a) kaikki viittaukset luottolaitoksiin katsotaan viittauksiksi sijoituspalveluyrityksiin;

b) kaikki direktiivin 2006/48/EY 125 artiklassa ja 140 artiklan 2 kohdassa olevat viittaukset kyseisen direktiivin muihin artikloihin katsotaan viittauksiksi direktiiviin 2004/39/EY;

c) direktiivin 2006/48/EY 39 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi viittaukset Euroopan pankkikomiteaan katsotaan viittauksiksi neuvostoon ja komissioon; ja

d) poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/48/EY 140 artiklan 1 kohdassa säädetään, korvataan kyseisen artiklan ensimmäinen virke seuraavalla virkkeellä silloin, kun ryhmään ei kuulu luottolaitosta: ”Kun sijoituspalveluyrityksellä, rahoitusalan holdingyhtiöllä tai monialan holdingyhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja vakuutusyritysten julkisesta valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä.”

a) ”luottolaitoksella” tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia;

b) ”sijoituspalveluyrityksillä” tarkoitetaan direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä laitoksia, joita koskevat kyseisessä direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta:

c) ”laitoksilla” tarkoitetaan luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä;

d) ”kolmansien maiden tunnustetuilla sijoituspalveluyrityksillä” tarkoitetaan yrityksiä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

e) ”rahoitusvälineellä” tarkoitetaan mitä tahansa sopimusta, joka synnyttää yhdelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja samalla toiselle osapuolelle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen;

f) ”jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä” tarkoitetaan sijoituspalveluyritystä, jolla on tytäryrityksenä laitos tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaisiin laitoksiin ja joka ei itse ole samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen toisen laitoksen tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

g) ”Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä” tarkoitetaan sellaista jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa sijoituspalveluyritystä, joka ei ole jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen toisen laitoksen tai jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

h) ”pörssin ulkopuolisilla (OTC-)johdannaissopimuksilla” tarkoitetaan eriä, jotka kuuluvat direktiivin 2006/48/EY liitteen IV sisältämään luetteloon lukuun ottamatta eriä, joiden vastuuarvo on kyseisen direktiivin liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan mukaisesti nolla;

i) ”säännellyillä markkinoilla” tarkoitetaan direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa määriteltyjä markkinoita;

j) ”vaihdettavalla arvopaperilla” tarkoitetaan arvopaperia, joka oikeuttaa sen haltijan vaihtamaan sen toiseen arvopaperiin;

k) ”optiotodistuksella” tarkoitetaan arvopaperia, joka antaa sen haltijalle oikeuden ostaa kohde-etuus tiettyyn ennalta määrättyyn hintaan optiotodistuksen voimassaoloaikana tai sen voimassaolon päättymispäivänä ja joka voidaan selvittää toimittamalla kohde‐etuus tai käyttämällä nettoarvontilitystä;

l) ”varaston terminoinnilla” tarkoitetaan positioita, joissa varasto on myyty termiinillä ja rahoituskustannukset pysyvät muuttumattomina termiinimyyntiin asti;

m) ”takaisinostosopimuksella” ja ”takaisinmyyntisopimuksella” tarkoitetaan sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen liittyviä oikeuksia, jotka arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien haltijana oleva tunnustettu pörssi on taannut, edellyttäen että laitoksella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle vastapuolelle ja että laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet (tai niiden sijasta samalla tavoin yksilöidyt arvopaperit tai hyödykkeet) takaisin sovittuun hintaan ajankohtana, jonka myyjä on määrännyt tai määrää myöhemmin; tällainen sopimus on takaisinostosopimus, jos laitos on sopimuksessa arvopapereiden tai hyödykkeiden myyjänä, ja takaisinmyyntisopimus, jos laitos on sopimuksessa ostajana;

n) ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella” ja ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisella” tarkoitetaan tapahtumaa, jossa laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä asianmukaista vakuutta vastaan ja lainaksiottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit tai hyödykkeet myöhempänä päivämääränä tai kun arvopaperit tai hyödykkeet luovuttanut laitos sitä vaatii; sen laitoksen osalta, joka luovuttaa arvopaperit tai hyödykkeet, kyseessä on ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antaminen”, ja sen laitoksen osalta, jolle ne luovutetaan, ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottaminen”;

o) ”selvitysosapuolella” tarkoitetaan pörssin tai selvitysyhteisön jäsentä, jolla on suora sopimukseen perustuva yhteys keskusvastapuoleen (selvityksen takaaja);

p) ”paikallisella yrityksellä” tarkoitetaan yritystä, joka käy kauppaa omaan lukuunsa rahoitustermiinien, optioiden tai muiden johdannaisten markkinoilla ja käteismarkkinoilla ainoana tarkoituksenaan positioiden suojaaminen johdannaismarkkinoilla taikka joka käy kauppaa muiden kyseisten markkinoiden jäsenten kanssa ja jonka samojen markkinoiden selvitysosapuolet ovat taanneet, kyseisten markkinoiden selvitysosapuolten ollessa vastuussa näiden yritysten solmimien sopimusten täytäntöönpanosta;

q) ”deltalla” tarkoitetaan option kohde-etuuden pienen hinnanmuutoksen aiheuttamaa odotettua option hinnanmuutosta;

r) ”omilla varoilla” tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY mukaisia omia varoja; ja

s) ”pääomalla” tarkoitetaan omia varoja ; ja

t) ”arvopaperistamispositiolla” ja ”uudelleenarvopaperistetulla positiolla” tarkoitetaan direktiivissä 2006/48/EY määriteltyjä arvopaperistamispositiota ja uudelleenarvopaperistettua positiota.

a) ”rahoitusalan holdingyhtiöllä” tarkoitetaan rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat joko yksinomaan tai pääasiassa sijoituspalveluyrityksiä tai muita rahoituslaitoksia, joista ainakin yksi on sijoituspalveluyritys, ja joka ei ole finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY ( 9 ) tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

b) ”monialan holdingyhtiöllä” tarkoitetaan emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö tai sijoituspalveluyritys tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on sijoituspalveluyritys; ja

c) ”toimivaltaisilla viranomaisilla” tarkoitetaan kansallisia viranomaisia, jotka ovat lain tai asetuksen nojalla valtuutetut valvomaan sijoituspalveluyrityksiä.

a) rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen;

b) rahoitusvälineitä koskevien, sijoittajien toimeksiantojen toteuttaminen; tai

c) rahoitusvälineitä koskevien yksittäisten sijoitussalkkujen hoito.

a) tällaiset positiot johtuvat ainoastaan siitä, ettei sijoituspalveluyritys kykene sijoittajien toimeksiantojen tarkkaan kattamiseen;

b) kaikkien tällaisten positioiden yhteenlaskettu markkina-arvo ei ylitä 15:tä prosenttia yrityksen perustamispääomasta;

c) yritys täyttää 18, 20 ja 28 artiklassa säädetyt edellytykset; ja

d) tällaiset positiot ovat satunnaisia ja tilapäisiä, ja ne on ehdottomasti rajoitettu ajaksi, joka on välttämätön kyseisen transaktion toteuttamiseksi.

a) 50 000 euron perustamispääoma; tai

b) koko yhteisön alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 000 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 1 500 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden; tai

c) perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a ja b alakohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso.

a) 25 000 euron perustamispääoma; tai

b) koko yhteisön alueen kattava ammatillinen vastuuvakuutus tai ammattitoimintaan liittyvästä huolimattomuudesta aiheutuvan korvausvastuun varalta muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 500 000 euroa korvausvaatimusta kohden ja 750 000 euroa kaikkia yhden vuoden aikana esitettyjä korvausvaatimuksia kohden; tai

c) perustamispääoman ja ammatillisen vastuuvakuutuksen yhdistelmä siinä muodossa, että tuloksena on a ja b alakohdassa esitettyjä määriä vastaava katetaso.

a) direktiivin 2006/48/EY mukaiset omat varat, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 57 artiklan l–p alakohtaa niiden sijoituspalveluyritysten osalta, joiden on vähennettävä tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärästä tämän kohdan d alakohdassa tarkoitettu erä,

b) laitosten kaupankäyntivaraston nettovoitot, joista on vähennetty kaikki ennakoitavat kulut ja osingot, vähennettyinä laitosten muista liiketoiminnoista aiheutuneilla nettotappioilla, sillä edellytyksellä, että mitään näistä määristä ei ole vielä sisällytetty tämän kohdan a alakohtaan direktiivin 2006/48/EY57 artiklan b tai k alakohdan mukaisena eränä,

c) etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat ja/tai 5 kohdassa tarkoitetut erät, jollei tämän artiklan 3 ja 4 kohdan ja 14 artiklan vaatimuksista muuta johdu, ja

d) jäljempänä 15 artiklassa mainitut epälikvidit varat.

a) aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet (lukuun ottamatta lainojen vakuutena olevia maita ja rakennuksia);

b) sellaiset omistusosuudet luotto- tai rahoituslaitoksissa, mukaan lukien etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat saamiset kyseisiltä laitoksilta, jotka voidaan lukea tällaisten laitosten omiin varoihin, jollei niitä ole vähennetty direktiivin 2006/48/EY57 artiklan l–p alakohdan tai tämän direktiivin 16 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdan mukaisesti;

c) sellaiset omistusosuudet ja muut sijoitukset muissa yrityksissä kuin luotto- tai rahoituslaitoksissa, jotka eivät ole jälkimarkkinakelpoisia;

d) tytäryritysten pääomavajeet;

e) muut talletukset kuin ne, jotka voidaan maksaa takaisin yhdeksässäkymmenessä päivässä, ja lukuun ottamatta katevaatimuksia, jotka liittyvät termiineihin ja optiosopimuksiin;

f) lainat ja muut maksettavat erät kuin ne, jotka on maksettava takaisin 90 päivässä; ja

g) fyysiset varastot, lukuun ottamatta tapauksia, joihin jo sovelletaan pääomavaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin 18 ja 20 artiklassa säädetyt vaatimukset.

a) vähennetään 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetut epälikvidit varat;

b) edellä 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vapautus ei koske sellaisia direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan l–p alakohdan osatekijöitä, jotka sijoituspalveluyrityksellä on hallussaan niiden yritysten osalta, jotka kuuluvat konsolidointiin sellaisena kuin se on määritelty tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa

c) direktiivin 2006/48/EY66 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut rajat on laskettava ensisijaisten omien varojen perusteella, joista on vähennetty ne kyseisen direktiivin 57 artiklan l–p alakohtaan sisältyvät osatekijät, joihin viitataan tämän artiklan b alakohdassa ja jotka sisältyvät kyseisten laitosten ensisijaisiin omiin varoihin; ja

d) ne direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan l–p alakohdassa tarkoitetut osatekijät, joihin viitataan c alakohdassa, vähennetään pikemminkin ensisijaisista omista varoista kuin kyseisen direktiivin 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkien erien yhteismäärästä erityisesti sovellettaessa tämän direktiivin 13 artiklan 4 ja 5 kohtaa ja 14 artiklaa.

a) vastapuolen luottoluokituksen huomioonottamiseksi tehtävät arvonoikaisut voidaan sisällyttää liitteessä II tarkoitettujen riskien varalta tehtyjen arvonoikaisujen ja arvostusvarausten kokonaissummaan; ja

b) jos vastapuoleen liittyvä luottoriski on riittävällä tavalla otettu huomioon kaupankäyntivarastoon sisältyvän position arvostuksessa, vastapuoliriskiin liittyvä odotettu tappio on nolla edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän.

a) kaupankäyntivarastoa koskevat pääomavaatimukset, jotka lasketaan 28–32 artiklassa säädettyjen menetelmien ja vaihtoehtojen sekä liitteiden I, II ja VI sekä soveltuvin osin liitteen V mukaisesti, ja muuta kuin kaupankäyntivarastoa koskevat pääomavaatimukset, jotka lasketaan liitteessä II olevien 1–4 kohdan mukaisesti;

b) koko liiketoimintaa koskevat pääomavaatimukset, jotka lasketaan liitteissä III ja IV sekä soveltuvin osin liitteessä V säädettyjen menetelmien ja vaihtoehtojen mukaisesti.

a) kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan osuus on kyseisillä laitoksilla tavallisesti enintään 5 prosenttia liiketoiminnan kokonaisvolyymista;

b) kaupankäyntivaraston yhteenlasketut positiot ovat tavallisesti enintään 15 miljoonaa euroa; ja

c) kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta ei kyseisillä laitoksilla koskaan ylitä 6:ta prosenttia liiketoiminnan kokonaisvolyymista ja kaupankäyntivaraston yhteenlasketut positiot ovat aina enintään 20 miljoonaa euroa.

a) direktiivin 2006/48./EY 75 artiklan a, b ja c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa; ja

b) tämän direktiivin 21 artiklassa säädetty määrä.

a) sijoituspalveluyritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa vain asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseksi tai suorittamiseksi tai päästäkseen arvopaperien selvitys- ja toimitusjärjestelmään tai virallisesti hyväksyttyyn pörssiin toimiessaan asiamiehenä tai toteuttaessaan asiakkaan toimeksiantoa; ja

b) sijoituspalveluyritykset:

a) kukin tällaiseen ryhmään kuuluva Euroopan unionissa toimiva sijoituspalveluyritys laskee omat varansa 16 artiklan mukaisesti;

b) kaikki tällaisen ryhmän sijoituspalveluyritykset kuuluvat 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin;

c) kukin tällaiseen ryhmään kuuluva Euroopan unionissa toimiva sijoituspalveluyritys täyttää erillisenä yrityksenä 18 ja 20 artiklassa asetetut vaatimukset ja samalla vähentää omista varoistaan kaikki sellaisten sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavat ehdolliset velat, jotka muutoin kuuluisivat konsolidoinnin piiriin; ja

d) jokaisella rahoitusalan holdingyhtiöllä, joka on minkä tahansa kyseiseen ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, on hallussaan vähintään yhtä paljon pääomaa, joka määritellään tässä direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–h alakohdassa tarkoitettujen erien summana, kuin kaikkien kyseisen direktiivin 57 artiklassa tarkoitettujen, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvissa sijoituspalveluyrityksissä, rahoituslaitoksissa, omaisuudenhoitoyhtiöissä ja avustavia palveluja tuottavissa yrityksissä olevien omistusosuuksien, kyseisiltä yrityksiltä olevien etuoikeudeltaan heikompien saamisten ja kyseisiin yrityksiin liittyvien instrumenttien täysimääräisen kirjanpitoarvon ja muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja avustavia palveluja tuottavien yritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärän summa.

a) direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan a, b ja c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa; ja

b) edellä 21 artiklassa säädetty määrä.

a) direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan a, b ja c alakohtaan sisältyvien pääomavaatimusten summa; ja

b) edellä 21 artiklassa säädetty määrä.

a) kyseisille yrityksille on annettu toimilupa kolmannessa maassa, ja ne ovat joko direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetun luottolaitoksen määritelmän mukaisia laitoksia tai kolmannen maan tunnustettuja sijoituspalveluyrityksiä;

b) kyseiset yritykset täyttävät erillisenä laitoksena omien varojen riittävyyttä koskevat vaatimukset, jotka vastaavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia; ja

c) kyseisessä kolmannessa maassa ei ole määräyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoihin ryhmän sisällä.

a) pääoma jakautuu asianmukaisesti ryhmän sisällä; ja

b) säädännölliset, oikeudelliset ja/tai sopimukselliset puitteet, joissa laitokset harjoittavat liiketoimintaansa, ovat luonteeltaan sellaisia, että ne takaavat vastavuoroisen taloudellisen tuen ryhmässä.

a) määrä, kun se on positiivinen, jolla laitoksen pitkät positiot ylittävät sen lyhyet positiot kaikissa asianomaisen asiakkaan liikkeeseen laskemissa rahoitusvälineissä ja jota laskettaessa jokaisen erillisen rahoitusvälineen nettopositio lasketaan liitteessä I esitettyjen menetelmien mukaisesti;

b) nettoriski, kun kyse on vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden tai osakkeiden merkintäsitoumuksesta; ja

c) liitteessä II tarkoitetut riskit, jotka liittyvät kyseisen asiakkaan kanssa tehtyihin liiketoimiin ja sopimuksiin ja jotka lasketaan samassa liitteessä esitettyjen, vastuuarvojen laskentamenetelmien mukaisesti.

a) kaupankäyntivaraston ulkopuolinen riski kyseisen asiakkaan tai asiakasryhmän osalta ei ylitä direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädettyä rajaa, joka on laskettu suhteessa kyseisessä direktiivissä tarkoitettuihin omiin varoihin, jolloin ylitys syntyy täysin kaupankäyntivarastosta;

b) laitos täyttää tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti lasketun omia varoja koskevan lisävaatimuksen direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetyt rajat ylittävältä osalta;

c) jos ylitys kestää enintään 10 päivää, kaupankäyntivarastosta johtuva kyseiseen asiakkaaseen tai keskenään sidoksissa olevaan asiakasryhmään liittyvä riski ei ylitä 500:aa prosenttia laitoksen omista varoista;

d) ylitykset, jotka ovat kestäneet pidempään kuin 10 päivää, eivät yhteenlaskettuna ylitä 600:aa prosenttia laitoksen omista varoista; ja

e) laitokset ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille joka kolmas kuukausi kaikista tapauksista, joissa direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetty raja on ylitetty kolmen edellisen kuukauden aikana.

a) viittaukset direktiivin 2006/48/EY 6 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2004/39/EY 5 artiklaan;

b) viittaukset direktiivin 2006/48/EY 22 ja 123 artiklaan katsotaan viittauksiksi tämän direktiivin 34 artiklaan; ja

c) viittaukset direktiivin 2006/48/EY 44–52 artiklaan katsotaan viittauksiksi direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklaan.

a) kun kyse on sijoituspalveluyrityksistä, direktiivin 2004/39/EY 54 ja 58 artiklassa säädetyt velvollisuudet; ja

b) kun kyse on luottolaitoksista, direktiivin 2006/48/EY44–52 artiklassa säädetyt velvollisuudet.

a) edellä 3 artiklan määritelmien selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti;

b) edellä 3 artiklan määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehittymisen ottamiseksi huomioon;

c) edellä 5–9 artiklassa säädettyjen perustamispääomien määrien ja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määrän mukauttaminen talous- ja rahoitusalan kehityksen ottamiseksi huomioon;

d) edellä 20 artiklan 2 ja 3 kohtaan sisältyvien sijoituspalveluyritysten luokkien mukauttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;

e) edellä 21 artiklassa säädetyn vaatimuksen selventäminen sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti;

f) määritelmien sanaston ja muotoilun mukauttaminen laitoksista ja niihin liittyvistä asioista myöhemmin annettavien säädösten mukaisesti;

g) liitteissä I–VII olevien teknisten säännösten mukauttaminen, joka johtuu rahoitusmarkkinoilla, riskien mittaamisessa, tilinpäätösstandardeissa ja ‐vaatimuksissa tapahtuneesta kehityksestä ottaen huomioon yhteisön lainsäädännön vaatimukset tai valvontamenettelyjen lähentäminen; tai

h) tekniset mukautukset, joilla otetaan huomioon direktiivin 2004/39/EY 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkistuksen tulos.

a) sijoituspalveluyritys tarjoaa sellaista sijoituspalvelua tai harjoittaa sellaista sijoitustoimintaa, joka liittyy direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin;

b) sijoituspalveluyritys ei tarjoa tällaista sijoituspalvelua yksityisasiakkaille tai harjoita tällaista sijoitustoimintaa yksityisasiakkaiden lukuun;

c) tämän kohdan johdanto-osassa tarkoitetut rajojen ylitykset syntyvät sellaisten vaateiden yhteydessä, jotka liittyvät sopimuksiin, jotka ovat a alakohdassa lueteltuja rahoitusvälineitä ja jotka liittyvät direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 10 kohdan mukaisiin hyödykkeisiin tai kohde-etuuksiin ja jotka lasketaan direktiivin 2006/48/EYliitteiden III ja IV mukaisesti, tai sopimuksiin, jotka koskevat hyödykkeiden tai päästökiintiöiden toimitusta; ja

d) sijoituspalveluyrityksellä on asiakirjoin osoitettu strategia vastuiden keskittymisestä aiheutuvien riskien hallintaa ja erityisesti niiden valvontaa ja rajoittamista varten. Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava tästä strategiasta ja siihen tehdyistä asiamuutoksista viipymättä toimivaltaisille viranomaisille. Sijoituspalveluyrityksen on toteutettava asianmukaiset järjestelyt varmistaakseen velallisten luottokelpoisuuden jatkuvan seurannan sen mukaan, miten suuri vaikutus velallisilla on keskittymisriskiin. Näiden järjestelyjen avulla sijoituspalveluyrityksen on voitava toimia asianmukaisesti ja riittävän nopeasti kyseisen luottokelpoisuuden heikentymisen varalta.

a) pääomavaatimukset, joista säädetään direktiivin 2006/48/EY 75 artiklan d alakohdassa; ja

b) 12/88 seuraavista korkeammista arvoista:

a) asianmukainen järjestelmä sellaisten sijoituspalveluyritysten valvomiseksi järkevästi, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen suorittamisesta ja rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa;

b) mahdollisuudet tarkistaa direktiiviä 2004/39/EY sellaisten sijoituspalveluyritysten uuden luokan luomiseksi, joiden päätoimiala koostuu ainoastaan sijoituspalvelujen suorittamisesta ja rahoitusvälineisiin liittyvistä toimista, joista säädetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 5, 6, 7, 9 ja 10 kohdassa ja jotka liittyvät energiahuoltoon (sähkö, hiili, kaasu ja öljy mukaan lukien).

a) tämän direktiivin liitteessä II olevassa 7 kohdassa olevat viittaukset direktiiviin 2006/48/EY katsotaan viittauksiksi direktiiviin 2000/12/EY, koska kyseinen direktiivi oli voimassa ennen 1 päivää tammikuuta 2007; ja

b) tämän direktiivin liitteessä II olevaa 4 kohdan 1 alakohtaa sovelletaan sellaisena kuin se oli ennen 1 päivää tammikuuta 2007.

1. Osuus, jolla laitoksen pitkät (lyhyet) positiot ylittävät sen lyhyet (pitkät) positiot samojen liikkeeseen laskettujen osakkeiden, vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden ja vaihtovelkakirjojen sekä täysin toisiaan vastaavien rahoitustermiinien, optioiden, optiotodistusten ja katettujen optiotodistusten osalta, on kunkin välineen nettopositio. Nettoposition laskemiseksi toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että johdannaissopimusten positiot käsitellään johdannaissopimusten kohde‐etuutena olevien (tai fiktiivisten) arvopapereiden positioina 4–7 kohdan mukaisesti. Laitoksen hallussa olevia, sen omia vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ei oteta lukuun 14 kohdassa tarkoitetun erityisriskin laskemiseksi.

2. Vaihtovelkakirjan ja sen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen vastakkaismerkkisen position välistä nettouttamista ei sallita, elleivät toimivaltaiset viranomaiset valitse lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon todennäköisyys, että tietty vaihtovelkakirja vaihdetaan, tai elleivät ne ole asettaneet pääomavaatimusta, joka kattaa vaihdosta mahdollisesti aiheutuvat tappiot.

3. Kaikki nettopositiot riippumatta niiden etumerkistä on ennen niiden yhteenlaskemista muunnettava päivittäin laitoksen ilmoitusvaluutan määräisiksi vallitsevaan valuuttakurssiin.

4. Korkofutuureja, korkotermiinejä sekä vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osto- ja myyntitermiinisitoumuksia pidetään pitkien ja lyhyiden positioiden yhdistelmänä. Siten korkofutuurin pitkää positiota pidetään futuurisopimuksen toimituspäivänä erääntyvän lainan ja sellaisen sijoituksen yhdistelmänä, jonka erääntymispäivä on sama kuin kyseisen futuurin kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen tai fiktiivisen position erääntymispäivä. Vastaavasti myytyä korkotermiiniä pidetään pitkänä positiona, jonka erääntymispäivä on sama kuin maksupäivä lisättynä sopimuksen voimassaoloajalla, ja lyhyenä positiona, jonka erääntymispäivä on sama kuin maksupäivä. Sekä laina että sijoitus sisällytetään 14 kohdassa esitetyssä taulukossa 1 olevaan ensimmäiseen luokkaan korkofutuureja ja korkotermiinejä koskevan erityisriskin kattamiseksi tarvittavia omia varoja koskevan vaatimuksen laskemiseksi. Vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen ostotermiinisitoumusta pidetään luovutuspäivänä erääntyvän lainan ja ostotermiinillä hankittavan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen pitkän position käyvän arvon yhdistelmänä. Laina sisällytetään 14 kohdassa esitetyn taulukon 1 ensimmäiseen luokkaan erityisriskin laskentaa varten ja vieraan pääoma ehtoinen rahoitusväline kyseisen taulukon asianmukaiseen sarakkeeseen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa futuuria koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti futuuriin liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin futuuria koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää, tässä kohdassa tarkoitettua pörssin ulkopuolista (OTC‐)johdannaissopimusta koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti johdannaissopimukseen liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin kyseisen sopimuksen pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Tämän kohdan soveltamiseksi ’pitkällä positiolla’ tarkoitetaan positiota, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se saa tiettynä aikana tulevaisuudessa, ja ’lyhyellä positiolla’ positiota, jonka osalta laitos on sitoutunut korkoon, jonka se suorittaa tiettynä aikana tulevaisuudessa.

5. Optioita, jotka koskevat korkoja, vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä, osakkeita, osakeindeksejä, futuureja, vaihtosopimuksia ja valuuttoja, käsitellään tätä liitettä sovellettaessa positioina, joiden arvo vastaa option kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen arvoa kerrottuna deltalla. Näin lasketut positiot voidaan nettouttaa kohde-etuutena olevien täysin vastaavien arvopapereiden tai johdannaissopimusten vastakkaismerkkisten positioiden kanssa. Deltana on käytettävä kyseisen pörssin tai toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa tai, jos toimivaltaisten viranomaisten laskemaa deltaa ei ole käytettävissä tai kun on kyse pörssin ulkopuolisista optioista, laitoksen itsensä laskemaa deltaa edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset pitävät laitoksen käyttämää menetelmää sopivana.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin myös säätää, että laitokset laskevat deltansa kyseisten viranomaisten vahvistamaa menetelmää käyttäen.

Muut optioihin liittyvät riskit kuin deltaa koskevat riskit on katettava. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että asetettua pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa optiota koskeva vaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin optiota koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan. Lisäksi ne voivat sallia, että ostettua pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa optiota tai pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin option kohde-etuutta koskeva pääomavaatimus edellyttäen, että näin laskettu vaatimus ei ole option markkina‐arvoa suurempi. Asetettua pörssin ulkopuolista (OTC-)optiota vastaava pääomavaatimus lasketaan suhteessa option kohde-etuutena olevaan rahoitusvälineeseen.

6. Optioita varten 5 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan myös vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin ja osakkeisiin liittyviin optiotodistuksiin.

7. Vaihtosopimuksia käsitellään korkoriskin suhteen samalla tavoin kuin taseessa olevia rahoitusvälineitä. Sen vuoksi koronvaihtosopimusta, jonka perusteella laitokselle maksetaan vaihtuva korko ja laitos maksaa kiinteän koron, pidetään sellaisen vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen pitkänä positiona, jonka maturiteetti vastaa seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevaa jaksoa, ja sellaisen kiinteäkorkoisen rahoitusvälineen lyhyenä positiona, jonka maturiteetti on sama kuin itse vaihtosopimuksella.

8. Laskettaessa luottoriskin ottajan (suojan myyjän) markkinariskin pääomavaatimusta on käytettävä luottojohdannaissopimuksen nimellisarvoa, ellei toisin mainita. Sen estämättä, mitä edellisessä virkkeessä säädetään, laitos voi halutessaan korvata tämän nimellisarvon nimellisarvolla, josta on vähennetty kaupankäynnin aloittamisen jälkeen mahdollisesti tapahtuneet luottojohdannaisen markkina-arvon muutokset. Muita kuin tuottojenvaihtosopimuksia koskevia erityisriskin johdosta perittäviä maksuja laskettaessa sovelletaan luottojohdannaissopimuksen maturiteettia eikä omaisuuserän maturiteettia. Positiot määräytyvät seuraavasti:

9. Laitokset, jotka arvostavat positiot päivittäin markkinahintaan ja hallitsevat 4–7 kohdan soveltamisalaan kuuluvien johdannaissopimusten korkoriskiä diskontatun kassavirran perusteella, voivat käyttää herkkyysmalleja (sensitivity models) laskeakseen mainituissa kohdissa tarkoitetut positiot; laitokset voivat käyttää malleja myös niihin joukkovelkakirjalainoihin, joita lyhennetään erääntymiseen jäljellä olevan jakson aikana ja joiden pääomaa ei makseta yhdellä kertaa. Mallille ja sen käytölle laitoksessa on saatava toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntä. Mallin avulla laskettujen positioiden olisi oltava yhtä herkkiä korkovaihteluille kuin niitä vastaavien kassavirtojen. Herkkyysarvioinnin perustaksi on otettava korkokäyrältä poimittuun otokseen sisältyvien korkojen toisistaan riippumattomat vaihtelut tuottokäyrällä, ja otoksessa on oltava vähintään yksi herkkyyspiste jokaiselle 20 kohdassa esitettyyn taulukkoon 2 sisältyvälle maturiteettiluokalle. Positiot on otettava huomioon laskettaessa pääomavaatimuksia 17–32 kohdan säännösten mukaisesti.

11. Takaisinostosopimuksen perusteella arvopapereita tai niiden taattuja omistusoikeuksia luovuttavan osapuolen ja arvopaperilainauksen yhteydessä lainaksiantajan on otettava kyseiset arvopaperit huomioon laskiessaan pääomavaatimuksiaan tämän liitteen mukaisesti edellyttäen, että kyseiset arvopaperit täyttävät 11 artiklassa säädetyt edellytykset.

12. Kaupankäynnin kohteena olevan, vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai osakkeen (taikka tällaista rahoitusvälinettä tai osaketta koskevan johdannaissopimuksen) positioriski jaetaan kahteen osatekijään kyseiseen riskiin liittyvän pääomavaatimuksen laskemiseksi. Ensimmäinen osatekijä on erityisriski, eli kyseisen rahoitusvälineen hinnanvaihteluriski, johon vaikuttavat rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan tai, johdannaissopimuksen ollessa kyseessä, johdannaissopimuksen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaan liittyvät seikat. Toinen osatekijä kattaa yleisriskin, joka on kyseisen rahoitusvälineen hinnanmuutosriski, joka syntyy korkotason vaihteluista (kun kyseessä ovat kaupankäynnin kohteena olevat vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet tai niitä koskevat johdannaissopimukset) tai osakemarkkinoiden yleisestä muutoksesta, joka ei johdu yksittäisten arvopapereiden ominaispiirteistä (kun kyseessä ovat osakkeet tai niitä koskevat johdannaissopimukset).

13. Nettopositiot on luokiteltava siinä valuutassa, jonka määräisiä ne ovat, ja pääomavaatimus on laskettava yleis- ja erityisriskin osalta erikseen jokaisessa valuutassa.

14. Laitoksen on jaoteltava kaupankäyntivarastoon liittyvät 1 kohdan mukaisesti lasketut nettopositionsa välineissä, jotka eivät ole arvopaperistamispositioita, taulukon 1 luokkiin niiden liikkeeseenlaskijan ja/tai vastapuolen, ulkoisen tai sisäisen luottoluokituksen ja jäljellä olevan juoksuajan mukaan, ja kerrottava ne tämän jälkeen kyseisessä taulukossa esitetyillä painotuksilla. Sen on laskettava yhteen tämän kohdan soveltamisesta johtuvat painotetut positionsa (sekä pitkät että lyhyet) erityisriskipääomavaatimuksensa laskemiseksi. Sen on laskettava arvopaperistamispositioita koskeva erityisriskipääomavaatimuksensa 16 a kohdan mukaisesti.

Tätä kohtaa sekä 14 a ja 16 a kohtaa sovellettaessa laitos voi rajata painon ja nettoposition tulon maksukyvyttömyysriskiin liittyvän tappion enimmäismäärän suuruiseksi. Lyhyiden positioiden osalta tämä raja voidaan laskea arvonmuutoksena, joka johtuu siitä, että arvopaperistamisen taustalla oleviin liikkeeseenlaskijoihin ei enää liity maksukyvyttömyysriskiä

▼M2

▼B

Jotta laitokset, jotka soveltavat vastuiden riskipainotuksesta annettuja direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklaan sisältyviä sääntöjä, voidaan sijoittaa luoton laadun arviointiasteikkoon, vastapuolella on oltava sisäinen luottoluokitus, jossa maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD) on enintään yhtä suuri kuin yritysvastuiden riskipainotuksesta annettujen kyseisen direktiivin 78–83 artiklaan sisältyvien sääntöjen perusteella määritetyssä asianmukaisessa luottoluokassa.

Ehtoja täyttämättömien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemiin rahoitusvälineisiin sovelletaan taulukon 1 mukaisesti 8 tai 12 prosentin erityisriskin pääomavaatimusta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että laitokset soveltavat korkeampaa erityisriskin pääomavaatimusta tällaisiin rahoitusvälineisiin, ja/tai kieltää tällaisten rahoitusvälineiden ja muiden vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden välisen nettoutuksen määrittääkseen yleisen markkinariskin.

Vastuiden arvopaperistamiseen, joka olisi vähennyskelpoinen direktiivin 2006/48/EY 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai riskeihin, joiden painotus on 1 250 prosenttia kyseisen direktiivin liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti, sovelletaan pääomavaatimusta, joka on vähintään sama kuin kyseisen direktiivin liitteessä IX olevassa 4 osassa vahvistettu pääomavaatimus. Luokittelemattomiin likviditeettisopimuksiin sovelletaan pääomavaatimusta, joka on vähintään sama kuin direktiivin 2006/48/EY liitteessä IX olevassa 4 osassa vahvistettu pääomavaatimus.

14a. Poiketen siitä, mitä 14 kohdassa säädetään, laitos voi määritellä seuraavista kokonaismääristä suuremman korrelaatiokaupankäyntisalkkua koskevana erityisriskipääomavaatimuksena:

14b. Korrelaatiokaupankäyntisalkku käsittää arvopaperistamispositiot ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

14c. Positiot, jotka viittaavat jompaankumpaan seuraavista, eivät saa olla osa korrelaatiokaupankäyntisalkkua:

Laitos voi sisällyttää korrelaatiokaupankäyntisalkkuun positioita, jotka eivät ole arvopaperistamispositioita eivätkä n:nnen tappion luottojohdannaisia, mutta jotka suojaavat tämän kaupankäyntisalkun muita positioita edellyttäen, että välineelle tai sen kohde-etuuksille on olemassa 14 b kohdan b alakohdan mukaiset likvidit kahdensuuntaiset markkinat.

Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden arviointimenetelmä ja muutettava laitoksen tekemää arviota, jos ne katsovat, ettei kyseisiä rahoitusvälineitä voida niihin liittyvän liian suuren erityisriskin vuoksi pitää ehdot täyttävinä erinä.

16. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset soveltavat 14 kohdassa olevassa taulukossa 1 ilmoitettua enimmäispainotusta rahoitusvälineisiin, joihin liittyy erityinen riski niiden liikkeeseenlaskijan riittämättömän vakavaraisuuden vuoksi.

16a. Laitoksen on painotettava kaupankäyntivarastoon kuuluvien rahoitusvälineiden, jotka ovat arvopaperistamispositioita, osalta 1 kohdan mukaisesti laskettavat nettopositionsa seuraavasti:

Sovellettaessa a ja b kohtaa voivat valvontaviranomaisen kehittämää arviointimallia yksinomaan valvontaviranomaisen luvalla soveltaa muut laitokset kuin alulle paneva laitos, joka voi soveltaa sitä kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin kuuluvaan samaan arvopaperistamispositioon. Valvontaviranomaisen kehittämässä arviointimallissa käytettävät PD- ja LGD-estimaatit on määritettävä direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklan mukaisesti tai vaihtoehtoisesti ja valvontaviranomaisen nimenomaisella luvalla liitteessä V olevassa 5 a kohdassa säädetystä lähestymistavasta johdettujen estimaattien perusteella, jotka ovat sisäisten luottoluokitusten menetelmää koskevien määrällisten vaatimusten mukaisia; Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea laatii ohjeet sen varmistamiseksi, että PD- ja LGD-estimaatteja käytetään yhdenmukaisesti silloin, kun estimaatit perustuvat liitteessä V olevassa 5 a kohdassa esitettyyn menetelmään;

Sen estämättä, mitä a ja b alakohdassa säädetään, arvopaperistamispositioiden, joiden riskipaino määräytyisi direktiivin 2006/48/EY 122 a artiklan mukaisesti, jos ne kuuluisivat saman laitoksen kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin, pääomavaatimus on 8 prosenttia kyseisen artiklan mukaisesta riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä.

Laitoksen on laskettava yhteen tämän kohdan soveltamisesta johtuvat painotetut positionsa (sekä pitkät että lyhyet) erityisriskipääomavaatimuksensa laskemiseksi.

Neljännestä kohdasta poiketen laitoksen on 31 päivänä joulukuuta 2013 päättyvänä siirtymäkautena laskettava erikseen yhteen painotetut pitkät nettopositionsa sekä painotetut lyhyet nettopositionsa. Näistä yhteenlasketuista määristä suurempi on erityisriskipääomavaatimus. Laitoksen on kuitenkin ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä painotettujen pitkien positioidensa summa että painotettujen lyhyiden positioidensa summa.

17. Yleisriskin pääomavaatimusten laskentamenetelmässä on kaksi perusvaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki positiot painotetaan niiden maturiteetin perusteella (kuten 18 kohdassa selostetaan), jotta voidaan laskea niiden kattamiseksi vaadittava omien varojen määrä. Toisessa vaiheessa tätä pääomavaatimusta voidaan vähentää, jos painotetun position kanssa samassa maturiteettiluokassa on vastakkaismerkkinen painotettu positio. Pääomavaatimusta voidaan vähentää myös silloin, kun vastakkaismerkkiset painotetut positiot kuuluvat eri maturiteettiluokkiin, jolloin vähennyksen määrä riippuu sekä siitä, kuuluvatko kyseiset positiot samaan alueeseen, että siitä, mihin alueeseen ne kuuluvat. Maturiteettiluokat ryhmitellään kolmeen alueeseen.

18. Laitoksen on kohdistettava nettopositionsa 20 kohdassa esitetyn taulukon 2 toisessa tai kolmannessa sarakkeessa lueteltuihin maturiteettiluokkiin. Sen on suoritettava kohdistaminen jäljellä olevan juoksuajan perusteella kiinteäkorkoisten rahoitusvälineiden tapauksessa ja seuraavaan korontarkistusajankohtaan jäljellä olevan ajanjakson perusteella vaihtuvakorkoisten rahoitusvälineiden tapauksessa. Laitoksen on myös erotettava ne vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet, joihin liittyy vähintään 3 prosentin kuponkikorko, niistä, joihin liittyy alle 3 prosentin kuponkikorko, ja merkittävä ne taulukon 2 toiseen tai kolmanteen sarakkeeseen. Kukin positio on tämän jälkeen kerrottava painotuksella, joka on määritelty kyseiselle maturiteettiluokalle taulukon 2 neljännessä sarakkeessa.

19. Laitoksen on tämän jälkeen laskettava painotettujen pitkien positioiden summa ja painotettujen lyhyiden positioiden summa kussakin maturiteettiluokassa. Se osuus tietyn maturiteettiluokan painotetuista pitkistä positioista, jotka voidaan nettouttaa saman maturiteettiluokan painotettujen lyhyiden positioiden kanssa, muodostaa kyseisen luokan nettoutetun painotetun position, ja nettouttamatta jäänyt pitkä tai lyhyt positio kyseisen luokan nettouttamatta jääneen painotetun position. Tämän jälkeen lasketaan kunkin maturiteettiluokan nettoutettu painotettu kokonaispositio.

21. Seuraavaksi lasketaan alueen 1 nettouttamatta jääneestä painotetusta pitkästä (lyhyestä) positiosta osuus, joka voidaan nettouttaa alueen 2 nettouttamatta jääneen painotetun lyhyen (pitkän) position kanssa. Tätä kutsutaan 25 kohdassa alueiden 1 ja 2 väliseksi nettoutetuksi painotetuksi positioksi. Sama laskutoimitus suoritetaan alueeseen 2 sen nettouttamatta jääneestä painotetusta positiosta jäljelle jääneen osuuden ja alueen 3 nettouttamatta jääneen painotetun position osalta alueiden 2 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position laskemiseksi.

22. Laitos voi halutessaan vaihtaa 21 kohdassa esitetyn laskentajärjestyksen ja laskea alueiden 2 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position ennen alueiden 1 ja 2 välisen vastaavan position laskemista.

23. Seuraavaksi määritetään osuus, joka alueessa 1 jäljellä olevasta nettouttamatta jääneestä painotetusta positiosta voidaan nettouttaa alueiden 2 ja 3 välisen nettouttamatta jääneen painotetun position kanssa alueiden 1 ja 3 välisen nettoutetun painotetun position laskemiseksi.

24. Kolmesta 21, 22 ja 23 kohdassa esitetystä erillisestä laskutoimituksesta jäljelle jäävät positiot lasketaan yhteen.

26. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia yleisesti tai kunkin laitoksen osalta erikseen, että laitokset käyttävät kaupankäynnin kohteena oleviin, vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiinsä liittyvän yleisriskin pääomavaatimusta laskiessaan duraatiopohjaista laskentamenetelmää 17–25 kohdassa kuvatun menetelmän sijasta edellyttäen, että ne käyttävät kyseistä menetelmää johdonmukaisesti.

27. Edellä olevassa 26 kohdassa tarkoitetussa menetelmässä laitos laskee jokaisen kiinteäkorkoisen, vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen markkina-arvon perusteella sen sisäisen koron, joka on kyseisen rahoitusvälineen viitteellinen diskonttokorko. Vaihtuvakorkoisen rahoitusvälineen tapauksessa laitoksen on otettava jokaisen rahoitusvälineen markkina-arvo ja laskettava sitten sen tuotto olettaen, että pääoma erääntyy maksettavaksi seuraavana korontarkistusajankohtana.

28. Laitoksen on sitten laskettava jokaisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen muunnettu duraatio seuraavan laskukaavan mukaisesti: muunnettu duraatio = ((Duraatio (D))/(1 + r)), jossa

jossa:

r = sisäinen korko (ks. 25 kohta)

Ct = kassavirta ajankohtana t

m = kokonaisjuoksuaika (ks. 25 kohta)

30. Laitoksen on laskettava tämän jälkeen jokaisen rahoitusvälineen osalta sen duraatiopainotettu positio kertomalla rahoitusvälineen markkina-arvo sen muunnetulla duraatiolla ja kyseistä muunnettua duraatiota vastaavalla arvioidulla koron muutoksella (katso taulukon 3 kolmas sarake).

31. Laitoksen on laskettava duraatiopainotetut pitkät ja lyhyet positionsa kussakin alueessa. Se osuus duraatiopainotetuista pitkistä positioista, joka voidaan kussakin alueessa nettouttaa duraatiopainotettujen lyhyiden positioiden kanssa, on alueen nettoutettu duraatiopainotettu positio.

Laitoksen on tämän jälkeen laskettava duraatiopainotetut nettouttamatta jääneet positiot kullekin alueelle. Sen on tämän jälkeen sovellettava nettouttamatta jääneiden painotettujen positioiden laskemista varten 21–24 kohdassa säädettyjä menettelyjä.

33. Laitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki pitkät nettopositionsa ja kaikki lyhyet nettopositionsa. Näiden kahden luvun summa on sen bruttokokonaispositio ja niiden erotus sen nettokokonaispositio.

34. Laitoksen on laskettava yhteen 1 kohdan mukaisesti kaikki pitkät nettopositionsa ja kaikki lyhyet nettopositionsa. Sen on kerrottava bruttokokonaispositionsa 8 prosentilla erityisriskipääomavaatimuksensa laskemiseksi.

36. Laitoksen yleisriskin pääomavaatimus on 8 prosenttia sen nettokokonaispositiosta.

37. Osakeindeksifutuurit ja osakeindeksifutuureihin sekä osakeindekseihin liittyvien optioiden deltavasta-arvot, jäljempänä ’osakeindeksifutuurit’, voidaan jakaa niihin kuuluvien osakkeiden positioihin. Näitä positioita voidaan käsitellä kyseisten kohde-etuutena olevien osakkeiden positioina ja ne voidaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella nettouttaa kohde‐etuutena olevien osakkeiden vastakkaismerkkisten positioiden kanssa.

38. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että kaikilla laitoksilla, jotka ovat nettouttaneet yhden tai useamman osakeindeksifutuuriin sisältyvän osakkeen position yhden tai useamman osakeindeksifutuurin position kanssa, on riittävät omat varat sellaisesta tilanteesta aiheutuvan tappioriskin kattamiseksi, jossa futuurin arvonmuutokset eivät täysin noudata futuurin kohdeosakkeiden arvonmuutoksia; toimivaltaisten viranomaisten on toimittava samoin silloin, kun laitoksella on hallussaan sellaisten osakeindeksifutuurien vastakkaismerkkisiä positioita, joiden maturiteetit ja/tai koostumukset eivät täysin vastaa toisiaan.

39. Poiketen siitä, mitä 37 ja 38 kohdassa säädetään, niihin pörssissä kaupankäynnin kohteena oleviin osakeindeksifutuureihin, jotka toimivaltaisten viranomaisten mukaan vastaavat laajasti hajautettuja osakeindeksejä, sovelletaan yleisriskin osalta 8 prosentin pääomavaatimusta mutta ei lainkaan erityisriskin pääomavaatimusta. Nämä osakeindeksifutuurit sisällytetään 33 kohdan mukaisesti laskettavaan kokonaisnettopositioon, mutta niitä ei oteta huomioon laskettaessa samassa kohdassa tarkoitettua kokonaisbruttopositiota.

40. Jos osakeindeksifutuuria ei jaeta kohde-etuuksiensa positioiksi, sitä käsitellään erillisenä osakkeena. Tällaisen yksittäisen osakkeen erityisriski voidaan kuitenkin jättää ottamatta huomioon, jos osakeindeksifutuuri on pörssissä kaupankäynnin kohteena ja toimivaltaiset viranomaiset katsovat sen vastaavan laajasti hajautettua indeksiä.

’Arkipäivällä 0’ tarkoitetaan sitä arkipäivää, jona laitos sitoutuu ehdoitta hyväksymään tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan.

Sen on tämän jälkeen laskettava pääomavaatimuksensa käyttämällä merkintäsitoumuksia koskevia pienennettyjä positioitaan.

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksella on riittävät omat varat sellaisen tappioriskin kattamiseksi, joka on olemassa merkintäsitoumuksen antamisajankohdan ja ensimmäisen arkipäivän välisenä aikana.

42. Luottojohdannaisin toteutetun suojan osalta on myönnettävä vähennys 43–46 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Edellä mainituissa tapauksissa position kumpaankaan osaan ei tulisi soveltaa erityisriskin pääomavaatimusta.

44. Nettoutus on 80 prosenttia silloin, kun johdannaiseen perustuvien keskinäisten velvoitteiden arvot kehittyvät aina vastakkaisiin suuntiin ja kun kyseisten velvoitteiden välillä vallitsee täydellinen vastaavuus referenssiomaisuuden, sekä referenssiomaisuuden että luottojohdannaisen maturiteetin ja suojattavan omaisuuden valuutan osalta. Lisäksi luottojohdannaissopimuksen olennaiset ominaispiirteet eivät saisi aiheuttaa sitä, että luottojohdannaisen hinnanmuutokset poikkeavat olennaisesti käteisposition hinnanmuutoksista. Siltä osin kuin riski siirtyy transaktion seurauksena, sovelletaan erityisriskiin 80 prosentin nettoutusta transaktion sen osan osalta, johon liittyvä pääomavaatimus on suurempi, jolloin toisen osan erityisriskin pääomavaatimukset ovat nolla.

Sen sijaan että kussakin edellä mainitussa tapauksessa laskettaisiin yhteen transaktion kummankin osan erityisriskin pääomavaatimukset, sovelletaan suurempaa kyseisistä vaatimuksista.

46. Kaikissa niissä tapauksissa, jotka eivät kuulu 43–45 kohdan soveltamisalaan, erityisriskin pääomavaatimus arvioidaan suhteessa positioiden molempiin osiin.

47. Sellaisista yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuvien positioiden pääomavaatimukset, jotka täyttävät 11 artiklassa kaupankäyntivaraston erille asetetut edellytykset, lasketaan 48–56 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

48. Tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän jakson muiden säännösten soveltamista, yhteissijoitusyrityksissä olevista osuuksista muodostuviin positioihin (erityis- ja yleisriskin osalta) sovellettava positioriskin pääomavaatimus on 32 prosenttia. Tämän kuitenkaan rajoittamatta liitteessä III olevan 2.1. kohdan neljännen alakohdan säännösten tai liitteessä V olevan 12 kohdan neljännen alakohdan (valuuttakurssiriski) ja sen rinnalla liitteessä III olevan 2.1 kohdan neljännen alakohdan säännösten soveltamista, käytettäessä mainituissa kohdissa esitettyä mukautettua kultamääräistä menetelmää yhteissijoitusyrityksissä oleviin positioihin positioriskin (erityis- ja yleisriskin) sekä valuuttakurssiriskin osalta sovellettava pääomavaatimus saa olla enintään 40 prosenttia.

49. Laitokset voivat määrittää yhteissijoitusyrityksiin liittyvien 51 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävien positioiden pääomavaatimukset 53–56 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti.

50. Yhteissijoitusyritysten sijoitusten nettouttaminen laitoksen hallussa olevien muiden positioiden kanssa ei ole sallittua, ellei toisin mainita.

52. Menetelmää voidaan soveltaa laitoksesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella myös kolmannen maan yhteissijoitusyrityksiin, jos 51 kohdan a–e alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät.

53. Jos laitoksella on päivittäin käytössään tiedot yhteissijoitusyrityksen sijoituksista, se voi käyttää mainittujen sijoitusten positioita laskeakseen vastaaviin kyseisessä yhteissijoitusyrityksessä oleviin osuuksiin liittyvän positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimuksen tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti, tai jos sille on myönnetty tähän lupa, liitteessä V säädettyjen menetelmien mukaisesti. Yhteissijoitusyrityksessä olevista osuuksista muodostuvia positioita käsitellään tässä menetelmässä yhteissijoitusyrityksen sijoitusten positioina. Yhteissijoitusyrityksen sijoitusten positioita voidaan nettouttaa laitoksen hallussa olevien muiden positioiden kanssa, kunhan laitoksella on hallussaan riittävästi positioita sijoituskohteita vastaan tapahtuvaa osuuksien lunastusta ja/tai luomista varten.

56. Laitokset voivat antaa toimeksi kolmannelle osapuolelle laskea ja ilmoittaa tässä liitteessä säädettyjen menetelmien mukaisesti yhteissijoitusyrityksissä olevien 53 ja 55 kohdan soveltamisalaan kuuluvien positioidensa positioriskin (yleis- ja erityisriskin) pääomavaatimukset edellyttäen, että laskennan ja raportoinnin paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla.

3. Sovellettaessa riskipainoa selvittämättömiin kaupankäyntivastuisiin, joita käsitellään taulukon 2 sarakkeen 3 mukaisesti, direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklassa tarkoitettua sisäisten luottoluokitusten menetelmää soveltavat laitokset voivat määrittää vastapuolen ulkoisen luokituksen perusteella sellaisten vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyyden, joiden osalta niillä ei ole muita rahoitustoimintaan liittyviä vastuita. Omia tappio-osuus (loss given defaults, LGD) -estimaatteja käyttävät laitokset voivat soveltaa direktiivin 2006/48/EY liitteessä VII olevan 2 osan 8 kohdan LGD-lukua kaikkiin selvittämättömiin kaupankäyntivastuisiin, joita käsitellään taulukon 2 sarakkeen 3 mukaisesti, jos ne soveltavat näitä kaikkiin näihin vastuisiin. Direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklassa vahvistettua menetelmää soveltavat laitokset voivat vaihtoehtoisesti soveltaa kyseisen direktiivin 78–83 artiklassa tarkoitettuja riskipainoja, jos ne soveltavat näitä kaikkiin näihin vastuisiin, tai ne voivat soveltaa kaikkiin näihin vastuisiin 100 prosentin riskipainoa.

Jos non-DvP ‐transaktioista johtuvan positiivisen vastapuoliriskin määrä ei ole merkittävä, laitokset voivat soveltaa näihin vastuisiin 100 prosentin riskipainoa.

4. Koko selvitys- tai toimitusjärjestelmän laajuisen toimintahäiriön tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua 1 ja 2 kohdassa asetetuista pääomavaatimuksista, kunnes tilanne on korjaantunut. Tässä tapauksessa vastapuolen epäonnistumista kaupan selvittämisessä ei pidetä maksukyvyttömyytenä luottoriskiä määritettäessä.

6. Jollei 7–10 kohdan soveltamisesta muuta johdu, tällaisten vastuiden vastuuarvot ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärät lasketaan direktiivin 2006/48/EY V osaston 2 luvun 3 jakson mukaisesti siten, että kyseisen jakson viittaukset ’luottolaitoksiin’ katsotaan viittauksiksi ’laitoksiin’ ja viittaukset ’emoyrityksenä toimiviin luottolaitoksiin’ viittauksiksi ’emoyrityksinä toimiviin laitoksiin’ ja muut näihin liittyvät termit tulkitaan vastaavasti.

7. Edellä olevan 6 kohdan soveltamiseksi:

Direktiivin 2006/48/EY liite IV katsotaan muutetuksi siten, että siihen sisällytetään direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan 3 jakson 8 kohta.

Direktiivin 2006/48/EY liite III katsotaan muutetuksi siten, että taulukon 1 alaviitteiden jälkeen lisätään teksti seuraavasti:

▼M4

Kun kyseessä on luottoriskinvaihtosopimus, laitos, jolle vaihtosopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta pitkän position, voi kuitenkin antaa tulevaisuuden potentiaalisen luottovastuun laskennassa prosenttiluvun arvoksi nolla, ellei luottoriskinvaihtosopimusta päätetä ja siitä johtuvia keskinäisiä velvoitteita nettouteta tilanteessa, jossa osapuoli, jolle sopimuksesta syntyvä vastuu aiheuttaa suojattavan omaisuuden osalta lyhyen position, tulee maksukyvyttömäksi, vaikka luottoriski ei suojattavan omaisuuden osalta toteutuisi; tällöin laitoksen potentiaalinen tuleva luottovastuu on rajoitettava niiden palkkioiden määrään, joita yhteisö ei ole vielä maksanut laitokselle.”

▼B

Kun luottojohdannainen muodostuu useita omaisuuseriä sisältävästä n:nnen tappion korista, se kumpaa edellä esitetyistä prosenttiluvuista käytetään, määräytyy sen omaisuuserän perusteella, jonka luottoluokka on n:nneksi alhaisin, sen mukaan, katsottaisiinko kyseinen erä liitettä I sovellettaessa ehdot täyttäväksi eräksi, jos se luettaisiin laitoksen vastuisiin.

8. Sovellettaessa 6 kohtaa laitokset eivät saa riskipainotettujen saamisten yhteismäärää laskiessaan käyttää direktiivin 2006/48/EY liitteessä VIII olevan 3 osan 24–29 kohdassa esitettyä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää rahoitusvakuuksien vaikutusten huomioon ottamiseksi.

9. Sovellettaessa 6 kohtaa silloin, kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista takaisinostosopimuksista tai arvopapereiden taikka hyödykkeiden lainaksi antamisesta tai ottamisesta, kaikki sellaiset rahoitusvälineet ja hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset, voidaan katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi. Lisäksi kun on kyse kaupankäyntivarastoon kirjatuista pörssin ulkopuolisista johdannaissopimuksista aiheutuvista vastuista, sellaiset hyödykkeet, jotka täyttävät kaupankäyntivarastoon sisällyttämiselle asetetut edellytykset, voidaan katsoa hyväksyttäviksi vakuuksiksi. Kun edellä mainitun kaltaisia rahoitusvälineitä tai hyödykkeitä, jotka eivät täytä direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII mukaisia edellytyksiä, annetaan lainaksi, myydään tai toimitetaan taikka otetaan lainaksi, ostetaan tai vastaanotetaan vakuuksina tai muutoin tällaisissa transaktioissa, ja laitos käyttää kyseisen direktiivin liitteessä VIII olevan 3 osan mukaista valvojan määrittämää volatiliteettikorjausta, kyseisiä välineitä ja hyödykkeitä käsitellään volatiliteettikorjausten laskemiseksi samalla tavoin kuin tunnustetussa pörssissä noteerattuja pääindeksin ulkopuolisia osakkeita.

Kun laitokset käyttävät direktiivin 2006/48/EY liitteessä VIII olevan 3 osan mukaista volatiliteettikorjaukseen perustuvaa omat arvonleikkaustekijät -lähestymistapaa sellaisten rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden osalta, jotka eivät täytä kyseisen direktiivin liitteen VIII mukaisia edellytyksiä, volatiliteettikorjaus on laskettava kullekin yksittäiselle erälle. Kun laitokset käyttävät direktiivin 2006/48/EY liitteessä VIII olevan 3 osan mukaista sisäisten mallien menetelmää, ne voivat soveltaa sitä myös kaupankäyntivaraston suhteen.

11. Kun kaupankäyntivarastoon sisältyvä luottojohdannainen muodostaa osan sisäistä suojausta ja kun luottoriskisuoja on direktiivin 2006/48/EY mukainen, luottojohdannaisen synnyttämään positioon ei katsota liittyvän vastapuoliriskiä. Laitos voi vaihtoehtoisesti johdonmukaisesti sisällyttää vastapuoliriskin pääomavaatimusten laskentaan kaikki kaupankäyntivarastoon sisältyvät luottojohdannaiset, jotka muodostavat osan sisäistä suojasta tai jotka on hankittu suojaksi vastapuoliriskille, kun luottosuoja on direktiivin 2006/48/EY mukainen.

12. Pääomavaatimus on 8 prosenttia riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä.

1. Jos 2 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti laskettu laitoksen kokonaisnettovaluuttaposition ja nettokultaposition summa on enemmän kuin 2 prosenttia sen kaikista omista varoista, laitoksen on kerrottava nettovaluuttapositionsa ja nettokultapositionsa summa 8 prosentilla valuuttakurssiriskin pääomavaatimuksen laskemiseksi.

2. Laitoksen on laskettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimukset kahdessa vaiheessa.

2.1. Laitoksen on ensin laskettava avoin nettopositionsa kussakin valuutassa (ilmoitusvaluutta mukaan luettuna) ja kullassa.

Sellaiset positiot, joita laitos on ottanut voidakseen suojautua vakavaraisuussuhteeseensa haitallisesti vaikuttavilta valuuttakurssin vaikutuksilta, voidaan jättää ottamatta huomioon laskettaessa avoimia nettovaluuttapositioita. Tällaisten positioiden pitäisi olla luonteeltaan rakenteellisia tai sellaisia, ettei niillä käydä kauppaa, ja vaaditaan toimivaltaisten viranomaisten suostumus, jos niitä ei oteta lukuun tai jos edellytyksiä niiden poislukemiseksi muutetaan. Samaa käsittelyä voidaan soveltaa edellä esitetyin edellytyksin laitoksen sellaisiin positioihin, jotka koskevat omien varojen laskennassa vähennettyjä eriä.

Kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskutoimitus suoritetaan yhteissijoitusyritysten osalta, huomioon otetaan yhteissijoitusyrityksen todelliset valuuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen raportoimia, yhteissijoitusyrityksessä olevia valuuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. Jos laitoksella ei ole käytössään tietoja yhteissijoitusyrityksessä olevista valuuttapositioista, on oletettava, että yhteissijoitusyritys on saavuttanut valtuuksiensa mukaisen valuuttamääräisten sijoitusten enimmäismäärän, ja laitosten on kaupankäyntivarastoon luettavien positioiden osalta otettava valuuttakurssiriskin pääomavaatimusta laskiessaan huomioon yhteissijoitusyrityksissä olevista positioistaan vipuvaikutuksen kautta aiheutuvien välillisten vastuiden mahdollinen enimmäismäärä. Tämä tehdään kasvattamalla yhteissijoitusyrityksessä olevaa positiota samalla osuudella, jolla yhteissijoitusyrityksen sijoituksiin liittyviä vastuita voidaan yhteissijoitusyrityksen sijoitusvaltuuksien mukaan enintään kasvattaa. Edellä esitetyn oletuksen mukaisesti muodostettua yhteissijoitusyrityksen valuuttapositiota käsitellään erillisenä valuuttana samaan tapaan kuin kultamääräisiä sijoituksia paitsi silloin, kun yhteissijoitusyrityksen sijoituksen suunta tunnetaan, jolloin pitkä kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen pitkän kokonaisvaluuttaposition kanssa ja lyhyt kokonaispositio voidaan laskea yhteen avoimen lyhyen kokonaisvaluuttaposition kanssa. Tällaisia positioita ei saa nettouttaa ennen laskennan suorittamista.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset käyttävät nykyarvoa laskettaessa kunkin valuutan ja kullan avointa nettopositiota.

2.2. Seuraavaksi kaikkien muiden valuuttojen paitsi ilmoitusvaluutan lyhyet ja pitkät nettopositiot sekä kullan lyhyt tai pitkä nettopositio muutetaan ilmoitusvaluutan määräisiksi käyttäen avistakurssia. Tämän jälkeen lasketaan erikseen yhteen lyhyet ja pitkät positiot, jotta saadaan lyhyiden nettopositioiden ja pitkien nettopositioiden kokonaismäärät. Näistä kokonaismääristä suurempi on laitoksen kokonaisnettovaluuttapositio.

3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ja kunnes laajempi yhteensovittaminen toteutetaan, toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää tai sallia, että laitokset noudattavat seuraavia menetelmiä tämän liitteen soveltamiseksi.

3.1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset täyttävät lievemmät pääomavaatimukset keskenään läheisesti korreloivien valuuttojen positioiden kattamiseksi kuin ne, jotka seuraavat 1 ja 2 kohdan soveltamisesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat katsoa, että kaksi valuuttaa korreloivat läheisesti keskenään ainoastaan, jos päivittäisiä valuuttakursseja koskevien, viimeksi kuluneelta kolmelta tai viideltä vuodelta kerättyjen tietojen perusteella laskettu todennäköisyys sille, että kyseisten valuuttojen samansuuruisista ja vastakkaismerkkisistä positioista syntyy seuraavien kymmenen arkipäivän aikana tappio, joka on enintään 4 prosenttia kyseisen nettoutetun position (ilmoitusvaluuttaan arvostetusta) arvosta, on vähintään 99 prosenttia, jos käytetään kolmen vuoden tarkastelujaksoa, tai 95 prosenttia, jos käytetään viiden vuoden tarkastelujaksoa. Pääomavaatimus kahden läheisesti keskenään korreloivan valuutan nettoutetun position osalta on 4 prosenttia kerrottuna nettoutetun position arvolla. Pääomavaatimus läheisesti keskenään korreloivien valuuttojen nettouttamatta jääneiden positioiden ja kaikkien muiden valuuttapositioiden osalta on 8 prosenttia kerrottuna kyseisten valuuttojen joko lyhyiden tai pitkien nettopositioiden summalla sen mukaan, kumpi näistä on suurempi sen jälkeen, kun läheisesti keskenään korreloivien valuuttojen nettoutetut positiot on vähennetty.

3.2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitokset poistavat 1 ja 2 kohdassa sekä 3.1 kohdassa esitetyistä menetelmistä valitsemastaan menetelmästä sellaisten valuuttojen positiot, joita koskee valtioiden välinen sitova sopimus, jonka tarkoituksena on vähentää kyseisten valuuttojen vaihtelua suhteessa muihin samalla sopimuksella katettuihin valuuttoihin. Laitosten on laskettava näiden valuuttojen nettoutetut positiot ja sovellettava niihin pääomavaatimusta, joka on vähintään puolet tällaisessa valtioiden välisessä sopimuksessa vahvistetusta kyseisten valuuttojen suurimmasta sallitusta kurssivaihtelusta. Näiden valuuttojen nettouttamatta jääneitä positioita käsitellään samoin kuin muita valuuttoja.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen osallistuvien jäsenvaltioiden valuuttojen nettoutettuja positioita koskeva pääomavaatimus on 1,6 prosenttia kerrottuna kyseisten positioiden arvolla.

4. Korivaluuttojen nettopositiot voidaan jakaa koriin sisältyviin valuuttoihin voimassa olevien kiintiöiden perusteella.

1. Kaikki hyödykepositiot tai hyödykejohdannaispositiot ilmaistaan käyttäen hyödykkeiden vakiomittayksikköä. Kunkin hyödykkeen käteishinta ilmaistaan ilmoitusvaluuttana.

2. Kulta- tai kultajohdannaispositioista katsotaan aiheutuvan valuuttakurssiriski, ja niiden markkinariski lasketaan liitteen III tai soveltuvin osin liitteen V mukaisesti.

3. Puhtaasti varaston terminointitarkoituksia palvelevat positiot voidaan tätä liitettä sovellettaessa jättää ottamatta huomioon ainoastaan hyödykeriskiä laskettaessa.

4. Ne korko- ja valuuttakurssiriskit, joita tämän liitteen muut säännökset eivät kata, otetaan mukaan laskettaessa kaupankäynnin kohteena olevien, vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden yleisriskiä ja laskettaessa valuuttakurssiriskiä.

5. Kun lyhyt positio erääntyy ennen pitkää positiota, laitosten on myös varauduttava maksuvalmiusriskiin, joka on mahdollinen joillakin markkinoilla.

6. Yksittäisen hyödykkeen nettopositiolla tarkoitetaan 19 kohdassa laitoksen sellaisten pitkien ja lyhyiden positioiden erotusta, jotka koskevat samaa hyödykettä ja samanlaisia hyödykkeisiin perustuvia futuureja, optioita ja optiotodistuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten on sallittava johdannaissopimuksia koskevien positioiden käsitteleminen 8, 9 ja 10 kohdan mukaisesti kohde-etuutena olevan hyödykkeen positioina.

7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat pitää seuraavia positioita saman hyödykkeen positioina:

8. Hyödykefutuurit ja yksittäisten hyödykkeiden osto- ja myyntitermiinit otetaan laskennassa huomioon käyttäen hyödykkeen vakiomittayksikkönä ilmaistuja nimellismääriä ja erääntymispäivän mukaista juoksuaikaa.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa futuuria koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti futuurin aiheuttamaa riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin futuuria koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää, tässä kohdassa tarkoitettua pörssin ulkopuolista hyödykejohdannaissopimusta koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti johdannaissopimukseen liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin kyseisen sopimuksen pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

9. Hyödykkeisiin perustuvat swap-sopimukset, joiden nojalla toinen osapuoli maksaa kiinteää hintaa ja toinen käypää markkinahintaa, lasketaan mukaan 13–18 kohdassa esitettyyn maturiteettipohjaiseen menetelmään sopimuksen nimellismäärän suuruisena positiosarjana, jossa kukin positio vastaa kutakin swap-sopimuksen maksua ja sijoittuu sen mukaisesti 13 kohdassa olevan taulukon 1 maturiteettiluokkiin. Positiot ovat pitkiä positioita, jos laitos maksaa kiinteän hinnan ja saa vaihtuvan hinnan, ja lyhyitä positioita, jos laitos saa kiinteän hinnan ja maksaa vaihtuvan hinnan.

Hyödykkeisiin perustuvat swap-sopimukset, joissa vaihto koskee eri hyödykkeitä, ilmoitetaan maturiteettipohjaisen menetelmän asianomaisessa taulukossa.

10. Hyödykkeitä tai hyödykejohdannaisia koskevia optioita käsitellään tätä liitettä sovellettaessa option kohde-etuuden arvon suuruisina delta-korjattuina positioina. Nämä positiot voidaan nettouttaa sellaisten vastakkaismerkkisten positioiden kanssa, joissa kohde-etuutena on täysin samanlainen hyödyke tai hyödykejohdannainen. Deltana on käytettävä kyseisen pörssin laskemaa, toimivaltaisten viranomaisten laskemaa tai, jos kumpikaan näistä ei ole saatavissa tai pörssin ulkopuolisten optioiden osalta, laitoksen itsensä laskemaa deltaa sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset toteavat laitoksen käyttämän mallin käyttökelpoiseksi.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että laitosten on laskettava delta käyttäen toimivaltaisten viranomaisten määräämää menetelmää.

Deltariskiä lukuun ottamatta muilta hyödykeoptioon liittyviltä riskeiltä on suojauduttava.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa asetettua hyödykeoptiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin pörssin vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin optiota koskeva pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös sallia, että niiden tunnustaman selvitysyhteisön selvittämää pörssin ulkopuolista hyödykeoptiota koskeva pääomavaatimus on yhtä suuri kuin selvitysyhteisön vaatima vakuus, jos ne ovat täysin vakuuttuneita siitä, että se vastaa tarkasti optioon liittyvää riskiä ja on vähintään yhtä suuri kuin pörssin ulkopuolisen option pääomavaatimus, joka perustuu tässä liitteessä jäljempänä esitettyä menetelmää tai liitteessä V esitettyä sisäisten mallien laskentamenetelmää käyttämällä tehtyyn laskelmaan.

Lisäksi viranomaiset voivat sallia, että ostettua pörssissä kaupankäynnin kohteena olevaa tai pörssin ulkopuolista hyödykeoptiota koskeva pääomavaatimus on sama kuin sen kohde-etuutena olevaa hyödykettä koskeva vaatimus sillä edellytyksellä, että näin laskettu vaatimus ei ylitä option markkina-arvoa. Asetettua pörssin ulkopuolista optiota koskeva vaatimus määräytyy option kohde-etuutena olevan hyödykkeen mukaan.

11. Hyödykkeisiin liittyviä optiotodistuksia käsitellään samalla tavalla kuin 10 kohdassa tarkoitettuja hyödykeoptioita.

12. Takaisinostosopimuksen perusteella hyödykkeitä tai niiden omistusoikeutta koskevia taattuja oikeuksia luovuttavan osapuolen ja hyödykkeiden lainaksi antamista koskevan sopimuksen mukaisen hyödykkeiden lainaksiantajan on sisällytettävä tällaiset hyödykkeet pääomavaatimusta koskevaan laskelmaan tämän liitteen mukaisesti.

13. Laitoksen on käytettävä jokaisesta hyödykkeestä erillistä maturiteettitaulukkoa taulukon 1 mukaisesti. Kaikki yhtä hyödykettä koskevat positiot ja kaikki positiot, joita pidetään tätä samaa hyödykettä koskevina positioina 7 kohdan mukaisesti, on jaoteltava asianmukaisiin maturiteettiluokkiin. Fyysiset varastot on merkittävä ensimmäiseen maturiteettiluokkaan.

14. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että positiot, jotka ovat saman hyödykkeen positioita tai joita pidetään 7 kohdan mukaisesti saman hyödykkeen positioina, nettoutetaan keskenään ja merkitään asianmukaisiin maturiteettiluokkiin nettomääräisinä seuraavien positioiden osalta:

15. Tämän jälkeen laitoksen on laskettava pitkien positioiden summa ja lyhyiden positioiden summa jokaisessa maturiteettiluokassa. Se pitkien (lyhyiden) positioiden osuus, joka voidaan kussakin maturiteettiluokassa nettouttaa lyhyiden (pitkien) positioiden kanssa, on kyseisen maturiteettiluokan nettoutettu positio. Jäljelle jäänyt pitkä tai lyhyt positio on kyseisen maturiteettiluokan nettouttamatta jäänyt positio.

16. Se osuus maturiteettiluokan nettouttamatta jääneestä pitkästä (lyhyestä) positiosta, joka voidaan nettouttaa jonkin taulukossa jäljempänä olevan maturiteettiluokan nettouttamatta jääneen lyhyen (pitkän) position kanssa, on kahden maturiteettiluokan välinen nettoutettu positio. Nettouttamatta jääneen pitkän tai lyhyen position osuus, jota ei voida edellä esitetyllä tavalla nettouttaa, on nettouttamatta jäänyt positio.

17. Laitoksen pääomavaatimus lasketaan kunkin hyödykkeen osalta asianmukaisen maturiteettitaulukon perusteella seuraavien erien summana:

18. Laitoksen hyödykeriskin yhteenlaskettu pääomavaatimus on 17 kohdan mukaisesti laskettujen hyödykekohtaisten pääomavaatimusten summa.

19. Laitoksen pääomavaatimus lasketaan kunkin hyödykkeen osalta seuraavien erien summana:

20. Laitoksen hyödykeriskin yhteenlaskettu pääomavaatimus on 19 kohdan mukaisesti laskettujen hyödykekohtaisten pääomavaatimusten summa.

21. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan käyttää seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) esitettyjä perusriskin, luokkien välisen riskin ja avoimen position riskin minimipainotuksia 13, 14, 17 ja 18 kohdassa esitettyjen sijasta edellyttäen, että kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tässä liitteessä säädetyin edellytyksin sallia, että laitokset laskevat positioriskin, valuuttakurssiriskin ja/tai hyödykeriskin pääomavaatimuksensa käyttäen sisäisiä riskinhallintamallejaan liitteissä I, III ja IV esitettyjen menetelmien sijasta tai niihin yhdistettynä. Kussakin tapauksessa vaatimuksena on, että toimivaltainen viranomainen on nimenomaisesti hyväksynyt mallien käyttämisen vakavaraisuuden valvonnassa.

2. Hyväksyntä annetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että laitoksen riskienhallintajärjestelmä on rakenteeltaan asianmukainen, että sitä sovelletaan kattavasti ja että siinä on erityisesti seuraavat piirteet:

Ensimmäisen alakohdan h alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa on katettava sekä kaupankäyntiä hoitavien yksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toiminta. Laitoksen on vähintään kerran vuodessa toimitettava yleisen riskienhallintajärjestelmänsä tarkastus.

Tarkastuksessa on käsiteltävä seuraavia asioita:

3. Laitoksilla on oltava käytössään menettelyt, joilla varmistetaan, että soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat validoineet niiden käyttämät sisäiset mallit riittävällä tavalla, jotta voitaisiin varmistaa, että mallit ovat käsitteellisesti moitteettomia ja kattavat riittävällä tavalla kaikki merkittävät riskit. Validointi on suoritettava heti kun sisäinen malli on kehitetty ja aina kun siihen tehdään merkittäviä muutoksia. Validointi on lisäksi suoritettava säännöllisin väliajoin ja etenkin kun markkinoilla on tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai salkun koostumuksessa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat johtaa siihen, ettei sisäinen malli enää sovellu tarkoitukseensa. Sitä mukaa kuin tekniikat ja parhaimmat menettelytavat kehittyvät, luottolaitosten on hyödynnettävä tätä kehitystä. Sisäisen mallin validointia ei saa rajoittaa toteutumatestaukseen, ja sen on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

4. Laitoksen on valvottava käyttämänsä mallin tarkkuutta ja toimivuutta toteutumatestiohjelmalla. Toteutumatestauksessa on verrattava jokaisena pankkipäivänä laitoksen käyttämällä mallilla kaupankäyntisalkun päivän päätöspositioita varten laskettuja yhden päivän todennäköisiä tappiolukuja seuraavan pankkipäivän loppuun mennessä kaupankäyntisalkun arvossa toteutuneeseen yhden päivän muutokseen.

Toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava, kykeneekö laitos suorittamaan kaupankäyntisalkun arvon sekä todellisen että oletetun muutoksen toteutumatestauksen. Kaupankäyntisalkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestaus perustuu kaupankäyntisalkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän päätösarvon vertailuun, olettaen, että positiot pysyvät muuttumattomina. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksilta, että nämä toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet toteutumatestausohjelmansa parantamiseksi, jos se havaitaan puutteelliseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava laitoksia vähintään tekemään toteutumatestit käyttämällä kaupankäyntitoiminnan oletettuja tuloksia (eli käyttämällä sellaisia salkun arvon muutoksia, jotka tapahtuisivat, jos päivän päätöspositiot säilyisivät muuttumattomina).

5. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä se, että kaupankäynnin kohteena olevien vieraan tai oman pääoman ehtoisten välineiden positioihin liittyvä erityisriskipääomavaatimus lasketaan käyttämällä laitoksen sisäistä mallia, jos sisäinen malli täyttää jäljempänä tässä liitteessä esitettyjen ehtojen lisäksi seuraavassa luetellut edellytykset:

Riski, joka aiheutuu likviditeetiltään heikommista positioista ja positioista, joilla hintojen läpinäkyvyys on rajoitettu, on laitoksen sisäisellä mallilla arvioitava varovaisesti todenmukaisissa markkinaskenaarioissa. Sisäisen mallin on lisäksi täytettävä tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Arvioiden on oltava asianmukaisella tavalla varovaisia, ja niitä voidaan käyttää vain silloin, kun saatavilla olevat tiedot ovat riittämättömät tai ne eivät edusta position tai salkun todellista volatiliteettia.

Laitos voi halutessaan jättää sisäisellä mallilla lasketun erityisriskipääomavaatimuksensa ulkopuolelle ne positiot arvopaperistamispositioina tai n:nnen tappion luottojohdannaisina, joiden osalta se täyttää liitteen I mukaiset positioriskien pääomavaatimukset, lukuun ottamatta niitä positioita, joita koskee 5 l kohdan mukainen menetelmä.

Sitä mukaa kuin tekniikat ja parhaat menettelytavat kehittyvät, laitosten on hyödynnettävä kyseisiä uusia tekniikoita ja menettelytapoja.

Laitoksen ei tarvitse kattaa kaupankäynnin kohteena oleviin vieraan pääoman ehtoisiin välineisiin liittyvää maksukyvyttömyysriskiä ja luottoluokan siirtymäriskiä sisäisellä mallilla, jos se kattaa nämä riskit 5 a–5 k kohdan mukaisilla vaatimuksilla.

5a. Laitoksilla, joiden kaupankäynnin kohteena oleviin vieraan pääoman ehtoisiin välineisiin sovelletaan 5 kohdan säännöksiä, on oltava pääomavaatimuksiaan laskiessaan käytössään menetelmä, jolla se pystyy kattamaan kaupankäyntivarastonsa positioihin liittyvän maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin, jotka kasvattavat riskejä, jotka voidaan kattaa todennäköiseen tappiolukuun perustuvalla laskennalla, kuten 5 kohdassa todetaan. Laitoksen on osoitettava, että sen menetelmä on vakausstandardeiltaan direktiivin 2006/48/EY 84–89 artiklassa määritetyn lähestymistavan mukainen olettaen, että riskin taso on vakaa ja että sitä mukautetaan tarvittaessa likviditeetin, markkinakeskittymien, suojausten ja valinnaisuuden vaikutusten mukaisesti.

5b. Maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvun kattamiseen perustuvan menetelmän on katettava kaikki positiot, joihin sovelletaan korkosopimusten erityisriskipääomavaatimusta, mutta ei arvopaperistamispositioita ja n:nnen tappion luottojohdannaisia. Laitos voi valvontaviranomaisten suostumuksella johdonmukaisesti soveltaa kyseistä menetelmää kaikkiin julkisesti noteeratuista oman pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä muodostuviin positioihin ja julkisesti noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin perustuviin johdannaispositioihin, jos soveltaminen ei ole ristiriidassa riskien mittaamisessa ja hallinnassa sovellettujen laitoksen sisäisten menetelmien kanssa. Menetelmää sovellettaessa otetaan huomioon maksukyvyttömyystapahtumien ja luottoluokan siirtymätapahtumien välisen korrelaation vaikutukset. Menetelmässä ei saa ottaa huomioon toisaalta maksukyvyttömyystapahtumien ja luottoluokan siirtymätapahtumien ja toisaalta muiden markkinariskitekijöiden välisiä hajautusvaikutuksia.

5c. Riskien kasvun kattamiseen perustuvassa menetelmässä maksukyvyttömyydestä ja sisäisten tai ulkoisten luottoluokitusten siirtymästä johtuvat tappiot on mitattava 99,9 prosentin luottamusvälillä yhden vuoden pääomahorisontin aikana.

Korrelaatiota koskevia oletuksia on tuettava vankkaan käsitteistöön perustuvalla objektiivisten tietojen analyysilla. Riskien kasvun kattamiseen perustuvassa menetelmässä on otettava asianmukaisesti huomioon liikkeeseenlaskijoihin liittyvät keskittymät. Keskittymät, joita voi syntyä stressitilanteissa tuoteluokkien sisällä ja niiden välillä, on myös otettava huomioon. Menetelmän on perustuttava oletukseen, että riskin taso on vakaa yhden vuoden pääomahorisontin ajan, jolloin kaupankäyntivarastoon kuuluvat yksittäiset positiot tai positioyhdistelmät, joissa on niiden likviditeettihorisontin aikana esiintynyt maksukyvyttömyystapauksia tai luottoluokan siirtymiä, uudelleentasapainotetaan likviditeettihorisontin lopussa alkuperäisen riskitason saavuttamiseksi. Laitos voi vaihtoehtoisesti käyttää oletusta yhden vuoden vakaasta positiosta.

5d. Likviditeettihorisontit on määritettävä sen mukaisesti, kuinka paljon aikaa tarvitaan position myymiseen tai kaikkien olennaisten hintariskien suojaamiseen vaikeissa markkinaolosuhteissa, ottaen erityisesti huomioon position koko. Likviditeettihorisonttien on oltava johdonmukaisia sekä systeemisten että ominaiseroista johtuvien stressitilanteiden aikana sovellettujen todellisten käytänteiden ja saatujen kokemusten kanssa. Likviditeettihorisontti on määritettävä konservatiivisten oletusten mukaisesti, ja sen on oltava riittävän pitkä, jotta myynti tai suojaus ei sinänsä vaikuta olennaisesti hintaan, jolla myynti tai suojaus on tarkoitus toteuttaa.

Positiolle tai positioyhdistelmälle määritettävän asianmukaisen likviditeettihorisontin on oltava vähintään kolme kuukautta.

Asianmukaista likviditeettihorisonttia positiolle tai positioyhdistelmälle määritettäessä on otettava huomioon laitoksen sisäiset toimintapolitiikat, joita sovelletaan arvonoikaisuihin ja vaikeasti myytävissä olevien positioiden hallintaan. Kun laitos määrittää likviditeettihorisontteja positioyhdistelmille yksittäisten positioiden sijaan, positioyhdistelmien määrittämisperusteiden on mielekkäästi vastattava likviditeettieroja. Keskittyneiden positioiden likviditeettihorisonttien on oltava pidempiä, koska niiden rahaksi muuttuminen kestää kauemmin. Arvopaperistamisvaraston likviditeettihorisonttia määritettäessä on otettava huomioon aika, joka tarvitaan omaisuuserien muodostamiseen, myymiseen ja arvopaperistamiseen tai olennaisten riskitekijöiden suojaamiseen vaikeissa markkinaolosuhteissa.

5e. Suojaukset voidaan sisällyttää laitoksen menetelmään, jolla katetaan maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvu. Positiot voidaan nettouttaa, jos pitkät ja lyhyet positiot liittyvät samaan rahoitusvälineeseen. Pitkiin ja lyhyisiin positioihin, joihin kuuluu useita välineitä tai saman vastapuolen useita arvopapereita, sekä lyhyisiin ja pitkiin positioihin eri liikkeeseenlaskijoissa liittyvät suojaus- tai hajautusvaikutukset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos eri välineiden pitkät ja lyhyet nettopositiot mallinnetaan selkeästi. Laitosten on otettava huomioon suojauksen maturiteetin ja likviditeettihorisontin välisenä aikana mahdollisesti toteutuvien olennaisten riskien vaikutukset sekä suojautumisstrategioihin sisältyvät huomattavat potentiaaliset perusriskit jaoteltuina tuotteisiin, pääomarakenteen etuoikeusluokkiin, sisäisiin tai ulkoisiin luottoluokituksiin, maturiteettiin, aloitusvuoteen (vintage) ja muihin välineiden eroihin. Laitoksen on otettava suojaus huomioon ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan säilyttää myös vastapuolen lähestyessä maksuvelvollisuuden laukaisevaa tai muuta tapahtumaa.

Kaupankäyntivarastoon kuuluvien positioiden, jotka on suojattu dynaamisilla suojausstrategioilla, osalta suojauksen uudelleentasapainotus suojatun position likviditeettihorisontin puitteissa voidaan hyväksyä edellyttäen, että laitos

5f. Maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvun kattamiseen perustuvassa menetelmässä on otettava huomioon optioiden, strukturoitujen luottojohdannaisten ja muiden positioiden, jotka reagoivat selkeän epälineaarisesti hintojen muutoksiin, epälineaarinen vaikutus. Laitoksen on myös otettava asianmukaisesti huomioon malliriski, joka sisältyy kyseisiin tuotteisiin liittyvien hintariskien arvostamiseen ja estimoimiseen.

5g. Maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvun kattamiseen perustuvan menetelmän on perustuttava tietoihin, jotka ovat objektiivisia ja ajantasaisia.

5h. Laitosten on osana tässä liitteessä edellytettyjä riippumatonta riskienmittausjärjestelmän tarkastusta ja sisäisten mallien validointia ja soveltaessaan maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvun kattamiseen perustuvaa menetelmää erityisesti

Riskien kasvun kattamiseen perustuvan menetelmän on noudatettava laitoksen sisäisiä riskinhallintamenetelmiä, joilla tunnistetaan, mitataan ja hallitaan kaupankäyntiriskejä.

5i. Laitoksen on laadittava maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvun kattamiseen perustuvan menetelmän soveltamisesta asiakirjat, jotta menetelmän korrelaatiota ja muita mallintamiseen liittyviä oletuksia koskevat tiedot ovat läpinäkyvästi toimivaltaisten viranomaisten saatavilla.

5j. Jos laitos soveltaa maksukyvyttömyysriskin ja luottoluokan siirtymäriskin kasvun kattamiseen perustuvaa menetelmää, joka ei ole kaikkien tämän kohdan vaatimusten mukainen, mutta noudattaa laitoksen sisäisiä menetelmiä, joilla tunnistetaan, mitataan ja hallitaan riskejä, laitoksen on pystyttävä osoittamaan, että sen soveltama menetelmä johtaa pääomavaatimukseen, joka on vähintään yhtä suuri kuin täysin tämän kohdan vaatimusten mukaisen menetelmän tuottama pääomavaatimus. Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain tarkistettava, että edellisen virkkeen säännöksiä on noudatettu. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on seurattava tällä alalla noudatettavia käytänteitä ja laadittava ohjeet, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

5k. Laitoksen on suoritettava valitsemansa riskien kasvun kattamiseen perustuvan menetelmän edellyttämät laskelmat vähintään kerran viikossa.

5l. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat sisäisen menetelmän käytön pääomavaatimuksen korotuksen laskemiseksi korrelaatiokaupankäyntisalkkua koskevan pääomavaatimuksen sijasta liitteessä I olevan 14 a kohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki tämän kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

Mainitunlaisen sisäisen menetelmän on riittävällä tavalla katettava kaikki hintariskit 99,9 prosentin luottamusvälillä yhden vuoden pääomahorisontin aikana olettaen, että riskin taso on vakaa ja että sitä mukautetaan tarvittaessa likviditeetin, markkinakeskittymien, suojausten ja valinnaisuuden vaikutusten mukaisesti. Laitos voi sisällyttää tässä alakohdassa tarkoitettuun menetelmään mitä tahansa positioita, joita hoidetaan yhdessä korrelaatiokaupankäyntisalkun positioiden kanssa, ja ne voivat siten jättää nämä positiot 5 a kohdassa edellytetyn menetelmän ulkopuolelle.

Tämän pääomavaatimuksen määrän kaikkien hintariskien osalta on oltava vähintään 8 prosenttia pääomavaatimuksesta, joka laskettaisiin liitteessä I olevan 14 a kohdan mukaisesti kaikkien vaatimukseen sisällytettyjen positioiden ja kaikkien hintariskien osalta.

Erityisesti seuraavat riskit on otettava riittävän hyvin huomioon:

Tätä kohtaa sovellettaessa laitoksella on oltava riittävästi markkinatietoja sen varmistamiseksi, että se kattaa täysin näiden vastuiden ilmeiset riskit sisäisessä menetelmässään tässä kohdassa asetettujen normien mukaisesti, osoittaa toteutumatestauksella tai muulla asianmukaisella tavalla, että sen riskimittareilla voidaan asianmukaisesti selittää näiden tuotteiden aiemmat hintojen muutokset ja, että se voi erottaa ne positiot, jotka sillä on lupa sisällyttää pääomavaatimukseen tämän kohdan mukaisesti, niistä positioista, joiden osalta sillä ei ole tällaista lupaa.

Tämän kohdan mukaisten salkkujen osalta laitoksen on sovellettava säännönmukaisesti erityisiä, ennalta määritettyjä stressiskenaarioita. Tällaisissa stressiskenaarioissa on tarkasteltava stressin vaikutuksia maksukyvyttömyysasteeseen, perintäasteeseen, luottoriskimarginaaleihin ja korrelaatiokaupankäyntiyksikön voitto– tappio-korrelaatioon. Laitoksen on sovellettava tällaisia stressiskenaarioita vähintään viikoittain ja raportoitava tuloksista toimivaltaisille viranomaisille vähintään neljännesvuosittain, mukaan lukien vertailut laitoksen tämän kohdan mukaisen pääomavaatimuksen kanssa. Tapauksista, joissa stressitestit osoittavat tämän pääomavaatimuksen olennaista vajausta, on raportoitava toimivaltaisille viranomaisille ripeästi. Toimivaltaisten viranomaisten on harkittava näiden stressitestien tulosten perusteella korrelaatiokaupankäyntisalkkua koskevan pääomavaatimuksen korottamista direktiivin 2006/48/EY 136 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Laitoksen on laskettava kaikkien hintariskien kattamisen edellyttämä pääomavaatimus vähintään kerran viikossa.

6. Laitoksille, jotka käyttävät sisäisiä malleja, joita ei ole hyväksytty 5 kohdan mukaisesti, asetetaan erillinen erityisriskipääomavaatimus, joka lasketaan liitteen I mukaisesti.

7. Laitoksen oman laskelman tulokset on kerrottava 10 b kohdan a ja b alakohdan soveltamista varten kertoimilla (mc) ja (ms). Näiden kertoimien on oltava vähintään 3.

8.  ►M4  Jäljempänä olevan 10 b kohdan a ja b alakohtaa sovellettaessa kertoimiin (mc) ja (ms) lisätään taulukon 1 mukaisesti lisäkerroin 0–1, jonka suuruus riippuu 250 viimeksi kuluneen pankkipäivän ajalta tehdyissä, yhden päivän todennäköisiä tappiolukuja koskevissa 10 kohdan mukaisissa toteutumatestauksissa havaittujen ylitysten lukumäärästä. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että laitokset laskevat ylitykset johdonmukaisesti käyttämällä kaupankäyntisalkun oletettuun ja todelliseen arvonmuutokseen perustuvaa toteutumatestausta. Ylitys on kaupankäyntisalkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunut muutos, joka ylittää laitoksen mallin avulla lasketun vastaavan yhden päivän todennäköisen tappioluvun. Lisäkertoimen määrittämiseksi ylitysten lukumäärä on arvioitava vähintään neljännesvuosittain ja sen on oltava yhtä suuri kuin kaupankäyntisalkun oletetun ja todellisen arvonmuutoksen mukaisista ylityksistä suuremman määrä. ◄

Toimivaltaiset viranomaiset voivat yksittäisissä tapauksissa ja poikkeuksellisen tilanteen vuoksi päättää olla vaatimatta taulukon 1 mukaisen lisäkertoimen lisäämistä, jos laitos on osoittanut toimivaltaisille viranomaisille näiden hyväksymällä tavalla, että tällainen lisäys on aiheeton ja että malli on perusteiltaan luotettava.

Jos useat ylitykset osoittavat, että malli ei ole riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lupa mallin käyttöön tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että mallia parannetaan viipymättä.

Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat jatkuvasti valvoa lisäkertoimen asianmukaisuutta, laitosten on ilmoitettava viipymättä ja joka tapauksessa viiden työpäivän kuluessa toimivaltaisille viranomaisille ylityksistä, jotka ne ovat havainneet toteutumatestiohjelmallaan ja jotka edellyttäisivät edellä olevan taulukon mukaisesti lisäkertoimen suurentamista.

10. Todennäköistä tappiolukua koskevassa laskelmassa on noudatettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

▼M4

▼B

▼M4

10a. Kunkin laitoksen on lisäksi laskettava ”stressitestattu todennäköinen tappioluku”, joka perustuu nykyisen salkun todennäköiseen tappiolukuun 10 päivän ajalta 99 prosentin yksisuuntaisella luottamustasolla siten, että markkinariskin sisäisen mallin tiedot on kalibroitu 12 kuukauden pituisen yhtäjaksoisen ajanjakson tietojen kanssa, jolloin esiintyi laitoksen salkun kannalta merkityksellisiä rahoitusmarkkinoiden ongelmia. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä kyseiset aiempia ajanjaksoja koskevat tiedot ja laitoksen on tarkistettava niitä vuosittain. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on seurattava tällä alalla noudatettavia käytänteitä ja laadittava ohjeet, joilla varmistetaan käytänteiden lähentyminen. Laitosten on laskettava stressitestattu todennäköinen tappioluku vähintään viikoittain.

10b. Kunkin laitoksen on päivittäin täytettävä pääomavaatimus, joka on a ja b alakohdan summa, ja laitoksen, joka käyttää sisäistä malliaan pääomavaatimuksen laskemiseen positioriskiin sisältyvän erityisriskin osalta, on täytettävä pääomavaatimus, joka on ilmaistu c ja d alakohdan summana seuraavasti:

10c. Laitosten on suoritettava myös käänteisiä stressitestejä.

11. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että malli mittaa tarkasti kaikki optioiden tai optioiden luonteisten positioiden olennaiset hintariskit ja että kaikki muut riskit, joita malli ei mittaa, on katettu riittävällä tavalla omilla varoilla.

12. Riskienmittausmallin on katettava riittävä määrä riskitekijöitä riippuen laitoksen toiminnan laajuudesta kyseessä olevilla markkinoilla. Jos riskitekijä on sisällytetty laitoksen hinnoittelumalliin mutta ei riskienmittausmalliin, laitoksen on pystyttävä perustelemaan sen pois jättäminen riskienmittausmallista toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla. Tämän lisäksi riskienmittausmallissa on käsiteltävä optioiden ja muiden tuotteiden epälineaarisuuksia, korrelaatioriskejä ja perusriskiä. Jos riskitekijöistä käytetään arvioita, niillä on pitänyt todistetusti pystyä hyväksyttävällä tarkkuudella määrittämään hallussa olevaan positioon liittyviä riskejä. Yksittäisiin riskityyppeihin sovelletaan lisäksi seuraavassa esitettyjä vaatimuksia:

13. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan käyttää empiirisiä korrelaatioita riskiluokan sisällä ja riskiluokkien välillä, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että laitoksen käyttämä korrelaatioiden mittausjärjestelmä on asianmukainen ja että sitä sovelletaan kattavasti.

1. Edellä olevan 31 artiklan b alakohdassa tarkoitettu ylitys lasketaan valitsemalla kaupankäyntivarastoon sisältyvistä kyseiseen asiakkaaseen tai asiakasryhmään liittyvistä kokonaisvastuista ne erät, joihin on liitetty suurimmat liitteessä I tarkoitetut erityisriskiä koskevat ja/tai liitteessä II tarkoitetut vaatimukset ja joiden summa on yhtä suuri kuin 31 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ylitys.

2. Kun ylitys ei kestä kymmentä päivää pidempään, omia varoja koskeva lisävaatimus on näiden erien osalta 200 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista.

3. Kun ylityksestä on kulunut kymmenen päivää, 1 kohdassa tarkoitetuin perustein valitut erät on kohdennettava taulukon 1 ensimmäisen sarakkeen asianmukaiselle riville liitteessä I olevien, erityisriskiä koskevien ja/tai liitteessä II olevien vaatimusten mukaisessa alenevassa järjestyksessä. Omia varoja koskeva lisävaatimus on yhtä suuri kuin näihin eriin sovellettava liitteen I mukaisten erityisriskiä koskevien vaatimusten ja/tai liitteen II mukaisten vaatimusten summa kerrottuna taulukon 1 sarakkeessa 2 esitetyllä kertoimella.

1. Kaupankäyntitarkoituksessa hallussapidettävien positioiden ja/tai salkkujen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1. Laitosten on luotava ja ylläpidettävä järjestelmiä ja valvontatoimia, jotka ovat riittävät varovaisten ja luotettavien arvostusarvioiden tuottamiseksi.

2. Järjestelmien ja valvontatoimien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

▼M4

▼B

Raportointikanavan päätepisteenä on aina yhtiön ylin johto.

3. Laitosten on mahdollisuuksien mukaan arvostettava positionsa aina markkinahintaan. Arvostaminen markkinahintaan tarkoittaa positioiden vähintään päivittäin tapahtuvaa arvostusta saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin. Tällaisia hintoja voivat olla pörssihinnat, näytöllä julkistettavat hinnat tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamat hintatarjoukset.

4. Markkinahintaan arvostettaessa on käytettävä osto- ja myyntitarjouksesta varovaisemmin arvostettua tarjousta, ellei laitos ole merkittävä markkinatakaaja kyseisen rahoitusvälineen tai hyödykkeen alalla ja voi sulkea position osto- ja myyntitarjouksen keskihintaan.

5. Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on varovaisesti arvostettava positionsa ja/tai salkkunsa mallin avulla ennen kuin ne soveltavat kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua. Arvostaminen mallin avulla tarkoittaa kaikenlaista arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta markkinatietoihin perustuvaa laskentaa.

6. Mallin avulla arvostettaessa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

▼M4

▼B

Sovellettaessa d alakohtaa front office ‐toiminto ei saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen. Malli on annettava riippumattoman tahon testattavaksi. Tähän kuulu mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi.

7. Päivittäisen markkinahintaan arvostamisen tai mallin avulla arvostamisen lisäksi olisi suoritettava riippumaton hintojen varmentaminen. Tämä on menettely, jolla todennetaan säännöllisesti markkinahintojen tai mallin syöttötietojen paikkansapitävyys ja riippumattomuus. Päivittäisestä markkinahintaan arvostamisesta voivat olla vastuussa kaupankäyntitoimintaa hoitavat henkilöt, mutta markkinahintojen ja mallin syöttötietojen varmentajana olisi oltava kaupankäyntitoiminnoista riippumaton yksikkö, joka suorittaa varmennuksen vähintään kuukausittain (tai useammin, jos markkina- ja/tai kaupankäyntitoiminnan luonne sitä edellyttää). Jos riippumattomia hintatietolähteitä ei ole käytettävissä tai jos hintatietolähteet ovat subjektiivisia, voidaan tarvita varovaisuustoimenpiteitä kuten arvonoikaisuja.

8. Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä arvonoikaisujen tekemiseksi.

9. Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että seuraavassa luetellut arvonoikaisut otetaan virallisesti huomioon: tulevaisuuden luottoriskimarginaali, positioiden sulkemiskustannukset, operatiiviset riskit, sopimusten ennenaikainen päättäminen, sijoitus- ja rahoituskustannukset, tulevat hallintokustannukset ja tarvittaessa malliriski.

10. Likviditeetiltään heikompia positioita voi syntyä sekä markkinoihin että laitokseen liittyvien tapahtumien seurauksena. Tällaisia ovat muun muassa keskittyneet positiot ja/tai vaikeasti myytävissä olevat positiot.

11. Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä, joilla lasketaan oikaisuja vähemmän likvidien positioiden arvoon. Kyseisillä oikaisuilla on tarvittaessa täydennettävä muita tilinpäätösraportoinnin edellyttämiä muutoksia position arvoon, ja niiden on heijastettava position epälikvidiyttä. Kyseisten menettelyjen mukaisesti laitosten on tarkasteltava useita tekijöitä päättäessään, onko vähemmän likvidien positioiden arvoa oikaistava. Näihin tekijöihin kuuluvat aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi ja/tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi, osto- ja myyntitarjousten erojen volatiliteetti ja keskiarvo, hintatarjousten saatavuus markkinoilla (markkinatakaajat ja niiden lukumäärä) sekä kaupankäyntivolyymien volatiliteetti ja keskiarvo mukaan lukien kaupankäyntivolyymi vaikeissa markkinaolosuhteissa, markkinakeskittymät, positioiden vanhentuminen, arvostuksen perustuminen arvostamiseen mallin avulla ja muiden malliriskien vaikutukset.

12. Laitosten on kolmansien suorittamaa tai mallin avulla suoritettavaa arvostusta käyttäessään harkittava arvonoikaisujen tekemistä. Laitosten on lisäksi harkittava, onko likviditeetiltään heikompien positioiden arvon oikaiseminen tarpeen, ja jatkuvasti arvioitava kyseisten oikaisujen asianmukaisuutta.

13. Monimutkaisten tuotteiden osalta, mukaan lukien arvopaperistetut vastuut ja n:nnen tappion luottojohdannaiset mutta muita poissulkematta, laitosten on nimenomaisesti arvioitava arvonoikaisujen tarvetta ottaakseen huomioon malliriskin, joka liittyy mahdollisesti epäasianmukaisen arvostusmenetelmän käyttöön, ja malliriskin, joka liittyy piilevien (ja mahdollisesti epäasianmukaisten) luokittelumuuttujien käyttöön arvostusmallissa.

1. Sisäisellä suojauksella tarkoitetaan positiota, jolla kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon tai positioyhdistelmään liittyvä riskilaji katetaan suurelta osin tai kokonaan. Sisäisestä suojauksesta aiheutuviin positioihin voidaan soveltaa kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua, jos kyseisiä positioita pidetään hallussa kaupankäyntitarkoituksessa ja jos A ja B osassa esitetyt kaupankäyntitarkoitusta ja varovaista arvostusta koskevat yleisvaatimukset täyttyvät. Etenkin

Seuranta on varmistettava riittävin menettelyin.

2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettua käsittelyä sovelletaan rajoittamatta sisäisen suojauksen ”kaupankäyntivarastoon kuulumattomaan osaan” sovellettavia pääomavaatimuksia.

3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jos laitos suojaa muuhun rahoitustoimintaan liittyvän luottoriskin käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua luottojohdannaista (sisäisen suojauksen avulla), muuhun rahoitustoimintaan liittyvää vastuuta ei saa katsoa suojatuksi pääomavaatimusten mukaisesti, jollei laitos osta hyväksytyltä kolmannelta luottosuojan tarjoajalta luottojohdannaista, joka täyttää direktiivin 2006/48/EY liitteessä VIII olevan 2 osan 19 kohdan mukaiset muuhun rahoitustoimintaan liittyviä vastuita koskevat vaatimukset. Jos tällainen kolmannen tarjoama suoja on ostettu ja hyväksytty pääomavaatimusten mukaiseksi suojaukseksi muuhun rahoitustoimintaan liittyvälle vastuulle, pääomavaatimusten mukaiseen kaupankäyntivarastoon ei sisällytetä sisäistä eikä ulkoista luottojohdannaissuojausta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä II olevan 11 kohdan toisen virkkeen soveltamista.

1. Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt säännöt ja menettelyt sen määrittämiseksi, mitkä positiot luetaan kaupankäyntivarastoon laitosten pääomavaatimusten laskemiseksi. Sääntöjen ja menettelyjen on oltava sopusoinnussa 11 artiklan säännösten kanssa, ja niissä on otettava huomioon laitoksen riskinhallintakyky ja käytäntö. Sääntöjen ja menettelyjen noudattamisesta on pidettävä kirjaa, ja se on alistettava säännöllisesti sisäiseen tarkastukseen.

2. Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt säännöt ja menettelyt kaupankäyntivaraston hallinnoimiseksi. Säännöt ja menettelyt kattavat vähintään seuraavat:

3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitosten käsittelevän positioita, jotka ovat direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan l, m ja n kohdassa tarkoitettuja omistusosuuksia, kaupankäyntivarastossa oman pääoman ehtoisina rahoitusvälineinä tai velkainstrumentteina, kun laitos osoittaa, että se on aktiivinen markkinatakaaja näiden positioiden osalta. Tässä tapauksessa laitoksella on oltava asianmukaiset järjestelmät ja kontrollit hyväksyttävillä pääomainstrumenteilla käytävää kauppaa varten.

4. Termiinikauppaan liittyviä vastikkeellisia takaisinostosopimuksia, joita laitos tekee kaupankäyntivaraston ulkopuolella, voidaan lukea kaupankäyntivarastoon pääomavaatimussyistä, edellyttäen, että kaupankäyntivarastoon luetaan kaikki tällaiset takaisinostosopimukset. Tätä varten termiinikauppaan liittyvät vastikkeelliset takaisinostosopimukset määritellään transaktioiksi, jotka täyttävät 11 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä VII olevassa A osassa esitetyt vaatimukset, ja molemmat osat voidaan lukea kaupankäyntivarastoon joko käteisenä tai arvopapereina. Riippumatta siitä, mihin vastikkeelliset takaisinostosopimukset on kirjattu, niihin kaikkiin sovelletaan vastapuoliluottoriskivaatimuksia, jotka koskevat kaupankäyntivaraston ulkopuolisia transaktioita.