’kansainvälisillä yleissopimuksilla’ seuraavia yleissopimuksia, mukaan lukien niiden pöytäkirjat ja niihin tehdyt muutokset, sellaisina kuin kyseiset säännöstöt kulloinkin ovat voimassa:

’ehjän aluksen vakavuussäännöstöllä’”säännöstöä ehjän aluksen vakavuudesta kaikissa IMOn asiakirjojen kattamissa aluslajeissa”, joka sisältyy 4 päivänä marraskuuta 1993 annettuun IMOn yleiskokouksen päätöslauselmaan A.749(18), tai ”vuoden 2008 ehjän aluksen kansainvälistä vakavuussäännöstöä”, joka sisältyy 4 päivänä joulukuuta 2008 annettuun IMOn päätöslauselmaan MSC.267(85), sellaisina kuin kyseiset säännöstöt kulloinkin ovat voimassa;

’suurnopeusalussäännöstöllä’’suurnopeusalusten kansainvälistä turvallisuussäännöstöä’, joka sisältyi IMOn 20 päivänä toukokuuta 1994 antamaan päätöslauselmaan MSC 36 (63), tai suurnopeusalusten kansainvälistä vuoden 2000 turvallisuussäännöstöä (2000 HCS -säännöstöä), joka sisältyi IMOn joulukuussa 2000 antamaan päätöslauselmaan MSC.97(73), sellaisina kuin kyseiset säännöstöt kulloinkin ovat voimassa;

’GMDSS:llä’ maailmanlaajuista merenkulun hätä- ja turvallisuusjärjestelmää, sellaisena kuin se esitetään vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen IV luvussa, sellaisena kuin se on muutettuna;

’matkustaja-aluksella’ alusta, joka kuljettaa enemmän kuin kaksitoista matkustajaa;

’ro-ro-matkustaja-aluksella’ alusta, joka kuljettaa yli 12 matkustajaa ja jossa on ro-ro-lastitiloja tai erityistiloja, siten kuin ne määritellään liitteessä I olevassa säännössä II-2/A/2;

’suurnopeusmatkustaja-aluksella’ vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, X/1 säännössä määriteltyä suurnopeusalusta, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa, lukuun ottamatta kotimaanmatkoja merialueilla liikennöiviä B-, C- tai D-luokan matkustaja-aluksia, kun:

▼M3

▼B

’uudella aluksella’ alusta, jonka köli oli laskettu tai joka oli vastaavassa rakennusvaiheessa 1 päivänä heinäkuuta 1998 tai sen jälkeen; vastaavalla rakennusvaiheella tarkoitetaan vaihetta, jolloin:

’olemassa olevalla aluksella’ alusta, joka ei ole uusi alus;

’iällä’ aluksen ikää ilmaistuna vuosina aluksen toimituspäivämäärästä;

’matkustajalla’ jokaista muuta henkilöä kuin:

’aluksen pituudella’, jollei erikseen toisin säädetä, 96:ta prosenttia kokonaispituudesta vesiviivalla, joka on 85 prosentin korkeudella pienimmästä mallisivukorkeudesta, mitattuna kölin yläpinnasta, tai pituutta keularangan etureunasta peräsinvarren keskiöön samalla vesiviivalla, jos tämä pituus on suurempi. Aluksissa, joiden köli on suunniteltu kaltevaksi, on vesiviivan, jolla tämä pituus mitataan, oltava suunnitellun vesiviivan suuntainen;

’keulan korkeudella’ vuoden 1966 kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen 39 säännön määritelmän mukaista keulan korkeutta;

’täyskannellisella aluksella’ alusta, joka on varustettu yli koko aluksen ulottuvalla, sään ja meren vaikutuksille alttiina olevalla kannella, jossa on pysyvät laitteet sen säälle alttiiden osien kaikkien aukkojen sulkemiseksi ja jonka alla kaikki aluksen laidoilla olevat aukot on varustettu pysyvillä, vähintään säätiiviillä sulkemislaitteilla;

koko kansi voi olla vesitiivis kansi tai samanarvoinen rakenne, joka koostuu sellaisesta ei-vesitiiviistä kannesta, jonka kattaa kokonaisuudessaan sellainen säätiivis rakenne, joka on riittävän vahva ylläpitämään säätiiviyttä ja joka on varustettu säätiiviillä sulkemislaitteilla,

’kansainvälisellä matkalla’ merimatkaa jäsenvaltion satamasta tämän jäsenvaltion ulkopuolella olevaan satamaan tai päinvastoin;

’kotimaanmatkalla’ matkaa merialueilla jäsenvaltion satamasta tämän jäsenvaltion samaan tai toiseen satamaan;

▼M3

’merialueella’ mitä tahansa 4 artiklan nojalla määritettyä merialuetta tai merireittiä;

▼B

radioliikennettä koskevia määräyksiä sovellettaessa merialueiden määritelmät ovat kuitenkin vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, IV luvun 2 säännössä olevat määritelmät;

’satama-alueella’ aluetta, joka ei ole 4 artiklan mukainen merialue, jonka on vahvistanut jäsenvaltio, jonka lainkäyttövaltaan se kuuluu, ja joka ulottuu sellaisiin kauimmaisiin pysyviin satamarakenteisiin, jotka muodostavat satamajärjestelmän olennaisen osan, tai luonnollisten maantieteellisten muodostelmien rajaamaan jokisuistoon tai vastaaviin suojaisiin alueisiin;

’lippuvaltion hallinnolla’ sen valtion toimivaltaisia viranomaisia, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia;

’satamavaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka satamaan tai satamiin taikka satamasta tai satamista muun kuin kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus liikennöi kotimaanmatkoilla;

’hyväksytyllä laitoksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009 ( 1 ) mukaisesti hyväksyttyä laitosta;

’meripeninkulmalla’1 852 metriä;

’merkitsevällä aallonkorkeudella’ tiettynä ajanjaksona rekisteröityjen aaltojen korkeimman kolmannesosan keskimääräistä korkeutta;

’liikuntarajoitteisilla henkilöillä’ henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia käyttää julkista liikennettä, mukaan lukien vanhukset, vammaiset, aistivammaiset ja pyörätuolin käyttäjät, raskaana olevat naiset ja pienten lasten kanssa kulkevat henkilöt;

’purjealuksella’ alusta, joka saa käyttövoimansa purjeista, vaikka siinä olisi mekaaninen apu- ja varavoimajärjestelmä;

’samanarvoisella aineella’ alumiiniseosta tai muuta palamatonta ainetta, jolla on itsessään tai käytettävän eristyksen ansiosta samanarvoiset rakenne- ja eheysominaisuudet kuin teräksellä normaalissa polttokokeessa altistuksen lopussa;

’normaalilla polttokokeella’ koetta, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa likimain normaalia aika-lämpötilakäyrää, ja jossa noudatetaan testausmenetelmää, joka on esitetty vuoden 2010 palotestien soveltamisen kansainvälisessä säännöstössä (International Code for Application of Fire Test Procedures), joka sisältyy 3 päivänä joulukuuta 2010 annettuun IMOn päätöslauselmaan MSC.307(88), sellaisena kuin kyseinen säännöstö kulloinkin on voimassa;

’perinnealuksella’ mitä tahansa ennen vuotta 1965 suunniteltua historiallista matkustaja-alusta tai sen jäljennöstä, joka on rakennettu pääasiassa alkuperäisistä materiaaleista, mukaan lukien perinteisten purjehdus- ja merimiestaitojen kannustamiseen ja edistämiseen tarkoitetut alukset, jotka yhdessä ovat eläviä kulttuurimonumentteja ja joilla purjehditaan perinteisten merimiestaitojen ja tekniikoiden mukaisesti;

’huvialuksella’ alusta, jota käytetään muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa sen käyttövoimasta riippumatta;

’laivaveneellä’ aluksessa kuljetettavaa venettä, jota käytetään yli 12 matkustajan siirtämiseen pysähdyksissä olevasta matkustaja-aluksesta rantaan ja takaisin;

’offshore-huoltoaluksella’ (offshore service ship) alusta, jota käytetään alan henkilöstön, joka ei harjoita aluksella aluksen toiminnan kannalta keskeistä toimintaa, kuljetus- ja majoitustarkoituksiin;

’offshore-huoltoaluksella’ (offshore service craft) alusta, jota käytetään alan henkilöstön, joka ei harjoita aluksella aluksen toiminnan kannalta keskeistä toimintaa, kuljetus- ja majoitustarkoituksiin;

’huomattavalla korjaus-, muutos- tai muuntamistyöllä’ mitä tahansa seuraavista:

kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksestään viipymättä ja esitettävä perustelut siihen;

komissio tutkii, ovatko keskeyttäminen tai lisätoimenpiteet perusteltuja turvallisuudelle ja ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran vuoksi;

komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät päätöksen siitä, onko jäsenvaltion päätös tällaisen aluksen liikennöinnin keskeyttämisestä tai sille määrätyistä lisätoimenpiteistä perusteltu ihmishengen turvallisuudelle tai omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvan vakavan vaaran vuoksi, ja jos keskeytys tai lisätoimenpiteiden määrääminen eivät ole perusteltuja, sisältävät päätöksen, jolla kyseistä jäsenvaltiota vaaditaan peruuttamaan keskeytys tai toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II-1 luku: osa A-1, viittaukset SOLAS-yleissopimukseen, joka sisältää vuoden 2006 muutokset.

II-1 luku: osat A ja B, viittaukset SOLAS-yleissopimukseen, joka sisältää vuosien 1996/1998 muutokset.

II-2 luku: osa A, II-2/A/1 ja II-2/A/2 sääntö, viittaukset SOLAS-yleissopimukseen, joka sisältää vuosien 1999/2000 muutokset. II-2/A/1 säännön 3 kohta, viittaukset vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen tarkistetun II-2 luvun (vuoden 2000 muutokset) osaan F (Vaihtoehtoinen suunnittelu ja järjestelyt) 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen rakennettujen uusien alusten osalta. II-2 luku: osa A, II-2/A/3–II-2/A/16 sääntö, ja B osa, II-2/B/1–II-2/B/18 sääntö, viittaukset SOLAS-yleissopimukseen, joka sisältää vuosien 1996/1998 muutokset.

III luku: Viittaukset SOLAS-yleissopimuksen vuosien 1996/1998 ja vuosien 2001–2003 muutoksiin.

Aluksen pituus on ylimmän osastoimislastiviivan päätepisteiden kautta kulkevien pystysuorien välinen pituus.

Aluksen leveys on kaarien ulkoreunojen välinen suurin leveys ylimmän osastoimislastiviivan kohdalla tai sen alapuolella.

Syväys on pystysuora etäisyys malliperusviivasta keskilaivassa kulloinkin kyseessä olevaan osastoimislastiviivaan.

Kantavuus on tonneissa ilmaistu ero aluksen uppouman ja kevytpainon välillä mitattuna vedessä, jonka ominaispaino on 1,025, alukselle määrättyä kesävaralaitaa vastaavan lastivesiviivan kohdalla.

Kevytpaino on aluksen tonneissa ilmaistu uppouma ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makean veden varastoa, syöttövesivarastoa ja muonavarastoa sekä ilman matkustajia ja laivaväkeä tavaroineen.

Laipiokansi on ylin kansi, johon vedenpitävät poikittaislaipiot ulottuvat.

Upporaja on viiva, joka kulkee pitkin aluksen kylkeä vähintään 76 millimetriä laipiokannen yläpinnan alapuolella.

Täyttymä on se prosentuaalinen osa jonkin tilan tilavuudesta, joka voi täyttyä vedellä. Jos tila ulottuu upporajan yläpuolelle, mitataan sen tilavuus vain mainittuun rajaan saakka.

Koneistotilan on katsottava ulottuvan malliperusviivasta upporajaan ja olevan niiden äärimmäisten vedenpitävien poikittaisten päälaipioiden välissä, jotka rajoittavat alusta kuljettaville pää- ja apukoneille ja kuljetuskoneistoon kuuluville kattiloille varattuja tiloja.

Matkustajatiloja ovat ne tilat, jotka on tarkoitettu matkustajien asumista ja käyttöä varten, lukuun ottamatta matkatavara-, varasto-, muona- ja postisuojia.

Vedenpitävä tarkoittaa rakenteen kykyä estää veden kulku rakenteen läpi joka suuntaan joko vaurio-olosuhteissa tai vahingoittumattomana todennäköisesti syntyvän vesipatsaan vaikutuksesta.

Säätiivis tarkoittaa, että vesi ei pääse tunkeutumaan alukseen missään meriolosuhteissa.

Ro-ro-matkustaja-alus tarkoittaa matkustaja-alusta, jossa on ro-ro-lastitilat tai erityistilat II-2/A/2 säännön määritelmän mukaisesti.

Ohjauslaitteen voimanlähteitä ovat

Apuohjauslaitteita ovat muut kuin pääasialliseen ohjauslaitteistoon kuuluvat laitteet, joita tarvitaan aluksen ohjaamiseen pääohjauslaitteen mennessä epäkuntoon, mutta niihin ei lueta peräsinkampea, neljännesympyrää tai muita vastaavaan tarkoitukseen käytettyjä osia.

Normaaleita käyttö- ja asumisolosuhteita ovat olosuhteet, joissa alus kokonaisuudessaan, koneisto, toiminnot, kuljetuslaitteet ja niiden apuvälineet, ohjailtavuus, turvallinen navigointi, palo- ja vuototurvallisuus, sisäinen ja ulkoinen viestintä ja merkinanto, poistumistiet ja pelastusvenevinssit, samoin kuin suunnitellut asumismukavuusolosuhteet ovat käyttökunnossa ja toimivat normaalisti.

Hätätilanne on tilanne, jossa normaaleihin käyttö- ja asumisolosuhteisiin tarvittavista toiminnoista jokin on epäkunnossa sähköenergian päälähteessä esiintyvän vian tai häiriön takia.

Sähköenergian päälähde on voimanlähde, joka on tarkoitettu tuottamaan sähkövoimaa pääkytkintauluun jaettavaksi kaikkiin toimintoihin, joita tarvitaan aluksen pitämiseksi normaalissa käyttö- ja asumiskunnossa.

Kuollut tila on tila, jossa aluksen pääkuljetuskoneisto, kattilat ja apulaitteisto eivät toimi voiman puutteen takia.

Päägeneraattoriasema on tila, jossa sähköenergian päälähde sijaitsee.

Pääkytkintaulu on kytkintaulu, jonne sähköenergia tulee suoraan sähköenergian päälähteestä ja joka jakaa aluksen toimintoihin tarvittavan sähköenergian.

Varakytkintaulu on kytkintaulu, jonne pääasiallisen sähköntuotantojärjestelmän epäkuntoon joutuessa tulee voima suoraan sähköenergian varalähteestä tai väliaikaisesta voimanlähteestä ja joka jakaa aluksen hätätoimintoihin tarvittavan sähköenergian.

Sähköenergian varalähde on sähkövoimanlähde, joka sähköenergian päälähteessä olevan vian tai häiriön sattuessa tuottaa sähkövoimaa varakytkintauluun.

Suurin kulkunopeus eteenpäin on suurin nopeus, jota alus on suunniteltu käyttämään merellä suurimmalla syväyksellään.

Suurin kulkunopeus taaksepäin on se nopeus, jonka aluksen arvioidaan voivan saavuttaa suurimmalla peruutustehollaan ja suurimmalla syväyksellään.

Koneistotiloja ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, kattiloita, polttoöljynetusyöttölaitteita, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat sekä tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

A-kategorian koneistotiloja ovat tilat ja niihin johtavat kuilut, joissa on

Voimankäyttöjärjestelmä on hydraulinen laitteisto, joka välittää voiman peräsintukin kääntämiseksi ja johon kuuluu yksi tai useampia ohjauslaitteen voimanlähteitä asianmukaisine putkistoineen ja kiinnittimineen sekä peräsinkäynnistin. Voimankäyttöjärjestelmillä voi olla yhteisiä mekaanisia osia kuten peräsinkampi, neljännesympyrä ja peräsintukki tai samaa tarkoitusta varten olevia osia.

Valvomoja ovat ne tilat, joissa aluksen radio- tai tärkeimmät merenkulkulaitteet taikka varavoimanlähde sijaitsevat, tai joihin on sijoitettu palonhavaitsemis- tai palontorjuntalaitteisto.

II-1/A-1/1 sääntöä sovelletaan aineisiin, joita käytetään sellaisiin rakenteisiin, koneistoihin, sähkölaitteisiin ja varustukseen, jotka kuuluvat tämän liitteen sääntöjen soveltamisalaan.

Kaikkien alusten osalta asbestia sisältävien aineiden uusasentaminen on kielletty.

Valmiin aluksen rakennuspiirustukset sekä muut kaaviot, joissa esitetään mahdolliset myöhemmät rakenteelliset muutokset, on säilytettävä aluksella, jos alus on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen.

Vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen IX/1.2 säännössä määritellyn yhtiön on säilytettävä toisinnot samoista piirustuksista maissa.

Viitataan IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeeseen MSC/Circ.1135 (”As-built construction drawings to be maintained on board the ship and ashore”).

Aluksilla on oltava laitteet, välineet ja varusteet, joilla on riittävä suurin sallittu kuorma, jotta kaikki aluksen tavanomaiseen toimintaan liittyvät hinaus- ja kiinnitystoiminnot voidaan suorittaa turvallisesti.

Edellä 1 kohdan mukaisten laitteiden, välineiden ja varusteiden on oltava hyväksytyn laitoksen säännöissä luokittelua varten annettujen standardien mukaiset tai direktiivin 2009/15/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hallinnon käyttämien vastaavien sääntöjen mukaiset.

Viitataan IMO:n meriturvallisuuskomitean kiertokirjeeseen MSC/Circ.1175 (”Guidance on shipboard towing and mooring equipment”).

Kussakin II-1/A-1/3 säännön mukaisessa varusteessa tai laitteessa on oltava selkeät merkinnät mahdollisista sen turvalliseen käyttöön liittyvistä rajoituksista ottaen huomioon sen kiinnityksen lujuus aluksen rakenteessa.

Alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 1 600 tonnia, on rakennettava siten, että melu aluksella vähenee ja että miehistöä suojellaan melulta sen mukaisesti, mitä määrätään meriturvallisuuskomitean päätöslauselmalla MSC.337(91) hyväksytyssä alusten melutasoja koskevassa IMO:n säännöstössä (IMO Code on Noise Levels on Board Ships) IMO:n siihen tekemine muutoksineen.

Aluksilla on oltava aluskohtainen hätähinausmenetelmä. Menetelmän on oltava aluksella hätätilanteissa käytettäväksi, ja sen on perustuttava olemassa oleviin järjestelyihin ja laitteisiin, jotka ovat saatavilla aluksella.

Menetelmään (katso kiertokirje MSC.1/Circ.1255 ”Guidelines for owners/operators on preparing emergency towing procedures”) on sisällyttävä seuraavat:

Oikaisevan momenttivarren GZ-käyrän rajoittama pinta-ala ei saa olla vähemmän kuin

Oikaisevan momenttivarren GZ on oltava vähintään 0,20 metriä kallistuskulmalla, joka on 30 astetta tai suurempi.

Sen kallistuskulman, jolla oikaiseva momenttivarsi GZ saavuttaa suurimman arvonsa, on oltava mieluiten yli 30, mutta ei kuitenkaan alle 25 astetta.

Poikittaisen alkuvaihtokeskuskorkeuden on oltava vähintään 0,15 metriä.

Vuotopituus tietyssä kohdassa on se suurin osa aluksen pituudesta, keskipisteenä kyseinen kohta, joka voi täyttyä vedellä jäljempänä esitetyn täyttymää koskevan olettamuksen mukaisesti aluksen painumatta upporajaa syvemmälle.

Jollei aluksessa ole yhtäjaksoista laipiokantta, voidaan jokaisen kohdan vuotopituus määrittää käyttämällä oletettua yhtäjaksoista upporajaa, joka ei millään kohdalla ole alle 76 millimetriä sen kannen yläpintaa alempana aluksen sivussa, johon kysymyksessä olevat laipiot sekä laidoitus ulottuvat vedenpitävinä.

Jos osa oletetusta upporajasta on huomattavasti sen kannen alapuolella, johon laipiot ulottuvat, lippuvaltion hallinto voi myöntää rajoitettuja helpotuksia niiden laipion osien vedenpitävyyden osalta, jotka ovat upporajan yläpuolella ja välittömästi ylemmän kannen alapuolella.

Jos vedenpitävät laipiot aluksen joissakin osissa ulottuvat ylempään kanteen kuin muualla aluksessa ja tätä laipioiden ulottuvuutta halutaan käyttää hyväksi vuotopituuksia laskettaessa, voidaan jokaista tällaista aluksen osaa varten käyttää erillisiä upporajoja sillä edellytyksellä, että

Osaston pituus voi olla II-1/B-2/4 säännön mukaisesti määritettyä sallittua pituutta suurempi, jos mikään toisiinsa rajoittuva osastopari, jolle kyseessä oleva osasto on yhteinen, ei ylitä yhteispituudeltaan vuotopituutta tai kaksinkertaista sallittua pituutta, pienemmän luvun mukaisesti.

Poikittaisessa päälaipiossa saa olla syvennys, jos syvennyksen kaikki osat ovat niiden aluksen kummankin laidan pystysuorien pintojen sisäpuolella, joiden etäisyys laidoituksesta mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimisvesiviivan tasossa on viidesosa aluksen leveydestä. Jokainen näiden rajojen ulkopuolelle jäävä syvennyksen osa käsitellään askelmana 6 kohdan mukaisesti.

Jos poikittaisessa päälaipiossa on syvennys tai askelma, on osastoimista määritettäessä tällaisen laipion sijasta käytettävä vastaavaa tasolaipiota.

Jos poikittaisessa vedenpitävässä pääosastossa on paikallinen osastointi ja lippuvaltion hallinnolle on näytetty toteen, että mistään oletetusta sivun vauriosta, jonka ulottuvuus pituussuunnassa on joko 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä tai kymmenen prosenttia aluksen pituudesta, sen mukaan mikä on vähemmän, ei ole seurauksena koko pääosaston täyttyminen vedellä, voidaan tällaisen osaston muutoin vaadittuun sallittuun pituuteen tehdä suhteellinen lisäys. Tällaisessa tapauksessa oletettu tehokas kantava tilavuus vahingoittumattomalla sivulla ei saa olla suurempi kuin sen on oletettu olevan vahingoittuneella sivulla.

Tämän alakohdan mukainen lisäys voidaan tehdä ainoastaan, jos lisäys ei todennäköisesti estä noudattamasta II-1/B-2/8 sääntöä.

Poikittaisessa päälaipiossa saa olla askelma, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

Aluksissa, joiden pituus on vähintään 100 metriä, yksi keulapiikin peräpuolella olevista poikittaisista päälaipioista on sijoitettava sellaiselle etäisyydelle keulapystysuorasta, joka ei ole suurempi kuin sallittu pituus.

Jos kahden toisiinsa rajoittuvan poikittaisen päälaipion tai niitä vastaavien tasolaipioiden välinen etäisyys tai laipioiden lähimpien askelmilla varustettujen osien kautta kulkevien poikittaisten tasojen välinen etäisyys on alle 3,0 metriä lisättynä kolmella prosentilla aluksen pituudesta tai 11,0 metriä tai kymmenen prosenttia aluksen pituudesta, sen mukaan, mikä on vähemmän, pidetään ainoastaan toista näistä laipioista osana aluksen osastoimista.

Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50, ei minkään kahden toisiinsa rajoittuvan osaston yhdistetty pituus saa ylittää vuotopituutta.

Vahingoittumattoman aluksen vakavuuden on kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa oltava riittävä kestämään vuodon loppuvaihe missä tahansa pääosastossa, jonka vaaditaan olevan vuotopituuden rajoissa.

Jos kaksi toisiinsa rajoittuvaa pääosastoa on erotettu laipiolla, jossa on II-1/B-2/7 säännön 6.1 alakohdan mukaiset askelmat, vahingoittumattoman aluksen vakavuuden on oltava riittävä kestämään vuoto kyseisissä kahdessa toisiinsa rajoittuvassa osastossa.

Jos vaadittu osastoimistekijä on 0,50, on vahingoittumattoman aluksen vakavuuden oltava riittävä kestämään vuoto missä tahansa kahdessa toisiinsa rajoittuvassa osastossa.

Edellä.1 alakohdassa määrätyt vaatimukset on määritettävä laskelmilla, jotka tehdään.3,.4 ja.6 kohdan mukaisesti ja joissa otetaan huomioon aluksen mittasuhteet ja suunnittelun erikoispiirteet sekä vahingoittuneiden osastojen sijainti ja muoto. Näitä laskelmia suoritettaessa on aluksen edellytettävä olevan vakavuuden kannalta huonoimmissa oletettavissa olevissa käyttöolosuhteissa.

Jos alukseen aiotaan rakentaa kansia, sisälaidoituksia tai pitkittäislaipioita, jotka ovat riittävän tiiviitä olennaisesti ehkäisemään veden virtausta, tämä on asianmukaisesti otettava huomioon laskelmissa.

Vaurion jälkeisessä lopullisessa tilassa, kallistuman tasaamisen jälkeen, missä tähän on mahdollisuus, vaadittava vakavuus on määritettävä seuraavasti:

Suurehkon kehittyvän vuodon tapauksessa eli sen aiheuttaessa oikaisevan momenttivarren nopean 0,04 metrin tai suuremman vähenemisen, oikaisevan momenttivarren käyrän katsotaan päättyneen kulmassa, missä jatkuva vuoto tapahtuu, ja.2.3.1 ja.2.3.2 kohdassa tarkoitetun laajuuden ja pinta-alan pitäisi olla kyseisen kulman mitta.

Tapauksissa, joissa kehittyvä vuoto on rajallinen eikä jatku vähentymättömänä vaan aiheuttaa hyväksyttävän hitaan oikaisevan 0,04 metriä pienemmän momenttivarren vähenemisen, käyrän jäännös voidaan osittain leikata olettamalla, että asteittain veden varaan joutunut tila on täyttynyt niin alusta alkaen.

Vuotojen keskivaiheissa suurimman oikaisevan momenttivarren on oltava vähintään 0,05 metriä ja positiivisten oikaisevien momenttivarsien laajuuden on oltava vähintään 7 astetta. Kaikissa tapauksissa oletetaan olevan ainoastaan yksi repeämä rungossa ja ainoastaan yksi vapaa pinta.

Vahingoittuneen aluksen vakavuuslaskelmissa on käytettävä seuraavia tilavuus- ja pintatäyttymän arvoja:

Tiloissa, jotka sijaitsevat lähellä vuodon aiheuttamaa vesiviivaa ja joissa ei ole sanottavasti asuntoja tai koneistoja tai joissa ei yleensä ole huomattavia määriä lastia tai varastoja, on oletettava olevan edellistä suuremmat pintatäyttymät.

Vauriolla on oletettava olevan seuraava ulottuvuus:

Vuodon aiheuttama epäsymmetrinen täyttyminen on pidettävä mahdollisimman pienenä tehokkailla järjestelyillä. Jos on välttämätöntä tasata suuria kallistuskulmia, on tähän käytettyjen laitteiden oltava mahdollisuuksien mukaan itsestään toimivia ja, jos aluksessa on laitteita vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan, on niiden säätölaitteita joka tapauksessa voitava käyttää laipiokannen yläpuolelta. Uusissa B-, C- ja D-luokan aluksissa kallistuskulma ei saa enimmillään täyttymisen jälkeen, mutta ennen tasaamista, ylittää 15:ttä astetta. Jos vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet vaaditaan, ei kallistuman tasaamiseen kuluva aika saa olla pitempi kuin 15 minuuttia. Tarvittavat ohjeet poikittaisjohtamislaitteiden käytöstä on annettava aluksen päällikölle.

Kun on kyse epäsymmetrisestä täyttymisestä, aluksen vahingoittumisen jälkeisen lopullisen tilan, sen jälkeen kun kallistuman tasaamistoimenpiteet on suoritettu, on oltava seuraavan mukainen:

Aluksen päällikölle on annettava ne tiedot, jotka ovat tarpeen vahingoittumattoman aluksen vakavuuden pitämiseksi käyttöolosuhteissa riittävän suurena kestämään kriittisen vaurion. Aluksissa, joissa vuotoveden poikittaisjohtamislaitteet ovat tarpeen, on aluksen päällikölle annettava tiedot niistä vakavuustiloista, joihin kallistumalaskelmat perustuvat, ja kiinnitettävä hänen huomiotaan siihen, että aluksen vaurioituessa epäedullisemmissa olosuhteissa seurauksena voi olla liian suuri kallistuma.

Edellä.7 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joiden avulla aluksen päällikkö kykenee pitämään vahingoittumattoman aluksen vakavuuden riittävän suurena, on sisällyttävä tieto, joka osoittaa aluksen painopisteen suurimman sallitun korkeuden kölistä (KG) tai vaihtoehtoisesti pienimmän sallitun vaihtokeskuskorkeuden (GM), syväyksien tai uppoumien vaihteluvälille, joka on riittävä kaikissa aluksen käyttöön liittyvissä olosuhteissa. Tiedon on osoitettava eri viippauksien vaikutus ottaen huomioon toiminnalliset rajat.

Jokaisessa aluksessa on oltava selvästi merkityt syväysasteikot keulassa ja perässä. Siinä tapauksessa, että syväysmerkinnät eivät sijaitse paikassa, josta ne voidaan helposti lukea, tai jos tietyn liikenteen toiminnalliset pakottavat syyt tekevät syväysmerkintöjen lukemisen vaikeaksi, aluksella on myös oltava luotettava syväyksen toteamisjärjestelmä, jonka avulla keulan ja perän syväykset voidaan määrittää.

Aluksen lastaamisen jälkeen ja ennen lähtöä päällikön on määritettävä aluksen viippaus ja vakavuus sekä varmistettava ja kirjattava, että alus vastaa asiaa koskevien sääntöjen vakavuusperusteita. Aluksen vakavuuden määrittäminen on aina tehtävä laskemalla. Tähän voidaan käyttää elektronista lastaus- ja vakavuustietokonetta tai samanarvoista menetelmää.

Lippuvaltion hallinto ei saa myöntää minkäänlaisia helpotuksia vahingoittuneen aluksen vakavuusvaatimuksiin, ellei osoiteta, että sellainen vahingoittumattoman aluksen vaihtokeskuskorkeus, joka vastaisi näitä vaatimuksia kaikissa käyttöolosuhteissa, on liian suuri aluksen aiotussa käytössä.

Vahingoittuneen aluksen vakavuusvaatimuksiin myönnetään helpotuksia vain poikkeustapauksissa ja sillä edellytyksellä, että lippuvaltion hallinnolle näytetään toteen, että aluksen mittasuhteet, järjestelyt ja muut ominaisuudet ovat vahingoittumisen jälkeisen vakavuuden kannalta parhaat mahdolliset, jotka voidaan käytännössä ja kohtuudella hyväksyä erityisolosuhteissa.

Olemassa olevien B-luokan ro-ro-matkustaja-alusten osalta on noudatettava II-1/B-2/8 sääntöä viimeistään päivänä, jona suoritetaan ensimmäinen määräaikainen katsastus jäljempänä esitetyn vaatimustenmukaisuuspäivän jälkeen A/AMax-arvon mukaisesti, joka on määritelty meriturvallisuuskomitean kiertokirjeen MSC/Circ.574 (”Calculation Procedure to Assess the Survivability Characteristics of Existing Ro-Ro Passenger Ships When Using a Simplified Method Based Upon Resolution A.265(VIII)”) liitteessä.

uusien ro-ro-matkustaja-alusten, joilla on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä, on oltava II-1/B-2/8 säännön.2.3 kohdan määräysten mukaisia oletettaessa, että vaurio voi olla missä kohdassa tahansa aluksen pituutta L; ja

olemassa olevien ro-ro-matkustaja-alusten, joilla on oikeus kuljettaa vähintään 400 henkilöä, on oltava 1 kohdan vaatimusten mukaisia viimeistään päivänä, jona on suoritettava ensimmäinen määräaikainen katsastus.2.1,.2.2 tai.2.3 alakohdassa esitetyn vaatimustenmukaisuuspäivän jälkeen, myöhäisimmän ajankohdan mukaisesti:

Keulasoppi- tai törmäyslaipio on asennettava ja sen on ulotuttava vedenpitävänä laipiokanteen saakka. Tämä laipio on sijoitettava niin, että sen etäisyys keulapystysuorasta on vähintään 5 prosenttia aluksen pituudesta ja korkeintaan 3 metriä lisättynä viidellä prosentilla aluksen pituudesta.

Jos mikä tahansa vesiviivan alapuolella oleva aluksen osa ulottuu keulapystysuoran etupuolelle, kuten keulabulbi, on 1 kohdassa määritellyt etäisyydet mitattava pisteestä, joka on

Jos aluksessa on pitkä keulakoroke, on keulasoppi- tai törmäyslaipion jatkuttava säätiiviinä seuraavaan laipiokannen yläpuolella olevaan täyteen kanteen. Jatkeen asennuksen on poissuljettava se mahdollisuus, että keulaportti vaurioittaisi jatketta vaurioituessaan tai irrotessaan.

Edellä.3 kohdassa tarkoitetun jatkeen ei tarvitse olla suoraan alapuolella olevan laipion yläpuolella, jos kaikki jatkeen osat eivät sijaitse 1 tai 2 kohdassa määritetyn eturajan etupuolella.

Kuitenkin olemassa olevissa B-luokan aluksissa:

Ramppeja, jotka eivät ole edellä mainittujen vaatimusten mukaisia, ei pidetä törmäyslaipion jatkeena.

Aluksessa on oltava peräsoppilaipio sekä laipiot, jotka erottavat koneistotilan sen keula- ja peräpuolella olevista lasti- ja matkustajatiloista, ja ne on tehtävä vedenpitäviksi laipiokanteen saakka. Peräsoppilaipio voi kuitenkin päättyä laipiokannen alapuolella, jollei aluksen turvallisuus osastoimisen suhteen siten heikkene.

Akselihylsät on joka tapauksessa sijoitettava vedenpitäviin tiloihin. Tiivistysholkki on sijoitettava vedenpitävään akselitunneliin tai muuhun akselihylsäosastosta erotettuun vedenpitävään tilaan, jonka tilavuus on sellainen, että sen täyttyminen tiivistysholkin kautta tapahtuvasta vuodosta ei aiheuta upporajan painumista veden alle.

Aluksiin, joiden pituus on alle 50 metriä, on rakennettava kaksoispohja keulasoppilaipiosta peräsoppilaipioon, jos tämä on aluksen rakenteeseen ja asianmukaiseen toimintaan nähden käytännöllistä ja mahdollista.

Aluksiin, joiden pituus on vähintään 50 metriä mutta alle 61 metriä, on rakennettava kaksoispohja vähintään koneistotilasta keulasoppilaipioon tai niin lähelle sitä kuin on käytännössä mahdollista.

Aluksiin, joiden pituus on vähintään 61 metriä mutta alle 76 metriä, on rakennettava kaksoispohja vähintään koneistotilan ulkopuolelle ja sen on ulotuttava keula- ja peräsoppilaipioihin saakka tai niin lähelle niitä kuin on käytännössä mahdollista.

Aluksiin, joiden pituus on vähintään 76 metriä, on rakennettava kaksoispohja keskiosaan ja sen on ulotuttava keula- ja peräsoppilaipioon saakka tai niin lähelle niitä kuin on käytännössä mahdollista.

Jos kaksoispohja vaaditaan, sen on täytettävä korkeuden osalta hyväksytyn laitoksen standardit ja sisäpohjan on ulotuttava aluksen kylkiin saakka niin, että se suojaa pohjaa kuvun taipeeseen asti. Suojaus katsotaan riittäväksi, jos kaksoispohjan reunalevyn ulkosyrjän ja kupulevyn leikkausviiva ei missään kohdassa ole sen vaakasuoran tason alapuolella, joka kulkee nollakaaren ja sen poikittaisen diagonaaliviivan leikkauspisteen kautta, joka on vedetty 25 asteen kulmassa perusviivaa vastaan pisteestä, jonka etäisyys aluksen keskiviivasta on puoli mallileveyttä.

Pienet kaivot, jotka on rakennettu kaksoispohjan lastisuojien yms. tyhjennystä varten, eivät saa ulottua syvemmälle kuin on välttämätöntä. Missään tapauksessa kaivon syvyys ei saa olla suurempi kuin kaksoispohjan korkeus keskiviivalla vähennettynä 460 millimetrillä, eikä kaivo myöskään saa ulottua.5 kohdassa mainitun vaakasuoran tason alapuolelle. Ulkopohjaan saakka ulottuva kaivo sallitaan kuitenkin akselitunnelin peräpäässä. Lippuvaltion hallinto voi sallia muitakin kaivoja (esimerkiksi voiteluöljykaivoja pääkoneiden alla), jos se katsoo, että nämä järjestelyt antavat yhtä hyvän suojan kuin II-1/B-2/10 säännön mukainen kaksoispohja.

Kaksoispohjaa ei tarvitse rakentaa kooltaan kohtalaisiin vedenpitäviin osastoihin, joita käytetään yksinomaan nesteiden kuljetukseen, jos aluksen turvallisuus pohja- tai kylkivaurion sattuessa ei lippuvaltion hallinnon mielestä täten heikkene.

Sen estämättä, mitä tämän II-1/B-2/10 säännön.1 kohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi olla vaatimatta kaksoispohjaa sellaiseen aluksen osaan, joka on osastoitu käyttämällä osastoimistekijää, joka on korkeintaan 0,5, jos se katsoo, että kaksoispohjan rakentaminen aluksen tuohon osaan ei sovellu aluksen rakenteeseen eikä sen tarkoitettuun käyttöön.

Vaaditun osastoimistiheyden säilyttämiseksi alukselle on määrättävä ja sen kylkiin on merkittävä hyväksyttyä osastoimissyväystä vastaava lastiviiva. Alukselle, jossa on vaihtoehtoisesti joko matkustajien tai lastin kuljetukseen soveltuvat erityiset tilat, voidaan, jos aluksen omistaja niin haluaa, edellisen lisäksi määrätä ja merkitä yksi tai useampia osastoimislastiviivoja vastaamaan niitä osastoimissyväyksiä, jotka lippuvaltion hallinto voi hyväksyä tällaista vaihtoehtoista käyttöä varten.

Määrätyt ja merkityt osastoimislastiviivat on mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa sekä ilmoitettava merkinnällä C.1, jos osastoimislastiviivoja on vain yksi.

Jos osastoimislastiviivoja on enemmän kuin yksi, vaihtoehtoiseen käyttöön tarkoitetut osastoimislastiviivat on ilmoitettava merkinnällä C.2, C.3, C.4 jne. ( 5 ).

Jokaista tällaista lastiviivaa vastaava varalaita on mitattava samassa kohdassa ja samasta kansiviivasta kuin voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti määrätyt varalaidat.

Jokaista hyväksyttyä osastoimislastiviivaa vastaava varalaita ja ne käyttöolosuhteet, joita varten tämä varalaita on hyväksytty, on selvästi mainittava matkustaja-aluksen turvallisuuskirjassa.

Missään tapauksessa ei osastoimislastiviivan merkkiä saa asettaa sen ylimmän suolaisen veden lastiviivan yläpuolelle, joka on määrätty aluksen lujuuden tai voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen perusteella.

Siitä riippumatta missä kohdassa osastoimislastiviivojen merkit ovat, alusta ei missään tapauksessa saa lastata niin syvälle, että voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaisesti kyseistä vuodenaikaa ja aluetta varten määritelty lastiviivamerkki joutuu vedenpinnan alle.

Alusta ei saa missään tapauksessa lastata niin syvälle, että kyseistä matkaa ja käyttöä vastaavan osastoimislastiviivan merkki joutuu vedenpinnan alle.

Jokainen poikittainen tai pitkittäinen vedenpitävä osastoimislaipio on rakennettava siten, että se kykenee kestämään riittävällä varmuudella suurimman vesipatsaan paineen, joka siihen voi kohdistua aluksen vahingoittumistapauksessa, mutta vähintään upporajan korkeuteen asti ulottuvan vesipatsaan paineen. Näiden laipioiden rakenteen on oltava hyväksytyn laitoksen standardien mukainen.

Laipioissa olevien askelmien ja syvennysten on oltava vedenpitävät ja yhtä lujat kuin niihin liittyvät laipiot.

Jos kaaria tai palkkeja kulkee vedenpitävän kannen tai laipion läpi, kyseinen kansi tai laipio on tehtävä rakenteeltaan vedenpitäväksi käyttämättä puuta tai sementtiä.

Pääosastojen koestaminen täyttämällä ne vedellä ei ole pakollista. Jos koestusta vedellä täyttämällä ei suoriteta, on suoritettava koestus vesisuihkulla, jos tämä käytännössä on mahdollista. Tämä koestus on suoritettava mahdollisimman myöhäisessä rakennusvaiheessa. Jos koestus vesisuihkulla ei ole käytännössä mahdollista koneistolle, sähkölaitteiden eristeille tai varusteille mahdollisesti aiheutuvien vaurioiden vuoksi, se voidaan korvata hitsaussaumojen huolellisella silmämääräisellä tarkastuksella, jonka tueksi voidaan tarvittaessa suorittaa esimerkiksi tunkeumaväritarkastus, ultraäänenvuotokoestus tai samanarvoinen koestus. Vedenpitävien laipioiden yksityiskohtainen tarkastus on suoritettava joka tapauksessa.

Keulasoppi, kaksoispohjat (mukaan lukien tunnelikölit) ja sisälaidoitukset on koestettava.1 kohdan vaatimuksia vastaavan vesipatsaan paineella.

Säiliöt, jotka on tarkoitettu nesteiden säilytykseen ja jotka muodostavat osan aluksen osastoimisesta, on tiiviyden toteamiseksi koestettava vesipatsaan paineella, jonka korkeus vastaa ylimpään osastoimislastiviivaan ulottuvaa vesipatsasta tai vesipatsasta, joka vastaa kahta kolmannesta kölin ja upporajan välisestä korkeudesta säiliöiden kohdalla, käyttämällä niistä suurempaa, kuitenkin niin, että koestuspainekorkeus ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin 0,9 metriä säiliön kannen yläpuolella; jos vedellä koestus on mahdoton toteuttaa, voidaan hyväksyä ilmanvuotokoestus, jossa säiliöihin kohdistetaan korkeintaan 0,14 baarin ilmanpaine.

Edellä.4 ja.5 kohdassa mainittujen koestusten tarkoitus on saada varmuus siitä, että osastoimisen rakenteelliset osat ovat vedenpitävät, eikä niitä voida pitää koestuksina jonkin osaston soveltuvuudesta polttoöljyn säilytykseen tai muihin erityisiin tarkoituksiin, jota varten voidaan vaatia tiukempi koestus, riippuen siitä korkeudesta, johon neste voi nousta säiliössä tai siihen liittyvissä putkissa.

Vedenpitävissä laipiossa olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin se aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön nähden on mahdollista; näissä aukoissa on oltava kunnolliset sulkemislaitteet.

Jos putkia, ylivuotosuppiloita, sähköjohtoja jne. johdetaan vesitiiviiden osastoimislaipioiden läpi, laipioiden vesitiiviys on varmistettava sopivin keinoin.

Putkistoon kuulumattomia venttiilejä ei sallita vedenpitävissä osastoimislaipioissa.

Lyijyä tai kuumuutta kestämätöntä muuta ainetta ei saa käyttää vedenpitävien osastoimislaipioiden läpi kulkevissa putkistoissa, jos tällaisten putkistojen vahingoittuminen tulipalon sattuessa saattaisi heikentää laipioiden vedenpitävyyttä.

Ovi-, kulku- tai muita pääsyaukkoja ei sallita:

Jäljempänä.3.3 kohdassa mainituin poikkeuksin voidaan törmäyslaipion läpi upporajan alapuolella johtaa korkeintaan yksi putki keulasoppisäiliössä olevia nesteitä varten, jos putkessa on sulkuventtiili, jota voidaan käsitellä laipiokannen yläpuolelta ja jonka pesä on kiinnitetty törmäyslaipioon keulasopen sisäpuolelle. Tämän venttiilin kiinnittäminen törmäyslaipion peräpuolelle voidaan kuitenkin hyväksyä, jos venttiili on helposti saavutettavissa kaikissa aluksen käyttöolosuhteissa eikä sen sijaintipaikka ole lastitila.

Jos keulasoppi on jaettu kahden erilaisen nesteen säilyttämistä varten, voidaan törmäyslaipion läpi upporajan alapuolella johtaa kaksi putkea, joista kummankin on oltava asennettu.3.1 kohdassa edellytetyllä tavalla, kuitenkin ainoastaan, jos muuta vaihtoehtoa ei käytännössä ole toisen putken asentamiselle ja jos keulasopen lisätyn osastoimisen huomioon ottaen aluksen turvallisuus säilyy.

Tiloissa, joihin on sijoitettu aluksen kuljetukseen tarvittava pää- ja apukoneisto kattiloineen, jokaiseen poikittaiseen päälaipioon saa tehdä korkeintaan yhden oven, lukuun ottamatta ovia akselitunneleihin. Jos aluksessa on kaksi tai useampia potkuriakseleita, akselitunnelien välillä on oltava suora käytäväyhteys. Koneistotilan ja akselitunnelitilojen välillä saa olla vain yksi ovi aluksissa, joissa on kaksi potkuriakselia ja vain kaksi ovea, jos potkuriakseleita on enemmän kuin kaksi. Kaikkien näiden ovien on oltava liukuovia, ja ne on sijoitettava niin, että niiden kynnykset ovat mahdollisimman korkealla. Käsikäyttöinen koneisto, jolla näitä ovia liikutellaan laipiokannen yläpuolelta, on sijoitettava koneistoja sisältävien tilojen ulkopuolelle.

OLEMASSA OLEVAT B-LUOKAN ALUKSET JA UUDET B-, C- JA D-LUOKAN ALUKSET

Vedenpitävien ovien on oltava liukuovia, saranaovia tai muita vastaavantyyppisiä ovia. Levyovia, jotka kiinnitetään vain pulteilla, ja ovia, jotka sulkeutuvat pudottamalla tai putoavan painon vaikutuksesta, ei sallita.

OLEMASSA OLEVAT B-LUOKAN ALUKSET

Liukuovet voivat olla

Sekä kone- että käsikäyttöisillä vedenpitävien ovien liikuttamislaitteilla on kyettävä sulkemaan ovi aluksen ollessa kallistuneena 15 astetta kummalle puolelle tahansa riippumatta siitä, onko ovi konekäyttöinen vai ei. On myös otettava huomioon voimat, jotka voivat vaikuttaa ovien jommallakummalla puolella, kun vesi virtaa aukon läpi staattisella putouskorkeudella, joka vastaa vähintään 1 metrin veden korkeutta oven keskiviivan kohdalla kynnyksen yläpuolella.

Vedenpitävän oven ohjauslaitteet, mukaan lukien hydrauliikkalaitteisto ja sähkökaapelit, on pidettävä mahdollisimman lähellä sitä laipiota, johon ovet on asennettu, jotta todennäköisyys niiden osallisuudesta mihin tahansa aluksen kärsimään vaurioon on mahdollisimman pieni. Vedenpitävät ovet ja niiden ohjauslaitteet on sijoitettava niin, että jos alus vaurioituu aluksen viidesosan leveydeltä, kun kyseinen etäisyys mitataan oikeissa kulmissa keskiviivaan nähden ylimmän osastoimislastiviivan tasolla, vaurioituneen osan ulkopuolella olevien vedenpitävien ovien toiminta ei häiriinny.

Kaikki kone- ja käsikäyttöiset vedenpitävät liukuovet on varustettava osoittimilla, jotka näyttävät kaikissa kauko-ohjausasemissa sen, ovatko ovet auki tai kiinni. Kauko-ohjausasemia saa olla ainoastaan komentosillalla.7.1.5 kohdan vaatimuksen mukaisesti ja paikassa, jossa.7.1.4 kohdan mukaisesti vaaditaan laipiokannen yläpuolista käsikäyttöä.

Sellaiset vedenpitävät ovet, jotka eivät ole.5.1–.5.5 kohdan mukaisia, on suljettava ennen matkan alkua ja pidettävä suljettuina merellä oltaessa; kyseisten ovien avaamisen ajankohdasta satamassa ja sulkemisen ajankohdasta ennen aluksen lähtöä satamasta on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

Käsikäyttöiset liukuovet voivat olla vaakasuoraan tai pystysuoraan liikkuvia. Liikuttamiskoneistoa on voitava käyttää itse oven luona sen kummaltakin puolelta ja helppopääsyisestä paikasta laipiokannen yläpuolelta; koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollain muulla hyväksytyllä koneiston liikkeellä, joka varmistaa saman turvallisuustason. Ovea käsikoneistolla suljettaessa aika, joka kuluu oven täydelliseen sulkemiseen aluksen ollessa suorassa, saa olla korkeintaan 90 sekuntia.

Konekäyttöiset liukuovet voivat olla vaakasuoraan tai pystysuoraan liikkuvia. Jos ovi on koneellisesti liikuteltavissa ohjauskeskuksesta, koneisto on tehtävä sellaiseksi, että ovea voidaan liikuttaa koneellisesti myös sen molemmilta puolilta. Laipion kummallekin puolelle on varattava oven koneellisen sulkemislaitteen yhteyteen paikalliset ohjausvivut, jotka on sijoitettava siten, että ovesta kulkevat henkilöt voivat pitää molemmat ohjausvivut auki-asennossa, eivätkä voi käynnistää vahingossa sulkemiskoneistoa. Konekäyttöiset liukuovet on varustettava käsikäyttöisellä koneistolla, jota voidaan käyttää itse oven luona sen kummaltakin puolelta sekä helppopääsyisestä paikasta laipiokannen yläpuolelta; koneiston on toimittava täydellisellä kammen kiertoliikkeellä tai jollakin muulla hyväksytyllä koneiston liikkeellä, joka varmistaa saman turvallisuustason. Äänimerkkilaittein on annettava varoitus siitä, että ovi on alkanut sulkeutua, ja äänimerkin on soitava, kunnes ovi on täysin sulkeutunut. Lisäksi alueilla, joissa on kova ympäröivä melu, edellytetään äänimerkin täydentämistä oven luona vilkkuvalla merkkivalolla.

Jokaisen konekäyttöisen vedenpitävän liukuoven

Konekäyttöisten vedenpitävien liukuovien tarvitsema sähkövoima on toimitettava varakytkintaulusta joko suoraan tai erillisen, laipiokannen yläpuolella sijaitsevan jakotaulun kautta; niihin liittyvien ohjaus-, osoitin- ja hälytyspiirien syötön on tapahduttava varakytkintaulusta joko suoraan tai erillisen, laipiokannen yläpuolella sijaitsevan jakotaulun kautta, ja niille on kyettävä johtamaan automaattisesti voimaa väliaikaisesta sähköenergian varalähteestä, jos joko sähköenergian päälähteessä tai varalähteessä on häiriö.

Konekäyttöisissä vedenpitävissä liukuovissa on oltava joko:

Edellä.7.3.1,.7.3.2 ja.7.3.3 kohdassa eriteltyjen järjestelmien osalta on annettava seuraava määräys:

Konekäyttöisissä vedenpitävissä liukuovissa tarvittavat energiajärjestelmät on pidettävä erillään kaikista muista energiajärjestelmistä. Yksittäinen häiriö sähköisissä tai hydraulisissa konekäyttöisissä järjestelmissä, hydraulista käynnistinlaitetta lukuun ottamatta, ei saa estää yhdenkään oven käsikäyttöistä toimintaa.

Laipion kummallekin puolelle on varattava vähintään 1,6 metrin korkeuteen lattiasta ohjausvivut, joiden on oltava niin sijoitetut, että ovesta kulkevat henkilöt voivat pitää molemmat ohjausvivut auki-asennossa, eivätkä voi vahingossa panna sulkemiskoneistoa käyntiin. Vipujen liikesuuntien ovea avattaessa ja suljettaessa on oltava oven liikkeen suuntaisia ja ne on merkittävä selvästi. Asuntotilojen vedenpitävien ovien hydrauliset ohjausvivut on siinä tapauksessa, että oven sulkemisliikkeen käynnistämiseen tarvitaan vain yksi toiminto, sijoitettava siten, että lapset eivät voi niitä käyttää, esimerkiksi sellaisten peiliovien taakse, joiden salvat on sijoitettu vähintään 170 senttimetrin korkeudelle kannen tasosta.

Vedenpitävien ovien sähkölaitteet ja komponentit on sijoitettava laipiokannen yläpuolelle ja vaarallisten alueiden ja tilojen ulkopuolelle, jos se on mahdollista.

Sähkölaitekotelot, jotka on välttämätöntä sijoittaa laipiokannen alapuolelle, on asianmukaisesti suojattava veden tunkeutumiselta.

Sähkövoima-, ohjaus-, osoitin- ja hälytyspiirit on suojattava vioilta siten, että vika yhdessä ovipiirissä ei aiheuta vikaa missään muussa ovipiirissä. Oikosulut ja muut viat oven hälytys- tai osoitinpiireissä eivät saa johtaa kyseisen oven konekäyttöisen toiminnon menettämiseen. Järjestelyjen on oltava sellaisia, että vesivuoto laipiokannen alapuolisiin sähkövarusteisiin ei aiheuta oven avautumista.

Yksittäinen sähkövika konekäyttöisen vedenpitävän liukuoven konekäyttö- tai ohjausjärjestelmässä ei saa johtaa suljetun oven avautumiseen. Virransyötön saatavuutta on tarkkailtava jatkuvasti virtapiirin kohdassa, joka on mahdollisimman lähellä jokaista.7.3 kohdassa edellytettyä moottoria. Jokaisen tällaisen voimanlähteen menetyksen pitäisi laukaista äänimerkki- ja merkkivalohälytys komentosillan ohjauspöydässä.

Komentosillan ohjauspöydässä on oltava pääohjauskytkin kahta ohjaustapaa varten: ”paikallisohjaus”, joka sallii kaikkien ovien paikallisen avaamisen ja sulkemisen käytön jälkeen ilman automaattista sulkeutumista, ja ”ovet kiinni” -ohjaustapa, joka sulkee automaattisesti kaikki avoinna olevat ovet. ”Ovet kiinni” -ohjaustapa sallii oven paikallisen avaamisen, ja se sulkee oven automaattisesti heti, kun paikallinen ohjausmekanismi on vapautettu. Pääohjauskytkimen on tavallisesti oltava paikallisohjausasennossa. ”Ovet kiinni” -ohjaustapaa saa käyttää vain hätätilanteissa ja koekäytössä.

Komentosillan ohjauspöydässä on oltava jokaisen oven sijainnin osoittava diagrammi, jossa merkkivaloilla osoitetaan jokaisen oven osalta, onko se auki vai kiinni. Punainen valo osoittaa, että ovi on täysin auki, ja vihreä valo osoittaa, että ovi on täysin kiinni. Silloin, kun ovi suljetaan kaukosäätölaitteella, on oven sulkeutuminen osoitettava vilkkuvalla punaisella valolla. Osoittimiin tarvittavan virtapiirin on oltava ohjauspiiristä riippumaton jokaisessa ovessa.

Minkään oven avaaminen kaukosäätölaitteella keskusvalvonta-asemasta ei saa olla mahdollista.

Kaikki vedenpitävät ovet on merellä oltaessa pidettävä suljettuina, mutta ne voidaan avata merellä oltaessa.9.2 ja.9.3 kohdassa määritellyistä syistä. Vedenpitävät ovet, joiden leveys on 11 kohdan nojalla enemmän kuin 1,2 metriä, saa avata ainoastaan kyseisessä kohdassa eritellyissä olosuhteissa. Kaikkien ovien, jotka avataan tämän kohdan mukaisesti, on oltava valmiina välittömästi suljettaviksi.

Vedenpitävä ovi voidaan avata merellä oltaessa matkustajien ja laivaväen kulkemisen vuoksi tai, jos se on välttämätöntä, oven välittömässä läheisyydessä suoritettavan työn vuoksi. Ovi on suljettava välittömästi sen jälkeen, kun siitä on kuljettu, tai kun työ, jota varten ovi on auki, on päätetty.

Tiettyjen vedenpitävien ovien sallitaan olevan avoimina merellä oltaessa ainoastaan, jos sitä pidetään ehdottoman välttämättömänä; toisin sanoen sitä, että ovi on auki, pidetään olennaisen tärkeänä aluksen koneiston turvalliselle ja tehokkaalle toiminnalle tai sille, että matkustajat pääsevät kulkemaan tavallisissa olosuhteissa rajoittamatta koko matkustajille varatulla alueella. Lippuvaltion hallinto päättää kyseisestä asiasta harkittuaan tarkoin sen vaikutuksia aluksen toimintaan ja selviytymiskykyyn. Tällainen vedenpitävä ovi, jonka sallitaan olevan auki, on osoitettava selkeästi aluksen vakavuustiedoissa, ja sen on aina oltava valmiina välittömästi suljettavaksi.

Rakenteeltaan hyväksyttyjä vedenpitäviä ovia voidaan asentaa vedenpitäviin laipioihin, jotka erottavat toisistaan välikannen lastitiloja, jos lippuvaltion hallinto katsoo, että tällaiset ovet ovat olennaisen tärkeitä. Nämä ovet saavat olla sarana-, rulla- tai liukuovia, mutta ne eivät saa olla kauko-ohjattuja. Ne on sijoitettava mahdollisimman korkealle ja niin kauas aluksen sivulaidoituksesta kuin mahdollista, mutta missään tapauksessa ei sivua lähinnä olevan pystysuoran ovenpielen etäisyys laidoituksesta saa olla pienempi kuin viidennes aluksen leveydestä; kyseinen etäisyys on mitattava kohtisuoraan aluksen keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa.

Nämä ovet on suljettava ennen matkan alkua ja pidettävä suljettuina merellä oltaessa; kyseisten ovien avaamisen ajankohdasta satamassa ja sulkemisen ajankohdasta ennen aluksen lähtöä satamasta on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan. Jos tällaisen oven luokse voi päästä matkan aikana, on ovi varustettava laitteella, joka estää oven luvattoman avaamisen. Jos tällaisten ovien asentamista suunnitellaan, lippuvaltion hallinnon on erityisesti harkittava niiden lukumäärää ja järjestelyä.

Laipioissa ei sallita irrotettavia levyjä muualla kuin koneistotiloissa. Näiden levyjen on aina oltava paikoillaan ennen kuin alus lähtee satamasta, eikä niitä saa poistaa paikoiltaan merellä oltaessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä, ja silloinkin päällikön harkinnan mukaisesti. Lippuvaltion hallinto voi sallia jokaisessa poikittaisessa päälaipiossa ainoastaan yhden.7.1.2. kohdassa määritettyä liukuovea suuremman konekäyttöisen vedenpitävän liukuoven korvaamisen kyseisillä irrotettavilla levyillä sillä edellytyksellä, että kyseiset ovet suljetaan ennen kuin alus lähtee satamasta ja että niitä ei avata merellä oltaessa, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä ja silloinkin päällikön harkinnan mukaisesti. Kyseisten ovien ei tarvitse täyttää.7.1.4 kohdan 90 sekunnin aikavaatimusta, joka kuluu oven täydelliseen sulkemiseen käsikoneistoa käytettäessä. Kyseisten ovien avaamisesta ja sulkemisesta aluksen ollessa merellä tai satamassa on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

Tätä II-1/B-2/14 sääntöä sovelletaan matkustaja-aluksiin, jotka on suunniteltu tai muutettu kuljettamaan kuljetusajoneuvoja ja niiden henkilöstöä.

Jos tällaisessa aluksessa matkustajien kokonaislukumäärä, mukaan luettuna kuljetusajoneuvojen henkilöstö, ei ole suurempi kuin N = 12 + A/25, missä A = niiden tilojen kokonaiskansipinta-ala (neliömetreinä), jotka ovat käytettävissä kuljetusajoneuvojen kuljetukseen, ja missä vapaa korkeus ahtauspaikalla ja tällaisten tilojen sisäänpääsyn kohdalla on vähintään 4 metriä, sovelletaan II-1/B-2/13 säännön.10 kohdan määräyksiä vedenpitävistä ovista lukuun ottamatta sitä, että ovet voidaan lastitiloja osastoivissa vedenpitävissä laipioissa sijoittaa mille tasolle tahansa. Lisäksi vaaditaan, että komentosillalla on osoittimet, jotka automaattisesti näyttävät, milloin kukin ovi on kiinni ja kaikki ovien kiinnityslaitteet varmistettu.

Sovellettaessa tämän luvun määräyksiä tällaiseen alukseen on N se suurin matkustajalukumäärä, joka voidaan vahvistaa alukselle tämän II-1/B-2/14 säännön mukaisesti.

Aluksen ulkolaidoituksessa olevien aukkojen lukumäärä on rajoitettava niin pieneksi kuin se aluksen rakenteeseen ja tarkoitettuun käyttöön nähden on mahdollista.

Kaikkien ulkolaidoituksessa olevien aukkojen sulkemislaitteiden rakenteen ja tehokkuuden on vastattava niiden aiottua tarkoitusta ja sijoituspaikkaa.

Jollei voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräyksistä muuta johdu, valoventtiilejä ei saa sijoittaa siten, että niiden alareuna on alempana kuin laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntainen viiva, jonka alin kohta on 2,5 prosenttia aluksen leveydestä tai 500 millimetriä ylimmän osastoimislastiviivan yläpuolella, sen mukaan, kumpi on suurempi.

Kaikkien valoventtiilien, joiden alareunat ovat upporajan alapuolella, on oltava rakenteeltaan sellaisia, että niitä ei voi avata ilman aluksen päällikön suostumusta.

Jos välikannella jonkin.2.3 kohdassa mainitun valoventtiilin alareuna aluksen lähtiessä satamasta on sen viivan alapuolella, joka laipiokannen ulkoreunan kanssa yhdensuuntaisena on alimmassa kohdassaan 1,4 metriä lisättynä 2,5 prosentilla aluksen leveydestä vedenpinnan yläpuolella, on kaikki tämän välikannen valoventtiilit suljettava vedenpitävästi ja lukittava ennen kuin alus lähtee satamasta, eikä niitä saa avata ennen aluksen saapumista seuraavaan satamaan. Tätä kohtaa sovellettaessa voidaan tehdä tavanmukainen suolattoman veden vähennys.

Valoventtiilit ja niiden sokkoluukut, joiden luo matkan aikana ei pääse, on suljettava ja varmistettava ennen kuin alus lähtee satamasta.

Ulkolaidoituksessa olevien ylivuotosuppiloiden, viemäri- ja muiden samanlaisten aukkojen lukumäärä on pidettävä mahdollisimman pienenä joko yhdistämällä kuhunkin poistoputkeen mahdollisimman monta viemäri- tai muuta putkea tai jollakin muulla sopivalla tavalla.

Kaikki ulkolaidoituksessa olevat tulo- ja poistojohdot on varustettava tehokkailla laitteilla, joihin on helppo päästä käsiksi ja joilla voidaan estää veden pääsy alukseen vahingossa.

Jäljempänä.5 kohdassa mainitut poikkeukset huomioon ottaen on jokainen erillinen poistojohto, joka on viety ulkolaidoituksen läpi upporajan alapuolella olevista tiloista, varustettava joko yhdellä automaattisella takaiskuventtiilillä, jossa on laipiokannen yläpuolelta käsiteltävä tehokas sulkemislaite, tai vaihtoehtoisesti ilman mainittua sulkemislaitetta kahdella automaattisella takaiskuventtiilillä sillä edellytyksellä, että sisäpuolella oleva venttiili sijaitsee ylimmän osastoimisviivan yläpuolella ja että sen voi aina varmistaa käyttöolosuhteissa, ja lisäksi voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräyksiä on noudatettava.

Jos aluksessa on tehokkaalla sulkemislaitteella varustettu venttiili, sen käsittelypaikalle laipiokannen yläpuolelle on päästävä aina helposti ja se on varustettava laitteella, joka osoittaa, onko venttiili auki vai kiinni.

Voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen vaatimuksia sovelletaan poistojohtoihin, jotka on viety ulkolaidoituksen läpi upporajan yläpuolella olevista tiloista.

Veden ottoon merestä samoin kuin sen poistoon tarkoitetut koneistotilojen pää- ja apujohdot, jotka ovat yhteydessä koneiston toimintaan, on varustettava putkien ja ulkolaidoituksen tai putkien ja ulkolaidoitukseen kiinnitettyjen keskuslaatikoiden väliin asennetuilla helppopääsyisillä venttiileillä. Venttiilit saavat olla paikallisesti säädettäviä, ja niissä on oltava laitteet, jotka osoittavat, ovatko ne auki vai kiinni.

UUDET B-, C- ja D-LUOKAN ALUKSET:

Kaikkien tässä II-1/B-2/15 säännössä vaadittujen varusteiden ja venttiilien on oltava terästä, pronssia tai muuta hyväksyttyä sitkeää ainetta. Tavallisesta valuraudasta tai samanarvoisesta aineesta valmistettuja venttiilejä ei hyväksytä. Kaikkien tässä II-1/B-2/15 säännössä tarkoitettujen putkien on oltava terästä tai muuta samanarvoista lippuvaltion hallinnon hyväksymää ainetta.

Upporajan alapuolella olevien kulku- ja lastiporttien on oltava riittävän lujat. Ne on suljettava tehokkaasti ja varmistettava vedenpitäviksi ennen aluksen lähtöä satamasta ja pidettävä suljettuina aluksen ollessa merellä.

Tällaisia portteja ei missään tapauksessa saa sijoittaa niin, että niiden alin kohta on ylimmän osastoimislastiviivan alapuolella.

On toteutettava kaikki järkevät ja käytännössä mahdolliset toimenpiteet veden pääsyn ja leviämisen rajoittamiseksi laipiokannen yläpuolelle. Tällaiset toimenpiteet voivat käsittää osalaipioiden tai kehyskaarien asentamisen. Kun vedenpitäviä osalaipioita tai kehyskaaria asennetaan laipiokannelle pääosastoimislaipioiden yläpuolelle tai niiden välittömään läheisyyteen, niiden liitokset ulkolaidoitukseen ja laipiokanteen on tehtävä vedenpitäviksi rajoittamaan veden virtausta kantta pitkin aluksen ollessa kallistuneena vahingoittuneessa tilassa. Jos vedenpitävä osalaipio ei ole suoraan sen alapuolella olevan laipion kohdalla, välissä oleva laipiokansi on tehtävä täysin vedenpitäväksi.

Laipiokannen tai sen yläpuolella olevan kannen on oltava säätiivis. Kaikissa suojattoman sääkannen aukoissa on oltava riittävän korkeat ja lujat kehykset sekä tehokkaat laitteet, joilla aukot voidaan nopeasti sulkea säätiiviisti. Tyhjennysportteja, avoimia kaiteita tai ylivuotosuppiloita on oltava riittävästi veden poistamiseksi nopeasti sääkannelta kaikenlaisella säällä.

Olemassa olevissa B-luokan aluksissa ylärakenteeseen päättyvien ilmaputkien avoimen pään on oltava vähintään 1 metri vesiviivan yläpuolella aluksen ollessa kallistuneena 15 asteen kulmassa tai suurimmassa kallistuskulmassa suoraan laskemalla määritellyn vuodon välivaiheissa, suuremman mukaisesti. Vaihtoehtoisesti muista kuin öljysäiliöistä lähtevät ilmaputkien poistojohdot voidaan viedä ylärakenteen sivun läpi. Tämän kohdan määräykset eivät kuitenkaan saa rajoittaa voimassa olevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen määräysten noudattamista.

Valoventtiilien, kulku- ja lastiporttien sekä muiden ulkolaidoituksessa upporajan yläpuolella olevien aukkojen sulkemislaitteiden on oltava malliltaan ja rakenteeltaan tarkoituksenmukaiset ja riittävän lujat ottaen huomioon tilat, joihin ne on asennettu, sekä niiden sijainti suhteessa ylimpään osastoimislastiviivaan.

Kaikkiin valoventtiileihin niissä tiloissa, jotka ovat laipiokannen ja ensimmäisen sen yläpuolella olevan kannen välillä, on asennettava tarkoituksenmukaiset sisäpuoliset sokkoluukut, jotka voidaan helposti ja tehokkaasti sulkea ja varmistaa vedenpitäviksi.

Seuraavat upporajan yläpuolella sijaitsevat ovet on suljettava ja lukittava ennen kuin alus lähtee millekään matkalle, ja niiden on oltava suljettuina ja lukittuina kunnes alus on seuraavassa laiturissaan:

Lippuvaltion hallinto voi.1.1 ja.1.4 kohdan vaatimuksista huolimatta sallia tiettyjen ovien avaamisen päällikön harkinnan mukaisesti, jos se on tarpeen aluksen toiminnan tai matkustajien alukseen nousemisen tai aluksesta lähtemisen kannalta silloin, kun alus on turvallisesti ankkurissa ja sillä edellytyksellä, että aluksen turvallisuutta ei vaaranneta.

Päällikön on varmistettava, että.1 kohdassa tarkoitettu ovien avaamista ja sulkemista koskeva tehokas valvonta ja raportointijärjestelmä pannaan täytäntöön.

Päällikön on varmistettava ennen kuin alus jatkaa matkaa, että laivapäiväkirjaan tehdään merkintä II-1/B-2/22 säännön vaatimusten mukaisesti.1 kohdassa määriteltyjen ovien viimeisimmästä sulkemisajasta ja.2 kohdan mukaisesti tiettyjen ovien jokaisen avaamisen ajankohdasta.

Jäljempänä.1.2 ja.1.3 alakohdan määräysten mukaisesti kaikkien laipiokannen alapuolisiin tiloihin johtavien kulkuteiden matalimman kohdan on oltava vähintään 2,5 metriä laipiokannen yläpuolella;

jos laipiokannen alapuolisiin tiloihin kulkua varten on asennettu ajorampit, nämä aukot on voitava sulkea säätiiviisti veden tunkeutumisen estämiseksi alapuolelle ja niissä on oltava hälytyslaitteet ja osoittimet komentosillalla;

lippuvaltion hallinto voi sallia tiettyjen laipiokannen alapuolisiin tiloihin johtavien kulkuteiden asentamisen, jos ne ovat tarpeen aluksen toiminnan kannalta, esimerkiksi koneiston ja varastojen liikuttamisessa sillä edellytyksellä, että kyseiset kulkutiet tehdään vedenpitäviksi ja niissä on hälytyslaitteet ja osoittimet komentosillalla;

edellä.1.2 ja.1.3 alakohdassa tarkoitetut kulkutiet on suljettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle ja niiden on oltava suljettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa;

päällikön on varmistettava, että.1.2 ja.1.3 alakohdassa tarkoitettu ovien avaamista ja sulkemista koskeva tehokas valvonta- ja raportointijärjestelmä pannaan täytäntöön; ja

päällikön on varmistettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle, että.1.2 ja.1.3 alakohdassa tarkoitettujen kulkuteiden viimeisestä sulkemisajasta tehdään merkintä laivapäiväkirjaan II-1/B-2/22 säännön mukaisesti;

uusissa C-luokan ro-ro-matkustaja-aluksissa, joiden pituus on 40 metriä, ja uusissa D-luokan ro-ro-matkustaja-aluksissa voidaan.1.1–.1.6 kohdan vaatimusten sijaan noudattaa.2.1–.2.3 kohdan vaatimuksia sillä edellytyksellä, että kehysten ja kynnysten korkeudet ovat vähintään 600 mm avoimilla ro-ro-lastikansilla ja vähintään 380 mm suljetuilla ro-ro-lastikansilla.

Kaikista kulkuteistä, jotka johtavat ro-ro-kannelta laipiokannen alapuolisiin tiloihin, on tehtävä säätiiviit, ja komentosillalle on asennettava laitteet, jotka osoittavat, onko kulkutie auki vai kiinni;

kaikki tällaiset kulkutiet on suljettava ennen kuin alus lähtee laiturista millekään matkalle ja niiden on oltava suljettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa;

sen estämättä, mitä.2.2 alakohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi sallia, että jotkut kulkutiet avataan matkan aikana, mutta ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin kauttakulkuun tarvitaan tai kuin on aluksen olennaisen toiminnan kannalta tarpeen.

Kaikkien sellaisten poikittaisten ja pitkittäisten laipioiden, joiden katsotaan tehokkaasti keräävän ro-ro-kannelle kerääntynyttä merivettä, on oltava paikoillaan ja varmistettuina ennen kuin alus lähtee laiturista ja niiden on oltava paikoillaan ja varmistettuina kunnes alus on seuraavassa laiturissa.

Sen estämättä, mitä.1 kohdassa määrätään, lippuvaltion hallinto voi sallia joidenkin kulkuteiden avaamisen kyseisten laipioiden välillä matkan aikana, mutta ainoastaan niin pitkäksi ajaksi kuin on tarpeen kauttakulun sallimiseksi ja tarvittaessa aluksen olennaisen toiminnan vuoksi.

Jokaisella matkustaja-aluksella on aluksen valmistuttua suoritettava kallistuskoe ja määritettävä aluksen vakavuuden perustekijät. Aluksen päällikölle on annettava sellaiset lippuvaltion hallinnon hyväksymät tiedot, jotka ovat tarpeen hänelle, jotta hän voi nopealla ja yksinkertaisella menetelmällä saada tarkan selvityksen aluksen vakavuudesta erilaisissa käyttöolosuhteissa.

Jos aluksessa tehdään sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttavat päällikölle annettuihin vakavuustietoihin, on hänelle toimitettava oikaistut vakavuustiedot. Tarvittaessa alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe.

Säännöllisin, korkeintaan viiden vuoden väliajoin on suoritettava kevytpainon tarkastus todentamaan mahdolliset muutokset lastaamattoman aluksen uppoumassa ja pitkittäispainopisteessä. Alukselle on suoritettava uusi kallistuskoe, jos havaitaan tai oletetaan tyhjän aluksen uppoumassa yli kahden prosentin poikkeama tai pitkittäispainopisteessä yli yhden prosentin poikkeama aluksen pituudesta hyväksyttyihin vakavuustietoihin verrattuna.

Lippuvaltion hallinto voi vapauttaa tietyn aluksen kallistuskokeesta sillä edellytyksellä, että sen sisaraluksen kallistuskokeessa saadut vakavuuden perusarvot ovat käytettävissä ja lippuvaltion hallinnolle näytetään toteen, että näistä perusarvoista voidaan saada luotettavat vakavuustiedot vapautettua alusta varten. Viitataan meriturvallisuuskomitean kiertokirjeeseen MSC/Circ.1158.

Jos tarkka kallistuskoe ei ole mahdollinen, lastaamattoman aluksen uppouma ja painopiste on määritettävä kevytpainon tarkastuksella ja tarkalla laskemisella. Viitataan IMO:n vuoden 2000 suurnopeusalussäännöstön 2.7 säännössä oleviin tietoihin.

Komentosillalla on oltava osoittimet kaikille laidoitusoville, lastausoville ja muille sulkemislaitteille, jotka auki jätettyinä tai huonosti varmistettuina voisivat johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon. Osoitinjärjestelmä on suunniteltava toimintavarmuusperiaatteella (fail-safe) ja sen on osoitettava merkkivalolla, jos ovi ei ole täysin kiinni tai jos jokin varmistuslaitteista ei ole paikoillaan ja täysin lukittuna, ja äänimerkillä, jos kyseinen ovi tai sulkemislaitteet avautuvat tai varmistuslaitteet menevät pois paikoiltaan. Komentosillan osoitintaulussa on oltava ”satamassa/merellä” -toiminnolla varustettu valintakatkaisija, joka antaa äänimerkin komentosillalla, jos alus lähtee satamasta niin, että keulaportit, sisäportit, peräramppi, tai jotkut muut laidoitusovet eivät ole suljettuja tai jokin sulkemislaite ei ole oikeassa asennossaan. Osoitinjärjestelmän voimanlähteen on oltava riippumaton ovien käytön ja varmistamisen voimanlähteestä. Lippuvaltion hallinnon hyväksymää osoitinjärjestelmää, joka on asennettu olemassa oleviin aluksiin, ei tarvitse muuttaa.

On järjestettävä TV-kameravalvonta sekä vesivuodon ilmaisinjärjestelmä, jolla komentosillalle ja konevalvonta-asemalle osoitetaan jokainen sisä- ja ulkokeulaportin tai peräportin tai muiden laidoitusporttien kautta tapahtuva vuoto, joka voi johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon.

Erityistiloja ja ro-ro-lastitiloja on vartioitava jatkuvasti tai seurattava tehokkain keinoin, kuten TV-kameravalvonnalla siten, että kaikenlainen ajoneuvojen liikkuminen huonossa säässä ja matkustajien asiaton pääsy kyseisiin tiloihin havaitaan matkan aikana.

Aluksessa on oltava esillä asianmukaisessa paikassa yksityiskohtaiset toimintaohjeet kaikkien sellaisten laidoitusporttien, lastausporttien ja muiden sulkemislaitteiden sulkemiseksi ja varmistamiseksi, jotka auki jätettyinä tai varmistamattomina voisivat johtaa erityistilojen tai ro-ro-lastitilojen vuotoon.

Vedenpitävien ovien, valoventtiilien, venttiilien ja ylivuotosuppiloiden ja sulkemislaitteiden käyttöharjoitukset on pidettävä kerran viikossa.

Kaikkia merellä käytettäviä poikittaisissa päälaipioissa olevia vedenpitäviä ovia on kokeiltava päivittäin.

Vedenpitävät ovet ja kaikki niihin kuuluvat liikuttamiskoneistot ja osoittimet, kaikki venttiilit, joiden sulkeminen on tarpeen osaston saattamiseksi vedenpitäväksi, ja kaikki venttiilit, joiden käyttö on tarpeen vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan vauriotapauksissa, on tarkastettava merellä oltaessa määräajoin, vähintään kerran viikossa.

Kyseiset venttiilit, ovet ja mekanismit on merkittävä sopivalla tavalla sen varmistamiseksi, että niitä voidaan käyttää oikein mahdollisimman hyvän turvallisuuden takaamiseksi.

Saranaovet, irrotettavat levyt, valoventtiilit, kulkutiet ja lastiportit sekä muut aukot, jotka on asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti pidettävä suljettuina merellä, on suljettava ennen aluksen lähtöä satamasta. Sulkemisajasta ja avaamisajasta (jos avaaminen sallitaan asiaa koskevissa säännöissä) on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan.

Laivapäiväkirjaan on tehtävä merkintä kaikista II-1/B-2/21 säännön edellyttämistä harjoituksista ja tarkastuksista sekä tarkka merkintä kaikista mahdollisesti havaittavista puutteellisuuksista.

Ulkokansille, joille matkustajien pääsy on sallittu ja joilla ei ole riittävän korkeaa parraslaitaa, on asennettava kaiteet, joiden korkeus on vähintään 1 100 mm kannesta ja jotka on suunniteltu ja rakennettu siten, että estetään matkustajien kiipeäminen kaiteille ja putoaminen kannelta vahingossa.

Portaat ja porrastasanteet tällaisilla ulkokansilla on varustettava saman rakenteen omaavilla kaiteilla.

Koneistot, kattilat ja muut paineastiat sekä niihin kuuluvat putkistot ja varusteet on asennettava ja suojattava siten, että aluksessa oleviin ihmisiin kohdistuva vaara on mahdollisimman pieni, ottaen asianmukaisesti huomioon liikkuvat osat, kuumat pinnat ja muut vaaratekijät.

Aluksessa on oltava mahdollista ylläpitää kuljetuskoneiston normaali käyttö tai saattaa se uudelleen kuntoon, vaikka jokin olennaisista lisälaitteista tulisikin käyttökelvottomaksi.

Aluksessa on oltava laitteet, joilla varmistetaan, että koneisto saadaan käynnistettyä kuolleessa tilassa ilman ulkoista apua.

Aluksen pääkuljetuskoneiston sekä kaiken aluksen kululle ja turvallisuudelle olennaisen apukoneiston on alukseen asennettuna oltava suunniteltu toimimaan aluksen ollessa suorassa ja sen ollessa staattisissa olosuhteissa kallistuneena aina 15 asteeseen asti missä kulmassa tahansa kumpaan suuntaan tahansa sekä sen ollessa dynaamisissa olosuhteissa kallistuneena aina 22,5 asteeseen asti kumpaan suuntaan tahansa (keinuminen) ja samanaikaisesti keula-peräsuunnassa (hyskintä) aina 7,5 asteeseen asti.

Hätätilanteessa on oltava mahdollista pysäyttää kuljetuskoneisto ja potkuri sopivista paikoista konehuoneen / konehuoneen valvomon ulkopuolelta, esimerkiksi avokannelta tai ruorihytistä.

Polttoöljyn päiväsäiliöiden, selkeytyssäiliöiden ja voiteluöljysäiliöiden tuuletusputket on sijoitettava ja järjestettävä siten, että tuuletusputken rikkoutumisen välittömänä seurauksena ei ole meriveden tai sadeveden tunkeutumisen vaara. Jokaisella aluksella on oltava kaksi polttoöljyn päiväsäiliötä kutakin aluksella aluksen kuljetusta ja välttämättömiä järjestelmiä tai samanarvoisia järjestelyjä varten käytettyä polttoainetyyppiä varten; säiliöiden kapasiteetin on oltava riittävä vähintään 8 tunnin toimintaan B-luokan alusten osalta ja vähintään 4 tunnin toimintaan C- ja D-luokan alusten osalta kuljetuskoneiston toimiessa suurimmalla jatkuvalla teholla ja generaattorikoneiston ollessa normaalissa käyttökuormituksessa meriolosuhteissa.

Polttomoottorit, joiden sylinterin halkaisija on 200 mm tai kampikammion tilavuus on 0,6 m3 tai enemmän, on varustettava sopivan tyyppisillä kampikammioräjähdyksen varoventtiileillä, joilla on riittävä purkaustila. Varoventtiilit on sijoitettava siten tai varustettava laitteilla, jotka varmistavat, että niiden päästösuunta on sellainen, että henkilöstön vahingoittumisen mahdollisuudet on minimoitu.

Aluksessa on oltava tehokkaat tyhjennyslaitteet, jotka kaikissa käyttöolosuhteissa voivat imeä ja tyhjentää vedestä aluksen jokaisen vedenpitävän osaston, joka ei ole tarkoitettu pysyvästi makean veden, painolastiveden, polttoöljyn tai nestemäisen lastin kuljetukseen ja jota varten on olemassa erillinen toimiva pumppausjärjestelmä. Eristettyjen lastiruumien tyhjentämiseksi vedestä on oltava tehokkaat laitteet.

Saniteetti-, painolasti- ja yleispumput voidaan hyväksyä itsenäisiksi koneellisiksi tyhjennyspumpuiksi, jos ne on asianmukaisesti yhdistetty tyhjennysjärjestelmään.

Kaikkien tyhjennysputkien, jotka ovat polttoöljysäiliöissä tai niiden alla tai kattila- tai koneistotiloissa, mukaan lukien tilat, joissa on öljynselkeytyssäiliöitä tai polttoöljyn pumppuamiskoneistoja, on oltava terästä tai muuta sopivaa ainetta.

Tyhjennys- ja painolastipumppausjärjestelmät on tehtävä sellaisiksi, että vettä ei pääse merestä eikä painolastisäiliöistä lasti- tai koneistotiloihin eikä osastosta toiseen. Järjestelyiden on oltava sellaiset, että estetään tyhjennys- ja painolastijärjestelmiin liitettyjen syväsäiliöiden tahaton merivedellä täyttyminen, kun ne sisältävät lastia, tai tyhjentyminen tyhjennyspumppujen kautta, kun niissä on painolastivettä.

Kaikki tyhjennysjärjestelmään liittyvät venttiilikeskukset ja käsikäyttöiset venttiilit on sijoitettava paikkoihin, joihin on tavallisissa olosuhteissa helppo päästä.

Laipiokannella olevat suljetut lastitilat on voitava tyhjentää.

Jos laipiokannen varalaita on sellainen, että kannen reuna joutuu veden alle, kun alus kallistuu enemmän kuin 5 astetta, tyhjennys on järjestettävä riittävän monella sopivan kokoisella suoraan yli laidan johtavalla ylivuotosuppilolla, jotka on asennettu II-1/B-2/15 säännön vaatimusten mukaisesti.

Jos varalaita on sellainen, että laipiokannen reuna joutuu veden alle, kun alus kallistuu enintään 5 astetta, laipiokannella olevien suljettujen lastitilojen tyhjennys on johdettava riittävän kokoiseen sopivaan tilaan tai sopiviin tiloihin, joissa on korkeasta vedentasosta hälyttävä laite ja sopivat järjestelyt veden johtamiseksi yli laidan. Lisäksi on varmistettava, että

Ro-ro-kansilla ja autokansilla tyhjennyslaitteiston kapasiteetin on oltava riittävä siten, että paapuurin ja tyyrpuurin puoleiset ylivuotosuppilot, tyhjennysaukot jne. kykenevät poistamaan vesisumu- ja palopumpuista peräisin olevan vesimäärän, aluksen kallistus- ja viippausolosuhteet huomioon ottaen.

Jos matkustajien ja/tai laivaväen oleskelutiloissa on sprinklerijärjestelmiä ja paloposteja, niissä on oltava myös riittävä määrä ylivuotosuppiloita siten, että ne kykenevät poistamaan tilan sprinklerisuuttimista ja kahdesta suuttimella varustetusta paloletkusta peräisin olevan vesimäärän. Ylivuotosuppilot on sijoitettava tehokkaimpiin paikkoihin, esimerkiksi jokaiseen nurkkaan.

Edellä.1.1 kohdassa vaaditun tyhjennyslaitteiston on kyettävä toimimaan merivaurion jälkeen kaikissa käytännössä esiintyvissä olosuhteissa riippumatta siitä, onko alus suorassa vai kallistunut. Tätä tarkoitusta varten aluksessa on yleensä oltava imuputket sivuilla, lukuun ottamatta kapeita osastoja aluksen päissä, joissa yksi imuputki voi olla riittävä. Muodoltaan epätavallisissa osastoissa voidaan tarvita useampia imuputkia. On huolehdittava siitä, että vesi osastossa pääsee esteettä valumaan imuputkiin.

Koneelliset tyhjennyspumput on, jos tämä käytännössä on mahdollista, sijoitettava erillisiin vedenpitäviin osastoihin, ja niiden järjestelyn tai sijainnin on oltava sellainen, että kyseiset osastot eivät täyty vedellä saman vaurion johdosta. Jos pääkuljetuskoneisto, apukoneisto ja höyrykattilat sijaitsevat kahdessa tai useammassa vedenpitävässä osastossa, on tyhjennykseen käytettävät pumput mahdollisuuksien mukaan sijoitettava eri kohtiin näissä osastoissa.

Jokaisen vaaditun tyhjennyspumpun, lukuun ottamatta yksinomaan keula- ja peräsoppea varten tarkoitettuja lisäpumppuja, on voitava imeä vettä jokaisesta osastosta, joka.1.1 kohdan mukaisesti on voitava tyhjentää.

Jokaisen koneellisen tyhjennyspumpun on kyettävä pumppaamaan vaaditun suuruisessa päätyhjennysputkessa virtaavaa vettä vähintään 2 metrin sekuntinopeudella. Koneistotiloihin sijoitetuilla itsenäisillä koneellisilla tyhjennyspumpuilla on oltava välittömät imuputket näistä tiloista, kuitenkin niin, että samasta tilasta ei vaadita enempää kuin kaksi imuputkea. Jos tällaisia imuputkia on kaksi tai useampia, aluksen kummallakin sivulla on oltava vähintään yksi imuputki. Välittömät imuputket on sijoitettava tarkoituksenmukaisesti ja koneistotiloissa olevien välittömien imuputkien läpimitta ei saa olla päätyhjennysputkelta vaadittua pienempi.

Edellä.2.4 kohdassa vaadittujen välittömien imuputkien lisäksi on suurimmasta käytettävissä olevasta itsenäisestä konepumpusta vedettävä välitön varatyhjennysputki, jossa on takaiskuventtiili, koneistotilan alimmalle tyhjennystasolle; imuputken läpimitan on oltava yhtä suuri kuin käytetyn pumpun pääimuputken läpimitta.

Meriveden tuloputken ja välittömien imuputkien venttiilien karojen on ulotuttava riittävän korkealle konehuoneen turkkitason yläpuolelle.

Tyhjennys-imuputkiston on pumppuliitäntöihin asti oltava kokonaan muista putkistoista erillinen.

Päätyhjennysputken ja sen haarautumien halkaisija ”d” on laskettava seuraavassa esitettyjen kaavojen mukaisesti. Päätyhjennysputken todellinen sisähalkaisija saadaan kuitenkin pyöristää lippuvaltion hallinnon hyväksymän lähimmän standardimitan mukaiseksi:

päätyhjennysputki:

tyhjennysputkien haarautumat kokoomasäiliöiden ja imuputkien välillä:

jossa

On toteutettava toimenpiteet sen estämiseksi, että tyhjennysputkella varustettu osasto täyttyy vedellä, jos tyhjennysputki jossakin toisessa osastossa yhteentörmäyksessä tai karilleajossa katkeaa tai muutoin vahingoittuu. Tässä tarkoituksessa on putki, jos se joltakin kohdaltaan on lähempänä aluksen sivua kuin viidennes aluksen leveydestä (mitattuna kohtisuoraan keskiviivaa vastaan ylimmän osastoimislastiviivan tasossa) tai jos se on putkitunnelissa, varustettava takaiskuventtiilillä siinä osastossa, jossa sen avoin pää on.

Kaikki tyhjennysjärjestelmään kuuluvat venttiilikeskukset, hanat ja venttiilit on sijoitettava siten, että yhtä tyhjennyspumppua voidaan vuodon sattuessa käyttää tyhjentämään mitä tahansa osastoa; tämän lisäksi ei pumpun tai sen ja päätyhjennysputken välisen putken vahingoittuminen sen viivan laidanpuolella, joka on vedetty aluksen leveyden viidenneksen päähän laidoituksesta, saa saattaa tyhjennysjärjestelmää toimintakyvyttömäksi. Jos aluksessa on vain yksi kaikille pumpuille yhteinen putkijärjestelmä, on tyhjennysputkien säätämiseen käytettäviä venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta. Jos päätyhjennysjärjestelmän lisäksi on olemassa varatyhjennysjärjestelmä, on sen oltava riippumaton päätyhjennysjärjestelmästä ja niin järjestetty, että yksi pumppu kykenee imemään vettä mistä tahansa osastosta veden tunkeutuessa sinne, kuten.2.1 kohdassa esitetään; tässä tapauksessa on vain varatyhjennysjärjestelmän käyttöä varten tarvittavia venttiilejä voitava käsitellä laipiokannen yläpuolelta.

Kaikkien.2.10 kohdassa mainittujen, laipiokannen yläpuolelta käsiteltävissä olevien hanojen ja venttiilien säätölaitteet on selvästi merkittävä niiden käyttöpaikalla ja varustettava laitteilla, jotka näyttävät, ovatko ne auki vai kiinni.

Aluksella on oltava riittävästi tehoa taaksepäin kulkua varten niin, että alusta voidaan asianmukaisesti ohjailla kaikissa normaaleissa olosuhteissa.

Koneiston kyky muuttaa potkurin työnnön suuntaa riittävän nopeasti, jotta alus voidaan pysäyttää riittävän lyhyellä matkalla suurimmasta kulkunopeudesta eteenpäin, on osoitettava ja todistettava kirjallisesti.

Aluksessa on päällikön tai vastuullisen henkilöstön saatavilla oltava tiedot kokeissa todetuista pysäyttämisajoista, ohjaussuunnista ja välimatkoista sekä useampipotkurisissa aluksissa kokeisiin perustuvat tiedot aluksen ohjaus- ja liikuntakyvystä, kun yksi tai useampi potkuri on toimintakyvytön.

Jokaisessa aluksessa on oltava tehokas pää- ja apuohjausjärjestelmä. Pääohjausjärjestelmä ja apuohjausjärjestelmä on asennettava siten, että jos toinen menee epäkuntoon, se ei tee toista toimintakyvyttömäksi.

Pääohjauslaitteen ja peräsintukin, jos se on asennettu, on

Apuohjauslaitteen, jos sellainen on asennettu, on

Ohjauslaitteiden voimanantoyksiköiden on

Jos pääohjauslaitteeseen kuuluu kaksi tai useampia samanlaisia voimanantoyksiköitä, ei apuohjauslaitteita tarvita, sillä edellytyksellä, että

Aluksessa on oltava ohjauslaitteen tarkkailulaite

Komentosillalta käytettävän pää- ja apuohjauslaitteen valvontajärjestelmän on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

Tämän II-1/C/6 säännön ja II-1/C/7 säännön mukaiset sähköiset virtapiirit ja ohjauksen valvontajärjestelmät niihin liittyvine osineen, kaapeleineen ja putkineen on koko pituudeltaan pidettävä mahdollisimman hyvin erillään toisistaan.

Komentosillan ja ohjauskonehuoneen tai vaihtoehtoisen ohjauspaikan välillä on oltava viestintäyhteys.

Peräsimen (peräsinten) kulman on

Hydrauliseen konevoimalla toimivaan ohjauslaitteeseen on kuuluttava

Ohjauskonehuoneeseen on

Komentosillalle ja sopivaan pääkoneiston tarkkailukohtaan on asennettava laite, joka osoittaa, että sähkökäyttöisen ja sähköhydraulisen ohjauslaitteen moottorit ovat käynnissä.

Jokaisella sähkökäyttöisellä ja sähköhydraulisella ohjauslaitteella, johon kuuluu yksi tai useampia käyttövoimayksiköitä, on oltava vähintään kaksi yksinomaan tähän tarkoitukseen osoitettua virtapiiriä, joihin virta tulee suoraan pääkytkintaulusta. Yhteen virtapiiriin saa virta kuitenkin tulla varakytkintaulusta. Sähkökäyttöinen tai sähköhydraulinen apuohjauslaite, joka liittyy sähkökäyttöiseen tai sähköhydrauliseen pääohjauslaitteeseen, saadaan kytkeä yhteen tähän pääohjauslaitteeseen virtaa syöttävään virtapiiriin. Sähkökäyttöiseen tai sähköhydrauliseen ohjauslaitteeseen virtaa toimittavat virtapiirit on mitoitettava siten, että ne kykenevät käyttämään kaikkia niitä moottoreita, jotka voidaan yhtaikaa liittää niihin, ja joiden samanaikainen käyttö saattaa olla tarpeen.

Sähkökäyttöisten ja sähköhydraulisten ohjauslaitteiden virtapiirit ja moottorit on varustettava oikosulkusuojauksella ja ylikuormitushälyttimellä. Jos laite käsittää myös käynnistysvirran kattavan ylivirtasuojauksen, sen on katettava vähintään kaksinkertaisesti näin suojatun moottorin tai virtapiirin täyskuormitus, ja suojaus on järjestettävä siten, että kyseeseen tulevat käynnistysvirrat eivät häiriinny.

Jos II-1/C/6 säännön.3.3 alakohdassa voimakoneella toimivaksi edellytetty apuohjauslaite ei ole sähkökäyttöinen tai sen käyttövoimaa antava sähkömoottori on ensisijaisesti tarkoitettu muuhun käyttöön, voi pääohjauslaitteen virransyöttö tapahtua yhdestä virtapiiristä pääkytkintaulusta. Jos tällainen ensisijaisesti muuhun käyttöön tarkoitettu sähkömoottori on tällaisen apuohjauslaitteen voimalähteenä, voi lippuvaltion viranomainen myöntää poikkeamisen.3 vaatimuksista, jos se hyväksyy suojausjärjestelyt ja katsoo apuohjauslaitteita koskevat II-1/C/6 säännön.4 kohdan vaatimukset täytetyiksi.

Aluksen kuljettamiselle ja turvallisuudelle olennaiset pää- ja apukoneistot on varustettava tehokkailla käyttö- ja valvontalaitteilla.

Jos komentosillalla on kuljetuskoneiston kauko-ohjaus ja konetilat on tarkoitettu miehitetyiksi, on noudatettava seuraavaa:

Jos pääkuljetuskoneistossa ja siihen kuuluvissa laitteissa, sähköenergian päälähteet mukaan lukien, on eriasteisia automaattisia ja kaukosäätöisiä laitteita, ja niitä jatkuvasti valvotaan manuaalisesti valvomosta, on järjestelyt ja säätölaitteet suunniteltava, varustettava ja asennettava siten, että koneiston käyttö on yhtä turvallista ja tehokasta kuin se koneiston välittömässä valvonnassa on; tätä tarkoitusta varten sovelletaan II-1/E/1–II-1/E/5 sääntöä soveltuvin osin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden tilojen suojaamiseen tulipalolta ja vedellä täyttymiseltä.

Automaattisiin käynnistys-, käyttö- ja valvontajärjestelmiin tulee yleensä sisältyä mahdollisuus automaattisten säätöjen manuaaliseen ohittamiseen. Häiriö tai vika missä tahansa tällaisen laitteiston osassa ei saa estää manuaalista ohittamista.

Kuljettamiselle, valvonnalle ja turvallisuudelle olennaiset pää- ja apukoneistot on varustettava tehokkailla käyttö- ja valvontalaitteilla. Kaikkien aluksen kuljettamiselle, valvonnalle ja turvallisuudelle olennaisten valvontajärjestelmien on oltava riippumattomia tai siten suunniteltuja, että jos yksi järjestelmistä menee epäkuntoon, se ei vaikuta heikentävästi toisen järjestelmän suorituskykyyn.

Jos kuljetuskoneistoa voidaan kaukosäätää komentosillalta, on noudatettava seuraavaa:

Jos pääkuljetuskoneistossa ja siihen kuuluvissa laitteissa, sähköenergian päälähteet mukaan lukien, on eriasteisia automaattisia ja kaukosäätöisiä laitteita, ja niitä jatkuvasti valvotaan manuaalisesti valvomosta, on järjestelyt ja säätölaitteet suunniteltava, varustettava ja asennettava siten, että koneiston käyttö on yhtä turvallista ja tehokasta kuin se koneiston välittömässä valvonnassa on; tätä tarkoitusta varten sovelletaan II-1/E/1–II-1/E/5 sääntöä soveltuvin osin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden tilojen suojaamiseen tulipalolta ja vedellä täyttymiseltä.

Automaattisiin käynnistys-, käyttö- ja valvontajärjestelmiin tulee yleensä sisältyä mahdollisuus automaattisten säätöjen manuaaliseen ohittamiseen. Häiriö tai vika missä tahansa tällaisen laitteiston osassa ei saa estää manuaalista ohittamista.

Uusissa B-, C- ja D-luokan aluksissa, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen, olevat automaattijärjestelmät on suunniteltava siten, että vahtipäällystö saa uhkaavasta tai välittömästä kuljetuskoneiston toiminnan hidastumisesta tai pysähtymisestä ajoissa varoituksen niin, että voidaan arvioida navigointiolosuhteet hätätilanteessa. Näissä järjestelmissä on erityisesti oltava valvonta-, seuranta-, ilmoitus- ja hälytystoiminto ja niiden on voitava turvallisuussyistä hidastaa kuljetuslaitteiston toimintaa tai pysäyttää se sekä mahdollistaa vahtipäällystön manuaaliset toimenpiteet, paitsi tapauksissa, joissa ne saattaisivat kuljetuskoneen ja/tai -laitteen nopeasti epäkuntoon, esimerkiksi ylinopeustapauksessa.

Jokainen höyryputki ja siihen liittyvä kiinnike, mistä höyry saattaa kulkea, on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että se kestää suurinta mahdollista työpainetta, joka siihen saattaa kohdistua.

Kunkin höyryputken valuttamiseen on oltava laitteet, jos siinä muuten saattaa ilmetä vaarallista vesi-iskuja.

Jos höyryputki tai siihen liittyvä kiinnike voi jostakin lähteestä saada höyryä suuremmalla paineella kuin mitä varten se on suunniteltu, on siihen asennettava sopiva paineenalennusventtiili, varoventtiili ja painemittari.

Jokaisessa aluksessa on oltava laitteet, joilla estetään ylipaineen syntyminen mihin tahansa paineilmalaitteiston osaan, ja kaikkialla missä vesivaippa tai kotelo ilmakompressorin tai jäähdyttäjän ympärillä saattaa joutua vaaralliseen ylipainetilaan mahdollisessa paineilmalaitteiston osan vuodossa. Kaikissa laitteistoissa on oltava sopivat paineensäätöjärjestelyt.

Pääkuljetuspolttomoottorin pääasialliset käynnistysilmalaitteet on riittävästi suojattava käynnistysilmaputkissa tapahtuvien takaiskujen ja sisäisten räjähdyksien vaikutuksilta.

Kaikkien käynnistysilmakompressoreista lähtevien ilmaputkien on johdettava suoraan käynnistysilmasäiliöihin, ja kaikkien näistä ilmasäiliöstä pää- ja apukoneisiin johtavien käynnistysilmaputkien on oltava kompressorista lähtevistä putkista täysin erillään.

Järjestelyiden on oltava sellaiset, että öljyn pääsy paineilmalaitteistoon vähenee mahdollisimman pieneksi ja että laitteisto voidaan tyhjentää ja kuivata.

Matkustaja- ja tavarahissien on mitoitukseltaan, suunnittelultaan ja matkustajien lukumäärän ja/tai tavaramäärän osalta oltava lippuvaltion hallinnon kutakin yksittäistä tapausta ja kunkin tyyppistä hissin koneistoa varten antamien määräysten mukaiset.

Asennuspiirustusten ja huolto-ohjeiden, joihin sisältyvät määräaikaisia tarkastuksia koskevat määräykset, on oltava lippuvaltion hallinnon hyväksymiä, ja se tarkastaa ja hyväksyy hissin koneistoineen ennen hissin käyttöönottoa.

Lippuvaltion hallinto myöntää hyväksynnän jälkeen todistuksen, joka on säilytettävä aluksella.

Lippuvaltion hallinto voi sallia, että hallinnon valtuuttama asiantuntija tai hyväksytty laitos suorittaa määräaikaistarkastukset.

Sähkölaitteiden on oltava sellaiset, että

Lippuvaltion hallinnon on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen tämän osan sähkölaitteita koskevien määräysten yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen ( 7 ).

Uudet C- ja D-luokan alukset, joissa sähköenergia on ainoa voimanlähde aluksen turvallisuudelle olennaisten aputoimintojen ylläpitämiseksi, sekä uudet ja olemassa olevat B-luokan alukset, joissa sähköenergia on ainoa voimanlähde aluksen turvallisuudelle ja kuljettamiselle olennaisten aputoimintojen ylläpitämiseksi, on varustettava kahdella tai useammalla päägeneraattorikoneistolla, joiden teho on sellainen, että edellä mainitut toiminnot voidaan pitää toiminnassa, vaikka toinen näistä koneistoista on epäkunnossa.

Sähköenergian päälähteestä on syötettävä sähkövalaistuksen pääjärjestelmää, joka valaisee kaikkia niitä aluksen osia, joihin matkustajat tai laivaväki yleensä pääsevät ja joita he käyttävät.

Sähkövalaistuksen pääjärjestelmän on oltava niin järjestetty, että tulipalo tai muu vaurio tiloissa, joissa on sähköenergian päälähde, siihen mahdollisesti liittyvät muuntolaitteet, pääkytkintaulu ja valaistuksen pääkytkintaulu, eivät tee II-1/D/3 säännössä vaadittua hätävalaistusjärjestelmää toimintakyvyttömäksi.

Hätävalaistusjärjestelmän on oltava niin järjestetty, että tulipalo tai muu vaurio tiloissa, joissa on sähköenergian varalähde, siihen mahdollisesti liittyvät muuntolaitteet, varakytkintaulu ja valaistuksen varakytkintaulu, eivät tee tässä II-1/D/2 säännössä vaadittua päävalaistusjärjestelmää toimintakyvyttömäksi.

Pääkytkintaulu on sijoitettava yhteen päägeneraattoriasemaan nähden ja mahdollisuuksien mukaan siten, että ainoastaan tulipalo tai muu vaurio siinä tilassa, jossa generaattorikoneisto ja kytkintaulu sijaitsevat, voi vaikuttaa normaaliin sähkön kehitykseen.

B-, C- ja D-luokan aluksissa, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen, on oltava poistumistien selvästi näyttävä lisävalaistus kaikissa hyteissä, jotta hytissä olijat voivat löytää tiensä ovelle. Kyseisen valaistuksen, joka voidaan kytkeä sähköenergian varalähteeseen tai jossa voi olla itsenäinen sähköenergian lähde kussakin hytissä, on kytkeydyttävä päälle automaattisesti, jos tavanomainen hyttivalaistus lakkaa toimimasta, ja oltava tämän jälkeen päällä vähintään 30 minuuttia.

Jokaisessa aluksessa on oltava laipiokannen yläpuolella itsenäinen sähköenergian varalähde sekä varakytkintaulu helppopääsyisessä tilassa, joka ei rajaudu A-kategorian koneistotilojen osastoiviin rakenteisiin eikä niihin tiloihin, jotka sisältävät sähköenergian päälähteen tai varakytkintaulun.

Sähköenergian varalähde voi olla joko akkuparisto, joka täyttää.5 kohdan vaatimukset ilman uudelleenlatausta tai liiallista jännitteen alenemista, tai.5 kohdan vaatimukset täyttävä polttomoottorikäyttöinen generaattori, jossa on oma varasto polttoainetta, jonka leimahduspiste on vähintään 43 °C, ja automaattinen käynnistysjärjestelmä uusien alusten osalta ja hyväksytty käynnistysjärjestelmä olemassa olevien alusten osalta sekä.6 kohdan mukainen väliaikainen sähköenergian varalähde.

Sähköenergian varalähde on järjestettävä niin, että se toimii tehokkaasti, kun aluksella on 22,5 asteen kallistuma ja 10 asteen viippaus tasapainoisesta kölistä. Hätägeneraattorikoneiston (-koneistojen) on oltava helposti käynnistettävissä kaikissa kylmissä olosuhteissa ja niiden on uusissa aluksissa kyettävä käynnistymään automaattisesti.

Varakytkintaulun on oltava mahdollisimman lähellä sähköenergian varalähdettä.

Edellä.1 kohdassa vaadittavan sähköenergian varalähteen

Edellä.2 kohdan edellyttämän sähköenergian väliaikaisen hätälähteen on käsitettävä hätätilanteessa käyttöä varten sopivaan paikkaan sijoitettu akkuparisto, jonka on riitettävä ilman uudelleenlatausta tai liiallista jännitteen alenemista puolen tunnin ajan seuraaviin toimintoihin:

B-, C- JA D-LUOKAN ALUKSET, JOTKA ON RAKENNETTU 1 PÄIVÄNÄ TAMMIKUUTA 2003 TAI SEN JÄLKEEN:

kaikki matkustajien yhteiset tilat ja käytävät on varustettava lisähätävalaistuksella, joka voi toimia vähintään kolme tuntia kaikkien muiden sähköenergialähteiden mentyä epäkuntoon ja missä kallistumistilanteessa tahansa. Valaistuksen on oltava sellainen, että poistumisteille pääsy on selvästi nähtävissä. Lisävalaistuksen voimanlähteen on muodostuttava valaistusyksiköiden sisälle sijoitetuista akkuparistoista, joita jatkuvasti ladataan mahdollisuuksien mukaan varakytkintaulusta. Vaihtoehtoisesti lippuvaltion hallinto voi hyväksyä minkä tahansa vähintään yhtä tehokkaan valaistustavan. Lisävalaistuksen on oltava sellainen, että mikä tahansa lampussa oleva vika tulee välittömästi esille. Jokainen käytössä oleva akku on vaihdettava aikavälein, joissa otetaan huomioon niille ominainen toiminta-aika niitä ympäröivissä oloissa, joissa niiden on toimittava; ja

kannettava ladattava paristokäyttöinen lamppu on sijoitettava jokaiseen henkilöstötilan käytävään, virkistystilaan ja jokaiseen tavallisesti miehitettyyn työtilaan, paitsi jos aluksessa on.1 alakohdassa vaadittu lisähätävalaistus.

Sähkökoneiden ja -laitteiden suojaamattomat metalliosat, joita ei ole tarkoitettu jännitteisiksi, mutta jotka voivat häiriötilassa saada jännitteen, on maadoitettava, paitsi milloin kyseiset koneet tai laitteet ovat

Kaikki sähkölaitteet on rakennettava ja asennettava siten, etteivät ne käsiteltäessä tai kosketettaessa normaaliin tapaan aiheuta vahinkoa.

Kytkintaulujen sivut ja takaosa sekä tarvittaessa etuosa, on sopivalla tavalla suojattava. Suojaamattomia jännitteisiä osia, joiden jännite maata vastaan ylittää 1.1 kohdassa määritetyn jännitteen, ei saa asentaa näiden kytkintaulujen etusivulle. Jos on tarpeen, on johtamattomia mattoja tai ritilöitä asetettava kytkintaulun etu- ja takaosaan.

Jakelujärjestelmässä, jossa ei ole maadoitusta, on oltava laite, joka jatkuvasti valvoo maadoituseristystä ja antaa äänimerkin tai näyttää merkkivaloa, jos eristysarvot ovat poikkeuksellisen alhaiset.

Kaikkien sähkökaapeleiden metallisuojavaippojen ja -maadoitusvaippojen on oltava sähköisesti johtavia ja ne on maadoitettava.

Kaikkien laitteiden ulkopuolisten sähkökaapeleiden ja johtojen on oltava vähintään huonosti palavaa tyyppiä, ja ne on asennettava siten, etteivät niiden alkuperäiset paloa hidastavat ominaisuudet huonone. Lippuvaltion hallinto voi tarvittaessa erityistä sovellusta varten sallia sellaisten erityistyyppisten kaapeleiden, kuten radiotaajuuskaapeleiden käytön, jotka eivät ole edellisen mukaisia.

Erittäin tärkeitä tai hätäsyöttöjä, valaistusta, sisäisiä viestintäyhteyksiä tai merkinantoa palvelevat kaapelit ja johdot on kuljetettava mahdollisimman kaukana keittiöistä, pesuloista, A-kategorian koneistotiloista ja niiden kuiluista ja muista suuren palovaaran alueista. Uusien ja olemassa olevien ro-ro-matkustaja-alusten yleishälytysjärjestelmän ja yleisen kuulutusjärjestelmän kaapelointi, joka on asennettu 1 päivänä heinäkuuta 1998 tai sen jälkeen, pitää hyväksyttää lippuvaltion hallinnolla ottaen huomioon IMO:n suositukset. Palopumput varakytkintauluun yhdistävien kaapeleiden on oltava palonkestäviä, jos ne kulkevat suuren palovaaran alueiden läpi. Aina kun on mahdollista, kaikki tällaiset kaapelit olisi kuljetettava siten, että laipioiden kuumeneminen, joka saattaa johtua sen viereisessä tilassa olevasta tulipalosta, ei saata niitä toimintakelvottomiksi.

Kaapelit ja johdot on asennettava ja kiinnitettävä siten, etteivät ne pääse hankautumaan tai muutoin vahingoittumaan. Kaikkien johtimien päät ja liitokset on tehtävä siten, etteivät niiden alkuperäiset sähköiset, mekaaniset, paloa hidastavat ja tarvittaessa palonkestävät ominaisuudet muutu.

Jokainen erillinen virtapiiri on suojattava oikosululta ja ylikuormitukselta, jollei II-1/C/6 ja II-1/C/7 säännössä toisin sallita.

Valaistusvarusteet on sijoitettava siten, että estetään kaapeleita ja johtoja mahdollisesti vahingoittava lämpötilan nousu sekä ympäröivän materiaalin ylikuumeneminen.

Akkuparistot on asianmukaisesti suojattava ja ensisijaisesti niiden sijoituspaikkana käytettyjen tilojen on oltava tarkoituksenmukaisesti rakennettuja ja niissä on oltava tehokas ilmanvaihto.

Sähkö- ja muita laitteita, jotka saattavat muodostaa syttyvien höyryjen syttymislähteen, ei sallita näissä tiloissa.

Jakelujärjestelmän on oltava niin järjestetty, että tulipalo millä tahansa II-2/A/2 säännön.9 kohdan mukaisesti määritellyllä pystysuuntaisella päävyöhykkeellä ei haittaa turvallisuuden kannalta olennaisia toimintoja millään muulla tällaisella vyöhykkeellä. Tämä vaatimus täyttyy, jos tällaisen vyöhykkeen läpi kulkevat pää- ja varasyöttökaapelit pidetään mahdollisimman kaukana toisistaan niin pysty- kuin vaakatasossakin.

Sähkölaitteita ei saa asentaa tiloihin, joihin saattaa kertyä syttyviä seoksia, kuten pääasiassa akkuparistoille tarkoitettuihin osastoihin, maalivarastoihin, asetyleenivarastoihin tai vastaaviin paikkoihin, jollei hallinto katso kyseisten laitteiden olevan

Aluksen järjestelyiden on oltava sellaiset, että aluksen turvallisuus kaikissa käyttöolosuhteissa, ohjaus mukaan lukien, on yhtä hyvä kuin sellaisilla aluksilla, joilla on miehitetty konehuone.

On varmistettava, että laitteiden toiminta on luotettavaa ja että säännölliset tarkastukset ja rutiinikokeet on tyydyttävästi järjestetty jatkuvan luotettavan toiminnan varmistamiseksi.

Jokaisessa aluksessa on oltava asiakirjat, joista ilmenee aluksen toimintakyky ajoittain miehittämättömillä koneistotiloilla.

Aluksessa on oltava laitteet, joilla varhaisessa vaiheessa voidaan havaita tulipalo ja antaa hälytys sen sattuessa:

Polttomoottorit, joiden teho on vähintään 2 250 kW tai sylinterin halkaisija yli 300 mm, on varustettava kampikammion öljysumun ilmaisimilla tai laakerien lämpötila-antureilla taikka vastaavilla laitteilla.

Ajoittain miehittämättömien koneistotilojen pohjakaivot on sijoitettava ja niitä on valvottava siten, että tavanomaisissa kallistus- ja viippauskulmissa havaitaan nesteiden kerääntyminen, ja niiden on oltava kylliksi suuret vetämään helposti miehittämättömän jakson aikana normaalisti kerääntyvät nesteet.

Jos aluksen tyhjennyspumput ovat automaattisesti käynnistyviä, on aluksessa oltava laitteet, jotka osoittavat milloin nesteentulo ylittää pumpun tyhjennyskapasiteetin, tai milloin pumppu toimii normaalia useammin. Tällaisissa tapauksissa voidaan sallia käytettäväksi pienempiä tyhjennyskaivoja tarkoituksenmukaisen ajanjakson kattamiseksi. Milloin aluksessa on automaattisesti toimivat tyhjennyspumput, on erityistä huomiota kiinnitettävä öljyntorjuntaan kuuluviin vaatimuksiin.

Merivedenottoaukkoon, vesiviivan alapuolella sijaitsevaan poistoaukkoon tai pilssin tyhjennysjärjestelmään kuuluvan venttiilin tai hanan säätimien on sijaittava siten, että veden valuessa kyseiseen tilaan on riittävästi aikaa käyttää niitä, ottaen huomioon niiden luokse pääsemiseen ja niiden käyttämiseen todennäköisesti tarvittavan ajan. Jos tämän tilan mahdollinen täyttymä aluksen ollessa täydessä lastissa niin edellyttää, on varmistettava, että säätimiä voidaan käyttää tätä tasoa ylempänä olevasta paikasta.

Potkurien pyörimisnopeuden, työntösuunnan ja soveltuvin osin nousun on kaikissa olosuhteissa, ohjailu mukaan lukien, oltava täysin säädettävissä komentosillalta.

Komentosillalta tulevien konekäskyjen on oltava havaittavissa pääkoneiston valvomossa tai kuljetuskoneiston valvontapaikassa, riippuen siitä kumpi aluksessa on.

Kuljetuskoneistoa on voitava kaukosäätää vain yhdestä paikasta kerrallaan; tällaisissa paikoissa saa olla toisiinsa liitettyjä valvontapisteitä. Kussakin säätöpaikassa on oltava laite, joka osoittaa, mistä paikasta kuljetuskoneistoa kulloinkin säädetään. Säädön siirtäminen komentosillan ja koneistotilojen välillä on oltava mahdollista tehdä ainoastaan pääkoneistotilasta tai pääkoneiston valvomosta. Siirtolaitteiston on toimittava siten, että potkurityöntöön ei tule huomattavia muutoksia siirrettäessä säätö paikasta toiseen.

Kaikkea aluksen turvalliselle käytölle olennaista koneistoa on voitava säätää paikallisesti, myös siinä tapauksessa, että jokin osa automaatti- tai kaukosäätölaitteistosta menee epäkuntoon.

Kaukosäätöisen automaattisen valvontajärjestelmän on oltava siten suunniteltu, että häiriö sen toiminnassa aiheuttaa hälytyksen. Potkurin ennalta säädetyn nopeuden ja työntösuunnan on pysyttävä ennallaan, kunnes paikallinen säätö on toiminnassa, paitsi jos tällaista järjestelyä ei pidetä tarkoituksenmukaisena.

Komentosillalla on oltava osoittimet, jotka näyttävät

Riittävän käynnistysilmanpaineen varmistamiseksi on peräkkäisten epäonnistuneiden automaattisten käynnistysyritysten lukumäärää rajoitettava. Alhaisen käynnistysilmanpaineen osoittamiseksi on tultava hälytys ilmanpaineessa, jolloin kuljetuskoneiston käynnistäminen on vielä mahdollista.

Aluksessa on oltava hälytysjärjestelmä, joka osoittaa kaikki korjaamista vaativat viat ja häiriöt ja joka

Hälytysjärjestelmän on oltava jatkuvasti toiminnassa, ja sen on automaattisesti saatava käyttövoimansa varavoimanlähteestä, jos normaali voimanlähde lakkaa toimimasta.

Hälytysjärjestelmän normaalissa voimanlähteessä oleva häiriö on osoitettava hälytyksellä.

Hälytysjärjestelmän on voitava samanaikaisesti osoittaa useampi kuin yksi vika tai häiriö, eikä yhden hälytyksen kuittaus saa estää toista hälytystä tulemasta.

Edellä.1 kohdassa tarkoitetuissa paikoissa tapahtuvan hälytyksen kuittauksen on näyttävä myös niissä paikoissa, joissa hälytys näkyy. Hälytysäänen on oltava päällä, kunnes hälytys on kuitattu, ja yksittäisten hälytysten merkkivalojen on oltava päällä, kunnes vika tai häiriö on korjattu, jolloin hälytysjärjestelmän on automaattisesti palattava normaaliin käyttötilaansa.

Sähköenergian päälähteen on oltava seuraavan mukainen:

Jos muita aluksen kuljettamiselle olennaisia apukoneita varten tarvitaan varakoneet, niihin on oltava automaattiset siirtokytkimet.

Valvontajärjestelmän on oltava sellainen, että pääkuljetuskoneiston ja sen lisälaitteiden toiminnot varmistetaan tarvittavin automaattisin järjestelyin.

Automaattisen siirtokytkimen toiminnan on annettava hälytys.

Aluksella on oltava II-1/E/6 säännön mukainen hälytysjärjestelmä kaikkia tärkeitä paineita, lämpötiloja sekä nestepinnan korkeuksia ja muita olennaisia tekijöitä varten.

Aluksessa on oltava keskitetty valvontapaikka, jonne välttämättömät hälytystaulut ja häiriötilan osoittimet on sijoitettu.

Aluksessa on oltava laitteet käynnistysilmanpaineen pitämiseksi vaadittavalla tasolla, jos polttomoottoreita käytetään pääkuljetuskoneistona ja ne käynnistetään paineilmalla.

Tämän luvun paloturvallisuustavoitteet ovat seuraavat:

Edellä.1 kohdassa esitettyjen paloturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi tämän luvun sääntöjen pohjana ovat seuraavat pääperiaatteet, jotka on sisällytetty sääntöihin tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon alustyyppi ja kyseeseen tuleva palovaara:

Edellä.1 kohdassa asetetut paloturvallisuustavoitteet katsotaan saavutetuiksi, kun varmistetaan tässä luvussa esitettyjen normatiivisten vaatimusten täyttyminen tai kun sovelletaan vaihtoehtoista suunnittelua ja järjestelyjä, jotka ovat vuoden 1974 SOLAS-yleissopimuksen tarkistetun II-2 luvun F osan, jota sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin, mukaisia. Aluksen katsotaan täyttävän edellä.2 kohdassa asetetut toiminnalliset vaatimukset ja saavuttavan edellä.1 kohdassa asetetut paloturvallisuustavoitteet, kun

Kaikkien alusten, joilla tehdään korjaus-, muutos- tai muuntamistyötä ja niihin liittyvää varustamista, joka ei sisälly direktiivin 2009/45/EY 2 artiklan zh kohdan määritelmän mukaisesti huomattavaa, on täytettävä edelleen vähintään kyseisiin aluksiin aiemmin sovelletut vaatimukset.

Sen estämättä, mitä.4 kohdassa määrätään, on olemassa olevissa B-luokan aluksissa, joiden matkustajamäärä on yli 36 matkustajaa, korjausten, muutosten tai muuntamisten ja niihin liittyvän varustamisen yhteydessä noudatettava seuraavaa:

Palamaton aine tarkoittaa ainetta, joka ei pala eikä kehitä arviolta 750 °C lämpötilaan kuumennettuna syttyviä höyryjä itsesyttymiseen tarvittavaa määrää, mikä on määritettävä polttokokeella IMO:n yleiskokouksen päätöslauselman A.799(19) (”Revised recommendation on test methods for qualifying marine construction materials as non-combustible”) mukaisesti. Kaikki muut aineet ovat palavia aineita.

B-, C- JA D-LUOKAN ALUKSET, JOTKA ON RAKENNETTU 1 PÄIVÄNÄ TAMMIKUUTA 2003 TAI SEN JÄLKEEN:

Palamaton aine tarkoittaa ainetta, joka ei pala eikä kehitä arviolta 750 °C lämpötilaan kuumennettuna syttyviä höyryjä itsesyttymiseen tarvittavaa määrää, mikä on määritettävä palokoesäännöstön (Fire Test Procedures Code) mukaisesti. Kaikki muut aineet ovat palavia aineita.

Normaali polttokoe on koe, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa likimain normaalia aika-lämpötilakäyrää. Koekappaleen tulen puoleisen pinnan on oltava vähintään 4,65 m2 ja korkeuden (tai kannen pituuden) 2,44 metriä, ja sen on mahdollisimman hyvin vastattava tarkoitettua rakennetta, ja jos rakenteeseen kuuluu liitoksia, siinä on oltava vähintään yksi liitos. Normaali aika-lämpötilakäyrä määritellään käyränä, joka kulkee jatkuvana seuraavien uunin sisälämpötilapisteiden kautta:

B-, C- JA D-LUOKAN ALUKSET, JOTKA ON RAKENNETTU 1 PÄIVÄNÄ TAMMIKUUTA 2003 TAI SEN JÄLKEEN:

Normaali polttokoe on koe, jossa laipioita ja kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa likimain normaalia lämpötilakäyrää. Koemenetelmien on oltava palokoesäännöstön (Fire Test Procedures Code) mukaisia.

A-luokan rajapinnoiksi luetaan laipioiden ja kansien muodostamat rajapinnat, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

B-luokan rajapinnoiksi luetaan laipioiden, kansien, välikattojen tai vuorauksien muodostamat rajapinnat, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

C-luokan rajapinnat ovat hyväksytyistä palamattomista aineista rakennettuja rajapintoja. Niiden ei tarvitse täyttää savun ja liekin läpipääsyä koskevia vaatimuksia eikä lämpötilannousuun liittyviä rajoituksia. Palavat pinnoitteet sallitaan sikäli kuin ne täyttävät tämän luvun muut vaatimukset.

Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset ovat sellaisia B-luokan välikattoja tai vuorauksia, jotka päättyvät ainoastaan A- tai B-luokan rajapintaan.

Huono palonlevittämiskyky tarkoittaa sitä, että pinta, jolla on tällainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä IMO:n päätöslauselman A.653(16) mukaisesti tehdyssä polttokokeessa laipioiden, välikattojen ja kannen pinnoitteiden osalta.

B-, C- JA D-LUOKAN ALUKSET, JOTKA ON RAKENNETTU 1 PÄIVÄNÄ TAMMIKUUTA 2003 TAI SEN JÄLKEEN:

Huono palonlevittämiskyky tarkoittaa sitä, että pinta, jolla on tällainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä, mikä määritetään palokoesäännöstön mukaisesti.

Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä ovat osastot, joihin aluksen runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettu A-luokan rajapinnoilla ja joiden keskipituus ja -leveys ei millään kannella yleensä ylitä 40:ää metriä.

Asuntotiloja ovat kokoontumistilat, käytävät, saniteettitilat, hytit, toimistot, sairaalat, elokuvateatterit, peli- ja harrastetilat, parturit ja kampaamot, apukeittiöt, joissa ei ole keittolaitteita, sekä vastaavanlaiset tilat.

Kokoontumistiloja ovat ne asuntotilojen osat, joita käytetään halleina, ruokailutiloina ja salonkeina, sekä muut vastaavanlaiset pysyvästi rajatut tilat.

Työskentelytiloja ovat keittiöt, apukeittiöt, joissa on keittolaitteita, säilytyslokerot, postin ja arvoesineiden säilytystilat, varastohuoneet, muut kuin koneistotiloihin kuuluvat työpajat sekä muut vastaavanlaiset tilat ja niihin johtavat kuilut.

Lastitiloja ovat kaikki lastia varten tarkoitetut tilat (lastiöljysäiliöt mukaan luettuna) ja niihin johtavat kuilut.

Ajoneuvotilat ovat lastitiloja, jotka on tarkoitettu sellaisten moottoriajoneuvojen kuljetukseen, joiden polttoainesäiliöissä on niiden omaksi käyttövoimaksi tarkoitettua polttoainetta.

Ro-ro-lastitilat ovat tiloja, joita ei yleensä ole osastoitu millään tavalla ja joiden pituus on huomattava tai jotka ulottuvat koko aluksen pituudelle ja joihin moottoriajoneuvot, joiden polttoainesäiliöissä on niiden omaksi käyttövoimaksi tarkoitettua polttoainetta, ja/tai tavarat (pakattuina tai irtolastina, rautatie- tai maantiekulkuneuvoissa (maantiesäiliöajoneuvot ja rautatiesäiliövaunut mukaan lukien), perävaunuissa, konteissa, kuormalavoilla, kuljetussäiliöissä tai vastaavanlaisissa ahtausyksiköissä tai muissa säiliöissä) voidaan lastata ja joista ne voidaan purkaa yleensä vaakasuorassa suunnassa.

Avoimet ro-ro-lastitilat ovat joko molemmista päistä tai ainoastaan toisesta päästä avoimia ro-ro-lastitiloja, joissa on niiden koko pituudella riittävä luonnollinen ilmanvaihto laidoituksessa tai yläpuolisessa kannessa olevien tai ylhäältä tulevien pysyvien aukkojen kautta, ja joiden kokonaispinta-ala on sellaisten alusten, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen, osalta vähintään 10 prosenttia tilan sivujen kokonaispinta-alasta.

Avoimet ajoneuvotilat ovat joko molemmista päistä tai ainoastaan toisesta päästä avoimia ajoneuvotiloja, joissa on niiden koko pituudella riittävä luonnollinen ilmanvaihto laidoituksessa tai yläpuolisessa kannessa olevien tai ylhäältä tulevien pysyvien aukkojen kautta, ja joiden kokonaispinta-ala on sellaisten alusten, jotka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2003 tai sen jälkeen, osalta vähintään 10 prosenttia tilan sivujen kokonaispinta-alasta.

Suljetut ro-ro-lastitilat ovat ro-ro-lastitiloja, jotka eivät ole avoimia ro-ro-lastitiloja eivätkä sääkansia.

Suljetut ajoneuvotilat ovat ajoneuvotiloja, jotka eivät ole avoimia ajoneuvotiloja eivätkä sääkansia.

Sääkansi on kansi, joka on täysin kattamaton sekä avoin ainakin kahdelta sivultaan.

Erityistilat ovat laipiokannen ylä- ja alapuolella olevia suljettuja tiloja, jotka on tarkoitettu sellaisten kulkuneuvojen kuljettamiseen sekä joihin ja joista tällaiset kulkuneuvot voidaan ajaa ja joihin matkustajat pääsevät. Erityistilat voidaan sijoittaa useammalle kuin yhdelle kannelle, mikäli ajoneuvojen kohdalla vapaatilan kokonaiskorkeus on enintään 10 metriä.

A-kategorian koneistotiloja ovat niihin johtavine kuiluineen tilat, joissa on

Koneistotiloja ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, kattiloita, polttoöljynetusyöttölaitteita, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat sekä tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

Polttoöljynetusyöttölaite on laite, jota käytetään polttoöljyn syöttämisessä öljylämmitteiseen kattilaan, tai laite, jota käytetään kuumennetun öljyn syöttämisessä polttomoottoriin, ja siihen kuuluvat kaikki öljypumput, öljysuodattimet ja öljykuumentimet, joissa öljyä käsitellään suuremmalla paineella kuin 0,18 N/mm2.

Valvomoja ovat ne tilat, joissa aluksen radio- tai tärkeimmät merenkulkulaitteet taikka varavoimanlähde sijaitsevat, tai joihin on sijoitettu palonhavaitsemis- tai palontorjuntalaitteisto.

Keskusvalvomo on valvomo, johon on keskitetty seuraavat valvonta- ja ilmaisintoiminnot:

Jatkuvasti miehitetty keskusvalvomo on sellainen keskusvalvomo, jossa on jatkuvasti paikalla siitä vastaava laivahenkilökunnan jäsen.

Huoneet, joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusmateriaaleja, ovat II-2/B/4 säännön mukaisesti huoneita (joko hyttejä, kokoontumistiloja, toimistoja tai muita asuntotiloja), joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita tai sisustusmateriaaleja, mikä tarkoittaa, että

Ro-ro-matkustaja-aluksella tarkoitetaan matkustaja-alusta, jossa on tämän II-2/A/2 säännön määritelmän mukaiset ro-ro-lastitilat tai erityistilat.

Palokoesäännöstöllä (Fire Test Procedures Code) tarkoitetaan kansainvälistä palokoemenetelmiä koskevaa säännöstöä (International Code for Application of Fire Test Procedures), joka on hyväksytty päätöslauselmalla MSC.61(67), sellaisena kuin se on muutettuna.

Paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstöllä (Fire Safety Systems Code) tarkoitetaan paloturvallisuusjärjestelyjen kansainvälistä säännöstöä (International Code for Fire Safety Systems), joka on hyväksytty päätöslauselmalla MSC.98(73), sellaisena kuin se on muutettuna.

Leimahduspisteellä tarkoitetaan Celsius-asteina ilmaistua lämpötilaa (suljetun astian testi), jossa tuote kehittää riittävästi syttyviä höyryjä syttyäkseen, mikä on määritettävä hyväksytyllä leimahduspistelaitteella.

Normatiivisilla vaatimuksilla tarkoitetaan tässä luvussa määriteltyjä rakenteellisia ominaisuuksia, rajoittavia mittasuhteita tai paloturvallisuusjärjestelyjä.

Palopellillä tarkoitetaan II-2/B/9a säännön täytäntöönpanossa ilmanvaihtokanavaan asennettua laitetta, joka tavallisissa olosuhteissa pidetään avoinna, jolloin kanavassa virtaa ilma, ja joka suljetaan tulipalon sattuessa, jotta estetään kanavan ilmavirtaus tulipalon leviämisen rajoittamiseksi. Edellä esitetyn määritelmän käyttöön voivat liittyä seuraavat termit:

Savupellillä tarkoitetaan II-2/B/9a säännön täytäntöönpanossa ilmanvaihtokanavaan asennettua laitetta, joka tavallisissa olosuhteissa pidetään avoinna, jolloin kanavassa virtaa ilma, ja joka suljetaan tulipalon sattuessa, jotta estetään kanavan ilmavirtaus savun ja kuumien kaasujen leviämisen rajoittamiseksi. Savupellin ei odoteta parantavan palonkestäväksi luokitellun rajapinnan suorituskykyä ilmanvaihtokanavien läpivientien yhteydessä. Edellä esitetyn määritelmän käyttöön voivat liittyä seuraavat termit:

Jokaisessa aluksessa on oltava tämän II-2/A/3 säännön vaatimukset soveltuvin osin täyttävät palopumput, paloputkisto, palopostit, letkut ja suihkuputket.

Jos vaaditaan enemmän kuin yksi itsenäinen palopumppu, koneistotilan ulkopuolelle helppopääsyiseen paikkaan on asennettava erotusventtiilit erottamaan koneistotilassa oleva paloputkiston osa paloputkiston muista osista. Paloputkisto on sijoitettava siten, että erotusventtiilien ollessa suljettuina kaikkiin aluksen paloposteihin, lukuun ottamatta edellä mainittuja koneistotilassa olevia paloposteja, voidaan syöttää vettä koneistotilan ulkopuolella sijaitsevasta palopumpusta koneistotilan ulkopuolella sijaitsevien putkien kautta. Lyhyitä osia hätäpalopumpun imu- ja poistoputkistosta voi poikkeuksellisesti kulkea koneistotilan lävitse, mikäli sitä on mahdoton sijoittaa ulkopuolelle, sillä edellytyksellä, että paloputkisto suojataan koteloimalla.

Koneistotilojen ulkopuolelle helppopääsyiseen paikkaan on asennettava erotusventtiilit erottamaan koneistotilassa oleva paloputkiston osa, joka sisältää pääpalopumpun tai -pumput, paloputkiston muista osista. Paloputkisto on sijoitettava siten, että erotusventtiilien ollessa suljettuina kaikkiin aluksen paloposteihin, lukuun ottamatta edellä mainittuja koneistotilassa olevia paloposteja, voidaan syöttää vettä toisesta pumpusta tai hätäpalopumpusta. Hätäpumppu, sen meriveden sisäänotto, imuputki ja paineputket sekä erotusventtiilit on sijoitettava koneistotilan ulkopuolelle. Jos tämä järjestely ei ole toteutettavissa, pohjakaivo voidaan sijoittaa koneistotilaan, jos venttiiliä kauko-ohjataan paikasta, joka sijaitsee samassa osastossa kuin hätäpumppu, ja imuputki on mahdollisimman lyhyt. Lyhyitä osia imu- tai poistoputkistosta voi kulkea koneistotilan lävitse, sillä edellytyksellä, että putkisto suojataan lujalla teräskotelolla tai eristetään A-60-standardien mukaisesti. Putkien seinämäpaksuuden on oltava huomattava, vähintään 11 mm, ja putkien on oltava hitsattuja lukuun ottamatta laipoitettua liitosta merivedenottoventtiiliin.

Palopumppujen teho

Palopumppujen ja paloputkiston järjestelyt sekä veden välitön saatavuus

Paloputkiston halkaisija ja paine

Palopostien lukumäärä ja sijainti

Putket ja palopostit

Paloletkut

Suuttimet

Putkissa, joita tarvitaan palonsammutusaineen johtamiseen suojattuihin tiloihin, on oltava säätöventtiilit, joissa on selvät merkinnät osoittamassa ne tilat, joihin putket johtavat. Aineen laskeminen vahingossa johonkin tilaan on sopivin toimenpitein estettävä.

Palonsammutusaineen johtamiseen tarvittava putkisto ja purkaussuuttimet on sijoitettava siten, että aine saadaan leviämään tasaisesti.

Kaikkien aukkojen, joista ilmaa voi päästä suojattuun tilaan tai joista kaasua voi päästä sieltä pois, on oltava suljettavissa suojatun tilan ulkopuolelta.

Aluksessa on oltava laitteet, jotka automaattisesti antavat kuuluvia varoitusmerkkejä, kun palonsammutusainetta lasketaan sellaiseen tilaan, jossa laivaväki tavallisesti työskentelee tai johon he pääsevät. Hälytyksen on oltava päällä sopivan pituisen ajan ennen aineen laskemista.

Kaikkien kiinteiden kaasupalonsammutusjärjestelmien käyttölaitteiden on oltava helposti ulottuvilla ja helppokäyttöisiä ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojatussa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo. Jokaisessa sijoituspaikassa on oltava laivaväen turvallisuuden huomioon ottaen selvät järjestelmän käyttöohjeet.

Palonsammutusaineen automaattilaukaisu ei ole sallittua, paitsi paikallisten automaattisesti ohjattujen yksiköiden osalta, jotka on asennettu vaaditun kiinteän palosammutusjärjestelmän lisäksi ja jotka ovat siitä riippumattomia, koneistotiloihin suuren palovaaran omaavien laitteiden yläpuolelle tai erittäin palovaarallisiin suljettuihin tiloihin koneistotiloissa.

Kun palonsammutusainemäärän on suojattava useampaa kuin yhtä tilaa, käytettävissä olevan ainemäärän ei tarvitse olla suurempi kuin suurin määrä, jota tarvitaan mihin tahansa yksittäiseen näin suojattuun tilaan.

Palonsammutusaineen säilytykseen käytettävät painesäiliöt on sijoitettava suojattujen tilojen ulkopuolelle jäljempänä olevan.1.11 kohdan mukaisesti, paitsi jos toisin sallitaan.

Laivaväen tai satamassa olevan huoltohenkilökunnan on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöissä oleva ainemäärä.

Palonsammutusaineen säilytykseen käytettävät säiliöt ja niihin liittyvät paineosat on mitoitettava alan soveltuvan säännöstön mukaisesti, ottaen huomioon niiden sijainti ja odotettavissa oleva korkein ympäröivä lämpötila.

Kun palonsammutusaine säilytetään suojatun tilan ulkopuolella, se on säilytettävä huoneessa, joka on sijainniltaan turvallinen ja helppopääsyinen ja joka on tehokkaasti ilmastoitu. Tällaiseen säilytyshuoneeseen johtavien kulkuteiden on mieluiten oltava ulkokannelta, ja niiden on joka tapauksessa oltava riippumattomat suojatusta tilasta.

Kulkuovien on auettava ulospäin, ja tällaisten huoneitten ja viereisten suljettujen tilojen välisinä rajapintoina olevien laipioiden ja kansien, mukaan lukien ovet ja muut sulkulaitteet, on oltava kaasutiiviitä. Sovellettaessa II-2/B/4 tai II-2/B/5 säännön paloluokkataulukoita tällaisia säilytyshuoneita pidetään valvomoina.

Sellaisen palonsammutusaineen käyttö, joka itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että siitä on vaaraa ihmisille tai siitä vapautuu ympäristölle haitallisia kaasuja, ei ole sallittua uusien alusten palonsammutusjärjestelmissä tai asennettaessa olemassa oleviin aluksiin uusia tällaisia järjestelmiä.

Kiinteiden kaasupalonsammutusjärjestelmien on oltava paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräysten mukaisia.

Kaikkien aukkojen, joista ilmaa voi päästä suojattuun tilaan tai joista kaasua voi päästä sieltä pois, on oltava suljettavissa suojatun tilan ulkopuolelta.

Kun palonsammutusaine säilytetään suojatun tilan ulkopuolella, se on säilytettävä huoneessa, joka sijaitsee keulatörmäyslaipion takana ja jota ei käytetä muihin tarkoituksiin. Tällaiseen säilytyshuoneeseen johtavien kulkuteiden on mieluiten oltava ulkokannelta, ja niiden on oltava riippumattomat suojatusta tilasta. Jos säilytyshuone sijaitsee kannen alapuolella, se saa sijaita korkeintaan yhden kannen verran ulkokannen alapuolella, ja sinne on päästävä suoraan ulkokannelta portaikon tai tikkaiden avulla.

Kannen alapuolella olevat tilat tai tilat, joihin ei ole pääsyä ulkokannelta, on varustettava mekaanisella ilmanvaihtojärjestelmällä, joka on suunniteltu siten, että se ottaa poistoilman tilan pohjalta, ja joka on kooltaan sellainen, että se pystyy huolehtimaan vähintään 6 ilmanvaihdosta tunnin aikana. Kulkuovien on auettava ulospäin, ja tällaisten huoneitten ja viereisten suljettujen tilojen välisinä rajapintoina olevien laipioiden ja kansien, mukaan lukien ovet ja muut sulkulaitteet, on oltava kaasutiiviitä. Sovellettaessa tämän luvun B osassa olevia taulukoita 4.1, 4.2, 5.1, 5.2, 5.1(a) ja 5.2(a) tällaisia säilytyshuoneita pidetään palonvalvonta-asemina.

Jos tilan ilmasäiliöiden sisältämä vapaan ilman tilavuus on sellainen, että purkautuminen kyseiseen tilaan palon sattuessa vaikuttaisi vakavasti kiinteän palonsammutusjärjestelmän tehokkuuteen, on palonsammutusaineen määrää lisättävä.

Kiinteiden palonsammutusjärjestelmien toimittajien on toimitettava järjestelmän toimintaselostus, johon sisältyy tarkistuslista huoltoa varten englannin ja lippuvaltion virallisilla kielillä.

Palonsammutusaineen määrän tarkistaa vähintään kerran vuodessa joko hallinnon valtuuttama asiantuntija tai laitteen toimittaja tai hyväksytty laitos.

Aluksen konepäällikön suorittama tai aluksen johdon järjestämä määräaikaistarkastus on merkittävä aluksen laivapäiväkirjaan siten, että siitä käy ilmi kyseisen tarkastuksen laajuus ja siihen käytetty aika.

Sellaisten palonsammutusjärjestelmien, joita ei säännöissä vaadita ja jotka on sijoitettu esimerkiksi varastotiloihin, on rakenteeltaan ja mitoitukseltaan oltava sellaisia kuin tässä II-2/A/4 säännössä kyseisen tyyppisten järjestelmien vaaditaan olevan.

Kaikissa CO2-järjestelmillä suojattujen tilojen ovissa on oltava merkintä ”Tämä tila on suojattu CO2-järjestelmällä ja tilasta on poistuttava, kun hälytyslaite alkaa toimia”.

Jollei toisin määrätä, lastitiloissa käytettävän CO2-määrän on oltava riittävä antamaan vähimmäistilavuus vapaata kaasua, joka on 30 prosenttia aluksen suurimman näin suojatun lastitilan kokonaistilavuudesta.

Jos kahden tai useamman lastitilan välillä on yhteys ilmanvaihtokanavien kautta, ne katsotaan yhdeksi tilaksi. Ajoneuvojen kuljetukseen käytettävissä aluksissa tarvittavan CO2-määrän on laskettava olevan 45 prosenttia suurimman lastitilan kokonaistilavuudesta.

Koneistotiloissa käytettävän hiilidioksidimäärän on oltava riittävä antamaan vapaata kaasua sellainen määrä, joka on vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä:

Tätä kohtaa sovellettaessa vapaan hiilidioksidin tilavuudeksi lasketaan 0,56 m3/kg.

Kiinteän putkiston on oltava sellainen, että 85 prosenttia kaasusta voidaan laskea kyseiseen tilaan 2 minuutissa.

Hiilidioksidin laukaisumekanismi:

Lippuvaltion hallinnon on varmistettava, että tilat, joihin CO2-säiliöt on sijoitettu, on asianmukaisesti järjestetty niihin pääsyn, niiden tuuletuksen ja viestintälaitteiden osalta. Hallinnon on toteutettava tarvittavat turvatoimenpiteet koskien CO2-pullojen rakennetta, asennusta, merkintää, täyttöä ja koestusta, putkia ja lisävarusteita sekä tällaisen laitteiston vaatimia käyttö- ja hälytyslaitteita.

Hiilidioksidijärjestelmien on oltava paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräysten mukaisia.

Lippuvaltion hallinnon on varmistettava, että tilat, joihin CO2-säiliöt on sijoitettu, on asianmukaisesti järjestetty niihin pääsyn, niiden tuuletuksen ja viestintälaitteiden osalta. Hallinnon on toteutettava tarvittavat turvatoimenpiteet koskien CO2-pullojen rakennetta, asennusta, merkintää, täyttöä ja koestusta, putkia ja lisävarusteita sekä tällaisen laitteiston vaatimia käyttö- ja hälytyslaitteita.

Kun johonkin koneistotilaan asennetaan II-2/A/6 säännön vaatimusten lisäksi kiinteä raskasvaahtopalonsammutusjärjestelmä, tällaisen järjestelmän on kyettävä purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta enintään viidessä minuutissa vaahtomäärä, joka riittää peittämään 150 millimetrin paksuisella kerroksella suurimman sellaisen yksittäisen alueen, jolle polttoöljyä saattaa levitä. Järjestelmän on kyettävä tuottamaan öljypalojen sammuttamiseen sopivaa vaahtoa. Vaahto on saatava jakautumaan tehokkaasti putkiston ja säätöventtiilit tai -hanat sisältävän kiinteän järjestelmän kautta sopiviin purkausaukkoihin ja vaahto on saatava tehokkaasti suunnatuksi kiinteillä hajottimilla suojatussa tilassa oleviin muihin palovaarallisiin kohtiin. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla suurempi kuin 12:1.

Kaikkien tällaisten järjestelmien käyttölaitteiden on oltava helposti ulottuvilla ja helppokäyttöisiä ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojatussa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

Koneistotiloissa olevien kiinteiden raskasvaahtopalonsammutusjärjestelmien on oltava paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräysten mukaisia.

Koneistotiloihin vaadittavien kiinteiden kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmien on kyettävä nopeasti purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta sellainen vaahtomäärä, joka riittää täyttämään suurimman suojatun tilan vähintään syvyysvauhdilla 1 m/min. Käytettävissä olevan vaahtonesteen määrän on riitettävä muodostamaan vaahtoa sellainen tilavuus, joka on viisi kertaa suurimman suojatun tilan tilavuus. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla suurempi kuin 1 000:1.

Vaahdon syöttökanaviston, vaahdonkehittimen ilmanottoaukkojen sekä vaahtoa tuottavien yksikköjen lukumäärän on mahdollistettava tehokas vaahdon muodostuminen ja leviäminen.

Vaahdonkehittimen siirtokanavisto on sijoitettava siten, että suojatussa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta vaahtoa kehittävään laitteistoon.

Vaahdonkehittimen, sen teholähteiden, vaahtonesteen ja järjestelmän säätölaitteiden on oltava helposti ulottuvilla ja helppokäyttöisiä ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojatussa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

Koneistotiloissa olevien kiinteiden kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmien on oltava paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräysten mukaisia.

Koneistotiloihin vaadittavissa kiinteissä hajasuihkusammutusjärjestelmissä on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat hajasuihkusuuttimet.

Hajasuihkusuuttimien lukumäärän ja sijoittelun on oltava sellainen, että suojattuihin tiloihin taataan tehokas keskimääräinen veden jakaantuminen, jonka on oltava vähintään 5 l/m2 minuutissa. Määrää voidaan lisätä, jos se on tarpeen erityisen palovaarallisilla alueilla. Suuttimia on asennettava kupujen, säiliön katon ja muiden sellaisten kohtien yläpuolelle, joille polttoöljyä saattaa levitä sekä myös koneistotiloissa olevien muiden erityisen paloherkkien kohteiden yläpuolelle.

Järjestelmä voidaan jakaa lohkoihin, joiden jakeluventtiilejä on voitava säätää suojattujen tilojen ulkopuolella olevista helppopääsyisistä paikoista, joihin pääsyä suojatuissa tiloissa oleva tulipalo ei heti estä.

Järjestelmässä on pidettävä tarpeellinen paine ja siihen vettä antavan pumpun on käynnistyttävä automaattisesti järjestelmän paineen aletessa.

Pumpun on kyettävä antamaan tarvittavalla paineella vettä samanaikaisesti järjestelmän kaikille samassa suojatussa osastossa sijaitseville lohkoille. Pumppu säätölaitteineen on sijoitettava suojatun tilan tai suojattujen tilojen ulkopuolelle. Hajasuihkusammutusjärjestelmällä suojatussa tilassa tai suojatuissa tiloissa oleva tulipalo ei saa saattaa järjestelmää toimintakyvyttömäksi.

On ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, jotta vedessä oleva lika tai putkissa, suuttimissa, venttiileissä ja pumpussa muodostuva ruoste ei tukkisi suuttimia.

Pumppu voi toimia erillisen polttomoottorikoneiston avulla, mutta silloin, kun se on riippuvainen II-1 luvun osan D vaatimusten mukaisen hätägeneraattorin syöttämästä tehosta, on tällaisen generaattorin käynnistyttävä automaattisesti vian tullessa pääverkkoon siten, että.5 alakohdassa pumpulle vaadittu teho on heti saatavissa. Kun pumppu toimii itsenäisen polttomoottorikoneiston avulla, se on sijoitettava siten, että suojatussa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

Koneistotiloissa olevien kiinteiden hajasuihkusammutusjärjestelmien on oltava paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräysten mukaisia.

Kaikkien palonsammuttimien on oltava tyypiltään ja suunnittelultaan hyväksyttyjä.

Vaadittujen nestekäsisammuttimien tilavuus ei saa olla enempää kuin 13,5 litraa eikä pienempi kuin 9 litraa. Muiden sammuttimien on oltava vähintään yhtä helposti kannettavia kuin 13,5 litran nestesammuttimien ja sammutustehoonsa nähden vähintään yhtä tehokkaita kuin 9 litran nestesammuttimien.

Varasäiliöitä on oltava 50 prosentille jokaisen aluksella olevan sammutintyypin kokonaismäärästä. Toinen samaa tyyppiä oleva sammutin on varasäiliö sellaiselle sammuttimelle, jota ei voi helposti täyttää aluksella.

CO2-käsisammuttimia ei yleensä saa sijoittaa asuntotiloihin. Jos tällaisia sammuttimia on radiotiloissa, kytkintaulujen vieressä tai muissa samanlaisissa paikoissa, on tilan, jossa on yksikin tällainen sammutin, tilavuuden oltava sellainen, ettei kaasun pitoisuus tule korkeammaksi kuin 5 prosenttia tässä II-2/A/5 säännössä tarkoitetun tilan vapaasta tilavuudesta. CO2:n tilavuuden lasketaan olevan 0,56 m3/kg.

Käsisammuttimien on oltava paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräysten mukaisia.

Hiilidioksidisammuttimia ei saa sijoittaa asuntotiloihin. Valvomoissa ja muissa tiloissa, joissa on sähkö- tai elektronisia laitteita tai aluksen turvallisuuden kannalta tarpeellisia laitteita, olisi asetettava käyttöön palonsammuttimia, joiden sammutusaineet eivät johda sähköä eivätkä aiheuta vahinkoa laitteille.

Palonsammuttimet on sijoitettava käyttövalmiina helposti näkyviin paikkoihin, joihin päästään nopeasti ja helposti milloin tahansa tulipalon sattuessa, eivätkä sääolosuhteet, tärinä tai muut ulkoiset tekijät saa vaikuttaa palonsammuttimien käyttökelpoisuuteen. Käsisammuttimet on varustettava laitteilla, jotka osoittavat, onko sammuttimia käytetty.

Varasäiliöitä on oltava 100 prosentille kymmenestä ensimmäisestä sammuttimesta ja 50 prosentille jäljelle jäävistä sammuttimista, jotka voidaan täyttää aluksella.

Niiden sammuttimien osalta, joita ei pystytä täyttämään aluksella, on varasäiliöiden sijaan varattava käyttöön käsisammuttimia, joiden määrä, tyyppi ja teho ovat samat kuin edellä.13 kohdassa määritellyt.

Palonsammuttimia, joissa oleva sammutusaine joko itsestään tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että siitä on vaaraa ihmisille, tai siitä vapautuu ympäristölle haitallisia kaasuja, ei sallita.

Palonsammuttimien on sovelluttava niiden läheisyydessä mahdollisesti syttyvien palojen sammuttamiseen.

Yksi missä tahansa tilassa käytettäväksi tarkoitetuista käsisammuttimista on sijoitettava kyseisen tilan sisäänkäynnin luo.

Palonsammuttimien vähimmäislukumäärän on oltava seuraava:

Asunto- ja työskentelytiloissa käytettäviksi tarkoitettujen käsisammuttimien on oltava mahdollisuuksien mukaan toimintatavaltaan yhdenmukaisia.

Palonsammuttimien määräaikaistarkastus:

Jokin seuraavista kiinteistä sammutusjärjestelmistä:

Vähintään yksi kannettava vaahdonkehitinyksikkö, jossa on induktorityyppinen ilmavaahtosuutin, joka voidaan liittää paloputkistoon paloletkulla, ja kannettava säiliö, jossa on vähintään 20 litraa vaahtonestettä, sekä yksi varasäiliö. Suuttimen on kyettävä tuottamaan öljypalon sammuttamiseen soveltuvaa tehokasta vaahtoa vähintään 1,5 m3 minuutissa.

Kussakin tällaisessa tilassa on oltava riittävä määrä hyväksyttyjä vaahtosammuttimia, joista kunkin vetoisuus on vähintään 45 litraa, tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotta vaahtoa tai muuta samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa poltto- ja voiteluöljyn painejärjestelmän, vaihteiston ja muiden palovaarallisten kohteiden kaikkiin kohtiin. Lisäksi on oltava riittävä määrä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole kymmentä metriä pidempää kävelymatkaa sammuttimelle ja että jokaisessa tällaisessa tilassa on vähintään kaksi tällaista sammutinta.

Yksi edellä.1 kohdassa eritellyistä kiinteistä sammutusjärjestelmistä ja lisäksi kaikissa sellaisissa tiloissa, joissa on polttomoottoreita, polttoaineen selkeytyssäiliöitä tai polttoöljynsyöttölaitteita, on oltava yksi vetoisuudeltaan vähintään 45 litran vaahtosammutin tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotta vaahtoa tai muuta samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa poltto- ja voiteluöljyn painejärjestelmän, vaihteiston ja muiden palovaarallisten kohteiden kaikkiin kohtiin, ja

yksi öljypalon sammuttamiseen soveltuva käsisammutin jokaista koneiston 746:a kW tai sen osaa kohden; edellytyksenä on, että tällaisissa tiloissa kyseisiä sammuttimia on 2–6 kappaletta.

Kiinteän raskasvaahtosammutusjärjestelmän käyttö joidenkin tässä II-2/A/6 säännössä vaadittujen kuuden käsisammuttimen asemesta sallitaan.

Kaikissa koneistotiloissa on oltava kaksi asianmukaista vesisumuputkea, jonka voi muodostaa metallinen L-muotoinen putki, jonka pitkä osa on noin kaksi metriä pitkä ja joka voidaan kiinnittää paloletkuun, ja jonka lyhyt osa on noin 250 mm pitkä ja jossa on kiinteä vesisumusuutin tai johon voidaan kiinnittää vesisuihkuputki.

Käytettäessä kuumennettua öljyä lämmitysaineena voidaan lisäksi vaatia, että kattilahuoneet varustetaan kiinteillä tai kannettavilla kohdesammutuslaitteilla, joilla suihkutetaan paineistettua vettä tai levitetään vaahtoa turkkitason ylä- ja alapuolelle.

Valoarkkujen, ovien, tuulettimien, poistoilmanvaihtoa varten savupiipussa olevien aukkojen ja koneistotilojen muiden aukkojen lukumäärän on oltava niin pieni kuin ilmanvaihdon ja aluksen kunnollisen ja turvallisen toiminnan tarpeet sallivat.

Valoarkkujen on oltava terästä, eivätkä ne saa sisältää lasilevyjä. On ryhdyttävä tarkoitukseen sopiviin järjestelyihin, joilla palon sattuessa on mahdollista vapauttaa savu suojattavasta tilasta.

Muut kuin konekäyttöiset vedenpitävät ovet on järjestettävä siten, että varma sulkeutuminen voidaan taata tilassa olevassa tulipalotilanteessa konekäyttöisillä sulkemislaitteilla tai asentamalla itsesulkeutuvat ovet, jotka kykenevät sulkeutumaan sulkeutumista vastustavan kallistuman ollessa 3,5 asteen ja joissa on toimintavarmat aukipitolaitteet, jotka voidaan laukaista kaukosäätölaitteilla.

Koneistotilan rajapintoihin ei saa asentaa ikkunoita. Tämä ei estä lasin käyttöä koneistotiloissa sijaitsevissa valvomoissa.

Säätölaitteita on oltava

Tämän II-2/A/7 säännön.5 kohdassa ja II-2/A/10 säännön.2.5 alakohdassa vaaditut säätölaitteet on sijoitettava kyseisen tilan ulkopuolelle niin, että palon sattuessa niiden yhteys kyseiseen tilaan ei katkea. Säätimet sekä kunkin vaaditun palonsammutusjärjestelmän käyttölaitteet on sijoitettava yhteen valvontapaikkaan tai ryhmiteltävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin. Näihin paikkoihin on oltava turvallinen pääsy avokannelta.

Kun pääsy A-kategorian koneistotilaan on matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, on akselitunnelissa oltava vedenpitävien oven läheisyydessä kevyt teräksinen palolta suojaava ovi, jota voidaan käyttää sen molemmilta puolilta.

Vaaditun automaattisen sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmän on oltava aina välittömästi toimintavalmis eikä sen käynnistäminen saa vaatia mitään toimenpiteitä laivaväen taholta. Sen on oltava märkäputkityyppinen mutta pienet suojaamattomat lohkot voivat olla kuivaputkityyppisiä, jos tämä on välttämätön varotoimenpide. Järjestelmän kaikki sellaiset osat, jotka voivat käytössä joutua alttiiksi jäätymiselle, on suojattava tarkoituksenmukaisella tavalla jäätymisen estämiseksi. Se on pidettävä täytettynä, tarpeellisen paineen alaisena ja sille on varmistettava tämän II-2/A/8 säännön mukaisesti keskeytymätön veden saanti.

Jokaisessa sprinklerilohkossa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan automaattisesti antaa näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki yhdessä tai useammassa näyttölaitteessa silloin, kun mikä tahansa sprinklereistä alkaa toimia. Tällaisista näyttölaitteista on käytävä ilmi, missä järjestelmän lohkossa tulipalo on, ja ne on keskitettävä komentosillalle, ja lisäksi laitteesta tulevan näkyvän ja kuuluvan hälytyksen antavat laitteet on sijoitettava muualle kuin komentosillalle siten, että voidaan varmistaa, että laivaväki saa ilmoituksen tulipalosta välittömästi. Hälytysjärjestelmän on oltava sellainen, että se osoittaa kaikki järjestelmässä ilmenevät viat.

Sprinklerisuuttimet on ryhmitettävä erillisiin lohkoihin, joista yhdessäkään ei saa olla enemmän kuin 200 sprinklerisuutinta. Yksikään sprinklerilohko ei saa palvella useampaa kuin kahta kantta eikä sijaita useammassa kuin yhdessä pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä ellei voida osoittaa, että useampaa kuin kahta kantta palveleva tai useammassa kuin yhdessä pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä sijaitseva sprinklerilohko ei heikennä aluksen paloturvallisuutta.

Jokainen sprinklerilohko on voitava sulkea pelkästään yhdellä sulkuventtiilillä. Jokaisen lohkon sulkuventtiilin on oltava helposti ulottuvilla ja sen sijainti on merkittävä selvästi ja pysyvästi. Sulkuventtiilien käyttö on estettävä asiattomilta henkilöiltä.

Kunkin lohkon sulkuventtiilien luona ja keskusasemalla on oltava järjestelmän painetta osoittava mittari.

Sprinklerisuuttimet eivät saa syöpyä meri-ilmastossa. Asunto- ja työskentelytiloissa sprinklerisuuttimien on alettava toimia lämpötila-alueella 68–79 °C, mutta kuivaushuoneiden kaltaisissa tiloissa, joissa on oletettavissa korkea lämpötila, voidaan toimintalämpötilaa nostaa enintään 30 °C tilan yläosassa vallitsevaa lämpötilaa korkeammaksi.

Jokaisen näyttölaitteen luona on oltava esillä luettelo tai kaavio, jossa esitetään kunkin lohkon kattamat tilat ja vyöhykkeen sijainti. Käytettävissä on oltava myös asianmukaiset testaus- ja huolto-ohjeet.

Sprinklerisuuttimet on sijoitettava tilan yläosaan ja ryhmitettävä sopiviin kuvioihin siten, että sprinklerisuuttimien kattamalle nimellispinnalle saadaan virtaama, joka on keskimäärin vähintään 5 l/m2 minuutissa.

Sprinklerisuuttimet on sijoitettava mahdollisimman etäälle palkeista ja muista vesisuihkun tiellä todennäköisesti olevista esineistä ja sellaisiin paikkoihin, että tilassa oleva palava aine voidaan kattaa hyvin vesisuihkulla.

Aluksessa on oltava painesäiliö, jonka tilavuus on vähintään kaksi kertaa tässä alakohdassa määritetyn vesimäärän tilavuus. Säiliössä on pidettävä jatkuvasti makeaa vettä sellainen määrä, joka vastaa sitä vesimäärää, jonka.12 kohdassa tarkoitettu pumppu syöttää minuutissa, ja säiliössä on ylläpidettävä sellainen ilmanpaine, että säiliössä jatkuvasti pidettävän makean veden tultua käytetyksi, paine ei varmasti pienene alle sprinklerin käyttöpaineen lisättynä paineella, jonka säiliön pohjan ja järjestelmän ylimmän sprinklerisuuttimen välinen vesipatsas aiheuttaa. Säiliöön on voitava sopivalla tavalla lisätä painetta ilmanpaineen alennuttua ja makeaa vettä vesimäärän vähennyttyä. Säiliössä on oltava oikean vedenkorkeuden osoittava mittalasi.

Meriveden pääsy säiliöön on estettävä. Painesäiliöön on asennettava tehokas varoventtiili ja painemittari. Kaikissa mittariliitännöissä on oltava sulkuventtiilit tai hanat.

Itsenäinen koneellinen pumppu on oltava pelkästään sitä varten, että sen avulla voidaan automaattisesti jatkaa veden purkautumista sprinklerisuuttimista. Pumpun on käynnistyttävä automaattisesti järjestelmän paineen alennuttua ennen kuin painesäiliössä jatkuvasti pidettävä makea vesi on kokonaan kulutettu.

Pumpun ja putkiston on kyettävä ylläpitämään tarvittava paine ylimmän sprinklerisuuttimen tasolla, jotta voidaan taata jatkuva vedensyöttö, joka riittää samanaikaisesti vähintään 280 m2:n pinnalle käytettäessä.8 kohdassa tarkoitettua virtaamaa. Sellaisten uusien C- ja D-luokan alusten, joiden pituus on alle 40 metriä ja joiden suojatun alueen kokonaispinta-ala on alle 280 m2, osalta hallinto saa määritellä asianmukaisen alueen pumppujen ja vaihtoehtoisten syöttölaitteiden mitoitukselle.

Pumpun painepuolella on oltava tarkistusventtiili, joka on varustettu lyhyellä avonaisella purkausputkella. Venttiilin ja putken tehollisen pinta-alan on oltava sellainen, että niiden kautta voidaan laskea pumpulta vaadittu vesimäärä siten, että samanaikaisesti ylläpidetään järjestelmässä.9 kohdassa määritetty paine.

Pumppuun johtavan meriveden syöttöputken on, mikäli mahdollista, oltava tilassa, jossa pumppu on, ja sen on oltava sellainen, että aluksen ollessa vedessä ei ole tarpeen sulkea meriveden syöttöä pumppuun muuta kuin pumpun tarkastusta tai korjausta varten.

Sprinkleripumppu ja säiliö on sijoitettava sellaiseen paikkaan, joka on riittävän kaukana koneistotiloista, eikä niitä saa sijoittaa sellaiseen tilaan, joka on suojattava sprinklerijärjestelmän avulla.

Merivesipumppua sekä automaattista hälytys- ja palonhavaitsemisjärjestelmää varten on oltava vähintään kaksi teholähdettä. Pumpun teholähteiden ollessa sähköisiä niissä on oltava päägeneraattori ja varateholähde. Pumpun yhtenä tehonlähteenä on oltava pääkytkintaulu ja toisena varakytkintaulu erillisten ainoastaan tätä tarkoitusta varten käytettävien syöttöjohtojen välityksellä. On vältettävä syöttöjohtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen ja suljettujen tilojen kautta paitsi, kun se on välttämätöntä sopivaan kytkintauluun pääsemiseksi, ja ne on yhdistettävä automaattiseen sprinkleripumpun läheisyydessä sijaitsevaan vaihtokytkimeen. Kytkimen avulla on saatava tehonsyöttö pääkytkintaulusta niin kauan kuin sieltä on saatavissa tehoa, ja vian tullessa tähän tehonsyöttöön se kytkee automaattisesti syötön tulemaan varakytkintaulusta. Pää- ja varakytkintaulujen kytkimet on merkittävä selkeästi ja yleensä pidettävä suljettuina. Näihin syöttöjohtoihin ei saa laittaa muita kytkimiä. Hälytys- ja palonhavaitsemisjärjestelmän yhtenä teholähteenä on oltava hätälähde. Kun pumpun yhtenä teholähteenä käytetään polttomoottoria, se on.15 kohdan määräysten lisäksi sijoitettava siten, että suojatussa tilassa tapahtuva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

Aluksen paloputkistosta on oltava sprinklerijärjestelmään yhdysputki, jossa on lukittava ja säädettävä takaiskuventtiili, joka estää virtauksen sprinklerijärjestelmästä paloputkistoon.

Jokaisen sprinklerilohkon automaattisen hälytyksen kokeilua varten on oltava koeventtiili, jonka kautta saadaan yhden sprinklerisuuttimen toimintaa vastaava vedenvirtaus. Jokaisen lohkon koeventtiili on sijoitettava lohkon sulkuventtiilin lähelle.

Järjestelmän paineen alenemisesta aiheutuvaa pumpun automaattista käynnistymistä on voitava kokeilla.

Yhdessä.2 kohdassa mainituista näyttölaitteista on oltava kytkimet, joiden avulla voidaan kokeilla jokaisen sprinklerilohkon hälytyslaitteet ja osoittimet.

Kutakin sprinklerilohkoa varten on oltava vähintään kuusi varasprinklerisuutinta.

Automaattisten sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmien on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja täytettävä paloturvallisuusjärjestelyjen säännöstön määräykset.

Sellaisten uusien C- ja D-luokan alusten osalta, joiden pituus on alle 40 metriä ja joiden suojatun alueen kokonaispinta-ala on alle 280 m2, lippuvaltion hallinto saa määritellä asianmukaisen pinta-alan pumppujen ja vaihtoehtoisten laitteiden mitoitukselle.

Yleistä