02014L0017 — FI — 01.01.2018 — 001.001

---

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 060 28.2.2014, s. 34)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016,	L 171	1	29.6.2016

Oikaisu

►C1	Oikaisu, EUVL L 246, 23.9.2015, s.  11 (2014/17/ЕU,)

---

▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/17/ЕU,

annettu 4 päivänä helmikuuta 2014,

kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1

LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistettavalla yleisellä kehyksellä säännellään tiettyjä näkökohtia jäsenvaltioiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, jotka koskevat kuluttajille tarkoitettuja luottosopimuksia, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai jotka muutoin koskevat kiinteää asunto-omaisuutta; sääntely kattaa myös velvoitteen suorittaa luottokelpoisuuden arviointi ennen luoton myöntämistä, mikä luo perustan tehokkaiden myöntämisstandardien kehittämiselle jäsenvaltioissa kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottoja varten, samoin kuin tietyt vakavaraisuus- ja valvontavaatimukset, jotka liittyvät muun muassa luotonvälittäjien, nimettyjen edustajien ja muiden luotonantajien kuin luottolaitosten sijoittautumiseen ja valvontaan.

2 artikla

Yhdenmukaistamisen taso

1.  Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia säännöksiä kuluttajien suojelemiseksi edellyttäen, että kyseiset säännökset ovat niille unionin oikeuden mukaan kuuluvien velvoitteiden mukaisia.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II olevassa A osassa säädetään vakiomuotoisten tietojen antamisesta ennen sopimuksen tekoa eurooppalaisen standardoidun tietosivun, jäljempänä ’ESIS-tietosivu’, avulla, sekä siitä, mitä 17 artiklan 1–5, 7 ja 8 kohdassa sekä liitteessä I säädetään todellisen vuosikoron laskentaa koskevasta yhteisestä johdonmukaisesta unionin standardista.

3 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan

2.  Tätä direktiiviä ei sovelleta

3.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta

4.  Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on varmistettava asianmukaisen kehyksen soveltaminen kansallisella tasolla tämäntyyppiseen luottoon.

5.  Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 3 kohdan c tai e alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on varmistettava riittävillä vaihtoehtoisilla järjestelyillä se, että kuluttajat saavat oikea-aikaista tietoa kyseessä olevien luottosopimusten pääominaisuuksista, riskeistä ja kustannuksista ennen sopimuksen tekoa, ja se, että tällaisten luottosopimusten mainostaminen on asiallista ja selkeää ja että se ei ole harhaanjohtavaa.

4 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

sekä asianomaisten luotonantajien tai ryhmien täydellä ja ehdottomalla vastuulla;

5 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, ja varmistettava, että näille viranomaisille annetaan kaikki niiden tehtävien tehokkaaseen ja tulokselliseen hoitamiseen tarvittavat tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet ja riittävät resurssit.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla luotonantajia, luotonvälittäjiä tai nimettyjä edustajia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset sekä kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai tilintarkastajina taikka asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun, ovat salassapitovelvollisia. Näissä tehtävissä mahdollisesti saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin tiivistetysti tai kootusti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan tai tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyä. Tämä ei kuitenkaan estä toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta tai toimittamasta kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisia luottamuksellisia tietoja.

3.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin 9, 29, 32, 33, 34 ja 35 artiklan soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamisen osalta toimivaltaisiksi nimetyt viranomaiset ovat jompiakumpia tai molempia seuraavista:

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle toimivaltaisten viranomaisten nimeämisestä ja niissä tapahtuneista muutoksista sekä asianomaisten tehtävien mahdollisesta jakamisesta eri toimivaltaisten viranomaisten kesken. Ensimmäinen tällainen ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian ja viimeistään 21 päivänä maaliskuuta 2016.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä toimivaltaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti

6.  Jos jäsenvaltion alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, kyseisen jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että näiden viranomaisten tehtävät on määritelty selvästi ja että kyseiset viranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

7.  Komissio julkaisee luettelon toimivaltaisista viranomaisista Euroopan unionin virallisessa lehdessä vähintään kerran vuodessa ja pitää verkkosivuillaan olevan luettelon jatkuvasti ajan tasalla.

2

LUKU

TALOUSVALISTUKSEN ANTAMINEN

6 artikla

Talousvalistuksen antaminen kuluttajille

1.  Jäsenvaltioiden on edistettävä toimenpiteitä, joilla tuetaan kuluttajille annettavaa valistusta vastuullisesta lainanotosta ja lainanhoidosta erityisesti kiinnitysluottosopimusten yhteydessä. Kuluttajien, varsinkin kiinnitysluottoa ensimmäistä kertaa ottavien henkilöiden, ohjaamiseksi tarvitaan selkeää yleisluontoista tietoa luotonantoprosessista. Tieto ohjauksesta, jota kuluttajajärjestöt ja kansalliset viranomaiset voivat antaa kuluttajille, on myös tarpeen.

2.  Komissio julkaisee arvioinnin siitä, millaista talousvalistusta kuluttajien saatavilla on jäsenvaltioissa, ja määrittelee esimerkkejä parhaista käytännöistä, joita voitaisiin kehittää edelleen kuluttajien taloustietämyksen parantamiseksi.

3

LUKU

LUOTONANTAJIIN, LUOTONVÄLITTÄJIIN JA NIMETTYIHIN EDUSTAJIIN SOVELLETTAVAT EHDOT

7 artikla

Menettelytapavelvoitteet tarjottaessa luottoa kuluttajille

1.  Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luotonantaja, luotonvälittäjä ja nimetty edustaja toimivat rehellisesti, tasapuolisesti, avoimesti ja ammattimaisesti ja ottavat huomioon kuluttajan oikeudet ja edut kehittäessään luottotuotteita, myöntäessään taikka välittäessään näitä luottoja tai tarjotessaan kuluttajille luottoihin liittyviä neuvontapalveluja ja mahdollisia lisäpalveluja sekä toimeenpannessaan luottosopimusta. Luottojen myöntämisen tai välittämisen sekä neuvontapalvelujen ja mahdollisten lisäpalvelujen tarjoamisen on perustuttava kuluttajan olosuhteita koskeviin tietoihin ja tämän mahdollisesti ilmoittamiin erityisvaatimuksiin sekä kohtuullisiin oletuksiin kuluttajan tilanteeseen kohdistuvista riskeistä luottosopimuksen voimassaoloaikana. Neuvontapalvelujen tarjoamisen osalta toiminnan on lisäksi perustuttava 22 artiklan 3 kohdan a alakohdassa edellytettyihin tietoihin.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapa, jolla luotonantajat palkitsevat henkilöstönsä ja luotonvälittäjät, sekä tapa, jolla luotonvälittäjät palkitsevat oman henkilöstönsä ja nimetyt edustajansa, eivät estä täyttämästä 1 kohdassa vahvistettua velvoitetta.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laatiessaan ja soveltaessaan luottokelpoisuuden arvioinnista vastaavan henkilöstön palkitsemispolitiikkaa luotonantajat noudattavat seuraavia periaatteita sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen:

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun luotonantajat, luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat tarjoavat neuvontapalveluja, tähän osallistuvan henkilöstön palkitsemisrakenne ei vaaranna heidän kykyään toimia kuluttajan edun mukaisesti ja erityisesti, ettei se ole riippuvainen myyntitavoitteista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat lisäksi kieltää luotonantajan luotonvälittäjälle maksamat palkkiot.

5.  Jäsenvaltiot voivat kieltää luotonantajaa tai luotonvälittäjää perimästä kuluttajalta maksuja ennen luottosopimuksen tekemistä tai asettaa maksujen perimistä koskevia rajoituksia.

8 artikla

Velvoite antaa kuluttajille tietoja maksutta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kuluttajille annetaan tietoja tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, tiedot annetaan heille maksutta.

9 artikla

Henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevat vaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat vaativat henkilöstöltään luottosopimusten kehittämiseen, tarjoamiseen ja myöntämiseen, 4 artiklan 5 alakohdan mukaiseen luotonvälitystoiminnan harjoittamiseen ja neuvontapalvelujen tarjoamiseen liittyvää asianmukaista tietämystä ja pätevyyttä sekä niiden pitämistä ajan tasalla. Jos luottosopimuksen tekoon sisältyy lisäpalvelu, on vaadittava kyseiseen lisäpalveluun liittyvä asianmukainen tietämys ja pätevyys.

2.  Jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettuja olosuhteita lukuun ottamatta kotijäsenvaltioiden on vahvistettava luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset liitteessä III esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

3.  Kun luotonantaja tai luotonvälittäjä tarjoaa palvelujaan yhden tai useamman muun jäsenvaltion alueella

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat 1 kohdan vaatimusten noudattamista ja että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia luotonantajia, luotonvälittäjiä ja nimettyjä edustajia toimittamaan todisteet, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo olevan tarpeen kyseisen valvonnan toteuttamiseksi.

5.  Jotta luotonantajia ja luotonvälittäjiä, jotka palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tarjoavat palvelujaan toisten jäsenvaltioiden alueella, valvottaisiin tehokkaasti, vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion asettamien tietämystä ja pätevyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon osalta. Tässä tarkoituksessa ne voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta toisilleen.

4

LUKU

ENNEN LUOTTOSOPIMUKSEN TEKEMISTÄ ANNETTAVAT TIEDOT JA SOVELLETTAVAT KÄYTÄNNÖT

10 artikla

Mainontaan ja markkinointiin sovellettavat yleiset säännökset

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottosopimuksia koskeva mainonta- ja markkinointiviestintä on asiallista ja selkeää ja että se ei ole harhaanjohtavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2005/29/EY soveltamista. Erityisesti on kiellettävä sellaisten sanamuotojen käyttö, jotka voivat herättää kuluttajassa vääriä odotuksia luoton saatavuudesta tai kustannuksista.

11 artikla

Mainonnassa ilmoitettavat vakiotiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottosopimuksia koskeva mainonta, jossa ilmoitetaan korko tai mitä hyvänsä muita kuluttajalle aiheutuvia luoton kustannuksia koskevia lukuja, sisältää tämän artiklan mukaiset vakiotiedot.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan ilmoittamaan todellinen vuosikorko luottosopimuksia koskevassa mainonnassa, jossa ei ilmoiteta korkoa tai mitä hyvänsä muita kuluttajille aiheutuvia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja luoton kustannuksia koskevia lukuja.

2.  Vakiotiedoissa on esitettävä selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi:

3.  Edellä 2 kohdassa luetellut tiedot sen a, b tai j alakohdassa lueteltuja tietoja lukuun ottamatta on havainnollistettava edustavan esimerkin avulla, ja kyseistä edustavaa esimerkkiä on käytettävä kaikissa yhteyksissä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava edustavan esimerkin määrittämistä koskevat perusteet.

4.  Jos lisäpalvelua, erityisesti vakuutusta, koskevan sopimuksen tekeminen on pakollinen edellytys luoton saamiseksi tai sen saamiseksi markkinoiduin ehdoin, eikä tämän palvelun kustannuksia voida määrittää ennakkoon, velvollisuus tehdä tällainen sopimus on mainittava selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi yhdessä todellisen vuosikoron kanssa.

5.  Edellä 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava helposti luettavissa tai tarvittaessa selvästi kuultavissa sen mukaan, mitä viestintä mainonnassa käytetään.

6.  Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että mainoksiin sisällytetään luottosopimuksiin liittyviä erityisiä riskejä koskeva tiivis ja riskeihin oikeassa suhteessa oleva varoitus. Niiden on ilmoitettava nämä vaatimukset komissiolle viipymättä.

7.  Tällä artiklalla ei rajoiteta direktiivin 2005/29/EY soveltamista.

12 artikla

Kytkykauppa ja yhdistetyt tarjoukset

1.  Jäsenvaltioiden on sallittava yhdistetyt tarjoukset mutta ei kytkykauppaa.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että luotonantajat voivat edellyttää kuluttajalta tai hänen perheenjäseneltään tai lähisukulaiseltaan

3.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia kytkykaupan, kun luotonantaja pystyy osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että kytkykauppana tarjottavat tuotteet tai vastaavin ehdoin tarjotut tuoteryhmät, joita ei ole tarjolla erikseen, tuottavat kuluttajille selkeää hyötyä, kun otetaan asianmukaisesti huomioon markkinoilla tarjolla olevien merkityksellisten tuotteiden saatavuus ja hinnat. Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, joita markkinoidaan 20 päivän maaliskuuta 2014 jälkeen.

4.  Jäsenvaltiot voivat sallia luotonantajien edellyttävän, että kuluttajalla on luottosopimukseen liittyvä asiaankuuluva vakuutussopimus. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja hyväksyy muun vakuutuksenantajan kuin luotonantajan ensisijaisen yhteistyötahon tarjoaman vakuutussopimuksen, mikäli kyseisen vakuutuksen sisältämä vakuutusturva on tasoltaan vastaava kuin luotonantajan ehdottamassa vakuutuksessa.

13 artikla

Yleiset tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat tai tapauksen mukaan sidoksissa olevat luotonvälittäjät tai niiden nimetyt edustajat asettavat luottosopimuksia koskevat selkeät ja ymmärrettävät yleiset tiedot aina saataville paperilla tai muulla pysyvällä välineellä taikka sähköisessä muodossa. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että muiden kuin sidoksissa olevien luotonvälittäjien on asetettava yleiset tiedot saataville.

Näihin yleisiin tietoihin kuuluvat ainakin seuraavat tiedot:

▼M1

▼B

2.  Jäsenvaltiot voivat velvoittaa luotonantajat sisällyttämään yleisiin tietoihin muunlaisia, jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä varoituksia. Niiden on ilmoitettava kyseiset velvoitteet komissiolle viipymättä.

14 artikla

Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja ja tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle yksilölliset tiedot, joita tämä tarvitsee voidakseen verrata markkinoilla tarjolla olevia luottoja, arvioida niiden vaikutuksia ja tehdä tietoihin perustuvan päätöksen luottosopimuksen tekemisestä

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut paperilla tai muulla pysyvällä välineellä olevat yksilölliset tiedot on toimitettava liitteessä II olevan ESIS-tietosivun avulla.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kuluttaja saa luotonantajaa sitovan tarjouksen, se toimitetaan paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ja sen mukana on ESIS-tietosivu, jos

4.  Jäsenvaltiot voivat säätää ESIS-tietosivun toimittamisen pakolliseksi ennen luotonantajaa sitovan tarjouksen tekemistä. Jos jäsenvaltio niin säätää, sen on edellytettävä, että ESIS-tietosivun uudelleen toimittamista voidaan vaatia ainoastaan siinä tapauksessa, että 3 kohdan b alakohdan ehto täyttyy.

5.  Jäsenvaltiot, jotka ovat viimeistään 20 päivänä maaliskuuta 2014 ottaneet käyttöön tietosivun, joka täyttää vastaavat tietovaatimukset kuin ne, jotka on esitetty liitteessä II, voivat jatkaa sen käyttämistä tämän artiklan tarkoituksia varten 21 päivään maaliskuuta 2019 saakka.

6.  Jäsenvaltioiden on määriteltävä vähintään seitsemän päivän pituinen määräaika, jotta kuluttajalla olisi riittävästi aikaa verrata tarjouksia, arvioida niiden vaikutuksia ja tehdä tietoihin perustuva päätös.

Jäsenvaltioiden on määrättävä, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräaika on joko luottosopimuksen tekemistä edeltävä harkinta-aika tai aika, jona luottosopimus voidaan peruuttaa sen tekemisen jälkeen, taikka näiden yhdistelmä.

Jos jäsenvaltio määrää luottosopimuksen tekemistä edeltävästä harkinta-ajasta

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kuluttajat eivät voi hyväksyä tarjousta määräaikana, joka on enintään harkinta-ajan ensimmäiset kymmenen päivää.

Jos lainakorko tai tarjouksen mukaiset muut kustannukset määräytyvät luottosopimukseen liittyvien joukkovelkakirjojen tai muiden pitkäaikaisten rahoitusvälineiden myynnin tulosten mukaan, jäsenvaltiot voivat säätää, että lainakorko tai muut kustannukset voivat poiketa tarjouksessa ilmoitetuista joukkovelkakirjojen tai muiden pitkäaikaisten rahoitusvälineiden arvon perusteella.

Jos kuluttajalla on tämän kohdan toisen alakohdan mukainen peruuttamisoikeus, direktiivin 2002/65/EY 6 artiklaa ei sovelleta.

7.  ESIS-tietosivun kuluttajalle toimittaneen luotonantajan ja tapauksen mukaan luotonvälittäjän tai nimetyn edustajan katsotaan täyttäneen direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset, jotka koskevat tietojen antamista kuluttajalle ennen etäsopimuksen tekemistä, ja niiden katsotaan täyttäneen kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan vaatimukset edellyttäen, että ne ovat toimittaneet ainakin ESIS-tietosivun ennen sopimuksen tekemistä.

8.  Jäsenvaltiot eivät saa muuttaa ESIS-tietosivua muuten kuin liitteessä II säädetyn mukaisesti. Kaikki lisätiedot, jotka luotonantaja tai tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja mahdollisesti antaa kuluttajalle tai jotka näiden on annettava kuluttajalle kansallisen lainsäädännön nojalla, on annettava erillisessä asiakirjassa, joka voidaan liittää ESIS-tietosivuun.

9.  Komissio valtuutetaan antamaan 40 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä II olevan A osan vakiosanamuotojen tai siinä olevan B osan ohjeiden muuttamiseksi, mikäli tarvitaan tietoa tai varoituksia sellaisten uusien tuotteiden osalta, joita ei ole markkinoitu ennen 20 päivää maaliskuuta 2014. Kyseisillä delegoiduilla säädöksillä ei kuitenkaan voida muuttaa ESIS-tietosivun rakennetta tai muotoa.

10.  Käytettäessä direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua puhelinviestintää on kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla annettavassa rahoituspalvelun pääasiallisten ominaisuuksien kuvauksessa ilmoitettava ainakin tämän direktiivin liitteessä II olevan A osan 3–6 kohdassa tarkoitetut tiedot.

11.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin silloin, jos peruuttamisoikeutta ei ole, luotonantaja tai tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle kopion luottosopimuksen luonnoksesta samalla, kun luotonantajaa sitova tarjous tehdään. Jos peruuttamisoikeus on olemassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja tai tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja tarjoutuu antamaan kuluttajalle kopion luottosopimuksen luonnoksesta samalla, kun luotonantajaa sitova tarjous tehdään.

15 artikla

Luotonvälittäjille ja nimetyille edustajille asetetut tiedonantovaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle hyvissä ajoin ennen minkään 4 artiklan 5 alakohdassa luetellun luotonvälitystoiminnan suorittamista ainakin seuraavat tiedot paperilla tai muulla pysyvällä välineellä:

2.  Muiden kuin sidoksissa olevien luotonvälittäjien, jotka kuitenkin saavat palkkioita yhdeltä tai useammalta luotonantajalta, on kuluttajan pyynnöstä annettava tiedot siitä, miten kuluttajalle tarjottuja luottosopimuksia tekevien luotonantajien maksamat palkkiot vaihtelevat. Kuluttajalle on annettava tieto siitä, että hänellä on oikeus pyytää tällaisia tietoja.

3.  Jos luotonvälittäjä perii kuluttajalta maksun ja saa lisäksi palkkion luotonantajalta tai kolmannelta osapuolelta, kyseisen luotonantajan on selvitettävä kuluttajalle, otetaanko palkkio osittain tai kokonaan huomioon maksua määritettäessä vai ei.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdolliset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luotonvälittäjälle tämän palveluista, ilmoitetaan luotonvälittäjän toimesta luotonantajalle todellisen vuosikoron laskentaa varten.

5.  Jäsenvaltioiden on vaadittava luotonvälittäjiä varmistamaan, että tämän artiklan nojalla annettavien tietojen lisäksi niiden nimetty edustaja ilmoittaa kuluttajalle asemansa ja edustamansa luotonvälittäjän nimen ottaessaan yhteyttä kuluttajaan tai ennen liiketoimiin ryhtymistä tämän kanssa.

16 artikla

Riittävät selvitykset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat antavat kuluttajalle riittävät selvitykset ehdotetuista luottosopimuksista ja mahdollisista lisäpalveluista, jotta kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuvatko ehdotetut luottosopimukset ja lisäpalvelut hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa.

Selvityksiin on sisällytettävä tapauksen mukaan erityisesti seuraavat seikat:

2.  Jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 kohdassa tarkoitettujen selvitysten antamisen tapaa ja laajuutta sekä sitä, kuka selvitykset antaa, ottaen huomioon luottosopimuksen tarjoamistilanteen erityisolosuhteet, henkilön, jolle luottosopimusta tarjotaan, ja tarjotun luoton luonteen.

5

LUKU

TODELLINEN VUOSIKORKO

17 artikla

Todellisen vuosikoron laskeminen

1.  Todellinen vuosikorko lasketaan liitteessä I esitetyn matemaattisen kaavan mukaisesti.

2.  Erityisen tilin avaamis- ja hoitokulut, kustannukset maksuvälineen käytöstä sekä maksujen suorittamiseen että luoton nostoihin tililtä ja muut maksutapahtumiin liittyvät kustannukset sisällytetään kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin, jos luoton saaminen tai sen saaminen markkinoiduin ehdoin edellyttää tilin avaamista ja voimassapitämistä.

3.  Todellista vuosikorkoa laskettaessa on oletuksena, että luottosopimus on voimassa sovitun jakson loppuun ja että luotonantaja ja kuluttaja täyttävät velvollisuutensa luottosopimuksessa määrättyjä ehtoja ja päivämääriä noudattaen.

4.  Jos luottosopimuksissa on ehtoja, joiden mukaan todelliseen vuosikorkoon sisältyvät lainakorko ja mahdolliset maksut voivat muuttua mutta niiden suuruutta ei laskentahetkellä voida määrittää, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että lainakorko ja muut maksut pysyvät sopimuksen alkuperäiseen tasoon nähden ennallaan.

5.  Sellaisten luottosopimusten osalta, joissa on sovittu kiinteästä lainakorosta vähintään viiden vuoden pituisessa alkuvaiheessa, jonka lopussa lainakorosta neuvotellaan uuden kiinteän koron sopimiseksi seuraavaa ajanjaksoa varten, ESIS-tietosivulla ilmoitettavan havainnollisen ylimääräisen todellisen vuosikoron on katettava ainoastaan alkuperäinen kiinteäkorkoinen jakso ja perustuttava oletukseen siitä, että jäljellä oleva lainapääoma maksetaan takaisin kiinteäkorkoisen jakson päättyessä.

6.  Jos luottosopimus mahdollistaa lainakoron muuttumisen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalle tiedotetaan ainakin ESIS-tietosivulla muuttumisen mahdollisista vaikutuksista maksettaviin määriin ja todelliseen vuosikorkoon. Tämä tehdään esittämällä kuluttajalle ylimääräinen todellinen vuosikorko, joka kuvaa mahdollisia lainakoron merkittävään nousuun liittyviä riskejä. Jos lainakorolle ei ole määrätty ylärajaa, tähän tietoon on liitettävä varoitus, jossa korostetaan sitä, että todellisen vuosikoron mukaiset kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset voivat muuttua. Tätä säännöstä ei sovelleta luottosopimuksiin, joissa lainakorko on kiinteä vähintään viiden vuoden pituisen alkujakson ajan, jonka lopussa lainakorosta neuvotellaan uuden kiinteän koron sopimiseksi seuraavaa ajanjaksoa varten, ja joiden osalta ESIS-tietosivulla on ilmoitettava havainnollinen ylimääräinen todellinen vuosikorko.

7.  Todellista vuosikorkoa laskettaessa on tarvittaessa käytettävä liitteessä I esitettyjä lisäoletuksia.

8.  Siirretään komissiolle 40 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan huomautuksia tai päivitetään oletuksia, joita käytetään liitteen I mukaisessa vuosikoron laskennassa erityisesti silloin, jos tässä artiklassa ja liitteessä I esitetyt huomautukset tai oletukset eivät ole riittäviä todellisen vuosikoron laskemiseksi yhdenmukaisella tavalla tai jolleivät ne enää sovellu markkinoilla vallitsevaan kaupalliseen tilanteeseen.

6

LUKU

LUOTTOKELPOISUUDEN ARVIOINTI

18 artikla

Velvoite arvioida kuluttajan luottokelpoisuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja arvioi ennen luottosopimuksen tekoa kuluttajan luottokelpoisuuden perinpohjaisesti. Tässä arvioinnissa on otettava asianmukaisesti huomioon tekijät, joilla on merkitystä sen varmistamisessa, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että arvioinnin perustan muodostavat menettelyt ja tiedot määritellään, dokumentoidaan ja säilytetään.

3.  Luottokelpoisuuden arviointi ei saa perustua pääasiallisesti siihen, että kiinteän asunto-omaisuuden arvo ylittää luoton määrän, tai oletukseen, että kiinteän asunto-omaisuuden arvo kasvaa, paitsi jos luottosopimuksen tarkoituksena on kiinteän asunto-omaisuuden rakentaminen tai kunnostaminen.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajan tehtyä luottosopimuksen kuluttajan kanssa luotonantaja ei saa jälkikäteen peruuttaa tai muuttaa luottosopimusta kuluttajan vahingoksi sillä perusteella, että luottokelpoisuuden arviointi oli suoritettu virheellisesti. Tätä kohtaa ei sovelleta, jos osoitetaan, että kuluttaja on tahallaan jättänyt ilmoittamatta tai väärentänyt tietoja 20 artiklassa tarkoitetun mukaisesti.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajan luottokelpoisuus arvioidaan ajan tasalle saatettujen tietojen perusteella uudelleen ennen kuin luoton kokonaismäärää lisätään merkittävästi luottosopimuksen tekemisen jälkeen, ellei tällaista lisäluottoa ollut ennakoitu ja sisällytetty alkuperäiseen luottokelpoisuusarvioon.

7.  Tämä artikla ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.

19 artikla

Omaisuuden arviointi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella kehitetään luotettavat kiinteän asunto-omaisuuden arviointistandardit kiinnitysluottoja varten. Jäsenvaltioiden on vaadittava luotonantajia varmistamaan, että ne käyttävät kyseisiä standardeja suorittaessaan omaisuuden arvioinnin tai että ne toteuttavat aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä standardeja sovelletaan, jos kolmas osapuoli suorittaa arvioinnin. Jos kansalliset viranomaiset vastaavat omaisuuden arviointia suorittavien riippumattomien arvioijien sääntelystä, niiden on varmistettava, että nämä noudattavat voimassa olevia kansallisia sääntöjä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuuden arviointia suorittavat sisäiset ja ulkoiset arvioijat ovat ammatillisesti päteviä ja riittävän riippumattomia luotonantamisprosessista, jotta ne voivat antaa puolueettoman ja objektiivisen arvion. Arvio on dokumentoitava pysyvällä välineellä ja luotonantajan on talletettava se.

20 artikla

Kuluttajaa koskevien tietojen ilmoittaminen ja todentaminen

1.  Edellä 18 artiklassa tarkoitettu luottokelpoisuuden arviointi on suoritettava kuluttajan tuloja ja menoja sekä muita hänen taloudellista tilannettaan koskevien tarpeellisten, riittävien ja oikeasuhteisten tietojen perusteella. Luotonantajan on hankittava tiedot tarkoituksenmukaisista sisäisistä tai ulkoisista lähteistä, mukaan lukien kuluttajalta, ja tietoihin sisältyvät myös luotonvälittäjälle tai nimetylle edustajalle luotonhakuprosessin yhteydessä toimitetut tiedot. Tiedot on todennettava asianmukaisesti, mukaan lukien viittaamalla tarvittaessa riippumattomasti todennettavissa oleviin asiakirjoihin.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat toimittavat kuluttajalta saadut tarvittavat tiedot virheettömästi asianomaiselle luotonantajalle, jotta luottokelpoisuus voidaan arvioida.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat erittelevät sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa selkeästi ja yksinkertaisesti ne tarvittavat tiedot ja riippumattomasti todennettavissa olevat todisteet, jotka kuluttajan on toimitettava, sekä määräajan, jonka kuluessa kuluttajan on toimitettava tiedot. Tietoja koskevan pyynnön on oltava oikeasuhteinen ja rajoituttava siihen, mikä on tarpeen luottokelpoisuuden arvioimiseksi asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on sallittava, että luotonantajat voivat pyytää lisäselvitystä pyynnön perusteella toimitettuihin tietoihin, jos se on tarpeen luottokelpoisuuden arvioinnin mahdollistamiseksi.

Jäsenvaltiot eivät saa sallia, että luotonantaja irtisanoo luottosopimuksen sillä perusteella, että kuluttajan ennen luottosopimuksen tekoa toimittamat tiedot olivat puutteellisia.

Toinen alakohta ei estä jäsenvaltioita sallimasta luotonantajaa irtisanomaan luottosopimus, jos osoitetaan, että kuluttaja on tahallaan jättänyt ilmoittamatta tietoja tai antanut vääriä tietoja.

4.  Jäsenvaltioilla on oltava käytössään toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuluttajat ovat tietoisia tarpeesta toimittaa tiedot vastauksena 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön virheettömästi ja siitä, että tietojen on oltava riittävän täydelliset asianmukaisen luottokelpoisuuden arvioinnin suorittamista varten. Luotonantajan, luotonvälittäjän tai nimetyn edustajan on varoitettava kuluttajaa, että jos luotonantaja ei voi suorittaa luottokelpoisuuden arviointia siksi, että kuluttaja päättää olla toimittamatta tai todentamatta luottokelpoisuuden arviointiin tarvittavia tietoja, luottoa ei voida myöntää. Tämä varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

5.  Tämä artikla ei rajoita direktiivin 95/46/EY ja erityisesti sen 6 artiklan soveltamista.

7

LUKU

PÄÄSY TIETOKANTOIHIN

21 artikla

Pääsy tietokantoihin

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkien jäsenvaltioiden luotonantajilla on pääsy kyseisessä jäsenvaltiossa käytettyihin tietokantoihin kuluttajien luottokelpoisuuden arvioimiseksi ja sen seuraamiseksi, noudattavatko kuluttajat luottovelvoitteitaan luottosopimuksen voimassaoloaikana. Tällaisen pääsyn edellytysten on oltava syrjimättömiä.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan sekä yksityisten luottotietoyhtiöiden tai -toimistojen hoitamiin tietokantoihin että julkisiin rekistereihin.

3.  Tämä artikla ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.

8

LUKU

NEUVONTAPALVELUT

22 artikla

Neuvontapalveluja koskevat vaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja, luotonvälittäjä tai nimetty edustaja ilmoittaa kuluttajalle kunkin liiketoimen yhteydessä nimenomaisesti, tarjotaanko kuluttajalle neuvontapalveluja tai voidaanko niitä tarjota.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja, luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle ennen neuvontapalvelun aloittamista tai tapauksen mukaan ennen neuvontapalvelua koskevan sopimuksen tekemistä seuraavat tiedot paperilla tai muulla pysyvällä välineellä:

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa kuluttajalle ennen sopimusta annettavien lisätietojen muodossa.

3.  Jos kuluttajalle annetaan neuvontapalveluja, jäsenvaltioiden on varmistettava 7 ja 9 artiklassa asetettujen vaatimusten lisäksi, että:

4.  Jäsenvaltiot voivat kieltää ilmausten ”neuvonta” ja ”neuvoja” tai muiden samankaltaisten ilmausten käytön, jos kuluttajille tarkoitettuja neuvontapalveluja tarjoavat luotonantajat, sidoksissa olevat luotonvälittäjät tai sidoksissa olevien luotonvälittäjien nimetyt edustajat.

Jos jäsenvaltiot eivät kiellä ilmausten ”neuvonta” ja ”neuvoja” käyttöä, niiden on asetettava seuraavat ehdot ilmausten ”riippumaton neuvonta” tai ”riippumaton neuvoja” käytölle, kun niitä käyttävät neuvontapalvelua tarjoavat luotonantajat, luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat:

Toisen alakohdan b alakohtaa sovelletaan vain, jos huomioon otettujen luotonantajien lukumäärä on alle puolet markkinoilla toimivista luotonantajista.

Jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia vaatimuksia ilmausten ”riippumaton neuvonta” tai ”riippumaton neuvoja” käytölle luotonantajien, luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien toimesta, muun muassa kiellon vastaanottaa palkkiota luotonantajalta.

5.  Jäsenvaltiot voivat säätää luotonantajille, luotonvälittäjille ja nimetyille edustajille asetettavasta velvollisuudesta varoittaa kuluttajaa, kun ne katsovat, että luottosopimus voi kuluttajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen aiheuttaa tälle erityisen riskin.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vain luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat tarjoavat neuvontapalveluja.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta ensimmäistä alakohtaa henkilöihin, jotka

Henkilöihin, joihin sovelletaan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, ei sovelleta 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta tarjota palveluja kaikkialla unionin alueella.

7.  Tämä artikla ei rajoita 16 artiklan soveltamista eikä jäsenvaltioiden toimivaltaa varmistaa, että kuluttajille tarjotaan palveluja, jotka auttavat heitä ymmärtämään taloudelliset tarpeensa ja sen, minkä tyyppiset luottotuotteet todennäköisesti täyttävät nämä tarpeet.

9

LUKU

VALUUTTALAINAT JA VAIHTUVAKORKOISET LAINAT

23 artikla

Valuuttalainat

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun luottosopimus liittyy valuuttalainaan, luottosopimuksen tekohetkellä on käytössä asianmukainen sääntelykehys vähintään sen varmistamiseksi, että

2.  Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaihtoehtoinen valuutta on joko

Jäsenvaltiot voivat määritellä, voiko kuluttaja valita molemmat ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista vai vain jommankumman niistä, tai sallia luotonantajien määritellä, voiko kuluttaja valita molemmat ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista vai vain jommankumman niistä.

3.  Jos kuluttajalla on oikeus muuntaa luottosopimus vaihtoehtoisen valuutan määräiseksi 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että muuntamiseen käytetty vaihtokurssi on muuntamisen toteuttamispäivänä markkinoilla sovellettava vaihtokurssi, ellei luottosopimuksessa ole toisin sovittu.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kuluttajalla on valuuttalaina, luotonantaja varoittaa kuluttajaa säännöllisesti paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ainakin silloin, kun kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän jäljellä oleva arvo tai säännöllisten maksuerien arvo poikkeaa yli 20 prosentilla siitä, mikä se olisi, jos sovellettaisiin luottosopimuksen tekohetkellä voimassa ollutta luottosopimuksessa käytetyn valuutan ja jäsenvaltion valuutan välistä vaihtokurssia. Varoituksessa on tiedotettava kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän kasvusta, ilmoitettava tarpeen mukaan oikeudesta muuntaa laina vaihtoehtoisen valuutan määräiseksi ja muuntamisen ehdoista sekä selitettävä kuluttajalle aiheutuvan vaihtokurssiriskin rajoittamiseen mahdollisesti sovellettavat muut järjestelyt.

5.  Jäsenvaltiot voivat säätää valuuttalainoista laajemmin edellyttäen, että kyseisiä säännöksiä ei sovelleta takautuvasti.

6.  Tämän artiklan nojalla sovellettavista järjestelyistä on ilmoitettava kuluttajalle ESIS-tietosivulla ja luottosopimuksessa. Jos luottosopimuksessa ei määrätä, että kuluttajan altistuminen vaihtokurssiriskille rajataan alle 20 prosentin vaihteluun vaihtokurssissa, ESIS-tietosivuun on sisällytettävä havainnollinen esimerkki vaihtokurssin 20 prosentin vaihtelun vaikutuksista.

24 artikla

Vaihtuvakorkoiset luotot

Jos luottosopimus on vaihtuvakorkoinen luotto, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

10

LUKU

LUOTTOSOPIMUSTEN ASIANMUKAINEN TOTEUTTAMINEN JA ASIAAN LIITTYVÄT OIKEUDET

25 artikla

Ennenaikainen takaisinmaksu

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalla on oikeus täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa kokonaan tai osittain ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä. Tällöin kuluttajalla on oltava oikeus vähennykseen kuluttajalle aiheutuvista luoton kokonaiskustannuksista, ja tämän vähennyksen on koostuttava korosta ja kustannuksista sopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana.

2.  Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käytölle tiettyjä edellytyksiä. Edellytyksiin voivat kuulua kyseisen oikeuden käytölle asetetut aikarajat, erilainen käsittely lainakorkotyypin tai sen ajankohdan mukaan, jolloin kuluttaja käyttää kyseistä oikeutta, sekä niitä olosuhteita koskevat rajoitukset, joissa kyseistä oikeutta voidaan käyttää.

3.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että luotonantajalla on oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan ennenaikaiseen takaisinmaksuun, mutta ne eivät saa määrätä kuluttajalle tästä seuraamuksia. Korvaus ei saa tältä osin ylittää luotonantajalle aiheutuvaa taloudellista tappiota. Edellä mainittujen ehtojen puitteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että korvaus ei saa ylittää tiettyä tasoa tai että korvaus sallitaan vain tiettynä ajanjaksona.

4.  Jos kuluttaja haluaa täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä, luotonantajan on viipymättä pyynnön vastaanottamisen jälkeen toimitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä tämän vaihtoehdon tarkastelun edellyttämät tiedot. Tiedoissa on ainakin esitettävä määrällisinä kuluttajalle aiheutuvat seuraukset, jotka johtuvat velvoitteiden täyttämisestä ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä, sekä mainittava selvästi mahdollisesti käytetyt oletukset. Käytettyjen oletusten on oltava kohtuullisia ja perusteltuja.

5.  Jos ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu ajanjaksona, jonka osalta on sovittu kiinteästä lainakorosta, jäsenvaltiot voivat säätää 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käytön edellytykseksi, että kuluttajalla on oikeutettu syy sen käyttöön.

26 artikla

Joustavat ja luotettavat markkinat

1.  Jäsenvaltioissa on oltava käytössä asianmukaiset järjestelyt sen varmistamiseksi, että luotonantaja tai sen puolesta toimiva taho voi panna vakuuksia koskevat vaateet täytäntöön. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat pitävät asianmukaisesti kirjaa vakuudeksi hyväksytyistä kiinteän omaisuuden tyypeistä sekä niihin liittyvästä kiinnitysluottojen myöntämispolitiikasta.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asunto-omaisuusmarkkinoiden tilastollinen seuranta muun muassa markkinavalvontatarkoituksia varten on asianmukaista, tarvittaessa edistämällä erityisten hintaindeksien, jotka voivat olla julkisia tai yksityisiä tai molempia, kehittämistä ja käyttöä.

27 artikla

Lainakoron muutoksia koskevat tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja tiedottaa kuluttajalle mahdollisesta lainakoron muutoksesta paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ennen muutoksen voimaantuloa. Tiedoissa on mainittava ainakin suoritettavien maksujen suuruus uuden lainakoron voimaantulon jälkeen ja, jos maksujen lukumäärä tai maksuvälit muuttuvat, niitä koskevat tiedot.

2.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia osapuolten sopivan luottosopimuksessa, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan kuluttajalle määräajoin tapauksissa, joissa lainakoron muutos johtuu viitekoron muutoksesta, uusi viitekorko julkistetaan asianmukaisin keinoin, uutta viitekorkoa koskevat tiedot ovat saatavilla luotonantajan tiloissa ja ne ilmoitetaan kuluttajalle henkilökohtaisesti yhdessä uusien säännöllisten maksuerien suuruuden kanssa.

3.  Luotonantajat voivat jatkaa kuluttajille tiedottamista määräajoin tapauksissa, joissa lainakoron muutos ei johdu viitekoron muutoksesta, jos tämä on ollut kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua ennen 20 päivää maaliskuuta 2014.

4.  Jos lainakoron muutokset määräytyvät huutokaupassa pääomamarkkinoilla ja jos luotonantajan on siksi mahdotonta ilmoittaa kuluttajalle muutoksista ennen niiden voimaantuloa, luotonantajan on hyvissä ajoin ennen huutokauppaa ilmoitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä tulevasta menettelystä ja kerrottava, miten tämä saattaa vaikuttaa lainakorkoon.

28 artikla

Maksamattomat lainat ja ulosmittaus

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla luotonantajia kannustetaan noudattamaan kohtuullista pidättyvyyttä ennen ulosmittausmenettelyn käynnistämistä.

2.  Jäsenvaltiot voivat vaatia, että jos luotonantajan sallitaan määritellä kuluttajalle tämän maksulaiminlyönnistä aiheutuvat maksut ja veloittaa ne, kyseiset maksut eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen luotonantajalle maksulaiminlyönnistä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi.

3.  Jäsenvaltiot voivat sallia luotonantajien määrätä lisämaksuja kuluttajalle siinä tapauksessa, että tämä laiminlyö maksunsa. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on asetettava kyseisille maksuille yläraja.

4.  Jäsenvaltiot eivät saa estää luottosopimuksen osapuolia sopimasta nimenomaisesti, että vakuuden tai vakuuden myymisestä saatavan tulon palauttaminen tai siirtäminen luotonantajalle riittää luoton takaisinmaksuksi.

5.  Jos kiinteästä omaisuudesta saatava hinta vaikuttaa kuluttajan maksettavana olevaan velkamäärään, jäsenvaltioissa on oltava käytössä menettelyt tai toimenpiteet, joilla mahdollistetaan se, että ulosmitatusta kiinteästä omaisuudesta saadaan paras mahdollinen hinta.

Jos ulosmittausmenettelyn jälkeen jäljelle jää velkaa, jäsenvaltioiden on kuluttajien suojelemiseksi varmistettava, että käyttöön otetaan toimenpiteitä takaisinmaksun helpottamiseksi.

11

LUKU

LUOTONVÄLITTÄJIEN JA NIMETTYJEN EDUSTAJIEN SIJOITTAUTUMISTA JA VALVONTAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

29 artikla

Luotonvälittäjien hyväksyminen

1.  Jotta luotonvälittäjä voisi harjoittaa kaikkea 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa tai osaa siitä taikka tarjota neuvontapalveluja, sen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä luotonvälittäjä asianmukaisesti. Jos jäsenvaltio sallii 31 artiklan mukaiset nimetyt edustajat, tällainen nimetty edustaja ei tarvitse tämän artiklan mukaista hyväksyntää luotonvälittäjänä toimimiseen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjien hyväksymisen edellytyksenä on, että 9 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi ainakin seuraavat ammatilliset vaatimukset täyttyvät:

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ja tarvittaessa muuttaa teknisiä sääntelystandardeja, joissa määrätään tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallinen vähimmäismäärä. Nämä tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määrätään tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallinen vähimmäismäärä ja jotka on toimitettava komissiolle viimeistään 21 päivänä syyskuuta 2014. EPV tarkastelee hyväksyttyjä standardeja uudelleen ja laatii tarvittaessa tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallisen vähimmäismäärän muuttamista koskevien teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran viimeistään 21 päivänä maaliskuuta 2018 ja sen jälkeen kahden vuoden välein.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava niiden perusteiden julkistaminen, jotka on vahvistettu, jotta luotonvälittäjien tai luotonantajien henkilöstö täyttäisi ammatilliset vaatimuksensa.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen rekisteröi kaikki hyväksytyt luotonvälittäjät niiden kotijäsenvaltiossa riippumatta siitä, ovatko ne luonnollisia henkilöitä vai oikeushenkilöitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjien rekisteri pidetään ajan tasalla ja että se on verkossa julkisesti saatavilla.

Luotonvälittäjien rekisterin on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 30 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, on varmistettava, että rekisterissä ilmoitetaan luotonantaja, jonka puolesta sidoksissa oleva luotonvälittäjä toimii.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 31 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, on varmistettava, että rekisterissä ilmoitetaan luotonvälittäjä tai, jos kyseessä on sidoksissa olevan luotonvälittäjän nimetty edustaja, luotonantaja, jonka puolesta nimetty edustaja toimii.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

6.  Kunkin jäsenvaltion on perustettava yksi tietopiste, jonka avulla sähköisessä muodossa olevien ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävien kansallisten rekisterien tiedot ovat nopeasti, helposti ja julkisesti saatavilla. Näistä tietopisteistä on voitava saada kunkin jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia koskevat tiedot.

EPV julkaisee verkkosivuillaan kyseisen tietopisteen viitetiedot tai hyperlinkit.

7.  Kotijäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksytyt luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat täyttävät jatkuvasti 2 kohdassa määritellyt vaatimukset. Tämä kohta ei rajoita 30 ja 31 artiklan soveltamista.

8.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä artiklaa henkilöihin, jotka harjoittavat 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa, jos tätä toimintaa harjoitetaan satunnaisesti ammattitoiminnan yhteydessä ja jos kyseistä ammattitoimintaa säännellään lain säännöksin tai hallinnollisin määräyksin tai ammattikunnan eettisin säännöin, joissa ei suljeta pois tällaisen toiminnan harjoittamista.

9.  Tätä artiklaa ei sovelleta luottolaitoksiin, joille on myönnetty direktiivin 2013/36/EU mukainen toimilupa, eikä muihin rahoituslaitoksiin, joihin kansallisen lainsäädännön mukaan sovelletaan vastaavaa toimiluvan myöntämis- ja valvontajärjestelmää.

30 artikla

Ainoastaan yhteen luotonantajaan sidoksissa olevat luotonvälittäjät

1.  Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisten viranomaisten hyväksyä 4 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut sidoksissa olevat luotonvälittäjät sen luotonantajan kautta, jonka puolesta tällainen sidoksissa oleva luotonvälittäjä toimii yksinomaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 31 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Tällaisissa tapauksissa luotonantaja on täysin ja ehdoitta vastuussa kyseisen sidoksissa olevan luotonvälittäjän toimista tai laiminlyönneistä tämän toimiessa luotonantajan puolesta tässä direktiivissä säännellyillä aloilla. Jäsenvaltioiden on vaadittava luotonantajaa varmistamaan, että tällaiset sidoksissa olevat luotonvälittäjät täyttävät vähintään 29 artiklan 2 kohdassa säädetyt ammatilliset vaatimukset.

2.  Luotonantajien on valvottava 4 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen sidoksissa olevien luotonvälittäjien toimintaa sen varmistamiseksi, että ne noudattavat jatkuvasti tätä direktiiviä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan soveltamista. Luotonantajan vastuulla on erityisesti valvoa, että sidoksissa olevan luotonvälittäjän ja sen henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia noudatetaan.

31 artikla

Nimetyt edustajat

1.  Jäsenvaltiot voivat päättää sallia luotonvälittäjän nimetä nimettyjä edustajia.

Jos 4 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu sidoksissa oleva luotonvälittäjä on nimennyt nimetyn edustajan, luotonantaja on täysin ja ehdoitta vastuussa nimetyn edustajan toimista tai laiminlyönneistä tämän toimiessa kyseisen sidoksissa olevan luotonvälittäjän puolesta tässä direktiivissä säännellyillä aloilla. Muissa tapauksissa luotonvälittäjä on täysin ja ehdoitta vastuussa nimetyn edustajan toimista tai laiminlyönneistä tämän toimiessa luotonvälittäjän puolesta tässä direktiivissä säännellyillä aloilla.

2.  Luotonvälittäjien on varmistettava, että niiden nimetyt edustajat täyttävät vähintään 29 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset. Kotijäsenvaltio voi kuitenkin säätää, että luotonvälittäjä, jonka puolesta nimetty edustaja on valtuutettu toimimaan, voi hankkia nimetylle edustajalle ammatillisen vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden.

3.  Luotonvälittäjien on valvottava nimettyjen edustajiensa toimintaa sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä noudatetaan täysin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan soveltamista. Luotonvälittäjien vastuulla on erityisesti valvoa, että nimettyjen edustajien ja niiden henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia noudatetaan.

4.  Jäsenvaltioiden, jotka päättävät sallia luotonvälittäjän nimetä nimettyjä edustajia, on perustettava julkinen rekisteri, joka sisältää vähintään 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot. Nimetyt edustajat on rekisteröitävä sen jäsenvaltion julkiseen rekisteriin, johon ne ovat sijoittautuneet. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti. Siihen sisältyvien tietojen on oltava verkossa julkisesti saatavilla.

32 artikla

Luotonvälittäjien sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus

1.  Kun luotonvälittäjän kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen hyväksyy luotonvälittäjän 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tämä hyväksyminen on voimassa koko unionin alueella, minkä vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää ei vaadita hyväksynnän kattamien toimintojen harjoittamiseen ja palvelujen tarjoamiseen, edellyttäen, että hyväksyntä kattaa toiminnan, jota luotonvälittäjä aikoo harjoittaa vastaanottavissa jäsenvaltioissa. Luotonvälittäjät eivät kuitenkaan saa tarjota kuluttajille muiden luotonantajien kuin luottolaitosten tarjoamiin luottosopimuksiin liittyviä palveluja jäsenvaltiossa, jossa tällaiset luotonantajat eivät saa toimia.

2.  Nimetyt edustajat, jotka on nimetty jäsenvaltioissa, jotka päättävät käyttää 31 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, eivät saa harjoittaa 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa tai tarjota neuvontapalveluja jäsenvaltioissa, joissa tällaiset nimetyt edustajat eivät saa toimia.

3.  Hyväksytyn luotonvälittäjän, joka aikoo ensimmäisen kerran harjoittaa liiketoimintaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla tai perustaa sivuliikkeen, on ilmoitettava tästä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

Näiden toimivaltaisten viranomaisten on kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta annettava luotonvälittäjän aikomus tiedoksi asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sekä ilmoitettava samanaikaisesti tästä tiedoksiannosta asianomaiselle luotonvälittäjälle. Niiden on annettava asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi luotonantajat, joihin luotonvälittäjä on sidoksissa, ja se, ottaako luotonantaja täyden ja ehdottoman vastuun luotonvälittäjän toiminnasta. Vastaanottavan jäsenvaltion on käytettävä kotijäsenvaltiolta saamiaan tietoja tarpeellisten tietojen kirjaamiseksi rekisteriinsä.

Luotonvälittäjä voi aloittaa liiketoimintansa kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat sille toisessa alakohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta.

4.  Ennen kuin luotonvälittäjän sivuliike aloittaa toimintansa tai kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannon, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on järjestettävä luotonvälittäjän valvonta 34 artiklan mukaisesti ja tarvittaessa ilmoitettava luotonvälittäjälle ne edellytykset, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa aloilla, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa.

33 artikla

Luotonvälittäjien hyväksynnän peruuttaminen

1.  Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa luotonvälittäjälle 29 artiklan mukaisesti myönnetyn hyväksynnän, jos luotonvälittäjä

2.  Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen peruuttaa luotonvälittäjän hyväksynnän, sen on annettava hyväksynnän peruuttaminen tiedoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään 14 päivän kuluessa millä tahansa asianmukaisella tavalla.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjät, joiden hyväksyntä on peruutettu, poistetaan rekisteristä ilman aiheetonta viivytystä.

34 artikla

Luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien valvonta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset valvovat luotonvälittäjien toimintaa.

Kotijäsenvaltioiden on säädettävä, että sidoksissa olevia luotonvälittäjiä on valvottava suoraan tai osana sen luotonantajan valvontaa, jonka puolesta ne toimivat, jos luotonantaja on luottolaitos, jolle on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU mukaisesti, tai muu rahoituslaitos, johon kansallisen lainsäädännön mukaan sovelletaan vastaavaa toimiluvan myöntämis- ja valvontajärjestelmää. Jos sidoksissa oleva luotonvälittäjä kuitenkin tarjoaa palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, sidoksissa olevaa luotonvälittäjää on valvottava suoraan.

Kotijäsenvaltioiden, jotka sallivat luotonvälittäjien nimeävän edustajia 31 artiklan mukaisesti, on varmistettava, että näitä nimettyjä edustajia valvotaan joko suoraan tai osana niiden luotonvälittäjien valvontaa, joiden puolesta ne toimivat.

2.  Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa luotonvälittäjällä on sivuliike, on varmistettava, että luotonvälittäjän niiden alueella tarjoamat palvelut ovat 7 artiklan 1 kohdassa sekä 8, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 16, 17, 20, 22 ja 39 artiklassa säädettyjen velvoitteiden ja niiden nojalla hyväksyttyjen säännösten mukaisia.

Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luotonvälittäjä, jolla on sivuliike sen alueella, ei noudata tuossa jäsenvaltiossa 7 artiklan 1 kohdan sekä 8, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 16 17, 20, 22 ja 39 artiklan nojalla hyväksyttyjä säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä luotonvälittäjää lopettamaan säännösten vastainen menettely.

Jos kyseinen luotonvälittäjä ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että luotonvälittäjä lopettaa säännösten vastaisen menettelyn. Näiden toimien luonteesta on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Jos luotonvälittäjä jatkaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomista vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamista toimista huolimatta, vastaanottava jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa asianmukaiset toimet estääkseen säännösten vastaisen menettelyn jatkamisen, määrätäkseen niistä seuraamuksia sekä estääkseen tarvittaessa luotonvälittäjää aloittamasta uusia liiketoimia alueellaan. Kaikista tällaisista toimista on ilmoitettava komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei hyväksy vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamia toimia, se voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa EPV voi toimia sille kyseisellä artiklalla annettujen valtuuksien mukaisesti.

3.  Sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jossa sivuliike sijaitsee, on oikeus tutkia sivuliikkeen järjestelyjä ja vaatia niihin muutoksia, jos ne ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että sivuliike täyttää 2 kohdan mukaiset velvollisuutensa ja että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat panna täytäntöön 7 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaiset velvoitteet ja niiden nojalla hyväksytyt säännökset sivuliikkeen tarjoamien palvelujen osalta.

4.  Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on selkeät ja todennettavissa olevat perusteet olettaa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toimiva luotonvälittäjä ei noudata tämän direktiivin nojalla hyväksytyistä säännöksistä johtuvia velvoitteita tai että luotonvälittäjä, jolla on sivuliike sen alueella, ei noudata muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja, tämän direktiivin nojalla hyväksytyistä säännöksistä johtuvia velvoitteita, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava asianmukaiset toimet.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei toteuta tarvittavia toimia kuukauden kuluessa kyseisten tietojen saamisesta tai jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimista huolimatta luotonvälittäjä toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa markkinoiden asianmukaista toimintaa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

5.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos toisessa jäsenvaltiossa hyväksytty luotonvälittäjä on perustanut sivuliikkeen sen alueelle, kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehtäviään hoitaessaan suorittaa tarkastuksia kyseisessä sivuliikkeessä ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

6.  Tämän artiklan mukainen jäsenvaltioiden välinen tehtävänjako ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan aloilla, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, unionin oikeuden nojalla niille kuuluvien velvoitteiden mukaisesti.

12

LUKU

MUIDEN LUOTONANTAJIEN KUIN LUOTTOLAITOSTEN HYVÄKSYNTÄ JA VALVONTA

35 artikla

Muiden luotonantajien kuin luottolaitosten hyväksyntä ja valvonta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajiin, jotka eivät ole luottolaitoksia, sovelletaan asianmukaista hyväksyntämenettelyä, johon kuuluu näiden luotonantajien merkitseminen rekisteriin, ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamia valvontajärjestelyjä.

13

LUKU

ERI JÄSENVALTIOIDEN TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

36 artikla

Yhteistyövelvollisuus

1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään, kun se on tarpeen kyseisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien suorittamiseksi, ja käytettävä siihen tässä direktiivissä tai kansallisessa lainsäädännössä annettuja valtuuksiaan.

Toimivaltaisten viranomaisten on avustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Niiden on erityisesti vaihdettava tietoja ja harjoitettava yhteistyötä tutkinta- tai valvontatoiminnassa.

Yhteistyön ja erityisesti tietojen vaihdon helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä yksi ainoa toimivaltainen viranomainen tässä direktiivissä tarkoitetuksi yhteysviranomaiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltiolle niiden viranomaisten nimet, jotka on nimetty vastaanottamaan tietojenvaihto- tai yhteistyöpyyntöjä tämän kohdan nojalla.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat hallinnolliset ja organisatoriset toimenpiteet 1 kohdassa säädetyn avunannon edistämiseksi.

3.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka on 1 kohdan mukaisesti nimetty tässä direktiivissä tarkoitetuiksi yhteysviranomaisiksi, on toimitettava toisilleen viipymättä tiedot, jotka ovat tarpeen 5 artiklan mukaisesti nimetyille toimivaltaisille viranomaisille osoitettujen tehtävien hoitamiseksi tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen säännösten mukaisesti.

Toimivaltaiset viranomaiset, jotka vaihtavat tietoja toisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän direktiivin nojalla, voivat ilmoittaa tietojen välityshetkellä, että kyseisiä tietoja ei saa julkistaa ilman niiden nimenomaista suostumusta, jolloin kyseisiä tietoja saa vaihtaa ainoastaan niitä tarkoituksia varten, joihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

Yhteysviranomaiseksi nimetty toimivaltainen viranomainen voi toimittaa saadut tiedot muille toimivaltaisille viranomaisille, mutta se ei saa toimittaa tietoja muille elimille tai luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille ilman tiedot ilmaisseiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, ja se saa toimittaa tiedot ainoastaan niitä tarkoituksia varten, joihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa, paitsi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jolloin sen on ilmoitettava tästä välittömästi sille yhteysviranomaiselle, joka tiedot on antanut.

4.  Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä pyydetystä yhteistyöstä tutkinta- tai valvontatoiminnan yhteydessä tai 3 artiklassa säädetystä tietojenvaihdosta ainoastaan silloin, kun

Kieltäytyessään yhteistyöstä tai tietojenvaihdosta toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle ja annettava mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot asiasta.

37 artikla

Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen

Jos erityisesti tietojenvaihtoa koskeva yhteistyöpyyntö on hylätty tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa, toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää EPV:n apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa EPV voi toimia sille kyseisellä artiklalla annettujen valtuuksien mukaisesti, ja kaikki EPV:n kyseisen artiklan mukaisesti tekemät sitovat päätökset sitovat asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia riippumatta siitä, ovatko nämä toimivaltaiset viranomaiset EPV:n jäseniä.

14

LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

38 artikla

Seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltainen viranomainen voi julkistaa hallinnollisen seuraamuksen, joka määrätään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksyttyjen toimenpiteiden rikkomisen johdosta, jollei julkistaminen vakavasti vaaranna finanssimarkkinoita tai aiheuta suhteetonta vahinkoa osapuolille.

39 artikla

Riitojenratkaisumenettelyt

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottosopimuksia koskevien, luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien kanssa aiheutuvien kuluttajariitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinten ulkopuolella vahvistetaan asianmukaiset ja tehokkaat valitus- ja oikeussuojamenettelyt käyttäen tilanteen mukaan jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisia menettelyjä sovelletaan luotonantajiin ja luotonvälittäjiin ja että nimettyjen edustajien toiminta kuuluu niiden soveltamisalaan.

2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava elimiä, jotka ovat vastuussa kuluttajariitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella, tekemään yhteistyötä, jotta luottosopimuksia koskevat rajat ylittävät riidat voidaan ratkaista.

40 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 20 päivästä maaliskuuta 2014 määräämättömäksi ajaksi 14 artiklan 9 kohdassa ja 17 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 14 artiklan 9 kohdassa ja 17 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 14 artiklan 9 kohdan ja 17 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

41 artikla

Direktiivin pakottavuus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

42 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 21 päivänä maaliskuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

2.  Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä 21 päivästä maaliskuuta 2016.

▼M1

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e a alakohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018 ja toimitettava ne komissiolle. Niiden on alettava soveltaa näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2018.

▼B

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

43 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Tätä direktiiviä ei sovelleta luottosopimuksiin, jotka on tehty ennen 21 päivää maaliskuuta 2016.

▼M1

Luottosopimuksiin, jotka on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 2018, ei sovelleta 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e a alakohtaa.

▼B

2.  Luotonvälittäjät, jotka jo ennen 21 päivää maaliskuuta 2016 harjoittavat 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa ja joita ei ole vielä hyväksytty kotijäsenvaltionsa siinä kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen ehtojen mukaisesti, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, voivat jatkaa tuon toiminnan harjoittamista kansallisen lainsäädännön mukaisesti 21 päivään maaliskuuta 2017 saakka. Jos luotonvälittäjä turvautuu tähän poikkeukseen, se voi harjoittaa toimintaansa ainoastaan kotijäsenvaltiossaan, paitsi jos se täyttää myös vastaanottavien jäsenvaltioiden asiaankuuluvat oikeudelliset vaatimukset.

3.  Luotonantajien, luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien, jotka harjoittavat tällä direktiivillä säänneltyä toimintaa ennen 20 päivää maaliskuuta 2014, on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, jolla saatetaan 9 artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä, viimeistään 21 päivästä maaliskuuta 2017.

44 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio tarkastelee uudelleen tätä direktiiviä 21 päivään maaliskuuta 2019 mennessä. Uudelleentarkastelussa arvioidaan säännösten tehokkuutta ja asianmukaisuutta kuluttajien ja sisämarkkinoiden kannalta.

Uudelleentarkasteluun sisältyy

45 artikla

Vastuullista luotonantoa ja luotonottoa koskevat muut aloitteet

Komissio esittää viimeistään 21 päivänä maaliskuuta 2019 kattavan kertomuksen, jossa arvioidaan luottotoimintaan suoraan liittyvästä yksityisestä ylivelkaantumisesta johtuvia laajempia haasteita. Se selvittää myös tarvetta valvoa luottotietorekistereitä ja mahdollisuutta kehittää entistä joustavammat ja luotettavammat markkinat. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

46 artikla

Direktiivin 2008/48/EY muuttaminen

Lisätään direktiivin 2008/48/EY 2 artiklaan kohta seuraavasti:

”2 a.  Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään, tätä direktiiviä sovelletaan sellaisiin vakuudettomiin luottosopimuksiin, joiden tarkoituksena on kiinteän asunto-omaisuuden kunnostaminen luotolla, jonka kokonaismäärä on yli 75 000 euroa.”

47 artikla

Direktiivin 2013/36/EU muuttaminen

Lisätään direktiiviin 2013/36/EU artikla seuraavasti:

”54 a artikla

Tämän direktiivin 53 ja 54 artikla eivät rajoita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 226 artiklalla Euroopan parlamentille annettua tutkintavaltaa.”

48 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1093/2010 seuraavasti:

”Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin pankkiviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään aluksi yhdellä kuukaudella, ja sitä voidaan pidentää vielä yhdellä lisäkuukaudella.”

”Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava pankkiviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, myös tiedot siitä, miten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.”

49 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

50 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

LIITE I

TODELLISEN VUOSIKORON LASKEMINEN

I

Perusyhtälö, joka osoittaa yhtäältä luoton nostoerien ja toisaalta takaisinmaksujen ja luotosta perittävien maksujen vastaavuuden. Perusyhtälö, joka määrittelee todellisen vuosikoron ja osoittaa vuositasolla yhtäläisyyden yhtäältä luoton nostoerien summan nykyarvon ja toisaalta takaisinmaksujen ja maksujen summan nykyarvon välillä, on seuraava: jossa X on todellinen vuosikorko m on viimeisen nostoerän järjestysnumero k on nostoerän numero, joten 1 ≤ k ≤ m Ck on nostoerän k suuruus tk on vuosina ja vuosien osina ilmaistu ensimmäisen nostoerän nostopäivän ja kunkin myöhemmän nostoerän nostopäivän välinen aika, joten t 1 = 0 m’ on viimeisen takaisinmaksun tai maksun numero l on takaisinmaksun tai maksun numero Dl on takaisinmaksun tai maksun suuruus sl on vuosina ja vuosien osina ilmaistu ensimmäisen nostoerän nostopäivän ja kunkin takaisinmaksun tai maksun maksupäivän välinen aika. Huomautukset: a) Osapuolten eri ajankohtina maksamien määrien ei tarvitse olla samansuuruisia, eikä niitä tarvitse maksaa noudattaen samoja maksuvälejä. b) Ensimmäinen päivämäärä on ensimmäisen nostoerän nostopäivä. c) Laskelmissa käytettävien päivämäärien välinen aika ilmaistaan vuosina ja vuosien osina. Vuodessa on 365 päivää (karkausvuosina 366), 52 viikkoa tai 12 yhtä pitkää kuukautta. Tällaisen kuukauden pituus on 30,41666 päivää (ts. 365/12) riippumatta siitä, onko kyseessä karkausvuosi. Jos laskelmissa käytettävien päivämäärien välistä aikaa ei voida ilmaista kokonaislukuna viikkoina, kuukausina tai vuosina, kyseinen aika ilmaistaan näistä ajanjaksoista jonkin kokonaislukuna ja päivien lukumääränä. Jos käytetään päiviä: i) lasketaan jokainen päivä, mukaan lukien viikonloput ja pyhäpäivät; ii) lasketaan samanpituisia ajanjaksoja ja sen jälkeen päiviä taaksepäin ensimmäisen noston päivämäärään asti; iii) päivinä ilmoitettavan ajanjakson pituus saadaan jättämällä pois ensimmäinen päivämäärä ja ottamalla mukaan viimeinen päivämäärä; ajanjakson pituus ilmaistaan vuosina jakamalla tämä ajanjakso kokonaisen vuoden päivien lukumäärällä (365 tai 366 päivää), joka on laskettu taaksepäin viimeisestä päivästä edellisen vuoden samaan päivään. d) Laskelman tulos ilmoitetaan vähintään yhden desimaalin tarkkuudella. Jos seuraava desimaali on 5 tai suurempi, sitä edeltävän desimaalin arvoon lisätään 1. e) Yhtälö voidaan kirjoittaa toisin käyttäen vain yhtä summaa ja käsitettä ”rahavirta” (Ak ), joka on positiivinen tai negatiivinen eli vuosina ilmaistuina jaksoina 1–n joko maksettuja tai vastaanotettuja suorituksia, eli: missä S on nykyarvoiksi muutettujen rahavirtojen saldo. Jos rahavirrat halutaan säilyttää tasapainossa, S:n arvo on nolla.

II

Todellisen vuosikoron laskemisessa käytetyt lisäoletukset a) Jos luottosopimus antaa kuluttajalle vapauden päättää luoton nostoista, luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kerralla ja välittömästi. b) Jos luottosopimuksessa on sovittu erilaisista nostotavoista, joihin sovelletaan erisuuruisia maksuja tai lainakorkoja, luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kyseisen luottosopimustyypin yleisimpään nostotapaan sovellettavan suurimman maksun ja lainakoron mukaisesti. c) Jos luottosopimuksessa annetaan kuluttajalle yleinen vapaus päättää nostotavoista, mutta eri nostotavoissa on luoton määrää koskevia ja ajallisia rajoituksia, luoton määrä katsotaan nostettavan aikaisimpana mahdollisena luottosopimuksessa sovittuna ajankohtana ja näiden nostoa koskevien rajoitusten mukaisesti. d) Jos tietyksi ajanjaksoksi tai tietylle määrälle tarjotaan erisuuruisia lainakorkoja ja maksuja, lainakoroksi ja maksuiksi katsotaan korkein lainakorko ja korkeimmat maksut koko luottosopimuksen voimassaoloaikana. e) Sellaisten luottosopimusten, joiden osalta on sovittu kiinteästä luoton korosta alkuvaiheessa, jonka lopussa määritellään uusi lainakorko, jota tämän jälkeen määräajoin mukautetaan sovitun indikaattorin tai sisäisen viitekoron mukaisesti, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että kiinteäkorkoisen jakson päätyttyä lainakorko on sama kuin ajankohtana, jolloin todellinen vuosikorko lasketaan kyseisenä ajankohtana sovitun indikaattorin arvon tai sisäisen viitekoron perusteella mutta joka ei kuitenkaan ole kiinteää lainakorkoa alhaisempi. f) Jos luoton ylärajaa ei ole vielä sovittu, ylärajaksi oletetaan 170 000 euroa. Kun kyse on sellaisista luottosopimuksista, jotka eivät ole ehdollisia velkoja tai takauksia ja joiden tarkoituksena ei ole hankkia tai säilyttää kiinteään omaisuuteen tai maa-alueeseen liittyvää oikeutta, tilinylityksistä, maksuaikakorteista tai luottokorteista, ylärajaksi oletetaan 1 500 euroa. g) Kun on kyse muista luottosopimuksista kuin i, j, k, l ja m alakohdassa esitetyissä oletuksissa tarkoitetuista tilinylityksistä, tilapäisluotosta, jaetun omistusosuuden luottosopimuksista, ehdollisista veloista tai takauksista ja toistaiseksi voimassa olevista luottosopimuksista: i) jos kuluttajan suoritettavaksi kuuluvan pääoman takaisinmaksun päivämäärää tai määrää ei voida määrittää, oletuksena on, että takaisinmaksu tapahtuu aikaisimpana luottosopimuksessa mainittuna päivämääränä ja alhaisimman luottosopimuksessa sovitun määrän mukaan; ii) jos ensimmäisen noston päivämäärän ja kuluttajan suoritettavaksi kuuluvan ensimmäisen maksun päivämäärän välistä aikaa ei voida määrittää, oletuksena on, että se on lyhin ajanjakso. h) Jos kuluttajan suoritettavaksi kuuluvan maksun päivämäärää tai määrää ei voida määrittää luottosopimuksen tai g, i, j, k, l ja m alakohdassa esitettyjen oletusten perusteella, oletuksena on, että maksaminen tapahtuu luotonantajan edellyttämien päivämäärien ja ehtojen mukaisesti, ja jos nämä eivät ole tiedossa: i) korkomaksut suoritetaan yhdessä pääoman takaisinmaksujen kanssa; ii) muu kuin koroksi luokiteltava kertamaksu suoritetaan luottosopimuksen tekopäivänä; iii) useina maksuina suoritettavat, muut kuin koroksi luokiteltavat maksut suoritetaan säännöllisin väliajoin alkaen pääoman ensimmäisen takaisinmaksuerän päivämäärästä, ja jos tällaisten maksujen määrä ei ole tiedossa, niiden oletetaan olevan samanmääräisiä; iv) loppumaksulla hoidetaan jäljellä olevan lainapääoman sekä koron ja mahdollisten muiden maksujen maksaminen. i) Tilinylitysmahdollisuuden osalta luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kokonaisuudessaan ja koko luottosopimuksen voimassaoloajalta. Jos tilinylitysmahdollisuuden voimassaoloaika ei ole tiedossa, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että luoton voimassaoloaika on kolme kuukautta. j) Tilapäisluoton osalta luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kokonaisuudessaan ja koko luottosopimuksen voimassaoloajalta. Jos luottosopimuksen voimassaoloaika ei ole tiedossa, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että luoton voimassaoloaika on 12 kuukautta. k) Kun on kyse toistaiseksi voimassa olevista luottosopimuksista, jotka eivät ole tilinylitysmahdollisuuksia ja tilapäisluottoja, oletetaan, että: i) luottosopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kiinteään omaisuuteen liittyvien oikeuksien hankkiminen tai säilyttäminen, luotto myönnetään 20 vuoden ajaksi alkaen ensimmäisen noston päivämäärästä ja että kuluttajan suorittamalla loppumaksulla hoidetaan jäljellä olevan lainapääoman sekä koron ja mahdollisten muiden maksujen maksaminen; kun kyse on luottosopimuksista, joiden tarkoituksena ei ole kiinteään omaisuuteen liittyvien oikeuksien hankkiminen tai säilyttäminen tai jotka nostetaan maksuaikakorteilla tai luottokorteilla, tämä ajanjakso on yksi vuosi; ii) kuluttaja maksaa luoton pääoman takaisin samanmääräisinä kuukausimaksuina, joista ensimmäinen suoritetaan kuukauden kuluttua ensimmäisen noston päivämäärästä. Tapauksissa, joissa pääoma on maksettava takaisin kokonaisuudessaan yhdessä erässä kunkin maksuajan aikana, kuluttajan myöhemmin tekemien nostojen ja koko pääoman takaisinmaksujen oletetaan tapahtuvan yhden vuoden kuluessa. Korkoja ja muita maksuja sovelletaan kyseisten nostojen ja pääoman takaisinmaksujen mukaisesti ja luottosopimuksessa sovitulla tavalla. Tätä kohtaa sovellettaessa tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevalla luottosopimuksella luottosopimusta, jolla ei ole kiinteää luottoaikaa ja joka sisältää luotot, jotka on maksettava takaisin kokonaisuudessaan tietyn ajanjakson kuluessa tai sen jälkeen mutta jotka voidaan takaisinmaksamisen jälkeen nostaa uudelleen. l) Kun kyse on ehdollisista veloista tai takauksista luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kokonaisuudessaan yhtenä summana aikaisempana seuraavista ajankohdista: a) viimeisenä sen luottosopimuksen mukaan sallittuna nostopäivänä, joka on ehdollisen sitoumuksen tai takauksen mahdollinen peruste; tai b) jos kyse on jatkuvasta luottosopimuksesta, sopimuksen uudistamista edeltävän alkuvaiheen lopussa. m) Kun kyse on jaetun omistusosuuden luottosopimuksista: i) kuluttajien suorittamien maksujen katsotaan tapahtuvan aina viimeisenä luottosopimuksen mukaan sallittuna päivämääränä; ii) jaetun omistusosuuden luottosopimuksen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden arvon prosenttimääräisen nousun ja sopimuksessa mahdollisesti mainitun inflaatioindeksin tason oletetaan olevan yhtä suuri kuin keskuspankin senhetkinen inflaatiotavoite tai sen jäsenvaltion inflaatioaste, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee luottosopimuksen tekohetkellä, sen mukaan, kumpi näistä on suurempi, taikka 0 prosenttia, jos nämä arvot ovat negatiivisia.

---

LIITE II

EUROOPPALAINEN STANDARDOITU TIETOSIVU (ESIS)

A   OSA

ESIS-tietosivun tekstin on oltava tämän mallin mukainen. Hakasulkeissa olevat maininnat on korvattava vastaavilla tiedoilla. ESIS-tietosivun täyttöohjeet luotonantajaa tai tapauksen mukaan luotonvälittäjää varten esitetään B osassa.

Luotonantajan on annettava tiedot, joita pyydetään maininnalla ”tarvittaessa” varustetuissa kohdissa, jos tiedoilla on merkitystä luottosopimuksen kannalta, tai poistettava tiedot tai koko kohta, jos tiedoilla ei ole merkitystä kyseisen sopimuksen kannalta (esimerkiksi siinä tapauksessa, ettei asianomaista kohtaa sovelleta). Jos koko kohta poistetaan, ESIS-tietosivun kohtien numerointi on mukautettava vastaavasti.

Jäljempänä olevat tiedot on esitettävä yhdessä asiakirjassa. Käytetyn kirjasinlajin on oltava selvästi luettavissa. Tiedot, joita on korostettava, esitetään lihavoituina, varjostettuina tai käyttämällä suurempaa kirjasinkokoa. Kaikki asiaankuuluvat riskivaroitukset on esitettävä käyttämällä korostusta.

ESIS-tietosivun malli

(Johdanto)

Tämä asiakirja on laadittu [päivämäärä] seuraavalle henkilölle: [kuluttajan nimi].

Tämä asiakirja on laadittu tähän mennessä antamienne tietojen sekä rahoitusmarkkinoilla vallitsevan tilanteen perusteella.

Jäljempänä olevat tiedot ovat voimassa [voimassaoloaika] saakka, (tarvittaessa) paitsi tiedot korkotasosta ja kustannuksista. Mainitun päivän jälkeen tiedot voivat muuttua markkinatilanteen mukaisesti.

(Tarvittaessa) Tämä asiakirja ei velvoita [luotonantajan nimi] myöntämään teille lainaa.

1.   Luotonantaja

[Nimi]

[Puhelinnumero]

[Käyntiosoite]

(Valinnainen) [Sähköpostiosoite]

(Valinnainen) [Faksinumero]

(Valinnainen) [internetosoite]

(Valinnainen) Yhteyshenkilö/-piste

(Tarvittaessa tiedot mahdollisista neuvontapalveluista:) [(Olemme arvioineet tarpeenne ja tilanteenne ja suosittelemme, että otatte tämän luoton. / Emme suosittele teille mitään tiettyä luottotyyppiä. Joihinkin kysymyksiin antamienne vastausten perusteella annamme kuitenkin teille tietoja tästä luotosta, jotta voitte tehdä oman valintanne.)]

2.   (Tarvittaessa) Luotonvälittäjä:

[Nimi]

[Puhelinnumero]

[Käyntiosoite]

(Valinnainen) [Sähköpostiosoite]

(Valinnainen) [Faksinumero]

(Valinnainen) [internetosoite]

(Valinnainen) Yhteyshenkilö/-piste

(Tarvittaessa [tiedot mahdollisista neuvontapalveluista]) [(Olemme arvioineet tarpeenne ja tilanteenne ja suosittelemme, että otatte tämän luoton. / Emme suosittele teille mitään tiettyä luottotyyppiä. Joihinkin kysymyksiin antamienne vastausten perusteella annamme kuitenkin teille tietoja tästä luotosta, jotta voitte tehdä oman valintanne.)]

[Palkkio]

3.   Lainan pääominaisuudet

Lainan määrä ja valuutta: [arvo] [valuutta]

(Tarvittaessa) Tämän lainan valuuttana ei ole [luotonottajan kansallinen valuutta].

(Tarvittaessa) Lainanne arvo [luotonottajan kansallisena valuuttana] saattaa muuttua.

(Tarvittaessa) Esimerkiksi siinä tapauksessa, että [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee 20 prosentilla suhteessa [luoton valuuttaan], lainanne arvo kasvaa yhteensä [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana]. Se voi kuitenkin olla tätä suurempi, jos [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee yli 20 prosenttia.

(Tarvittaessa) Lainanne enimmäisarvo on [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana]. (Tarvittaessa) Saatte varoituksen, jos lainan määrä nousee [lisätään määrä lainanottajan kansallisena valuuttana]. (Tarvittaessa) Teillä on oikeus [lisätään oikeus neuvotella uudelleen valuuttalaina tai oikeus muuntaa laina [asianomaiseksi valuutaksi] ja sen edellytykset].

Laina-aika: [laina-aika]

[Lainatyyppi]

[Sovellettava korkotyyppi]

Maksettava kokonaismäärä:

Tämä tarkoittaa, että Teidän on maksettava takaisin [määrä] jokaista lainattua [valuuttayksikkö] kohti.

(Tarvittaessa) [Tämä on laina/lainanosa], josta maksetaan ennen erääntymistä ainoastaan korot. Laina-ajan päättyessä teillä on yhä [lainan määrä, josta on suoritettu vain korkoja] suuruinen velka.

(Tarvittaessa) Omaisuuden arvo, jota on käytetty tämän tietosivun laatimisessa: [lisätään määrä]

(Tarvittaessa) Suurin mahdollinen lainan määrä suhteessa omaisuuden arvoon [lisätään aste] tai Omaisuuden vähimmäisarvo, jota kyseisen määrän lainaaminen edellyttää [lisätään määrä].

(Tarvittaessa) [Vakuus]

4.   Korko ja muut kustannukset

Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan vuosikorkona ilmaistuja lainan kokonaiskustannuksia. Todellisen vuosikoron perusteella on helpompi verrata eri tarjouksia.

Lainaanne sovellettava todellinen vuosikorko on [todellinen vuosikorko].

Se koostuu seuraavista osatekijöistä:

Korko [arvo prosentteina, tai tapauksesta riippuen viitekorko ja luotonantajan marginaalin prosenttiarvo]

[Todellisen vuosikoron muut osatekijät]

Kertaluonteiset kustannukset

(Tarvittaessa) Teidän on maksettava lainan rekisteröimismaksu. [Lisätään maksun määrä, jos se on tiedossa, tai sen laskemisperusteet.]

Määräajoin maksettavat kustannukset

(Tarvittaessa) Todellinen vuosikorko lasketaan käyttämällä korkoa koskevia oletuksia.

(Tarvittaessa) Koska lainanne [osa lainastanne] on vaihtuvakorkoinen laina [vaihtuvakorkoista lainaa], sen todellinen vuosikorko voi poiketa ilmoitetusta todellisesta vuosikorosta, jos lainanne korko muuttuu. Jos korko esimerkiksi nousee [B osassa kuvattu tapaus], todellinen vuosikorko saattaa nousta [lisätään tapausta vastaava todellinen vuosikorko].

(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon, että tämä todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että korko pysyy alkuvaiheessa vahvistetulla tasolla koko sopimuskauden.

(Tarvittaessa) Seuraavat kustannukset eivät ole luotonantajan tiedossa eikä niitä sen vuoksi ole sisällytetty todelliseen vuosikorkoon: [Kustannukset]

(Tarvittaessa) Teidän on maksettava lainan rekisteröimismaksu.

Pyydämme Teitä ottamaan huomioon myös kaikki muut lainaan liittyvät verot ja kustannukset.

5.   Maksuväli ja maksuerien lukumäärä

Maksuväli: [maksuväli]

Maksuerien lukumäärä: [lukumäärä]

6.   Kunkin maksuerän suuruus:

[suuruus] [valuutta]

Tulonne voivat muuttua. Kehotamme pohtimaan, voitteko edelleen suoriutua [maksuväli] välein suoritettavista maksueristänne myös siinä tapauksessa, että tulonne pienenevät.

(Tarvittaessa) Koska [lainastanne/osasta lainaanne] maksetaan ennen erääntymistä ainoastaan korot, Teidän on huolehdittava erillisistä järjestelyistä maksaaksenne [lisätään lainan määrä, josta on suoritettu vain korkoja] laina-ajan päättyessä. Muistakaa lisätä tähän maksuerään mahdolliset lisämaksut, jotka Teidän on suoritettava.

(Tarvittaessa) [Lainanne/Lainanne osan] korko voi muuttua. Tämä merkitsee sitä, että maksuerienne summa voi nousta tai laskea. Jos korko esimerkiksi nousee [B osassa kuvattu tapaus], maksueränne saattaa nousta [lisätään tapausta vastaava maksuerän summa].

(Tarvittaessa) Maksettavan määrän arvo [luotonottajan kansallisena valuuttana] kullakin [maksuvälillä] voi muuttua. (Tarvittaessa) Maksunne saattavat nousta [lisätään enimmäismäärä luotonottajan kansallisena valuuttana] kullakin [lisätään jakso]. (Tarvittaessa) Esimerkiksi siinä tapauksessa, että [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee 20 prosentilla suhteessa [luoton valuuttaan], Teidän on maksettava lisää [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana] kullakin [lisätään jakso]. Maksunne voivat nousta tätä enemmän.

(Tarvittaessa) Vaihtokurssina, jonka mukaan [luoton valuutta]määräinen maksueränne muutetaan [luotonottajan kansallinen valuutta]määräiseksi, käytetään kurssia, jonka [vaihtokurssin julkaiseva laitos] julkaisee [päivämäärä] tai se lasketaan [päivämäärä] käyttäen [lisätään vertailukohdan tai laskentamenetelmän nimi].

(Tarvittaessa) [Yksityiskohtaiset tiedot kytkykauppana tarjottavista säästötuotteista, lykättyyn koronmaksuun perustuvista lainoista].

7.   (Tarvittaessa) Havainnollinen maksuerätaulukko

Tässä taulukossa esitetään, kuinka suuri määrä on maksettava joka [maksuväli].

Maksuerät (sarake [sarakkeen nro]) koostuvat maksettavasta korosta (sarake [sarakkeen nro]), tarvittaessa lainan lyhennyksestä (sarake [sarakkeen nro]) ja tarvittaessa muista kustannuksista (sarake [sarakkeen nro]). (Tarvittaessa) Sarakkeessa ”Muut kustannukset” esitetään seuraavat kustannukset: [luettelo kustannuksista]. Jäljellä olevalla pääomalla (sarake [sarakkeen numero]) tarkoitetaan lainan määrää, joka jää maksettavaksi kunkin maksuerän jälkeen.

[Taulukko]

8.   Muut velvoitteet

Jotta luotonottajaan voidaan soveltaa tässä asiakirjassa ilmoitettuja ehtoja, hänen on noudatettava seuraavia velvoitteita.

[Velvoitteet]

(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon, että tässä asiakirjassa kuvatut lainaehdot (korko mukaan luettuna) voivat muuttua, jos näitä velvoitteita ei noudateta.

(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon mahdolliset seuraukset, joita voi aiheutua lainaan liittyvien lisäpalvelujen päättymisestä myöhemmässä vaiheessa:

[Seuraukset]

9.   Ennenaikainen takaisinmaksu

Teillä on mahdollisuus maksaa tämä laina ennenaikaisesti takaisin joko kokonaan tai osittain.

(Tarvittaessa) [Ehdot]

(Tarvittaessa) Luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävä maksu: [lisätään määrä tai, ellei se ole mahdollista, laskentamenetelmä]

(Tarvittaessa) Jos päätätte maksaa tämän lainan ennenaikaisesti takaisin, pyydämme Teitä ottamaan meihin yhteyttä, jotta voimme vahvistaa ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävän maksun tarkan määrän kyseisenä ajankohtana.

10.   Muuttuvat ominaisuudet

(Tarvittaessa) [Tietoja siirto-oikeudesta/sijaantulo-oikeudesta] Teillä on mahdollisuus siirtää tämä laina toiselle [luotonantajalle] [tai] toiseen [omaisuuteen]. [Lisätään ehdot]

(Tarvittaessa) Teillä ei ole mahdollisuutta siirtää tätä lainaa toiselle [luotonantajalle] [tai] toiseen [omaisuuteen].

(Tarvittaessa) Lisäominaisuudet: [lisätään selitys B osassa luetelluista lisäominaisuuksista ja valinnaisesti muista ominaisuuksista, joita luotonantaja mahdollisesti tarjoaa luottosopimuksen osana ja joita ei mainita aikaisemmissa kohdissa].

11.   Muut luotonottajan oikeudet

(Tarvittaessa) Teillä on [harkinta-ajan pituus] [harkinta-ajan alkamishetkestä] harkita, sitoudutteko ottamaan tämän lainan. (Tarvittaessa) Kun olette vastaanottanut luotonantajalta luottosopimuksen, voitte hyväksyä sen vasta [harkinta-ajan pituus] kuluttua.

(Tarvittaessa) Teillä on oikeus peruuttaa sopimus [peruuttamisajan pituus] kuluessa [peruuttamisajan alkamishetkestä]. [Ehdot] [Lisätään menettely]

(Tarvittaessa) Saatatte menettää oikeuden peruuttaa sopimus, jos kyseisen ajan kuluessa ostatte tai myytte omaisuuden, joka liittyy tähän luottosopimukseen.

(Tarvittaessa) Jos päätätte käyttää oikeuttanne peruuttaa [luottosopimus], pyydämme Teitä tarkistamaan, sitovatko Teitä edelleen [8 kohdassa tarkoitetut] muut lainaan liittyvät velvoitteet [mukaan lukien lainaan liittyvät lisäpalvelut].

12.   Valitukset

Jos haluatte esittää valituksen, ottakaa yhteyttä [lisätään sisäinen yhteyspiste tai menettelystä tietoa antava lähde].

(Tarvittaessa) Valituksen käsittelyyn varattu enimmäisaika [ajanjakso]

[(Tarvittaessa) Jos emme käsittele valitustanne Teitä tyydyttävällä tavalla,] voitte ottaa yhteyttä myös [lisätään tuomioistuimen ulkopuolisen valitus- ja oikeussuojaelimen nimi] (tarvittaessa) tai voitte ottaa yhteyttä FIN-NET-riitojenratkaisuverkostoon saadaksenne maanne vastaavan elimen tiedot.

13.   Lainaan liittyvien sitoumusten laiminlyöminen: luotonottajalle koituvat seuraukset

[Laiminlyöntityypit]

[Taloudelliset ja/tai oikeudelliset seuraukset]

Jos teillä on vaikeuksia maksaa [maksuväli] välein suoritettavia maksujanne, ottakaa meihin välittömästi yhteyttä, jotta voimme etsiä mahdollisia ratkaisuja.

(Tarvittaessa) Kotinne voidaan viimeisenä keinona ulosmitata, jos laiminlyötte maksunne.

(Tarvittaessa) 14.   Lisätiedot

(Tarvittaessa) [Luottosopimukseen sovellettava laki].

(Kun luotonantajan käyttämä kieli poikkeaa ESIS-lomakkeen kielestä) Tiedot ja sopimusehdot toimitetaan [kielellä]. Jos annatte suostumuksenne, aiomme käyttää viestinnässä luottosopimuksen voimassaoloaikana [kieltä/kieliä].

[Lisätään tieto kuluttajan oikeudesta saada luottosopimuksen luonnos tai tarvittaessa mahdollisuudesta saada se]

15.   Valvontaviranomainen

Luotonantajaa valvoo [valvontaviranomais(t)en nimi/nimet ja internetosoite/-osoitteet]

(Tarvittaessa) Tätä luotonvälittäjää valvoo [valvontaviranomaisen nimi ja internetosoite]

B   OSA

ESIS-tietosivun täydennysohjeet

ESIS-tietosivua täydennettäessä on noudatettava jäljempänä olevia vähimmäisohjeita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kehittää edelleen tai tarkentaa ESIS-tietosivun täydennysohjeita.

Kohta ”Johdanto”

Kohta ”1.   Luotonantaja”

(Tarvittaessa) Kohta ”2.   Luotonvälittäjä”

Jos luotonvälittäjä antaa kuluttajalle tuotetiedot, kyseisen välittäjän on sisällytettävä niihin seuraavat tiedot:

Kohta ”3.   Lainan pääominaisuudet”

Lainakoron tarkistuksessa käytettävä kaava ja sen osatekijät (esim. viitekorko ja korkomarginaali) on selitettävä. Luotonantajan on ilmoitettava, esimerkiksi antamalla internetosoite, mistä voi saada lisätietoja kaavassa käytetyistä indekseistä ja koroista, kuten Euribor-korosta tai keskuspankin viitekorosta.

Kohta ”4.   Korko ja muut kustannukset”

Jos lainakorko on vaihtuva, tiedoissa on ilmoitettava: a) todellisen vuosikoron laskennassa käytetyt oletukset; b) tarvittaessa sovellettavat ylä- ja alarajat ja c) varoitus siitä, että vaihtelu voi vaikuttaa todellisen vuosikoron todelliseen tasoon. Kuluttajan huomion kiinnittämiseksi varoituksessa käytetyn kirjasinkoon on oltava suurempi ja sen on oltava näkyvästi esillä ESIS-tietosivulla. Varoituksen lisäksi on annettava havainnollinen esimerkki todellisesta vuosikorosta. Jos lainakorolla on yläraja, esimerkissä on oletettava, että lainakorko nousee ensimmäisen tilaisuuden tullen luottosopimuksen mukaiselle korkeimmalle tasolle. Ellei ylärajaa ole, esimerkissä on havainnollistettava todellinen vuosikorko korkeimmalla lainakorolla vähintään viimeisten 20 vuoden aikana, tai jos lainakoron laskemisen perustana olevia tietoja ei ole käytettävissä 20 vuoden ajalta, pisin kausi, jolta kyseiset tiedot ovat saatavilla, tarvittaessa lainakoron laskemiseen käytetyn ulkoisen viitekoron korkeimman arvon perusteella tai, jos luotonantaja ei käytä ulkoista viitekorkoa, toimivaltaisen viranomaisen tai EPV:n määrittelemän vertailuarvon korkeimman arvon perusteella. Tätä vaatimusta ei sovelleta luottosopimuksiin, joissa lainakorko on kiinteä usean vuoden pituisen merkittävän alkuvaiheen aikana, minkä jälkeen kiinteä lainakorko voidaan vahvistaa uudeksi ajanjaksoksi luotonantajan ja kuluttajan välisten neuvottelujen seurauksena. Niiden luottosopimusten osalta, joissa lainakorko on kiinteä usean vuoden pituisen merkittävän alkuvaiheen aikana, minkä jälkeen kiinteä lainakorko voidaan vahvistaa uudeksi ajanjaksoksi luotonantajan ja kuluttajan välisten neuvottelujen seurauksena, tietoihin on sisällyttävä varoitus siitä, että todellinen vuosikorko lasketaan alkuvaiheen lainakoron perusteella. ►C1  Varoituksen lisäksi on annettava toinen havainnollinen esimerkki todellisesta vuosikorosta, joka on laskettu 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti. ◄ Jos luotot ovat moniosaisia luottoja (esimerkiksi samanaikaisesti osa luotosta kiinteäkorkoista, osa vaihtuvakorkoista), tiedot on annettava kustakin luoton osasta.

Jos kuluttaja on ilmoittanut luotonantajalle yhdestä tai useammasta haluamansa luoton osatekijästä, kuten luottosopimuksen kestosta ja luoton kokonaismäärästä, luotonantajan on mahdollisuuksien mukaan otettava nämä osatekijät huomioon; jos luottosopimuksessa on sovittu eri luotonnostotavoista, joihin sovelletaan erisuuruisia maksuja tai lainakorkoja, ja jos luotonantaja soveltaa liitteessä I olevan II osan mukaisia oletusarvoja, luotonantajan on ilmoitettava, että muut luotonnostojärjestelyt voivat tämäntyyppisessä luottosopimuksessa johtaa suurempaan todelliseen vuosikorkoon. Jos todellisen vuosikoron laskennassa käytetään luotonnostoa koskevia ehtoja, luotonantajan on tuotava korostettuna esiin maksut, jotka liittyvät sellaisiin muihin luotonnostomekanismeihin, joita ei välttämättä ole käytetty todellisen vuosikoron laskennassa.

Kohta ”5.   Maksuväli ja maksuerien lukumäärä”

Kohta ”6.   Kunkin maksuerän suuruus”

Jos kuluttajan edellytetään ottavan sidottu säästötuote edellytyksenä sille, että hänelle myönnetään pelkkien korkomaksujen suorittamiseen perustuva luotto, jonka vakuutena on kiinnitys tai muu vastaava vakuus, on ilmoitettava kaikkien tätä tuotetta koskevien maksujen määrä ja suorittamistiheys.

Kohta ”7.   Havainnollinen maksuerätaulukko”

Jos kuluttajalla on oikeus saada tarkistettu lyhennystaulukko, tästä on ilmoitettava, kuten myös edellytyksistä, joihin kyseinen kuluttajan oikeus perustuu.

Kohta ”8.   Lisävelvoitteet”

Jos luottosopimuksen kanssa tarjotaan yhdessä muita tuotteita, luotonantajan on ilmoitettava kyseisten muiden tuotteiden keskeiset ominaisuudet ja selkeästi ilmoitettava, onko kuluttajalla oikeus päättää luottosopimus ja sen kanssa yhdessä tarjottuja tuotteita koskevat sopimukset erikseen, sekä tätä koskevat ehdot ja sen vaikutukset, sekä tarvittaessa mahdolliset seuraukset, joita aiheutuu luottosopimuksen yhteydessä vaadittujen lisäpalvelujen irtisanomisesta.

Kohta ”9.   Ennenaikainen takaisinmaksu”

Kohta ”10.   Muuttuvat ominaisuudet”

Kohta ”11.   Muut luotonottajan oikeudet”

Kohta ”12.   Valitukset”

Kohta ”13.   Lainaan liittyvien sitoumusten laiminlyöminen: luotonottajalle koituvat seuraukset”

Kohta ”14.   Lisätiedot”

Kohta ”15.   Valvontaviranomainen”

---

LIITE III

TIETÄMYSTÄ JA PÄTEVYYTTÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Asianmukaisen tietämyksen ja pätevyyden tason määrittäminen ei saa 21 päivän maaliskuuta 2019 jälkeen perustua yksinomaan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa lueteltuihin menetelmiin.

---

( 1 ) EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1).