Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 02016L1164-20200101

Consolidated text: Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta

Access initial legal act
(

Legal status of the document In force

)

Access current version (01/01/2022)

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2016/1164/2020-01-01

02016L1164 — FI — 01.01.2020 — 001.001

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/1164,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016,

sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta

(EUVL L 193 19.7.2016, s. 1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2017/952, annettu 29 päivänä toukokuuta 2017,

  L 144

1

7.6.2017



▼B

NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/1164,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016,

sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta



I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

▼M1

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin verovelvollisiin, jotka ovat yhteisöverovelvollisia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, mukaan lukien sellaisten yksiköiden yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa olevat kiinteät toimipaikat, joiden verotuksellinen kotipaikka on kolmannessa maassa.

2.  Jäljempänä olevaa 9 a artiklaa sovelletaan myös kaikkiin yksiköihin, joita jossakin jäsenvaltiossa kohdellaan verotuksellisesti läpivirtaavina.

▼B

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1) 

’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islamilaisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;

2) 

’ylimenevillä vieraan pääoman menoilla’ määrää, jolla verovelvollisen vähennyskelpoiset vieraan pääoman menot ylittävät veronalaiset korkotulot ja muut taloudellisesti vastaavat veronalaiset tulot, joita verovelvollinen saa kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

3) 

’verokaudella’ verovuotta, kalenterivuotta tai muuta verotuksellisesti tarkoituksenmukaista ajanjaksoa;

4) 

’etuyhteydessä olevalla yrityksellä’

a) 

yksikköä, jossa verovelvollisella on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus äänioikeuksista tai pääomasta taikka oikeus saada vähintään 25 prosenttia kyseisen yksikön voitoista;

b) 

luonnollista henkilöä tai yksikköä, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus verovelvollisen äänioikeuksista tai pääomasta taikka oikeus saada vähintään 25 prosenttia verovelvollisen voitoista.

Jos luonnollisella henkilöllä tai yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus verovelvollisesta ja yhdestä tai useammasta yksiköstä, kaikki asianomaiset yksiköt, verovelvollinen mukaan lukien, katsotaan myös etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi.

▼M1

Jäljempänä olevaa 9 ja 9 a artiklaa sovellettaessa:

a) 

jos verokohtelun eroavuus perustuu tämän artiklan 9 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c, d, e tai g alakohtaan tai jos sovelletaan 9 artiklan 3 kohdassa tai 9 a artiklassa säädettyä oikaisua, etuyhteydessä olevan yrityksen määritelmää muutetaan siten, että 25 prosentin vaatimus korvataan 50 prosentin vaatimuksella;

b) 

henkilöllä, joka toimii yhdessä toisen henkilön kanssa jonkin yksikön äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, katsotaan olevan toisen henkilön kaikki äänioikeudet tai koko pääomaomistus kyseisessä yksikössä;

c) 

etuyhteydessä olevalla yrityksellä tarkoitetaan myös yksikköä, joka kuuluu samaan liikekirjanpidolliseen konserniin kuin verovelvollinen, yritystä, jonka johdossa verovelvollisella on huomattava vaikutusvalta, tai yritystä, jolla on huomattava vaikutusvalta verovelvollisen johdossa;

▼B

5) 

’rahoitusalan yrityksellä’ mitä tahansa seuraavaa yksikköä:

a) 

luottolaitos tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY ( 1 ) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritelty sijoituspalveluyritys tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 2 ) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritelty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 3 ) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritelty siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen (yhteissijoitusyritys) rahastoyhtiö;

b) 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY ( 4 ) 13 artiklan 1 alakohdassa määritelty vakuutusyritys;

c) 

direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 alakohdassa määritelty jälleenvakuutusyritys;

d) 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY ( 5 ) soveltamisalaan kuuluva ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos, paitsi jos jäsenvaltio on päättänyt mainitun direktiivin 5 artiklan mukaisesti olla soveltamatta mainittua direktiiviä osittain tai kokonaan kyseiseen laitokseen, tai mainitun direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavan laitoksen edustaja;

e) 

eläkelaitokset, jotka hallinnoivat eläkejärjestelmiä, joiden katsotaan olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 ( 6 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 ( 7 ) piiriin kuuluvia sosiaaliturvajärjestelmiä, sekä oikeushenkilöt, jotka on perustettu tällaisten järjestelmien sijoituksia varten;

f) 

vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jonka hoidosta vastaa direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritelty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja, tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota valvotaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

g) 

direktiivin 2009/65/EY 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteissijoitusyritys;

h) 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 ( 8 ) 2 artiklan 1 kohdassa määritelty keskusvastapuoli;

i) 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014 ( 9 ) 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritelty arvopaperikeskus;

6) 

’varojen siirrolla’ järjestelyä, jossa jäsenvaltio menettää oikeuden verottaa siirrettyjä varoja, samalla kun varat pysyvät saman verovelvollisen oikeudellisessa tai taloudellisessa omistuksessa;

7) 

’verotuksellisen kotipaikan siirrolla’ järjestelyä, jolla verovelvollinen lakkaa olemasta jäsenvaltiossa verotuksellisesti asuva, samalla kun verovelvollinen hankkii verotuksellisen kotipaikan toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta;

8) 

’kiinteän toimipaikan harjoittaman liiketoiminnan siirrolla’ järjestelyä, jolla verovelvollinen lakkaa olemasta verotuksellisesti läsnä jäsenvaltiossa, samalla kun verovelvollinen hankkii tällaisen läsnäolon toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tulematta tässä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa verotuksellisesti asuvaksi;

▼M1

9) 

’verokohtelun eroavuudella’ tilannetta, johon liittyy verovelvollinen tai 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa yksikkö ja jossa

a) 

rahoitusvälineen perusteella suoritettava maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä; ja

i) 

tällaista maksua ei sisällytetä veropohjaan kohtuullisen ajan kuluessa; ja

ii) 

verokohtelun eroavuuden voidaan katsoa johtuvan välineen tai sen perusteella suoritettavan maksun luonnehdinnan eroista.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa rahoitusvälineen perusteella suoritettava maksu katsotaan sisällytetyksi tuloihin kohtuullisen ajan kuluessa, jos

i) 

maksun vastaanottajan lainkäyttöalue sisällyttää maksun verokaudelle, joka alkaa 12 kuukauden kuluessa maksajan verokauden päättymisestä; tai

ii) 

voidaan kohtuudella odottaa, että maksun vastaanottajan lainkäyttöalue sisällyttää maksun tulevalle verokaudelle ja että maksuehdot vastaavat riippumattomien yritysten välillä todennäköisesti sovittavia ehtoja;

b) 

hybridiyksikölle suoritettava maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä, ja eroavuus johtuu eroista hybridiyksikölle suoritettujen maksujen allokoinnissa sen lainkäyttöalueen, johon hybridiyksikkö on sijoittautunut tai jossa se on rekisteröity, ja sellaisten henkilöiden, joilla on osuus kyseisessä hybridiyksikössä, lainkäyttöalueiden lakien mukaisesti;

c) 

sellaiselle yksikölle suoritettava maksu, jolla on yksi tai useampia kiinteitä toimipaikkoja, aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä, ja eroavuus johtuu eroista maksujen allokoinnissa saman yksikön päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan välillä taikka kahden tai useamman kiinteän toimipaikan välillä niiden lainkäyttöalueiden lakien mukaisesti, joilla yksikkö toimii;

d) 

maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä hybridille kiinteälle toimipaikalle suoritetun maksun johdosta;

e) 

hybridiyksikön suorittama maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä, ja eroavuus johtuu siitä, että maksun vastaanottajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti maksua ei oteta huomioon;

f) 

päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan välinen taikka kahden tai useamman kiinteän toimipaikan välinen fiktiivinen maksu aiheuttaa vähennyksen ilman veropohjaan sisällyttämistä, ja eroavuus johtuu siitä, että maksun vastaanottajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti maksua ei oteta huomioon; tai

g) 

syntyy kaksinkertainen vähennys.

Tätä 9 kohtaa sovellettaessa

a) 

maksu, joka edustaa siirretyn rahoitusvälineen tuottoa, ei johda ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun verokohtelun eroavuuteen, kun rahoitusalan välittäjä suorittaa maksun markkinapohjaisena hybridisiirtona edellyttäen, että maksajan lainkäyttöalue vaatii rahoitusalan välittäjää sisällyttämään kaikki siirretystä rahoitusvälineestä saadut määrät tuloihin;

b) 

verokohtelun eroavuuden katsotaan syntyvän ensimmäisen alakohdan e, f tai g alakohdassa ainoastaan siltä osin, kuin maksajan lainkäyttöalueella sallitaan vähennyksen tekeminen määrästä, joka ei ole kahteen kertaan veropohjaan sisällytettyä tuloa;

c) 

eroavuutta ei pidetä verokohtelun eroavuutena, ellei se synny etuyhteydessä olevien yritysten välillä, verovelvollisen ja siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välillä, päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan välillä, saman yksikön kahden tai useamman kiinteän toimipaikan välillä taikka strukturoidun järjestelyn puitteissa.

Tätä 9 kohtaa sekä 9, 9 a ja 9 b artiklaa sovellettaessa tarkoitetaan:

a) 

’eroavuudella’ kaksinkertaista vähennystä tai vähennystä ilman veropohjaan sisällyttämistä;

b) 

’kaksinkertaisella vähennyksellä’ sitä, että samat maksut, menot tai tappiot vähennetään sekä sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on tai jolla menot kertyvät tai tappiot kärsitään (maksajan lainkäyttöalue), että toisella lainkäyttöalueella (sijoittajan lainkäyttöalue). Kun kyse on hybridiyksikön tai kiinteän toimipaikan suorittamasta maksusta, maksajan lainkäyttöalueena pidetään sitä lainkäyttöaluetta, jolle hybridiyksikkö tai kiinteä toimipaikka on sijoittautunut tai jolla ne sijaitsevat;

c) 

’vähennyksellä ilman veropohjaan sisällyttämistä’ päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan välisen taikka kahden tai useamman kiinteän toimipaikan välisen maksun tai fiktiivisen maksun vähentämistä lainkäyttöalueella, jolla kyseinen maksu tai fiktiivinen maksu katsotaan suoritetuksi (maksajan lainkäyttöalue), sisällyttämättä kyseistä maksua tai fiktiivistä maksua vastaavasti maksun vastaanottajan lainkäyttöalueen veropohjaan. Maksun vastaanottajan lainkäyttöalueena pidetään lainkäyttöaluetta, jolla maksu tai fiktiivinen maksu vastaanotetaan tai katsotaan vastaanotetuksi minkä tahansa muun lainkäyttöalueen lakien mukaisesti;

d) 

’vähennyksellä’ määrää, joka katsotaan vähennyskelpoiseksi verotettavasta tulosta maksajan tai sijoittajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti. Ilmausta ’vähennyskelpoinen’ on tulkittava vastaavasti;

e) 

’veropohjaan sisällyttämisellä’ määrää, joka otetaan huomioon verotettavassa tulossa maksun vastaanottajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti. Rahoitusvälineen perusteella suoritettavaa maksua ei ole pidettävä veropohjaan sisällytettynä siltä osin, kuin maksu oikeuttaa verohelpotukseen yksistään sen perusteella, miten maksu luonnehditaan maksun vastaanottajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti. Ilmausta ’sisällytetty’ on tulkittava vastaavasti;

f) 

’verohelpotuksella’ verovapautusta, alennettua verokantaa tai mitä tahansa veron hyvitystä tai veron palautusta (lukuun ottamatta hyvitystä pidätetyistä lähdeveroista);

g) 

’kahteen kertaan veropohjaan sisällytetyllä tulolla’ mitä tahansa tuloa, joka sisällytetään veropohjaan niiden molempien lainkäyttöalueiden lakien mukaisesti, joissa verokohtelun eroavuus on syntynyt;

h) 

’henkilöllä’ luonnollista henkilöä tai yksikköä;

i) 

’hybridiyksiköllä’ mitä tahansa yksikköä tai järjestelyä, joka katsotaan verotettavaksi yksiköksi yhden lainkäyttöalueen lakien mukaisesti ja jonka tulot tai menot katsotaan yhden tai useamman muun henkilön tuloiksi tai menoiksi toisen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti;

j) 

’rahoitusvälineellä’ mitä tahansa välinettä siltä osin, kuin sen perusteella suoritettua rahoitustuottoa tai oman pääoman tuottoa verotetaan velan, oman pääoman tai johdannaisten verotusta koskevien sääntöjen mukaisesti joko maksun vastaanottajan tai maksajan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti, mukaan lukien hybridisiirto;

k) 

’rahoitusalan välittäjällä’ henkilöä tai yksikköä, jonka liiketoimintana on rahoitusvälineiden säännöllinen osto ja myynti omaan lukuun voitontavoittelutarkoituksessa;

l) 

’hybridisiirrolla’ mitä tahansa järjestelyä rahoitusvälineen siirtämiseksi, jos siirretyn rahoitusvälineen tuottoa kohdellaan verotuksellisesti useamman kuin yhden järjestelyn osapuolen samanaikaisesti saamana tuottona;

m) 

’markkinapohjaisella hybridisiirrolla’ tarkoitetaan hybridisiirtoa, jonka rahoitusalan välittäjä suorittaa normaalina liiketoimena eikä osana strukturoitua järjestelyä;

n) 

’hybridillä kiinteällä toimipaikalla’ järjestelyä, jonka katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan päätoimipaikan lainkäyttöalueen lakien mukaisesti ja jonka ei katsota muodostavan kiinteää toimipaikkaa toisen lainkäyttöalueen lakien mukaisesti;

▼M1

10) 

’liikekirjanpidollisella konsernilla’ kaikista niistä yksiköistä koostuvaa konsernia, jotka on täysimääräisesti sisällytetty kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansallisen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti laadittuun konsernitilinpäätökseen;

11) 

’strukturoidulla järjestelyllä’ järjestelyä, johon liittyy järjestelyn ehtoihin hinnoiteltu verokohtelun eroavuus, tai järjestelyä, joka on suunniteltu tuottamaan verokohtelun eroavuudesta johtuva lopputulos, paitsi jos verovelvollisen tai etuyhteydessä olevan yrityksen ei voitu kohtuudella odottaa olevan tietoinen verokohtelun eroavuudesta eikä se hyötynyt verokohtelun eroavuudesta johtuvan veroetuuden arvosta.

▼B

3 artikla

Vähimmäissuoja

Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kansallisia tai sopimusperusteisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa laajempi suoja kotimaiselle yhteisöveropohjalle.



II LUKU

TOIMENPITEET VERON KIERTÄMISTÄ VASTAAN

4 artikla

Koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö

1.  Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verokautena, jona ne kertyvät, mutta vain 30 prosenttiin asti verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before interest, tax, depreciation and amortisation, jäljempänä ’EBITDA’).

Tätä artiklaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat myös pitää verovelvollisena

a) 

yksikköä, joka saa tai jonka pitää soveltaa sääntöjä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti määritellyn ryhmän puolesta;

b) 

yksikköä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti määritellyssä ryhmässä, joka ei verotusta varten konsolidoi kaikkien jäsentensä tuloksia.

Tällaisissa tapauksissa ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA voidaan laskea ryhmän tasolla, ja ne voivat sisältää kaikkien ryhmän jäsenten tulokset.

2.  EBITDA lasketaan lisäämällä verovelvollisen yhteisöveron alaisiin tuloihin jäsenvaltiossa verotuksessa oikaistut ylimenevät vieraan pääoman menot sekä poistot ja kuoletukset. Verosta vapautettuja tuloja ei sisällytetä verovelvollisen EBITDAan.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, verovelvolliselle voidaan myöntää oikeus

a) 

vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enintään 3 000 000 euroa;

b) 

vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos verovelvollinen on itsenäinen yksikkö.

Edellä olevaa 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa 3 000 000 euron määrän katsotaan koskevan koko ryhmää.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa itsenäisellä yksiköllä tarkoitetaan verovelvollista, joka ei ole osa liikekirjanpidollista konsernia ja jolla ei ole etuyhteydessä olevaa yritystä tai kiinteää toimipaikkaa.

4.  Jäsenvaltiot voivat jättää 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle ne ylimenevät vieraan pääoman menot, jotka kertyvät:

a) 

lainoista, jotka on otettu ennen 17 päivää kesäkuuta 2016, mutta ulkopuolelle jättäminen ei saa ulottua näiden lainojen myöhempiin muutoksiin;

b) 

lainoista, joilla rahoitetaan pitkän aikavälin julkisia infrastruktuurihankkeita, jos hankkeen toteuttaja, vieraan pääoman menot, varat ja tulot ovat kaikki unionissa.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa pitkän aikavälin julkisella infrastruktuurihankkeella tarkoitetaan hanketta, jolla tuotetaan, kehitetään, käytetään ja/tai ylläpidetään laajamittaista omaisuutta, jonka jäsenvaltio katsoo olevan yleisen edun mukainen.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa pitkän aikavälin julkisesta infrastruktuurihankkeesta syntyvä tulo jätetään verovelvollisen EBITDAn ulkopuolelle, eikä ulkopuolelle jätettyjä ylimeneviä vieraan pääoman menoja sisällytetä niihin ryhmän ylimeneviin vieraan pääoman menoihin, jotka koskevat 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja kolmansia osapuolia.

5.  Jos verovelvollinen on osa liikekirjanpidollista konsernia, verovelvolliselle voidaan myöntää oikeus joko:

a) 

vähentää ylimenevät vieraan pääoman menot kokonaan, jos se voi osoittaa, että sen oman pääoman osuus sen kokonaisvaroista on yhtä suuri tai suurempi kuin ryhmän vastaava osuus, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) 

verovelvollisen oman pääoman osuuden sen kokonaisvaroista katsotaan olevan yhtä suuri kuin ryhmän vastaava osuus, jos verovelvollisen oman pääoman osuus sen kokonaisvaroista on enintään kaksi prosenttiyksikköä sitä alhaisempi; ja

▼M1

ii) 

kaikki varat ja velat arvostetaan käyttäen samaa menetelmää kuin kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansallisen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti laaditussa konsernitilinpäätöksessä;

▼B

tai

b) 

vähentää ylimeneviä vieraan pääoman menoja enemmän kuin se määrä, jonka vähentämiseen se olisi 1 kohdan mukaan oikeutettu. Tämä ylimenevien vieraan pääoman menojen vähennyskelpoisuudelle asetettu korkeampi raja koskee liikekirjanpidollista konsernia, jonka jäsen verovelvollinen on, ja se lasketaan kahdessa vaiheessa:

i) 

ensiksi ryhmän osuus määritetään jakamalla ryhmän kolmansia osapuolia koskevat ylimenevän vieraan pääoman menot ryhmän EBITDAlla; ja

ii) 

toiseksi ryhmän osuus kerrotaan verovelvollisen 2 kohdan mukaisesti lasketulla EBITDAlla.

6.  Verovelvollisen jäsenvaltio voi säätää joko:

a) 

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena;

b) 

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ja enintään kolme vuotta taaksepäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena; tai

c) 

mahdollisuudesta siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne ylimenevät vieraan pääoman menot ja enintään viisi vuotta eteenpäin se käyttämättä jäänyt korkokapasiteetti, joita ei voida 1–5 kohdan mukaan vähentää kuluvana verokautena.

7.  Jäsenvaltiot voivat jättää rahoitusalan yritykset 1–6 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, myös silloin, kun nämä rahoitusalan yritykset ovat osa liikekirjanpidollista konsernia.

▼M1

8.  Sovellettaessa 1–7 kohtaa verovelvolliselle voidaan myöntää oikeus käyttää konsernitilinpäätöksiä, jotka on laadittu muiden tilinpäätösstandardien kuin kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansallisen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti.

▼B

5 artikla

Maastapoistumisverotus

1.  Verovelvollinen on velvollinen maksamaan veron määrästä, joka vastaa siirrettyjen varojen markkina-arvoa niiden maastapoistumishetkellä vähennettynä niiden verotusarvolla, seuraavissa tilanteissa:

a) 

verovelvollinen siirtää päätoimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevaan kiinteään toimipaikkaansa, eikä päätoimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;

b) 

verovelvollinen siirtää jäsenvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa olevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan, eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;

c) 

verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, paitsi niiden varojen osalta, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät ensimmäisessä jäsenvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan;

d) 

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa harjoittaman liiketoiminnan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, eikä kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla siirron johdosta enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.

2.  Verovelvolliselle on annettava oikeus lykätä 1 kohdassa tarkoitetun maastapoistumisveron maksaminen tapahtumaan viiden vuoden aikana suoritettavilla osamaksuilla seuraavissa tilanteissa:

a) 

verovelvollinen siirtää päätoimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, osapuolena olevassa kolmannessa maassa olevaan kiinteään toimipaikkaansa;

b) 

verovelvollinen siirtää jäsenvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikastaan varoja toisessa jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa olevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan;

c) 

verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen maahan;

d) 

verovelvollinen siirtää kiinteän toimipaikkansa harjoittaman liiketoiminnan toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen osapuolena olevaan kolmanteen maahan.

Tätä kohtaa sovelletaan ETA-sopimuksen osapuolina oleviin kolmansiin maihin, jos ne ovat tehneet verovelvollisen jäsenvaltion tai unionin kanssa keskinäistä avunantoa verosaatavien perinnässä koskevan sopimuksen, joka vastaa neuvoston direktiivissä 2010/24/EU ( 10 ) säädettyä keskinäistä apua.

3.  Jos verovelvollinen lykkää maksamista 2 kohdan mukaisesti, korkoa voidaan veloittaa tapauksen mukaan verovelvollisen jäsenvaltion tai kiinteän toimipaikan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

Jos on osoitettavissa oleva ja tosiasiallinen riski verojen jäämisestä perimättä, verovelvollisia voidaan myös vaatia antamaan vakuus edellytyksenä 2 kohdan mukaiselle maksun lykkäämiselle.

Toista alakohtaa ei sovelleta, jos verovelvollisen tai kiinteän toimipaikan jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta periä verovelka toiselta verovelvolliselta, joka on saman ryhmän jäsen ja jonka verotuksellinen kotipaikka on siinä jäsenvaltiossa.

4.  Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa maksun lykkääminen on keskeytettävä viipymättä ja verovelasta tulee perittävissä oleva seuraavissa tapauksissa:

a) 

siirretyt varat tai verovelvollisen kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta myydään tai muuten luovutetaan;

b) 

siirretyt varat siirretään myöhemmin kolmanteen maahan;

c) 

verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka tai verovelvollisen kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään myöhemmin kolmanteen maahan;

d) 

verovelvollinen tekee konkurssin tai asetetaan selvitystilaan;

e) 

verovelvollinen laiminlyö osamaksuja koskevien velvoitteidensa noudattamisen eikä korjaa tilannettaan kohtuullisessa ajassa, joka saa olla enintään 12 kuukautta.

Edellä olevaa b ja c alakohtaa ei sovelleta ETA-sopimuksen osapuolina oleviin kolmansiin maihin, jos ne ovat tehneet verovelvollisen jäsenvaltion tai unionin kanssa keskinäistä avunantoa verosaatavien perinnässä koskevan sopimuksen, joka vastaa direktiivissä 2010/24/EU säädettyä keskinäistä apua.

5.  Jos varat, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään toiseen jäsenvaltioon, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä verovelvollisen jäsenvaltion tai kiinteän toimipaikan jäsenvaltion vahvistama arvo varojen alkuarvoksi verotuksessa, paitsi jos se ei vastaa markkina-arvoa.

6.  Edellä 1–5 kohdassa ’markkina-arvolla’ tarkoitetaan määrää, jolla varat voidaan vaihtaa tai keskinäiset velvoitteet täyttää suorassa liiketoimessa sellaisten liiketoimeen halukkaiden ostajien ja myyjien välillä, jotka eivät ole etuyhteydessä.

7.  Tätä artiklaa ei sovelleta arvopapereiden rahoitukseen liittyviin varojen siirtoihin, vakuudeksi asetettuihin varoihin tai silloin, kun varojen siirto tapahtuu vakavaraisuusvaatimuksien täyttämiseksi tai likviditeetin hallinnan vuoksi, edellyttäen, että varojen on tarkoitus palata siirtäjäjäsenvaltioon 12 kuukauden kuluessa.

6 artikla

Yleinen veronkierron vastainen sääntö

1.  Jäsenvaltion on jätettävä yhteisöverovelvollisuutta laskettaessa huomioon ottamatta sellainen järjestely tai sellaiset järjestelyjen sarjat, joiden pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on sovellettavan verolain tavoitteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saaminen ja jotka eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa on pidettävä epäaitona, siltä osin kuin ne eivät perustu päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat taloudellista todellisuutta.

3.  Kun järjestelyt tai niiden sarja jätetään huomioon ottamatta 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisuus lasketaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

7 artikla

Ulkomaisia väliyhtiöitä koskeva sääntö

1.  Verovelvollisen jäsenvaltion on kohdeltava sellaista yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jonka voitot eivät ole veronalaisia tai jonka voitot on vapautettu verosta kyseisessä jäsenvaltiossa, ulkomaisena väliyhtiönä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

kun kyseessä on yksikkö, verovelvollisella on yksin tai yhdessä siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia äänioikeuksista tai omistuksessaan suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia pääomasta taikka oikeus saada yli 50 prosenttia tämän yksikön voitosta; ja

b) 

yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan maksama tosiasiallinen yhteisövero on alempi kuin sen yhteisöveron, joka yksiköltä tai kiinteältä toimipaikalta olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa sovellettavan yhteisöverojärjestelmän mukaisesti, ja yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan tosiasiallisesti maksaman yhteisöveron erotus.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa ulkomaisen väliyhtiön kiinteää toimipaikkaa, joka ei ole veronalainen tai joka on vapautettu verosta ulkomaisen väliyhtiön lainkäyttöalueella, ei oteta huomioon. Lisäksi yhteisöverolla, joka olisi kannettu verovelvollisen jäsenvaltiossa, tarkoitetaan yhteisöveroa, joka on laskettu verovelvollisen jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti.

2.  Kun yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa käsitellään ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisen jäsenvaltion on sisällytettävä veropohjaan

a) 

yksikön jakamattomat tulot tai kiinteän toimipaikan tulot, jotka kertyvät seuraavista luokista:

i) 

korot tai muut rahoitusvaroista saatavat tulot;

ii) 

rojaltit tai muut teollis- ja tekijänoikeuksista saatavat tulot;

iii) 

osingot ja osakkeiden luovutuksesta saatavat tulot;

iv) 

rahoitusleasingistä saatavat tulot;

v) 

vakuutuksista, pankkitoiminnasta ja muusta rahoitustoiminnasta saatavat tulot;

vi) 

tulot laskutusyrityksiltä, jotka saavat myynti- ja palvelutuloja tavaroista ja palveluista, jotka on hankittu etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tai myyty niille ja jotka eivät tuota taloudellista lisäarvoa tai joiden tuottama taloudellinen lisäarvo on vähäinen.

Tätä alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja.

Jos ulkomaisen väliyhtiön kotipaikka on tai jos se sijaitsee sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei ole ETA-sopimuksen osapuoli, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta edellistä alakohtaa;

tai

b) 

ne yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomat tulot, jotka syntyvät epäaidoista järjestelyistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroedun saaminen.

Tätä alakohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona, siltä osin kuin yksikkö tai kiinteä toimipaikka ei omistaisi niitä varoja tai ei olisi ottanut niitä riskejä, joista se saa tulonsa kokonaan tai osittain, jollei yksikkö olisi sellaisen yrityksen määräysvallassa, jossa suoritetaan avainhenkilötoiminnot, jotka ovat olennaisia kyseisten varojen ja riskien kannalta sekä välttämättömiä väliyhtiön tulonmuodostukselle.

3.  Jos verovelvollisen veropohja lasketaan jäsenvaltion sääntöjen mukaan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi päättää olla kohtelematta yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin 2 kohdan a alakohdan mukaisista luokista.

Jos verovelvollisen veropohja lasketaan jäsenvaltion sääntöjen mukaan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi päättää olla kohtelematta rahoitusalan yrityksiä ulkomaisina väliyhtiöinä, jos enintään kolmannes yksikölle 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista luokista kertyvistä tuloista on peräisin liiketoimista verovelvollisen tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa.

4.  Jäsenvaltiot voivat jättää 2 kohdan b alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle yksikön tai kiinteän toimipaikan, jonka

a) 

kirjanpidollinen voitto on enintään 750 000 euroa ja muut tuotot enintään 75 000 euroa; tai

b) 

kirjanpidollinen voitto on enintään 10 prosenttia sen toimintakustannuksista verokaudella.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa toimintakustannukset eivät saa sisältää niiden tavaroiden kustannuksia, jotka on myyty sen maan ulkopuolelle, jossa on yksikön verotuksellinen kotipaikka tai jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee, eivätkä maksuja etuyhteydessä oleville yrityksille.

8 artikla

Ulkomaisen väliyhtiön tulojen laskeminen

1.  Edellä olevaa 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovellettaessa verovelvollisen veropohjaan sisällytettävät tulot lasketaan sen jäsenvaltion yhteisöverolainsäädännön mukaisesti, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka tai jossa se sijaitsee. Yksikön tai kiinteän toimipaikan tappioita ei sisällytetä veropohjaan, mutta ne voidaan siirtää ajallisesti eteenpäin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ottaa huomioon seuraavina verokausina.

2.  Edellä olevaa 7 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa verovelvollisen veropohjaan saadaan sisällyttää tuloista enintään määrät, jotka on saatu niistä varoista ja riskeistä, jotka liittyvät määräysvaltaa käyttävässä yhtiössä suoritettuihin avainhenkilötoimintoihin. Ulkomaisen väliyhtiön tulojen kohdentaminen lasketaan markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

3.  Veropohjaan sisällytettävät tulot lasketaan suhteessa verovelvollisen osuuteen yksiköstä 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellyn mukaisesti.

4.  Tulot on sisällytettävä sinä verovelvollisen verokautena, jona yksikön verovuosi päättyy.

5.  Kun yksikkö jakaa voittoja verovelvolliselle ja kun nämä jaetut voitot sisällytetään verovelvollisen verotettavaan tuloon, 7 artiklan nojalla veropohjaan aiemmin sisällytettyjen tulojen määrä vähennetään veropohjasta, kun voitonjaosta maksettavaksi tuleva vero lasketaan, jotta varmistetaan kaksinkertaisen verotuksen välttäminen.

6.  Kun verovelvollinen luopuu osuudestaan yksikössä tai kiinteän toimipaikan harjoittamasta liiketoiminnasta ja luovutuksesta saatavan tuoton osa on aiemmin sisällytetty veropohjaan 7 artiklan nojalla, kyseinen määrä vähennetään veropohjasta, kun kyseisestä tuotosta maksettava vero lasketaan, jotta varmistetaan kaksinkertaisen verotuksen välttäminen.

7.  Verovelvollisen jäsenvaltion on sallittava yksikön tai kiinteän toimipaikan maksaman veron vähentäminen verovelvollisen verosta siinä valtiossa, jossa verovelvollisen verotuksellisen kotipaikka on tai jossa se sijaitsee. Vähennys on laskettava kansallisen lainsäädännön mukaan.

▼M1

9 artikla

Verokohtelun eroavuudet

1.  Jos verokohtelun eroavuudet johtavat kaksinkertaiseen vähennykseen,

a) 

vähennys on evättävä jäsenvaltiossa, joka on sijoittajan lainkäyttöalue; ja

b) 

jos vähennystä ei evätä sijoittajan lainkäyttöalueella, se on evättävä jäsenvaltiossa, joka on maksajan lainkäyttöalue.

Tällainen vähennys voidaan kuitenkin tehdä kahteen kertaan veropohjaan sisällytetystä tulosta riippumatta siitä, syntyykö se kuluvana vai tulevana verokautena.

2.  Jos verokohtelun eroavuus johtaa vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä,

a) 

vähennys on evättävä jäsenvaltiossa, joka on maksajan lainkäyttöalue; ja

b) 

jos vähennystä ei evätä maksajan lainkäyttöalueella, maksun määrä, joka muutoin synnyttäisi eroavuuden, sisällytetään tuloihin jäsenvaltiossa, joka on maksun vastaanottajan lainkäyttöalue.

3.  Jäsenvaltion on evättävä vähennys verovelvollisen suorittamasta maksusta siltä osin, kuin kyseisellä maksulla rahoitetaan suoraan tai epäsuorasti vähennyskelpoisia menoja, jotka synnyttävät verokohtelun eroavuuden etuyhteydessä olevien yritysten välisen tai osana strukturoitua järjestelyä toteutetun liiketoimen tai liiketoimien sarjan kautta, ellei joku liiketoimeen tai liiketoimien sarjaan liittyvistä lainkäyttöalueista ole tehnyt vastaavaa tällaiseen verokohtelun eroavuuteen liittyvää oikaisua.

4.  Jäsenvaltio voi jättää

a) 

tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle 2 artiklan 9 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c, d, tai f alakohdassa määritellyt verokohtelun eroavuudet;

b) 

tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle etuyhteydessä olevalle yritykselle suoritetusta rahoitusvälineen koron maksusta johtuvat verokohtelun eroavuudet silloin, kun

i) 

rahoitusvälineessä on muuntamisen ja velkakirjojen arvon alaskirjauksen ominaisuuksia;

ii) 

rahoitusväline on laskettu liikkeeseen ainoastaan pankkialaan sovellettavien tappionsietokykyä koskevien vaatimusten täyttämiseksi ja rahoitusväline tunnustetaan sellaiseksi verovelvollisen tappionsietokykyä koskevissa vaatimuksissa;

iii) 

rahoitusväline on laskettu liikkeeseen

— 
sellaisten rahoitusvälineiden yhteydessä, joissa on muuntamisen tai velkakirjojen arvon alaskirjauksen ominaisuuksia emoyrityksen tasolla,
— 
sovellettavien tappionsietokykyvaatimusten täyttämiseen tarvittavalla tasolla,
— 
muutoin kuin osana strukturoitua järjestelyä; ja
iv) 

konsernin kokonaisnettovähennys järjestelyssä ei ylitä määrää, joka se olisi ollut, jos verovelvollinen olisi laskenut rahoitusvälineen suoraan markkinoille.

Tätä b alakohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2022 saakka.

5.  Jos verokohtelun eroavuus perustuu siihen, ettei hybridin kiinteän toimipaikan tulo ole veronalaista jäsenvaltiossa, jossa verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka on, tämän jäsenvaltion on edellytettävä, että verovelvollinen sisällyttää veropohjaan tulot, jotka muuten luettaisiin hybridin kiinteän toimipaikan tuloiksi. Tätä sovelletaan, ellei jäsenvaltiota vaadita vapauttamaan tuloa verosta jäsenvaltion kolmannen maan kanssa tekemän kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen nojalla.

6.  Jos hybridisiirron on suunniteltu johtavan siihen, että siirrettyyn rahoitusvälineeseen perustuvasta maksusta peritty lähdevero hyvitetään useammalle kuin yhdelle asianomaiselle osapuolelle, verovelvollisen jäsenvaltion on rajoitettava tällaisen hyvityksen tuomaa etua suhteessa tällaiseen maksuun liittyvään veronalaiseen nettotuloon.

▼M1

9 b artikla

Kaksoisasumiskonfliktit

Jos verovelvollinen, jolla on verotuksellinen kotipaikka kahdella tai useammalla lainkäyttöalueella, voi vähentää maksut, menot tai tappiot veropohjasta molemmilla lainkäyttöalueilla, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä vähennys siltä osin, kuin toisella lainkäyttöalueella sallitaan kaksinkertainen vähennys tulosta, joka ei ole kahteen kertaan veropohjaan sisällytettyä tuloa. Jos molemmat lainkäyttöalueet ovat jäsenvaltioita, vähennys on evättävä siinä jäsenvaltiossa, jossa verovelvollisen kotipaikan ei näiden kahden jäsenvaltion välisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen nojalla katsota olevan.

▼B



III LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla

Uudelleentarkastelu

1.  Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja erityisesti 4 artiklan vaikutusta 9 päivään elokuuta 2020 mennessä sekä laatii tästä kertomuksen neuvostolle. Komission kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

▼M1

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio arvioi 9 ja 9 b artiklan täytäntöönpanoa ja erityisesti 9 artiklan 4 kohdan b alakohdassa olevan poikkeuksen seurauksia 1 päivään tammikuuta 2022 mennessä ja raportoi siitä neuvostolle.

▼B

2.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanon arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

3.  Jäljempänä 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää heinäkuuta 2017 kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen arvioitaessa niiden kansallisten kohdennettujen sääntöjen tehokkuutta, joilla ehkäistään veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoon liittyviä riskejä.

11 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2019.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.  Kun tässä direktiivissä mainitaan euromääräisiä rahamääriä, jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat laskea vastaavan arvon kansallisessa rahayksikössään 12 päivänä heinäkuuta 2016.

4.  Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, Viro voi, niin kauan kuin se ei verota jakamattomia voittoja, harkita varojen siirtoa rahallisessa tai ei-rahallisessa muodossa, käteissiirrot mukaan lukien, voitonjakona Virossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta päätoimipaikkaan tai toiseen kiinteään toimipaikkaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, joka on ETA-sopimuksen osapuoli, ja kantaa tuloveroa myöntämättä verovelvollisille oikeutta lykätä kyseisen veron maksamista.

5.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava 5 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

▼M1

5 a.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 9 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

▼B

6.  Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot, joilla on 8 päivänä elokuuta 2016 veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoon liittyvien riskien ehkäisemistä varten kansallisia kohdennettuja sääntöjä, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin tässä direktiivissä säädetty koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö, voivat soveltaa näitä kohdennettuja sääntöjä sen ensimmäisen kokonaisen verovuoden loppuun, joka seuraa BEPS-toimenpiteeseen 4 liittyviä vähimmäisvaatimuksia koskevan OECD:n jäsenten välisen sopimuksen julkaisemista virallisella verkkosivustolla, kuitenkin enintään 1 päivään tammikuuta 2024 saakka.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.


( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10).

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1).

( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).

( 10 ) Neuvoston direktiivi 2010/24/EU, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2010, keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (EUVL L 84, 31.3.2010, s. 1).

Top