This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02014R0640-20140620
Consolidated text: Komission delegoitu asetus (EU) N :o 640/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta
Komission delegoitu asetus (EU) N :o 640/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta
2014R0640 — FI — 20.06.2014 — 000.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 640/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, (EUVL L 181 20.6.2014, s. 48) |
Oikaisu
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 640/2014,
annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 ( 1 ) ja erityisesti sen 63 artiklan 4 kohdan, 64 artiklan 6 kohdan, 72 artiklan 5 kohdan, 76 artiklan, 77 artiklan 7 kohdan, 93 artiklan 4 kohdan, 101 artiklan 1 kohdan ja 120 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:|
(1) |
Asetuksella (EU) N:o 1306/2013 kumotaan ja korvataan muun muassa neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 ( 2 ). Asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 annetaan komissiolle valta antaa delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä. Uuden oikeudellisen kehyksen mukaisen järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tietyt säännöt on annettava tällaisilla säädöksillä. Kyseisillä säädöksillä olisi korvattava erityisesti komission asetuksessa (EY) N:o 1122/2009 ( 3 ) vahvistetut säännöt. |
|
(2) |
Erityisesti olisi vahvistettava säännöt, joilla täydennetään tiettyjä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 muita kuin olennaisia osia seuraavilta osin: yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, jäljempänä ’yhdennetty järjestelmä’, toimivuus, tukihakemusten tai maksupyyntöjen jättämiselle asetetut määräajat, suoran tuen osittaisen tai täydellisen epäämisen ja aiheettomasti maksetun suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen osittaisen tai täydellisen perumisen ehdot, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1307/2013 ( 4 ) käyttöön otettujen tukijärjestelmien mukaisen tuen saantiedellytyksiä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1305/2013 ( 5 ) käyttöön otettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden saantiedellytyksiä koskeviin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvien hallinnollisten seuraamusten määrittäminen sekä pysyvän laitumen säilyttämistä koskevat säännöt ja hallinnollisten seuraamusten laskeminen täydentäviä ehtoja koskevien velvoitteiden osalta. |
|
(3) |
Tarvitaan täydentäviä määritelmiä, joiden avulla voidaan varmistaa yhdennetyn järjestelmän yhdenmukaistettu soveltaminen, niiden määritelmien lisäksi, joista säädetään asetuksissa (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013. Lisäksi on tarpeen määrittää joitakin täydentäviä ehtoja koskevissa säännöissä käytettäviä määritelmiä. |
|
(4) |
Tässä asetuksessa säädetty hallinnollisten seuraamusten soveltaminen taikka suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen epääminen ja peruminen eivät saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta kansallista rikoslakia, jos tästä säädetään kansallisessa lainsäädännössä. |
|
(5) |
Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 2 artiklan 2 kohdassa määritellään ylivoimaiset esteet ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka jäsenvaltioiden on tunnustettava. Olisi vahvistettava täydentävät säännöt, joiden avulla jäsenvaltiot voivat tunnustaa ylivoimaiset esteet ja poikkeukselliset olosuhteet, jotka liittyvät suoriin tukiin, maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja täydentäviin ehtoihin. Olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa tuensaajan on ilmoitettava tällaisista tapauksista. |
|
(6) |
On myös tarpeen vahvistaa täydentävät säännöt viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän osalta, jota jäsenvaltioiden on käytettävä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 70 artiklan mukaisesti. Kyseisen säännöksen mukaan on käytettävä sähköistä paikkatietojärjestelmätekniikkaa. On tarpeen selventää järjestelmältä edellytettävät perusvaatimukset ja laatutavoitteet sekä se, mitä erityistietoja paikkatietojärjestelmässä olisi oltava, jotta hallinnolliset ristiintarkastukset olisivat tehokkaita. Sen vuoksi viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää olisi päivitettävä säännöllisin väliajoin, jotta järjestelmästä voitaisiin sulkea pois ominaisuudet ja alat, jotka eivät selkeästi oikeuta tukeen. Jotta kuitenkin vältettäisiin järjestelmän epävakaisuus, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus tehdä pieniä muutoksia tukikelpoiseen enimmäisalaan, jos kuvatulkinta on viitelohkojen pääpiirteiden tai kunnon vuoksi epävarmaa. |
|
(7) |
Jotta jäsenvaltiot voisivat havaita järjestelmän mahdolliset heikkoudet etukäteen ja tarvittaessa korjata ne, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän laatua olisi arvioitava vuosittain. |
|
(8) |
Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osastossa säädetyn perustukijärjestelmän ja siihen liittyvien tukien moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tukioikeuksien tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä, joka takaa tukioikeuksien jäljitettävyyden ja jonka avulla voidaan tehdä muun muassa perustukijärjestelmän yhteydessä ilmoitettujen alojen ja kunkin viljelijän tukioikeuksien ristiintarkastukset sekä eri tukioikeuksien väliset ristiintarkastukset. |
|
(9) |
Tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi ja sen estämiseksi, että samassa jäsenvaltiossa voitaisiin jättää eri maksajavirastoille useita tukihakemuksia, jäsenvaltioiden olisi säädettävä yhtenäisestä järjestelmästä, jolla yhdennettyyn järjestelmään tukihakemuksia jättävien viljelijöiden tunnistetiedot kirjataan. |
|
(10) |
Kokemus on osoittanut, että eräitä pelloilla olevia maisemapiirteitä, erityisesti pensasaitoja, ojia ja kivimuureja olisi pinta-alaperusteisten suorien tukien osalta pidettävä tukikelpoiseen alaan kuuluvina. On tarpeen määritellä pellon maisemapiirteiden hyväksyttävä leveys. Erityisten ympäristötarpeiden vuoksi on asianmukaista sallia jäsenvaltioille tietty joustavuus niiden rajojen osalta, jotka on otettava huomioon, jos aiempia pinta-alatukia varten on vahvistettu alueellisia satoja. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus soveltaa erilaista menetelmää pysyvään nurmeen, jolla on hajanaisia maisemapiirteitä ja puita, jos tätä vaihtoehtoa ei ole. |
|
(11) |
Kestävän maatalouden kannalta tärkeitä maisemapiirteitä, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II lueteltuja hoito- ja toimenpidevaatimuksia ja jotka ovat osa viljelylohkon kokonaisalaa, olisi pidettävä tukikelpoisina. |
|
(12) |
Kun kyse on peltona tai pysyvänä nurmena olevista viljelylohkoista, joilla on puita, olisi vahvistettava edellytykset, jotka koskevat puiden esiintymistä tällaisilla aloilla ja puiden vaikutusta kyseisten alojen tukikelpoisuuteen. Oikeusvarmuuden vuoksi olisi vahvistettava puiden enimmäistiheys, jonka jäsenvaltio määrittelee perinteisten viljelykäytäntöjen, luonnonolojen ja ympäristösyiden perusteella. |
|
(13) |
Yksinkertaistamisen vuoksi ja suorien tukien havainnoitavuuden ja valvottavuuden lisäämiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa määräsuhteeseen perustuvaa järjestelmää sellaisen pysyvän nurmen tukikelpoisen alan vahvistamiseksi, jolla on sellaisia hajanaisia maisemapiirteitä, jotka eivät ole tukikelpoisia, kuten maisemapiirteitä ja puita, jotka ovat muita kuin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II lueteltujen vaatimusten ja standardien soveltamisalaan kuuluvia maisemapiirteitä. Tukikelpoinen ala on määriteltävä kullekin viitelohkolle etukäteen vahvistettujen, yhdenmukaisen maanpeitetyypin tasolla sovellettavien kynnysten mukaisesti. Hajanaisia piirteitä ja puita voidaan pitää tukikelpoiseen alaan kuuluvina tiettyyn prosenttiosuuteen asti viitelohkosta. Sen vuoksi olisi säädettävä, ettei ensimmäisessä luokassa, jossa tukeen oikeuttamattoman alan prosenttiosuus on alhaisin, tarvitse tehdä vähennyksiä sen alan vuoksi, jolla esiintyy hajanaisia piirteitä. |
|
(14) |
Olisi vahvistettava säännöt sellaisia tilanteita varten, joissa eri hakemusten, pyyntöjen, asiakirjojen tai muutosten viimeinen jättöpäivä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai. |
|
(15) |
Suorien tukien hakemusten sekä maksupyyntöjen ja muiden ilmoitusten jättämisen sekä pinta-alaan liittyvien tukihakemusten tai maksupyyntöjen sekä muiden todistusasiakirjojen tai sopimusten muutosten jättämistä koskevia määräaikoja olisi ehdottomasti noudatettava, jotta kansalliset viranomaiset voivat suunnitella suorien tukien hakemusten sekä maksupyyntöjen ja muiden asiakirjojen oikeellisuuden tarkastukset ja toteuttaa ne tehokkaasti. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt siitä, millaisissa aikarajoissa myöhässä jättämiset voidaan hyväksyä. Jotta tuensaajia kannustettaisiin noudattamaan määräaikoja, myöhässä jättämistapauksessa olisi sovellettava varoittavaa vähennystä, jollei myöhästyminen johdu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista. |
|
(16) |
Tuensaajien olisi ehdottomasti jätettävä tukioikeuksien myöntämistä tai, tapauksen mukaan, tukioikeuksien arvon korottamista koskevat hakemukset ajoissa, jotta jäsenvaltiot voivat vahvistaa tukioikeudet hyvissä ajoin. Kyseisten hakemusten jättäminen myöhässä olisi sen vuoksi sallittava ainoastaan saman lisämääräajan puitteissa, jota sovelletaan muidenkin tukihakemusten myöhässä jättämiseen. Lisäksi olisi sovellettava varoittavaa vähennyskerrointa, jollei myöhästyminen johdu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista. |
|
(17) |
Kansallisille toimivaltaiselle viranomaiselle milloin tahansa virheellisistä tukihakemuksista tai maksupyynnöistä ilmoittaneisiin tuensaajiin ei pitäisi sääntöjen noudattamatta jättämisen syystä riippumatta soveltaa hallinnollisia seuraamuksia, paitsi jos tuensaajalle on annettu tieto toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta tehdä tarkastus paikalla tai viranomainen on jo ilmoittanut tuensaajalle tukihakemuksessa tai maksupyynnössä olevasta säännösten noudattamatta jättämisestä. |
|
(18) |
Olisi vahvistettava pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien ja pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden sekä eläintukijärjestelmien mukaisiin eläintukihakemuksiin perustuvan vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen tai eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden mukaisiin maksupyyntöihin perustuvan maaseudun kehittämistuen laskentaperusteita koskevat täydentävät säännöt. |
|
(19) |
Varoittavuus- ja suhteellisuusperiaatteen sekä ylivoimaisiin esteisiin ja poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvien erityisongelmien huomioon ottamiseksi olisi säädettävä hallinnollisista seuraamuksista. Hallinnollisten seuraamusten olisi oltava eriasteisia säännösten noudattamatta jättämisen vakavuuden mukaan, ja ankarimmillaan tuensaaja pitäisi sulkea kokonaan pois yhdestä tai useammasta pinta-alaan liittyvästä tukijärjestelmästä tai pinta-alaan liittyvästä tukitoimenpiteestä tietyksi ajaksi. Niissä olisi otettava huomioon eri tukijärjestelmien tai tukitoimenpiteiden ominaispiirteet tukikelpoisuusedellytysten, sitoumusten ja muitten velvoitteiden osalta tai sen mahdollisuuden osalta, ettei tuensaaja mahdollisesti ilmoita kaikkia pinta-alojaan luodakseen keinotekoisesti edellytykset viherryttämisvelvoitteista vapautumiseksi. Tämän asetuksen mukaisten hallinnollisten seuraamusten olisi katsottava olevan riittävän varoittavia niin, että niillä ehkäistään tahallinen sääntöjen noudattamatta jättäminen. |
|
(20) |
Jotta jäsenvaltiot voivat suorittaa tarkastukset tehokkaasti, etenkin täydentäviin ehtoihin liittyvien velvoitteiden valvonnan osalta, on tarpeen säätää tuensaajien velvollisuudesta ilmoittaa kaikki käytössään olevat pinta-alat riippumatta siitä, hakevatko he näille pinta-aloille tukea asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. |
|
(21) |
Tukikelpoisten pinta-alojen määrittämiseksi ja sovellettavien vähennysten laskemiseksi on tarpeen määritellä pinta-alat, jotka kuuluvat samaan viljelykasviryhmään. Pinta-ala olisi otettava huomioon useita kertoja, jos sille haetaan suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea useammassa kuin yhdessä tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä. Viherryttämistä varten viljelykasviryhmät on kuitenkin tarpeen eriyttää. |
|
(22) |
Tuen maksaminen perustukijärjestelmässä edellyttää, että tukioikeuksia on sama määrä kuin tukikelpoisia hehtaareita. Järjestelmän soveltamiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää, että jos ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä ja ilmoitettu pinta-ala eivät vastaa toisiaan, tuen laskennan olisi perustuttava pienempään lukuun. Jotta laskenta ei perustuisi tukioikeuksiin, joita ei ole olemassa, olisi säädettävä, ettei laskennassa käytettävä tukioikeuksien lukumäärä saisi ylittää tuensaajan käytössä olevien tukioikeuksien lukumäärää. |
|
(23) |
Pinta-alaa koskevissa tukihakemuksissa ja/tai maksupyynnöissä säännösten noudattamatta jättäminen liittyy tavallisesti osaan pinta-alasta. Jonkin lohkon osalta liian suureksi ilmoitettu ala voidaan sen vuoksi korvata liian pieneksi ilmoitetulla alalla saman viljelykasviryhmän muilla lohkoilla. Olisi säädettävä, että tietyn sallitun poikkeaman rajoissa hallinnollisia seuraamuksia sovelletaan vasta kun kyseinen sallittu poikkeama ylittyy. |
|
(24) |
Lisäksi, kun kyseessä ovat pinta-alaan liittyvää tukea koskevat tukihakemukset ja/tai maksupyynnöt, tukihakemuksessa ja/tai maksupyynnössä ilmoitetun kokonaispinta-alan ja tukikelpoiseksi määritetyn kokonaispinta-alan väliset erot ovat usein merkityksettömiä. Jotta hakemuksiin ei tehtäisi lukuisia pieniä muutoksia, olisi säädettävä, ettei tukihakemusta ja/tai maksupyyntöjä tarvitse mukauttaa määritettyyn pinta-alaan, jollei eroissa ylitetä tiettyä tasoa. |
|
(25) |
Puuvillan tukijärjestelmän erityisominaisuuksien vuoksi olisi vahvistettava hallinnollisia seuraamuksia koskevat erityissäännökset kyseisessä järjestelmässä. |
|
(26) |
Olisi vahvistettava hallinnolliset seuraamukset tahallisessa tai huolimattomuudesta johtuvan tukikelpoisuusvaatimusten noudattamatta jättämisen tapauksessa ottaen huomioon varoittavuus- ja oikeasuhteisuusperiaate silloin, kun nuorten viljelijöiden tukijärjestelmään hakeva tuensaaja ei täytä velvoitteitaan. |
|
(27) |
Olisi vahvistettava hallinnolliset seuraamukset eläintukijärjestelmiä ja eläimiin liittyviä tukitoimenpiteitä varten ottaen huomioon varoittavuus- ja suhteellisuusperiaate sekä luonnonolosuhteisiin liittyvät erityisongelmat. Hallinnollisten seuraamusten olisi oltava eriasteisia säännösten noudattamatta jättämisen vakavuuden mukaan, ja ankarimmillaan tuensaaja pitäisi sulkea kokonaan pois yhdestä tai useammasta tukijärjestelmästä tai tukitoimenpiteestä tietyksi ajaksi. Niissä olisi tukikelpoisuusedellytysten osalta otettava huomioon eri tukijärjestelmien tai tukitoimenpiteiden ominaispiirteet. Tämän asetuksen mukaiset hallinnolliset seuraamukset olisi asetettava tasolle, jolla on riittävän varoittava vaikutus siten, että se estäisi tahallisen pinta-alojen ilmoittamisen liian suuriksi. |
|
(28) |
Eläintukijärjestelmien mukaisten eläintukihakemusten tai eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden mukaisten maksupyyntöjen osalta säännösten noudattamatta jättäminen johtaa siihen, ettei kyseinen eläin ole tukikelpoinen. Olisi säädettävä vähennyksistä, joita sovelletaan ensimmäisestä eläimestä, jonka osalta havaitaan säännösten noudattamatta jättämistä, mutta hallinnollisen seuraamuksen olisi vähennyksen tasosta riippumatta kuitenkin oltava lievempi, jos säännösten noudattamatta jättämistä havaitaan enintään kolmen eläimen osalta. Kaikissa muissa tapauksissa hallinnollisen seuraamuksen ankaruuden olisi riiputtava niiden eläinten prosenttiosuudesta, joiden osalta säännösten noudattamatta jättämistä havaitaan. |
|
(29) |
Jäsenvaltioiden olisi pääsääntöisesti toteutettava tarvittavat lisätoimenpiteet yhdennetyn järjestelmän moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioilla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus määrätä ylimääräisiä kansallisia seuraamuksia. |
|
(30) |
Mahdollisuutta tehdä tukihakemuksiin ja maksupyyntöihin oikaisuja ilman hallinnollista seuraamusta olisi sovellettava myös atk-pohjaisessa tietokannassa oleviin virheellisiin tietoihin, jotka koskevat ilmoitettuja nautaeläimiä, joiden osalta tällainen säännösten noudattamatta jättäminen tarkoittaa tukikelpoisuusedellytysten rikkomista, paitsi jos viranomainen on jo ilmoittanut tuensaajalle aikomuksestaan tehdä tarkastus paikalla tai ei ole vielä ilmoittanut tuensaajalle säännösten noudattamatta jättämisestä tukihakemuksessa tai maksupyynnössä. |
|
(31) |
Maaseudun kehittämistuen epäämiset ja perumiset ja hallinnolliset seuraamukset olisi vahvistettava ottaen huomioon varoittavuus- ja suhteellisuusperiaate. Maaseudun kehittämistuen epäämisten ja perumisten olisi oltava eriasteisia todetun säännösten noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan. Maaseudun kehittämistuen epäämisissä ja perumisissa ja hallinnollisissa seuraamuksissa olisi tukikelpoisuusedellytysten, sitoumusten ja muiden velvoitteiden osalta otettava huomioon eri tukitoimenpiteiden ominaispiirteet. Jos on kyse vakavasta noudattamatta jättämisestä tai jos tuensaaja on esittänyt väärennettyjä todisteita tuen saamiseksi, maaseudun kehittämistuki olisi evättävä ja asetettava hallinnollinen seuraamus. Ankarimmillaan hallinnollisena seuraamuksena olisi oltava sulkeminen kokonaan pois yhdestä tai useammasta tukitoimenpiteestä tai tukitoimien tyypistä tietyksi ajaksi. |
|
(32) |
Maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteiden hallinnolliset seuraamukset eivät saisi estää mahdollisuutta keskeyttää väliaikaisesti tuki, johon liittyy sääntöjen noudattamatta jättämistä. Olisi vahvistettava säännöt niiden tapausten määrittämiseksi, joissa tuensaajan voidaan odottaa korjaavan noudattamatta jättämisen kohtuullisen ajan kuluessa. |
|
(33) |
Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 93 artiklan 3 kohdassa säädetään, että vuosina 2015 ja 2016 täydentäviä ehtoja koskeviin sääntöihin sisältyy myös pysyvien laidunten säilyttäminen. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, että jäsenvaltioiden olisi vuosina 2015 ja 2016 noudatettava edelleen velvoitteitaan vuonna 2014 vahvistetun osuuden mukaisesti. |
|
(34) |
Selvyyden vuoksi ja jotta vahvistettaisiin yhdenmukainen perusta noudattamatta jättämisten arvioimiseksi ja täydentäviin ehtoihin liittyvien hallinnollisten seuraamusten laskemiseksi ja soveltamiseksi, on tarpeen selkeyttää, mitä noudattamatta jättämisen toistuvuudella, laajuudella, vakavuudella ja kestolla tarkoitetaan. Lisäksi on tarpeen selventää, milloin noudattamatta jättäminen katsotaan määritetyksi. |
|
(35) |
Täydentäviin ehtoihin liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisen osalta olisi vahvistettava hallinnolliset seuraamukset, joissa otetaan huomioon suhteellisuusperiaate. Kyseisiä seuraamuksia olisi sovellettava vain, jos viljelijän toiminta johtuu laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, ja niiden olisi oltava eriasteisia noudattamatta jättämisen vakavuuden mukaan. |
|
(36) |
Kun kyseessä ovat täydentäviin ehtoihin liittyvät velvoitteet, olisi säädettävä sen lisäksi, että hallinnolliset seuraamukset porrastetaan suhteellisuusperiaatteen soveltamiseksi, että sen jälkeen kun viljelijälle on annettu ennakkovaroitus, saman täydentäviin ehtoihin liittyvän velvoitteen toistuvia rikkomisia pidetään tietystä hetkestä alkaen tahallisena sääntöjen noudattamatta jättämisenä. |
|
(37) |
Jos jäsenvaltio käyttää lisäksi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdan ja 99 artiklan 2 kohdan mukaista mahdollisuutta olla erityisissä olosuhteissa soveltamatta noudattamatta jättämisestä johtuvia hallinnollisia seuraamuksia, olisi vahvistettava asianomaisen noudattamatta jättämisen korjaamista koskevat vaatimukset. |
|
(38) |
Jos tuensaaja ei asetuksen (EU) N:o 1306/2013 99 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua varhaisvaroitusjärjestelmää sovellettaessa noudata velvoitettaan toteuttaa korjaavia toimia, vähennystä olisi sovellettava taannehtivasti sen vuoden osalta, johon varhaisvaroitusjärjestelmää sovellettiin. Hallinnollisten seuraamusten laskennassa olisi tarvittaessa otettava huomioon myös se, onko kyseinen noudattamatta jättäminen toistunut sinä vuonna, jona myöhempi tarkastus tehdään. Tuensaajien oikeusvarmuuden vuoksi olisi vahvistettava hallinnollisten seuraamusten taannehtivaa soveltamista koskeva määräaika. |
|
(39) |
Olisi säädettävä, että uutta valvontajärjestelmää ja hallinnollisia seuraamuksia sovelletaan niiden neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 ( 6 ) nojalla hyväksytyissä maaseudun kehittämisohjelmissa käynnistettyjen monivuotisten toimien tuensaajien osalta, joilla on täydentäviin ehtoihin liittyviä velvoitteita, jotta voidaan vähentää sääntöjen noudattamisen valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten hallinnollista taakkaa ja varmistaa menettelyjen yksinkertaistaminen. |
|
(40) |
Niiden täydentäviin ehtoihin liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä, joihin ei sovellettu hallinnollista seuraamusta, koska ne kuuluivat neuvoston asetuksessa (EY) N:o 73/2009 ( 7 ) tai asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädetyn de minimis -säännön soveltamisalaan, mutta joiden osalta jäsenvaltioiden oli varmistettava tuensaajan toimet noudattamatta jättämisen korjaamiseksi, olisi vahvistettava siirtymäsäännöt, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ennen asetuksen (EU) N:o 1306/2013 voimaantuloa sovelletun seurantatarkastusvelvoitteen ja tässä asetuksessa säädettyjen asiaa koskevien uusien sääntöjen kanssa. |
|
(41) |
Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi asetus (EY) N:o 1122/2009 olisi kumottava. Komission asetus (EU) N:o 65/2011 ( 8 ) olisi myös kumottava. |
|
(42) |
Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 119 artiklan 1 kohdan toinen alakohta huomioon ottaen tätä asetusta olisi sovellettava tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin, jotka liittyvät 1 päivänä tammikuuta 2015 alkaviin markkinointivuosiin tai palkkiokausiin, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
I OSASTO
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Soveltamisala
Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset, joilla täydennetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 eräitä muita kuin keskeisiä osia seuraavien osalta:
a) suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen osittaisen ja täydellisen epäämisen tai perumisen ehdot;
b) hallinnollisen seuraamuksen ja sovellettavan seuraamusasteen määrittäminen;
c) niiden tapausten määrittäminen, joissa hallinnollista seuraamusta ei sovelleta;
d) säännöt, joita sovelletaan ajanjaksoihin, päivämääriin ja määräaikoihin silloin, kun hakemusten tai muutosten jättämisen viimeinen päivämäärä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai;
e) erityismääritelmät, joita tarvitaan yhdennetyn järjestelmän yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseen;
f) viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää ja tuensaajien yksilöimistä koskevat peruspiirteet ja tekniset säännöt;
g) tukioikeuksien tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän peruspiirteet, tekniset säännöt ja laatuvaatimukset;
h) tuen laskentaperusteet, mukaan lukien säännöt siitä, miten käsitellään tietyt tapaukset, joissa tukikelpoisiin aloihin sisältyy maisemapiirteitä tai puita;
i) suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen myöntämismenettelyyn osallistuvia välittäjinä toimivia yksiköitä, elimiä ja organisaatioita koskevat lisäsäännöt;
j) pysyvän laitumen hoito suhteessa täydentäviin ehtoihin;
k) täydentäviin ehtoihin liittyvien hallinnollisten seuraamusten yhdenmukaistettu laskentaperuste;
l) edellytykset, joita on noudatettava täydentäviin ehtoihin liittyvien hallinnollisten seuraamusten soveltamisessa ja laskemisessa;
m) täydennyksiä asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 säädettyihin sääntöihin, jotta siirtyminen kumotuista säännöistä uusiin sääntöihin sujuu jouhevasti.
2 artikla
Määritelmät
1. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhdennetyn järjestelmän soveltamiseksi sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 67 artiklan 4 kohdan määritelmiä.
Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:
1) ►C1 ’tuensaajalla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä ja mainitun asetuksen 9 artiklassa tarkoitettua viljelijää, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa tarkoitettujen täydentävien ehtojen soveltamisalaan kuuluvaa tuensaajaa ja/tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 ( ( 9 )) 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua maaseudun kehittämistukea saavaa tuensaajaa; ◄
2) ’noudattamatta jättämisellä’ tarkoitetaan
a) asetuksen (EU) N:o 1306/2013 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen myöntämiseen liittyvien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten tai muiden velvoitteiden osalta kyseisten tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättämistä; tai
b) täydentävien ehtojen osalta unionin lainsäädännön mukaisten lakisääteisten hoitovaatimusten, jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1306/2013 94 artiklan mukaisesti määrittelemien maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevien toimenpidevaatimusten tai mainitun asetuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pysyvien laidunten säilyttämisen noudattamatta jättämistä;
3) ’maaseudun kehittämistukea koskevalla hakemuksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisen tuen myöntämistä tai toimenpiteen tuensaajaksi pääsyä koskevaa hakemusta;
4) ’maksupyynnöllä’ tarkoitetaan tuensaajan kansallisille viranomaisille esittämää hakemusta maksun suorittamiseksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisesti;
5) ’muulla ilmoituksella’ tarkoitetaan mitä tahansa muuta ilmoitusta tai asiakirjaa kuin maaseudun kehittämistukea koskevia hakemuksia tai maksupyyntöjä, jotka tuensaajan tai kolmannen osapuolen on esitettävä tai säilytettävä tiettyjen maaseudun kehittämistoimenpiteiden erityisvaatimusten täyttämiseksi;
6) ’yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvilla maaseudun kehittämistoimenpiteillä’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä 28–31 artiklan, 33, 34 ja 40 artiklan mukaisesti ja tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti myönnettyjä tukitoimenpiteitä, lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja mainitun asetuksen 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisia toimenpiteitä, kun kyse on perustamiskustannuksista;
7) ’eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmällä’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1760/2000 ( 10 ) vahvistettua nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää ja/tai neuvoston asetuksella (EY) N:o 21/2004 ( 11 ) vahvistettua lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää;
8) ’korvamerkillä’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan a alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettua korvamerkkiä nautaeläinten yksilölliseksi tunnistamiseksi ja/tai asetuksen (EY) N:o 21/2004 liitteessä olevassa A kohdan 3 alakohdassa tarkoitettua korvamerkkiä lammas- ja vuohieläinten yksilölliseksi tunnistamiseksi;
9) ’eläimiä koskevalla sähköisellä tietokannalla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan b alakohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettua sähköistä tietokantaa ja/tai asetuksen (EY) N:o 21/2004 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa sekä 7 ja 8 artiklassa tarkoitettua keskusrekisteriä tai sähköistä tietokantaa;
10) ’eläinpassilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan c alakohdassa ja 6 artiklassa tarkoitettua eläinpassia;
11) ’rekisterillä’ tarkoitetaan eläinten yhteydessä eläintenpitäjän asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan d alakohdan ja 7 artiklan ja/tai asetuksen (EY) N:o 21/2004 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 artiklan mukaisesti pitämää rekisteriä;
12) ’tunnistuskoodilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1760/2000 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tunnistuskoodia ja/tai asetuksen (EY) N:o 21/2004 liitteessä olevan A kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja koodeja;
13) ’eläintukijärjestelmällä’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 IV osaston 1 luvussa säädettyä vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea koskevaa toimenpidettä, jossa vuotuinen tuki myönnetään tietyissä määrällisissä rajoissa tietyn eläinmäärän perusteella;
14) ’eläimiin liittyvillä tukitoimenpiteillä’ tarkoitetaan sellaisia maaseudun kehittämistoimenpiteitä tai toimia, joiden tuki perustuu ilmoitettuun eläinten tai eläinyksikköjen lukumäärään;
15) ’eläintukihakemuksella’ tarkoitetaan hakemuksia sellaista tukea varten, jossa vuotuinen tuki myönnetään tietyissä määrällisissä rajoissa tietyn eläinmäärän perusteella asetuksen (EU) N:o 1307/2013 IV osaston 1 luvussa säädetyn vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen mukaisesti;
16) ’ilmoitetuilla eläimillä’ tarkoitetaan eläimiä, joita koskee eläintukijärjestelmän mukainen eläintukihakemus tai eläimiin liittyvää tukitoimenpidettä koskeva maksupyyntö;
17) ’mahdollisesti tukikelpoisella eläimellä’ tarkoitetaan eläintä, joka saattaisi ennakolta mahdollisesti täyttää tukikelpoisuusedellytykset eläintukijärjestelmän mukaisen tuen tai eläimiin liittyvän tukitoimenpiteen mukaisen tuen saamiseksi kyseisenä hakuvuotena;
18) ’määritetyllä eläimellä’ tarkoitetaan
a) eläintukijärjestelmän osalta eläintä, jonka osalta kaikki tuen myöntämiseksi vahvistettujen sääntöjen edellytykset täyttyvät; tai
b) eläimiin liittyvän tukitoimenpiteen osalta eläintä, joka on tunnistettu hallinnollisten tai paikalla tehtävien tarkastusten avulla;
19) ’eläintenpitäjällä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa eläimistä pysyvästi tai tilapäisesti, myös kuljetuksen tai kaupanpitämisen aikana;
20) ’pinta-alaan liittyvillä tukijärjestelmillä’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 67 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisia pinta-alaan perustuvia suoria tukia, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 228/2013 ( 12 ) IV luvussa tarkoitettuja unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavia maatalousalan erityistoimenpiteitä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 229/2013 ( 13 ) tarkoitettuja Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavia maatalousalan erityistoimenpiteitä;
21) ’pinta-alaan liittyvillä tukitoimenpiteillä’ tarkoitetaan sellaisia maaseudun kehittämistoimenpiteitä tai toimia, joiden tuki perustuu ilmoitetun pinta-alan kokoon;
22) ’käytöllä’ tarkoitetaan pinta-alan käyttöä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viljelykasvityypin kasvattamiseksi, mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa määritellyn pysyvän nurmen kasvattamiseksi, mainitun asetuksen 45 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun pysyvän laitumen kasvattamiseksi, muun nurmen kuin pysyvän nurmen tai pysyvän laitumen kasvattamiseksi tai pintakasvillisuuden kasvattamiseksi taikka viljelykasvin puuttumista;
23) ’määritetyllä pinta-alalla’ tarkoitetaan
a) pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien osalta alaa, joka täyttää kaikki tukikelpoisuusperusteet tai muut tuen myöntämisedellytyksiin liittyvät velvoitteet, riippumatta tuensaajan käytössä olevien tukioikeuksien määrästä; tai
b) pinta-alaan liittyvien tukitoimenpiteiden osalta palstojen tai viljelylohkojen alaa, joka on tunnistettu hallinnollisten tai paikalla tehtävien tarkastusten avulla;
24) ’paikkatietojärjestelmällä’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 70 artiklassa tarkoitettua sähköistä paikkatietojärjestelmätekniikkaa;
25) ’viitelohkolla’ tarkoitetaan maantieteellisesti rajattua aluetta, jolla on asetuksen (EU) N:o 1306/2013 70 artiklassa tarkoitettuun viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään kirjattu oma tunniste;
26) ’maantieteellisellä aineistolla’ tarkoitetaan karttoja tai muita asiakirjoja, joiden välityksellä paikkatietojärjestelmän sisältö toimitetaan suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen hakijoiden ja jäsenvaltioiden välillä.
2. Tämän asetuksen IV osaston soveltamiseksi sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston määritelmiä.
Lisäksi ’vaatimuksilla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1306/2013 94 artiklan mukaisesti määrittelemiä vaatimuksia sekä mainitun asetuksen 93 artiklan 3 kohdassa säädettyjä pysyvään laitumeen liittyviä velvoitteita.
3 artikla
Rikosoikeudellisten seuraamusten soveltaminen
Tässä asetuksessa säädetty hallinnollisten seuraamusten soveltaminen ja suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen epääminen ja peruminen eivät estä rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista, jos niistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä.
4 artikla
Ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet
1. Jos tuensaaja ei ole suorien tukien osalta voinut täyttää tukikelpoisuusperusteita tai muita velvoitteitaan ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, hän säilyttää oikeutensa tukeen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen tapahtumishetkellä tukikelpoisen pinta-alan tai tukikelpoisten eläinten osalta.
►C1 Jos tuensaaja ei ole asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28, 29, 33 ja 34 artiklan mukaisten maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteiden osalta voinut täyttää sitoumusvelvoitettaan ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, kyseistä tukea perutaan suhteellisesti niiltä vuosilta, joina ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet tapahtuivat. ◄ Tuen peruminen koskee ainoastaan niitä sitoumuksen osia, joista ei aiheutunut lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä ennen ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden esiintymistä. Perumista ei sovelleta tukikelpoisuusperusteiden eikä muiden velvoitteiden osalta eikä hallinnollista seuraamusta sovelleta.
Jäsenvaltiot eivät saa vaatia muiden maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteiden osalta tuen palauttamista osittain tai kokonaan ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden tapauksessa. Jos on kyse monivuotisista sitoumuksista tai maksuista, aiempina vuosina saadun tuen palauttamista ei vaadita, ja sitoumusta tai maksua jatketaan seuraavina vuosina sen alkuperäisen keston mukaisesti.
Kun tällaisesta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista johtuva noudattamatta jättäminen koskee täydentäviä ehtoja, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta ei sovelleta.
2. Ylivoimaisista esteistä ja poikkeuksellisista olosuhteista on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle sekä esitettävä niistä kyseistä viranomaista tyydyttävät todisteet viidentoista työpäivän kuluessa päivämäärästä, jona tuensaaja tai hänen oikeudenhaltijansa voi sen tehdä.
II OSASTO
YHDENNETTY HALLINTO- JA VALVONTAJÄRJESTELMÄ
I LUKU
JÄRJESTELMÄVAATIMUKSET
5 artikla
Viljelylohkojen tunnistaminen
1. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 70 artiklassa tarkoitetun viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän on toimittava viitelohkon tasolla. Viitelohko sisältää maatalousmaata, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 artiklan e alakohdassa, edustavan pinta-alayksikön. Tarvittaessa viitelohkoon on sisällyttävä myös asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut pinta-alat ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu maatalousmaa.
Jäsenvaltioiden on rajattava viitelohko siten, että se on mitattavissa ja että se mahdollistaa kunkin vuosittain ilmoitetun viljelylohkon paikantamisen yhdenmukaisesti ja yksiselitteisesti ja on periaatteessa ajan kuluessa vakaa.
2. ►C1 Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että ilmoitetut viljelylohkot tunnistetaan luotettavasti. Niiden on edellytettävä erityisesti, että tukihakemuksissa ja maksupyynnöissä on yksityiskohtaiset tiedot tai että niiden mukana on toimivaltaisen viranomaisen määrittelemät asiakirjat, joiden perusteella viljelylohko voidaan paikantaa ja mitata. Jäsenvaltioiden on kunkin viitelohkon osalta ◄
a) määritettävä tukikelpoinen enimmäisala asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi;
b) määritettävä tukikelpoinen enimmäisala asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28–31 artiklassa tarkoitettujen pinta-alaan liittyvien toimenpiteiden soveltamiseksi;
c) paikannettava ja määritettävä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 1 kohdassa lueteltujen sellaisten ekologisten alojen koko, joiden jäsenvaltio on päättänyt katsoa olevan ekologisia aloja. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan sovellettava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä X vahvistettuja muunto- ja/tai painotuskertoimia;
d) määritettävä, sovelletaanko säännöksiä, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklassa tarkoitettuja vuoristoalueita, alueita, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia huomattavia rajoitteita, ja muita alueita, joilla on erityisrajoitteita, Natura 2000 -alueita, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY ( 14 ) soveltamisalaan kuuluvia alueita, puuvillan tuotantoon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 57 artiklan nojalla hyväksyttyä maatalousmaata, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja aloja, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti ekologisten alojen alueelliseen ja/tai kollektiiviseen täytäntöönpanoon nimeämiä alueita, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 20 artiklan mukaisesti komissiolle ilmoitettuja aloja, neuvoston direktiivin 92/43/ETY ( 15 ) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY ( 16 ) soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitsevia ympäristön kannalta herkkiä pysyvän nurmen alueita sekä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja muita herkkiä alueita ja/tai jäsenvaltioiden mainitun asetuksen 48 artiklan mukaisesti nimeämiä alueita.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tukikelpoinen enimmäisala viitelohkoa kohden määritetään oikein enintään 2 prosentin marginaalilla ottaen samalla huomioon viitelohkon pääpiirteet ja kunto.
4. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 21 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä 30 ja 34 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta jäsenvaltiot voivat luoda asianmukaiset vaihtoehtoiset järjestelmät tukea saavan maa-alan yksilölliseksi tunnistamiseksi, jos ala on metsää.
5. Paikkatietojärjestelmän toiminta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/2/EY ( 17 ) määriteltyyn kansalliseen koordinaattijärjestelmän, jonka avulla viljelylohkojen standardoidut mittaukset ja yksilöllinen tunnistaminen ovat mahdollisia koko jäsenvaltiossa. Jos käytetään eri koordinaattijärjestelmiä, ne eivät saa olla keskenään päällekkäisiä, ja kullakin niistä on voitava varmistaa, että samaan paikkaan viittaavat tiedot vastaavat toisiaan.
6 artikla
Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän laadunarviointi
1. Jäsenvaltioiden on arvioitava vuosittain viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän laatu asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 1 luvussa tarkoitettujen perustukijärjestelmän ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiseksi. Arvioinnin on katettava kaksi vastaavuusluokkaa.
Ensimmäisen vastaavuusluokan on viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän laadun arvioimiseksi katettava seuraavat tekijät:
a) tukikelpoisen enimmäisalan oikea määrittäminen;
b) viitelohkojen osuus ja jakautuminen, jos tukikelpoisessa enimmäisalassa otetaan huomioon tukikelvottomia alueita tai jos siinä ei oteta huomioon maatalousmaata;
c) sellaisten viitelohkojen esiintyminen, joissa on ratkaisevia puutteita.
Toisen vastaavuusluokan on viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän mahdollisten heikkouksien tunnistamiseksi katettava seuraavat laatutekijät:
a) viitelohkojen luokittelu, jos tukikelpoisessa enimmäisalassa otetaan huomioon tukikelvottomia alueita, jos siinä ei oteta huomioon maatalousmaata tai siinä esiintyy ratkaiseva puute;
b) ilmoitetun alan suhde viitelohkojen sisällä olevaan tukikelpoiseen enimmäisalaan;
c) vuosien mittaan muuttuneiden viitelohkojen prosenttiosuus.
Jos laadunarviointi osoittaa, että järjestelmässä on puutteita, jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia korjaavia toimia.
2. Jäsenvaltioiden on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu arviointi komission valitseman ja antaman viitelohkojen otoksen perusteella. Niiden on käytettävä sellaisia tietoja, joiden avulla maa-alueen nykytila voidaan arvioida.
3. Arviointiraportti ja tarvittaessa selostus korjaavista toimista ja niiden täytäntöönpanon aikataulu on lähetettävä komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta kyseistä kalenterivuotta seuraavana vuonna.
7 artikla
Tukioikeuksien tunnistaminen ja rekisteröiminen
1. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 71 artiklassa säädetyn tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava jäsenvaltion tasolla pidettävä sähköinen rekisteri, jonka on erityisesti mainitun artiklan 1 kohdassa säädettyjen ristiintarkastusten osalta varmistettava tukioikeuksien jäljitettävyys seuraavilta osin:
a) haltija;
b) vuotuiset arvot;
c) vahvistamispäivämäärä;
d) tukioikeuden viimeisimmän aktivoinnin päivämäärä;
e) tukioikeuden alkuperä, erityisesti myöntämisen (alkuperäinen, kansallisesta vai alueellisesta varannosta), oston, vuokrauksen ja perinnön osalta;
f) jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 21 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, mainitun säännöksen nojalla voimassa pidettävät tukioikeudet;
g) alueelliset rajoitukset tapauksen mukaan.
2. Jäsenvaltiot, joissa on enemmän kuin yksi maksajavirasto, voivat päättää käyttää sähköistä rekisteriä maksajavirastojen tasolla. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että eri rekisterit ovat yhteensopivia.
8 artikla
Tuensaajien tunnistaminen
Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 3 kohdan soveltamista mainitun asetuksen 73 artiklassa säädetyn yhtenäisen järjestelmän, johon tuensaajien tunnistetiedot kirjataan, on taattava kaikkien saman tuensaajan jättämien tukihakemusten ja maksupyyntöjen tai muiden ilmoitusten yksilöllinen tunnistaminen.
II LUKU
VILJELYLOHKOT, JOILLA ON MAISEMAPIIRTEITÄ JA PUITA
9 artikla
Sellaisten alojen määrittäminen, joilla on maisemapiirteitä ja puita
1. Jos tietyt maisemapiirteet, erityisesti pensasaidat, ojat ja kivimuurit, ovat jollakin alueella osa hyviä viljelykäytäntöjä tai maatalousmaan käyttämistä koskevia käytäntöjä, jäsenvaltio voi päättää, että vastaavaa alaa pidetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 67 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tukikelpoiseen viljelylohkoon kuuluvana, jos se ei ole suurempi kuin kyseisen jäsenvaltion määrittämä kokonaisleveys. Leveyden on vastattava asianomaisella alueella perinteisesti käytettyä leveyttä, eikä se saa ylittää kahta metriä.
Jos jäsenvaltio on kuitenkin ennen 9 päivää joulukuuta 2009 ilmoittanut komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 ( 18 ) 30 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti leveyden, joka on yli kaksi metriä, kyseistä leveyttä voi edelleen soveltaa.
Ensimmäistä ja toista alakohtaa ei sovelleta pysyvään nurmeen, jolla on hajanaisia maisemapiirteitä ja puita, jos kyseinen jäsenvaltio on päättänyt soveltaa määräsuhteeseen perustuvaa järjestelmää 10 artiklan mukaisesti.
2. Maisemapiirteitä, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II lueteltuja hoito- ja toimenpidevaatimuksia ja jotka ovat osa viljelylohkon kokonaisalaa, pidetään kyseisen viljelylohkon tukikelpoiseen alaan kuuluvina.
3. Viljelylohkoa, jolla on hajanaisesti puita, pidetään tukikelpoisena alana, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) maataloustoimintaa voidaan harjoittaa samalla tavalla kuin saman alueen puuttomilla lohkoilla; ja
b) puiden lukumäärä hehtaaria kohden ei ylitä enimmäistiheyttä.
Jäsenvaltioiden on määritettävä ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäistiheys perinteisten viljelykäytäntöjen, luonnonolojen ja ympäristösyiden perusteella ja ilmoitettava se. Se saa olla enintään 100 puuta hehtaarilla. Tätä ylärajaa ei kuitenkaan sovelleta asetuksen (EU) N:o 1305/2013 28 ja 30 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
Tätä kohtaa ei sovelleta toistuvia satoja antaviin hajanaisiin hedelmäpuihin, hajanaisiin puihin, joita voidaan kasvattaa pysyvällä nurmella, eikä pysyvään nurmeen, jolla on hajanaisia maisemapiirteitä ja puita, jos kyseinen jäsenvaltio on päättänyt soveltaa määräsuhteeseen perustuvaa järjestelmää 10 artiklan mukaisesti.
10 artikla
Määräsuhteeseen perustuva järjestelmä sellaista pysyvää nurmea varten, joilla on maisemapiirteitä ja puita
1. ►C1 Kun kyseessä on pysyvä nurmi, jolla on tukikelvottomia maisemapiirteiden ja puiden kaltaisia hajanaisia piirteitä, jäsenvaltio voi päättää soveltaa määräsuhteeseen perustuvaa järjestelmää määrittääkseen tukikelpoisen alan viitelohkolla. ◄
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa määräsuhteeseen perustuvassa järjestelmässä on yhtenäisten maanpeitetyyppien eri luokkia, joihin sovelletaan tukeen kelpaamattoman alan prosenttiosuuteen perustuvaa kiinteää vähennyskerrointa. Luokan, jossa tukeen kelpaamattoman alan prosenttiosuus on pienin, osuus tukeen kelpaamattomasta alasta saa olla enintään 10 prosenttia, eikä kyseiseen luokkaan sovelleta vähennyskerrointa.
2. Maisemapiirteitä, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II lueteltuja hoito- ja toimenpidevaatimuksia ja jotka ovat osa viljelylohkon kokonaisalaa, pidetään tukikelpoiseen alaan kuuluvina.
3. Tätä artiklaa ei sovelleta pysyvään nurmeen, jolla on toistuvia satoja antavia hedelmäpuita.
III LUKU
TUKIHAKEMUKSET JA MAKSUPYYNNÖT
11 artikla
Yhtenäishakemus
Yhtenäishakemuksen on koskettava vähintään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suorien tukien hakemusta perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän ja muiden pinta-alaan liittyvien tukijärjestelmien osalta.
12 artikla
Hakemusten viimeisestä jättöpäivästä poikkeaminen
Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 ( 19 ) 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos suorien tukien hakemuksen, maaseudun kehittämistukea koskevan hakemuksen, maksupyynnön tai muiden ilmoitusten tai muiden todistusasiakirjojen tai sopimusten viimeinen jättöpäivä tai yhtenäishakemusten tai maksupyynnön muutosten viimeinen jättöpäivä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai, määräaika päättyy ensimmäisenä seuraavana työpäivänä.
Ensimmäistä kohtaa sovelletaan myös 13 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun myöhässä jättämisen viimeiseen sallittuun päivään ja 14 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettuun myöhässä jättämisen viimeiseen sallittuun päivään, kun tuenhakijat jättävät tukioikeuksien myöntämistä tai korottamista koskevia hakemuksia.
13 artikla
Hakemusten jättäminen myöhässä
1. Edellä 4 artiklassa tarkoitettuja ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tämän asetuksen mukaisen tukihakemuksen tai maksupyynnön jättäminen komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan b alakohdan perusteella vahvistaman viimeisen jättöpäivän jälkeen johtaa tukien, jotka tuensaajalle olisi voitu maksaa, jos hakemus tai maksupyyntö olisi jätetty ajoissa, määrien vähentämiseen yhdellä prosentilla työpäivää kohti.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös tukihakemuksiin, asiakirjoihin, sopimuksiin tai muihin ilmoituksiin, jotka on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle, jos tällaiset tukihakemukset, asiakirjat, sopimukset tai muut ilmoitukset liittyvät kyseessä olevan suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen tukikelpoisuusedellytyksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toteuttamien sellaisten erityistoimenpiteiden soveltamista, jotka liittyvät todistusasiakirjojen jättämiseen määräajassa tehokkaiden tarkastusten suunnittelun ja toteuttamisen mahdollistamiseksi. Tällöin vähennystä sovelletaan asianomaisen suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen maksettavaan määrään.
Jos tällainen viive on yli 25 vuorokautta, hakemusta tai pyyntöä ei oteta käsiteltäväksi eikä suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea myönnetä tuensaajalle.
2. Jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ( 20 ) 46 ja 47 artiklassa säädettyihin järjestelmiin kuuluva tuensaaja, johon sovelletaan myös täydentäviä ehtoja koskevia velvoitteita asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklan mukaisesti, 4 artiklassa tarkoitettuja ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, ei jätä yhtenäishakemusta tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun viimeiseen jättöpäivään mennessä, tukea vähennetään yhdellä prosentilla työpäivää kohti. Vähennys voi olla enintään 25 prosenttia. Vähennysprosenttia sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin liittyvien tukien kokonaismäärään, joka jaetaan rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen osalta kolmella.
3. Edellä 4 artiklassa tarkoitettuja ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta yhtenäishakemuksen tai maksupyynnön muutoksen jättäminen komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan b alakohdan perusteella tälle vahvistaman viimeisen jättöpäivän jälkeen johtaa asianomaisten viljelylohkojen tosiasialliseen käyttöön liittyvien määrien vähentämiseen yhdellä prosentilla työpäivää kohti.
Yhtenäishakemusten tai maksupyyntöjen muutokset voidaan hyväksyä ainoastaan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun yhtenäishakemuksen tai maksupyynnön viimeiseen mahdolliseen myöhästymispäivään asti. Jos kyseinen päivämäärä on kuitenkin aikaisempi tai sama kuin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu yhtenäishakemuksen tai maksupyynnön muutosten viimeinen jättöpäivä, yhtenäishakemuksen tai maksupyynnön muutoksia ei hyväksytä kyseisen päivämäärän jälkeen
14 artikla
Tukioikeuksia koskevan hakemuksen jättäminen myöhässä
Edellä 4 artiklassa tarkoitettuja ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tukioikeuksien myöntämistä tai tapauksen mukaan tukioikeuksien arvon korottamista koskevan hakemuksen jättäminen komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan b alakohdan perusteella tälle vahvistaman viimeisen jättöpäivän jälkeen johtaa kyseisenä vuonna tuensaajalle maksettavien tukioikeuksien tai tapauksen mukaan tukioikeuksien arvon korotuksen osalta maksettavien määrien vähentämiseen kolmella prosentilla työpäivää kohti.
Jos tällainen viive on yli 25 vuorokautta, hakemusta ei oteta käsiteltäväksi eikä tuensaajalle myönnetä lainkaan tukioikeuksia tai tapauksen mukaan tukioikeuksien arvon korotusta.
IV LUKU
SUORIEN TUKIEN JÄRJESTELMIIN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISTOIMIIN LIITTYVIEN TUKIEN JA HALLINNOLLISTEN SEURAAMUSTEN LASKEMINEN YHDENNETYSSÄ HALLINTO- JA VALVONTAJÄRJESTELMÄSSÄ
1 JAKSO
Yleiset säännöt
15 artikla
Hallinnollisten seuraamusten soveltamista koskevat poikkeukset
1. Tässä luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia ei sovelleta niihin tukihakemuksen tai maksupyynnön osiin, joiden osalta tuensaaja ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti tukihakemuksen tai maksupyynnön olevan virheellinen tai muuttuneen virheelliseksi sen jättämisen jälkeen, edellyttäen ettei tuensaajalle ole annettu tietoa toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta tehdä tarkastus paikalla eikä viranomainen ole jo ilmoittanut viljelijälle tukihakemukseen tai maksupyyntöön liittyvistä säännösten noudattamatta jättämisistä.
2. Tukihakemusta tai maksupyyntöä on mukautettava vastaamaan todellista tilannetta 1 kohdassa tarkoitettujen tuensaajan toimittamien tietojen perusteella.
16 artikla
Osan pinta-aloista jättäminen ilmoittamatta
1. Jos tuensaaja ei jonakin vuonna ilmoita kaikkia asetuksen (EU) N:o 1306/2013 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen viljelylohkojaan ja ero toisaalta yhtenäishakemuksessa ja/tai maksupyynnössä ilmoitetun kokonaisalan ja toisaalta ilmoitetun alan ja ilmoittamattomien lohkojen kokonaisalan summan välillä on suurempi kuin kolme prosenttia ilmoitetusta pinta-alasta, tuensaajalle kyseisenä vuonna pinta-alaan liittyvissä tukijärjestelmissä tai tukitoimenpiteissä maksettavien pinta-alaan liittyvien suorien tukien ja/tai pinta-alaan liittyvän maaseudun kehittämistuen kokonaismäärästä vähennetään enintään kolme prosenttia riippuen poisjätön vakavuudesta.
Ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettavasta seuraamuksesta vähennetään 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollisesti sovellettujen hallinnollisten seuraamusten määrä.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklassa säädettyihin järjestelmiin liittyviin tukiin, jos tuensaajaan sovelletaan täydentäviä ehtoja koskevia velvoitteita asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklan mukaisesti. Vähennysprosenttia sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 46 ja 47 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin liittyvien tukien kokonaismäärään, joka jaetaan rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen osalta kolmella.
3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1307/2013 V osastossa säädetyssä pienviljelijäjärjestelmässä maksettaviin tukiin.
2 JAKSO
Pinta-alaan liittyvät tukijärjestelmät, lukuun ottamatta ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin myönnettävää tukea, tai pinta-alaan liittyvät tukitoimenpiteet
17 artikla
Yleisperiaatteet
1. Tämän jakson soveltamiseksi seuraavat viljelykasviryhmät on tapauksen mukaan erotettava toisistaan:
a) perustukijärjestelmän mukaisten tukioikeuksien aktivoimiseksi tai yhtenäisen pinta-alatuen myöntämiseksi ilmoitetut alat;
b) kutakin ilmoitettua alaa koskeva ryhmä muun sellaisen pinta-alaan liittyvän tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen soveltamiseksi, johon sovelletaan eri tukitasoa;
c) muu käyttö -otsikon alla ilmoitetut alat.
2. Jos sama ala toimii useammassa kuin yhdessä pinta-alaan liittyvässä tukijärjestelmässä ja/tai pinta-alaan liittyvässä tukitoimenpiteessä jätettävän tukihakemuksen ja/tai maksupyynnön perustana, kyseinen ala on otettava erikseen huomioon kunkin tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osalta.
18 artikla
Pinta-alaan liittyvän tuen laskentaperusteet
1. Perustukijärjestelmän, pienviljelijäjärjestelmän, uudelleenjakotuen, luonnonhaitta-alueiden tuen ja tarvittaessa nuorten viljelijöiden tukijärjestelmän mukaisten tukihakemusten osalta ja jäsenvaltion soveltaessa perustukijärjestelmää sovelletaan seuraavaa:
a) ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä vähennetään tuensaajan käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän mukaiseksi, jos ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä ylittää tuensaajan käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän;
b) ilmoitettu ala vähennetään alhaisimman määrän mukaiseksi, jos ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärän ja ilmoitetun pinta-alan välillä on ero.
Tätä kohtaa ei sovelleta tukioikeuksien myöntämisen ensimmäisenä vuonna.
2. Kun kyseessä on nuorten viljelijöiden tuki ja jäsenvaltio valitsee asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 6, 7 ja 8 kohdassa vahvistetun maksumenetelmän; jos perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ilmoitettu pinta-ala ylittää jäsenvaltion mainitun asetuksen 50 artiklan 9 kohdan mukaisesti asettaman rajan, ilmoitettua alaa vähennetään kyseiseen rajaan.
3. Kun kyseessä on uudelleenjakotuki ja jos perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ilmoitettu pinta-ala ylittää jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o 1307/2013 41 artiklan 4 kohdan mukaisesti asettaman rajan, ilmoitettua pinta-alaa vähennetään kyseiseen rajaan.
4. Kun kyseessä on luonnonhaitta-alueiden tuki ja jäsenvaltio valitsee asetuksen (EU) N:o 1307/2013 48 artiklan 4 kohdassa vahvistetun maksumenetelmän ja jos perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ilmoitettu pinta-ala ylittää jäsenvaltion asettaman enimmäishehtaarimäärän, ilmoitettua pinta-alaa vähennetään kyseiseen määrään.
5. Kun kyseessä ovat tukihakemukset ja/tai maksupyynnöt pinta-alaan liittyvissä tukijärjestelmissä tai tukitoimenpiteissä ja, jos jonkin viljelykasviryhmän määritetty pinta-ala on suurempi kuin tukihakemuksessa ilmoitettu ala, tukea laskettaessa käytetään ilmoitettua pinta-alaa.
6. Sanotun rajoittamatta 19 artiklan mukaisia hallinnollisia seuraamuksia, kun kyseessä ovat tukihakemukset ja/tai maksupyynnöt pinta-alaan liittyvissä tukijärjestelmissä tai tukitoimenpiteissä ja jos ilmoitettu pinta-ala ylittää 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jonkin viljelykasviryhmän määritetyn pinta-alan, tuen laskentaperusteena on kyseisen viljelykasviryhmän määritetty pinta-ala.
Sanotun rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 60 artiklan soveltamista, jos määritetyn kokonaispinta-alan ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III, IV ja V luvussa vahvistetuissa suoran tuen järjestelmissä tuen saamiseksi ilmoitetun kokonaisalan tai pinta-alaan liittyvässä tukitoimenpiteessä tuen saamiseksi ilmoitetun kokonaisalan välinen ero on kuitenkin enintään 0,1 hehtaaria, määritetty pinta-ala vahvistetaan yhtä suureksi kuin ilmoitettu pinta-ala. Tässä laskennassa otetaan huomioon ainoastaan liian suuriksi ilmoitetut pinta-alat 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viljelykasviryhmän tasolla.
Toista alakohtaa ei sovelleta, jos ero on yli 20 prosenttia tuen saamiseksi ilmoitetusta kokonaispinta-alasta.
7. Perustukijärjestelmän mukaisen tuen laskennassa on otettava huomioon eri tukioikeuksien arvojen keskiarvo suhteessa vastaavaan ilmoitettuun pinta-alaan.
19 artikla
Hallinnolliset seuraamukset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi
1. Jos tuen saamiseksi ilmoitettu ala missä tahansa pinta-alaan liittyvässä tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä ylittää jonkin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viljelykasviryhmän osalta 18 artiklan mukaisesti määritetyn pinta-alan, tuen laskentaperusteena käytetään määritettyä pinta-alaa, josta vähennetään todettu ero kaksinkertaisena, jos ero on yli kolme prosenttia tai yli kaksi hehtaaria, mutta enintään 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta.
Jos ero on yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseiselle viljelykasviryhmälle ei myönnetä pinta-alaan liittyvää suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea.
2. Jos ero on yli 50 prosenttia, kyseiselle viljelykasviryhmälle ei myönnetä pinta-alaan liittyvää suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea. Lisäksi tuensaajaan sovelletaan lisäseuraamusta, joka on yhtä suuri kuin suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen määrä, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja 18 artiklan mukaisesti määritetyn pinta-alan välistä eroa.
3. Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua määrää ei voida havainnon tekemistä seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 57 artiklan 2 kohdan perusteella, jäännöksen maksaminen peruutetaan.
20 artikla
Puuvillan lajikohtaiseen tukeen liittyvät hallinnolliset seuraamukset
Jos todetaan, ettei tuensaaja täytä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 ( 21 ) 61 artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvia velvoitteita, tuensaaja menettää oikeutensa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 60 artiklan 2 kohdassa säädettyyn tuen korotukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 19 artiklan mukaisesti sovellettavia hallinnollisia seuraamuksia. Lisäksi asianomaisen tuensaajan osalta vähennetään asetuksen (EU) N:o 1307/2013 57 artiklan mukaisesta puuvillan tukikelpoista hehtaaria kohden maksettavasta tuesta mainitun asetuksen 60 artiklan 2 kohdassa säädetty korotus, joka tuensaajalle olisi muutoin maksettu.
21 artikla
Hallinnolliset seuraamukset, muut kuin pinta-alan liian suureksi ilmoittamiset, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston V luvun mukaisten nuorten viljelijöiden tukien osalta
1. Jos todetaan, ettei tuensaaja täytä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 2 kohdassa ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 49 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita, nuorille viljelijöille maksettavaa tukea ei makseta tai se perutaan kokonaisuudessaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan mukaisesti sovellettavia hallinnollisia seuraamuksia. Jos todetaan, että tuensaaja on esittänyt väärennettyjä todisteita velvoitteiden täyttämisen osoittamiseksi, sovelletaan lisäksi seuraamusta, joka on suuruudeltaan 20 prosenttia määrästä, jonka tuensaaja on saanut tai saisi muutoin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 1 kohdan mukaisena nuorten viljelijöiden tukena.
2. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen aiheettomien maksujen ja hallinnollisten seuraamusten määrää ei voida havainnon tekemistä seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 57 artiklan 2 kohdan perusteella, jäännöksen maksaminen peruutetaan.
3 JAKSO
Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisille maatalouskäytännöille
22 artikla
Yleisperiaatteet
1. Tämän jakson soveltamiseksi seuraavat viljelykasviryhmät on tapauksen mukaan erotettava toisistaan:
a) kukin pinta-alaryhmä, joka on ilmoitettu asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuksi tietyksi viljelykasviksi;
b) pysyväksi nurmeksi ilmoitetut pinta-alat, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ympäristön kannalta herkkiä alueita;
c) muut kuin b alakohdassa tarkoitetut pysyväksi nurmeksi ilmoitetut pinta-alat; ja
d) asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ekologiseksi alaksi ilmoitetut pinta-alat.
2. Jos sama ala on ilmoitettu useampaan kuin yhteen viljelykasviryhmään, kyseinen ala on otettava erikseen huomioon kunkin viljelykasviryhmän osalta.
23 artikla
Ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen tuen laskentaperusteet perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ilmoitettavien tukikelpoisten hehtaarien osalta
1. Kun jäsenvaltio soveltaa perustukijärjestelmää, sovelletaan seuraavaa:
a) ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä vähennetään tuensaajan käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän mukaiseksi, jos ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärä ylittää tuensaajan käytettävissä olevien tukioikeuksien lukumäärän;
b) ilmoitettu ala vähennetään alhaisimman määrän mukaiseksi, jos ilmoitettujen tukioikeuksien lukumäärän ja ilmoitetun pinta-alan välillä on ero.
2. Jos perustuen tai yhtenäisen pinta-alatuen yhtenäishakemuksessa ilmoitettu pinta-ala ylittää määritetyn pinta-alan, käytetään määritettyä pinta-alaa laskettaessa ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen viherryttämistukea, jäljempänä ’viherryttämistuki’, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan mukaisesti sovellettavia hallinnollisia seuraamuksia.
Jos perustukijärjestelmää tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää varten määritetyn pinta-alan kuitenkin todetaan olevan suurempi kuin tukihakemuksessa ilmoitettu pinta-ala, käytetään ilmoitettua pinta-alaa viherryttämistukea laskettaessa.
24 artikla
Viherryttämistuen vähennys, jos säännöksiä viljelyn monipuolistamisesta ei noudateta
1. ►C1 Jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklassa edellytetään, että pääkasvin osuus kokonaispeltoalasta on enintään 75 prosenttia, mutta pääkasviryhmälle määritetyn peltoalan osuus on suurempi kuin 75 prosenttia, pinta-alaa, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään 50 prosentilla määritetystä kokonaispeltoalasta, joka kerrotaan virheen suhdeluvulla. ◄
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu virheen suhdeluku on se pääkasviryhmän pinta-alan osuus, joka ylittää 75 prosentin osuuden määritetystä kokonaispeltoalasta suhteessa kokonaispinta-alaan, joka vaaditaan muiden viljelykasviryhmien osalta.
2. ►C1 Jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklassa edellytetään, että kahden pääkasvin osuus määritetystä kokonaispeltoalasta on enintään 95 prosenttia, mutta kahdelle pääkasviryhmälle määritetyn peltoalan osuus on suurempi kuin 95 prosenttia, pinta-alaa, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään 50 prosentilla määritetystä kokonaispeltoalasta, joka kerrotaan virheen suhdeluvulla. ◄
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu virheen suhdeluku on se näiden kahden pääkasviryhmän pinta-alan osuus, joka ylittää 95 prosentin osuuden määritetystä kokonaispeltoalasta suhteessa kokonaispinta-alaan, joka vaaditaan muiden viljelykasviryhmien osalta.
3. ►C1 Jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklassa edellytetään, että pääkasvin osuus määritetystä kokonaispeltoalasta on enintään 75 prosenttia ja että kahden pääkasvin osuus on enintään 95 prosenttia, mutta pääkasviryhmälle määritetyn peltoalan osuus on suurempi kuin 75 prosenttia ja kahdelle pääkasviryhmälle määritetyn pinta-alan osuus on suurempi kuin 95 prosenttia, pinta-alaa, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään 50 prosentilla määritetystä kokonaispeltoalasta, joka kerrotaan virheen suhdeluvulla. ◄
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu virheen suhdeluku on summa, joka saadaan laskettaessa yhteen 1 ja 2 kohdan mukaan lasketut virheen suhdeluvut. Suhdeluvun arvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 1.
4. ►C1 Jos todetaan, ettei tuensaaja ole noudattanut tässä artiklassa tarkoitettua viljelyn monipuolistamista kolmeen vuoteen, pinta-ala, jolla viherryttämistuen laskemisessa käytettävää pinta-alaa seuraavina vuosina on vähennettävä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, on määritetty kokonaispeltoala, joka kerrotaan sovellettavalla virheen suhdeluvulla. ◄
25 artikla
Viherryttämistuen vähennys, jos pysyvän nurmen vaatimuksia ei noudateta
1. Jos todetaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 45 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisten vaatimusten noudattamatta jättämistä, pinta-alasta, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään se pinta-ala, jonka osalta on todettu asetuksen (EU) N:o 1307/2013 45 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisten vaatimusten noudattamatta jättämistä.
2. Jos todetaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 44 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamatta jättämistä, pinta-alasta, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään se pinta-ala, jonka osalta on todettu delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 44 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamatta jättämistä.
3. Noudattamatta jättämisiä pidetään ”todettuina” silloin, kun ne havaitaan missä tahansa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 74 artiklan mukaisesti tehdyssä tarkastuksessa tai ne on saatettu toimivaltaisen valvontaviranomaisen tai maksajaviraston tietoon millä tahansa muulla tavalla.
26 artikla
Viherryttämistuen vähennys, jos ekologisen alan vaatimuksia ei noudateta
1. ►C1 Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittava ekologinen ala, jäljempänä ’vaadittu ekologinen ala’, lasketaan määritetyn kokonaispeltoalan perusteella niin, että mukaan lasketaan tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 2 kohdan nojalla mainitun asetuksen 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c, d, g ja h alakohdassa tarkoitetut määritetyt alat. ◄
2. ►C1 Jos vaadittu ekologinen ala ylittää määritetyn ekologisen alan, kun otetaan huomioon mainitun asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 3 kohdassa säädetty ekologisten alojen painotus, pinta-alaa, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään – virheen suhdeluvulla kerrottuna – 50 prosentilla määritetystä kokonaispeltoalasta niin, että mukaan lasketaan tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 2 kohdan nojalla mainitun asetuksen 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c, d, g ja h alakohdassa tarkoitetut määritetyt alat. ◄
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu virheen suhdeluku on vaaditun ekologisen alan ja määritetyn ekologisen alan erotuksen suhde vaadittuun ekologiseen alaan.
3. ►C1 Jos todetaan, ettei tuensaaja ole noudattanut tässä artiklassa kuvattuja ekologisen alan vaatimuksia kolmeen vuoteen, pinta-ala, jolla viherryttämistuen laskemisessa käytettävää pinta-alaa seuraavina vuosina on vähennettävä 2 kohdan mukaisesti, on virheen suhdeluvulla kerrottu määritetty kokonaispeltoala niin, että mukaan lasketaan tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 2 kohdan nojalla mainitun asetuksen 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c, d, g ja h alakohdassa tarkoitetut määritetyt alat. ◄
27 artikla
Viherryttämistuen enimmäisvähennys
1. Edellä 24 ja 26 artiklan mukaisesti laskettujen vähennysten hehtaareina ilmoitettu summa ei saa olla suurempi kuin määritetyn peltoalan hehtaarien kokonaismäärä niin, että mukaan lasketaan silloin, kun tätä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan 2 kohdan mukaan sovelletaan, mainitun asetuksen 46 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c, d, g ja h alakohdassa tarkoitetut määritetyt alat.
2. Edellä 24 ja 26 artiklan mukaisesti laskettu kokonaisvähennys ei saa olla suurempi kuin 23 artiklan mukaisesti laskettu viherryttämistuki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan mukaisesti sovellettavien hallinnollisten seuraamusten soveltamista.
28 artikla
Hallinnolliset seuraamukset viherryttämistuen osalta
1. Jos pinta-ala, jota on 23 artiklan mukaisesti käytettävä viherryttämistuen laskemisessa, eroaa pinta-alasta, jota on käytettävä viherryttämistuen laskemisessa 24–27 artiklan soveltamisen jälkeen, viherryttämistuki lasketaan jälkimmäisen pinta-alan mukaan niin, että siitä vähennetään todettu ero kaksinkertaisena, jos ero on yli kolme prosenttia tai yli kaksi hehtaaria, mutta enintään 20 prosenttia pinta-alasta, jota on käytettävä viherryttämistuen laskemisessa 24–27 artiklan soveltamisen jälkeen.
Jos ero on suurempi kuin 20 prosenttia, tukea ei myönnetä.
Jos ero on suurempi kuin 50 prosenttia, tukea ei myönnetä. Lisäksi tuensaajaan sovelletaan lisäseuraamusta, joka on sen tuen määrä, joka vastaa pinta-alan, jota on 23 artiklan mukaisesti käytettävä viherryttämistuen laskemisessa, ja pinta-alan, jota on käytettävä viherryttämistuen laskemisessa 24–27 artiklan soveltamisen jälkeen, välistä eroa.
2. Jos tuensaaja ei ilmoita koko pinta-alaansa peltoalaksi sillä seurauksella, että häneen olisi sovellettu vapautusta asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44, 45 ja 46 artiklassa säädetyistä velvoitteista, ja/tai hän ei ilmoita kaikkea pysyvää nurmeaan, joka on mainitun asetuksen 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti ympäristön kannalta herkkää, ja ilmoittamaton pinta-ala on suuruudeltaan yli 0,1 hehtaaria, pinta-alaa, jota on käytettävä viherryttämistuen laskemisessa tämän asetuksen 24–27 artiklan soveltamisen jälkeen, on vähennettävä vielä 10 prosenttia.
3. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 77 artiklan 6 kohdan mukaisesti hallinnollista seuraamusta, joka lasketaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, ei sovelleta hakuvuosina 2015 ja 2016. Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti laskettu hallinnollinen seuraamus on jaettava viidellä ja rajattava 20 prosenttiin siitä viherryttämistuen määrästä, johon asianomainen viljelijä olisi 23 artiklan mukaisesti ollut oikeutettu hakuvuonna 2017, sekä jaettava neljällä ja rajattava 25 prosenttiin samasta määrästä hakuvuonna 2018 ja siitä eteenpäin.
4. Jos 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laskettujen hallinnollisten seuraamusten määrää ei voida havainnon tekemistä seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 57 artiklan 2 kohdan perusteella, jäännöksen maksaminen peruutetaan.
29 artikla
Vastaavia käytäntöjä koskevat säännöt
Tätä jaksoa sovelletaan soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin vastaaviin käytäntöihin.
4 JAKSO
Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki, joka perustuu eläintukijärjestelmien mukaisiin eläintukihakemuksiin, tai maaseudun kehittämistuki, joka perustuu eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden mukaisiin maksupyyntöihin
30 artikla
Laskentaperusta
1. Suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea ei missään tapauksessa myönnetä tukihakemuksessa tai maksupyynnössä ilmoitettua suuremmalle eläinmäärälle.
2. Tilalla olevia eläimiä pidetään määritettyinä ainoastaan, jos niitä koskevat tunnistetiedot on merkitty tukihakemukseen tai maksupyyntöön. Tunnistetut eläimet voidaan korvata ilman suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen saantioikeuden menettämistä edellyttäen, ettei toimivaltainen viranomainen ole vielä ilmoittanut tuensaajalle säännösten noudattamatta jättämisestä tukihakemuksessa tai maksupyynnössä eikä tuensaaja ole vielä saanut tietoa viranomaisen aikomuksesta tehdä tarkastus paikalla. Jos jäsenvaltio ei hyödynnä tukihakemuksettoman järjestelmän mahdollisuutta niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan b alakohdan perusteella, sen on varmistuttava kaikin tavoin siitä, mitkä eläimet kuuluvat tuensaajan tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin.
3. Jos tukihakemuksessa tai maksupyynnössä ilmoitettu eläinten lukumäärä on suurempi kuin hallinnollisessa tai paikalla tehdyssä tarkastuksessa määritetty lukumäärä, suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen laskenta perustuu määritettyyn eläinmäärään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 31 artiklan soveltamista.
4. Jos havaitaan säännösten noudattamatta jättämisiä nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän osalta, sovelletaan seuraavaa:
a) tilalla olevaa nautaeläintä, jonka toinen korvamerkki on hävinnyt, pidetään määritettynä, jos se tunnistetaan selkeästi ja yksilöllisesti asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan ensimmäisen kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetun nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän kaikkien muiden osien perusteella;
b) jos tilalla on yksi nautaeläin, jonka molemmat korvamerkit ovat hävinneet, sitä pidetään määritettynä, jos se voidaan tunnistaa rekisterin, eläinpassin, tietokannan tai muun asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 säädetyn keinon perusteella, edellyttäen että eläintenpitäjä voi todistaa toteuttaneensa ennen paikalla tehtävästä tarkastuksesta ilmoittamista toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi;
c) jos havaitut säännösten noudattamatta jättämiset liittyvät virheellisiin rekisteri- tai eläinpassimerkintöihin, kyseisiä eläimiä pidetään ei-määritettyinä ainoastaan, jos tällaisia virheitä löydetään vähintään kahdessa tarkastuksessa 24 kuukauden aikana. Kaikissa muissa tapauksissa kyseisiä eläimiä pidetään ei-määritettyinä ensimmäisen havainnon jälkeen.
Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä olevia ja siihen tehtäviä merkintöjä voidaan muuttaa milloin tahansa, jos havaitaan ilmeisiä virheitä, jotka toimivaltainen viranomainen hyväksyy.
5. Tilalla olevaa lammas- tai vuohieläintä, jonka toinen korvamerkki on hävinnyt, pidetään määritettynä, jos se voidaan tunnistaa asetuksen (EY) N:o 21/2004 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ensimmäisellä tunnistimella, edellyttäen että kaikki muut lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän vaatimukset täyttyvät.
31 artikla
Hallinnolliset seuraamukset eläintukijärjestelmissä tai eläimiin liittyvissä tukitoimenpiteissä ilmoitettujen eläinten osalta
1. Jos eläintukijärjestelmän mukaisessa tukihakemuksessa tai eläimiin liittyvän tukitoimenpiteen mukaisessa maksupyynnössä havaitaan 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti eläinten ilmoitetun ja määritetyn lukumäärän välinen ero, tuen kokonaismäärää, joka tuensaajalle olisi kyseisen tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osana voitu maksaa asianomaiselta hakuvuodelta, on vähennettävä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettavalla prosenttiosuudella, jos säännösten noudattamatta jättämistä havaitaan enintään kolmen eläimen kohdalla.
2. Jos säännösten noudattamatta jättämistä havaitaan useamman kuin kolmen eläimen kohdalla, tuen kokonaismäärää, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa 1 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osana asianomaiselta hakuvuodelta, on vähennettävä seuraavasti:
a) prosenttiosuudella, joka vahvistetaan 3 kohdan mukaisesti, jos se on enintään kymmenen prosenttia, tai
b) jäljempänä 3 kohdan mukaisesti vahvistettavalla prosenttiosuudella kaksinkertaisena, jos se on yli 10 mutta enintään 20 prosenttia.
Jos 3 kohdan mukaisesti vahvistettava prosenttiosuus on yli 20 prosenttia, suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa 30 artiklan 3 kohdan mukaan, ei myönnetä tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osana kyseiseltä hakuvuodelta.
Jos 3 kohdan mukaisesti vahvistettava prosenttiosuus on yli 50 prosenttia, suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa 30 artiklan 3 kohdan mukaan, ei myönnetä tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osana kyseiseltä hakuvuodelta. Lisäksi tuensaajaan sovelletaan lisäseuraamusta, joka on yhtä suuri kuin määrä, joka vastaa ilmoitettujen eläinten ja 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn eläinten määrän välistä eroa. Jos kyseistä määrää ei voida havainnon tekemistä seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 57 artiklan 2 kohdan perusteella, jäännöksen maksaminen peruutetaan.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien vahvistamiseksi se eläintukijärjestelmän tai eläimiin liittyvän toimenpiteen osana ilmoitettujen eläinten lukumäärä, jonka osalta on havaittu noudattamatta jättämisiä, on jaettava eläintukijärjestelmän tai eläimiin liittyvän toimenpiteen osana määritettyjen eläinten lukumäärällä kyseisen hakuvuoden tukihakemuksen tai maksupyynnön osalta.
Jos jäsenvaltio hyödyntää tukihakemuksettoman järjestelmän mahdollisuuden niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan b alakohdan perusteella, mahdollisesti tukikelpoisia eläimiä, joita ei ole asianmukaisesti tunnistettu tai rekisteröity eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä, on pidettävä eläiminä, joiden kohdalla on havaittu säännösten noudattamatta jättämistä.
32 artikla
Poikkeukset hallinnollisten seuraamusten soveltamisessa luonnonolosuhteiden vuoksi
Edellä 31 artiklassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia ei sovelleta tapauksissa, joissa tuensaaja ei kykene noudattamaan tukikelpoisuusedellytyksiä, sitoumuksia tai muita velvoitteita karjaan tai laumaan vaikuttavien luonnonolosuhteiden vuoksi edellyttäen, että hän on ilmoittanut tästä kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle 10 työpäivän kuluessa eläinten määrän vähenemisen havaitsemisesta.
Rajoittamatta tosiasiallisten olosuhteiden huomioon ottamista yksittäisissä tapauksissa, toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä karjaan tai laumaan vaikuttavat luonnonolosuhteet,
a) kun eläin on kuollut tautiin, tai
b) kun eläin on kuollut onnettomuudessa, josta tuensaajaa ei voida pitää vastuullisena.
33 artikla
Lisäseuraamukset ja lisätoimenpiteet
1. Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisista lisäseuraamuksista suoran tuen tai maaseudun kehittämistuen myöntämismenettelyssä osallisina oleville välittäjille sen varmistamiseksi, että valvontavaatimuksia, ilmoitusvelvoitteet mukaan luettuina, noudatetaan.
2. Jos sellaisten yksiköiden, elinten tai järjestöjen antamien todisteiden osalta, jotka ovat muita kuin komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 78 artiklan c alakohdan perusteella vahvistamien sääntöjen mukaisia toimivaltaisia viranomaisia, virheellisen todisteen todetaan johtuvan vakavasta laiminlyönnistä tai olevan tahallinen, kyseisen jäsenvaltion on sovellettava asianmukaisia kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä seuraamuksia. Jos tällaisia sääntöjen noudattamatta jättämisiä havaitaan toistamiseen, asianomaisen yksikön, elimen tai järjestön oikeus antaa tukea koskevia todisteita on peruttava vähintään yhden vuoden ajaksi.
34 artikla
Nautaeläinten sähköiseen tietokantaan vietyjen tietojen muuttaminen ja korjaaminen
Ilmoitettujen nautaeläinten osalta 15 artiklaa sovelletaan nautaeläinten atk-pohjaiseen tietokantaan syötettyjen tietojen virheisiin ja poisjättöihin siitä lähtien, kun tukihakemus tai maksupyyntö on jätetty.
III OSASTO
MAASEUDUN KEHITTÄMISTOIMENPITEITÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET
35 artikla
Muiden kuin pinta-alan kokoon tai eläinten lukumäärään liittyvien tukikelpoisuusperusteiden, sitoumusten tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen
1. Haettu tuki evätään tai se perutaan kokonaan, jos tukikelpoisuusperusteet eivät täyty.
2. Haettu tuki evättään tai se perutaan kokonaan tai osittain, jos seuraavia sitoumuksia tai muita velvoitteita ei noudateta:
a) maaseudun kehittämisohjelmassa vahvistetut sitoumukset; tai
b) tarvittaessa muut unionin tai kansallisessa lainsäädännössä taikka maaseudun kehittämisohjelmassa vahvistetut tukitoimeen liittyvät velvoitteet, erityisesti julkisia hankintoja, valtiontukea sekä muita pakollisia hoito- ja toimenpidevaatimuksia koskevat velvoitteet.
3. Päättäessään tuen epäämisen tai perumisen astetta 2 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen seurauksena jäsenvaltion on otettava huomioon 2 kohdassa tarkoitettujen tukiedellytysten noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus
Noudattamatta jättämisen vakavuus riippuu erityisesti noudattamatta jättämisen seurausten merkittävyydestä ottaen huomioon tavoitteet, joihin noudattamatta jätetyillä sitoumuksilla tai velvoitteilla pyrittiin.
Noudattamatta jättämisen laajuus riippuu erityisesti noudattamatta jättämisen vaikutuksesta koko toimeen.
Kesto riippuu erityisesti sen ajanjakson pituudesta, jonka vaikutukset jatkuvat, tai mahdollisuuksista kyseisten vaikutusten päättämiseen kohtuullisin keinoin.
Toistuvuus riippuu siitä, onko aiemmin todettu samankaltaisia noudattamatta jättämisiä saman tuensaajan ja saman toimenpiteen tai toimityypin osalta edellisten neljän vuoden aikana tai koko ohjelmakaudella 2014–2020 tai samankaltaisen toimenpiteen osalta ohjelmakaudella 2007–2013.
4. Kun on kyse monivuotisista sitoumuksista tai maksuista, 3 kohdassa tarkoitettuihin perusteisiin perustuvat perumiset koskevat myös kyseisessä tukitoimessa edellisinä vuosina jo maksettuja määriä.
5. Jos kyseessä on 3 kohdassa tarkoitettuihin perusteisiin perustuvan yleisarvion mukaan vakava noudattamatta jättäminen, tuki evätään tai se perutaan kokonaisuudessaan. Lisäksi tuensaaja suljetaan saman toimenpiteen tai toimityypin mukaisesti maksettavan tuen ulkopuolelle sinä kalenterivuonna, jona havainto tehdään, ja sitä seuraavana kalenterivuonna.
6. Jos todetaan, että tuensaaja on esittänyt väärennettyjä todisteita tuen saamiseksi tai tuensaaja ei ole huolimattomuuttaan toimittanut tarvittavia tietoja, tuki evätään tai se perutaan kokonaisuudessaan. Lisäksi tuensaaja suljetaan saman toimenpiteen tai toimityypin mukaisesti maksettavan tuen ulkopuolelle sinä kalenterivuonna, jona havainto tehdään, ja sitä seuraavana kalenterivuonna.
7. Jos 1, 2, 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja perumisia ja hallinnollisia seuraamuksia ei voida havainnon tekemistä seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 57 artiklan 2 kohdan perusteella, jäännöksen maksaminen peruutetaan.
36 artikla
Tuen keskeyttäminen
Maksajavirasto voi keskeyttää tiettyihin menoihin liittyvän tuen, jos on todettu hallinnolliseen seuraamukseen johtava sääntöjen noudattamatta jättäminen. Maksajavirasto lakkauttaa keskeytyksen heti, kun tuensaaja osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että tilanne on korjattu. Keskeyttäminen saa kestää enintään kolme kuukautta. Jäsenvaltiot voivat myös vahvistaa lyhyempiä enimmäisajanjaksoja sen mukaan, millainen toimen luonne on ja millaisia vaikutuksia kyseisellä noudattamatta jättämisellä on.
Maksajavirasto voi ainoastaan keskeyttää tuen, kun noudattamatta jättäminen ei estä saavuttamasta kyseisen toimen yleistä tarkoitusta, ja jos on odotettavissa, että tuensaaja pystyy korjaamaan tilanteen määritetyn enimmäisajanjakson aikana.
IV OSASTO
VALVONTAJÄRJESTELMÄ JA HALLINNOLLISET SEURAAMUKSET TÄYDENTÄVIEN EHTOJEN YHTEYDESSÄ
I LUKU
PYSYVÄN LAITUMEN SÄILYTTÄMINEN
37 artikla
Pysyvää laidunta koskevat velvoitteet
1. Jos todetaan, että asetuksen (EY) N:o 1122/2009 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu osuus on pienentynyt vuonna 2014 kansallisella tai alueellisella tasolla, asianomainen jäsenvaltio voi säätää, että tuensaajat, jotka hakevat mitä tahansa suorien tukien järjestelmien mukaista tukea vuonna 2015, eivät saa muuttaa pysyvänä laitumena olevan maan käyttötapaa ilman ennakkolupaa.
Jos havaitaan, että osuus on vähentynyt yli 5 prosenttia vuonna 2014, asianomaisen jäsenvaltion on säädettävä tällaisesta velvoitteesta.
Poiketen asetuksen (EY) N:o 1122/2009 2 artiklan toisen kohdan 2 alakohdassa olevasta määritelmästä, jos ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetun luvan edellytyksenä on, että jokin maa-ala perustetaan pysyväksi laitumeksi, tällaista maata on pidettävä pysyvänä laitumena käyttötarkoituksen muuttamisen ensimmäisestä päivästä lähtien. Kyseistä alaa on käytettävä heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen viiden perättäisen vuoden ajan käyttötarkoituksen muuttamispäivästä.
2. Edellä 1 kohdassa tuensaajille säädettyä velvoitetta ei sovelleta, jos tuensaaja on perustanut maata pysyväksi laitumeksi neuvoston asetusten (ETY) N:o 2078/92 ( 22 ), (EY) N:o 1257/1999 ( 23 ) ja (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti.
3. Jos todetaan, että asetuksen (EY) N:o 1122/2009 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ei voida varmistaa vuonna 2014, asianomaisen jäsenvaltion on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden lisäksi säädettävä kansallisella tai alueellisella tasolla, että tuensaajien, jotka hakevat mitä tahansa suorien tukien järjestelmien mukaista tukea vuonna 2015, on muutettava maa takaisin pysyväksi laitumeksi.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan sellaisiin tuensaajiin, joiden käytössä on maata, joka muutettiin pysyvästä laitumesta muulla tavalla käytettäväksi maaksi.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan maa-alaan, joka on muutettu tällä tavoin yhtenäishakemusten asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaiselle jättämiselle asianomaisessa jäsenvaltiossa vahvistettua viimeistä määräpäivää edeltäneiden 24 kuukauden kuluessa.
Tällaisessa tapauksessa viljelijöiden on muutettava kyseisen alan tietty prosenttiosuus takaisin pysyväksi laitumeksi tai perustettava tämänsuuruinen ala maata pysyväksi laitumeksi. Kyseinen prosenttiosuus on laskettava viljelijän muuttaman alan ja tasapainon palauttamiseksi tarvittavan alan perusteella.
Jos tällainen ala on siirretty sen jälkeen, kun sen käyttötarkoitus muutettiin, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan kuitenkin ainoastaan, jos siirto tehtiin 6 päivän toukokuuta 2004 jälkeen.
Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1122/2009 2 artiklan toisen kohdan 2 alakohdassa säädetään, jotka on muutettu takaisin pysyväksi laitumeksi tai jotka on perustettu pysyvänä laitumena, pidetään takaisinmuuttamisen tai alojen perustamisen ensimmäisestä päivästä alkaen ’pysyvinä laitumina’. ►C1 Kyseisiä aloja on käytettävä heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen viiden perättäisen vuoden ajan käyttötarkoituksen muuttamispäivästä. ◄
4. Edellä olevia 1 ja 3 kohtaa sovelletaan ainoastaan vuonna 2015.
5. Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia vuosina 2015 ja 2016 varmistaakseen, että 1 ja 3 kohtaa noudatetaan.
II LUKU
HALLINNOLLISTEN SEURAAMUSTEN LASKEMINEN JA SOVELTAMINEN
38 artikla
Noudattamatta jättämistä koskevat yleiset säännöt
1. ►C1 ’Toistuvalla’ noudattamatta jättämisellä tarkoitetaan saman hoito- tai toimenpidevaatimuksen noudattamatta jättämistä useammin kuin kerran kolmen peräkkäisen kalenterivuoden pituisella kaudella edellyttäen, että tuensaajalle on ilmoitettu aiemmasta noudattamatta jättämisestä ja että hänellä on tapauksen mukaan ollut mahdollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet mainitun aiemman noudattamatta jättämisen päättämiseksi. ◄ Noudattamatta jättämisen toistuvuuden määrittämiseksi otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1122/2009 mukaisesti määritetyt noudattamatta jättämiset ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II olevaan luetteloon sisältyvän hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevan toimenpidevaatimuksen 3 katsotaan vastaavan asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä II, sellaisena kuin se oli voimassa 21 päivänä joulukuuta 2013, mainittua lakisääteistä hoitovaatimusta 2.
2. Noudattamatta jättämisen ’laajuus’ määritetään ottaen erityisesti huomioon, onko noudattamatta jättämisellä kauaskantoisia vaikutuksia vai rajoittuuko se kyseiseen maatilaan.
3. Noudattamatta jättämisen ’vakavuus’ riippuu erityisesti noudattamatta jättämisen seurausten merkittävyydestä ottaen huomioon asianomaisen hoito- tai toimenpidevaatimuksen tavoitteet.
4. Noudattamatta jättämisen ’kesto’ riippuu erityisesti sen ajanjakson pituudesta, jonka vaikutukset jatkuvat, ja mahdollisuuksista saada kyseiset vaikutukset loppumaan kohtuullisin keinoin.
5. Tämän luvun soveltamiseksi noudattamatta jättämisiä pidetään määritettyinä, jos ne vahvistetaan missä tahansa tämän asetuksen mukaisesti tehdyssä tarkastuksessa tai tuodaan toimivaltaisen valvontaviranomaisen tai tapauksen mukaan maksajaviraston tietoon millä tahansa muulla tavalla.
39 artikla
Hallinnollisten seuraamusten laskenta ja soveltaminen, kun kyse on laiminlyönnistä
1. Jos havaittu noudattamatta jättäminen johtuu tuensaajan laiminlyönnistä, on sovellettava vähennystä. Vähennyksen on pääsääntöisesti oltava kolme prosenttia asetuksen (EU) N:o 1306/2013 92 artiklassa ilmoitettujen tukien ja vuosittaisten palkkioiden kokonaismäärästä.
Maksajavirasto voi kuitenkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen tarkastuskertomuksen arviointiosassa esittämän noudattamatta jättämisen merkittävyyttä koskevan arvion perusteella, ottaen huomioon 38 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut perusteet, päättää joko alentaa kyseisen prosenttiosuuden yhteen prosenttiin tai korottaa sen viiteen prosenttiin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta kokonaismäärästä tai, jos kyseistä hoito- tai toimenpidevaatimusta koskevat säännökset antavat mahdollisuuden olla jatkamatta toimia kyseisen noudattamatta jättämisen johdosta taikka jos tuki myönnetään asetuksen (EU) N:o 1305/2013 17 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, olla määräämättä vähennyksiä lainkaan.
2. Jos jäsenvaltio päättää olla soveltamatta asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdan mukaista hallinnollista seuraamusta mutta tuensaaja oi korjaa tilannetta toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa, hallinnollista seuraamusta sovelletaan.
Toimivaltaisen viranomaisen asettama määräaika saa jatkua enintään sitä vuotta seuraavan vuoden loppuun, jolloin havainto tehtiin.
3. ►C1 Jos jäsenvaltio päättää käyttää asetuksen (EU) N:o 1306/2013 99 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa mutta tuensaaja ei korjaa tilannetta toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa säädetysti vähintään yhden prosentin vähennystä takautuvasti vuoteen, jolloin tehtiin ensimmäinen havainto, johon sovellettiin varhaisvaroitusjärjestelmää, jos todetaan, ettei noudattamatta jättämistä ole korjattu enintään kolmen peräkkäisen kalenterivuoden aikana niin, että mukaan lasketaan myös kyseinen vuosi. ◄
Toimivaltaisen viranomaisen asettama määräaika saa jatkua enintään sitä vuotta seuraavan vuoden loppuun, jolloin havainto tehtiin.
Noudattamatta jättämistä, jonka tuensaaja on korjannut asetetussa määräajassa, ei katsota noudattamatta jättämiseksi vahvistettaessa toistuvuutta 4 kohdan mukaisesti.
4. Kun sama noudattamatta jättäminen toistuu ensimmäisen kerran, 1 kohdan mukaisesti sovellettavaa vähennystä on korotettava kertoimella kolme, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tahallista noudattamatta jättämistä koskevien säännösten soveltamista.
Myöhempien toistumisten yhteydessä korotuskerrointa kolme on sovellettava joka kerran edellisen toistuvan noudattamatta jättämisen osalta vahvistettuun vähennykseen. Vähennys voi kuitenkin olla enintään 15 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta kokonaismäärästä.
Kun 15 prosentin suuruinen enimmäisvähennys on saavutettu, maksajaviraston on ilmoitettava asianomaiselle tuensaajalle, että hänen katsotaan toimineen 40 artiklassa tarkoitetulla tavalla tahallisesti, jos sama säännösten noudattamatta jättäminen vielä havaitaan.
40 artikla
Hallinnollisten seuraamusten laskenta ja soveltaminen, kun on kyse tahallisesta noudattamatta jättämisestä
Jos tuensaaja on jättänyt säännöksiä noudattamatta tahallisesti, 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kokonaismäärään sovellettavan vähennyksen on pääsääntöisesti oltava 20 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä.
Maksajavirasto voi kuitenkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen tarkastuskertomuksen arviointiosassa esittämän noudattamatta jättämisen merkittävyyttä koskevan arvion perusteella, ottaen huomioon 38 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut perusteet, päättää alentaa kyseisen prosenttiosuuden vähintään 15 prosenttiin tai korottaa sen enintään 100 prosenttiin kyseisestä kokonaismäärästä.
41 artikla
Hallinnollisten seuraamusten kasaantuminen
Jos 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 2 alakohdan b alakohdan mukainen säännösten noudattamatta jättäminen on myös 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan 2 alakohdan a alakohdan mukainen säännösten noudattamatta jättäminen, sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia niiden sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa asetuksen (EU) 1306/2013 77 artiklan 8 kohdan a alakohdan perusteella.
V OSASTO
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
42 artikla
Täydentäviä ehtoja koskevat siirtymäsäännöt
1. ►C1 Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 nojalla täytäntöön pantavien toimenpiteiden tuensaajiin sovellettavien täydentävien ehtojen velvoitteiden osalta sovelletaan tässä asetuksessa ja komission asetuksen (EU) N:o 1306/2013 perusteella antamissa täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjä sääntöjä valvontajärjestelmästä ja hallinnollisista seuraamuksista. ◄
2. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 97 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa sovelletaan valvontaviranomaisen velvollisuuteen toteuttaa tarvittavat toimet sen todentamiseksi, että tuensaaja on korjannut noudattamatta jättämisen, sellaisten täydentäviin ehtoihin liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisten osalta, joihin ei sovellettu hallinnollisia seuraamuksia, koska ne kuuluivat asetuksen (EY) N:o 73/2009 23 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun de minimis -säännön soveltamisalaan.
43 artikla
Kumoaminen
Kumotaan asetukset (EY) N:o 1122/2009 ja (EU) N:o 65/2011 1 päivästä tammikuuta 2015.
Näitä asetuksia sovelletaan kuitenkin edelleen seuraaviin:
a) suorien tukien hakemukset, jotka on jätetty ennen 1 päivää tammikuuta 2015 alkavien palkkiokausien osalta;
b) vuotta 2014 koskevat maksupyynnöt; ja
c) valvontajärjestelmä ja hallinnolliset seuraamukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 ( 24 ) 85 t ja 103 z artiklan mukaisten viljelijöiden täydentävien ehtojen velvoitteiden osalta.
44 artikla
Voimaantulo ja soveltaminen
Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan niitä hakuvuosia tai palkkiokausia koskeviin tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
( 1 ) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.
( 2 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2005, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta (EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1).
( 3 ) Komission asetus (EY) N:o 1122/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 316, 2.12.2009, s. 65).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608).
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).
( 6 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).
( 7 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).
( 8 ) Komission asetus (EU) N:o 65/2011, annettu 27 päivänä tammikuuta 2011, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta (EUVL L 25, 28.1.2011, s. 8).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).
( 11 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).
( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 228/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 23).
( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 229/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 41).
( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
( 15 ) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
( 17 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).
( 18 ) Komission asetus (EY) N:o 796/2004 annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18).
( 19 ) Neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1971, määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1).
( 20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).
( 21 ) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1). (Julkaisutoimisto korvaa kaikkialla tässä asetuksessa ilmauksen [DA DPR] asetuksen numerolla ja lisää asetuksen julkaisutiedot)
( 22 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2078/92, annettu 30 päivänä kesäkuuta 92, ympäristönsuojelun vaatimusten ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä (EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85).
( 23 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80).
( 24 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).