteet I–X;

a a) 

5 a artiklan mukaiset trooppisia tonnikaloja koskevat kapasiteetin rajoitukset, jotka liittyvät mainitun artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vuotuisten kalastussuunnitelmien ja vuotuisten kapasiteetin hallintasuunnitelmien ja ilmoittamiseen, sekä mainitun artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tukialusten lukumäärä;

b) 

määräajat, jotka vahvistetaan 7 artiklan 1 kohdassa, 8 artiklassa, 9 artiklan 1 kohdassa, 14 artiklan 1 kohdassa, 18 artiklassa, 20 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa, 22 artiklan 2 kohdassa, 23 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 26 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 3 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa, 48 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 50 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 56 artiklan 3 kohdassa, 57 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 64 artiklassa, 65 artiklan 2 kohdassa, 66 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 67 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 69 artiklan 2 kohdassa, 70 artiklan 2, 3 ja 5 kohdassa sekä 71 artiklan 1 kohdassa;

b a) 

isosilmätonnikalan vuotuisen kiintiön siirtäminen 8 a artiklan mukaisesti;

b b) 

10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut FAD-välineitä koskevat vaatimukset;

b c) 

viittaukset 10 artiklan 2 kohdassa, 28 artiklassa, 27 artiklan 3 kohdassa, 29 b artiklan 2 ja 3 kohdassa, 36 a artiklan 2 kohdassa, 58 a artiklan 2 ja 4 kohdassa, 63 artiklan 4 kohdan d alakohdassa ja 66 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ICCAT:n suosituksiin;

c) 

tarkkailijakattavuuden vähimmäistaso 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c a) 

17 artiklan mukaiset valkotonnikalan pohjoista kantaa kohdennetusti kalastavien unionin pyyntialusten lukumäärää koskevat rajoitukset;

c b) 

17 b artiklan mukainen vuotuinen siirto valkotonnikalan Atlantin pohjoisen ja eteläisen kannan osalta;

c c) 

18 artiklan mukaiset Pohjois-Atlantin miekkakalan hoitosuunnitelmat;

c d) 

18 b artiklan mukainen vuotuinen siirto Pohjois- ja Etelä-Atlantin miekkakalojen osalta;

▼B

d) 

vähimmäiskoot, jotka vahvistetaan 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 24 artiklan 2 kohdassa sekä 29 artiklan 2 ja 3 kohdassa;

e) 

sallitut poikkeamat, jotka vahvistetaan 19 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 21 artiklassa ja 24 artiklan 3 kohdassa;

f) 

koukkujen ja pitkiensiimojen tekniset eritelmät, jotka vahvistetaan 25 artiklassa ja 38 artiklan 5 kohdan b alakohdassa;

g) 

tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuus, joka vahvistetaan 29 artiklan 1 kohdassa sekä 61 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa;

h) 

niiden tietojen tyyppi, joista säädetään 11 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa, 12 artiklassa, 20 artiklan 2 kohdassa, 26 artiklan 1 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdassa, 50 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 54 artiklan 4 kohdassa, 55 artiklan 4 kohdassa, 56 artiklan 3 kohdassa sekä 59 artiklan 1 kohdassa;

i) 

mittauspoijujen enimmäismäärä, josta säädetään 9 artiklan 4 kohdassa;

▼M3

j) 

edellä olevan 41 artiklan mukaiset merikilpikonnien selviytymismahdollisuuksien maksimointia koskevat vaatimukset;

k) 

kattavuuden prosenttiosuuden laskeminen 61 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

▼B

2.  
Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset on rajoitettava tiukasti kyseessä olevan ICCAT:n suosituksen muutosten täytäntöönpanoon unionin oikeudessa.

74 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  
Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.  
Siirretään komissiolle 3 päivästä joulukuuta 2017 alkaen viiden vuoden ajaksi valta antaa 73 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3.  
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 73 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  
Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.  
Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.  
Edellä olevan 73 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

75 artikla

Komiteamenettely

1.  
Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

76 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 1936/2001 4, 5, 6, 6 a, 7, 8 a, 8 b, 8 c, 9, 9 a ja 10–19 artikla.

77 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1984/2003 seuraavasti:

a) 

lisätään 3 artiklaan alakohdat seuraavasti:

”g) 

”suurilla kalastusaluksilla” suurimmalta pituudeltaan vähintään 20 metrin pituisia kalastusaluksia;

h) 

”suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla” suurimmalta pituudeltaan vähintään 24 metrin pituisia pelagisia pitkäsiima-aluksia.”;

b) 

lisätään 4 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c) jos kalastusta on harjoittanut suuri kalastusalus, se voidaan hyväksyä ainoastaan, jos kyseinen alus on kirjattu ICCAT:n alusrekisteriin.”;

c) 

lisätään 5 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c) jos kalastusta on harjoittanut suuri kalastusalus, se voidaan vahvistaa ainoastaan, jos kyseinen alus on kirjattu ICCAT:n alusrekisteriin.”;

d) 

lisätään 2 lukuun jakso seuraavasti:

”4 jakso

Jäsenvaltion velvollisuudet ICCAT-yleissopimusalueella jälleenlaivattujen tuotteiden osalta

7 a artikla

Tilastointiasiakirjat ja ilmoitukset

1.  
Tilastointiasiakirjoja vahvistaessaan suurten pelagisten pitkäsiima-alusten lippujäsenvaltion on varmistettava, että jälleenlaivaukset vastaavat kunkin tällaisen aluksen ilmoittamaa saalismäärää.
2.  
Suurten pelagisten pitkäsiima-alusten lippujäsenvaltion on vahvistettava kaikki jälleenlaivattua kalaa koskevat tilastointiasiakirjat varmistuttuaan ensin siitä, että jälleenlaivaus tehtiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 ( *1 ) 51–58 artiklan mukaisesti. Kyseisen varmistuksen on perustuttava tietoihin, jotka on saatu merellä tehtäviä jälleenlaivauksia koskevan ICCAT:n alueellisen tarkkailijaohjelman välityksellä.
3.  
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että suurten pelagisten pitkäsiima-alusten ICCAT-yleissopimusalueella pyytämien, tilastointiasiakirjaohjelmien soveltamisalaan kuuluvien lajien mukana on, kun ne tuodaan jäsenvaltioiden alueelle, jälleenlaivaukseen merellä luvan saaneista suurista pelagisista pitkäsiima-aluksista laaditussa ICCAT:n luettelossa mainittujen alusten osalta vahvistetut tilastointiasiakirjat ja jäljennös ICCAT-jälleenlaivausilmoituksesta.

78 artikla

Asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 520/2007 4 artiklan 1 kohta, II osasto sekä liitteet II, III ja IV.

79 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

▼M3



LIITE I

ICCAT-lajit



Heimo

Latinankielinen nimi

Suomenkielinen nimi

Scombridae

Acanthocybium solandri

Raitamakrilli

Allothunnus fallai

Tonnikala

Auxis rochei

Kuulamakrilli

Auxis thazard

Fregattimakrilli

Euthynnus alletteratus

Pikkuboniitti

Gasterochisma melampus

Perhostonnikala

Katsuwonus pelamis

Boniitti

Orcynopsis unicolor

Silosarda

Sarda sarda

Sarda

Scomberomorus brasiliensis

Täplämakrilli

Scomberomorus cavalla

Kuningasmakrilli

Scomberomorus maculatus

Pilkkumakrilli

Scomberomorus regalis

Keromakrilli

Scomberomorus tritor

Afrikanmakrilli

Thunnus alalunga

Valkotonnikala

Thunnus albacares

Keltaevätonnikala

Thunnus atlanticus

Mustaevätonnikala

Thunnus maccoyii

Sinievätonnikala

Thunnus obesus

Isosilmätonnikala

Thunnus thynnus

Sinievätonnikala

Istiophoridae

Istiophorus albicans

Atlantinpurjekala

Makaira indica

Mustamarliini

Makaira nigricans

Sinimarliini

Tetrapturus albidus

Valkomarliini

Tetrapturus belone

Marliini

Tetrapturus georgii

Pyörösuomumarliini

Tetrapturus pfluegeri

Purjemarliini

Xiphiidae

Xiphias gladius

Miekkakala

Alopiidae

Alopias superciliosus

Isosilmäkettuhai

Alopias vulpinus

Kettuhai

Carcharhinidae

Carcharhinus falciformis

Haukkahai

Carcharhinus galapagensis

Sysihai

Carcharhinus longimanus

Valkopilkkahai

Prionace glauca

Sinihai

Lamnidae

Carcharodon carcharias

Valkohai

Isurus oxyrinchus

Makrillihai

Isurus paucus

Makohai

Lamna nasus

Sillihai

Sphyrnidae

Sphyrna lewini

Kampavasarahai

Sphyrna mokarran

Isovasarahai

Sphyrna zygaena

Vasarahai

Rhincodontidae

Rhincodon typus

Valashai

Pseudocarchariidae

Pseudocarcharias kamoharai

Krokotiilihai

Cetorhinidae

Cetorhinus maximus

Jättiläishai

Dasyatidae

Pteroplatytrygon violacea

Ulappakeihäsrausku

Mobulidae

Manta alfredi

Ei sovelleta (1)

Manta birostris

Paholaisrausku

Mobula hypostoma

Pikkupaholaisrausku

Mobula japonica

Ei sovelleta (1)

Mobula mobular

Sarvirausku

Mobula tarapacana

Tropiikinpaholaisrausku

Mobula thurstoni

Silopaholaisrausku
(1)   

Yleiskielistä nimeä ei ole.

▼B



LIITE II

OHJEET KALOJEN YHTEENKOKOAMISEEN KÄYTETTÄVIÄ VÄLINEITÄ (FAD-VÄLINEITÄ) KOSKEVIEN HOITOSUUNNITELMIEN LAATIMISEKSI

Sopimuspuolen kurenuotta-alusten ja vapapyydyksiä käyttävien alusten laivastojen FAD-välineitä koskevien hoitosuunnitelmien on sisällettävä seuraavat seikat:

1. 

Kuvaus

a) 

FAD-välineiden tyypit: AFAD = ankkuroitu; DFAD = kelluva

b) 

Lähettimen/poijun tyyppi

c) 

FAD-välineiden enimmäismäärä kurenuotta-alusta ja FAD-välineen tyyppiä kohti

d) 

AFAD-välineiden vähimmäisetäisyys

e) 

Menettelytavat tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi ja hyödyntämiseksi

f) 

Vuorovaikutus muuntyyppisten pyydysten kanssa

g) 

Ilmoitus FAD-välineiden omistajuudesta tai asiaan liittyvä menettelytapa;

2. 

Institutionaaliset järjestelyt

a) 

FAD-välineitä koskevaan hoitosuunnitelmaan liittyvät institutionaaliset velvoitteet

b) 

Hakumenettelyt hyväksynnän saamiseksi FAD-välineiden ottamiselle käyttöön

c) 

Alusten omistajien ja päälliköiden velvoitteet FAD-välineiden käyttöönoton ja käytön osalta

d) 

FAD-välineiden korvaamista uusilla koskeva menettely

e) 

Muut tätä asetusta pidemmälle menevät raportointivelvoitteet

f) 

FAD-välineitä koskeva kiistojenratkaisumenettely

g) 

Yksityiskohtaiset tiedot kalastuskieltoalueista tai -ajanjaksoista, esimerkiksi aluevedet, kulkuväylät ja läheinen sijainti pienimuotoiseen kalastukseen nähden;

3. 

FAD-välineiden rakennetta koskevat eritelmät ja vaatimukset

a) 

FAD-välineiden suunnitteluominaisuudet (kuvaus)

b) 

Valaisulle asetetut vaatimukset

c) 

Tutkaheijastimet

d) 

Näkyvä etäisyys

e) 

FAD-välineiden merkinnät ja tunnisteet

f) 

Radiopoijujen merkinnät ja tunnisteet (sarjanumerot vaaditaan)

g) 

Kaikuluotainpoijujen merkinnät ja tunnisteet (sarjanumerot vaaditaan)

h) 

Satelliittivastaanottimet

i) 

Biohajoavista FAD-välineistä tehdyt tutkimukset

j) 

FAD-välineiden katoamisen tai hylkäämisen estäminen

k) 

FAD-välineiden poistamisen hallinnointi;

4. 

FAD-välineitä koskevan hoitosuunnitelman soveltamisajanjakso;

5. 

Keinot FAD-välineitä koskevan hoitosuunnitelman toteuttamisen seurantaa ja uudelleentarkastelua varten.



LIITE III

NELJÄNNESVUOSITTAINEN LUETTELO KÄYTTÖÖN OTETUISTA FAD-VÄLINEISTÄ



FAD-välineen tunniste

FAD-välineen ja elektronisten laitteiden tyypit

FAD-välineen suunnitteluominaisuudet

Havainto

FAD-välineen merkinnät

Liitännäislähettimen tunniste

FAD-välineen tyyppi

Liitännäislähettimen ja/tai elektronisten laitteiden tyyppi

FAD-välineen kelluva osa

FAD-välineen pinnanalainen osa

Mitat

Materiaalit

Mitat

Materiaalit

 (1)

 (1)

 (2)

 (3)

 (4)

 (5)

 (4)

 (6)

 (7)

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…

…
(1)   

Jos FAD-välineen merkinnät ja liitännäislähettimen tunniste puuttuvat tai ovat lukukelvottomat, asia on mainittava ja esitettävä kaikki tiedot, jotka saattavat auttaa FAD-välineen omistajan tunnistamisessa.

(2)   

Ankkuroitu FAD-väline, kelluva luonnollinen FAD-väline tai kelluva keinotekoinen FAD-väline.

(3)   

Esimerkiksi GPS-lähetin tai kaikuluotain. Jos FAD-välineeseen ei liity elektronista laitetta, laitteen puuttuminen on mainittava.

(4)   

Esimerkiksi leveys, pituus, korkeus, syvyys ja silmäkoot.

(5)   

Rakenteen ja päällyksen materiaali on mainittava samoin kuin se, onko kyseessä biohajoava materiaali.

(6)   

Esimerkiksi verkot, köydet ja palmunlehdet; on mainittava, onko materiaali kietovaa ja/tai biohajoavaa.

(7)   

Tässä jaksossa on mainittava valaisua koskevat eritelmät, tutkaheijastimet ja näkyvät etäisyydet.



LIITE IV

TARKKAILIJAOHJELMAA KOSKEVAT VAATIMUKSET NIITÄ ALUKSIA VARTEN, JOTKA KALASTAVAT TROOPPISIA TONNIKALOJA AJALLISEN JA ALUEELLISEN PYYNTIKIELLON MAANTIETEELLISILLÄ ALUEILLA

1. Tarkkailijoilla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

— 
riittävä kokemus kalalajien ja pyydysten tunnistamiseksi,
— 
ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden riittävä tuntemus, joka arvioidaan jäsenvaltion myöntämällä, ICCAT:n koulutusohjeisiin perustuvalla todistuksella,
— 
kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti,
— 
tarkkailtavan aluksen lippuvaltion kielen riittävä taito.

2. Tarkkailijat eivät saa olla tarkkailtavan aluksen miehistön jäseniä, ja heidän on

a) 

oltava jonkin sopimuspuolena olevan valtion kansalaisia;

b) 

kyettävä suorittamaan 3 kohdassa esitetyt tehtävät;

c) 

oltava vapaita taloudellisista tai muista etuisuuksista trooppisten tonnikalojen kalastukseen liittyen.

Tarkkailijan tehtävät

3. Tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a) 

valvoa, että kalastusalukset noudattavat asiaankuuluvia ICCAT-komission vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

Tarkkailijoiden on erityisesti

i) 

kirjattava toteutetut kalastustoimet ja raportoitava niistä;

ii) 

tarkkailtava ja arvioitava saaliita ja todennettava kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

iii) 

tarkkailtava ja kirjattava aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti;

iv) 

tarkastettava pyyntitoimintaa harjoittavan aluksen sijainti;

v) 

tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi kerättävä ICCAT:n vaatimuksesta tehtävään II liittyviä tietoja ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean ohjeiden perusteella;

b) 

raportoida viipymättä, tarkkailijan turvallisuus asianmukaisesti huomioon ottaen, aluksen mahdollisesta FAD-välineiden avulla harjoittamasta kalastustoiminnasta 11 artiklassa tarkoitetulla alueella ja tarkoitettuna ajanjaksona;

c) 

laatia yleisiä raportteja, joissa kootaan yhteen tämän 3 kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö voi esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja.

4. Tarkkailijoiden on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät kalastusalusten kalastus- ja jälleenlaivaustoimintoihin sekä sitouduttava kirjallisesti noudattamaan tätä vaatimusta ehtona tarkkailijaksi nimittämiselle.

5. Tarkkailijoiden on noudatettava sen lippujäsenvaltion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka toimivaltaan tarkkailun kohteena oleva alus kuuluu.

6. Tarkkailijoiden on otettava huomioon aluksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai 7 kohdassa esitettyjen velvoitteiden noudattamista.

Lippujäsenvaltion velvoitteet

7. Lippujäsenvaltioiden ja kalastusalusten päälliköiden velvoitteisiin tarkkailijoiden suhteen kuuluvat erityisesti seuraavat:

a) 

tarkkailijoille on sallittava yhteys aluksen henkilökuntaan ja tutustuminen pyydyksiin ja laitteisiin;

b) 

jotta tarkkailijat voivat suorittaa 3 kohdassa esitetyt tehtävänsä, heidän saatavilleen on pyynnöstä asetettava myös seuraavat laitteet, jos niitä on tarkkailtavina olevilla aluksilla:

i) 

satelliittinavigointilaitteet;

ii) 

tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

iii) 

sähköiset viestintälaitteet;

c) 

tarkkailijoille on tarjottava ylläpito mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d) 

tarkkailijoille on tarjottava riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta; ja

e) 

lippujäsenvaltion on varmistettava, etteivät alusten päälliköt, miehistö tai aluksen omistajat tarkkailijoiden suorittaessa tehtäviään estä eivätkä uhkaile heitä, sekaannu heidän toimintaansa tai vaikuta siihen eivätkä lahjo tai yritä lahjoa heitä.



LIITE V

LIEVENNYSTOIMENPITEITÄ KOSKEVAT TEKNISET VÄHIMMÄISSTANDARDIT



Lievennystoimenpide

Kuvaus

Erittely

Yölaskut mahdollisimman vähäisellä kannen valaistuksella

Ei laskuja nauttisen aamu- ja iltahämärän välisellä ajalla. Kannen valaistuksen on oltava mahdollisimman vähäinen.

Nauttisen ilta- ja aamuhämärän tarkat ajat on merkitty Nautical Almanac -kalenterin taulukoihin asianomaisen leveysasteen, paikallisen ajan ja päivämäärän osalta. Kannen mahdollisimman vähäinen valaistus ei saa olla vastoin turvallisuuden ja navigoinnin vähimmäisvaatimuksia.

Lintujenkarkotussiimat (tori-siimat)

Pitkänsiiman laskussa on käytettävä lintujenkarkotussiimoja ehkäisemään sitä, että linnut lähestyvät tapseja.

Alusten, jotka ovat vähintään 35 metrin pituisia,

— on käytettävä vähintään yhtä lintujenkarkotussiimaa. Aluksia on rohkaistava käyttämään mahdollisuuksien mukaan toista tori-mastoa ja lintujenkarkotussiimaa, kun lintuja on runsaasti tai kun ne ovat hyvin aktiivisia; molempia tori-siimoja on käytettävä yhtä aikaa, yhtä kummallakin puolella laskettavaa siimaa,

— lintujenkarkotussiimojen on kuljettava ilmassa vähintään 100 metrin pituudella,

— on käytettävä pitkiä nauhoja, jotka ulottuvat merenpintaan tyynellä kelillä,

— nämä pitkät nauhat on asetettava enintään 5 metrin välein.

Alusten, jotka ovat alle 35 metrin pituisia,

— on käytettävä vähintään yhtä lintujenkarkotussiimaa,

— lintujenkarkotussiimojen on kuljettava ilmassa vähintään 75 metrin pituudella,

— on käytettävä pitkiä ja/tai lyhyitä (kuitenkin yli 1 metrin pituisia) nauhoja, joiden välien on oltava seuraavanlaiset:

— 

— Lyhyet: enintään 2 metrin välein.

— Pitkät: enintään 5 metrin välein lintujenkarkotussiiman ensimmäisten 55 metrin matkalla.

Lisäohjeistusta tori-siimojen rakenteesta ja käytöstä annetaan jäljempänä tori-siimojen rakennetta ja käyttöä koskevissa lisäohjeissa.

Painojen asettaminen siimoihin

Tapsiin on asetettava siimapainot ennen laskua.

Yhteensä yli 45 grammaa asetettava 1 metrin etäisyydelle koukusta; tai

Yhteensä yli 60 grammaa asetettava 3,5 metrin etäisyydelle koukusta; tai

Yhteensä yli 98 grammaa asetettava 4 metrin etäisyydelle koukusta.



TORI-SIIMOJEN RAKENNETTA JA KÄYTTÖÄ KOSKEVAT LISÄOHJEET

Johdanto-osa

Tori-siimojen käytön tekniset vähimmäisvaatimukset esitetään yllä olevassa taulukossa. Näiden lisäohjeiden tarkoituksena on auttaa pitkäsiima-alusten käyttämiä tori-siimoja koskevan sääntelyn valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Nämä ohjeet ovat suhteellisen yksitulkintaiset, mutta tori-siimojen tehokkuuden parantamiseen kokeilujen avulla kannustetaan, kunhan noudatetaan edellä olevan taulukon vaatimuksia. Ohjeissa otetaan huomioon ympäristöön ja toimintaan liittyvät muuttujat, kuten sääolot, siimanlaskun nopeus ja aluksen koko, jotka kaikki vaikuttavat siihen, minkälainen tori-siiman on oltava ja miten hyvin se suojelee syöttejä linnuilta. Tori-siiman rakenne ja käyttö voivat vaihdella näiden muuttujien huomioon ottamiseksi edellyttäen, ettei siiman suorituskyky vaarannu. Tori-siiman rakennetta pyritään jatkuvasti parantamaan, minkä vuoksi näitä ohjeita olisi tulevaisuudessa tarkistettava.

Tori-siiman rakenne

1. Tarkoituksenmukainen hinattava laite tori-siiman vedessä olevassa osassa voi parantaa siiman kulkua ilmassa.

2. Siiman vedenpäällisen osan olisi oltava riittävän kevyt, jotta linnut eivät oppisi ennakoimaan sen liikkeitä, ja riittävän painava, jotta tuuli ei pääse kuljettamaan siimaa.

3. Siima kannattaa kiinnittää alukseen tukevalla tynnyrileikarilla siiman sotkeutumisen vähentämiseksi.

4. Nauhat olisi valmistettava materiaalista, joka kiinnittää huomion puoleensa ja mahdollistaa nauhojen vaikeasti ennakoitavan vapaan liikkumisen ilmavirrassa (esimerkiksi punaisella polyuretaaniputkella päällystetty luja ohut siima); nauhat kiinnitetään tori-siimaan kiinnitettyyn tukevaan kolmitieleikariin (niin ikään sotkeutumisen vähentämiseksi).

5. Kunkin nauhan olisi koostuttava vähintään kahdesta säikeestä.

6. Nauhat olisi kiinnitettävä pikahaalla, jotta ne voitaisiin irrottaa siiman pakkaamisen helpottamiseksi.

Tori-siimojen käyttö

1. Siima olisi ripustettava alukselle kiinnitettyyn mastoon. Tori-maston olisi oltava mahdollisimman korkea, jotta siima suojaisi riittävän kaukana aluksen perästä olevia syöttejä eikä sotkeutuisi pyydykseen. Mitä korkeampi masto on, sitä paremmin syötit voidaan suojata. Esimerkiksi masto, jonka korkeus on noin seitsemän metriä vedenpinnasta, mahdollistaa syöttien suojaamisen noin 100 metrin etäisyydellä.

2. Jos alukset käyttävät ainoastaan yhtä tori-siimaa, se olisi asetettava tuulen puolelle uppoavista syöteistä. Jos syöteillä varustetut koukut asetetaan vanaveden ulkopuolelle, tori-siiman kiinnityskohdan alukseen tulisi olla useita metrejä aluksen sen sivun ulkopuolella, josta syötit lasketaan. Jos alukset käyttävät kahta tori-siimaa, syöteillä varustettuja koukkuja tulisi käyttää kyseisten kahden tori-siiman rajaamalla alueella.

3. Aluksia kehotetaan käyttämään useampia tori-siimoja, jolloin syöttejä voidaan suojata linnuilta vieläkin tehokkaammin.

4. Koska siimat saattavat katketa ja sotkeutua, aluksella olisi pidettävä ylimääräisiä tori-siimoja vahingoittuneiden siimojen korvaamiseksi ja kalastustoiminnan jatkamiseksi keskeytyksettä. Tori-siimaan voidaan sisällyttää irtautumiskohtia minimoimaan turvallisuuteen ja toimintaan liittyvät ongelmat, jos pitkäsiima-alus sotkeutuu tai takertuu tori-siiman vedessä olevaan osaan.

5. Kun kalastajat käyttävät syötinheittolaitetta, heidän on varmistettava tori-siiman ja laitteen välinen koordinaatio varmistamalla, että laite heittää syötit suoraan tori-siiman suojaan. Kun käytetään syötinheittolaitetta (tai useita syötinheittolaitteita), jonka avulla syöttejä voidaan heittää sekä paapuurin että tyyrpuurin puolelle, olisi käytettävä kahta tori-siimaa.

6. Kun tapseja heitetään käsin, kalastajien tulisi varmistaa, että syötillä varustetut koukut ja kelatut tapsiosiot heitetään tori-siiman suojaan välttäen potkurin aiheuttamaa pyörteisyyttä, joka voi hidastaa uppoamista.

7. Kalastajia kehotetaan asentamaan manuaalisia, sähköisiä tai hydraulisia vinssejä tori-siimojen käytön ja takaisin kelaamisen helpottamiseksi.

▼M3



LIITE VI

Merikilpikonnien turvallista käsittelyä ja vapauttamista koskevat käytännöt

A.   Turvallinen käsittely ja vapauttaminen kurenuotasta

1. Kun verkossa havaitaan merikilpikonna, on kaikin kohtuullisin keinoin pyrittävä pelastamaan se ennen kuin se jää kiinni verkkoon.

2. Merikilpikonnaa ei saa hinata vedestä siihen kiinnittyneen tai sen ruumiin ympärille kietoutuneen siiman avulla.

3. Jos merikilpikonna jää kiinni verkkoon kelauksen aikana, verkon kelaaminen lopetetaan heti, kun merikilpikonna nousee vedestä. Kilpikonna irrotetaan verkosta vahingoittamatta sitä ennen kelaamisen jatkamista.

4. Jos merikilpikonna toteutetuista toimenpiteistä huolimatta nostetaan vahingossa alukselle ja se on elävä ja aktiivinen tai kuollut, se on vapautettava niin pian kuin se on käytännössä mahdollista.

5. Jos merikilpikonna nostetaan alukselle ja se on tajuton tai passiivinen, on yritettävä sen elvytystä C jakson mukaisesti.

B.   Turvallinen käsittely ja vapauttaminen pitkäsiimasta

1. Tajuttomat merikilpikonnat on nostettava alukselle välittömästi, jos se on käytännössä mahdollista ja jos käyttäjä tai aluksen miehistö on siihen koulutettu.

2. Kun pyydyksessä havaitaan merikilpikonna, aluksen vauhtia ja siiman kelausnopeutta on hidastettava ja aluksen suuntaa on mukautettava siten, että se liikkuu kohti merikilpikonnaa niin, että siima kiristyy mahdollisimman vähän.

3. Merikilpikonnaa ei saa hinata vedestä siihen kiinnittyneen tai sen ruumiin ympärille kietoutuneen siiman avulla.

4. Jos merikilpikonna on liian suuri tai jäänyt kiinni koukkuun siten, ettei sitä voida nostaa alukselle turvallisesti aiheuttamatta sille lisävahinkoja tai -vammoja, siima katkaistaan siimaleikkurilla ja se leikataan mahdollisimman lyhyeksi ennen merikilpikonnan vapauttamista.

5. Jos pitkäsiimapyydystä nostettaessa havaitaan, että sen koukkuun on jäänyt tai siihen on juuttunut merikilpikonna, aluksen käyttäjän on välittömästi keskeytettävä nostaminen, kunnes merikilpikonna on irrotettu pitkäsiimapyydyksestä tai nostettu alukselle.

6. Jos koukku on merikilpikonnan ulkopuolella tai täysin näkyvissä, se on poistettava merikilpikonnasta mahdollisimman nopeasti ja varovaisesti. Jos koukkua ei voida poistaa merikilpikonnasta (esimerkiksi jos merikilpikonna on niellyt sen tai se on kiinnittynyt suun yläosaan), siima on leikattava mahdollisimman läheltä koukkua.

7. Elävät merikilpikonnat on palautettava mereen käsittelyn jälkeen seuraavasti:

a) 

aluksen moottori vaihdetaan vapaalle, jotta potkuri ei pyöri ja alus pysähtyy, ja merikilpikonna vapautetaan käytetystä pyydyksestä; ja

b) 

ennen kuin potkuri käynnistetään ja toimenpiteitä jatketaan, tarkkaillaan, että merikilpikonna on turvallisesti kaukana aluksesta.

8. Jos alukselle nostettu merikilpikonna on tajuton tai passiivinen, on yritettävä sen elvytystä C jakson mukaisesti.

C.   Merikilpikonnan elvytys aluksella

1. Merikilpikonnaa käsiteltäessä eläintä on pyrittävä pitelemään kiinni kuoresta välttäen päätä, kaulan aluetta ja raajoja.

2. On yritettävä poistaa ja/tai irrottaa merikilpikonnasta vierasesineet, kuten muovipalat, verkonpalat tai kiinni tarttuneet koukut jne.

3. Merikilpikonna on asetettava vatsakilvelleen (plastron) siten, että se on oikein päin ja turvallisesti eristetty eikä pääse liikkumaan, pehmustetun pinnan, kuten vanteettoman autonrenkaan, venetyynyn tai köysinipun, päälle. Pehmustetun pinnan tarkoituksena on lähinnä nostaa merikilpikonna kannelta sen pitämiseksi aloillaan. Nosta sen takaosa vähintään 6 tuuman (15 cm) korkeudelle 4–24 tunnin ajaksi. Korotus riippuu kilpikonnan koosta: suurempia kilpikonnia on nostettava korkeammalle. Heiluta merikilpikonnaa ajoittain varovasti vuoroin vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle pidellen sitä kuoren (selkäkilven) ulkoreunasta ja nostaen toiselta puolelta noin kolmen tuuman verran (8 cm). Toista tämä toisella puolen. Kosketa aika ajoin varovasti silmää ja nipistä häntää (refleksitesti) vasteen selvittämiseksi.

4. Elvytettävät merikilpikonnat on pidettävä varjossa, ja niitä on kasteltava, mutta niitä ei saa missään tapauksessa sijoittaa vesisäiliöön. Merikilpikonnat pysyvät parhaiten kosteina, kun niiden pään, selkäkilven ja raajojen päälle asetetaan märkä pyyhe.

5. Virkoavat ja aktivoituvat merikilpikonnat vapautetaan aluksen perän yli, mutta vain silloin, kun pyydystä ei käytetä (eli sitä ei aktiivisesti lasketa eikä nosteta) ja kun moottorin vaihteet ovat vapaalla, ja ne vapautetaan vasta, kun ollaan alueella, jolla on epätodennäköistä, että ne tarttuvat pyydyksiin uudestaan tai että alukset vahingoittavat niitä.

6. Merikilpikonnat, jotka eivät reagoi refleksitestiin tai liiku neljän tunnin kuluessa (mahdollisuuksien mukaan enintään 24 tunnin kuluessa), palautetaan veteen samalla tavalla kuin aktiivisesti liikkuvat merikilpikonnat.

▼B



LIITE VII

JÄLLEENLAIVAUS SATAMASSA

1.

Kun unionin alukset jälleenlaivaavat satamissa tai kun unionin satamissa jälleenlaivataan ICCAT-yleissopimusalueella saaliiksi saatua tonnikalaa ja sen lähilajeja ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saatuja muita lajeja, on noudatettava seuraavia menettelyjä:

Ilmoitusvelvollisuudet

2.   Kalastusalus

2.1

Kalastusaluksen päällikön on vähintään 48 tuntia ennen jälleenlaivaustoimia ilmoitettava satamavaltion viranomaisille rahtialuksen nimi ja jälleenlaivauksen päivämäärä/ajankohta.

2.2

Kalastusaluksen päällikön on jälleenlaivaushetkellä ilmoitettava lippujäsenvaltiolleen seuraavista:

— 
jälleenlaivattavat tonnikalan ja sen lähilajien määrät mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti,
— 
niiden jälleenlaivattavien muiden lajien määrät, jotka on pyydetty tonnikalan ja sen lähilajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa,
— 
jälleenlaivauksen päivämäärä ja jälleenlaivauspaikka,
— 
saaliin vastaanottavan rahtialuksen nimi, rekisterinumero ja lippuvaltio, ja
— 
saaliin maantieteellinen pyyntialue lajikohtaisesti ja tapauksen mukaan kantakohtaisesti noudattaen ICCAT-tilastoalueita.

2.3

Asianomaisen kalastusaluksen päällikön on täytettävä ja toimitettava lippujäsenvaltiolleen ICCAT-jälleenlaivausilmoitus ja tapauksen mukaan oma numeronsa kalastusaluksista laaditussa ICCAT:n rekisterissä viimeistään 15 päivää jälleenlaivauksen jälkeen.

3.   Vastaanottava alus

3.1

Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on viimeistään 24 tuntia ennen jälleenlaivauksen aloittamista ja sen päätteeksi ilmoitettava satamavaltion viranomaisille alukselleen jälleenlaivatut tonnikalan ja sen lähilajien määrät sekä täytettävä ICCAT-jälleenlaivausilmoitus ja toimitettava se toimivaltaisille viranomaisille 24 tunnin kuluessa.

3.2

Saaliin vastaanottavan rahtialuksen päällikön on täytettävä ja toimitettava viimeistään 48 tuntia ennen saaliin purkamista ICCAT-jälleenlaivausilmoitus purkamisvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Satamavaltion ja purkamisvaltion yhteistyö

4.

Edellä olevissa kohdissa tarkoitettujen satamavaltion ja purkamisvaltion on tarkasteltava tämän liitteen mukaisesti saamiaan tietoja, myös yhteistyössä kalastusaluksen lippusopimusvaltion kanssa tarpeen mukaan, määrittääkseen, vastaavatko kunkin aluksen ilmoitetut saaliit, jälleenlaivaukset ja purkamiset toisiaan. Tämä todentaminen on tehtävä niin, että alukselle koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja vaivaa ja että vältytään kalan laadun heikkenemiseltä.

Raportointi

5.

Kaikkien kalastusalusten lippujäsenvaltioiden on sisällytettävä ICCAT:lle esittämäänsä vuosiraporttiin yksityiskohtaiset tiedot alustensa tekemistä jälleenlaivauksista.



LIITE VIII

ICCAT:N ALUEELLINEN TARKKAILIJAOHJELMA MERELLÄ TEHTÄVIÄ JÄLLEENLAIVAUSTOIMIA VARTEN

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että merellä jälleenlaivaavilla rahtialuksilla, jotka on sisällytetty ICCAT:n rekisteriin aluksista, joilla on lupa vastaanottaa jälleenlaivauksia ICCAT-yleissopimusalueella, on ICCAT:n alueellinen tarkkailija kunkin ICCAT-yleissopimusalueella tehtävän jälleenlaivauksen aikana.

2. ICCAT nimeää tarkkailijat, ja tarkkailijat on sijoitettava rahtialuksille, joilla on lupa vastaanottaa jälleenlaivauksia ICCAT-yleissopimusalueella suurilta pelagisilta pitkäsiima-aluksilta, jäljempänä ”LSPLV-alus”, jotka purjehtivat ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa toteuttavien sopimuspuolten lipun alla.

Tarkkailijoiden nimeäminen

3. Nimetyillä tarkkailijoilla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

— 
näyttö kyvystä tunnistaa ICCAT-lajit ja pyydykset niin, että etusijalle asetetaan selkeästi tarkkailijat, joilla on kokemusta tarkkailijana pelagisilla pitkäsiima-aluksilla,
— 
riittävät tiedot ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä,
— 
kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti,
— 
tarkkailtavan aluksen lippuvaltion kielen riittävä taito.

Tarkkailijan velvoitteet

4. Tarkkailijoiden/tarkkailijat

a) 

on oltava ICCAT:n vahvistamissa ohjeissa vaaditun teknisen koulutuksen saaneita;

b) 

eivät saa olla saaliin vastaanottavan rahtialuksen lippujäsenvaltion kansalaisia;

c) 

on kyettävä suorittamaan 5 kohdassa esitetyt tehtävät;

d) 

on kuuluttava ICCAT:n ylläpitämään tarkkailijoiden luetteloon;

e) 

eivät saa olla LSPLV-aluksen tai rahtialuksen miehistön jäseniä eivätkä LSPLV-aluksen tai rahtialuksen omistavan yhtiön palveluksessa.

5. Tarkkailijan on seurattava, että LSPLV-alus ja rahtialus noudattavat ICCAT:n hyväksymiä asianomaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Tarkkailijoiden on erityisesti:

5.1 

Käytävä LSPLV-aluksella, joka aikoo jälleenlaivata rahtialukselle, ja otettava samalla huomioon 9 kohdassa esitetyt näkökohdat, ja ennen kuin jälleenlaivaus suoritetaan

a) 

tarkastettava, onko kalastusaluksen lupa tai lisenssi kalastaa ICCAT-yleissopimusalueella tonnikalaa ja sen lähilajeja ja yhdessä niiden kanssa saaliiksi saatuja muita lajeja voimassa;

b) 

tarkastettava ennakkoluvat, jotka kalastusalus on saanut merellä tehtävään jälleenlaivaukseen lippusopimusvaltiolta tai tapauksen mukaan rannikkovaltiolta;

c) 

tarkastettava ja kirjattava aluksella oleva koko saalis lajikohtaisesti ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti sekä määrät, jotka on tarkoitus jälleenlaivata rahtialukselle;

d) 

tarkastettava, että alusten seurantajärjestelmä (VMS-järjestelmä) toimii, ja tutkittava kalastuspäiväkirja ja todennettava merkinnät mahdollisuuksien mukaan;

e) 

todennettava, onko jokin osa aluksella olevasta saaliista siirretty muilta aluksilta, ja tarkastettava tällaisia siirtoja koskevat asiakirjat;

f) 

jos on viitteitä siitä, että kalastusalus on mukana jossain rikkomuksessa, heti raportoitava rikkomuksesta/rikkomuksista rahtialuksen päällikölle (ottaen mahdolliset turvallisuusnäkökohdat asianmukaisesti huomioon) ja tarkkailijaohjelmaa toteuttavalle yritykselle, jonka on pikaisesti toimitettava tieto kalastusaluksen lippusopimusvaltion viranomaisille; ja

g) 

kirjattava näiden kalastusalukseen liittyvien tehtävien tulokset tarkkailijaraporttiin.

5.2 

Tarkkailtava rahtialuksen toimintoja ja

a) 

kirjattava toteutetut jälleenlaivaustoimet ja raportoitava niistä;

b) 

tarkastettava jälleenlaivaavan aluksen sijainti;

c) 

havainnoitava ja arvioitava jälleenlaivattujen tonnikalan ja sen lähilajien määrät lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa, ja mahdollisuuksien mukaan kantakohtaisesti;

d) 

havainnoitava ja arvioitava niiden muiden lajien määrät, jotka on pyydetty tonnikalan ja sen lähilajien yhteydessä, lajikohtaisesti, jos laji on tiedossa;

e) 

todennettava ja kirjattava kyseisen LSPLV-aluksen nimi ja ICCAT-rekisterinumero;

f) 

todennettava jälleenlaivausilmoitukset tiedot, myös vertaamalla tietoja LSPLV-aluksen kalastuspäiväkirjaan mahdollisuuksien mukaan;

g) 

varmennettava jälleenlaivausilmoituksen tiedot;

h) 

varmennettava jälleenlaivausilmoitus allekirjoituksellaan; ja

i) 

havainnoitava ja arvioitava tuotteiden määrät lajikohtaisesti, kun tuotteet puretaan aluksesta satamassa, jossa tarkkailija nousee maihin, todentaakseen, vastaavatko määrät merellä tehdyssä jälleenlaivauksessa vastaanotettuja määriä.

5.3 

Lisäksi tarkkailijan on

a) 

annettava päivittäinen raportti rahtialuksen jälleenlaivaustoiminnasta;

b) 

laadittava yleisiä raportteja, joissa kootaan yhteen tarkkailijan tehtävien mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö voi esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja;

c) 

toimitettava b alakohdassa tarkoitetut yleiset raportit ICCAT:n sihteeristöön 20 päivän kuluessa havaintojakson päättymisestä;

d) 

suoritettava mitä tahansa muita ICCAT:n määrittelemiä tehtäviä.

6. Tarkkailijoiden on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät LSPLV-alusten ja LSPLV-alusten omistajien kalastustoimiin sekä sitouduttava kirjallisesti noudattamaan tätä vaatimusta ehtona tarkkailijaksi nimittämiselle.

7. Tarkkailijoiden on noudatettava sen lippujäsenvaltion ja tapauksen mukaan rannikkovaltion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka lainkäyttövaltaan tarkkailun kohteena oleva alus kuuluu.

8. Tarkkailijoiden on otettava huomioon aluksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai 9 kohdassa esitettyjen aluksen henkilökuntaa koskevien velvoitteiden noudattamista.

Rahtialusten lippuvaltioiden velvollisuudet

9. Rahtialusten lippuvaltioiden ja rahtialusten päälliköiden kannalta alueellisen tarkkailijaohjelman toteuttamiseen liittyviin edellytyksiin kuuluvat erityisesti seuraavat:

a) 

tarkkailijoille on sallittava yhteys aluksen henkilökuntaan ja tutustuminen asiaan liittyviin asiakirjoihin sekä pyydyksiin ja laitteisiin;

b) 

jotta tarkkailijat voivat suorittaa 5 kohdassa esitetyt tehtävänsä, heidän saatavilleen on pyynnöstä asetettava myös seuraavat laitteet, jos niitä on tarkkailtavina olevilla aluksilla:

i) 

satelliittinavigointilaitteet;

ii) 

tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

iii) 

sähköiset viestintälaitteet; ja

iv) 

jälleenlaivattujen tuotteiden punnitsemisessa käytetty vaaka;

c) 

tarkkailijoille on tarjottava ylläpito mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d) 

tarkkailijoille on tarjottava riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta;

e) 

tarkkailijoiden on annettava määritellä suotuisin sijainti ja menetelmä jälleenlaivaustoimien katselemiseksi ja jälleenlaivattujen lajien/kantojen ja määrien arvioimiseksi. Rahtialuksen päällikön on tältä osin, ottaen asianmukaisesti huomioon turvallisuuteen liittyvät ja käytännön näkökohdat, huolehdittava siitä, että tarkkailijoiden tarpeisiin vastataan, muun muassa asettamalla pyynnöstä väliaikaisesti tuotteet rahtialuksen kannelle tarkastusta varten, ja huolehdittava siitä, että tarkkailijoilla on riittävästi aikaa tehtäviensä suorittamiseen. Havainnointi on tehtävä niin, että koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja että vältytään jälleenlaivattujen tuotteiden laadun heikkenemiseltä;

f) 

ottaen huomioon 10 kohdan säännökset rahtialuksen päällikön on varmistettava, että tarkkailijalle tarjotaan kaikki mahdollinen apu sen varmistamiseksi, että rahtialukselta voi siirtyä kalastusaluksille turvallisesti, jos sää ja muut olosuhteet mahdollistavat tällaisen siirtymisen; ja

g) 

lippuvaltioiden on varmistettava, etteivät alusten päälliköt, miehistö tai aluksen omistajat tarkkailijoiden suorittaessa tehtäviään estä eivätkä uhkaile heitä, sekaannu heidän toimintaansa tai vaikuta siihen eivätkä lahjo tai yritä lahjoa heitä.

LSPLV-alusten velvollisuudet jälleenlaivausten aikana

10. Tarkkailijoiden on sallittava käydä kalastusaluksella, jos sää ja muut olosuhteet sen sallivat, ja tarkkailijoille on sallittava yhteys aluksen henkilökuntaan sekä tutustuminen asiaan liittyviin asiakirjoihin ja aluksen tiloihin sen mukaan kuin se on tarpeen 5 kohdassa esitettyjen tehtäviensä suorittamiseksi. Kalastusaluksen päällikön on varmistettava, että tarkkailijalle tarjotaan kaikki mahdollinen apu sen varmistamiseksi, että rahtialukselta voi siirtyä kalastusaluksille turvallisesti. Jos tarkkailijan hyvinvoinnille aiheutuu olosuhteiden vuoksi kohtuuton riski, eikä tällaista käyntiä voida järjestää LSPLV-alukselle ennen jälleenlaivaustoimien alkua, jälleenlaivaustoimet voidaan kuitenkin toteuttaa.

Tarkkailijamaksut

11. Tämän ohjelman täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista vastaa jälleenlaivaustoimiin ryhtyvän LSPLV-aluksen lippusopimusvaltio. Maksu määräytyy ohjelman kokonaiskustannusten perusteella. Tämä maksu on suoritettava ICCAT:n sihteeristön erityiselle tilille, ja ICCAT:n sihteeristö hallinnoi tätä ohjelman täytäntöönpanon edellyttämää tiliä.

12. LSPLV-alukset eivät saa osallistua jälleenlaivausta merellä koskevaan ohjelmaan, jos 11 kohdan mukaisia maksuja ei ole maksettu.

▼M3



LIITE IX

Pohjois- ja Etelä-Atlantin makrillihaiden turvallista käsittelyä ja elävänä pyydettyjen kalojen vapauttamismenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Tässä liitteessä esitetään Pohjois- ja Etelä-Atlantin makrillihaiden turvallista käsittelyä koskevat vähimmäisvaatimukset ja pitkäsiima- ja kurenuottakalastusta koskevia erityissuosituksia.

Näitä vähimmäisvaatimuksia voidaan soveltaa eläviin makrillihaihin, jotka on vapautettava, koska niitä ei saa pitää aluksella, tai jotka vapautetaan vapaaehtoisesti. Nämä vähimmäisvaatimukset eivät korvaa kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti vahvistettuja tiukempia turvallisuussääntöjä.

1. 

Turvallisuus etusijalle: Näitä vähimmäisvaatimuksia sovellettaessa on otettava huomioon turvallisuus ja toteutettavuus miehistön jäsenten kannalta. Miehistön jäsenten turvallisuus on aina asetettava etusijalle. Miehistön jäsenten on vähintään käytettävä asianmukaisia suojahansikkaita ja vältettävä työskentelyä hain suun läheisyydessä.

2. 

Koulutus: Koulutusmateriaali on jäsenvaltioiden saatavilla ICCAT:n kolmella virallisella kielellä.

3. 

Vapauttamismenetelmä: Vapautettava hai on pidettävä mahdollisuuksien mukaan aina vedessä, ellei sen nostaminen ole tarpeen lajin tunnistamiseksi. Siima katkaistaan, jotta hai pääsee vapaaksi ollessaan vielä vedessä, ja koukku irrotetaan mahdollisuuksien mukaan voimaleikkurilla tai koukunpoistajalla tai siima katkaistaan mahdollisimman läheltä koukkua (jotta se jäisi mahdollisimman lyhyeksi).

4. 

Valmistautuminen: On otettava etukäteen esille työvälineet (kuten peitteet tai kuormaverkot, kanto- tai nostoliinat, kurenuotta-aluksen luukut tai suppilot peittävä suurisilmäinen verkko tai ristikko ja pitkäsiimakalastuksen yhteydessä pitkävartiset leikkurit ja koukunpoistajat; ne luetellaan E jaksossa).

A.   Kaikkeen kalastukseen liittyviä yleisiä suosituksia

1. Pysäytä alus tai alenna sen nopeutta huomattavasti, jos se on operatiivisesti turvallista.

2. Kun hai on jäänyt kiinni pyydykseen (verkkoon, siimaan jne.), leikkaa verkko tai siima varovaisesti irti haista, jos se on turvallista, ja vapauta hai mereen mahdollisimman nopeasti varmistettuasi, ettei siihen ole tarttunut pyydyksen osia.

3. Yritä mitata hain pituus, jos se on mahdollista, hain ollessa vedessä.

4. Aseta puremien estämiseksi hain leukoihin jokin pidäke, kuten kalavapa, pitkä keppi tai puinen riuku.

5. Jos hai on jostakin syystä nostettava kannelle, minimoi sen veteen palauttamiseen kuluva aika sen selviytymismahdollisuuden parantamiseksi ja miehistön jäsenille aiheutuvien riskien vähentämiseksi.

B.   Erityiset turvallisen käsittelyn käytännöt pitkäsiimakalastuksessa

1. Tuo hai mahdollisimman lähelle alusta niin, ettei peruke jännity liikaa, jottei koukku mahdollisesti irtoa tai peruke rikkoudu niin, että koukku, painot tai muut osat lentävät suurella vauhdilla alusta ja miehistön jäseniä kohden.

2. Kiinnitä pitkäsiiman pääsiiman uloin osa alukseen, jottei vedessä jäljellä oleva pyydys vedä siimaa ja haita.

3. Jos hai on kiinni koukussa, joka on näkyvissä sen kehossa tai suussa, irrota väkänen koukunpoistajalla tai pitkävartisella voimaleikkurilla ja poista koukku sen jälkeen.

4. Jos koukkua ei pystytä irrottamaan tai se ei ole näkyvissä, leikkaa siima (tai peruke tai perukesiima) mahdollisimman läheltä koukkua (mieluiten siten, että siima ja/tai perukesiima jää mahdollisimman lyhyeksi eikä haihin ole takertunut painoja).

C.   Erityiset turvallisen käsittelyn käytännöt kurenuottakalastuksessa

1. Jos hai on takertunut kurenuottaan, tarkasta verkko mahdollisimman pitkälle, jotta se voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ja voidaan reagoida nopeasti. Vältä nostamasta haita ylös verkosta kohti vinssiä. Alenna aluksen nopeutta, jotta verkko löystyy ja kiinni tarttunut hai saadaan irrotettua verkosta. Käytä tarvittaessa leikkureita verkon leikkaamiseen.

2. Jos hai on nostoaltaassa tai kannella, käytä tarkoitukseen varattua suurisilmäistä kuormausverkkoa, kantopeitettä tai vastaavaa laitetta. Aluksen rakenteesta riippuen hai voidaan vapauttaa myös tyhjentämällä nostoallas suoraan luukusta tai vapautusluiskasta, jota pidetään avoinna yläkannen oviaukkoon yhdistyvässä kulmassa. Tällöin miehistön jäsenten ei tarvitse nostaa eikä käsitellä haita.

D.   Kaikkeen kalastukseen liittyvät erityiset suositukset ja turvallisen käsittelyn käytännöt

1. Siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, älä nosta haita vedestä perukkeen avulla varsinkaan, jos se on kiinni koukussa, jollei haiden nostaminen ole tarpeen lajin tunnistamiseksi.

2. Älä nosta haita ohuilla metallilangoilla tai kaapeleilla tai pelkästään niiden pyrstöstä.

3. Haita ei saa kolauttaa mitään pintaa vasten esimerkiksi sen irrottamiseksi siimasta.

4. Älä yritä irrottaa syvällä sisuksissa ja näkymättömissä olevaa koukkua.

5. Älä yritä poistaa koukkua vetämällä perukkeesta voimakkaasti.

6. Älä leikkaa pyrstöä tai muuta kehonosaa.

7. Älä leikkaa haita tai iske reikiä sen kehoon.

8. Älä lyö tai potki haita tai laita käsiä sen kidusaukkoihin.

9. Älä jätä haita pitkäksi ajaksi auringonpaisteeseen.

10. Älä kääri sormia, käsiä tai käsivarsia siimaan, kun haita vedetään alukselle (siitä voi aiheutua vakavia vammoja).

E.   Käyttökelpoiset välineet turvalliseen käsittelyyn ja vapauttamiseen:

a) 

hansikkaat (hain nahka on karkeaa; hansikkain varmistetaan haiden turvallinen käsittely ja suojellaan miehistön jäsenten käsiä puremilta);

b) 

pyyhe tai kangas (meriveteen kasteltua pyyhettä tai kangasta asetettuna hain silmien päälle käytetään hain rahoittamiseen);

c) 

koukunpoistajat (esim. saparomallinen koukunpoistaja tai voima- tai pihtileikkurit);

d) 

haivaljaat tai vapautusmatto (tarpeen mukaan);

e) 

hailasso (koukussa olevan hain suojaamiseksi, jos se on nostettava vedestä);

f) 

suolavesiletku (jos hain vapauttamisen arvioidaan kestävän kauemmin kuin viisi minuuttia, aseta hain suuhun letku, josta virtaa merivettä kohtalaisella paineella; varmista, että kansipumppu on ollut käynnissä useita minuutteja ennen letkun asettamista hain suuhun);

g) 

mittausväline tai menetelmä (esimerkiksi merkitty vapa, paino ja koho tai mittanauha);

h) 

tietolomake saaliiden kirjaamiseksi;

i) 

merkitsemisväline (tarvittaessa).



LIITE X

Ohjeet kalojen FAD-välineiden ekologisen vaikutuksen vähentämiseksi ICCAT-kalastuksessa

1. FAD-välineen pintarakennetta ei saa peittää tai jos se peitetään, se on peitettävä ainoastaan sellaisella materiaalilla, josta aiheutuu mahdollisimman pieni sivusaalislajien kiinnijäämisen riski.

2. FAD-välineen pinnanalaisten osien on oltava yksinomaan materiaalista, johon mikään ei jää kiinni (esim. ei köysiä tai peitteitä).

3. FAD-välineitä suunniteltaessa on asetettava etusijalle biohajoavien materiaalien käyttö.


( 1 ) Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

( 2 ) Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).

( 4 ) Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1).

( 6 ) Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/1251, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, unionin monivuotisesta ohjelmasta kalastus- ja vesiviljelyalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten kaudella 2017–2019 (EUVL L 207, 1.8.2016, s. 113).

( 7 ) Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

( 8 ) Menettelyn numero 2015/0289(COD), ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

( *1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 1).”

Top