02016R1036 — FI — 11.08.2020 — 003.001

---

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1036, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (kodifikaatio) (EUVL L 176 30.6.2016, s. 21)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2321, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017,	L 338	1	19.12.2017
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/825, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018,	L 143	1	7.6.2018
►M3	KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/1173, annettu 4 päivänä kesäkuuta 2020,	L 259	1	10.8.2020

---

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1036,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016,

polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta

(kodifikaatio)

1 artikla

Periaatteet

1.  Polkumyyntitulli voidaan asettaa polkumyynnillä tuodulle tuotteelle, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen unionissa aiheuttaa vahinkoa.

2.  Tuotetta pidetään polkumyynnillä tuotuna, jos sen vientihinta unioniin on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta viejämaassa.

3.  Viejämaa on tavallisesti alkuperämaa. Se voi kuitenkin olla välittäjänä toimiva maa, paitsi jos tuotteet esimerkiksi ainoastaan kuljetetaan sen kautta, sellaisia tuotteita ei valmisteta viejämaassa tai viejämaassa ei ole vertailukelpoista hintaa näille tuotteille.

4.  Tässä asetuksessa ilmaisu ”samankaltainen tuote” tarkoittaa tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlainen kuin kysymyksessä oleva tuote, tai sellaisen tuotteen puuttuessa muuta tuotetta, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta.

2 artikla

Polkumyynnin määrittely

A.   NORMAALIARVO

1.  Normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin.

Jos viejä ei tuota tai myy samankaltaista tuotetta viejämaassa, normaaliarvo määritetään muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella.

Sellaisten osapuolten, joiden välillä näyttää olevan etuyhteys tai hyvitysjärjestely, välisiä hintoja ei voida pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä sovellettuina ja niitä voidaan käyttää normaaliarvon määrittämisessä vain, jos vahvistetaan, että tällainen yhteys ei vaikuta hintoihin.

Kun määritetään, onko kahden osapuolen välillä etuyhteys, huomioon voidaan ottaa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 ( 1 ) 127 artiklassa esitetty etuyhteydessä olevien osapuolten määritelmä.

2.  Normaaliarvon määritykseen käytetään tavallisesti kotimarkkinoiden kulutukseen tarkoitetun samankaltaisen tuotteen myyntiä, jos myynnin määrä on vähintään viisi prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnin määrästä unioniin. Alhaisempaa myynnin määrää voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi silloin, kun käytettyjä hintoja pidetään kyseisillä markkinoilla edustavina.

3.  Mikäli samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä tai erityisestä markkinatilanteesta johtuen tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa, tai tavanomaisessa kaupankäynnissä soveltuvaan kolmanteen maahan käytettyjen vientihintojen perusteella edellyttäen, että hinnat ovat edustavia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun erityisen markkinatilanteen voidaan katsoa vallitsevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta muun muassa, jos hinnat ovat keinotekoisen alhaisia, jos vaihtokauppaa harjoitetaan merkittävässä määrin tai jos kyse on ei-kaupallisista valmistusmenettelyistä.

4.  Kun samankaltaista tuotetta myydään viejämaan kotimarkkinoilla tai kolmanteen maahan hinnoilla, jotka ovat alhaisempia kuin tuotannon (kiinteät ja muuttuvat) yksikkökustannukset lisättynä myynti-, hallinto- ja muilla kustannuksilla, myynnin voidaan hintansa vuoksi katsoa poikkeavan tavanomaisessa kaupankäynnissä käytetystä ja se voidaan jättää huomioon ottamatta normaaliarvoa määritettäessä vain, jos määritetään myynnin tapahtuneen pidennetyn ajanjakson kuluessa huomattavissa määrin ja hinnoilla, joilla ei voida kattaa kaikkia kustannuksia kohtuullisen ajan kuluessa.

Jos hinnat, jotka ovat myyntihetkellä kustannuksia alhaisempia, ylittävät tutkimusjakson kustannusten painotetun keskiarvon, niiden on katsottava kattavan kustannukset kohtuullisen ajan kuluessa.

Pidennetyllä ajanjaksolla tarkoitetaan tavallisesti vuotta tai ainakin kuutta kuukautta, ja yksikkökustannuksia alhaisemmilla hinnoilla tapahtuvaa myyntiä pidetään määrältään huomattavana tämän ajanjakson kuluessa, jos vahvistetaan, että myyntihinnan painotettu keskiarvo on painotettua keskimääräistä yksikkökustannusta alhaisempi tai että yksikkökustannuksia alhaisemmilla hinnoilla tapahtuvan myynnin määrä on vähintään 20 prosenttia normaaliarvon määrityksessä käytetystä myynnistä.

5.  Kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

Jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi osapuolen, jota asia koskee, kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.

Kustannusten asianmukaista kohdentamista koskevat todisteet otetaan huomioon, jos osoitetaan, että tämäntyyppistä kohdentamista on todellisesti käytetty. Jos soveltuvampaa menetelmää ei ole, käytetään mieluiten liikevaihtoon perustuvaa kohdentamisjärjestelmää. Kustannukset oikaistaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien suhteen, jotka hyödyttävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa, ellei kyseisiä kustannuksia jo ole otettu huomioon tässä alakohdassa tarkoitetussa kustannusten kohdentamisessa.

Jos kustannuksiin niiden kattamiseen kuluvan tietyn ajanjakson aikana vaikuttaa uusien, huomattavia lisäinvestointeja vaativien tuotantovälineiden käyttö ja kapasiteetin heikko käyttöaste koko tutkimusajanjakson tai sen osan kuluessa tapahtuvan perustamistoiminnan vuoksi, perustamisajanjakson keskimääräiset kustannukset ovat edellä mainittujen kohdentamissääntöjen mukaisesti sovellettavat kustannukset perustamisvaiheen lopussa, ja kyseisen ajanjakson osalta ne sisältyvät 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin painotettuihin keskimääräisiin kustannuksiin. Perustamisvaiheen kesto määritellään kyseessä olevalle tuottajalle tai viejälle ominaisten olosuhteiden mukaisesti, mutta se ei saa ylittää alkuperäistä kustannusten kattamiseen kulunutta asianmukaista aikaa. Kyseisenä tutkimusajanjaksona sovellettavien kustannusten oikaisujen osalta perustamisvaihetta koskevat, tutkimusajanjaksoa myöhempään ulottuvat tiedot otetaan huomioon silloin, kun ne toimitetaan ennen tarkastuskäyntejä ja kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen vireillepanosta.

6.  Myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa varten lisättyjen määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu tutkittavana olevan viejän tai valmistajan samankaltaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Jos kyseisiä määriä ei näin voida määrittää, ne voidaan määrittää käyttäen seuraavia perusteita:

▼M1

6 a.  

▼M1

7.  Tuonnissa, joka on peräisin maista, jotka tutkimuksen vireillepanopäivänä eivät ole WTO:n jäseniä ja jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/755 ( 2 ) liitteessä I, normaaliarvo määritetään asianmukaisessa edustavassa maassa käytettävän hinnan tai muodostetun arvon perusteella tai sellaisesta kolmannesta maasta muihin maihin, myös unioniin, vietäessä käytetyn hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.

Asianmukainen edustava maa valitaan hyväksyttävällä tavalla ottaen huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot ja erityisesti kyseisen maan vähintään yhden viejän ja tuottajan tekemä yhteistyö. Jos tällaisia maita on useampi kuin yksi, etusijalle asetetaan tarvittaessa maat, joissa sosiaaliturva ja ympäristönsuojelu ovat riittävällä tasolla. Huomioon on otettava myös määräajat. Tarvittaessa käytetään saman tutkimuksen kohteena olevaa asianmukaista edustavaa maata.

Tutkimuksen osapuolille ilmoitetaan pikaisesti tutkimuksen alkamisen jälkeen suunnitellusta maasta, ja niillä on kymmenen päivää aikaa esittää huomautuksia.

▼B

B.   VIENTIHINTA

8.  Vientihinta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta tuotteesta, joka on myyty vientiin viejämaasta unioniin.

9.  Jos vientihintaa ei ole tai jos näyttää siltä, että vientihinta ei ole luotettava, koska viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on etuyhteys tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan muodostaa sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai jos tuotteita ei jälleenmyydä riippumattomalle ostajalle tai niitä ei jälleenmyydä samanlaisessa kunnossa, jossa ne olivat tuotaessa, millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella.

Kyseisissä tapauksissa tehdään oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten, myös verojen ja tullien, ja voittomarginaalin huomioon ottamiseksi luotettavan vientihinnan laskemiseksi unionin rajalla.

Oikaistaviin kustannuksiin kuuluvat tuojan vastuulla tavallisesti olevat kustannukset, jotka kuitenkin maksaa sellainen osapuoli joko unionissa tai sen ulkopuolella, jolla näyttää olevan etuyhteys tai hyvitysjärjestely tuojan tai viejän kanssa, ja erityisesti seuraavat tekijät: tavanomainen kuljetus, vakuutus, käsittely, lastaus sekä liitännäiskustannukset, tullit, polkumyyntitullit sekä muut tuojamaassa tavaroiden tuonnin tai myynnin vuoksi maksettavat maksut sekä kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoa.

C.   VERTAILU

10.  Vientihinnan ja normaaliarvon välillä on tehtävä tasapuolinen vertailu. Vertailu on tehtävä kaupan samassa portaassa ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen ja ottaen asianmukaisesti huomioon muut mahdolliset hintojen vertailuun vaikuttavat erot. Elleivät muodostettu normaaliarvo ja vientihinta ole verrattavissa, kussakin tapauksessa on asianmukaisesti otettava huomioon, oikaisujen muodossa, tapauksen tosiseikat tutkien, hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet. Oikaisujen toistamista on vältettävä etenkin silloin, kun kyseessä ovat alennukset, hyvitykset, määrät ja kaupan portaisiin liittyvät erot. Erityisten olosuhteiden täyttyessä oikaisuja voidaan tehdä seuraavien tekijöiden mukaisesti:

D.   POLKUMYYNTIMARGINAALI

11.  Jollei tasapuolista vertailua koskevista säännöksistä muuta johdu, polkumyyntimarginaalien olemassaolo tutkimusajanjakson aikana määritetään tavallisesti normaaliarvon painotetun keskiarvon ja kaiken unioniin suuntautuvan viennin hintojen painotetun keskiarvon välisellä vertailulla tai yksittäisten normaaliarvojen ja unioniin suuntautuvan viennin yksittäisten hintojen välisellä vertailulla kunkin liiketapahtuman osalta. Painotettuun keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa voidaan kuitenkin verrata unioniin suuntautuvien yksittäisten vientitapahtumien hintoihin, jos vientihintojen rakenteessa on eri ostajien, alueiden tai ajanjaksojen välillä huomattavia eroja ja jos harjoitetun polkumyynnin tosiasiallinen laajuus ei käy ilmi tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä määritettyjen menetelmien avulla. Tässä kohdassa ei suljeta pois mahdollisuutta käyttää otoksia 17 artiklan mukaisesti.

12.  Polkumyyntimarginaali on määrä, jolla normaaliarvo ylittää vientihinnan. Jos polkumyyntimarginaalit vaihtelevat, voidaan vahvistaa painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali.

3 artikla

Vahingon määritys

1.  Tässä asetuksessa käsitteellä 'vahinko' tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, unionin tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä unionin tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.

2.  Vahingon määrityksen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu:

3.  Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän osalta on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa unioniin tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi kyseisistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

4.  Jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnin vuoksi, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain, jos:

5.  Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan unionin tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen tuotannonalan tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- tai vientitukikäytäntöjen vaikutuksista; tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys; myynnin, voittojen, tuotannon, markkinaosuuden, tuottavuuden, investointien tuoton sekä kapasiteetin käyttöasteen tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen; hintaan vaikuttavat tekijät unionissa; tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastot, työllisyys, palkat, kasvu sekä pääoman saanti tai investoinnit. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.

6.  On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Erityisesti kyseessä on sen näyttäminen, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja/tai hinnoilla on unionin tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7.  Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle, eikä kyseisten tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa huomioon otettavina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja unionin tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä unionin tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.

8.  Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta on arvioitava suhteessa samankaltaisen tuotteen unionin tuotannonalan tuotantoon silloin, kun käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tämän tuotannon erillisen tunnistamisen esimerkiksi tuotantomenetelmien, myynnin ja voittojen perusteella. Jos kyseisen tuotannon erillinen tunnistaminen ei ole mahdollista, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.

9.  Merkittävän vahingon uhan on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Sellaisen olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, on täytynyt olla selvästi nähtävissä ja sen on oltava välittömästi uhkaava.

Merkittävän vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi on tarkasteltava muun muassa sellaisia tekijöitä kuin:

Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että polkumyynnillä tapahtuva muu vienti on välittömästi uhkaavaa ja että jos suojatoimia ei toteuteta, aiheutuu merkittävää vahinkoa.

4 artikla

Unionin tuotannonalan määritelmä

▼M2

1.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’unionin tuotannonalalla’ samankaltaisten tuotteiden tuottajia unionissa kokonaisuutena tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa pääosan kyseisten tuotteiden koko unionin tuotannosta, paitsi että:

▼B

Tällaisissa olosuhteissa vahinkoa voidaan pitää olemassa olevana, vaikka suurimmalle osalle koko unionin tuotannonalasta ei ole aiheutunut vahinkoa, sillä edellytyksellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on keskittynyt tälle eristyneelle markkina-alueelle ja että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttaa vahinkoa tuottajille, jotka vastaavat kaikesta tai melkein kaikesta tuotannosta tällaisella markkina-alueella.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa tuottajien katsotaan olevan etuyhteydessä viejiin tai tuojiin vain, jos:

Tätä kohtaa sovellettaessa toisen katsotaan valvovan toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai toiminnallinen asema oikeuttaa määräämään pakotteita tai antamaan käskyjä jälkimmäiselle.

3.  Milloin unionin tuotannonalan on tulkittu käsittävän tietyn alueen tuottajat, viejille annetaan mahdollisuus kyseisen alueen osalta antaa sitoumukset 8 artiklan mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa, arvioitaessa unionin etua toimenpiteiden suhteen, alueen etuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos tyydyttävää sitoumusta ei anneta nopeasti tai jos kyseessä ovat 8 artiklan 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut tilanteet, väliaikainen tai lopullinen tulli voidaan ottaa käyttöön koko unionin osalta. Tällaisessa tapauksessa tullit voidaan rajoittaa koskemaan erityisiä tuottajia tai viejiä, jos se on mahdollista.

4.  Tähän artiklaan sovelletaan 3 artiklan 8 kohdan säännöksiä.

5 artikla

Menettelyn aloittaminen

1.  Jollei 6 kohdasta muuta johdu, tutkimus minkä tahansa väitetyn polkumyynnin olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määrittelemiseksi voidaan panna vireille unionin tuotannonalan puolesta toimivan kenen tahansa luonnollisen henkilön tai minkä tahansa oikeushenkilön tai minkä tahansa järjestön, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, tekemän kirjallisen valituksen perusteella.

▼M2

Valituksia voivat myös toimittaa yhdessä unionin tuotannonala tai sen puolesta toimiva kuka tahansa luonnollinen henkilö tai mikä tahansa oikeushenkilö tai mikä tahansa järjestö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, ja ammattiyhdistykset, taikka ammattiyhdistykset voivat tukea näitä valituksia. Tämä ei vaikuta unionin tuotannonalan mahdollisuuteen peruuttaa valitus.

▼B

Valitus voidaan osoittaa komissiolle tai jäsenvaltiolle, joka toimittaa sen komissiolle. Komissio lähettää jäsenvaltioille jäljennöksen kaikista saamistaan valituksista. Valitus katsotaan jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun komissio on vastaanottanut sen kirjattuna kirjeenä tai kun komissio on toimittanut vastaanottoilmoituksen.

Jos jäsenvaltiolla on valituksen puuttuessa hallussaan riittävät todisteet polkumyynnistä ja unionin tuotannonalalle siitä aiheutuneesta vahingosta, sen on toimitettava ne viipymättä komissiolle.

▼M2

1 a.  Komissio auttaa pääosin pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yritykset) koostuvia erilaisia ja hajanaisia toimialoja käyttämään kaupan suojatointa tarjoamalla pk-yritysten käyttöön varatun tukipalvelun esimerkiksi tiedottamalla, antamalla yleistä tietoa ja selityksiä menettelyistä ja siitä, kuinka valitus toimitetaan, julkaisemalla vakiomuotoisia kyselylomakkeita kaikilla unionin virallisilla kielillä ja vastaamalla yleisiin kysymyksiin, jotka eivät koske yksittäistapauksia.

Pk-yritysten tukipalvelu asettaa saataville vakiomuotoisia lomakkeita jatkuviin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen tilastotietojen toimittamiseksi sekä kyselylomakkeita.

▼B

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun valitukseen on sisällyttävä todisteita polkumyynnistä, vahingosta ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä. Valitukseen on sisällyttävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä seuraavista seikoista:

3.  Komissio tutkii niin hyvin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttö tutkimuksen vireille panemisen oikeuttamiseksi riittävä.

4.  Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos samankaltaisen tuotteen unionin tuottajien valitukselle esittämän tuen tai vastustuksen perusteella päätetään, että unionin tuotannonala on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan unionin tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne unionin tuottajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota tuottaa se osa unionin tuotannonalasta, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat unionin tuottajat vastaavat alle 25 prosentista unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.

5.  Viranomaisten on vältettävä tutkimuksen vireille panemiseksi tehdyn valituksen julkistamista, jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole päätetty. Viranomaisten on kuitenkin tehtävä ilmoitus kyseisen viejämaan julkisen vallan edustajille saatuaan asianmukaisesti todisteilla vahvistetun valituksen ja ennen tutkimuksen vireille panemista.

6.  Jos komissio erityisissä olosuhteissa päättää panna tutkimuksen vireille ilman unionin tuotannonalan tekemää tai sen puolesta tehtyä kirjallista valitusta tällaisen tutkimuksen vireille panemiseksi, on tämä vireillepano oikeutettua ainoastaan, jos on riittävästi todisteita polkumyynnin, vahingon ja syy-yhteyden olemassaolosta 2 kohdan mukaisesti. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja, kun se on määrittänyt tällaisen tutkimuksen vireillepanon tarpeen.

7.  Päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta polkumyyntiä ja vahinkoa koskevia todisteita on tutkittava samanaikaisesti. Valitus hylätään, jos polkumyyntiä tai vahinkoa koskevat todisteet ovat riittämättömät menettelyn jatkamisen oikeuttamiseksi. Menettelyä ei saa aloittaa sellaista maata vastaan, jonka tuonti edustaa alle yhden prosentin markkinaosuutta, elleivät tällaiset maat yhteensä edusta kolmea prosenttia tai enempää unionin kulutuksesta.

8.  Valitus voidaan peruuttaa ennen tutkimuksen vireillepanoa, missä tapauksessa katsotaan, ettei sitä ole jätetty.

9.  Jos on ilmeistä, että menettelyn aloittamiseen on riittävä näyttö, komissio aloittaa menettelyn valituksen jättämispäivää seuraavien 45 päivän aikana ja julkaisee ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ellei riittävää näyttöä ole esitetty, valituksen tekijälle on ilmoitettava asiasta 45 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle. Komissio toimittaa jäsenvaltioille valituksen tarkastelua koskevia tietoja tavallisesti 21 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle.

10.  Ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta, määrätään tutkimuksen kohteena oleva tuote ja maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja vahvistetaan, että kaikki tarvittavat tiedot on toimitettava komissiolle.

Siinä annetaan määräajat, joiden kuluessa asianomaiset osapuolet voivat ilmoittautua, esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja, jos nämä näkökannat ja tiedot on otettava huomioon tutkimuksessa. Lisäksi siinä täsmennetään määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat pyytää komissiolta tulla kuulluksi 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

11.  Komissio ilmoittaa asiaan liittyville tiedossaan oleville viejille, tuojille sekä viejiä ja tuojia edustaville järjestöille, samoin kuin viejämaan edustajille ja valituksen tekijöille menettelyn aloittamisesta ja toimittaa 1 kohdan mukaisesti vastaanotetun kirjallisen valituksen tekstin kokonaisuudessaan, luottamuksellisten tietojen suojaamisesta huolehtien, tiedossa oleville viejille, viejämaan viranomaisille ja pyynnöstä muille asianomaisille osapuolille. Silloin kun asianomaisia viejiä on erityisen paljon, voi kirjallisen valituksen kokonaisuudessaan toimittaa edellä esitetystä poiketen vain viejämaan viranomaisille tai kyseessä olevalle järjestölle.

12.  Polkumyyntitutkimus ei estä tulliselvitystä.

6 artikla

Tutkimus

1.  Menettelyn alettua komissio, toimien yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, aloittaa tutkimuksen unionissa. Tämä tutkimus käsittää samanaikaisesti sekä polkumyynnin että siitä aiheutuneen vahingon.

Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista.

Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon.

2.  Polkumyyntitutkimuksessa käytettyjen kyselylomakkeiden vastaanottajille on annettava vähintään 30 päivää vastausaikaa. Viejien osalta määräaika alkaa kyselylomakkeen vastaanottamispäivästä, ja lomakkeen katsotaan olevan vastaanotettu seitsemän päivän kuluessa siitä päivämäärästä, jolloin se lähetettiin viejälle tai välitettiin viejämaan asianomaiselle diplomaattiselle edustajalle. Mainittua 30 päivän määräaikaa voidaan pidentää ottaen huomioon tutkimukselle säädetty määräaika ja sillä edellytyksellä, että kyseinen osapuoli ilmoittaa pätevän, erityisistä olosuhteista johtuvan syyn tällaisen pidennyksen saamiseksi.

3.  Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi.

Niiden on välitettävä komissiolle pyydetyt tiedot sekä tulokset suoritetuista todentamisista, tarkasteluista tai tutkimuksista.

Jos näillä tiedoilla on yleistä mielenkiintoa tai jos jäsenvaltio on pyytänyt toimittamaan nämä tiedot, komissio toimittaa tiedot jäsenvaltioille, jolleivät ne ole luottamuksellisia, jolloin se toimittaa yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen.

4.  Komissio voi pyytää jäsenvaltioita suorittamaan tarpeellisia todentamisia ja tarkasteluja erityisesti tuojien, kauppiaiden sekä unionin tuottajien keskuudessa ja suorittamaan tutkimuksia kolmansissa maissa, jos kyseiset yritykset antavat suostumuksensa ja jos kyseisen maan julkisen vallan edustajille on ilmoitettu virallisesti asiasta, eivätkä ne vastusta asiaa.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet komission pyyntöjen noudattamiseksi.

Komission virkamiehet voivat, jos komissio tai jäsenvaltio sitä pyytää, avustaa jäsenvaltioiden virkamiehiä suorittamaan tehtävänsä.

5.  Asianomaisia osapuolia, jotka ovat ilmoittautuneet 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, kuullaan, jos ne ovat tehneet kirjallisen kuulemista koskevan pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että ne ovat osapuolia, joita asia koskee ja joihin menettelyn lopputuloksella saattaa olla vaikutusta, ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla.

6.  Tuojille, viejille, viejämaan julkisen vallan edustajille ja valituksen tekijöille, jotka ovat ilmoittautuneet 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, järjestetään pyynnöstä mahdollisuus kohdata osapuolet, joiden edut ovat ristiriidassa, vastakkaisista väitteistä keskustelemiseksi.

Jos mahdollisuus järjestetään, on otettava huomioon tarve suojata tietojen luottamuksellisuus sekä osapuolten oma etu.

Osapuolten ei ole pakko osallistua kohtaamiseen, eikä tietyn osapuolen poissaolosta aiheudu vahinkoa sen asialle.

Tämän kohdan mukaisesti suullisesti toimitetut tiedot otetaan huomioon siltä osin kuin ne myöhemmin vahvistetaan kirjallisesti.

▼M2

7.  Unionin tuottajat, ammattiyhdistykset, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt, käyttäjät ja kuluttajajärjestöt, jotka ovat ilmoittautuneet 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, samoin kuin viejämaan edustajat, voivat kirjallisesta pyynnöstään tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten toimittamia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat olennaisia niiden etujen puolustamisen kannalta eivätkä tiedot ole luottamuksellisia 19 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja jos niitä käytetään tutkimuksessa.

▼B

Kyseiset osapuolet voivat esittää huomioitaan näistä tiedoista, ja niiden huomautukset otetaan huomioon siltä osin kuin ne ovat riittävästi perusteltuja.

8.  Asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen, joiden perusteella päätelmät tehdään, paikkansapitävyys on tutkittava niin hyvin kuin mahdollista, paitsi 18 artiklassa vahvistetuissa olosuhteissa.

▼M2

9.  Edellä olevan 5 artiklan 9 kohdan mukaisesti aloitettujen menettelyjen osalta tutkimus päätetään, jos mahdollista, yhden vuoden kuluessa. Joka tapauksessa tutkimukset päätetään aina 14 kuukauden kuluessa niiden vireillepanosta 8 artiklan perusteella tehtyjen päätelmien mukaisesti sitoumusten osalta tai 9 artiklan perusteella tehtyjen päätelmien mukaisesti lopullisten toimien osalta. Tutkimusajanjaksot on mahdollisuuksien mukaan sovitettava yhteen varainhoitovuoden kanssa erityisesti silloin, kun on kyse pääosin pk-yrityksistä koostuvista erilaisista ja hajanaisista toimialoista.

▼M2

10.  Samankaltaisen tuotteen unionin tuottajia pyydetään tekemään yhteistyötä komission kanssa tutkimuksissa, jotka on pantu vireille 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

11.  Komissiossa on oltava kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimi, jonka toimivaltuudet ja velvollisuudet määritellään komission hyväksymällä toimeksiannolla ja joka turvaa asianomaisten osapuolten menettelyllisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen.

▼B

7 artikla

Väliaikaiset toimenpiteet

▼M2

1.  Väliaikaisia tulleja voidaan määrätä, jos

Väliaikaiset tullit on otettava käyttöön aikaisintaan 60 päivän ja tavallisesti viimeistään seitsemän kuukauden kuluttua menettelyn aloittamisesta ja joka tapauksessa viimeistään kahdeksan kuukauden kuluttua menettelyn aloittamisesta.

Väliaikaisia tulleja ei oteta käyttöön, ennen kuin kolme viikkoa on kulunut siitä, kun niistä on lähetetty tieto asianomaisille osapuolille 19 a artiklan mukaisesti (ennakkoilmoituskausi). Tällaisen tiedon toimittaminen ei vaikuta komission mahdollisesti tekemiin myöhempiin asiaa koskeviin päätöksiin.

Komissio tarkastaa viimeistään 9 päivänä kesäkuuta 2020, onko tuonti kasvanut huomattavasti ennakkoilmoituskaudella ja, jos näin on tapahtunut, onko siitä aiheutunut lisävahinkoa unionin tuotannonalalle niistä toimenpiteistä huolimatta, joita komissio on saattanut toteuttaa 14 artiklan 5 a kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan perusteella. Se tukeutuu erityisesti 14 artiklan 6 kohdan perusteella kerättyihin tietoihin ja muihin käytettävissään oleviin asiaankuuluviin tietoihin. Komissio hyväksyy delegoidun säädöksen 23 a artiklan mukaisesti muuttaakseen ennakkoilmoituskauden keston kahdeksi viikoksi, jos tuonti on kasvanut huomattavasti ja aiheuttanut lisävahinkoa, ja neljäksi viikoksi, jos näin ei ole tapahtunut.

Komissio julkistaa verkkosivustollaan aikomuksensa ottaa käyttöön väliaikaiset tullit, mukaan lukien tieto mahdollisten tullien määrästä, samalla kun se toimittaa asianomaisille osapuolille 19 a artiklan mukaiset tiedot.

▼B

2.  Väliaikaisen polkumyyntitullin määrä ei saa ylittää väliaikaisesti vahvistetun polkumyyntimarginaalin määrää, ja sen on oltava tätä marginaalia alhaisempi, jos alhaisempi tullin määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseen.

▼M2

2 a.  Tutkiessaan, riittääkö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli poistamaan aiheutuneen vahingon, komission on otettava huomioon se, onko tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta olemassa raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä.

Tätä kohtaa sovellettaessa raaka-aineisiin liittyvät vääristymät koostuvat seuraavista toimenpiteistä: kaksoishintajärjestelyt, vientitullit, viennin lisäverot, vientikiintiöt, vientikiellot, vientiverot, lupavaatimukset, vähimmäisvientihinnat, arvonlisäveron palautusten pienennykset tai poistamiset, viejien tulliselvityspaikkoja koskevat rajoitukset, hyväksyttyjen viejien luettelot, kotimarkkinoita koskevat vaatimukset, raaka-aineen louhiminen kytköskäyttöön, jos raaka-aineen hinta on huomattavasti alempi kuin edustavilla kansainvälisillä markkinoilla.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 a artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi lisäämällä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun luetteloon lisää raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä, jos OECD:n tietokannassa ”Inventory on export restrictions on industrial raw materials” tai missä tahansa muussa tämän tietokannan korvaavassa OECD:n tietokannassa yksilöidään muuntyyppisiä toimenpiteitä.

Tutkimus käsittää kaikki tämän kohdan toisessa alakohdassa tunnistetut raaka-aineisiin liittyvät vääristymät, joiden olemassaolosta komissiolla on riittävästi todisteita 5 artiklan mukaisesti.

Tässä asetuksessa sellaisen yksittäisen jalostamattoman tai jalostetun raaka-aineen, mukaan lukien energia, jonka osalta vääristymä on todettu, osuuden tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista on oltava vähintään 17 prosenttia. Tätä koskevassa laskennassa käytetään raaka-aineen vääristymätöntä hintaa, sellaisena kuin se on edustavilla kansainvälisillä markkinoilla.

2 b.  Tämän artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, jos komissio voi kaikkien toimitettujen tietojen perusteella selvästi päätellä, että on unionin edun mukaista määrittää väliaikaisten tullien määrä tämän artiklan 2 a kohdan mukaisesti. Komissio pyytää omasta aloitteestaan asianomaisilta osapuolilta tietoja, joiden perusteella se voi päättää, sovelletaanko tämän artiklan 2 kohtaa vai 2 a kohtaa. Tässä yhteydessä komissio tutkii kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka koskevat esimerkiksi viejämaan käyttämätöntä kapasiteettia, kilpailua raaka-aineista ja vaikutusta unionin yritysten toimitusketjuihin. Jos asianomaiset osapuolet eivät tee yhteistyötä, komissio voi päättää, että on unionin edun mukaista soveltaa tämän artiklan 2 a kohtaa. Tämä seikka on otettava erityisesti huomioon, kun suoritetaan 21 artiklan mukaista unionin edun tarkastelua.

2 c.  Tapauksissa, joissa vahinkomarginaali lasketaan tavoitehinnan perusteella, käytettävä tavoitevoitto on määritettävä ottamalla huomioon sellaiset tekijät kuin kannattavuustaso ennen tutkimuksen kohteena olevasta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Tällainen voittomarginaali ei saa olla matalampi kuin kuusi prosenttia.

2 d.  Tavoitehintaa määritettäessä on otettava asianmukaisesti huomioon unionin tuotannonalan tosiasialliset tuotantokustannukset, jotka määräytyvät sellaisten monenvälisten ympäristösopimusten ja niihin liitettyjen pöytäkirjojen, joissa unioni on osapuolena, tai tämän asetuksen liitteessä I a lueteltujen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten perusteella. Huomioon on otettava myös kyseisistä sopimuksista ja yleissopimuksista aiheutuvat tulevat kustannukset, joita tämän artiklan 2 c kohta ei kata ja joita unionin tuotannonalalle aiheutuu 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteen soveltamiskauden aikana.

▼B

3.  Väliaikaisten tullien kantaminen varmistetaan vakuudella, ja tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen unionissa edellyttää tällaisen vakuuden antamista.

4.  Komissio hyväksyy väliaikaiset toimenpiteet 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.  Jos jäsenvaltio pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, komissio päättää viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, onko syytä ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli.

6.  Väliaikaiset tullit voidaan ottaa käyttöön kuudeksi kuukaudeksi ja niiden voimassaoloaikaa voidaan pidentää kolmella kuukaudella tai ne voidaan ottaa käyttöön yhdeksäksi kuukaudeksi. Niiden voimassaoloaikaa voidaan kuitenkin pidentää tai ne voidaan ottaa käyttöön yhdeksäksi kuukaudeksi ainoastaan, jos sellaiset viejät, jotka edustavat huomattavaa prosentuaalista osuutta kyseisistä liiketoimista, sitä pyytävät tai jos kyseiset viejät eivät esitä vastalausetta komission ilmoittaessa aikomuksestaan.

8 artikla

Sitoumukset

▼M2

1.  Mikäli polkumyynti ja vahinko on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumusesitykset, joissa viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai olemaan viemättä tuotteita polkumyyntihintaan, jos polkumyynnin vahingollinen vaikutus saadaan näin poistettua.

Tällöin komission 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön ottamia väliaikaisia tulleja tai tapauksen mukaan 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön otettuja lopullisia tulleja ei sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumusten hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna.

Sitoumukseen perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia, kuin on tarpeen polkumyyntimarginaalin poistamiseksi, ja niiden on oltava polkumyyntimarginaalia alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.

Sen selvittämisessä, riittävätkö sitoumukseen perustuvat polkumyyntimarginaalia alhaisemmat hinnankorotukset poistamaan vahingon, sovelletaan vastaavasti 7 artiklan 2 a, 2 b, 2 c ja 2 d kohtaa.

▼B

2.  Komissio voi ehdottaa sitoumuksia, mutta viejiä ei voida pakottaa niihin. Se, että viejät eivät esitä tällaisia sitoumuksia tai eivät hyväksy niitä koskevia esityksiä, ei mitenkään vaikuta tapauksen käsittelyyn.

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin jatkumista voidaan kuitenkin pitää osoituksena siitä, että vahingon uhkan toteutuminen on mahdollinen. Viejiltä ei pyydetä sitoumuksia eikä sitoumuksia niiden osalta hyväksytä, ellei polkumyyntiä ja siitä aiheutuvaa vahinkoa ole väliaikaisesti vahvistettu.

▼M2

Poikkeustapauksia lukuun ottamatta sitoumukset on esitettävä viimeistään viisi päivää ennen sen ajanjakson päättymistä, jonka kuluessa huomautuksia voidaan tehdä 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että muilla osapuolilla on mahdollisuus esittää huomautuksensa.

3.  Esitettyjä sitoumuksia ei tarvitse hyväksyä, jos niiden hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä, kuten silloin, kun tosiasiallisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri, tai muista, kuten yleisestä käytännöstä johtuvista, syistä, joihin kuuluvat erityisesti monenvälisissä ympäristösopimuksissa ja niihin liitetyissä pöytäkirjoissa, joissa unioni on osapuolena, ja tämän asetuksen liitteessä I a luetelluissa ILO:n yleissopimuksissa vahvistetut periaatteet ja velvoitteet. Kyseessä olevalle viejälle voidaan ilmoittaa syyt, joiden perusteella sitoumusesityksen hylkäämistä ehdotetaan, ja antaa sille mahdollisuus esittää huomautuksensa asiasta. Hylkäämisen syyt on ilmoitettava lopullisessa päätöksessä.

4.  Sitoumusta esittävien osapuolten on toimitettava sitoumuksesta täysin 19 artiklan mukainen toisinto, joka ei ole luottamuksellinen, jotta se voidaan toimittaa asianomaisille tutkimuksen osapuolille sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Lisäksi unionin tuotannonalalle on annettava tilaisuus esittää huomautuksensa sitoumuksen tärkeimmistä ominaispiirteistä ennen sitoumusesityksen hyväksymistä.

▼B

5.  Kun sitoumukset hyväksytään, tutkimus päätetään. Komissio päättää tutkimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.  Jos sitoumus hyväksytään, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus yleensä saatetaan loppuun. Jos tällaisessa tapauksessa päätetään, että polkumyyntiä tai vahinkoa ei ole ollut, sitoumus raukeaa ilman eri toimenpiteitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen päätelmä johtuu pääasiallisesti sitoumuksen olemassaolosta. Tällaisessa tapauksessa voidaan vaatia, että sitoumus on voimassa kohtuullisen ajan.

Mikäli päädytään polkumyynnin ja vahingon vahvistamiseen, sitoumus on voimassa ehtojensa ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

7.  Komission on vaadittava jokaiselta viejältä, jonka sitoumus on hyväksytty, määräajoin tietoja, jotka liittyvät kyseisen sitoumuksen toteuttamiseen, ja asiaankuuluvien tietojen todentamisen sallimista. Kieltäytymistä noudattamasta näitä velvoitteita pidetään sitoumuksen rikkomisena.

8.  Jos sitoumukset hyväksytään tiettyjen viejien osalta tutkimuksen kuluessa, niiden katsotaan 11 artiklaa sovellettaessa tulevan voimaan siitä päivästä alkaen, jona tutkimus viejämaan osalta päätetään.

9.  Jos sitoumuksen antanut osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, sitoumukselle annettu hyväksyntä peruutetaan komission päätöksellä tai tapauksen mukaan komission asetuksella, ja sitoumuksen sijasta aletaan soveltaa komission 7 artiklan mukaisesti käyttöön ottamaa väliaikaista tullia tai 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön otettua lopullista tullia, edellyttäen että kyseessä olevalle viejälle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseinen viejä on itse peruuttanut sitoumuksen. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja, kun se päättää sitoumuksen peruuttamisesta.

Kaikki asianomaiset osapuolet ja jäsenvaltiot voivat toimittaa tietoja, joihin sisältyy alustava näyttö sitoumuksen rikkomisesta. Myöhempi arviointi, jonka avulla selvitetään, onko sitoumusta rikottu, on tavallisesti saatettava päätökseen kuuden kuukauden ja joka tapauksessa viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa asiaa koskevan, asianmukaisesti perustellun pyynnön esittämisestä.

Komissio voi pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta apua sitoumusten seurannassa.

10.  Väliaikainen tulli voidaan 7 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos on syytä uskoa, että sitoumusta on rikottu, tai sitoumuksen rikkomis- tai peruuttamistapauksessa, jos sitoumukseen johtanutta tutkimusta ei ole päätetty.

9 artikla

Menettelyn tai tutkimuksen päättäminen ilman toimenpiteitä; lopullisten tullien käyttöön ottaminen

1.  Jos valitus peruutetaan, menettely voidaan päättää, paitsi jos päättäminen ei ole unionin edun mukaista.

2.  Jos suojatoimenpiteet ovat tarpeettomia, tutkimus tai menettely on päätettävä. Komissio päättää tutkimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M2

3.  Edellä olevan 5 artiklan 9 kohdan mukaisesti aloitetussa menettelyssä vahinkoa pidetään tavallisesti merkityksettömänä, jos tutkimuksen kohteena oleva tuonti edustaa pienempää määrää kuin 5 artiklan 7 kohdassa esitetyt määrät. Kyseinen menettely päätetään välittömästi, jos vahvistetaan, että polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina vientihinnasta on vähemmän kuin kaksi prosenttia.

4.  Jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä sekä sen aiheuttamasta vahingosta ja unionin etu edellyttää toimia 21 artiklan mukaisesti, komissio ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, komissio aloittaa kyseisen menettelyn viimeistään kuukautta ennen näiden tullien voimassaolon päättymistä.

Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, vaan sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos alhaisempi tullin määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Tässä yhteydessä sovelletaan vastaavasti 7 artiklan 2 a, 2 b, 2 c ja 2 d kohtaa.

Jos komissio ei ole kirjannut tuontia mutta se havaitsee lopullisia toimenpiteitä hyväksyessään kaikkien käytettävissään olevien merkityksellisten tietojen analysoinnin perusteella, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti on kasvanut edelleen huomattavasti ennakkoilmoituskaudella, komissio ottaa tästä kasvusta aiheutuneen lisävahingon huomioon määrittäessään vahinkomarginaalia ajanjaksolle, joka ei ole 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ajanjaksoa pidempi.

▼B

5.  Sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, jonka on todettu tapahtuvan polkumyynnillä ja aiheuttavan vahinkoa, otetaan syrjimättömällä tavalla käyttöön kussakin tapauksessa määrältään asianmukainen polkumyyntitulli, lukuun ottamatta tuontia, joka tulee sellaisen toimittajan kautta, jonka sitoumus on tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty.

Asetuksessa, jolla polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, määritetään kunkin toimittajan tai, jos tämä ei ole mahdollista, kyseisen toimittajamaan osalta käyttöön otettava tulli. Toimittajia, jotka ovat oikeudellisesti erillisiä muista toimittajista tai jotka ovat oikeudellisesti erillisiä valtiosta, voidaan kuitenkin pitää tullin määrittämisen kannalta yhtenä yksikkönä. Tämän alakohdan soveltamiseksi voidaan ottaa huomioon sellaiset tekijät kuin toimittajien ja valtion väliset tai toimittajien keskinäiset rakenteelliset tai yhtiöoikeudelliset yhteydet, valtion valvonta tai merkittävä vaikutus hinnoittelun ja tuotannon osalta tai asianomaisen toimittajamaan talouden rakenne.

6.  Milloin komissio on rajannut tutkimuksensa 17 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat ilmoittautuneet 17 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana tutkimuksessa, sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolten osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa riippumatta siitä, onko tällaisten osapuolten osalta määritetty normaaliarvo 2 artiklan 1–6 kohdan vai 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa sovellettaessa komissio ei ota huomioon nollamarginaaleja, vähimmäistason marginaaleja eikä 18 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa määritettyjä marginaaleja.

Yksilöllisiä tulleja sovelletaan tuontiin, jonka viejiä tai tuottajia käsitellään yksilöllisesti 17 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Taannehtivuus

1.  Väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, jotka luovutetaan vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun 7 artiklan 1 kohdan tai 9 artiklan 4 kohdan mukainen toimenpide tulee voimaan, jollei tässä asetuksessa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

2.  Jos väliaikaista tullia on sovellettu ja polkumyynnin ja vahingon olemassaolo on lopullisesti todettu, komissio päättää, mikä osuus väliaikaisesta tullista on kannettava lopullisesti, riippumatta siitä, otetaanko lopullinen polkumyyntitulli käyttöön.

Tässä yhteydessä 'vahinko' ei käsitä unionin tuotannonalan perustamisen merkittävää viivästystä eikä merkittävän vahingon uhkaa, paitsi jos päätellään, että kyseinen uhka olisi muodostunut merkittäväksi vahingoksi, jos väliaikaisia toimenpiteitä ei olisi sovellettu. Muissa tapauksissa, joissa ilmenee vahingon uhka tai viivästys, väliaikaiset määrät on vapautettava ja lopulliset tullit voidaan ottaa käyttöön vasta siitä päivästä alkaen, jona vahingon uhka tai merkittävä viivästys on lopullisesti määritetty.

3.  Jos lopullinen polkumyyntitulli on suurempi kuin väliaikainen tulli, erotusta ei kanneta. Jos lopullinen tulli on pienempi kuin väliaikainen tulli, tulli lasketaan uudelleen. Jos lopullisessa määrityksessä osoitetaan, että polkumyyntiä ei ole ollut, väliaikaista tullia ei vahvisteta.

4.  Lopullinen polkumyyntitulli voidaan kantaa tuotteista, jotka on luovutettu kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, mutta ei ennen tutkimuksen vireillepanoa, sillä edellytyksellä, että

5.  Jos sitoumuksia rikotaan tai ne peruutetaan, lopulliset tullit voidaan kantaa niiden tavaroiden osalta, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, sillä edellytyksellä, että tuonti on kirjattu 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja että taannehtivaa arviointia ei sovelleta ennen sitoumuksen rikkomista tai peruuttamista tapahtuneeseen tuontiin.

11 artikla

Voimassaoloaika, tarkastelut ja palautukset

1.  Polkumyyntitoimenpide on voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi.

2.  Polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmät tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai unionin tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja toimenpide on voimassa mainitun tarkastelun tuloksia odotettaessa.

▼M2

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä toimenpiteiden päättyessä. Tätä todennäköisyyttä voidaan tukea esimerkiksi todisteilla polkumyynnin ja vahingon jatkumisesta tai todisteilla siitä, että vahingon poistuminen johtuu kokonaan tai osittain toimenpiteiden olemassaolosta, tai todisteilla siitä, että viejien tilanne tai markkinaolosuhteet ovat sellaiset, että ne osoittavat uuden vahingollisen polkumyyntikäytännön todennäköisyyden, tai todisteilla raaka-aineisiin liittyvien vääristymien jatkumisesta.

▼B

Tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä viejillä, tuojilla, viejämaiden edustajilla ja unionin tuottajilla on mahdollisuus täydentää tarkastelupyynnössä esitettyjä väitteitä, ottaa kantaa niihin tai kumota ne, ja päätelmissä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asianmukaisesti asiakirjoilla osoitetut todisteet, jotka liittyvät kysymykseen siitä, jatkuisivatko polkumyynti ja vahinko toimenpiteiden päättymisen vuoksi tai toistuisivatko ne tästä syystä.

Toimenpiteen voimassaolon tulevasta päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä asianmukaisena päivänä tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden soveltamisajanjakson viimeisen vuoden kuluessa. Ilmoituksen jälkeen unionin tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön toisen alakohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua. Lisäksi on julkaistava ilmoitus tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä.

3.  Tarvetta toimenpiteiden jatkamiseen voidaan tarkastella, jos se on perusteltua, komission tai jäsenvaltion pyynnöstä tai, jos lopullisen toimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut kohtuullisen pitkä, vähintään vuoden mittainen aika, viejän, tuojan tai unionin tuottajien pyynnöstä, johon sisältyy riittävästi todisteita välivaiheen tarkastelun välttämättömyydestä.

Välivaiheen tarkastelu suoritetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainoksi ja/tai että vahingon jatkuminen tai toistuminen olisi epätodennäköistä, jos toimenpide kumottaisiin tai jos sitä muutettaisiin, tai että olemassa oleva toimenpide ei ole tai ei enää ole riittävä vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi.

Tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä komissio voi muun muassa tutkia, ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet tai ovatko olemassa olevat toimenpiteet poistaneet aiemmin 3 artiklan nojalla vahvistetun vahingon. Lopullisessa määrityksessä otetaan tässä suhteessa huomioon kaikki olennaiset ja asiakirjoilla osoitetut todisteet.

▼M1

Jos voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet perustuvat normaaliarvoon, joka on laskettu 2 artiklan 7 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli voimassa 19 päivänä joulukuuta 2017, 2 artiklan 1–6 a kohdassa säädetyllä menetelmällä korvataan normaaliarvon määrittämiseen käytetty alkuperäinen menetelmä vasta siitä päivästä alkaen, jona ensimmäinen kyseisten toimenpiteiden päättymistä koskeva 19 päivän joulukuuta 2017 jälkeen tehtävä tarkastelu pannaan vireille. Toimenpiteet ovat 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

▼B

4.  Tarkastelu tehdään myös yksittäisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseksi kyseisen viejämaan uusien viejien osalta, jotka eivät vieneet tuotetta sen tutkimusajanjakson aikana, johon toimenpiteet perustuvat.

Tarkastelu suoritetaan, jos uusi viejä tai tuottaja voi osoittaa, ettei se ole etuyhteydessä viejämaan viejiin tai tuottajiin, joiden tuotteeseen on kohdistettu polkumyyntitoimenpiteitä, ja jos uusi viejä tai tuottaja on tosiasiallisesti harjoittanut vientiä unioniin tutkimusajanjakson jälkeen tai jos se voi osoittaa, että sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viennistä unioniin.

Nopeutettu uuden viejän tarkastelu aloitetaan, kun unionin tuottajille on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa. Komission asetuksella tarkastelun aloittamisesta kumotaan uuden viejän osalta voimassa oleva tulli muuttamalla asetusta, jolla kyseinen tulli on otettu käyttöön, ja säätämällä siitä, että tuonti on kirjattava 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jotta siinä tapauksessa, että tarkastelussa päädyttäisiin määrittämään polkumyynti kyseisen viejän osalta, polkumyyntitullit voitaisiin kantaa taannehtivasti tarkastelun aloittamispäivästä.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos tullit on otettu käyttöön 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

▼M1

Jos voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet perustuvat normaaliarvoon, joka on laskettu 2 artiklan 7 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli voimassa 19 päivänä joulukuuta 2017, 2 artiklan 1–6 a kohdassa säädetyllä menetelmällä ei korvata normaaliarvon määrittämiseen käytettyä alkuperäistä menetelmää ennen päivää, jona ensimmäinen kyseisten toimenpiteiden päättymistä koskeva 20 päivän joulukuuta 2017 jälkeen tehtävä tarkastelu pannaan vireille. Toimenpiteet ovat 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

▼B

5.  Tämän asetuksen asianmukaisia säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä ja tutkimuksen suorittamista, lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat määräaikoja, sovelletaan kaikkiin 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti suoritettaviin tarkasteluihin.

Tarkastelut, jotka suoritetaan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, on suoritettava nopeasti ja saatettava tavallisesti päätökseen 12 kuukauden kuluessa tarkastelun vireillepanopäivästä. Nämä 2 ja 3 kohdan mukaisesti suoritettavat tarkastelut on joka tapauksessa aina saatettava päätökseen 15 kuukauden kuluessa vireillepanosta.

Tarkastelut, jotka suoritetaan 4 kohdan mukaisesti, on aina saatettava päätökseen yhdeksän kuukauden kuluessa vireillepanopäivästä.

Jos 2 kohdan mukaisesti suoritettava tarkastelu pannaan vireille samaan aikaan kun samassa menettelyssä on vireillä 3 kohdan mukainen tarkastelu, kyseinen 3 kohdan mukainen tarkastelu on saatettava päätökseen samassa määräajassa kuin 2 kohdan mukainen tarkastelu.

Jos tutkimusta ei ole saatettu päätökseen toisessa, kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetuissa määräajoissa:

Toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä tai niiden voimassa pitämisestä tämän kohdan mukaisesti julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

▼M2

Jos toimenpiteen voimassaolo päättyy 2 kohdan mukaisen tutkimuksen jälkeen, kaikki tulliselvitetyistä tavaroista tällaisen tutkimuksen aloittamisesta lähtien kerätyt tullit maksetaan takaisin edellyttäen, että palautusta pyydetään kansallisilta tulliviranomaisilta ja että kyseiset viranomaiset hyväksyvät sen tullien palauttamista ja peruuttamista koskevan sovellettavan unionin tullilainsäädännön mukaisesti. Asianomaisten kansallisten tulliviranomaisten ei tarvitse maksaa korkoa tällaiselle palautukselle.

▼B

6.  Komissio panee vireille tämän artiklan mukaiset tarkastelut. Komissio päättää tämän artiklan 2 kohdan mukaisten tarkastelujen vireillepanosta 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Lisäksi komissio antaa tietoja jäsenvaltioille heti, kun jokin toimija tai jäsenvaltio on esittänyt pyynnön, jossa perustellaan tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepano, ja komissio on saattanut päätökseen sen analysoinnin, tai heti, kun komissio on itse määrittänyt, että tarvetta toimenpiteiden jatkamiseen olisi tarkasteltava uudelleen.

Jos se on tarkastelun mukaan perusteltua, toimenpiteet kumotaan tai pidetään voimassa tämän artiklan 2 kohdan perusteella taikka ne kumotaan tai pidetään voimassa tai niitä muutetaan tämän artiklan 3 ja 4 kohdan perusteella 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos toimenpiteet kumotaan yksittäisten viejien mutta ei koko maan osalta, menettelyä sovelletaan kyseisiin viejiin ja ne voivat ilman eri toimenpiteitä olla uuden tutkimuksen kohteena tämän artiklan mukaisesti kyseisen maan osalta tehtävissä myöhemmissä tarkasteluissa.

7.  Jos 3 kohdan mukainen toimenpiteiden tarkastelu on meneillään 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisjakson lopussa, tämä tarkastelu kattaa myös 2 kohdassa tarkoitetut olosuhteet.

8.  Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, tuoja voi pyytää kannettujen tullien palautusta, jos osoitetaan, että polkumyyntimarginaali, jonka perusteella tullit maksettiin, on poistettu tai alennettu voimassa olevaan tulliin nähden.

Pyytäessään polkumyyntitullin palautusta tuojan on toimitettava hakemus komissiolle. Hakemus toimitetaan sen jäsenvaltion välityksellä, jonka alueella tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen, kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset asianmukaisesti vahvistivat kannettavien lopullisten tullien määrän, tai siitä, kun väliaikaisten tullien vakuutena olevien määrien kantamista koskeva lopullinen päätös tehtiin. Jäsenvaltioiden on toimitettava hakemus viipymättä komissiolle.

Palautushakemuksessa katsotaan olevan asianmukaisesti todisteita ainoastaan, jos se sisältää täsmälliset tiedot palautettavaksi pyydettyjen polkumyyntitullien määrästä ja jos siihen on liitetty tämän määrän laskemista ja maksamista koskevat tulliasiakirjat. Lisäksi sen on sisällettävä edustavalta ajanjaksolta todisteet normaaliarvoista ja vientihinnoista unioniin sen viejän tai tuottajan osalta, johon tulleja sovelletaan. Jos tuoja ei ole etuyhteydessä kyseessä olevaan viejään tai tuottajaan ja jos kyseistä tietoa ei ole välittömästi saatavilla tai jos viejä tai tuottaja kieltäytyy antamasta sitä tuojalle, hakemukseen on sisällyttävä viejän tai tuottajan selvitys, jossa vahvistetaan, että polkumyyntimarginaalia on tämän artiklan mukaisesti alennettu tai se on poistettu ja että komissiolle toimitetaan olennaiset todisteet. Jos viejä tai tuottaja ei toimita todisteita kohtuullisessa määräajassa, hakemus hylätään.

Komissio päättää, onko hakemus syytä hyväksyä ja miltä osin, tai komissio voi päättää milloin tahansa panna vireille välivaiheen tarkastelun; tällaiseen tarkasteluun sovellettavien säännösten mukaisesti tehdyssä tarkastelussa ilmeneviä tietoja ja päätelmiä käytetään sen määrittämiseksi, onko palautus oikeutettu ja missä määrin. Komissio antaa tietoja jäsenvaltioille saatettuaan hakemuksen analysoinnin päätökseen.

Tullien palautukset on tavallisesti suoritettava 12 kuukauden kuluessa ja joka tapauksessa enintään 18 kuukautta sen jälkeen, kun polkumyyntitullin alaisen tuotteen tuoja on esittänyt palautushakemuksen asianmukaisin todistein varustettuna.

Jäsenvaltioiden on tavallisesti suoritettava hyväksytty palautus 90 päivän kuluessa komission päätöksestä.

9.  Sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tämän artiklan mukaisten tarkastelu- tai palautusmenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa 2 artikla ja erityisesti sen 11 ja 12 kohta sekä 17 artikla huomioon ottaen.

▼M1

Siltä osin kuin on kyse olosuhteista, jotka ovat merkityksellisiä normaaliarvon määrittämiseksi 2 artiklan nojalla, huomioon on otettava kaikki asiaankuuluva näyttö, mukaan lukien asiaan liittyvät raportit viejien ja tuottajien kotimarkkinoilla vallitsevista olosuhteista sekä niiden perustana oleva näyttö, joka on sisällytetty asiakirja-aineistoon ja jota koskevia huomautuksia asianomaisilla osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää.

▼B

10.  Tämän artiklan mukaisesti tehdyissä tutkimuksissa komissio tarkastelee vientihintojen luotettavuutta 2 artiklan mukaisesti. Jos vientihinta kuitenkin päätetään muodostaa 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, komissio laskee sen vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, jos esitetään ratkaisevat todisteet, joiden mukaan tulli siirretään asianmukaisesti jälleenmyyntihintoihin ja myöhempiin myyntihintoihin unionissa.

12 artikla

Absorptio

1.  Jos unionin tuotannonala tai muu asianomainen osapuoli esittää – yleensä kahden vuoden kuluessa toimenpiteiden voimaantulosta – riittäviä tietoja siitä, että vientihinnat ovat alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen ja joko ennen toimenpiteiden käyttöönottoa tai sen jälkeen laskeneet tai että kyseisen unioniin tuodun tuotteen jälleenmyyntihinnat tai myöhemmät myyntihinnat eivät ole muuttuneet tai eivät ole muuttuneet riittävästi, komissio voi panna tutkimuksen uudelleen vireille sen tarkastelemiseksi, onko toimenpiteellä ollut vaikutusta edellä mainittuihin hintoihin. Komissio antaa tietoja jäsenvaltioille heti, kun jokin asianomainen osapuoli on esittänyt riittävät tiedot, joilla perustellaan tutkimuksen vireille paneminen uudelleen, ja komissio on saattanut päätökseen niiden analysoinnin.

Tutkimus voidaan ensimmäisessä alakohdassa mainituin edellytyksin panna uudelleen vireille myös komission aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä.

2.  Tämän artiklan mukaisen uuden tutkimuksen yhteydessä viejille, tuojille ja unionin tuottajille on annettava mahdollisuus selventää tilannetta jälleenmyyntihintojen ja myöhempien myyntihintojen osalta. Jos päätellään, että toimenpiteen olisi pitänyt johtaa näiden hintojen muuttumiseen 3 artiklan mukaisesti aiemmin vahvistetun vahingon poistamiseksi, vientihintoja on arvioitava uudelleen 2 artiklan mukaisesti ja polkumyyntimarginaalit on laskettava uudelleen näiden uudelleen arvioitujen vientihintojen huomioon ottamiseksi. Jos katsotaan, että 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen ja joko ennen toimenpiteiden käyttöön ottamista tai sen jälkeen tapahtuneen vientihintojen laskun vuoksi, polkumyyntimarginaalit voidaan laskea uudelleen tämän vientihintojen laskun huomioon ottamiseksi.

3.  Jos tämän artiklan mukaisesti tehdyssä uudessa tutkimuksessa ilmenee polkumyynnin lisääntymistä, komissio voi muuttaa voimassa olevia toimenpiteitä vientihintoja koskevien uusien havaintojen perusteella 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tämän artiklan mukaisesti käyttöön otetun polkumyyntitullin määrä saa olla enintään kaksinkertainen alun perin käyttöön otetun tullin määrään verrattuna.

4.  Kaikkiin tämän artiklan mukaisesti suoritettaviin uusiin tutkimuksiin sovelletaan 5 ja 6 artiklan asiaankuuluvia säännöksiä kuitenkin niin, että kyseessä oleva uusi tutkimus on suoritettava nopeasti ja se on tavallisesti saatettava päätökseen kuuden kuukauden kuluessa vireillepanopäivästä. Nämä uudet tutkimukset on joka tapauksessa aina saatettava päätökseen yhdeksän kuukauden kuluessa vireillepanosta.

Jos uutta tutkimusta ei ole saatettu päätökseen ensimmäisessä alakohdassa täsmennetyissä määräajoissa, toimenpiteet pysyvät muuttumattomina. Toimenpiteiden voimassa pitämisestä tämän kohdan mukaisesti julkaistaan ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.  Normaaliarvon väitetyt muutokset otetaan tämän artiklan nojalla huomioon ainoastaan, jos täydelliset tiedot tarkistetuista normaaliarvoista asianmukaisin todistein varustettuina toimitetaan komissiolle määräajassa, joka on esitetty tutkimuksen vireillepanoilmoituksessa. Jos tutkimukseen sisältyy normaaliarvojen uudelleentutkinta, tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti uuden tutkimuksen tulosta odotettaessa.

13 artikla

Kiertäminen

1.  Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut polkumyyntitullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisen tuotteen tai siihen verrattuna vähäisiä muutoksia sisältävän tuotteen tuontia kolmannesta maasta, kyseisen vähäisiä muutoksia sisältävän samankaltaisen tuotteen tuontia toimenpiteiden kohteena olevasta maasta tai näiden tuotteiden osien tuontia.

Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, polkumyyntitullit, jotka vastaavat enintään 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti käyttöön otettua jäännöspolkumyyntitullia, voidaan laajentaa koskemaan sellaisista toimenpiteiden kohteena olevien maiden yrityksistä peräisin olevaa tuontia, joiden tuotteisiin sovelletaan yksilöllistä tullia.

Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja unionin tai toimenpiteiden kohteena olevan maan yksittäisten yritysten ja unionin välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja kun lisäksi on olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta, ja näyttöä polkumyynnistä verrattuna samankaltaisen tuotteen aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin, tarvittaessa 2 artiklan säännösten mukaisesti.

Kolmannessa alakohdassa tarkoitettu käytäntö, menettely tai toiminta käsittää muun muassa:

2.  Kokoonpanotoiminnan unionissa tai kolmannessa maassa katsotaan olevan voimassa olevien toimenpiteiden kiertämistä, jos:

▼M2

3.  Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti komission aloitteesta tai jäsenvaltion tai minkä tahansa asianomaisen osapuolen pyynnöstä, jos on olemassa riittävä näyttö tämän artiklan 1 kohdassa luetelluista tekijöistä. Tutkimus pannaan vireille komission asetuksella, jolla myös velvoitetaan tulliviranomaiset saattamaan tuonnin kirjaaminen pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai vaatimaan vakuuksia. Komissio antaa tietoja jäsenvaltioille heti, kun jokin asianomainen osapuoli tai jäsenvaltio on esittänyt pyynnön, jossa perustellaan tutkimuksen vireillepano, ja komissio on saattanut päätökseen sen analysoinnin tai kun komissio on itse määrittänyt, että tutkimuksen vireillepanoon on tarvetta.

▼B

Tutkimukset suorittaa komissio. Tulliviranomaiset voivat avustaa komissiota, ja tutkimus on päätettävä yhdeksän kuukauden kuluessa.

Jos lopullisesti vahvistettujen tosiseikkojen mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteiden soveltamisalaa, komissio päättää asiasta 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Toimenpiteiden laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä alkaen, jolloin kirjaaminen tehtiin pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai jolloin vakuudet vaadittiin. Tämän asetuksen asiaa koskevia, tutkimusten vireillepanoa ja suorittamista sääteleviä menettelysäännöksiä sovelletaan tämän artiklan nojalla.

▼M2

4.  Tuontia ei kirjata 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti eikä siihen sovelleta toimenpiteitä, jos tuotavilla tuotteilla kauppaa käyvät yritykset on vapautettu tulleista.

Asianmukaiseen näyttöön nojautuvat vapautuksia koskevat pyynnöt on esitettävä määräajassa, joka on vahvistettu komission asetuksessa, jonka nojalla tutkimus on pantu vireille.

Jos kiertämiskäytäntöä, -menettelyä tai -toimintaa harjoitetaan unionin ulkopuolella, vapautus voidaan myöntää niille tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille, joiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyissä kiertämiskäytännöissä.

Jos kiertämiskäytäntöä, -menettelyä tai -toimintaa harjoitetaan unionissa, vapautus voidaan myöntää tuojille, jotka voivat osoittaa, etteivät ne ole osallisina tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyissä kiertämiskäytännöissä.

▼B

Kyseiset vapautukset myönnetään komission päätöksellä, ja ne ovat voimassa kyseisessä päätöksessä vahvistetun ajan ja siinä vahvistetuin edellytyksin. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja saatettuaan analysointinsa päätökseen.

Jos 11 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, vapautus voidaan myöntää myös toimenpiteiden soveltamisalan laajentamiseen johtaneen tutkimuksen päättämisen jälkeen.

Jos toimenpiteiden soveltamisalan laajentamisesta on kulunut vähintään yksi vuosi ja jos vapautusta hakevien tai mahdollisesti hakevien osapuolten määrä on merkittävä, komissio voi päättää panna vireille laajennettuja toimenpiteitä koskevan tarkastelun. Tällainen tarkastelu suoritetaan noudattaen 11 artiklan 5 kohdan säännöksiä sellaisina kuin niitä sovelletaan 11 artiklan 3 kohdan mukaisiin tarkasteluihin.

5.  Mikään tämän artiklan säännös ei ole esteenä tulleja koskevien voimassa olevien säännösten tavanomaiselle soveltamiselle.

14 artikla

Yleiset säännökset

1.  Väliaikaiset tai lopulliset polkumyyntitullit otetaan käyttöön asetuksella, ja jäsenvaltiot kantavat ne muodon, määrän ja muiden tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön. Lisäksi nämä tullit kannetaan riippumatta tuontia tavallisesti koskevista tulleista, veroista ja muista maksuista.

Mihinkään tuotteeseen ei voida samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi.

2.  Asetukset, joilla otetaan käyttöön väliaikaiset tai lopulliset polkumyyntitullit, ja asetukset tai päätökset, joilla sitoumukset hyväksytään tai tutkinta tai menettely päätetään, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Näissä asetuksissa tai päätöksissä on mainittava erityisesti, luottamuksellisten tietojen suojaamisen tarve huomioon ottaen, viejien nimet, jos mahdollista, tai kyseessä olevien maiden nimet, kuvaus tuotteesta ja yhteenveto polkumyynnin ja vahingon määritystä koskevista olennaisista tosiasioista ja huomioista. Tiedossa oleville asianomaisille osapuolille lähetetään jäljennös asetuksesta tai päätöksestä. Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan tarkasteluihin soveltuvin osin.

▼M2

3.  Erityissäännökset koskien erityisesti alkuperän käsitteen yleistä määritelmää, sellaisena kuin se on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 952/2013 ( 3 ), sekä polkumyyntitullien soveltamista ja kantamista jäsenvaltion mannerjalustan tai jäsenvaltion Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) mukaisesti ilmoittaman talousvyöhykkeen alueella voidaan hyväksyä tämän asetuksen mukaisesti.

▼B

4.  Tämän asetuksen nojalla käyttöön otettuja toimenpiteitä voidaan unionin edun perusteella komission 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen tekemällä päätöksellä olla väliaikaisesti soveltamatta yhdeksän kuukauden ajan. Komissio voi pidentää väliaikaista soveltamatta jättämistä enintään yhden vuoden ajaksi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Toimenpiteet voidaan jättää väliaikaisesti soveltamatta vain, jos markkinaolosuhteet ovat väliaikaisesti muuttuneet siten, ettei soveltamatta jättämisestä todennäköisesti aiheutuisi vahinkoa, ja sillä edellytyksellä, että unionin tuotannonalalla on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan ja nämä huomautukset on otettu huomioon. Toimenpiteitä voidaan milloin tahansa alkaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen soveltaa uudelleen, jos niiden soveltamatta jättäminen ei enää ole perusteltua.

▼M2

5.  Tutkimuksen vireillepanosta alkaen ja hyvissä ajoin jäsenvaltioille ilmoitettuaan komissio voi määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi siten, että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Tuonnin kirjaaminen tehdään pakolliseksi unionin tuotannonalan asianmukaisen näytön avulla perustelemasta pyynnöstä. Tuonnin kirjaamista voidaan edellyttää myös komission aloitteesta. Kirjaaminen saadaan aikaan komission asetuksella. Tällaisessa asetuksessa on määritettävä toimenpiteen tarkoitus ja tarvittaessa tulevaisuudessa mahdollisesti maksettaviksi tulevien tullien arvioitu määrä. Tuonnin kirjaamisvelvoitteen kesto ei saa ylittää yhdeksää kuukautta.

▼M2

5 a.  Jollei komissiolla ole 5 artiklassa tarkoitettuja riittäviä todisteita siitä, että joko 10 artiklan 4 kohdan c tai d alakohdan edellytykset eivät täyty, se kirjaa tuonnin tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti 19 a artiklassa tarkoitetulta ennakkoilmoituskaudelta. Kirjaamisesta päättäessään komissio analysoi erityisesti tiedot, jotka on kerätty tutkimuksen kohteena olevalle tuotteelle tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti luotujen Euroopan unionin yhtenäistariffin (Taric) koodien perusteella.

▼M2

6.  Jäsenvaltioiden on annettava kuukausittain komissiolle kertomus tutkimuksen tai toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden tuonnista ja tämän asetuksen mukaisesti kannettujen tullien määrästä. Aloittaessaan tutkimusta 5 artiklan mukaisesti komissio luo Taric-koodit, jotka vastaavat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta. Jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä Taric-koodeja ilmoittaakseen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnista tutkimuksen aloittamisesta lähtien. Komissio voi asianomaisen osapuolen nimenomaisesta ja perustellusta pyynnöstä päättää toimittaa osapuolille yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen, asianomaisten tuotteiden yhteenlaskettuja tuontimääriä ja -arvoja koskevista tiedoista.

▼B

7.  Komissio voi pyytää jäsenvaltioita tapauskohtaisesti toimittamaan tietoja, jotka ovat tarpeen, jotta toimenpiteiden soveltamista voitaisiin valvoa tehokkaasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista. Tältä osin sovelletaan 6 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä. Kaikkiin jäsenvaltioiden tämän artiklan nojalla toimittamiin tietoihin sovelletaan 19 artiklan 6 kohtaa.

▼M2

8.  Jos komissio aikoo hyväksyä asiakirjan, jossa tarjotaan yleisiä ohjeita mahdollisille asianomaisille osapuolille tämän asetuksen soveltamisesta, on suoritettava SEU 11 artiklan 3 kohdan mukainen julkinen kuuleminen. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat myös esittää näkemyksensä.

14 a artikla

Mannerjalusta tai talousvyöhyke

1.  Polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön myös mille tahansa tuotteelle, jota tuodaan polkumyynnillä suuria määriä tekosaarelle, kiinteälle tai kelluvalle rakennelmalle tai muulle rakennelmalle, joka sijaitsee jäsenvaltion mannerjalustan tai jäsenvaltion UNCLOSin mukaisesti ilmoittaman talousvyöhykkeen alueella, jos tuonnista aiheutuu vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset, jossa säädetään polkumyyntitullien syntymisen edellytyksistä sekä tällaisten tuotteiden ilmoittamiseen ja tällaisten tullien maksamiseen, myös tullien kantamiseen, palauttamiseen ja peruuttamiseen, liittyvistä menettelyistä (tulliväline). Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Komissio ottaa 1 kohdassa tarkoitetut tullit käyttöön vasta siitä päivämäärästä alkaen, jona 1 kohdassa tarkoitettu tulliväline on toiminnassa. Komissio ilmoittaa kaikille talouden toimijoille tullivälineen toimintavalmiudesta julkaisemalla tiedon erikseen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

▼B

15 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

4.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 4 artiklan kanssa.

5.  Jos asetuksen (EU) N:o 182/2011 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti noudatetaan kirjallista menettelyä lopullisten toimenpiteiden hyväksymiseksi tämän artiklan 3 kohdan nojalla tai toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen vireillepanosta päättämiseksi tämän asetuksen 11 artiklan 6 kohdan nojalla, kyseinen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten enemmistö, sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 1 kohdassa, niin vaatii. Jos kirjallista menettelyä noudatetaan sellaisissa muissa tapauksissa, joissa toimenpidettä koskevasta ehdotuksesta on keskusteltu komiteassa, tällainen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö niin vaatii. Jos kirjallista menettelyä noudatetaan sellaisissa muissa tapauksissa, joissa toimenpidettä koskevasta ehdotuksesta ei ole keskusteltu komiteassa, tällainen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä niin vaatii.

6.  Komitea voi käsitellä mitä tahansa komission esille ottamaa tai jäsenvaltion käsiteltäväksi pyytämää asiaa, joka liittyy tämän asetuksen soveltamiseen. Jäsenvaltiot voivat pyytää tietoja ja vaihtaa näkemyksiä komiteassa tai suoraan komission kanssa.

16 artikla

Tarkastuskäynnit

1.  Milloin komissio katsoo aiheelliseksi, se voi tehdä tarkastuskäyntejä tutkiakseen tuojien, viejien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, kaupallisten yhdistysten ja järjestöjen kirjanpidon ja todentaakseen polkumyynnistä ja vahingosta toimitetut tiedot. Jos asianmukaista vastausta ei saada kohtuullisessa ajassa, komissio voi päättää olla tekemättä tarkastuskäyntiä.

2.  Tarvittaessa komissio voi suorittaa tutkimuksia kolmansissa maissa sillä edellytyksellä, että asianomaiset yritykset antavat suostumuksensa ja että kyseessä olevan maan julkisen vallan edustajat, joille on virallisesti ilmoitettu asiasta, eivät vastusta tutkimusta. Komission on toimitettava viejämaan viranomaisille käyntien kohteena olevien yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät välittömästi, kun se on saanut suostumuksen asianomaisilta yrityksiltä.

3.  Asianomaisille yrityksille ilmoitetaan tarkastettavien tietojen luonteesta ja muista näiden käyntien aikana toimitettavista tiedoista, mikä ei kuitenkaan estä pyytämästä käyntien aikana tarkempia tietoja, saadut tiedot huomioon ottaen.

4.  Edellä olevien 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti tehtävien tutkimusten aikana komissiota avustavat virkamiehet niistä jäsenvaltioista, jotka sitä pyytävät.

17 artikla

Otos

▼M2

1.  Jos unionin tuottajien, viejien tai tuojien, tuotetyyppien tai liiketapahtumien määrä on huomattava, tutkimus voidaan rajata kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai liiketapahtumia käyttämällä tilastollisesti edustavia otoksia valinnan tekemisen ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella tai tuotannon, myynnin ja viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, ottaen huomioon käytettävissä oleva aika.

2.  Osapuolten, tuotetyyppien tai liiketapahtumien lopullinen valinta, joka on suoritettu otosta koskevien yleisten säännösten mukaisesti, kuuluu komissiolle. Jotta voitaisiin valita edustava otos, otoksen valinnassa on kuitenkin ensisijaisesti kuultava osapuolia, joita asia koskee, ja otettava huomioon niiden suostumus sillä edellytyksellä, että osapuolet ilmoittautuvat ja toimittavat riittävät tiedot tutkimuksen vireillepanoa seuraavan yhden viikon kuluessa.

▼B

3.  Jos tutkimus rajataan tämän artiklan mukaisesti, lasketaan kuitenkin yksilöllinen polkumyyntimarginaali kunkin sellaisen viejän tai tuottajan osalta, jota ei alun perin valittu mutta joka esittää tarvittavat tiedot tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa, paitsi jos viejiä tai tuottajia on niin paljon, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

4.  Jos on tehty päätös otoksen käyttämisestä ja jos valitut osapuolet tai tietyt niistä kieltäytyvät yhteistyöstä siten, että tutkimuksen tulokset saattavat huomattavasti vääristyä, voidaan valita uusi otos.

Jos yhteistyöstä edelleen kuitenkin kieltäydytään tai jos ei ole tarpeeksi aikaa uuden otoksen valitsemiseen, sovelletaan 18 artiklan asianmukaisia säännöksiä.

18 artikla

Yhteistyöstä kieltäytyminen

1.  Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja tällaisten tietojen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Asianomaisille osapuolille on ilmoitettava yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

2.  Vastaamatta jättämistä tietokoneavusteisesti ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä sillä edellytyksellä, että asianomainen osapuoli osoittaa, että vastauksen esittäminen vaaditussa muodossa voisi aiheuttaa kohtuuttomasti ylimääräistä vaivaa tai lisäkuluja.

3.  Jos asianomaisen osapuolen esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, edellyttäen, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

4.  Jos todisteita tai tietoja ei hyväksytä, ne toimittaneelle osapuolelle on viipymättä ilmoitettava hylkäämisen syyt ja sille on annettava mahdollisuus toimittaa lisäselvitykset asetetussa määräajassa. Jos näitä selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseessä olevien todisteiden tai tietojen hylkäämisen perusteet on toimitettava ja osoitettava julkistetuissa päätelmissä.

5.  Jos päätelmät, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätelmät, perustuvat 1 kohdan säännöksiin, mukaan luettuna valituksessa toimitetut tiedot, tiedot on tarkistettava, jos se on mahdollista ja ottaen huomioon tutkimuksen määräaika, muista käytettävissä olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintaluetteloista, virallisista tuontitilastoista ja tulliluetteloista, tai muilta asianomaisilta osapuolilta tutkimuksen aikana saaduista tiedoista.

Näihin tietoihin voivat tarvittaessa kuulua myös maailmanmarkkinoita tai muita edustavia markkinoita koskevat olennaiset tiedot.

6.  Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja jos olennaisia tietoja ei näin ollen toimiteta, tutkimuksen lopputulos voi olla osapuolelle vähemmän suotuisa kuin se olisi ollut, jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.

19 artikla

Luottamuksellisuus

1.  Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi sen takia, että tiedon luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon) tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.

2.  Asianomaisten osapuolten, jotka toimittavat luottamuksellisia tietoja, on toimitettava niistä yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida antaa yhteenvetoa. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida toimittaa.

3.  Jos katsotaan, että pyyntö käsitellä tietoja luottamuksellisina ei ole perusteltu, ja jos tiedot toimittanut henkilö ei halua, että ne saatetaan julkisiksi, tai ei halua sallia niiden ilmaisemista yleisessä muodossa tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan olla ottamatta huomioon, paitsi jos voidaan vakuuttavasti, asianmukaisten lähteiden perusteella osoittaa, että tiedot ovat oikeita. Pyyntöjä luottamuksellisesta käsittelystä ei voi hylätä ilman perusteluja.

4.  Tämän artiklan perusteella ei estetä unionin viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan sellaisia perusteita, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, eikä ilmaisemasta todisteita, joita unionin viranomaiset käyttävät tarvittavassa määrin näiden perusteiden selvittämiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon osapuolten, joita asia koskee, oikeutetut edut sen suhteen, että heidän liikesalaisuuksiaan ei paljasteta.

5.  Komissio ja jäsenvaltiot tai niiden edustajat eivät saa paljastaa tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita niiden toimittaja on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa. Komission ja jäsenvaltioiden välillä vaihdettuja tietoja taikka unionin tai jäsenvaltioiden viranomaisten valmistelemia sisäisiä asiakirjoja ei saa luovuttaa, paitsi jos niiden luovuttamisesta nimenomaan säädetään tässä asetuksessa.

6.  Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

Tämä säännös ei estä tietyn tutkimuksen yhteydessä saatujen tietojen käyttämistä kyseistä tuotetta koskevien muiden saman menettelyn yhteydessä suoritettavien tutkimusten vireillepanossa.

▼M3

19 a artikla

Alustavan vaiheen tiedot

1.  Unionin tuottajat, tuojat ja viejät ja niitä edustavat yhdistykset sekä viejämaan edustajat voivat pyytää tietoja väliaikaisten tullien suunnitellusta käyttöön ottamisesta. Tällaisia tietoja koskevat pyynnöt on tehtävä kirjallisesti vireillepanoilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Tällaiset tiedot on toimitettava kyseisille osapuolille neljä viikkoa ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa. Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä yhteenveto ehdotetuista tulleista pelkästään tiedoksi ja polkumyyntimarginaalin ja sellaisen marginaalin, joka on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi, laskemista koskevat yksityiskohtaiset tiedot ottaen asianmukaisesti huomioon 19 artiklaan sisältyvät luottamuksellisuutta koskevat velvoitteet. Osapuolilla on tällaisten tietojen toimittamisesta kolme työpäivää aikaa esittää huomautuksia laskelmien tarkkuudesta.

2.  Mikäli väliaikaisia tulleja ei aiota ottaa käyttöön vaan aiotaan jatkaa tutkimusta, asianomaisille osapuolille on ilmoitettava, että tulleja ei oteta käyttöön, neljä viikkoa ennen 7 artiklan 1 kohdassa mainitun väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevan määräajan päättymistä.

▼B

20 artikla

Ilmoittaminen osapuolille

1.  Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Ilmoittamista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti viipymättä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen, ja ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti niin pian kuin mahdollista.

2.  Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista tai tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman toimenpiteitä suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetut pyynnöt lopullisesta ilmoittamisesta on osoitettava kirjallisesti komissiolle ja, jos väliaikainen tulli on asetettu, niiden on oltava komissiolla viimeistään kuukausi tämän tullin käyttöönoton julkistamisen jälkeen. Jos väliaikaista tullia ei ole asetettu, osapuolilla on oltava mahdollisuus pyytää lopullista ilmoittamista komission vahvistamassa määräajassa.

4.  Lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot ja tavallisesti viimeistään kuukausi ennen 9 artiklassa säädettyjen menettelyjen aloittamista. Jos komissio ei voi ilmoittaa tiettyjä tosiseikkoja tai huomioita sillä hetkellä, ne on ilmoitettava mahdollisimman pian sen jälkeen.

Ilmoittaminen ei ole esteenä komission mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, mutta jos kyseinen päätös perustuu eri tosiseikkoihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava mahdollisimman pian.

5.  Lopullisen ilmoittamisen jälkeen tehdyt huomautukset otetaan huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kussakin tapauksessa ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyyden mutta joka on vähintään kymmenen päivää. Lyhempi määräaika voidaan vahvistaa, jos on tehtävä täydentävä lopullinen ilmoittaminen.

21 artikla

Unionin etu

1.  Jotta voitaisiin määrittää, onko toimenpiteiden toteuttaminen unionin edun mukaista, kaikkia etuja olisi arvioitava kokonaisuutena, mukaan lukien kotimaisen tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut. Tällainen tämän artiklan mukainen määritys voidaan tehdä ainoastaan, jos kaikilla osapuolilla on ollut tilaisuus esittää näkökantansa 2 kohdan mukaisesti. Tässä tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Polkumyynnin ja vahingon perusteella vahvistettuja toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos viranomaiset kaikki toimitetut tiedot huomioon ottaen voivat selkeästi päätellä, että näiden toimenpiteiden soveltaminen ei ole unionin edun mukaista.

▼M2

2.  Jotta komissiolla olisi luotettava perusta kaikkien näkökantojen ja tietojen huomioon ottamiseksi, kun se päättää, onko toimenpiteiden käyttöön ottaminen unionin etujen mukaista, unionin tuottajat, ammattiyhdistykset, tuojat ja niitä edustavat yhdistykset ja käyttäjiä ja kuluttajia edustavat järjestöt voivat ilmoittautua ja toimittaa tiedot komissiolle polkumyyntimenettelyn vireillepanoilmoituksessa vahvistetussa määräajassa. Nämä tiedot tai asianmukaiset yhteenvedot niistä on toimitettava muille tässä artiklassa mainituille osapuolille, joilla on oikeus vastata niihin.

▼B

3.  Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää tulla kuulluiksi. Pyynnöt hyväksytään, jos ne esitetään 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa ja jos niissä mainitaan unionin edun osalta erityiset syyt osapuolten kuulemiseen.

▼M2

4.  Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat esittää huomautuksia väliaikaisten tullien soveltamisesta. Jotta nämä huomautukset otettaisiin huomioon, ne on saatava 15 päivän kuluessa toimenpiteiden soveltamispäivästä, ja ne tai niistä tehdyt asianmukaiset tiivistelmät on asetettava muiden osapuolten saataville, joilla on oikeus vastata niihin.

▼B

5.  Komissio tarkastelee kaikkia sille asianmukaisesti toimitettuja tietoja ja päättää, missä määrin ne ovat edustavia; tämän tarkastelun tulokset sekä lausunto näiden tietojen perusteltavuudesta toimitetaan 15 artiklassa tarkoitetulle komitealle osana 9 artiklan nojalla toimitettua ehdotusta toimenpiteeksi. Komission on otettava huomioon komiteassa esitetyt näkökannat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 säädettyjen edellytysten mukaisesti.

6.  Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti toimineet osapuolet voivat pyytää, että niille tiedotetaan tosiasioista ja huomioista, joihin lopulliset päätökset todennäköisesti perustuvat. Nämä tiedot toimitetaan mahdollisimman suuressa laajuudessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission minkä tahansa myöhemmin tekemän päätöksen soveltamista.

7.  Tiedot otetaan huomioon ainoastaan, jos niiden pätevyydestä on olemassa tosiasiallisia todisteita.

22 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus ei estä soveltamasta

▼M1

23 artikla

Kertomus ja tietojen antaminen

▼M2

1.  Komissio esittää vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta ottaen asianmukaisesti huomioon 19 artiklassa tarkoitettujen luottamuksellisten tietojen suojan.

Kyseisessä kertomuksessa annetaan tietoa väliaikaisten ja lopullisten toimenpiteiden soveltamisesta, tutkimusten päättämisestä ilman toimenpiteitä, sitoumuksista, uudelleentutkinnasta, tarkasteluista, merkittävistä vääristymistä ja tarkastuskäynneistä sekä niiden eri elinten toiminnasta, jotka vastaavat tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta ja tästä asetuksesta seuraavien velvoitteiden täyttämisen valvonnasta. Kertomuksessa käsitellään myös kolmansien maiden unioniin kohdistamien kaupan suojatoimien käyttöä ja muutoksenhakua käyttöön otettuja toimenpiteitä vastaan. Siinä käsitellään myös komission kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan ja pk-yritysten tukipalvelun toimia tämän asetuksen soveltamisessa.

Kertomuksessa tarkastellaan myös sitä, kuinka tutkimuksissa on otettu huomioon sosiaali- ja ympäristönormit. Tällaisiin normeihin on kuuluttava monenvälisiin ympäristösopimuksiin, joissa unioni on osapuolena, sisältyvät normit ja tämän asetuksen liitteessä I a lueteltuihin ILO:n yleissopimuksiin sisältyvät normit sekä viejämaan vastaavan kansallisen lainsäädännön normit.

▼M1

2.  Euroopan parlamentti voi kutsua komission asiasta vastaavan valiokuntansa erilliseen kokoukseen esittämään kaikki seikat, jotka liittyvät tämän asetuksen täytäntöönpanoon, ja antamaan niitä koskevan selityksen. Lisäksi se voi muun muassa 1 kohdan mukaisesti annettavan kertomuksen sekä tässä kohdassa tarkoitettujen esitettyjen seikkojen ja selitysten perusteella ilmoittaa komissiolle merkityksellisistä näkökohdista ja tosiseikoista.

3.  Komissio julkistaa kertomuksen viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen esittämisestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

▼M2

4.  Komissio toimittaa viimeistään 9 päivänä kesäkuuta 2023 ja joka viides vuosi sen jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle uudelleentarkastelun 7 artiklan 2 a kohdan, 8 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan soveltamisesta, mukaan lukien kyseisen soveltamisen arviointi. Tällaiseen uudelleentarkasteluun voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotus.

23 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 8 päivästä kesäkuuta 2018 kahden vuoden ajaksi 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä, ja sitä voidaan käyttää vain kerran.

Siirretään komissiolle 8 päivästä kesäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituiseksi kaudeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 1 ja 2 a kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 7 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 7 artiklan 1 ja 2 a kohdan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomaiset säädökset on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa niitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöksiä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

▼B

24 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1225/2009.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

25 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

---

LIITE I

KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA

▼M2

---

LIITE I a

TÄSSÄ ASETUKSESSA TARKOITETUT ILO:N YLEISSOPIMUKSET

▼B

---

LIITE II

VASTAAVUUSTAULUKKO

---

( 1 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/755, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 33).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

( 4 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1667/2006, annettu 7 päivänä marraskuuta 2006, glukoosista ja laktoosista (EUVL L 312, 11.11.2006, s. 1).

( 5 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 614/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä (EUVL L 181, 14.7.2009, s. 8).

( 6 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1216/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä (EUVL L 328, 15.12.2009, s. 10).

( 7 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.