This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02009L0119-20200101
Council Directive 2009/119/EC of 14 September 2009 imposing an obligation on Member States to maintain minimum stocks of crude oil and/or petroleum products
Consolidated text: Neuvoston direktiivi 2009/119/EY, annettu 14 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa
Neuvoston direktiivi 2009/119/EY, annettu 14 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa
02009L0119 — FI — 01.01.2020 — 002.002
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/119/EY, annettu 14 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (EUVL L 265 9.10.2009, s. 9) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANODIREKTIIVI (EU) 2018/1581, annettu 19 päivänä lokakuuta 2018, |
L 263 |
57 |
22.10.2018 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, |
L 328 |
1 |
21.12.2018 |
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/119/EY,
annettu 14 päivänä syyskuuta 2009,
jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa
1 artikla
Tavoite
Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on pitää öljyn toimitusvarmuus yhteisössä korkealla tasolla jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen perustuvien luotettavien ja avoimien mekanismien avulla, ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa sekä ottaa käyttöön tarvittavat menettelytavat vakavan vajauksen korjaamiseksi.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä:
”viitevuodella” tarkoitetaan kalenterivuotta, jota koskevia kulutus- tai nettotuontitietoja käytetään laskettaessa pidettävien varastojen velvoitetasoa tai tietyllä hetkellä tosiasiallisesti pidettyjen varastojen tasoa;
”lisäaineilla” tarkoitetaan sellaisia muita aineita kuin hiilivetyjä, joita lisätään tai sekoitetaan tuotteeseen sen ominaisuuksien muuttamiseksi;
”biopolttoaineella” tarkoitetaan biomassasta tuotettavia nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jolloin ”biomassalla” tarkoitetaan maataloudesta (kasvi- ja eläinaineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta peräisin olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;
”kotimaankulutuksella” tarkoitetaan tietyssä maassa energiakäyttöön ja muuhun kuin energiakäyttöön toimitettujen määrien kokonaismäärää, joka on laskettu liitteen II mukaisesti; tähän aggregaattiin kuuluvat toimitukset energian muuntosektorille ja toimitukset teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille ja muille aloille ”loppukulutusta” varten; lisäksi siihen sisältyy energia-alan oma kulutus (lukuun ottamatta jalostamopolttoainetta);
”täytäntöönpanokelpoisella kansainvälisellä päätöksellä varastojen liikkeelle laskemisesta” tarkoitetaan kaikkia voimassa olevia Kansainvälisen energiajärjestön hallintoneuvoston päätöksiä saattaa raakaöljyä tai öljytuotteita markkinoille laskemalla liikkeeseen sen jäsenten varastoja ja/tai ylimääräisillä toimenpiteillä;
”keskusvarastointiyksiköllä” (CSE) tarkoitetaan yksikköä tai palvelua, jolle voidaan antaa valtuudet toimia öljyvarastojen, varmuusvarastot ja erityisvarastot mukaan lukien, hankkimiseksi, ylläpitämiseksi tai myymiseksi;
”merkittävällä toimitushäiriöllä” tarkoitetaan raakaöljyn tai öljytuotteiden toimitusten huomattavaa ja äkillistä alenemista yhteisössä tai jäsenvaltiossa riippumatta siitä, onko sen vuoksi tehty täytäntöönpanokelpoinen kansainvälinen päätös varastojen liikkeelle laskemisesta;
”kansainvälisen meriliikenteen polttoaineilla” on asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 2.1 kohdassa annettu merkitys;
”öljyvarastoilla” tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 3.4 luvussa lueteltujen energiatuotteiden varastoja;
”varmuusvarastoilla” tarkoitetaan öljyvarastoja, joita kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä 3 artiklan nojalla;
”kaupallisilla varastoilla” tarkoitetaan talouden toimijoiden pitämiä öljyvarastoja, joiden pitämistä ei vaadita tässä direktiivissä;
”erityisvarastoilla” tarkoitetaan 9 artiklan ehtojen mukaisia öljyvarastoja;
”fyysisellä saatavuudella” tarkoitetaan järjestelyjä varastojen sijoittamiseksi ja kuljettamiseksi siten, että niiden liikkeellelasku tai tosiasiallinen toimitus loppukäyttäjille ja markkinoille voidaan toteuttaa määräajassa ja olosuhteissa, jotka johtavat mahdollisesti esiintyneiden toimitusongelmien lieventymiseen.
Tämän artiklan määritelmiä voidaan täsmentää tai muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
3 artikla
Varmuusvarastot – Varastointivelvoitteiden laskeminen
1. Jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset varmistaakseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012, että niiden hyväksi ylläpidetään yhteisön alueella pysyvästi öljyvarastoja, joiden kokonaistaso vastaa vähintään 90 päivän keskimääräistä päivittäistä nettotuontia tai 61 päivän keskimääräistä päivittäistä kotimaankulutusta, sen mukaan kumpi näistä määristä on suurempi.
2. Huomioon otettavan päivittäisen nettotuonnin laskentaperustana käytetään edellisen kalenterivuoden tuonnin raakaöljyekvivalenttia, joka määritetään liitteessä I esitetyn menetelmän ja siinä esitettyjen menettelyjen mukaisesti.
Huomioon otettavan keskimääräisen päivittäisen kotimaankulutuksen laskentaperustana käytetään edellisen kalenterivuoden tuonnin raakaöljyekvivalenttia, joka vahvistetaan ja lasketaan liitteessä II esitettyjen sääntöjen ja menetelmän mukaisesti.
3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, mainitussa kohdassa tarkoitettu keskimääräinen päivittäinen nettotuonti ja kotimaankulutus määritetään kunkin kalenterivuoden tammikuun 1 päivän ja kesäkuun 30 päivän väliseltä ajalta niiden määrien perusteella, jotka tuotiin tai kulutettiin kyseessä olevaa kalenterivuotta edeltävän toisen kalenterivuoden aikana.
4. Tässä artiklassa tarkoitettuja varastointivelvoitteiden laskentamenetelmiä ja -menettelyjä voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
4 artikla
Varastojen tason laskeminen
1. Pidettyjen varastojen tasot lasketaan liitteessä III esitettyjen menetelmien mukaisesti. Laskettaessa varastojen tasoa niiden luokkien osalta, joita pidetään 9 artiklan nojalla, menetelmiä sovelletaan ainoastaan kulloisenkin luokan tuotteisiin.
2. Tietyllä hetkellä pidettyjen varastojen taso lasketaan käyttäen 3 artiklassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti määritetyn viitevuoden tietoja.
3. Kaikki öljyvarastot voidaan sisällyttää samanaikaisesti sekä jäsenvaltion varmuusvarastojen laskentaan että sen erityisvarastojen laskentaan edellyttäen, että kyseiset öljyvarastot täyttävät kaikki tässä direktiivissä säädetyt molempia varastotyyppejä koskevat edellytykset.
4. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja varastojen tason laskentamenetelmiä ja -menettelyjä voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Näitä menetelmiä ja menettelyjä, liitteessä III säädetyn vähennyksen soveltaminen mukaan lukien, saattaa olla tarpeellista ja hyödyllistä muuttaa erityisesti yhdenmukaisuuden varmistamiseksi IEA:n käytännön kanssa.
5 artikla
Varastojen käytettävyys
1. Jäsenvaltioiden on kaikkina aikoina varmistettava, että varmuusvarastot ja erityisvarastot ovat käytettävissä ja että niihin on fyysinen pääsy tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on luotava järjestelyt mainittujen varastojen yksilöimistä, kirjanpitoa ja valvontaa varten, jotta niiden olemassaolo voidaan todentaa milloin tahansa. Tämä vaatimus koskee myös niitä varmuusvarastoja ja erityisvarastoja, jotka sijaitsevat talouden toimijoiden pitämissä muissa varastoissa.
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen kaikki esteet ja rasitteet, jotka voisivat vaikeuttaa varmuusvarastojen ja erityisvarastojen käytettävyyttä. Kukin jäsenvaltio voi asettaa rajoja tai lisäehtoja mahdollisuudelle pitää sen varmuusvarastoja ja erityisvarastoja alueensa ulkopuolella.
2. Jos on syytä panna täytäntöön 20 artiklassa säädetyt valmiustoimenpiteet, jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikki toimenpiteet, joilla estetään niiden alueella toisen jäsenvaltion puolesta pidettyjen varmuusvarastojen ja erityisvarastojen siirtäminen, käyttäminen tai liikkeelle laskeminen, ja pidättäydyttävä tällaisten toimenpiteiden toteuttamisesta.
6 artikla
Varmuusvarastojen rekisteri – Vuosikertomus
1. Kunkin jäsenvaltion on pidettävä jatkuvasti päivitettävää ja yksityiskohtaista rekisteriä kaikista sen hyväksi pidettävistä varmuusvarastoista, jotka eivät ole erityisvarastoja. ►M1 Rekisterin on erityisesti sisällettävä tiedot, joita tarvitaan määrittämään varastointipaikka, jalostamo tai varastointilaitos, jossa kyseiset varastot sijaitsevat, sekä niiden määrät, omistaja ja luonne asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 3.4 luvussa mainittujen luokkien mukaan. ◄
2. Kunkin jäsenvaltion on kunkin vuoden maaliskuun 15 päivään mennessä toimitettava komissiolle yhteenveto 1 kohdassa tarkoitetusta varastorekisteristä, josta ilmenevät vähintään kyseiseen rekisteriin edellisen kalenterivuoden viimeisenä päivänä sisältyneiden varmuusvarastojen määrät ja luonne.
3. Jäsenvaltioiden on myös 15 päivän kuluessa komission esittämästä pyynnöstä toimitettava sille rekisteriä koskeva täydellinen jäljennös; tästä jäljennöksestä voidaan jättää pois varastojen sijaintia koskevat arkaluonteiset tiedot. Pyyntöjä voidaan esittää viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat, ja ne eivät saa koskea tietoja, jotka liittyvät johonkin 1 päivää tammikuuta 2013 edeltävään ajanjaksoon.
7 artikla
Keskusvarastointiyksiköt
1. Jäsenvaltiot voivat perustaa keskusvarastointiyksiköitä.
Jäsenvaltio saa perustaa enintään yhden keskusvarastointiyksikön tai muun samankaltaisen yksikön. Se voi perustaa keskusvarastointiyksikkönsä mihin tahansa paikkaan yhteisössä.
Kun jäsenvaltio perustaa keskusvarastointiyksikön, sen on oltava voittoa tavoittelematon ja yleisen edun nimissä toimiva yksikkö tai palvelu, jota ei katsota tässä direktiivissä tarkoitetuksi talouden toimijaksi.
2. Keskusvarastointiyksikön päätehtävänä on hankkia, ylläpitää ja myydä öljyvarastoja tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti tai öljyvarastojen ylläpitämistä koskevien kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi. Se on ainoa yksikkö tai palvelu, jolle voidaan antaa valtuudet hankkia tai myydä erityisvarastoja.
3. Keskusvarastointiyksiköt tai jäsenvaltiot voivat määräajaksi siirtää varmuusvarastojen ja erityisvarastojen hallinnoimiseen liittyviä tehtäviä erityisvarastojen myyntiä tai hankintaa lukuun ottamatta, mutta ainoastaan
toiselle jäsenvaltiolle, jonka alueella kyseiset varastot sijaitsevat, tai kyseisen jäsenvaltion perustamalle keskusvarastointiyksikölle. Tällä tavoin siirrettyjä tehtäviä ei voi siirtää edelleen muille jäsenvaltioille tai niiden perustamille keskusvarastointiyksiköille. Keskusvarastointiyksikön perustaneella jäsenvaltiolla ja jokaisella jäsenvaltiolla, jonka alueella varastoja aiotaan pitää, on oikeus asettaa tehtävien siirtämisen edellytykseksi sen antama lupa;
talouden toimijoille. Tällä tavoin siirrettyjä tehtäviä ei voi siirtää edelleen. Kun tehtävien siirto tai kyseisen siirron muutos taikka jatkaminen koskee toisessa jäsenvaltiossa pidettyjen varmuusvarastojen ja erityisvarastojen hallinnoimiseen liittyviä tehtäviä, siihen on saatava lupa etukäteen sekä siltä jäsenvaltiolta, jonka lukuun varastoja pidetään, että kaikilta jäsenvaltioilta, joiden alueella varastoja aiotaan pitää.
4. Kunkin jäsenvaltion, jolla on keskusvarastointiyksikkö, on velvoitettava se julkaisemaan 8 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista varten:
jatkuvasti täydelliset tiedot tuoteluokittain varastojen määristä, joita se voi sitoutua ylläpitämään talouden toimijoita tai, tilanteen mukaan, sitä haluavia keskusvarastointiyksiköitä varten;
vähintään seitsemän kuukautta etukäteen ehdot, joiden mukaisesti se on valmis tarjoamaan varastojen ylläpitoa koskevia palveluja talouden toimijoille. Ehdot, joilla palveluja tarjotaan, mukaan lukien aikatauluihin liittyvät ehdot, voidaan myös määrittää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimesta tai kilpailumenettelyllä, jolla on tarkoitus valita eri toimijoiden tai, tilanteen mukaan, asiasta kiinnostuneiden keskusvarastointiyksiköiden tekemistä tarjouksista paras.
Keskusvarastointiyksiköiden on hyväksyttävä tällaiset siirrot objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin. Toimijoiden keskusvarastointiyksikölle sen palveluista suorittamat maksut eivät saa ylittää tarjottujen palvelujen kokonaiskustannuksia, eikä niitä saa vaatia ennen kuin varastot on perustettu. Keskusvarastointiyksikkö voi asettaa siirron hyväksymisen ehdoksi toimijan antaman takuun tai jonkin muun vakuuden.
8 artikla
Talouden toimijat
1. Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että kaikilla talouden toimijoilla, joille se asettaa varastointivelvoitteita 3 artiklasta johtuvien velvoitteidensa täyttämiseksi, on oikeus siirtää nämä velvoitteet ainakin osittain ja kyseisen talouden toimijan valinnan mukaan, mutta ainoastaan
sen jäsenvaltion keskusvarastointiyksikölle, jonka lukuun kyseisiä varastoja pidetään;
yhdelle tai useammalle muulle keskusvarastointiyksikölle, jotka ovat aiemmin ilmoittaneet olevansa valmiita pitämään kyseisiä varastoja, edellyttäen, että sekä siltä jäsenvaltiolta, jonka lukuun kyseisiä varastoja pidetään, että kaikilta jäsenvaltioilta, joiden alueella varastoja aiotaan pitää, on saatu etukäteen lupa kyseisiin siirtoihin;
muille talouden toimijoille, joilla on ylimääräisiä varastoja tai käytettävissä olevaa varastointikapasiteettia sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jonka lukuun varastoja pidetään yhteisössä, edellyttäen, että kyseiseen siirtoon on saatu etukäteen lupa sekä siltä jäsenvaltiolta, jonka puolesta kyseisiä varastoja pidetään, että kaikilta jäsenvaltioilta, joiden alueella varastoja aiotaan pitää; ja/tai
muille talouden toimijoille, joilla on ylimääräisiä varastoja tai käytettävissä olevaa varastointikapasiteettia sen jäsenvaltion alueella, jonka lukuun varastoja pidetään, edellyttäen, että siirrosta on ilmoitettu etukäteen kyseiselle jäsenvaltiolle. Jäsenvaltiot voivat asettaa tällaisille siirroille rajoituksia tai ehtoja.
Edellä olevien c ja d alakohdan mukaisesti siirrettyjä velvoitteita ei voi siirtää edelleen. Kaikki b ja c alakohdassa tarkoitettuihin siirtoihin tehtävät muutokset tai niiden jatkamiset tulevat voimaan ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat antaneet siirtoon luvan, antavat niihin luvan etukäteen. Kaikkia d alakohdassa tarkoitettujen siirtojen muutoksia tai niiden jatkamisia pidetään uusina siirtoina.
2. Kukin jäsenvaltio voi rajoittaa niiden talouden toimijoiden, joille se asettaa tai on asettanut varastointivelvoitteita, oikeutta siirtoihin.
Jos tällaisilla rajoituksilla kuitenkin rajoitetaan talouden toimijan siirto-oikeus määriin, jotka ovat vähemmän kuin 10 prosenttia sille asetetusta varastointivelvoitteesta, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että se on perustanut keskusvarastointiyksikön, jonka on hyväksyttävä siirrot sen määrän osalta, joka tarvitaan turvaamaan talouden toimijan oikeus siirtää vähintään 10 prosenttia sille asetetusta varastointivelvoitteesta.
Tässä kohdassa tarkoitettua vähimmäisprosenttimäärää korotetaan 10 prosentista 30 prosenttiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.
3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi velvoittaa talouden toimijan siirtämään vähintään osan varastointivelvoitteestaan kyseisen jäsenvaltion keskusvarastointiyksikölle.
4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tiedottaakseen talouden toimijoille niille asetettujen varastointivelvoitteiden laskemisessa noudatettavista yksityiskohtaisista menettelyistä viimeistään 200 päivää ennen sen ajanjakson alkua, johon kyseinen velvoite liittyy. Talouden toimijoiden on käytettävä oikeuttaan siirtää niille asetettu varastointivelvoite keskusvarastointiyksikölle viimeistään 170 päivää ennen sen ajanjakson alkua, jota kyseinen varastointivelvoite koskee.
Jos talouden toimijoille tiedotetaan tästä alle 200 päivää ennen sen ajanjakson alkua, jota varastointivelvoite koskee, ne voivat milloin tahansa käyttää oikeuttaan siirtää tämä velvoite.
9 artikla
Erityisvarastot
1. Kukin jäsenvaltio voi sitoutua ylläpitämään kulutuspäivien perusteella laskettua öljyvarastojen vähimmäistasoa tämän artiklan ehtojen mukaisesti.
Erityisvarastot omistaa jäsenvaltio tai sen perustama keskusvarastointiyksikkö, ja niitä ylläpidetään yhteisön alueella.
2. Erityisvarastot voivat koostua yksinomaan yhdestä tai useammasta seuraavista tuoteluokista, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 3.4 luvussa:
3. Kunkin jäsenvaltion on yksilöitävä 2 kohdassa mainittujen luokkien mukaan öljytuotteet, joista erityisvarastot koostuvat. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltiossa kulutettujen määrien raakaöljyekvivalentti 3 artiklan sääntöjen mukaisesti määritettynä viitevuotena ja käytettyihin luokkiin sisältyvien tuotteiden osalta on vähintään 75 prosenttia kotimaankulutuksesta, joka lasketaan liitteessä II esitetyn menetelmän mukaisesti.
Jäsenvaltion valitseman kunkin luokan osalta erityisvarastojen, joita se sitoutuu ylläpitämään, on vastattava keskimääräisen päivittäisen kulutuksen tiettyä päivien määrää laskettuna niiden raakaöljyekvivalentin pohjalta 3 artiklan sääntöjen mukaisesti määritettynä viitevuotena.
Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut raakaöljyekvivalentit lasketaan kertomalla kertoimella 1,2 aggregaatin ”havaitut kotimaan kokonaistoimitukset”, sellaisena kuin se on määritetty asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevassa 3.2.2.11 kohdassa, summa käytettyihin tai kyseessä oleviin luokkiin kuuluvien tuotteiden osalta. Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita ei lasketa mukaan.
4. Kunkin jäsenvaltion, joka on päättänyt ylläpitää erityisvarastoja, on toimitettava komissiolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus, jossa täsmennetään niiden varastojen taso, joita se sitoutuu ylläpitämään, ja tällaisen sitoumuksen kesto, jonka on oltava vähintään yksi vuosi. Ilmoitettua vähimmäistasoa sovelletaan samalla tavoin kaikkiin erityisvarastojen luokkiin, joita jäsenvaltio käyttää.
Jäsenvaltion on varmistettava, että tällaisia varastoja pidetään koko ilmoitetun kauden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion oikeutta tehdä tilapäisiä vähennyksiä, jotka johtuvat ainoastaan yksittäisten varastojen korvaustoimenpiteistä.
Jäsenvaltion käyttämien luokkien luettelon on oltava voimassa vähintään vuoden, ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan kalenterikuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.
5. Kunkin jäsenvaltion, joka ei ole antanut koko kalenterivuoden kestävää sitoumusta ylläpitää erityisvarastoja vähintään 30 päivälle, on varmistettava, että vähintään yksi kolmasosa sen varastointivelvoitteesta täyttyy 2 ja 3 kohdan mukaisten tuotteiden ylläpidosta.
Jäsenvaltion, joka pitää erityisvarastoja alle 30 päivälle, on laadittava vuosikertomus, jossa selostetaan kyseisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet sen varmuusvarastojen 5 artiklassa tarkoitetun käytettävyyden ja fyysisen saatavuuden varmistamiseksi ja todentamiseksi, ja sen on dokumentoitava samassa kertomuksessa järjestelyt, jotka on tehty, jotta jäsenvaltio voisi valvoa näiden varastojen käyttöä öljyn toimitushäiriöiden ilmetessä. Kertomus on toimitettava komissiolle sen kalenterivuoden ensimmäisen kuukauden loppuun mennessä, jota se koskee.
10 artikla
Erityisvarastojen hallinnointi
1. Kunkin jäsenvaltion on pidettävä jatkuvasti päivitettävää yksityiskohtaista rekisteriä kaikista sen alueella pidettävistä erityisvarastoista. Rekisterissä on erityisesti oltava kaikki tiedot, joiden avulla voidaan määrittää kyseisten varastojen tarkka sijainti.
Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä myös toimitettava sille jäljennös rekisteristä 15 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Jäljennöksestä voidaan poistaa varastojen sijaintia koskevat arkaluonteiset tiedot. Pyyntöjä voidaan esittää viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.
2. Jos erityisvarastot sijaitsevat muiden öljyvarastojen seassa, jäsenvaltioiden tai niiden keskusvarastointiyksiköiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt estääkseen näiden tuotteiden siirrot siihen määrään saakka kuin ne muodostavat erityisvaraston, jolleivät kyseisten varastojen omistaja ja sen jäsenvaltion, jonka alueella varastot sijaitsevat, viranomaiset tai kyseisen jäsenvaltion perustama keskusvarastointiyksikkö ole antaneet tähän etukäteen kirjallista lupaa.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet myöntääkseen kaikille alueellaan ylläpidettäville tai kuljetettaville erityisvarastoille ehdottoman vapautuksen täytäntöönpanotoimenpiteistä riippumatta siitä, onko kyse niiden omista vai muiden jäsenvaltioiden varastoista.
11 artikla
Tehtävien ja velvoitteiden siirtämisen vaikutus
Edellä 7 ja 8 artiklassa tarkoitettu tehtävien ja velvoitteiden siirtäminen ei muuta kunkin jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.
12 artikla
3 artiklassa tarkoitettujen varastojen tilastolliset yhteenvedot
1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle tilastolliset yhteenvedot 3 artiklan nojalla pidettävien varastojen tasosta liitteessä IV esitettyjen sääntöjen mukaisesti.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteenvetojen laadintasääntöjä, laajuutta ja sisältöä sekä sitä, miten usein ne on laadittava ja missä määräajassa ne on toimitettava, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Myös sääntöjä, joiden mukaisesti kyseiset yhteenvedot toimitetaan komissiolle, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
3. Jäsenvaltiot eivät voi sisällyttää varmuusvarastoja koskeviin tilastollisiin yhteenvetoihinsa sellaisia raakaöljyn tai öljytuotteiden määriä, joihin kohdistuu takavarikointi- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä. Sama koskee myös konkurssi- tai velkajärjestelymenettelyn kohteena olevien yritysten omistamia varastoja.
13 artikla
Erityisvarastojen tilastolliset yhteenvedot
1. Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle jokaisen tuoteluokan osalta tilastollinen yhteenveto kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä olemassa olevista erityisvarastoista ja täsmennettävä siinä, minkä suuruiseen ja kuinka monen päivän keskimääräiseen kulutukseen varastot riittävät viitekalenterivuoden aikana. Jos osaa näistä erityisvarastoista pidetään jäsenvaltion alueen ulkopuolella, sen on täsmennettävä yksityiskohtaisesti muissa jäsenvaltioissa tai keskusvarastointiyksiköissä taikka niiden toimesta ylläpidettävät varastot. Jäsenvaltion on myös mainittava täsmällisesti, ovatko kyseiset varastot kokonaan sen omistuksessa vai ovatko ne kokonaan tai osittain sen keskusvarastointiyksikön omistuksessa.
2. Lisäksi kunkin asianomaisen jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle 9 artiklan 4 kohdassa yksilöityjen tuoteluokkien mukaisesti eritelty yhteenveto kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä olemassa olevista erityisvarastoista, jotka sijaitsevat sen alueella ja ovat muiden jäsenvaltioiden tai keskusvarastointiyksiköiden omistuksessa. Jäsenvaltion on mainittava yhteenvedossa kussakin tapauksessa myös asianomaisen jäsenvaltion tai keskusvarastointiyksikön nimi sekä kyseiset määrät.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tilastolliset yhteenvedot on toimitettava sitä kalenterikuukautta, jota yhteenveto koskee, seuraavan kalenterikuukauden aikana.
4. Tilastollisista yhteenvedoista on myös viipymättä toimitettava jäljennökset komission pyynnöstä. Tällainen pyyntö voidaan esittää viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.
5. Tilastollisten yhteenvetojen laajuutta ja sisältöä sekä sitä, miten usein ne on laadittava ja missä määräajassa ne on toimitettava, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Myös sääntöjä, joiden mukaisesti kyseiset yhteenvedot toimitetaan komissiolle, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
14 artikla
Kaupallisten varastojen yhteenvedot
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukausittainen tilastollinen yhteenveto niiden alueella pidettävien kaupallisten varastojen tasoista. Niiden on tällöin huolehdittava arkaluonteisten tietojen suojaamisesta ja jätettävä nimeämättä kyseisten varastojen omistajat.
2. Komissio julkaisee kuukausittaisen tilastollisen yhteenvedon kaupallisista varastoista yhteisössä jäsenvaltioiden sille toimittamien yhteenvetojen pohjalta ja kokonaistasoja käyttäen.
3. Sääntöjä, jotka koskevat tilastollisten yhteenvetojen toimittamista ja julkaisemista sekä sitä, miten usein ne on laadittava, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
15 artikla
Tietojenkäsittely
Komissio huolehtii tarvittavien tietoteknisten resurssien kehittämisestä, sijoittamisesta, hallinnoinnista ja ylläpidosta, jotta voidaan ottaa vastaan, tallentaa ja käsitellä kaikilla tarvittavilla tavoilla tiedot, jotka sisältyvät tilastollisiin yhteenvetoihin, kaikki muut tiedot, jotka jäsenvaltiot toimittavat tai komission yksiköt kokoavat tämän direktiivin nojalla, sekä asetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla kerättävät öljyvarastoja koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen tässä direktiivissä edellytettyjen yhteenvetojen laatimiseksi.
16 artikla
Biopolttoaineet ja lisäaineet
1. Laskettaessa varastointivelvoitteita 3 ja 9 artiklan mukaisesti biopolttoaineet ja lisäaineet otetaan huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on sekoitettu kyseessä oleviin öljytuotteisiin.
2. Laskettaessa tosiasiallisesti ylläpidettävien varastojen tasoa biopolttoaineet ja lisäaineet on otettava huomioon, jos
ne on sekoitettu kyseessä oleviin öljytuotteisiin; tai
ne on varastoitu asianomaisen jäsenvaltion alueelle, edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt säännöt, joilla varmistetaan, että biopolttoaineet ja lisäaineet on tarkoitettu sekoitettaviksi öljytuotteisiin, joita säilytetään tässä direktiivissä säädettyjen varastointivaatimusten mukaisesti, ja että ne on tarkoitettu käytettäviksi liikenteen polttoaineena.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa asetettuja sääntöjä, joiden mukaisesti biopolttoaineet ja lisäaineet otetaan huomioon varastointivelvoitteita ja varastojen tasoa laskettaessa, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.
17 artikla
Öljyn ja öljytuotteiden koordinointiryhmä
1. Perustetaan öljyn ja öljytuotteiden koordinointiryhmä, jäljempänä ”koordinointiryhmä”. Koordinointiryhmä on neuvoa-antava ryhmä, joka osallistuu analyysien tekemiseen öljyn ja öljytuotteiden toimitusvarmuustilanteesta yhteisössä sekä helpottaa toimenpiteiden koordinointia ja täytäntöönpanoa tällä alalla.
2. Koordinointiryhmä koostuu jäsenvaltioiden edustajista. Sen puheenjohtajana toimii komissio. Asianomaista sektoria edustavat tahot voivat osallistua koordinointiryhmän työhön komission kutsusta.
18 artikla
Kriisivalmiuksien ja varastoinnin tarkastaminen
1. Komissio voi yhteensovitetusti jäsenvaltioiden kanssa tehdä tarkastuksia niiden kriisivalmiuden ja, jos se katsoo aiheelliseksi, siihen liittyvän varastoinnin tarkistamiseksi. Tällaisiin tarkastuksiin valmistautuessaan komissio ottaa huomioon muiden toimielinten ja kansainvälisten järjestöjen toimet sekä kuulee koordinointiryhmää.
2. Koordinointiryhmä voi sopia valtuutettujen henkilöiden ja muiden jäsenvaltioiden edustajien osallistumisesta tarkastuksiin. Tarkastuksen kohteena olevan jäsenvaltion nimetyt kansalliset virkamiehet voivat olla tarkastusta suorittavien henkilöiden mukana. Viikon kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen ilmoittamisesta niiden asianomaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät ole toimittaneet komissiolle varastojen sijaintia koskevia arkaluonteisia tietoja 6 ja 9 artiklan mukaisesti, on annettava nämä tiedot komission työntekijöiden tai sen valtuuttamien henkilöiden käyttöön.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden viranomaiset sekä varmuusvarastojen ja erityisvarastojen ylläpidosta ja hallinnoinnista vastuussa olevat tahot suostuvat tarkastuksiin ja avustavat komission valtuuttamia henkilöitä tarkastusten suorittamisessa. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kyseisillä henkilöillä on oikeus tutustua kaikkiin varastoja koskeviin asiakirjoihin ja rekistereihin sekä päästä kaikkiin tiloihin, joissa varastoja pidetään, ja saada käyttöönsä kaikki niihin liittyvät asiakirjat.
4. Tämän artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastusten tulokset on ilmoitettava tarkastuksen kohteena olleelle jäsenvaltiolle, ja ne voidaan toimittaa myös koordinointiryhmälle.
5. Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että komission virkamiehet, sen muu henkilöstö sekä muut henkilöt, jotka työskentelevät komission valvonnassa, koordinointiryhmän jäsenet mukaan lukien, eivät saa ilmaista tietoja, jotka on kerätty tai toimitettu tätä artiklaa sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassapitovelvollisuuden alaisia, kuten varastojen omistajien henkilöllisyys.
6. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tavoitteisiin ei saa kuulua henkilötietojen käsittely. Tarkastusten aikana löydettyjä tai paljastuneita henkilötietoja ei saa kerätä eikä ottaa huomioon, ja jos ne on saatu vahingossa, ne on tuhottava viipymättä.
7. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että varmuusvarastoihin ja erityisvarastoihin liittyvät tiedot, merkinnät, yhteenvedot ja asiakirjat säilytetään vähintään viiden vuoden ajan.
19 artikla
Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä
Tällä direktiivillä ei rajoiteta yhteisön ja kansallisen lainsäädännön säännösten mukaista yksilöiden suojelun tasoa henkilötietojen käsittelyssä eikä millään tavalla vaikuteta siihen eikä varsinkaan muuteta direktiivin 95/46/EY mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia niiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia yhteisön toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksia niiden käsitellessä henkilötietoja tehtäviensä yhteydessä.
20 artikla
Hätätilannemenettelyt
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössään tarvittavat menettelyt ja että ne toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat merkittävän toimitushäiriön sattuessa nopeasti, tehokkaasti ja avoimesti laskea liikkeelle varmuusvarastonsa tai erityisvarastonsa kokonaan tai osittain sekä rajoittaa yleisellä tai erityisellä tavalla kulutusta ennakoidun toimitusvajauksen mukaan muun muassa asettamalla öljytuotteiden saannissa etusijalle tietyt käyttäjäryhmät.
2. Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä jatkuvasti valmiussuunnitelmia, jotka voidaan toteuttaa merkittävän toimitushäiriön sattuessa, ja niiden on säädettävä näiden suunnitelmien täytäntöönpanon edellyttämistä organisatorisista toimenpiteistä. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä ilmoitettava komissiolle valmiussuunnitelmansa ja niihin liittyvät organisatoriset järjestelyt.
3. Jos on tehty varastojen liikkeelle laskemista koskeva täytäntöönpanokelpoinen kansainvälinen päätös, joka koskee yhtä tai useampaa jäsenvaltiota:
kukin asianomainen jäsenvaltio voi käyttää varmuusvarastojaan ja erityisvarastojaan kyseisestä päätöksestä johtuvien kansainvälisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi komissiolle, joka voi kutsua koolle koordinointiryhmän tai kuulla sen jäseniä sähköisesti muun muassa arvioidakseen liikkeellelaskun vaikutukset;
komission olisi suositeltava jäsenvaltioille, että ne laskevat liikkeelle varmuusvarastonsa ja erityisvarastonsa kokonaan tai osittain tai toteuttavat muita vaikutukseltaan vastaavia, asianmukaisiksi katsottuja toimia. Komissio voi ryhtyä toimiin vasta kuultuaan koordinointiryhmää.
4. Jos täytäntöönpanokelpoista kansainvälistä päätöstä varastojen liikkeelle laskemisesta ei ole sillä hetkellä, kun raakaöljyn ja öljytuotteiden saannissa esiintyy vaikeuksia yhteisössä tai jossakin jäsenvaltiossa, komissio ilmoittaa asiasta IEA:lle soveltuvissa tapauksissa ja koordinoi tarvittaessa sen kanssa sekä järjestää koordinointiryhmän kuulemisen mahdollisimman pian joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Kun koordinointiryhmän kuulemista pyytää jäsenvaltio, se on järjestettävä viimeistään neljän päivän kuluessa pyynnöstä, paitsi jos jäsenvaltio hyväksyy lykkäämisen. Komissio ratkaisee koordinointiryhmän suorittaman tilannetarkastelun tulosten pohjalta, onko kyse merkittävästä toimitushäiriöstä.
Jos kyseessä katsotaan olevan merkittävä toimitushäiriö, komissio antaa luvan laskea liikkeelle kyseisten jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten ehdottamat varmuusvarastojen ja erityisvarastojen määrät kokonaan tai osittain.
5. Jäsenvaltiot voivat laskea liikkeelle varmuusvarastoja ja erityisvarastoja alle tässä direktiivissä asetetun pakollisen vähimmäistason määrinä, joihin on välitön tarve ensimmäisten toimien toteuttamiseksi erityisissä hätätapauksissa tai paikallisten kriisien hoitamiseksi. Tällaisen liikkeellelaskun tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liikkeelle laskettu määrä viipymättä. Komissio toimittaa nämä tiedot koordinointiryhmän jäsenille.
6. Jos sovelletaan 3, 4 tai 5 kohtaa, jäsenvaltiot voivat pitää varastoja tilapäisesti alemmalla tasolla kuin mitä tässä direktiivissä edellytetään. Näissä tapauksissa komissio määrittää koordinointiryhmän kuulemisen tulosten perusteella, soveltuvissa tapauksissa IEA:n kanssa koordinoiden ja ottaen huomioon erityisesti öljyn ja öljytuotteiden maailmanmarkkinatilanteen, kohtuullisen ajan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on palautettava varastonsa pakollisten vähimmäisvaatimusten mukaisiksi.
7. Komission tämän artiklan nojalla tekemät päätökset eivät rajoita asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisia muita kansainvälisiä velvoitteita.
21 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.
22 artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee uudelleen direktiivin toimivuutta ja täytäntöönpanoa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
23 artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa komitea.
2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.
24 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivi 73/238/ETY, direktiivi 2006/67/EY ja päätös 68/416/ETY 31 päivästä joulukuuta 2012 alkaen.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin ja kumottuun päätökseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.
25 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012.
Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltioiden, jotka eivät ole IEA:n jäseniä 31 päivänä joulukuuta 2012 ja jotka kattavat öljytuotteiden kotimaankulutuksensa täysin tuonnilla, on saatettava tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014. Näiden jäsenvaltioiden on ylläpidettävä öljyvarastoja, joiden taso vastaa 81 päivän keskimääräistä päivittäistä nettotuontia, kunnes ne ovat saattaneet kyseiset säädökset voimaan.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
26 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
27 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
ÖLJYTUOTTEIDEN TUONNIN RAAKAÖLJYEKVIVALENTIN LASKENTAMENETELMÄ
Jäsenvaltioiden on laskettava 3 artiklassa tarkoitettu öljytuotteiden tuonnin raakaöljyekvivalentti käyttämällä seuraavaa menetelmää:
Raakaöljyn, maakaasukondensaattien (NGL), jalostamoiden raaka-aineiden ja muiden hiilivetyjen, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 ( 1 ) liitteessä A olevassa 3.4 luvussa, nettotuonti lasketaan yhteen, ja sitä korjataan mahdollisten varastomuutosten huomioon ottamiseksi. Tulokseksi saadusta luvusta vähennetään jokin seuraavista teollisuusbensiinin saannon osalta:
Kaikkien muiden öljytuotteiden, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 3.4 luvussa, teollisuusbensiiniä lukuun ottamatta, nettotuonti lasketaan yhteen, sitä korjataan varastomuutosten huomioon ottamiseksi ja se kerrotaan kertoimella 1,065.
1 ja 2 kohdasta saatujen lukujen summa on raakaöljyekvivalentti.
Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita ei lasketa mukaan.
LIITE II
KOTIMAANKULUTUKSEN RAAKAÖLJYEKVIVALENTIN LASKENTAMENETELMÄ
Edellä 3 artiklassa tarkoitettu kotimaankulutuksen raakaöljyekvivalentti on laskettava seuraavalla menetelmällä:
Kotimaankulutus määritetään laskemalla aggregaatin ”havaitut kotimaan kokonaistoimitukset”, sellaisena kuin se on määritetty asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevassa 3.2.2.11 kohdassa, summa pelkästään seuraavien tuotteiden osalta: moottoribensiini, lentobensiini, bensiininomainen lentopetroli (teollisuusbensiininomainen lentopetroli tai JP4), lentopetroli, muu petroli, dieselöljy (kevyt polttoöljy) ja polttoöljy (runsas- tai vähärikkinen), sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 3.4 luvussa.
Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita ei lasketa mukaan.
Kotimaankulutuksen raakaöljyekvivalentti lasketaan kertomalla kertoimella 1,2.
LIITE III
PIDETTÄVIEN VARASTOJEN TASON LASKENTAMENETELMÄT
Varastojen taso on laskettava seuraavilla menetelmillä:
Jäsenvaltiot voivat:
sisällyttää mukaan kaikki muut asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 3.4 luvussa mainittujen öljytuotteiden varastot ja laskea raakaöljyekvivalentin kertomalla nämä määrät kertoimella 1,065; tai
sisällyttää mukaan pelkästään seuraavien tuotteiden varastot: moottoribensiini, lentobensiini, bensiininomainen lentopetroli (teollisuusbensiininomainen lentopetroli tai JP4), lentopetroli, muu petroli, dieselöljy (kevyt polttoöljy) ja polttoöljy (runsas- tai vähärikkinen) ja laskea raakaöljyekvivalentin kertomalla nämä määrät kertoimella 1,2.
Laskennassa voidaan ottaa lukuun määrät, joita pidetään:
Näitä määriä, paitsi jalostamojen säiliöissä tai putkistojen säiliöissä tai öljyterminaaleissa pidettyjä määriä, ei kuitenkaan oteta lukuun erityisvarastojen tasoja laskettaessa, jos kyseiset erityisvarastot lasketaan erillisinä varmuusvarastoista.
Laskennassa ei saa milloinkaan ottaa huomioon seuraavia:
raakaöljy, jota ei ole vielä tuotettu;
määrät, joita pidetään:
Varastojensa laskennassa jäsenvaltioiden on vähennettävä 10 prosenttia edellä esitetyllä tavalla lasketuista varastojensa määristä. Tätä vähennystä sovelletaan kaikkiin yksittäisessä laskelmassa lukuun otettaviin määriin.
Tätä 10 prosentin vähennystä ei kuitenkaan sovelleta erityisvarastojen tason laskentaan eikä erityisvarastojen eri luokkien tason laskentaan, jos kyseisiä erityisvarastoja tai luokkia käsitellään erillisinä varmuusvarastoista, erityisesti todennettaessa, noudatetaanko 9 artiklassa edellytettyjä vähimmäistasoja.
LIITE IV
Säännöt 3 artiklan nojalla pidettävien varastojen tasoa koskevien tilastollisten yhteenvetojen laatimisesta ja niiden toimittamisesta komissiolle
Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle kuukausittain lopullinen tilastollinen yhteenveto kalenterikuukauden viimeisenä päivänä tosiasiallisesti pidettyjen varastojen tasosta, joka lasketaan 3 artiklan mukaisesti joko öljyn nettotuonnin päivien määrän tai öljyn kotimaankulutuksen päivien määrän perusteella. Tilastollisessa yhteenvedossa on ilmoitettava täsmälliset syyt, miksi laskentaperustana on käytetty tuonnin päivien määrää tai kulutuspäivien määrää, sekä täsmennettävä, mitä liitteessä III esitetyistä laskentamenetelmistä on käytetty.
Jos osaa varastoista, jotka on otettu lukuun 3 artiklan nojalla pidettävien varastojen tasoa laskettaessa, pidetään jäsenvaltion alueen ulkopuolella, kussakin yhteenvedossa on mainittava yksityiskohtaisesti asianomaisten eri jäsenvaltioiden ja keskusvarastointiyksiköiden pitämät varastot sen ajanjakson viimeisenä päivänä, jota yhteenveto koskee. Jäsenvaltion on myös kaikissa tapauksissa mainittava yhteenvedossaan, onko kyse varastoista, joita pidetään yhden tai useamman taloudellisen toimijan esittämän tehtävien tai velvoitteiden siirtämistä koskevan pyynnön vuoksi, vai varastoista, joita pidetään sen itsensä tai sen keskusvarastointiyksikön pyynnöstä.
Jäsenvaltion on kaikkien sellaisten varastojen osalta, joita pidetään sen alueella muiden jäsenvaltioiden tai keskusvarastointiyksiköiden puolesta, laadittava ja toimitettava komissiolle tuoteluokittain eritelty yhteenveto kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä olemassa olevista varastoista. Jäsenvaltion on tässä yhteenvedossa mainittava kaikissa tapauksissa erityisesti asianomaisen jäsenvaltion tai keskusvarastointiyksikön nimi sekä kyseiset määrät.
Tässä liitteessä tarkoitetut tilastolliset yhteenvedot on toimitettava komissiolle 55 päivän kuluessa sen kuukauden lopusta, jota ne koskevat. Lisäksi samat yhteenvedot on pyynnöstä toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Pyyntöjä voidaan esittää enintään viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.
( 1 ) Sellaisena kuin se on muutettuna 9 päivänä marraskuuta 2017 annetulla komission asetuksella (EU) 2017/2010.