— jäsenvaltioiden keskuspankkeihin,

— postisiirtoa hoitaviin laitoksiin,

— Belgiassa seuraavaan laitokseen: ”Institut de Réescompte et de Garantie / Herdiscontering- en Waarborginstituut”,

— Tanskassa seuraaviin laitoksiin: ”Dansk Eksportfinansieringsfond”, ”Danmarks Skibskredit A/S” ja ” KommuneKredit”,

— Saksassa seuraavaan laitokseen: ”Kreditanstalt für Wiederaufbau”, yrityksiin, joita ”Wohnungsgemeinnützigkeitsgesetz”-lain nojalla pidetään osana valtion asuntopolitiikkaa ja jotka eivät pääasiallisesti harjoita pankkitoimintaa, sekä yrityksiin, joita kyseisen lain nojalla pidetään voittoa tavoittelemattomina asuntoalan yrityksinä,

— Kreikassa seuraavaan laitokseen: ”Ταμείο Παρακαταθηκών και Δανείων” (Tamio Parakatathikon kai Danion),

— Espanjassa seuraavaan laitokseen: ”Instituto de Crédito Oficial”,

— Ranskassa seuraavaan laitokseen: ”Caisse des dépôts et consignations”,

— Irlannissa ”credit unions”- ja ”friendly societes” -luotto-osuuskuntiin,

— Italiassa seuraavaan laitokseen: ”Cassa Depositi e Prestiti”,

— Latviassa ”krājaizdevu sabiedrības” -laitoksiin, joita ”kriājaizdevu sabiedrību likums” -lain nojalla pidetään rahoituspalveluja ainoastaan jäsenilleen tarjoavina osuustoiminnallisina yrityksinä,

— Liettuassa ”kredito unijos” -laitoksiin, muihin kuin ”Centrinė kredito unija”,

— Unkarissa seuraaviin laitoksiin: ”Magyar Fejlesztési Bank Rt.” ja ”Magyar Export-Import Bank Rt.”,

— Alankomaissa seuraaviin laitoksiin: ”Nederlandse Investeringsbank voor Ontwikkelingslanden NV”, ”NV Noordelijke Ontwikkelingsmaatschappij”, ”NV Industriebank Limburgs Instituut voor Ontwikkeling en Financiering”, sekä ”Overijsselse Ontwikkelingsmaatschappij NV”,

— Itävallassa yrityksiin, joita pidetään voittoa tavoittelemattomina rakennusalan yrityksinä, sekä ”Österreichische Kontrollbank AG” -pankkiin,

— Puolassa seuraaviin laitoksiin: ”Spółdzielcze Kasy Oszczędnościowo — Kredytowe” ja ”Bank Gospodarstwa Krajowego”,

— Portugalissa ”Caixas Económicas” -laitoksiin, jotka ovat olemassa 1 päivänä tammikuuta 1986 ja jotka eivät ole osakeyhtiömuotoisia, ja ”Caixa Económica Montepio Geral” laitokseen,

— Suomessa seuraaviin laitoksiin: ”Teollisen yhteistyön rahasto Oy/Fonden för industriellt samarbete Ab” ja ”Finnvera Oyj/Finnvera Abp”,

— Ruotsissa seuraavaan laitokseen: ”Svenska Skeppshypotekskassan”,

— Yhdistyneessä kuningaskunnassa seuraaviin laitoksiin: ”National Savings Bank”, ”Commonwealth Development Finance Company Ltd”, ”Agricultural Mortgage Corporation Ltd”, ”Scottish Agricultural Securities Corporation Ltd”, ”Crown Agents for Overseas Governments and Administrations”, luotto-osuuskuntiin sekä kunnallisiin pankkeihin.

a) keskuslaitoksen ja siihen kuuluvien laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen kuuluvien laitosten sitoumukset kokonaisuudessaan,

b) keskuslaitoksen ja kaikkien siihen kuuluvien laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuudessaan konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella, ja

c) keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeita siihen kuuluvien laitosten johdolle.

(1) ”luottolaitoksella” tarkoitetaan yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;

(2) ”toimiluvalla” tarkoitetaan viranomaisten missä tahansa muodossa antamaa asiakirjaa, jolla luottolaitokselle annetaan lupa harjoittaa liiketoimintaansa;

(3) ”sivukonttorilla” tarkoitetaan liiketoimipaikkaa, joka on luottolaitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia;

(4) ”toimivaltaisilla viranomaisilla” tarkoitetaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia, joilla on toimivalta lain tai muun säädöksen perusteella valvoa luottolaitoksia;

(5) ”rahoituslaitoksella” tarkoitetaan muuta yritystä kuin luottolaitosta, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa liitteessä I olevassa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa;

(6) ”laitoksella” tarkoitetaan V osaston 2 luvun 2, 3 ja 5 jaksossa direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyjä laitoksia;

(7) ”kotijäsenvaltiolla” tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa luottolaitokselle on 6–9 ja 11–14 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa;

(8) ”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa luottolaitoksella on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluja;

(9) ”määräysvallalla” tarkoitetaan direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä tai samanluonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välillä;

(10) ”omistusyhteydellä” 57 artiklan o ja p alakohdan, 71, 72 ja 73 artiklan ja V osaston 4 luvun soveltamiseksi tarkoitetaan yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY ( 13 ) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai vähintään 20 prosentin suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta;

(11) ”määräosuudella” tarkoitetaan suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen;

(12) ”emoyrityksellä” tarkoitetaan:

(13) ”tytäryrityksellä” tarkoitetaan:

jokaisen tytäryrityksen tytäryritys katsotaan kuuluvan emoyritykseen, joka on näiden tytäryritysten johdossa;

(14) ”jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella” tarkoitetaan luottolaitosta, jolla on tytäryrityksenä luottolaitos tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaiseen laitokseen ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

(15) ”jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä” tarkoitetaan rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

(16) ”Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella” tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa luottolaitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

(17) ”Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä” tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritys;

(18) ”julkisyhteisöillä ja julkisoikeudellisilla laitoksilla” tarkoitetaan yleishyödyllisiä hallintoelimiä, jotka vastaavat toiminnastaan keskushallinnolle, aluehallinnolle ja paikallisviranomaisille, tai viranomaisia, jotka toimivaltaisten viranomaisten mukaan hoitavat samoja tehtäviä kuin alue- ja paikallisviranomaiset, tai keskushallinnon omistamia yleishyödyllisiä yrityksiä, joilla on täsmälliset takuujärjestelyt, tai niihin voivat kuulua myös julkisesti valvotut lainmukaiset itsehallintoelimet;

(19) ”rahoitusalan holdingyhtiöllä” tarkoitetaan rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti luotto- tai rahoituslaitoksia, ja tällaisista tytäryrityksistä vähintään yksi on luottolaitos, ja joka ei ole direktiivin 2002/87/EY ( 14 ) 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

(20) ”monialan holdingyhtiöllä” tarkoitetaan emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö tai luottolaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on luottolaitos;

(21) ”avustavia palveluja tuottavalla yrityksellä” tarkoitetaan yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai kaikesta muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman luottolaitoksen toimintaa avustavaa;

(22) ”operatiivisella riskillä” tarkoitetaan riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvan tappion riskiä, mukaan lukien oikeudellinen riski;

(23) ”keskuspankeilla” tarkoitetaan myös Euroopan keskuspankkia, ellei toisin todeta;

(24) ”laimentumisriskillä” tarkoitetaan riskiä siitä, että saamisen määrä supistuu velalliselle myönnettävien käteisluottojen tai muiden kuin käteisluottojen kautta;

(25) ”maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä” tarkoitetaan vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä vuoden aikana;

(26) ”tappiolla” V osaston 2 luvun 3 jakson soveltamiseksi tarkoitetaan taloudellista tappiota, mukaan lukien olennaiset diskonttausvaikutukset, ja olennaisia suoria ja välillisiä menoja, jotka liittyvät maksun perintään rahoitusvälineestä;

(27) ”tappio-osuudella (LGD)” tarkoitetaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvan vastuun aiheuttaman tappion suhdetta odotettavissa olevaan vastuun määrään hetkellä, jolloin vastapuoli todetaan maksukyvyttömäksi;

(28) ”luottovasta-arvokertoimella (CF)” tarkoitetaan laskentahetkellä nostamattomasta luottolimiitistä nostettavan ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän suhdetta laskentahetkellä nostamattomaan luottolimiitin määrään; sovittu limiitti määrää luottolimiitin määrän, paitsi jos ei-sovittu limiitti on sitä korkeampi;

(29) ”odotetulla tappiolla (EL)” V osaston 2 luvun 3 jakson soveltamiseksi tarkoitetaan sen määrän, joka odotetaan menetettäväksi laimentumisen tai vastapuolen mahdollisen maksukyvyttömyyden johdosta vuoden aikana, ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän välistä suhdetta;

(30) ”luottoriskin vähentämisellä” tarkoitetaan luottolaitoksen soveltamaa tekniikkaa, jota soveltamalla luottolaitos vähentää vastuusta tai vastuista sille aiheutuvaa luottoriskiä;

(31) ”vastikkeellisella luottosuojalla” tarkoitetaan luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa luottolaitokselle olevasta vastuusta johtuvan luottoriskin vähentäminen perustuu luottolaitoksen oikeuteen — vastapuolen maksukyvyttömyyden tai muiden vastapuoleen liittyvien erityisten luottotapahtumien vuoksi — realisoida, saada luovutuksena tai siirtona tai pitää hallussaan tiettyjä omaisuuseriä tai määriä, tai vähentää vastuuta määrään tai korvata se määrällä, joka saadaan luottolaitokselle olevan vastuun ja luottolaitosta koskevan vaateen määrän välisestä erotuksesta;

(32) ”takauksen luonteisella luottosuojalla” tarkoitetaan riskin vähentämistekniikkaa, jossa luottolaitokselle olevasta vastuusta johtuvan luottoriskin vähentäminen perustuu kolmannen sitoumukseen maksaa määrä luotonsaajan maksukyvyttömyyden tapauksessa tai muissa erityisissä luottotapahtumissa;

(33) ”takaisinostosopimuksella” tarkoitetaan kaikkia transaktioita, jotka kuuluvat direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määritellyllä ”takaisinostosopimuksella” tai ”takaisinmyyntisopimuksella” tarkoitettujen sopimusten soveltamisalaan;

(34) ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisella tai lainaksi ottamisella” tarkoitetaan kaikkia transaktioita, jotka kuuluvat direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaisten ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen” tai ”arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi ottamisen” määritelmien soveltamisalaan;

(35) ”käteiseen verrattavalla rahoitusvälineellä” tarkoitetaan talletustodistusta tai muuta vastaavaa luottoa myöntävän luottolaitoksen liikkeeseen laskemaa rahoitusvälinettä;

(36) ”arvopaperistamisella” tarkoitetaan transaktiota tai järjestelmää, jolla vastuuseen tai vastuuryhmään liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jolla on seuraavat ominaisuudet:

(37) ”perinteisellä arvopaperistamisella” tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa vastuut luovutetaan arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle (SSPE), joka laskee liikkeeseen arvopapereita. Tämä toteutetaan siten, että alullepaneva luottolaitos siirtää arvopaperistettujen saamisten omistusoikeuden, tai osittaisen omistusyhteyden kautta. Liikkeeseenlasketut arvopaperit eivät aiheuta maksuvelvoitteita alullepanevalle luottolaitokselle;

(38) ”synteettisellä arvopaperistamisella” tarkoitetaan arvopaperistamista, jossa etuoikeusluokkiin jakaminen tapahtuu käyttämällä luottojohdannaisia tai takauksia ja jossa saamisten ryhmät säilyvät alullepanevan luottolaitoksen taseessa;

(39) ”etuoikeusluokalla” tarkoitetaan sopimusperusteisesti muodostettua, yhteen tai useampaan vastuuseen liittyvää luottoriskisegmenttiä, kun positioon segmentissä liittyy suurempi tai pienempi luottotappioriski kuin samansuuruiseen positioon kussakin muussa segmentissä, lukuun ottamatta suojaa luottoriskiltä, jonka kolmas osapuoli tarjoaa suoraan position haltijoille kyseisessä segmentissä tai muissa segmenteissä;

(40) ”arvopaperistetulla omaisuuserällä” tarkoitetaan arvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;

(41) ”alullepanijalla” tarkoitetaan seuraavia:

(42) ”järjestäjällä” tarkoitetaan sellaista muuta luottolaitosta kuin alulle panevaa luottolaitosta, joka järjestää omaisuusvakuudellisen yritystodistusohjelman tai muun arvopaperistamisjärjestelmän, jonka kautta kolmansilta yksiköiltä hankitaan saamisia, ja hoitaa sitä;

(43) ”erillisellä takauksella” tarkoitetaan sopimusjärjestelyä, jolla parannetaan arvopaperistettavan position luottoluokitusta verrattuna tilanteeseen ilman erillistä takausta, mukaan lukien takaukset, joissa etuoikeusasemaltaan alempia luokkia käytetään suojaamaan korkeamman luottoriskiluokituksen arvopapereita, ja muut luottosuojan muodot;

(44) ”arvopaperistamista varten perustetulla erillisyhtiöllä (SSPE)” tarkoitetaan trustia tai muuntyyppistä yhteisöä kuin luottolaitosta, joka on perustettu arvopaperistamisen tai arvopaperistamisten toteuttamiseksi, jonka toiminta on rajattu tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin, jonka rakenteen tarkoituksena on erottaa SSPE:n velvoitteet alulle panevan luottolaitoksen velvoitteista ja johon liittyvän etuyhteyden haltijoilla on rajoitukseton oikeus antaa vakuudeksi tai luovuttaa kyseiset etuyhteydet;

(45) ”keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmillä” tarkoitetaan:

▼M7

▼B

(46) ”läheisillä sidoksilla” tarkoitetaan tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on jokin seuraavista sidossuhteista:

(47) ”virallisesti hyväksytyillä pörsseillä” tarkoitetaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä pörssejä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

(48) ”konsolidointiryhmän valvojalla” tarkoitetaan toimivaltaista viranomaista, joka vastaa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta.

a) perustamispääoman on oltava vähintään 1 miljoona euroa;

b) asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle perusteet, joiden vuoksi ne käyttävät tätä mahdollisuutta; ja

c) kunkin sellaisen luottolaitoksen toiminimi, jolla ei ole 1 kohdassa määritellyn suuruista vähimmäispääomaa, on merkittävä 14 artiklassa tarkoitettuun luetteloon.

a) luottolaitoksen, joka on oikeushenkilö ja jolla siihen sovellettavan kansallisen lain mukaisesti on sääntömääräinen kotipaikka, pääkonttorin on oltava samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka; ja

b) muun luottolaitoksen pääkonttorin on oltava siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt sen toimiluvan ja jossa se tosiasiassa harjoittaa toimintaansa.

a) kyseinen luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys;

b) kyseinen luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c) määräysvalta kyseisessä luottolaitoksessa on samoilla luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa.

a) kyseessä oleva luottolaitos on yhteisössä toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys;

b) kyseessä oleva luottolaitos on yhteisössä toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c) määräysvalta kyseessä olevassa luottolaitoksessa on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa vakuutusyrityksessä tai sijoituspalveluyrityksessä.

a) ei ryhdy käyttämään toimilupaa 12 kuukauden kuluessa, nimenomaisesti luopuu toimiluvasta tai on lopettanut liiketoiminnan yli kuudeksi kuukaudeksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole säätänyt toimiluvan raukeamisesta tällaisissa tapauksissa;

b) on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla;

c) ei enää täytä toimiluvan myöntämisen edellytyksiä;

d) ei enää omista riittäviä omia varoja, tai sen ei voida uskoa täyttävän velvoitteitaan velkojilleen, eikä se varsinkaan enää kykene turvaamaan sille uskottuja varoja; tai

e) kuuluu johonkin niistä muista tapauksista, joissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimilupa voidaan peruuttaa.

a) sijoittautunut tai sääntelyn kohteena yhteisön ulkopuolella; tai

b) luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, johon ei sovelleta tämän direktiivin taikka direktiivien 85/611/ETY ( 17 ), 92/49/ETY ( 18 ), 2002/83/EY ( 19 ), 2004/39/EY tai 2005/68/EY ( 20 ) mukaista valvontaa.

a) hankkijaehdokkaan maine;

b) sen henkilön maine ja kokemus, joka tulee johtamaan luottolaitoksen liiketoimintaa aiotun hankinnan seurauksena;

c) hankkijaehdokkaan taloudellinen vakaus erityisesti suhteessa sen liiketoiminnan laatuun, jota hankinnan kohteena olevassa luottolaitoksessa harjoitetaan ja aiotaan harjoittaa;

d) pystyykö luottolaitos täyttämään jatkuvasti tähän direktiiviin ja soveltuvin osin muihin direktiiveihin, erityisesti direktiiveihin 2000/46/EY, 2002/87/EY ja 2006/49/EY, perustuvat toiminnan vakautta koskevat vaatimukset ja erityisesti, onko ryhmällä, jonka osa laitoksesta tulee, rakenne, joka mahdollistaa tehokkaan valvonnan, tehokkaan tietojen vaihdon toimivaltaisten viranomaisten kesken ja toimivaltaisten viranomaisten keskinäisen vastuunjaon määrittämisen;

e) onko perusteltua syytä epäillä, että ehdotetun hankinnan yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty direktiivin 2005/60/EY ( 21 ) 1 artiklassa tarkoitettuun rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että ehdotettu hankinta saattaisi lisätä tämän vaaraa.

a) luottolaitos, henkivakuutusyritys, vahinkovakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, sijoituspalveluyritys tai direktiivin 85/611/ETY 1 a artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu rahastoyhtiö, jäljempänä ”yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö”, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii;

b) sellaisen luottolaitoksen, henkivakuutusyrityksen, vahinkovakuutusyrityksen, jälleenvakuutusyrityksen, sijoituspalveluyrityksen tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön emoyritys, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii;

c) luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta sellaisessa luottolaitoksessa, henkivakuutusyrityksessä, vahinkovakuutusyrityksessä, jälleenvakuutusyrityksessä, sijoituspalveluyrityksessä tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiössä, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii.

a) emoyritys tai -yritykset ovat saaneet luottolaitostoimilupansa siinä jäsenvaltiossa, jonka lakia sovelletaan rahoituslaitokseen;

b) kyseessä olevaa liiketoimintaa harjoitetaan tosiasiallisesti saman jäsenvaltion alueella;

c) emoyrityksellä tai -yrityksillä on vähintään 90 prosenttia rahoituslaitoksen osuuksien tai osakkeiden tuottamasta äänioikeudesta;

d) emoyritys tai -yritykset pystyvät osoittamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että rahoituslaitosta hoidetaan vakaasti, sekä esittämään asianomaisen kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ilmoituksen, että ne takaavat yhteisvastuullisesti rahoituslaitoksen velvoitteet; ja

e) rahoituslaitos kuuluu erityisesti kyseessä olevan toiminnan osalta tosiasiallisesti emoyrityksen tai kunkin emoyrityksen konsolidoidun valvonnan piiriin V osaston 4 luvun 1 jakson mukaisesti, erityisesti 75 artiklassa säädettyjen suurten riskikeskittymien valvontaa koskevien vähimmäispääomavaatimusten sekä 120, 121 ja 122 artiklassa säädettyjen omistusyhteyksiä koskevien rajoitusten osalta.

a) jäsenvaltio, jonka alueelle sivukonttorin perustaminen on suunnitteilla;

b) toimintasuunnitelma, josta ilmenee erityisesti, minkätyyppisestä liiketoiminnasta on kyse, ja sivukonttorin organisaatiorakenne;

c) osoite vastaanottavassa jäsenvaltiossa, josta asiakirjat ovat saatavissa; ja

d) niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa sivukonttorin johtamisesta.

a) luottolaitoksiin, joiden emoyritysten pääkonttori on kolmannessa maassa; tai

b) kolmansissa maissa sijaitseviin luottolaitoksiin, joiden emoyrityksenä olevalla luottolaitoksella tai rahoitusalan holdingyhtiöllä, on pääkonttori yhteisössä.

a) jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella sellaisesta yhteisössä sijaitsevasta luottolaitoksesta tai rahoitusalan holdingyhtiöstä, jonka tytäryritys on yhteisön ulkopuolella sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys näihin laitoksiin; ja

b) kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot voidakseen valvoa sellaisia emoyrityksiä, joilla on pääkonttori niiden alueella ja joiden tytäryritys on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitseva luotto- tai rahoituslaitos tai joilla on omistusyhteyksiä tällaisissa laitoksissa.

a) ylittääkö luottolaitoksen sivukonttorin markkinaosuus talletuksilla mitattuna 2 prosenttia vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

b) luottolaitoksen toiminnan keskeyttämisen tai lopettamisen todennäköinen vaikutus vastaanottavan jäsenvaltion maksuvalmiuteen sekä maksu- ja selvitysjärjestelmiin; ja

c) sivukonttorin koko ja merkitys asiakasmäärällä mitattuna vastaanottavan jäsenvaltion pankki- tai rahoitusjärjestelmässä.

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sekä konsolidointiryhmän valvojan, kun 129 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, on tehtävä kaikkensa, jotta voidaan saavuttaa yhteinen päätös sivukonttorin nimeämisestä merkittäväksi.

Jos yhteistä päätöstä ei saavuteta kahden kuukauden kuluessa ensimmäisen alakohdan mukaisen pyynnön vastaanottamisesta, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä oma päätöksensä siitä, onko sivukonttori merkittävä, seuraavien kahden kuukauden kuluessa. Päätöstä tehdessään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon konsolidointiryhmän valvojan tai kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset näkökannat ja varaumat.

Kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitetut päätökset on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja toimitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kyseisiä päätöksiä lopullisina ja sovellettava niitä.

Jonkin sivukonttorin nimeäminen merkittäväksi ei vaikuta tämän direktiivin mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

a) toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean toimintaan;

b) toimivaltaiset viranomaiset noudattavat Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean hyväksymiä ohjeita, suosituksia, standardeja ja muita toimenpiteitä ja jos eivät noudata niitä, esittävät noudattamatta jättämiselle perustelut;

c) toimivaltaisille viranomaisille annetut kansalliset valtuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean jäseninä tai tämän direktiivin mukaisia tehtäviä.

a) tutkiakseen, että luottolaitostoiminnan aloittamista koskevat edellytykset on täytetty ja helpottaakseen sellaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa joko alakonsolidointiryhmän tai konsolidointiryhmän tasolla, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, suurten riskikeskittymien ja hallinto- ja kirjanpitomenetelmien sekä sisäisen tarkastuksen menetelmien osalta;

b) määrätäkseen seuraamuksia;

c) haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa; tai

d) tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille 55 artiklan tai tämän direktiivin sekä muiden luottolaitoksista annettujen direktiivien erityissäännösten mukaisesti.

a) muut rahoituslaitosten ja vakuutusyhtiöiden julkisesta valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset;

b) luottolaitosten selvitystilaan ja konkurssiin ja muihin vastaaviin menettelyihin liittyvät toimielimet; ja

c) luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevat henkilöt;

a) sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa luottolaitosten selvitystila- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallisina olevien toimielinten valvonnasta; ja

b) sellaisten viranomaisten kesken, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta.

a) tietoja on käytettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen valvontatehtävien suorittamiseen;

b) näin saatujen tietojen on kuuluttava 44 artiklan 1 kohdan mukaisen salassapitovelvollisuuden soveltamisalaan; ja

c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja tarvittaessa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

a) tietoja käytetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tehtävän hoitamiseen;

b) näin saatujen tietojen on kuuluttava 44 artiklan 1 kohdan mukaisen salassapitovelvollisuuden soveltamisalaan; ja

c) jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa ilmaista ainoastaan tiedot antaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella ja tarvittaessa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.

a) Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluville keskuspankeille ja rahapoliittisina viranomaisina samanlaisesta tehtävästä vastaaville muille toimielimille, kun nämä tiedot ovat merkityksellisiä niille kuuluvien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa, mukaan lukien rahapolitiikan hoitaminen ja siihen liittyvä likviditeetin tarjoaminen, maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien valvonta ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen;

b) tarvittaessa muille maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa oleville viranomaisille.

a) olennaisesti rikkoa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat luottolaitosten toiminnan harjoittamista;

b) vaikuttaa luottolaitoksen jatkuvaan toimintaan; tai

c) johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varaumien esittämiseen.

a) direktiivin 86/635/ETY 22 artiklan mukainen pääoma siinä määrin kuin se on maksettu, sekä ylikurssitilillä olevat varat, kun pääoma kattaa tappiot kokonaisuudessaan toimintaa keskeyttämättä ja sijoittuu konkurssissa tai selvitystilassa kaikkien muiden saamisten jälkeen;

b) direktiivin 86/635/ETY 23 artiklan mukaiset rahastot ja edellisten tilikausien lopullisen tuloksen käsittelyn yhteydessä syntynyt voitto tai tappio;

c) direktiivin 86/635/ETY 38 artiklan mukaiset yleisten pankkiriskien rahastot;

ca) muut kuin a alakohdassa tarkoitetut instrumentit, jotka täyttävät 63 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdassa ja 63 a artiklassa säädetyt edellytykset;

d) direktiivin 78/660/ETY 33 artiklan mukaiset arvonkorotusrahastot;

e) direktiivin 86/635/ETY 37 artiklan 2 kohdan mukaiset arvonoikaisukirjaukset;

f) 63 artiklan mukaiset muut erät;

g) osuuskunniksi perustettujen luottolaitosten jäsenten sitoumukset ja rahastoiksi järjestäytyneiden tiettyjen laitosten lainanottajien yhteisvastuulliset sitoumukset 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti; ja

h) määräaikaiset kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu etuoikeusasemaltaan huonompi velkapääoma.

i) luottolaitoksen omistamat omat osakkeet kirjanpitoarvostaan;

j) direktiivin 86/635/ETY 4 artiklassa olevan kohdan ”vastaavaa” 9 alakohdassa tarkoitetut aineettomat oikeudet;

k) kuluvan tilikauden aikana kertyneet merkittävät tappiot;

l) omistusosuudet muissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, joiden pääomasta se omistaa enemmän kuin 10 prosenttia;

m) jäljempänä 63 artiklassa ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat saamiset ja välineet, joita luottolaitoksella on sellaisessa luotto- ja rahoituslaitoksessa, jonka pääomasta se omistaa enemmän kuin 10 prosenttia;

n) omistusosuudet muissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden pääomasta, 63 artiklassa ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommat saamiset ja välineet, joita luottolaitoksella on muussa kuin l ja m alakohdassa tarkoitetuissa luotto- ja rahoituslaitoksissa, jos kyseisten omistusosuuksien, etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevien saamisten ja välineiden yhteismäärä on enemmän kuin 10 prosenttia luottolaitoksen omista varoista ennen l–p alakohdan erien vähentämistä;

o) edellä 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut omistusyhteydet, joita luottolaitoksella on:

p) kukin seuraavista luottolaitoksen osuuksista o alakohdassa määritellyissä yrityksissä, joissa sillä on omistusyhteys:

q) riskipainotettujen saamisten yhteismäärän 3 jakson 2 alajakson mukaan laskevien luottolaitosten osalta negatiiviset määrät, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 36 kohdan mukaan, ja odotetut tappiot, jotka on laskettu liitteessä VII olevan 1 osan 32 ja 33 kohdan mukaan; ja

r) arvopaperistetut omaisuuserät, joiden riskipaino on 1 250 prosenttia liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti laskettuina.

a) ne ovat luottolaitoksen vapaasti käytettävissä normaalien pankkitoiminnasta syntyvien riskien kattamiseksi silloin kun tulojen tai pääoman menetyksiä ei vielä ole todettu;

b) niiden olemassaolo ilmenee sisäisestä kirjanpidosta; ja

c) niiden määrän vahvistaa luottolaitoksen johto, sen tarkistavat riippumattomat tilintarkastajat, siitä ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille ja se on viimeksi mainittujen valvonnassa.

a) niitä ei voida maksaa takaisin haltijan aloitteesta tai ilman toimivaltaisen viranomaisen antamaa ennakkolupaa;

b) velkasopimuksessa on annettava luottolaitokselle mahdollisuus lykätä velasta maksettavan koron maksua;

c) luotonantajan luottolaitokselta olevien saamisten on oltava etuoikeusasemaltaan kokonaan muiden velkojien saamisia huonommassa asemassa;

d) arvopapereiden liikkeeseenlaskua koskevissa asiakirjoissa on määrättävä, että velka ja maksamaton korko ovat käytettävissä tappioiden kattamiseen ilman että luottolaitoksen kaupankäynti keskeytyy; ja

e) vain tosiasiallisesti maksetut määrät otetaan huomioon.

a) vain tosiasiallisesti maksetut varat voidaan ottaa huomioon;

b) kysymyksessä olevien lainojen alkuperäisen laina-ajan on oltava vähintään viisi vuotta, minkä jälkeen ne voidaan maksaa takaisin;

c) on vähennettävä asteittain sitä määrää, johon saakka niitä voidaan pitää omina varoina ainakin viimeisten viiden vuoden aikana ennen takaisinmaksupäivää; ja

d) lainasopimukseen ei saa sisältyä mitään sellaista määräystä, jonka mukaan laina lankeaisi maksettavaksi ennen sovittua takaisinmaksupäivää jossain muissa tilanteissa kuin luottolaitoksen toiminnan loppuessa.

a) kaikkia direktiivin 83/349/ETY 21 artiklassa tarkoitettuja vähemmistöosuuksia, kun käytetään globaali-integraatiomenetelmää. Edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen mahdollisten instrumenttien, jotka johtavat vähemmistöosakkuuksiin, on täytettävä 63 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdassa sekä 63 a ja 66 artiklassa säädetyt edellytykset;

b) direktiivin 83/349/ETY 19, 30 ja 31 artiklassa tarkoitettua ensimmäisen konsolidoinnin eroa;

c) konsernin omaan pääomaan sisältyviä muuntoeroja direktiivin 86/635/ETY 39 artiklan 6 kohdan mukaisesti; ja

d) tiettyjen omistusyhteyksien mukaanottamisesta johtuva erotus direktiivin 83/349/ETY 33 artiklassa selostetun menetelmän mukaisesti.

a) 57 artiklan d–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä saa olla enintään 100 prosenttia kyseisen artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät; ja

b) 57 artiklan g–h alakohdassa tarkoitettujen erien kokonaismäärä saa olla enintään 50 prosenttia kyseisen artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät.

a) instrumenttien, jotka on kriisitilanteessa muutettava ja jotka voidaan milloin tahansa muuttaa toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta liikkeeseenlaskijan rahoitus- tai vakavaraisuustilanteen perusteella 57 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi eriksi ennalta määritellyissä rajoissa, kokonaismäärä saa olla enintään 50 prosenttia 57 artiklan.

b) a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät;

c) tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa rajoissa eräpäivätyt instrumentit ja muut mahdolliset instrumentit, joita koskevissa määräyksissä määrätään luottolaitokselle tarjottavasta kannustimesta takaisinlunastukseen, saavat olla enintään 15 prosenttia 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien yhteenlasketusta summasta, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitetut erät;

d) niiden erien määrään, joka ylittää a, b ja c alakohdassa säädetyt rajat, sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä rajaa.

a) emoyrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole tämänhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

b) joko emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että tytäryrityksiä hoidetaan vakaasti, ja on esittänyt toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

c) tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin; ja

d) emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista ja/tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö 11 artiklassa kuvatun tytäryrityksen johdon vastuuhenkilöistä.

a) nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle emoyrityksenä jossakin jäsenvaltiossa toimivalle luottolaitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä; ja

b) emoyritys kuuluu konsolidoidun valvonnan riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin jäsenvaltiossa.

a) perusteet, joilla ne määrittelevät, että nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

b) edellä 3 kohdassa vahvistetun harkintavallan soveltamisesta hyötyvien emoyritysten määrä ja näistä niiden emoyritysten määrä, joilla on tytäryrityksiä kolmannessa maassa; ja

c) kaikille jäsenvaltioille koostetusti:

a) perusteet, joilla se määrittelee, että nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

b) edellä olevassa 1 kohdassa vahvistetun harkintavallan soveltamisesta hyötyvien emoyritysten määrä ja näistä niiden emoyritysten määrä, joilla on tytäryrityksiä kolmannessa maassa; ja

c) kaikille jäsenvaltioille koostetusti:

a) kun kyseessä oleva yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on tarvittavan tiedon siirtämiselle oikeudellisia esteitä;

b) kun kyseessä olevalla yrityksellä on toimivaltaisten viranomaisten mukaan vain vähäinen merkitys luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta ja joka tapauksessa kun kyseessä olevan yrityksen taseen loppusumma on pienempi kuin alempi määrä seuraavista määristä:

c) kun konsolidoitua valvontaa toteuttavien toimivaltaisten viranomaisten mukaan kyseessä olevan yrityksen konsolidoitu taloudellinen asema on luottolaitoksen valvonnan tavoitteiden kannalta epätarkoituksenmukainen tai harhaanjohtava.

Jos ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa useampi yritys täyttää edellä tarkoitetut vaatimukset, ne on kuitenkin sisällytettävä konsolidointiin sikäli kuin tällä yrityskokonaisuudella on huomattava merkitys mainittujen päämäärien suhteen.

a) kaikkeen muuhun liiketoimintaan kuin kaupankäyntivarastoon ja epälikvideihin varoihin, jos ne vähennetään omista varoista direktiivin 2006/49/EY 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla, liittyvän luottoriskin ja laimentumisriskin osalta 8 prosenttia 3 jakson mukaisesti lasketusta riskipainotettujen saamisten yhteismäärästä;

b) kaupankäyntivarastoon liittyvän positioriskin, selvitysriskin ja vastapuoliriskin osalta sekä, jos 111–117 artiklassa asetetut rajoitukset saa ylittää, nämä rajoitukset ylittävien suurten riskikeskittymien osalta direktiivin 2006/49/EY 18 artiklan ja V luvun 4 jakson mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset;

c) kaikkeen liiketoimintaan liittyvän valuuttariskin ja hyödykeriskin osalta direktiivin 2006/49/EY 18 artiklan mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset; ja

d) kaikkeen liiketoimintaan liittyvän operatiivisen riskin osalta 4 jakson mukaisesti määritetyt pääomavaatimukset.

a) saamiset tai ehdolliset saamiset valtioilta tai keskuspankeilta;

b) saamiset tai ehdolliset saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta;

c) saamiset tai ehdolliset saamiset hallintoelimiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä;

d) saamiset tai ehdolliset saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta;

e) saamiset tai ehdolliset saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta;

f) saamiset tai ehdolliset saamiset laitoksilta;

g) saamiset tai ehdolliset saamiset yrityksiltä;

h) vähittäissaamiset tai ehdolliset vähittäissaamiset;

i) kiinteistövakuudelliset saamiset tai ehdolliset kiinteistövakuudelliset saamiset;

j) erääntyneet saamiset;

k) erät, jotka viranomaisten määrityksen mukaan sisältävät korkean riskin;

l) katetut joukkolainat;

m) arvopaperistetut erät;

n) lyhytaikaiset saamiset laitoksilta ja yrityksiltä;

o) osuudet yhteissijoitusyrityksissä; tai

p) muut erät.

a) vastuun on liityttävä joko yksityishenkilöön tai –henkilöihin taikka pieneen tai keskisuureen yhteisöön;

b) vastuun on oltava yksi monista ominaispiirteiltään samantyyppisistä vastuista siten, että tämäntyyppisen antolainaustoimintaan liittyvät riskit vähenevät tuntuvasti; ja

c) määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat yhteensä velkaa luottolaitokselle tai emoyrityksille ja sen tytäryrityksille, mukaan lukien erääntyneet vastuut, mutta lukuun ottamatta sellaisia saamisia tai ehdollisia saamisia, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, ei saa luottolaitoksen hallussa olevien tietojen mukaan olla yli miljoona euroa. Luottolaitoksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet näiden tietojen saamiseksi.

a) vastapuoli on laitos tai rahoitusalan holdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai avustavia palveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia;

b) vastapuoli kuuluu kokonaisuudessaan samaan konsolidointiryhmään kuin luottolaitos;

c) vastapuoleen sovelletaan samoja riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä kuin luottolaitokseen;

d) vastapuoli on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin luottolaitos; ja

e) vastapuolen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle luottolaitokselle ei ole tämänhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä.

a) edellä 7 kohdan a, d ja e alakohdassa esitetyt vaatimukset;

b) luottolaitos ja vastapuoli kuuluvat sellaiseen sopimukselliseen tai lainmukaiseen suojajärjestelmään, joka suojelee laitoksia ja tarvittaessa varmistaa ennen kaikkea niiden likviditeetin ja maksukyvyn konkurssin välttämiseksi (jäljempänä laitosten suojajärjestelmä);

c) järjestelmä takaa, että laitosten suojajärjestelmä voi myöntää tarvittaessa tukea sen saatavilla olevista sitoumuksista;

d) laitosten suojajärjestelmään kuuluu yhdenmukaisesti määriteltyjä ja siihen soveltuvia järjestelmiä riskien valvomiseksi ja luokittelemiseksi (antaen täydellisen kuvan järjestelmän yksittäisen osapuolen riskitilanteesta ja laitosten suojajärjestelmästä kokonaisuudessaan) sekä vastaavat vaikutusmahdollisuudet; näillä järjestelmillä valvotaan vastuita liitteessä VII olevan 4 osan 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

e) laitosten suojajärjestelmä laatii oman riskiarviointinsa ja välittää tästä tiedon järjestelmän yksittäisille osapuolille;

f) laitosten suojajärjestelmän osapuolten on julkistettava vähintään kerran vuodessa toimintakertomus käsittäen kokonaistaseen, kokonaistuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin kattaen koko järjestelmän, tai selvitys käsittäen yhdistetyn kokonaistaseen, yhdistetyn kokonaistuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin kattaen laitosten suojajärjestelmän kokonaisuudessaan;

g) laitosten suojajärjestelmän osapuolten on ilmoitettava vähintään 24 kuukautta aikaisemmin, jos nämä eivät halua enää kuulua järjestelmään;

h) omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö (pääoman moninkertainen hyväksikäyttö) sekä omien varojen epäasianmukainen hankinta b alakohdassa tarkoitetun järjestelmän jäsenten välillä ei saa olla mahdollista;

i) laitosten suojajärjestelmä perustuu liiketoimintaprofiililtaan suurelta osin samankaltaisten luottolaitosten laajaan jäsenyyteen; ja

j) toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä d alakohdassa tarkoitettu järjestelmä ja suoritettava järjestelmän säännöllistä valvontaa.

a) luottolaitoksen luokitusjärjestelmä tarjoaa soveltuvan arvion vastapuolten ja transaktioiden ominaispiirteistä, asianmukaisen riskien erottelun ja täsmälliset ja johdonmukaiset määrälliset riskiestimaatit;

b) pääomavaatimusten laskemiseen käytettävillä sisäisillä luokituksilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla sekä tähän liittyvillä järjestelmillä ja prosesseilla on keskeinen merkitys luottolaitoksen riskienhallinta- ja päätöksentekoprosessin, luottojen hyväksymisen, pääoman sisäisen kohdentamisen sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän (corporate governance) kannalta;

c) luottolaitoksella on luottoriskin valvontayksikkö, joka vastaa sen luokitusjärjestelmistä ja joka on riittävän itsenäinen ja muiden vaikutusvallasta riippumaton;

d) luottolaitos kerää ja säilyttää kaikki asianmukaiset tiedot, joilla voidaan tukea tehokkaasti luottoriskien mittaamis- ja hallintamenettelyjä; ja

e) luottolaitos laatii asiakirjoja luokitusjärjestelmistään ja niiden toimintaperiaatteista sekä validoi luokitusjärjestelmänsä.

a) saamiset tai ehdolliset saamiset valtioilta ja keskuspankeilta;

b) saamiset tai ehdolliset saamiset laitoksilta;

c) saamiset tai ehdolliset saamiset yrityksiltä;

d) vähittäissaamiset tai ehdolliset vähittäissaamiset;

e) oman pääoman ehtoiset sijoitukset;

f) arvopaperistetut erät; tai

g) muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat erät.

a) saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka käsitellään valtiovastuina 1 alajakson nojalla; ja

b) saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta joihin sovelletaan nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla.

a) saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta, joita ei käsitellä valtiovastuina 1 alajakson nojalla;

b) saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka käsitellään laitosvastuina 1 alajakson nojalla; ja

c) saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin ei sovelleta nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla.

a) vastapuolena on joko yksityishenkilö tai henkilöitä taikka pieni tai keskisuuri yhteisö edellyttäen jälkimmäisessä tapauksessa, että mahdolliset erääntyneet vastuut sisältävä määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmä on yhteensä velkaa luottolaitokselle tai emoyrityksille ja niiden tytäryrityksille, lukuun ottamatta sellaisia saamisia tai ehdollisia saamisia, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, saa olla enintään miljoona euroa ja luottolaitoksen edellytetään toteuttaneen kohtuulliset toimenpiteet tilanteen tarkistamiseksi;

b) luottolaitos käsittelee riskienhallinnassaan kyseisiä vastuita samalla tavoin pitkällä aikavälillä;

c) niitä ei hallinnoida aivan yhtä yksilöidysti kuin yritysvastuita; ja

d) kunkin vastuun kanssa samalla tavoin hallinnoituja vastuita on suuri määrä.

a) vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai tuottoihin; ja

b) velkainstrumentit, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita.

a) vastapuoli on perustettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta ja/tai hallinnointia varten;

b) lainaajalla on sopimusjärjestelyistä johtuva merkittävä vaikutusvalta omaisuuseriin ja niiden tuottamaan tuloon; ja

c) velan takaisinmaksu perustuu pääasiassa rahoitettavien omaisuuserien tuottamaan tuloon eikä niinkään yrityksen laajemman liiketoiminnan tuottamaan tuloon.

a) edellä 86 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin sovelletaan liitteessä VII olevan 1 osan 19, 20 ja 21 kohdan mukaista menetelmää;

b) kaikkiin muihin suojattaviin vastuisiin sovelletaan 78–83 artiklassa säädettyä menetelmää seuraavin muutoksin:

Jos luottolaitos ei a alakohdan soveltamiseksi pysty erottamaan pääomasijoituksiin, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, sen on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia vastuita. Jos nämä vastuut yhdessä luottolaitoksella tässä vastuuryhmässä olevien välittömien vastuiden kanssa eivät ole merkittäviä 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, 89 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella, sanotun vaikuttamatta 154 artiklan 6 kohdan soveltamiseen.

a) edellä 86 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin;

b) edellä 86 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, kun merkittävien vastapuolien määrä on vähäinen ja luottolaitoksen olisi kohtuuttoman työlästä soveltaa luokitusjärjestelmää näihin vastapuoliin;

c) vastuisiin merkitykseltään vähäisissä liiketoimintayksiköissä sekä vastuuryhmiin, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä kokonsa ja riskiprofiilinsa vuoksi;

d) jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallishallintoon ja hallintoelimiin liittyviin vastuisiin seuraavin edellytyksin:

e) luottolaitoksen vastuisiin, joissa vastapuolena on sen emoyritys, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen tytäryritys edellyttäen, että vastapuoli on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai avustavia palveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia, taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde, sekä sellaisten luottolaitosten välisiin vastuisiin, jotka täyttävät 80 artiklan 8 kohdassa esitetyt vaatimukset;

f) oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin yhteisöihin, joiden luottovelvoitteisiin sovelletaan nollariskipainotusta 1 alajakson nojalla (mukaan lukien julkisrahoitteiset yhteisöt, joihin voidaan soveltaa nollariskipainotusta);

g) oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, jotka on laskettu liikkeeseen osana lakisääteistä ohjelmaa, jolla pyritään edistämään tiettyjen toimialojen taloudellista tilaa ja joka tuo merkittävää valtion apua luottolaitoksille sijoitusten tekemiseen ja jota jossain muodossa koskee valtion valvonta ja sijoitusrajoitukset. Tämä käsittely on rajattu 10 prosentin osuuteen ensisijaisista ja toissijaisista omista varoista;

h) liitteessä VI olevan 1 osan 40 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin, jotka täyttävät kyseisessä kohdassa säädetyt vaatimukset; tai

i) valtion takuisiin ja valtion jälleenvakuuttamiin takuisiin liitteessä VIII olevan 2 osan 19 kohdan mukaisesti.

a) perinteisen arvopaperistamisen tapauksessa olla sisällyttämättä arvopaperistettuja vastuita riskipainotettujen saamisten yhteismäärään ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärään; ja

b) synteettisen arvopaperistamisen tapauksessa laskea riskipainotettujen saamisten yhteismäärän ja vastaavasti odotettujen tappioiden yhteismäärän arvopaperistettujen vastuiden osalta liitteessä IX olevan 2 osan mukaisesti.

a) kun on kyse valuuttakauppaan liittyvistä tapahtumista, vastuut, jotka muodostuvat tavallisesti maksuselvittelyn aikana kahden arkipäivän kuluessa maksusta;

b) kun on kyse arvopapereiden ostoa tai myyntiä koskevista maksutapahtumista, vastuut, jotka muodostuvat tavallisesti selvitysjärjestelyjen aikana viiden työpäivän kuluessa maksusta tai arvopapereiden luovuttamisesta, jos tämä on aikaisemmin;

c) kun on kyse asiakkaille tarjotuista maksujen välityspalveluista, mukaan luettuina maksupalvelujen toteuttaminen, selvitykset kaikissa valuutoissa ja kirjeenvaihtajapankkitoiminnot, tai rahoitusvälineiden selvitys- ja säilytyspalveluista, rahoituksen myöhästyminen ja muut asiakkaan toiminnasta aiheutuvat vastuut, jotka eivät kestä seuraavaa pankkipäivää pidempään; tai

d) kun on kyse maksujen välityspalveluista, mukaan luettuna maksupalvelujen toteuttaminen, selvitykset kaikissa valuutoissa ja kirjeenvaihtajapankkitoiminnot, päivänsisäiset vastuut laitoksille, jotka tuottavat näitä palveluja.

a) sellaisen asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän tunnistetiedot, jonka osalta luottolaitoksella on suuri riskikeskittymä;

b) tarvittaessa vastuuarvo ennen kuin huomioon on otettu luottoriskin vähentäminen;

c) mahdollisesti käytetyn vastikkeellisen tai takauksen luonteisen luottosuojan tyyppi;

d) vastuuarvo sen jälkeen kun huomioon on otettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laskettu luottoriskin vähentäminen.

a) varat, jotka ovat sellaisia saamisia valtioilta tai keskuspankeilta, joihin vakuudettomina sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

b) varat, jotka ovat sellaisia saamisia kansainvälisiltä organisaatioilta tai kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin vakuudettomina sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

c) varat, jotka ovat valtioiden, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden, kansainvälisten kehityspankkien tai julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten nimenomaisesti takaamia silloin, kun takauksen antavan yksikön vakuudettomiin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

d) muut valtioiden, keskuspankkien, kansainvälisten organisaatioiden tai kansainvälisten kehityspankkien tai julkisyhteisöjen tai julkisoikeudellisten laitosten ottamat tai niiden takaamat riskit silloin, kun riskin ottaneen tai taanneet yksikön vakuudettomiin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

e) varat, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla, ja muut näihin alue- tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

f) vastuut, jotka liittyvät 80 artiklan 7 tai 8 kohdassa tarkoitettuihin vastapuoliin, jos niihin sovellettaisiin nollariskipainoa 78–83 artiklan nojalla; vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään saamisina kolmansilta osapuolilta riippumatta siitä, onko vastuut vapautettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;

g) varat ja muut vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet käteistalletuksen luottoa myöntävässä luottolaitoksessa tai luottolaitoksessa, joka on emoyritys tai luottoa myöntävän laitoksen tytäryritys;

h) varat ja muut vastuut, joiden vakuudeksi toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet luottoa myöntävän luottolaitoksen tai luottolaitoksen emoyrityksen tai luottoa myöntävän luottolaitoksen tytäryrityksen antamat talletustodistuksia vastaavat arvopaperit ja jotka ovat talletetut jommankumman haltuun;

i) käyttämättömiin luottojärjestelyihin perustuvat vastuut, jotka luokitellaan liitteessä II tarkoitetuiksi taseen ulkopuolisiksi eriksi, joiden riski on alhainen, edellyttäen, että asiakkaan tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän kanssa tehdyn sopimuksen mukaan järjestelyä voidaan käyttää vain sillä edellytyksellä, että on tarkistettu, ettei se aiheuta 111 artiklan 1 kohdan mukaisen rajoituksen ylitystä.

a) liitteessä VI olevan 1 osan 68, 69 ja 70 kohdan soveltamisalaan kuuluvat katetut joukkolainat;

b) varat, jotka ovat sellaisia saamisia jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisilta, joihin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa 78–83 artiklan nojalla, ja muut näihin alue- tai paikallisviranomaisiin liittyvät tai niiden takaamat vastuut, joihin liittyviin saamisiin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa 78–83 artiklan nojalla;

c) sen estämättä, mitä tämän artiklan 3 kohdan f alakohdassa säädetään, ne luottolaitoksen vastuut, mukaan luettuina osakkuudet tai muut omistusosuudet, jotka liittyvät sen emoyritykseen tai emoyrityksen muihin tytäryrityksiin ja sen omiin tytäryrityksiin sikäli kuin nämä yritykset sisällytetään konsolidoituun valvontaan, jonka kohteena itse luottolaitos on tämän direktiivin tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti; vastuita, jotka eivät täytä näitä kriteereitä, pidetään saamisina kolmansilta osapuolilta riippumatta siitä, onko vastuut vapautettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta;

d) varat, jotka ovat saamisia ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, myös osakkuuksia tai muita omistusosuuksia, sellaisilta alueellisilta tai keskusluottolaitoksilta, joiden ryhmään luottolaitos on liittynyt osaksi lain tai yhtiön perustamiskirjan perusteella, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä;

e) varat, jotka ovat sellaisten luottolaitosten saamisia luottolaitoksilta ja luottolaitoksiin liittyviä muita vastuita, joiden toiminta ei perustu kilpailuun, jotka lakisääteisten ohjelmien tai yhtiöjärjestyksensä nojalla edistävät tiettyjen toimialojen taloudellista tilaa ja joita koskee valtion valvonta jossain muodossa ja lainojen käyttörajoitukset, edellyttäen, että asianomaiset vastuut perustuvat sellaisiin lainoihin, jotka siirretään tuensaajille muiden luottolaitosten välityksellä;

f) varat, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita, edellyttäen, että nämä vastuut eivät muodosta tällaisten laitosten omia varoja, kestävät korkeintaan seuraavaan pankkipäivään eivätkä ole merkittävän kaupankäyntivaluutan määräisiä;

g) varat, jotka ovat kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia keskuspankeilta niissä pidettävien vähimmäisvarantojen;

h) varat, jotka ovat kansallisessa valuutassa rahoitettuja saamisia keskushallinnoilta valtion arvopapereissa säilytettävien lakisääteisten maksuvalmiusvaatimusten muodossa, edellyttäen että toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan valitun luottoluokituslaitoksen näille keskushallinnoille antama luottoluokitus on sijoitusluokka;

i) 50 prosenttia liitteessä II tarkoitetuista taseen ulkopuolisista rembursseista, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja taseen ulkopuolisista käyttämättömistä luottojärjestelyistä, joiden riski on keskimääräinen/alhainen, ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella 80 prosenttia muista kuin myönnetyille luotoille annetuista takauksista, jotka perustuvat lakiin tai asetukseen ja jotka ovat jäsenilleen antaneet keskinäiset yhtiöt, jotka ovat luottolaitoksia;

j) lakisääteisesti vaadittavat takaukset, joita käytetään silloin, kun asunto-obligaatioita liikkeeseen laskemalla rahoitettu kiinnitysluotto maksetaan kiinnitysluoton ottajalle ennen kiinnitysluoton lopullista rekisteröintiä maarekisteriin, edellyttäen, ettei takausta käytetä riskin vähentämiseen riskipainotettujen varojen laskennassa.

a) toimintalinjat ja menettelyt niiden riskien varalta, joita vastuiden ja vastuiden luottosuojan maturiteettieroista aiheutuu;

b) toimintalinjat ja menettelyt sellaisen tilanteen varalta, jolloin vakuuden realisointiarvo on stressitestin mukaan matalampi kuin on otettu huomioon käytettäessä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää tai 2 kohdassa kuvailtua menetelmää; ja

c) toimintalinjat ja menettelyt, jotka liittyvät luottoriskien vähentämistekniikoiden soveltamisesta aiheutuvaan keskittymäriskiin ja varsinkin suuriin välillisiin luottoriskeihin (esim. vakuudeksi hyväksyttyjen arvopaperien ainoaan liikkeeseenlaskijaan liittyvät riskit).

a) vastuun vakuutena on kiinnitysvakuus asuinkiinteistöön tai osakkeet sellaisessa suomalaisessa asunto-osakeyhtiössä, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti;

b) vastuu liittyy omaisuuden leasingvuokraukseen, joissa leasingtoiminnan harjoittajalla säilyy täysi omistusoikeus vuokrattuun asuinkiinteistöön, kunnes vuokralainen käyttää osto-oikeuttaan.

a) toimisto- tai muiden liiketilojen osalta vastuut, joiden vakuutena on toimisto- tai muihin liiketiloihin tai sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeisiin vahvistetut kiinnitykset, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti; tai

b) vastuut, jotka liittyvät toimisto- tai muiden liiketilojen leasingsopimuksiin.

a) katsoa, että se osuus vastuusta, jolla on takaus, koskee takaajaa eikä asiakasta, edellyttäen, että takaajaa koskevaan vakuudettomaan vastuuseen sovellettaisiin samaa tai alhaisempaa riskipainoa kuin asiakasta koskevaan vakuudettomaan vastuuseen 78–83 artiklan nojalla;

b) katsoa, että se osuus vastuusta, jonka vakuutena on hyväksytyn vakuuden markkina-arvo, koskee kolmatta osapuolta eikä asiakasta, jos vastuu on suojattu vakuudella ja edellyttäen, että vastuun vakuudelliseen osuuteen sovellettaisiin samaa tai alhaisempaa riskipainoa kuin asiakasta koskevaan vakuudettomaan vastuuseen 78–83 artiklan nojalla.

a) jos takaus on annettu vastuusta poikkeavan valuutan määräisenä, katettava vastuu on laskettava noudattaen eri valuuttojen käsittelystä takauksen luonteisen luottosuojan tapauksessa annettuja säännöksiä, jotka on esitetty liitteessä VIII;

b) toisistaan poikkeavaa vastuun juoksuaikaa ja sen luottosuojan juoksuaikaa on käsiteltävä noudattaen maturiteettieron käsittelystä annettuja säännöksiä, jotka on esitetty liitteessä VIII; ja

c) osittainen kattaminen voidaan hyväksyä liitteessä VIII kuvaillun käsittelyn mukaisesti.

a) vähintään viiden prosentin säilyttämistä kunkin myydyn tai sijoittajille siirretyn etuoikeusluokan nimellisarvosta;

b) uusiutuvien saamisten arvopaperistamisen tapauksessa alullepanijan osuuden säilyttämistä niin, että se on vähintään viisi prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta;

c) satunnaisvalinnalla valittujen vastuiden säilyttämistä niin, että ne vastaavat vähintään viittä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta siinä tapauksessa, että vastuut olisi muuten arvopaperistettu, edellyttäen, että mahdollisesti arvopaperistettujen vastuiden määrä on alun perin vähintään 100; tai

d) suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttämistä sekä tarvittaessa muiden etuoikeusluokkien, joilla on sama tai huonompi riskiprofiili kuin sijoittajille siirretyillä tai myydyillä etuoikeusluokilla ja jotka eivät eräänny aikaisemmin kuin sijoittajille siirretyt tai myydyt etuoikeusluokat, säilyttämistä niin, että se vastaa kaikkiaan vähintään viittä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta.

a) keskushallinnot ja keskuspankit;

b) jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaiset, julkisyhteisöt tai julkisoikeudelliset laitokset;

c) laitokset, joihin sovelletaan 78–83 artiklan mukaisesti korkeintaan 50 prosentin riskipainoa; tai

d) kansainväliset kehityspankit.

a) selkeään, avoimeen ja helposti saatavaan indeksiin perustuvat tapahtumat, kun taustalla olevat referenssiomaisuuserät ovat vastaavat kuin ne, joista koostuu laajalti kaupan kohteena olevien erien indeksi, tai kun ne ovat muita vaihdantakelpoisia arvopapereita kuin arvopaperistettuja omaisuuseriä; tai

b) syndikoidut lainat, ostetut saamiset tai luottoriskinvaihtosopimukset, jos näitä instrumentteja ei käytetä niputtamaan yhteen ja/tai suojaamaan arvopaperistettua omaisuuserää, joka kuuluu 1 kohdan soveltamisalaan.

a) alullepanijoiden tai järjestäjien 1 kohdan mukaisesti ilmoittamat tiedot sen täsmentämiseksi, mikä on niiden jatkuvasti säilyttämä nettomääräinen taloudellinen osuus arvopaperistamisesta;

b) yksittäisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin liittyvät riskien ominaispiirteet;

c) arvopaperistettujen omaisuuserien perustana oleviin vastuisiin liittyvät riskien ominaispiirteet;

d) alullepanijoiden tai järjestäjien aiempiin arvopaperistamisiin liittyvä maine ja tappiot arvopaperistettujen omaisuuserien perustana olevissa asianomaisissa vastuuryhmissä;

e) alullepanijoiden tai järjestäjien taikka niiden edustajien tai neuvonantajien lausunnot niiden asianmukaisesta huolellisuudesta arvopaperistettujen omaisuuserien yhteydessä ja tapauksen mukaan arvopaperistettujen omaisuuserien vakuuksien laadusta;

f) tapauksen mukaan menetelmät ja käsitteet, joihin arvopaperistettujen omaisuuserien vakuuksien arviointi perustuu, ja toimintatavat, jotka alullepanija tai järjestäjä on ottanut käyttöön varmistaakseen arvioijan riippumattomuuden; ja

g) kaikki arvopaperistamiseen liittyvät rakenteelliset tekijät, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa luottolaitoksen arvopaperistetun omaisuuserän kehitykseen.

a) 1–7 kohdan vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi käyttöön otetut yleiskriteerit ja menetelmät 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä;

b) yhteenveto tarkistuksen tuloksista ja kuvaus toteutetuista toimista tapauksissa, joissa 1–7 kohdan vaatimuksia ei ole noudatettu vuosittain 31 päivästä joulukuuta 2011 alkaen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 1 luvun 2 jakson säännösten soveltamiseen.

Tässä kohdassa säädettyyn vaatimukseen sovelletaan 144 artiklan toista alakohtaa.

a) tarvittavien tietojen kokoamisen ja levittämisen yhteensovittaminen toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa ja kriisitilanteissa; ja

b) valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa, myös 123, 124 ja 136 artiklassa sekä 5 luvussa ja liitteessä V tarkoitetussa toiminnassa;

c) valvontatoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen yhteistyössä valvontaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten ja tarpeen mukaan keskuspankkien kanssa kriisitilanteisiin valmistautumisessa ja kriisitilanteissa, mukaan lukien kielteiset muutokset luottolaitoksissa tai rahoitusmarkkinoilla, käyttäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä kriisinhallintaa helpottavia viestintäkanavia.

a) tietojenvaihto;

b) tarvittaessa sopiminen vapaaehtoisesta tehtävän- ja vastuunjaosta;

c) ryhmittymää koskevaan riskiarviointiin perustuvien valvontatarkkailuohjelmien määrittäminen 124 artiklan mukaisesti;

d) valvonnan tehostaminen poistamalla tarpeettomat päällekkäiset valvontavaatimukset, myös suhteessa 130 artiklan 2 kohdassa ja 132 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tietopyyntöihin;

e) tämän direktiivin mukaisten vakavaraisuusvaatimusten jatkuva soveltaminen kaikkiin pankkiryhmittymään kuuluviin yrityksiin tämän kuitenkaan vaikuttamatta yhteisön lainsäädännön sallimiin vaihtoehtoihin ja harkintavaltaan;

f) 129 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltaminen ottaen huomioon muilla tällä alalla mahdollisesti perustettavilla foorumeilla tehty työ.

a) kaikkien ryhmään kuuluvien suurimpien luottolaitosten konsernirakenne sekä ryhmän luottolaitosten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset;

b) menettelyt tietojen keräämiseksi ryhmän luottolaitoksilta ja näiden tietojen todentaminen;

c) sellaiset kielteiset muutokset luottolaitoksissa tai ryhmän muissa yksiköissä, jotka voivat vaikuttaa vakavasti luottolaitoksen toimintaan; ja

d) merkittävimmät seuraamukset ja poikkeustoimenpiteet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin nojalla, mukaan lukien pääomavaatimuksen korottaminen ►M7  136 artiklan 1 kohtaan ◄ nojalla ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämiseen vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseksi 105 artiklan nojalla.

a) sellaiset muutokset ryhmään kuuluvien luottolaitosten osakkeenomistaja-, organisaatio- tai johtorakenteessa, jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää; ja

b) toimivaltaisten viranomaisten määräämät merkittävimmät seuraamukset ja toteuttamat poikkeustoimenpiteet, mukaan lukien pääomavaatimuksen korottaminen ►M7  136 artiklan 1 kohtaan ◄ nojalla ja rajoitukset kehittyneen menetelmän käyttämiseen pääomavaatimuksen laskemiseksi 105 artiklan nojalla.

a) jos luottolaitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mukaan huomattava vaikutusvalta yhteen tai useampaan luotto- tai rahoituslaitokseen kuitenkin ilman, että sillä on omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa; ja

b) jos yksi tai useammat luotto- tai rahoituslaitokset ovat yhteisen johdon alaisia ilman, että tämä perustuu sopimukseen tai yhtiöjärjestykseen.

a) ne voivat velvoittaa luottolaitokset pitämään omien varojen määrän 75 artiklassa säädettyä vähimmäistasoa suurempana;

b) ne voivat vaatia tehostamaan 22 ja 123 artiklan noudattamiseksi käyttöön otettuja järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita;

c) ne voivat vaatia, että luottolaitokset soveltavat erityistä politiikkaa riskeiltä suojautumiseksi tai erityistä taseen varojen käsittelyä vakavaraisuusvaatimusten osalta;

d) ne voivat rajoittaa luottolaitosten liiketoimintaa, operaatioita tai niiden liiketoimintaverkkoa; ja

e) ne voivat vaatia vähentämään luottolaitosten toimintaan, tuotteisiin ja järjestelmiin sisältyvää riskiä.

a) jäsenvaltiossa annetut lait, asetukset, määräykset ja yleisohjeet, jotka liittyvät vakavaraisuuden valvontaan;

b) yhteisön lainsäädännön sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa;

c) edellä olevan 124 artiklan mukaisen viranomaisten tekemän tarkastelun ja arvioinnin toteuttamisessa noudatetut yleiset kriteerit ja menetelmät; ja

d) koostetut tilastotiedot vakavaraisuuskehikon tärkeimpien osien täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 luvun 2 jakson säännöksiä.

a) julkistamaan liitteessä XII olevassa 2 ja 3 osassa tarkoitettuja tietoja;

b) julkistamaan osa tiedoista useammin kuin kerran vuodessa ja asettamaan julkistamiselle määräajat;

c) käyttämään tiettyjä muita viestintäkanavia ja paikkoja kuin tilinpäätösasiakirjoja; ja

d) käyttämään erityisiä todentamismenetelmiä lakisääteisen tilintarkastuksen ulkopuolelle jäävien tietojen osalta.

a) määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tätä direktiiviä sovellettaessa;

b) määritelmien selventäminen tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi;

c) sanaston yhdenmukaistaminen ja määritelmien muotoilu yhdenmukaiseksi luottolaitoksia ja niihin liittyviä seikkoja koskevan uuden lainsäädännön kanssa;

d) tekniset mukautukset 2 artiklassa esitettyyn luetteloon;

e) edellä 9 artiklassa säädetyn perustamispääoman määrän muuttaminen taloudellisen ja rahoitusalan kehityksen mukaisesti;

f) edellä 23 ja 24 artiklassa tarkoitetun ja liitteessä I olevan luettelon sisällön laajentaminen tai luettelossa käytetyn sanaston muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen mukaisesti;

g) alat, joilla toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava 42 artiklassa lueteltuja tietoja;

h) tekniset mukautukset 56–67 artiklaan ja 74 artiklaan tilinpäätösstandardien kehityksen tai yhteisön lainsäädännön vaatimusten huomioon ottamiseksi tai valvontakäytäntöjen lähentämisen osalta;

i) edellä 79 ja 86 artiklassa esitetyn vastuuryhmien luettelon muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi;

j) edellä 79 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, 86 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja liitteessä VII olevan 1 osan 5 kohdassa ja liitteessä VII olevan 2 osan 15 kohdassa määritellyt määrät inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi;

k) liitteessä II ja IV olevien taseen ulkopuolisten erien luettelo ja jaottelu;

l) muutokset liitteiden III ja V–XII säännöksiin rahoitusmarkkinoiden, varsinkin uusien rahoitustuotteiden kehityksen tai yhteisön lainsäädännön huomioon ottavissa tilinpäätösstandardeissa tai -vaatimuksissa tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi tai valvontakäytäntöjen lähentämisen osalta.

a) edellä 124 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun yllättävän ja odottamattoman kurssimuutoksen suuruuden täsmentäminen;

b) edellä 75 artiklassa säädetyn omien varojen vähimmäistason ja/tai V osaston 2 luvun 3 jaksossa säädetyn riskipainon alentaminen tilapäisesti erityisolojen huomioon ottamiseksi;

c) 113 artiklassa säädettyjen vapautuksien selventäminen;

d) edellä 144 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla annettavien koostettujen tilastotietojen pääsisällön täsmentäminen; tai

e) edellä 144 artiklan nojalla tarkoitettujen tietojen muodon, rakenteen, sisällön ja vuotuisen julkistamispäivämäärän täsmentäminen;

f) 19 a artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukautukset tulevan kehityksen huomioon ottamiseksi ja tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

a) kyseisen direktiivin 42–46 artiklan säännöksiä sovelletaan sellaisena kuin ne ovat ennen 1 päivää tammikuuta 2007;

b) kyseisen direktiivin 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla ”riskipainotetulla arvolla” tarkoitetaan ”riskipainotettujen saamisten yhteismäärää”;

c) kyseisen direktiivin 42 artiklan 2 kohdan mukaisten lukujen katsotaan muodostavan riskipainotettujen saamisten yhteismäärä;

d) ”luottojohdannaiset” kuuluvat kyseisen direktiivin liitteessä II lueteltuihin ”korkean riskin” eriin; ja

e) kyseisen direktiivin 43 artiklan 3 kohdan mukaista käsittelyä sovelletaan kyseisen direktiivin liitteessä IV lueteltuihin johdannaissopimuksiin riippumatta siitä, ovatko ne tase-eriä vai taseen ulkopuolisia eriä, ja liitteen III mukaisen käsittelyn tuloksena saatavat luvut muodostavat riskipainotettujen saamisten yhteismäärän.

a) luottoriskin vähentämistekniikoiden hyväksymistä koskevaa V osaston 2 luvun 3 jakson 3 alajaksoa ei sovelleta;

b) toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta arvopaperistamisen käsittelyä koskevaa V osaston 2 luvun 3 jakson 4 alajaksoa.

a) enintään 20 prosenttia 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summasta, josta on vähennetty 57 artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa, 10–20 vuotta 31 päivästä joulukuuta 2010;

b) enintään 10 prosenttia 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summasta, josta on vähennetty 57 artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa, 20–30 vuotta 31 päivästä joulukuuta 2010.

a) toimenpiteet, jotka lieventävät suhdannekierron nousu- ja laskuvaiheita, mukaan lukien luottolaitosten tarve koota hyvinä aikoina suhdannepuskureita, joita voidaan käyttää laskusuhdanteen aikana;

b) perustelut tämän direktiivin mukaisten pääomavaatimusten laskennalle; ja

c) lisätoimenpiteet luottolaitoksia koskeville riskiperusteisille vaatimuksille, jotta rajoitetaan pankkijärjestelmän velkaantuneisuuden lisääntymistä.

1. Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen

2. Luotonanto, johon sisältyvät etenkin: kulutusluotot, kiinnitysluotot, myyntilaskujen rahoitus takautumisoikeuksin ja ilman takautumisoikeutta (factoring), kauppatapahtumien rahoitus (mukaan lukien forfaiting-rahoitus).

3. Rahoitusleasing

4. maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY ( 30 ) 4 artiklan 3 alakohdassa määriteltyjä ”maksupalveluja”

5 Maksuvälineiden (esim. matkasekit ja pankkivekselit) liikkeeseenlasku ja hoitaminen siltä osin kuin tämä toiminta ei kuulu 4 kohdan soveltamisalaan

6. Takaukset ja sitoumukset

7. Kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun seuraavilla välineillä:

8. Osallistuminen osakeanteihin ja niihin liittyvien palvelujen tarjoaminen

9. Yritysneuvonta pääoman rakennetta ja toimialastrategiaa koskevissa asioissa ja niihin liittyvissä kysymyksissä sekä sulautumisiin ja yritysostoihin liittyvä neuvonta ja palvelut

10. Välitystoiminta rahamarkkinoilla

11. Arvopaperisalkun hoito ja neuvonta

12. Arvopaperisäilytys ja -hoito

13. Luottotietopalvelut

14. Säilytyspalvelut

Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun direktiivin 2004/39/EY ( 31 ) liitteessä I olevassa A ja B osassa lueteltuja palveluja ja toimia koskee tämän direktiivin mukainen vastavuoroinen tunnustaminen silloin, kun viitataan tuon direktiivin liitteessä I olevassa C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin.

15. Sähköisen rahan liikkeeseenlasku.

— luoton korvaavat takaukset,

— luottojohdannaiset,

— tunnusteet,

— siirrot vekseleissä, joissa ei ole toisen luottolaitoksen nimeä,

— liiketoimet takaisinostovelvollisuuksin,

— peruuttamattomat luoton korvaavat valmiusmaksusitoumukset,

— termiiniostosopimuksilla ostetut omaisuuserät,

— talletuksentekosopimukset (”forward forward deposits”),

— osittain maksettujen osakkeiden ja muiden arvopapereiden maksamaton osa,

— direktiivin 86/635/ETY 12 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaiset omaisuuserien myynti- ja takaisinostosopimukset, ja

— muut korkean riskin erät.

— myönnetyt ja annetut remburssit (ks. myös keskimääräinen/alhainen riski),

— takuusitoumukset ja korvausvastuut (mukaan lukien tarjous- ja suoritustakuut, tullin- ja veronmaksusitoumukset) ja takaukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia,

— peruuttamattomat valmiusmaksusitoumukset, jotka eivät ole luottoa korvaavia,

— käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen juoksuaika on pidempi kuin yksi vuosi,

— velkasitoumusten liikkeeseenlaskujärjestelyt (NIF) ja jatkuvat luoton merkintäjärjestelyt (RUF), ja

— muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle.

— remburssit, joissa lähetys on vakuutena, ja muut toteutuessaan itsestään kuittaantuvat liiketapahtumat,

— Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), joiden alkuperäinen juoksuaika on enintään yksi vuosi ja joita ei voi milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka eivät peruunnu automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi, ja

— muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan keskimääräinen/alhainen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle.

— Käyttämättömät luottojärjestelyt (sopimukset luoton myöntämisestä, arvopapereiden ostamisesta, takausten antamisesta tai tunnustejärjestelyt), jotka voidaan milloin tahansa ehdoitta peruuttaa ilman irtisanomisaikaa tai jotka peruuntuvat automaattisesti lainaajan luottokelpoisuuden heikkenemisen vuoksi. Vähittäisasiakkaiden kanssa tehdyt limiitilliset luottosopimukset voidaan katsoa ehdoitta peruutettaviksi, jos luottolaitokset saavat sopimuksen ehtojen mukaan peruuttaa ne kuluttajansuojalainsäädännön sallimassa enimmäislaajuudessa, ja

— muut erät, joihin liittyy suuruudeltaan alhainen riski, sellaisina kuin niistä on ilmoitettu komissiolle.

1. ”Vastapuoliluottoriskillä (Counterparty Credit Risk, CCR)” tarkoitetaan riskiä siitä, että transaktion vastapuoli tulee maksukyvyttömäksi ennen kuin transaktion kassavirrat on lopullisesti selvitetty.

2. ”Keskeisellä vastapuolella” tarkoitetaan yksikköä, joka on oikeudellisesti sellaisten sopimusten vastapuolten välissä, joilla käydään kauppaa yksillä tai useammilla rahoitusmarkkinoilla, ja toimii jokaiseen myyjään nähden ostajana ja jokaiseen ostajaan nähden myyjänä.

3. ”Pitkän selvitysajan transaktioilla” tarkoitetaan transaktioita, joissa vastapuoli sitoutuu toimittamaan arvopaperin tai hyödykkeen tai suorittamaan ulkomaanvaluutan määräisen summan käteissuorituksen tai muiden rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden vastikkeeksi tai päinvastoin selvitys- tai toimituspäivänä, jonka on sopimuksessa määritelty olevan myöhemmin kuin on markkinakäytäntö kyseiselle nimenomaiselle transaktiolle tai myöhemmin kuin viisi arkipäivää siitä päivästä, jolloin luottolaitos aloittaa transaktion, sen mukaan, kumpi näistä päivämääristä on aikaisempi.

4. ”Vakuudellisilla limiittiluotonantotransaktioilla” tarkoitetaan transaktioita, joissa luottolaitos myöntää luottoa liittyen arvopaperien ostamiseen, myyntiin, hallussapitoon tai kaupankäyntiin niillä. Vakuudellisiin limiittiluotonantotransaktioihin eivät kuulu muut lainat, joiden vakuutena sattumalta on arvopaperivakuus.

5. ”Nettoutusryhmällä” tarkoitetaan yhden vastapuolen kanssa tehtyjen transaktioiden muodostamaa ryhmää; transaktioihin voidaan soveltaa oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoista kahdenvälistä nettoutussopimusta, ja niiden nettoutus perustuu tässä liitteessä olevan 7 osan sekä 90–93 artiklan säännöksiin. Jokainen transaktio, joka ei kuuluu tämän liitteen 7 osassa tunnustetun oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen kahdenvälisen nettoutussopimuksen alaisuuteen, on tulkittava omaksi nettoutusryhmäkseen tätä liitettä sovellettaessa. ►M7   Tämän liitteen 6 osassa säädetyssä menetelmässä (sisäisen mallin menetelmä) samaan vastapuoleen liittyviä nettoutusryhmiä voidaan käsitellä yhtenä nettoutusryhmänä, jos yksittäisten nettoutusryhmien negatiiviset simuloidut markkina-arvot on vahvistettu nollaan odotettua riskiä (EE) koskevassa arviossa. ◄

6. ”Riskipositiolla” tarkoitetaan riskilukua, joka annetaan transaktiolle 5 osassa esitetyn standardimenetelmän mukaisesti soveltaen ennalta määrättyä algoritmia.

7. ”Suojausryhmällä” tarkoitetaan riskipositioiden ryhmää, jonka muodostavat yhden nettoutusryhmän transaktiot, joiden osalta ainoastaan niiden saldoilla on merkitystä määritettäessä vastuuarvoa 5 osassa esitetyn standardimenetelmän mukaisesti.

8. ”Vakuusvajesopimuksella (margin agreement)” tarkoitetaan sopimusta tai sopimuksen määräyksiä, joiden mukaan vastapuolen on annettava toiselle vastapuolelle vakuus, kun kyseisen toisen vastapuolen ensin mainittuun vastapuoleen kohdistuvat vastuut ylittävät määrätyn rajan.

9. ”Vakuusvajerajalla (margin threshold)” tarkoitetaan vastuun suurinta määrää, jonka ylittyessä sopimuspuolella on oikeus vaatia vakuutta.

10. ”Riskivakuusjaksolla (margin period of risk)” tarkoitetaan ajanjaksoa, joka alkaa viimeisimmästä maksukyvyttömän vastapuolen kanssa toteutettavien transaktioiden nettoutusryhmää kattavan vakuuden toimittamisesta ja päättyy siihen, että vastapuolen positio suljetaan ja siitä aiheutuva markkinariski suojataan uudelleen.

11. ”Sisäisen mallin menetelmän mukaisella efektiivisellä maturiteetilla nettoutusryhmälle, jonka maturiteetti on enemmän kuin yksi vuosi” tarkoitetaan nettoutusryhmään sisältyvien transaktioiden juoksuaikaan sisältyvän odotetun riskin riskittömällä tuotolla diskontattua yhteismäärää jaettuna nettoutusryhmään vuoden kuluessa sisältyvän odotetun riskin riskittömällä tuotolla diskontatulla yhteismäärällä. Efektiivinen maturiteetti voidaan mukauttaa vastaamaan rollover-riskiä korvaamalla odotettu riski efektiivisellä odotetulla riskillä, kun ennustehorisontti on enintään vuosi.

12. ”Tuotteiden ristikkäisnettoutuksella (cross-product netting)” tarkoitetaan eri tuoteluokkiin kuuluvien transaktioiden sisällyttämistä samaan nettoutusryhmään tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevien tässä liitteessä esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

13. ”Markkina-arvolla (Current Market Value, CMV)” tarkoitetaan 5 osaa sovellettaessa vastapuoleen liittyvien samaan nettoutusryhmään kuuluvien transaktioiden muodostaman salkun nettomarkkina-arvoa. Markkina-arvoa laskettaessa voidaan päätyä sekä positiivisiin että negatiivisiin markkina-arvoihin.

14. ”Markkina-arvojen jakaumalla” tarkoitetaan ennustetta samaan nettoutusryhmään kuuluvien transaktioiden nettomarkkina-arvojen todennäköisyysjakaumasta jonakin tulevana ajankohtana (ennustehorisontti), kun otetaan huomioon kyseisten transaktioiden realisoituneet markkina-arvot nykyhetkeen saakka.

15. ”Vastapuoliriskin riskijakaumalla (distribution of exposures)” tarkoitetaan markkina-arvojen todennäköisyysjakauman ennustetta, joka määritetään antamalla negatiivisille nettomarkkina-arvoille arvoksi nolla.

16. ”Riskineutraalilla jakaumalla (risk-neutral distribution)” tarkoitetaan markkina-arvojen tai riskien jakaumaa tulevana ajanjaksona, kun jakaumaa laskettaessa käytetään laskennallisia markkina-arvoja, esimerkiksi laskennallisia volatiliteetteja.

17. ”Toteutuneella jakaumalla (actual distribution)” tarkoitetaan markkina-arvojen tai riskien jakaumaa tulevana ajanjaksona, kun jakaumaa laskettaessa käytetään historiallisia tai realisoituneita arvoja, kuten aiempien hintojen tai korkojen muutosten perusteella laskettuja volatiliteetteja.

18. ”Nykyhetken vastapuoliriskillä (current exposure)” tarkoitetaan nollaa tai — jos tämä luku on suurempi — vastapuoleen liittyvän samaan nettoutusryhmään kuuluvan transaktion tai transaktiosalkun markkina-arvoa, joka menetettäisiin vastapuolen tullessa maksukyvyttömäksi olettaen, että transaktioiden arvosta ei saataisi perittyä mitään konkurssimenettelyn aikana.

19. ”Suurimmalla vastapuoliriskillä (peak exposure)” tarkoitetaan riskijakauman suurinta prosenttipistettä minä tahansa tulevana ajankohtana ennen nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän transaktion erääntymistä.

20. ”Odotetulla vastapuoliriskillä (expected exposure)” tarkoitetaan riskijakauman keskiarvoa minä tahansa tulevana ajankohtana ennen maturiteetiltaan pisimmän transaktion erääntymistä.

21. ”Tietyn ajankohdan efektiivisellä odotetulla vastapuoliriskillä (effective expected exposure)” tarkoitetaan suurinta odotettua riskiä, joka toteutuu kyseisenä ajankohtana tai ennen sitä. Vaihtoehtoisesti se voidaan määritellä tiettynä ajankohtana kyseisen ajankohdan odotetuksi riskiksi tai efektiiviseksi riskiksi sen mukaan, kumpi on suurempi.

22. ”Odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (expected positive exposure, EPE)” tarkoitetaan odotettujen vastapuoliriskien pitkän aikavälin painotettua keskiarvoa, kun painotus tehdään sen mukaan, mikä osuus yksittäisellä odotetulla vastapuoliriskillä on koko aikavälillä. Vähimmäispääomavaatimusta määritettäessä keskiarvo lasketaan ensimmäiseltä vuodelta tai, jos kaikki nettoutusryhmän sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän sopimuksen kattamalta ajanjaksolta.

23. ”Efektiivisellä odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (efektiivinen EPE)” tarkoitetaan efektiivisen odotetun vastapuoliriskin painotettua keskiarvoa laskettuna ensimmäiseltä vuodelta tai, jos kaikki nettoutusryhmän sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, nettoutusryhmään kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän sopimuksen kattamalta ajanjaksolta, kun painotus tehdään sen mukaan, mikä osuus yksittäisellä odotetulla vastapuoliriskillä on koko aikavälillä.

24. ”Vastuun arvonoikaisulla (credit valuation adjustment)” tarkoitetaan vastapuolten kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun keskimääräiseen markkina-arvoon tehtävää oikaisua. Tämä arvonoikaisu vastaa luottoriskin markkina-arvoa, joka aiheutuu kyvyttömyydestä täyttää sopimusvelvoitteet vastapuolen kanssa tehtävissä sopimuksissa. Arvonoikaisu voi liittyä vastapuolesta aiheutuvan luottoriskin markkina-arvoon tai sekä luottolaitoksesta että vastapuolesta aiheutuvan luottoriskin markkina-arvoon.

25. ”Yksipuolisella vastuun arvonoikaisulla (one-sided credit valuation adjustment)” tarkoitetaan oikaisua, joka sisältää vastapuolen luottolaitokselle aiheuttaman luottoriskin markkina-arvoon, mutta ei sisällä luottolaitoksen vastapuolelle aiheuttaman luottoriskin markkina-arvoa.

26. ”Rollover-riskillä” tarkoitetaan määrää, jonka verran odotettu positiivinen vastapuoliriski aliarvostetaan, kun vastapuolen kanssa aiotaan tulevaisuudessa toteuttaa transaktioita jatkuvasti. Tulevien transaktioiden aiheuttamaa lisäriskiä ei oteta huomioon laskettaessa odotettua positiivista vastapuoliriskiä.

27. ”Wrong-way-yleisriskillä” tarkoitetaan riskiä, joka aiheutuu silloin, kun vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä on positiivinen korrelaatio yleisten markkinariskitekijöiden kanssa.

28. ”Wrong-way-erityisriskillä” tarkoitetaan riskiä, joka aiheutuu silloin, kun yksittäisestä vastapuolesta aiheutuvalla riskillä on positiivinen korrelaatio vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden kanssa kyseisen vastapuolen kanssa toteutettavien transaktioiden luonteen vuoksi. Luottolaitoksella katsotaan olevan wrong-way-erityisriski, jos tiettyyn vastapuoleen liittyvän tulevan riskin odotetaan olevan korkea ja samalla myös kyseisen vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyys on korkea.

1. Luottolaitosten on 2–7 kohdan mukaisesti määritettävä liitteessä IV lueteltujen sopimusten vastuuarvo soveltaen yhtä 3–6 osassa tarkoitettua menetelmää. Luottolaitokset, jotka eivät täytä direktiivin 2006/49/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaisen kohtelun edellytyksiä, eivät saa käyttää 4 osassa tarkoitettua menettelyä. Luottolaitokset eivät saa soveltaa 4 osassa esitettyä menetelmää, kun määritetään vastuuarvoa liitteessä IV olevassa 3 kohdassa luetelluille sopimuksille.

Tämän liitteen 3–6 osassa esitettyjen menetelmien yhdistäminen on sallittua jatkuvasti konsernin tasolla, mutta ei yksittäisen oikeushenkilön tasolla. Oikeushenkilön tasolla 3–5 osassa esitettyjen menetelmien yhdistäminen on sallittua, kun yhtä menetelmistä sovelletaan 5 osan 19 kohdan mukaisiin tapauksiin.

2. Luottolaitokset voivat toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella määrittää vastuuarvon:

3. Kun luottolaitos hankkii luottojohdannaisten muodossa suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisille vastuille tai vastapuoliriskille, se voi laskea suojattavan omaisuuserän pääomavaatimuksen liitteessä VIII olevan 3 osan 83–92 kohdan mukaisesti tai – toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella – liitteessä VII olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti tai liitteessä VII olevan 4 osan 96–104 kohdan mukaisesti.

Näissä tapauksissa ja jos direktiivin 2006/49/EY liitteessä II olevan 11 kohdan toisessa virkkeessä säädettyä vaihtoehtoa ei sovelleta, kyseisten luottojohdannaisten vastapuoliriskin vastuuarvo on nolla.

Laitos voi kuitenkin oman valintansa mukaan johdonmukaisesti sisällyttää vastapuoliriskin pääomavaatimusten laskentaan kaikki kaupankäyntivarastoon kuulumattomat luottojohdannaiset, jotka on ostettu suojana kaupankäyntivaraston ulkopuoliselle vastuulle tai vastapuoliriskille, jos luottosuoja on hyväksytty tämän direktiivin mukaisesti.

4. Myytyihin kaupankäyntivarastoon kuulumattomiin luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvä vastapuoliriskin vastuuarvo, kun niitä käsitellään luottolaitoksen antamana luottosuojana ja niitä koskee luottoriskiin liittyvä pääomavaatimus koko nimellissumman osalta, on nolla.

5. Kaikissa 3–6 osassa esitetyissä menetelmissä tietyn vastapuolen vastuuarvo on sama kuin kyseisen vastapuolen kullekin nettoutusryhmälle laskettujen vastuuarvojen summa.

6. Vastapuoliriskin vastuuarvo nolla voidaan antaa johdannaissopimuksille tai takaisinostosopimuksille, arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamiselle tai -ottamiselle, pitkän selvitysajan transaktioille ja vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyville transaktioille ja pitkän selvitysajan transaktioille, joita ei ole selvitetty keskeisen vastapuolen kanssa ja joita keskeinen vastapuoli ei ole hylännyt. Lisäksi vastuuarvo nolla voidaan antaa keskeisiä vastapuolia koskeville luottoriskivastuille, jotka johtuvat johdannaissopimuksista, takaisinostosopimuksista, arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta, pitkän selvitysajan transaktioista sekä vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyvistä transaktioista tai muista toimivaltaisten viranomaisten määrittämistä vastuista, joita luottolaitos ei ole selvittänyt keskeisen vastapuolen kanssa. Keskeisen vastapuolen vastapuoliriskeille annetaan päivittäin täysi vakuus kaikkien sen järjestelyihin osallistuvien tahojen osalta.

7. Pitkän selvitysajan transaktioista aiheutuvat vastuut voidaan määrittää käyttäen mitä tahansa 3–6 osassa tarkoitettua menetelmää riippumatta menetelmistä, joka on valittu OTC-johdannaisille ja takaisinostosopimuksille, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamiselle tai -ottamiselle sekä vakuudelliseen limiittiluotonantoon liittyville transaktioille. Laskettaessa pitkän selvitysajan transaktioiden pääomavaatimuksia luottolaitokset, jotka käyttävät 84–89 artiklassa tarkoitettua menettelyä, voivat soveltaa riskipainoja 78–83 artiklan menettelyn mukaisesti jatkuvasti ja tällaisten positioiden merkittävyydestä riippumatta.

8. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava 3 ja 4 osan menetelmien osalta, että huomioon otettava nimellismäärä on sopiva sopimukseen sisältyvän riskin mittari. Jos esimerkiksi sopimus johtaa kassavirtojen moninkertaistumiseen, nimellismäärää on mukautettava sellaisten vaikutusten huomioonottamiseksi, joita moninkertaistumisella on kyseisen sopimuksen riskirakenteeseen.

Vaihe a: Arvostamalla sopimukset markkina-arvoon saadaan kaikkien niiden sopimusten jälleenhankintakustannus, joilla on positiivinen markkina-arvo.

Vaihe b: Mahdollinen tuleva luottoriski saadaan kertomalla luottolaitoksen nimelliset pääomamäärät tai kohde-etuuden arvot taulukossa 1 esitetyillä prosenteilla lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä yhdessä valuutassa oleva koronvaihtosopimus, jossa vaihdetaan kaksi vaihtuvakorkoista erää; näissä tapauksissa lasketaan vain käypä jälleenhankintakustannus.

Mahdollisen tulevan luottoriskin laskemiseksi vaiheen b mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sen, että luottolaitokset soveltavat taulukon 2 mukaisia prosenttimääriä taulukossa 1 säädettyjen sijasta edellyttäen, että laitokset käyttävät direktiivin 2006/49/EY liitteessä IV olevassa 21 kohdassa esitettyä mahdollisuutta tämän direktiivin liitteessä IV olevassa 3 kohdassa tarkoitettujen muihin hyödykkeisiin kuin kultaan liittyvien sopimusten osalta:

Vaihe c: Nykykäyttöarvon ja mahdollisen tulevan luottoriskin summa on vastuuarvo.

Vaihe a: Kunkin sopimuksen pääoman nimellismäärä kerrotaan taulukossa 3 olevilla prosenteilla:

Vaihe b: Täten saatu alkuperäinen riski on vastuuarvo.

1. Standardimenetelmää voidaan soveltaa ainoastaan OTC-johdannaisiin ja pitkän selvitysajan transaktioihin. Vastuuarvo on laskettava erikseen kullekin nettoutusryhmälle. Sitä laskettaessa summasta vähennetään vakuudet seuraavasti:

vastuuarvo =

missä:

CMV = vastapuolen kanssa toteutettavien transaktioiden salkun muodostaman nettoutusryhmän markkina-arvo vakuudet mukaan laskettuina, missä

missä:

CMVi = on transaktion i markkina-arvo

CMC = nettoutusryhmälle osoitettujen vakuuksien markkina-arvo, missä

missä

CMCl = vakuuden l markkina-arvo;

i = transaktioon sovellettava indeksi;

l = vakuuteen sovellettava indeksi;

j = suojausryhmän luokkaan sovellettava indeksi. Nämä suojausryhmät edustavat riskitekijöitä, joita vastaan positiivisia ja negatiivisia riskipositioita voidaan kuitata, jotta saadaan nettoriskipositio, johon vastuuarvon laskeminen perustuu;

RPTij = transaktion i riskipositio suojausryhmän j osalta;

RPClj = vakuuden l riskipositio suojausryhmän j osalta;

CCRMj = taulukossa 5 esitetyn vastapuoliriskin (CCR) kerroin suojausryhmän j osalta;

β = 1.4.

Vastapuolelta saadun vakuuden merkki on positiivinen; vastapuolelle asetetun vakuuden merkki on negatiivinen.

Tämän menetelmän osalta hyväksytty vakuus rajoittuu liitteessä VIII olevan 1 osan 11 kohdassa ja direktiivin 2006/49/EY liitteessä II olevassa 9 kohdassa tarkoitettuihin vakuuksiin.

2. Kun OTC-johdannaistransaktion, jolla on lineaarinen riskiprofiili, ehdoissa määrätään rahoitusvälineen toimittamisesta maksua vastaan, maksuosaa kutsutaan maksuvelvoitteeksi. Transaktiot, joiden ehdoissa määrätään kahden maksun suorittamisesta, muodostuvat kahdesta maksuvelvoitteesta. Maksuvelvoitteet muodostuvat sopimuksessa sovituista bruttomaksuista, mukaan lukien transaktion nimellismäärä. Luottolaitokset voivat seuraavassa esitettyjä laskelmia varten jättää huomiotta sellaisten maksuvelvoitteiden korkoriskit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle vuoden pituinen. Luottolaitokset voivat käsitellä kahdesta maksuvelvoitteesta, jotka ovat saman valuutan määräisiä, kuten koronvaihtosopimukset, koostuvat transaktiot yhtenä yhdistettynä transaktiona. Maksuvelvoitteiden käsittelyä sovelletaan yhdistettyyn transaktioon.

3. Transaktiot, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joissa kohde-etuus muodostuu osakkeista (mukaan luettuina osakeindeksit), kullasta, muista jalometalleista tai hyödykkeistä, sijoitetaan osaketta (tai osakeindeksiä) tai hyödykettä (mukaan luettuina kulta ja muut jalometallit) vastaavaan riskipositioon, ja niille määritetään maksuvelvoitetta vastaava korkoriskipositio. Jos maksuvelvoite on ulkomaanvaluutan määräinen, se sijoitetaan lisäksi kyseistä valuuttaa vastaavaan riskipositioon.

4. Transaktiot, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joissa suojattava väline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline, sijoitetaan kyseisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen korkoriskipositioon sekä toiseen korkoriskipositioon maksuvelvoitteen osalta. Transaktiot, joilla on lineaarinen riskiprofiili ja joiden ehdoissa määrätään kahden maksun suorittamisesta (mukaan luettuina valuuttatermiinisopimukset) sijoitetaan kunkin maksuvelvoitteen osalta korkoriskipositioon. Jos suojattava vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline on ulkomaanvaluutan määräinen, kyseinen vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline sijoitetaan riskipositioon kyseisen valuutan määräisenä. Jos maksuvelvoite on ulkomaanvaluutan määräinen, maksuvelvoite sijoitetaan riskipositioon kyseisen valuutan määräisenä. Valuuttojen välisten koronvaihtosopimusten (foreign exchange basis swap transactions) vastuuarvo on nolla.

5. Transaktiosta, jolla on lineaarinen riskiprofiili, aiheutuva riskipositio on suojattavan rahoitusvälineen efektiivinen nimellisarvo (markkinahinta kerrottuna lukumäärällä), joka muunnetaan luottolaitoksen kotivaluutaksi, lukuun ottamatta vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä.

6. Vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden ja maksuvelvoitteiden riskipositio on tulevien bruttomaksujen efektiivinen nimellisarvo (mukaan lukien nimellismäärä), joka muunnetaan luottolaitoksen kotivaluutaksi ja kerrotaan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai maksuvelvoitteen muutetulla duraatiolla.

7. Luottoriskinvaihtosopimuksesta aiheutuva riskipositio on vieraan pääoman ehtoisen referenssivälineen nimellisarvo kerrottuna luottoriskinvaihtosopimuksen jäljellä olevalla maturiteetilla.

8. OTC-johdannaisesta (mukaan luettuina optiot ja swaptiot), jolla on epälineaarinen riskiprofiili, aiheutuva riskipositio on yhtä kuin transaktion suojattavan rahoitusvälineen efektiivisen nimellisarvon deltavasta-arvo, paitsi jos suojattava väline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline.

9. OTC-johdannaisen (mukaan luettuina optiot ja swaptiot), jolla on epälineaarinen riskiprofiili ja jonka suojattava väline on vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline tai maksuvelvoite, riskipositio on yhtä kuin rahoitusvälineen tai maksuvelvoitteen efektiivisen nimellisarvon deltavasta-arvo kerrottuna vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tai maksuvelvoitteen muutetulla duraatiolla.

10. Riskipositioiden määrittämistä varten on vastapuolelta saatua vakuutta pidettävä tänään erääntyvän johdannaissopimuksen mukaisena vaateena vastapuolelle (pitkä positio), kun taas asetettua vakuutta on pidettävä vastapuolta koskevana, tänään erääntyvänä velvoitteena (lyhyt positio).

11. Luottolaitokset voivat soveltaa seuraavia kaavoja riskiposition määrän ja merkkisyyden määrittämisessä:

kun on kyse muusta kuin vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä:

efektiivinen nimellisarvo, tai

missä:

Pref. = suojattavan välineen hinta ilmaistuna viitevaluutassa;

V = rahoitusvälineen arvo (kun on kyse optiosta: option hinta; kun on kyse transaktiosta, jolla on lineaarinen riskiprofiili: suojattavan välineen itsensä arvo);

p = suojattavan välineen hinta, ilmaistuna samassa valuutassa kuin V;

kun on kyse vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä tai transaktion maksuvelvoitteesta:

efektiivinen nimellisarvo kerrottuna muutetulla duraatiolla, tai

nimellisarvon deltavasta-arvo kerrottuna muutetulla duraatiolla,

missä:

V = rahoitusvälineen arvo (kun on kyse optiosta: option hinta; kun on kyse transaktiosta, jolla on lineaarinen riskiprofiili: suojattavan välineen itsensä arvo tai maksuvelvoitteen arvo;

r = korkotaso.

Mikäli V on muun kuin viitevaluutan määräinen, johdannainen on muunnettava viitevaluuttaan kertomalla se asianmukaisella valuuttakurssilla.

12. Riskipositiot jaotellaan suojausryhmiin. Kunkin suojausryhmän osalta lasketaan nettoriskipositio eli kaikkien riskipositioiden summa. Edellä 1 kohdassa olevissa kaavoissa nettoriskipositio on

13. Maksuvelvoitteista ja vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä, joihin sovelletaan direktiivin 2006/49/EY liitteessä I olevan taulukon 1 mukaisesti enintään 1,60 prosentin pääomavaatimusta, aiheutuville korkoriskipositioille on kunkin valuutan osalta kuusi suojausryhmää taulukossa 4 esitetyn mukaisesti. Suojausryhmät määritellään ”maturiteetin” ja ”viitekorkojen” yhdistelmänä seuraavasti:

14. Suojattavista vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä tai maksuvelvoitteista, joiden osalta korko määräytyy yleisiä markkinakorkoja edustavan viitekoron perusteella, aiheutuvien korkoriskipositioiden jäljellä oleva maturiteetti on seuraavaan korontarkistukseen ulottuva ajanjakso. Muissa tapauksissa maturiteetti on suojattavan vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen jäljellä oleva voimassaoloaika tai — maksuvelvoitteen osalta — transaktion jäljellä oleva voimassaoloaika.

15. Kullekin luottoriskinvaihtosopimuksen kohde-etuutena olevan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen liikkeeseenlaskijalle on yksi suojausryhmä. Korimuotoisia n:nnen tappion luottoriskinvaihtosopimuksia on käsiteltävä seuraavasti:

16. Vastapuolelle vakuudeksi osoitetuille rahatalletuksille tapauksissa, jolloin kyseisellä vastapuolella ei ole tiettyä alhaisen riskin lainavelvoitteita sekä vieraan pääoman ehtoisille rahoitusvälineille, joihin sovelletaan direktiivin 2006/49/EY liitteessä I olevan taulukon 1 mukaisesti yli 1,60 prosentin pääomavaatimusta, aiheutuville korkoriskipositioille on kunkin liikkeeseenlaskijan osalta yksi suojausryhmä. Jos maksuvelvoite jäljittelee tällaista vieraan pääoman ehtoista rahoitusvälinettä, myös tällöin on yksi suojausryhmä kutakin vieraan pääoman ehtoisen referenssivälineen liikkeeseenlaskijaa kohti. Luottolaitokset voivat sijoittaa samaan suojausryhmään riskipositiot, jotka aiheutuvat tietyn liikkeeseenlaskijan vieraan pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä tai saman liikkeeseenlaskijan vieraan pääoman ehtoisista referenssivälineistä, joita maksuvelvoitteet jäljittelevät tai jotka ovat luottoriskinvaihtosopimusten kohde-etuuksia.

17. Muut kohde-etuuksina toimivat rahoitusvälineet kuin vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet sijoitetaan samoihin suojausryhmiin ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat identtisiä tai samankaltaisia rahoitusvälineitä. Muissa tapauksissa ne sijoitetaan eri suojausryhmiin. Rahoitusvälineiden samankaltaisuus määritetään seuraavasti:

18. Eri suojausryhmien luokille määritetään CCR-kertoimet taulukossa 5 esitetyllä tavalla seuraavasti.

Taulukossa 5 (10 kohta) tarkoitetut OTC-johdannaisten kohde-etuudet sijoitetaan kunkin kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen luokan osalta erillisiin suojausryhmiin.

19. Transaktioiden joukossa saattaa olla sellaisia, joilla on epälineaarinen riskiprofiili ja joiden osalta luottolaitos ei pysty määrittämään delta-lukua tai — suojattavana omaisuutena olevien vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden tai maksuvelvoitteiden osalta — muutettua duraatiota välinemallilla, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt markkinariskin vähimmäispääomavaatimusten määrittämistä varten. Näissä tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä riskipositiot ja sovellettavat CCR-kertoimet varovaisesti. Vaihtoehtoisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että käytetään 3 osassa esitettyä menetelmää. Nettoutusta ei hyväksytä, eli vastuuarvo on määritettävä ikään kuin olisi olemassa suojausryhmä, joka käsittää juuri kyseisen yksittäisen transaktion.

20. Luottolaitoksella, jolla on lupa transaktioiden nettouttamiseen, on oltava sisäiset menettelyt sen todentamiseksi, että ennen kuin transaktio sisällytetään nettoutusryhmään, se on katettu oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisella nettoutussopimuksella, joka täyttää 7 osassa asetetut kyseisiin sopimuksiin sovellettavat vaatimukset.

21. Luottolaitoksella, joka käyttää vakuuksia vastapuoliriskin vähentämiseksi, on oltava sisäiset menettelyt sen varmistamiseksi, että ennen kuin vakuuden vaikutus otetaan huomioon laskennassa, vakuus täyttää liitteessä VIII asetetut asianmukaiset oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset.

1. Luottolaitos voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella soveltaa sisäisen mallin menetelmää laskiessaan vastuuarvoja transaktioille, jotka on lueteltu 2 osan 2 kohdan i alakohdassa tai 2 osan 2 kohdan ii, iii ja iv alakohdassa tai 2 osan 2 kohdan i–iv alakohdassa. Kussakin näistä tapauksista myös 2 osan 2 kohdan v alakohdassa luetellut transaktiot voidaan ottaa huomioon. Luottolaitokset voivat halutessaan olla soveltamatta tätä menetelmää vastuisiin, joilla on suuruutensa ja riskinsä puolesta vähäinen merkitys, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 osan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista. Sisäisen mallin menetelmän soveltaminen edellyttää, että luottolaitos täyttää tässä osassa esitetyt vaatimukset.

2. Luottolaitos voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella alkaa soveltaa sisäisen mallin menetelmää eri aikaan eri transaktiotyyppeihin, ja tänä aikana luottolaitos voi soveltaa 3 osassa tai 5 osassa esitettyjä menetelmiä. Luottolaitosten ei ole pakko soveltaa tiettyä mallia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän osan loppuosan säännösten soveltamista.

3. Luottolaitoksen on sovellettava 3 osassa tai 5 osassa esitettyä menettelyä kaikkiin sellaisiin OTC-johdannaistransaktioihin ja pitkän selvitysajan transaktioihin, joihin luottolaitos ei ole saanut lupaa soveltaa sisäisen mallin menetelmää. Näiden kahden menetelmän yhdistäminen jatkuvasti on sallittua ryhmän tasolla. Näiden kahden menetelmän yhdistäminen oikeushenkilön tasolla on sallittua ainoastaan, kun 5 osan 19 kohdan tapauksissa käytetään yhtä näistä menetelmistä.

4. Luottolaitokset, jotka ovat saaneet luvan soveltaa sisäisen mallin menetelmää, eivät saa ryhtyä soveltamaan 3 osassa tai 5 osassa vahvistettuja menetelmiä, paitsi jos ne pystyvät osoittamaan soveltamisen olevan tarpeen ja ne ovat saaneet toimivaltaisten viranomaisten suostumuksen. Jos luottolaitos ei enää täytä tässä osassa asetettuja vaatimuksia, sen on joko esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle suunnitelma, miten se aikoo saavuttaa vaatimukset pian uudelleen, tai osoitettava, että vaatimusten täyttämättä jättämisen vaikutus on vähäinen.

5. Vastuuarvo lasketaan nettoutusryhmän tasolla. Mallilla määritetään nettoutusryhmän markkina-arvon muutoksille ennustejakauma, joka perustuu markkinatekijöiden muutoksiin (esimerkiksi korot ja valuuttakurssien muutokset). Mallilla lasketaan nettoutusryhmälle vastuuarvo kunakin tulevana ajankohtana ottaen huomioon markkinamuuttujien muutokset. Vakuudellisen limiittiluotonannon kohteena olevien vastapuolten osalta mallilla voidaan arvioida myös vakuuksissa tapahtuvia tulevia vaihteluja.

6. Arvioidessaan nettoutusryhmän markkina-arvon vaihteluja luottolaitokset voivat sisällyttää ennustejakaumiinsa direktiivin 2006/49/EY liitteessä VIII olevan 1 osan 11 kohdan ja liitteessä II olevan 9 kohdan mukaisesti hyväksytyt rahoitusvakuudet, mikäli vakuudet täyttävät sisäisen mallin menetelmän määrälliset, laadulliset ja tietoja koskevat vaatimukset.

7. Vastuuarvo lasketaan kertomalla alfa (α) efektiivisellä odotetulla positiivisella vastapuoliriskillä (EPE):

Vastuuarvo = α × efektiivinen EPE

missä:

Alfa on 1,4; toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia suurempaa alfaa, ja efektiivinen EPE lasketaan arvioimalla odotettu vastapuoliriski (EEt) keskimääräisenä riskinä tulevana ajankohtana (t), missä keskiarvo määritetään relevanttien markkinariskitekijöiden mahdollisista tulevista arvoista. Sisäisessä mallissa EE arvioidaan useille tuleville ajankohdille (t1, t2, t3…).

8. Efektiivinen EE lasketaan rekursiivisesti:

Efektiivinen EEtk = max(Effective EEtk-1; EEtk)

missä:

nykyhetki on t0 ja efektiivinen EEt0 on yhtä kuin nykyinen riski.

9. Efektiivinen EPE on tässä keskimääräinen efektiivinen EE tulevan riskin ensimmäisen voimassaolovuoden aikana. Mikäli kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät alle yhden vuoden kuluessa, EPE on keskimääräinen EE siihen saakka, kunnes kaikki nettoutusryhmään kuuluvat sopimukset erääntyvät. Efektiivinen EPE on efektiivisen EE:n painotettu keskiarvo:

missä:

painot Δtk = tk — tk-1 mahdollistavat tapaukset, joissa tuleva riski lasketaan ajankohtina, jotka eivät jakaannu tasaisesti ajan mittaan.

10. Odotetun vastapuoliriskin tai suurimman vastapuoliriskin laskeminen perustuu vastapuoliriskien riskijakaumaan, jossa otetaan huomioon riskijakauman mahdollinen ei-normaalisuus.

11. Luottolaitokset voivat käyttää efektiivisen EPE:n sijaan edellä olevan yhtälön mukaisesti laskettua lukua, jos kyseinen luku edustaa jokaisen vastapuolen osalta varovaisempaa arviota.

12. Edellä olevan 7 kohdan estämättä toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että luottolaitokset käyttävät omia alfan estimaattejaan (alfan arvon on oltava vähintään 1,2); alfa on vastapuoliriskin täydellisenä simulaationa lasketun taloudellisen pääoman (osoittaja) suhde EPE:hen perustuvaan taloudelliseen pääomaan (nimittäjä). Nimittäjässä olevaa EPE:tä käytetään laskennassa ikään kuin se olisi kiinteä lainamäärä. Luottolaitosten on osoitettava, että niiden sisäiset alfan estimaatit kuvaavat osoittajassa riittävän hyvin stokastisen riippuvuuden olennaisia lähteitä sen jälkeen, kun transaktioiden tai transaktiosalkkujen markkina-arvoista on laskettu jakauma kaikkien vastapuolten osalta. Alfan sisäisissä estimaateissa on otettava huomioon salkkuihin sisältyvien vastuiden keskittyneisyys.

13. Luottolaitoksen on varmistettava, että alfaluvun osoittaja ja nimittäjä lasketaan johdonmukaisesti suhteessa mallintamismenetelmään, parametrien määritelmiin ja salkun koostumukseen. Sovellettavan lähestymistavan on perustuttava luottolaitoksen sisäiseen taloudellisen pääoman menetelmään, siitä on laadittava asianmukaiset asiakirjat ja sen on oltava riippumattoman tahon validoima. Lisäksi luottolaitosten on tarkistettava arvioitaan vähintään neljännesvuosittain tai useammin, jos salkun koostumus vaihtelee ajan mittaan. Luottolaitoksen on myös arvioitava malliriski.

14. Markkina- ja luottoriskin simuloinnissa käytettyjen markkinariskitekijöiden volatiliteeteissa ja korrelaatioissa otetaan tarvittaessa huomioon luottoriskitekijä, jotta niissä ilmenisi volatiliteetin tai korrelaation mahdollinen lisäys taloudellisessa taantumassa.

15. Jos nettoutusryhmään sovelletaan vakuusvajesopimusta (margin agreement), luottolaitosten on käytettävä yhtä seuraavista EPE-luvuista:

EPE-mallien vähimmäisvaatimukset

16. Luottolaitoksen EPE-mallin on täytettävä 17–41 kohdassa asetetut operatiiviset vaatimukset.

17. Luottolaitoksella on oltava valvontayksikkö, joka on vastuussa laitoksen vastapuoliriskin hallintajärjestelmän suunnittelusta ja toteuttamisesta, mihin kuuluu myös sisäisen mallin ensimmäinen ja sen jälkeen toteutettava jatkuva validointi. Kyseisen yksikön on valvottava syöttötietojen kattavuutta sekä laadittava ja analysoitava raportteja luottolaitoksen riskienmittausmallilla tuotetuista tiedoista, mihin kuuluu myös riskimittareiden sekä luotto- ja kaupankäyntilimiittien välisen suhteen arviointi. Kyseisen yksikön on oltava riippumaton liiketoiminnallisista luotto- ja kaupankäyntiyksiköistä sekä muiden tahojen vaikutusvallasta; sillä on oltava riittävä henkilöstö; sen on raportoitava suoraan luottolaitoksen ylimmälle johdolle. Yksikön toiminta on liitettävä kiinteästi luottolaitoksen päivittäiseen luottoriskinhallintaprosessiin. Sen tuottamien tietojen on näin ollen kuuluttava erottamattomana osana luottolaitoksen luottoriskiprofiilin ja kokonaisriskiprofiilin suunnitteluun, seurantaan ja valvontaan.

18. Luottolaitoksella on oltava vastapuoliriskin hallintaa varten menettelytavat, prosessit ja järjestelmät, jotka ovat rakenteeltaan asianmukaiset ja joita sovelletaan kattavasti. Moitteettomaan vastapuoliriskin hallintajärjestelmään kuuluu vastapuoliriskin tunnistaminen, mittaaminen, hallinta, hyväksyminen ja sitä koskeva sisäinen raportointi.

19. Luottolaitoksen riskienhallinnassaan käyttämien menettelytapojen on katettava markkinariskit, likviditeettiriskit, oikeudelliset riskit ja toiminnalliset riskit, joiden voidaan katsoa liittyvän vastapuoliriskiin. Luottolaitos ei saa harjoittaa liiketoimintaa vastapuolen kanssa arvioimatta tämän luottokelpoisuutta, ja sen on otettava asianmukaisesti huomioon selvitykseen liittyvä luottoriski ja selvitystä edeltävä luottoriski. Kyseisiä riskejä on hallittava niin kattavasti kuin se on käytännössä mahdollista sekä vastapuolen (yhdistämällä vastapuoliriskit ja muut luottoriskit) että yrityksen tasolla.

20. Luottolaitoksen hallituksen ja ylimmän johdon on aktiivisesti osallistuttava vastapuoliriskin hallintaprosessiin, ja niiden on pidettävä kyseistä prosessia liiketoiminnan olennaisena osana, jota varten on osoitettava huomattavat resurssit. Ylimmän johdon on oltava tietoinen käytettyyn malliin liittyvistä rajoituksista ja sen perustana olevista oletuksista sekä siitä, miten nämä voivat vaikuttaa mallilla tuotettujen tietojen luotettavuuteen. Ylimmän johdon on myös otettava huomioon markkinaympäristöön liittyvät epävarmuustekijät ja operatiiviset näkökohdat sekä oltava tietoinen siitä, miten nämä on otettu huomioon mallissa.

21. Päivittäiset raportit luottolaitoksen vastapuoliriskeistä on käsiteltävä johtotasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten luottovaltuutettujen tai kaupankäyntiä hoitavien henkilöiden ottamia positioita että luottolaitoksen yhteenlaskettua vastapuoliriskiä.

22. Luottolaitoksen vastapuoliriskin hallintajärjestelmää on käytettävä yhdessä sisäisten luotto- ja kaupankäyntilimiittien kanssa. Luotto- ja kaupankäyntilimiittien on näin ollen oltava yhteydessä luottolaitoksen riskienmittausmalliin tavalla, joka säilyy ajan kuluessa johdonmukaisena ja jonka luottovaltuutetut, kaupankäyntiä hoitavat henkilöt ja ylin johto ymmärtävät hyvin.

23. Luottolaitoksen vastapuoliriskin mittaukseen on kuuluttava limiitillisten luottosopimusten käytön ja taloudellisen pääoman kohdentamisen päivittäinen ja päivän sisäinen mittaaminen. Luottolaitoksen on mitattava nykyhetken vastapuoliriskiä hallussa olevat vakuudet sisältävänä bruttomääränä ja nettomääränä, joka ei sisällä kyseisiä vakuuksia. Salkun ja vastapuolen tasolla luottolaitoksen on laskettava suurin vastapuoliriski ja tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski (PFE), ja seurattava niitä valitsemallaan luottamusvälillä. Luottolaitoksen on otettava huomioon suuret ja keskittyneet positiot, joihin kuuluvat muun muassa toisiinsa yhteydessä olevien vastapuolten muodostamien ryhmien tai yksittäisten teollisuudenalojen taikka markkinoiden positiot.

24. Luottolaitoksella on oltava vakiintuneessa käytössä oleva tarkka stressitestiohjelma, jolla täydennetään luottolaitoksen riskienmittausmallilla päivittäin tuotettuihin tietoihin perustuvaa vastapuoliriskin analysointia. Ylimmän johdon on arvioitava stressitestien tulokset säännöllisesti, ja ne on otettava huomioon johdon ja hallituksen vahvistamissa vastapuoliriskiä koskevissa menettelytavoissa ja limiiteissä. Jos stressitestit osoittavat erityistä herkkyyttä tietyille olosuhdeyhdistelmille, on viipymättä toteuttava toimet kyseisten riskien asianmukaiseksi hallitsemiseksi.

25. Luottolaitoksella on oltava vakiintunut käytäntö sen varmistamiseksi, että vastapuoliriskin hallintajärjestelmän toimintaa koskevia dokumentoituja sisäisiä menettelytapoja, valvontamenettelyjä ja käytänteitä noudatetaan. Luottolaitoksen vastapuoliriskin hallintajärjestelmän on oltava hyvin dokumentoitu, ja sen on sisällettävä selvitys vastapuoliriskin mittaamisessa käytettävistä empiirisistä menetelmistä.

26. Luottolaitoksen on toteutettava säännöllisin väliajoin vastapuoliriskin hallintajärjestelmänsä riippumaton arviointi osana omaa sisäistä tarkastustaan. Arvioinnin on katettava 17 kohdassa tarkoitettujen liiketoiminnallisten luotto- ja kaupankäyntiyksiköiden sekä vastapuoliriskin riippumattoman valvontayksikön toiminnot. Vastapuoliriskin hallintaprosessin kokonaisarviointi on tehtävä säännöllisin väliajoin, ja siinä on tarkasteltava vähintään seuraavia seikkoja:

27. Efektiivisen EPE:n laskennassa käytettävän sisäisellä mallilla tuotetun vastapuoliriskin riskijakauman on oltava kiinteästi liitettynä luottolaitoksen vastapuoliriskin päivittäiseen hallintaprosessiin. Sisäisellä mallilla tuotettu tieto on tämän vuoksi otettava olennaiseksi osaksi luottolaitoksen luottojen hyväksymistä, vastapuoliriskin hallintaa, pääoman sisäistä kohdentamista sekä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä.

28. Luottolaitoksen on voitava osoittaa, että sen käytössä olevilla sisäisillä malleilla on pystytty tuottamaan vastapuoliriskin riskijakaumat. Luottolaitoksen on siten osoitettava, että se on vähintään yhden vuoden ajan ennen toimivaltaisten viranomaisten antamaa lupaa laskenut EPE:n laskentaperusteena olevat vastapuoliriskin riskijakaumat käyttämällä sisäistä mallia, joka yleisesti ottaen vastaa tässä osassa asetettuja vähimmäisvaatimuksia.

29. Vastapuoliriskin riskijakauman tuottamisessa käytetyn sisäisen mallin on oltava osa vastapuoliriskin hallintajärjestelmää, johon kuuluu vastapuoliriskin tunnistaminen, mittaaminen, hallinta, hyväksyminen sekä sitä koskeva sisäinen raportointi. Järjestelmään on kuuluttava limiitillisten luottosopimusten käytön (yhdistämällä vastapuoliriskit ja muut luottoriskit) ja pääoman sisäisen kohdentamisen mittaaminen. EPE:n (tulevaisuuden vastapuoliriskin mittari) lisäksi luottolaitoksen on mitattava ja hallittava nykyhetken vastapuoliriskiä. Luottolaitoksen on tarvittaessa mitattava nykyhetken vastapuoliriskiä hallussa olevat vakuudet sisältävänä bruttomääränä ja nettomääränä, joka ei sisällä kyseisiä vakuuksia. Käyttötestin vaatimus täyttyy, jos luottolaitos käyttää muita EPE:n laskennassa käytetyllä mallilla tuotettuun vastapuoliriskin riskijakaumaan perustuvia vastapuoliriskin mittareita, kuten suurinta vastapuoliriskiä tai tulevaisuuden potentiaalista vastapuoliriskiä (PFE).

30. Luottolaitoksen on pystyttävä estimoimaan odotettu vastapuoliriski (EE) tarvittaessa päivittäin, ellei se osoita toimivaltaisille viranomaisille, että harvemmin suoritettava laskenta on sen vastapuoliriskin alaisten vastuiden vuoksi perusteltua. Sen on lisäksi laskettava odotettu vastapuoliriski (EE) sellaisella aikahorisontilla, jossa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon tulevien rahavirtojen aikarakenne ja sopimusten voimassaoloajan päättyminen ja siten, että laskenta vastaa riskin merkittävyyttä ja koostumusta.

31. Vastapuoliriskiä on mitattava, seurattava ja valvottava kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien sopimusten koko voimassaoloajalta (ei siis vain yhden vuoden aikahorisontilta). Luottolaitoksella on oltava menettelyt, joilla vastapuoliriskit voidaan tunnistaa ja joilla niitä voidaan valvoa silloin, kun riski kasvaa yhden vuoden aikahorisontin jälkeen. Lisäksi riskin ennustettu kasvu on sisällytettävä luottolaitoksen sisäiseen taloudellisen pääoman malliin.

32. Luottolaitoksella on oltava käytössään asianmukaiset stressitestimenetelmät vakavaraisuuden arviointia varten. Luottolaitoksen on verrattava näitä stressimittareita EPE-mittariin ja otettava ne osaksi 123 artiklassa säädettyä prosessia. Stressitesteillä on myös havaittava sellaiset mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset taloudellisessa toimintaympäristössä, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti luottolaitoksen luottoriskeihin, sekä arvioitava luottolaitoksen kykyä selviytyä tällaisista muutoksista.

33. Luottolaitoksen on testattava stressitestillä vastapuoliriskinsä siten, että testissä otetaan samanaikaisesti huomioon markkina- ja luottoriskitekijät. Vastapuoliriskin stressitesteissä on tarkasteltava keskittymäriskiä (keskittyminen yhdelle vastapuolelle tai vastapuolten ryhmille), markkina- ja luottoriskin väliseen korrelaation liittyvää riskiä sekä riskiä siitä, että vastapuolen positioiden rahaksi muuttaminen aiheuttaa markkinamuutoksen. Stressitesteissä on lisäksi tarkasteltava edellä mainitun kaltaisten markkinamuutosten vaikutusta luottolaitoksen omiin positioihin ja sisällytettävä kyseiset vaikutukset vastapuoliriskin arviointiin.

34. Luottolaitoksen on otettava asianmukaisella tavalla huomioon vastuut, joista aiheutuu merkittävä wrong-way-yleisriski.

35. Luottolaitoksella on oltava menettelyt wrong-way-erityisriskin tunnistamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi kaupan alkamisajankohdasta sen päättymisajankohtaan asti.

36. Sisäisen mallin on ilmennettävä transaktion ehtoja ja määrittelyä oikea-aikaisesti, aukottomasti ja varovaisesti. Tällaisiin ehtoihin kuuluvat muun muassa sopimusten nimellismäärät, maturiteetti, referenssiomaisuus, vakuuksien vähimmäisrajat sekä vakuus- ja nettoutusjärjestelyt. Ehtoja ja määrittelyjä koskevat tiedot on säilytettävä turvallisessa tietokannassa, joka tarkastetaan virallisesti säännöllisin väliajoin. Transaktion ehtoja ja määrittelyjä koskevien tietojen siirto sisäiseen malliin on myös otettava sisäisen tarkastuksen piiriin, ja käytössä on oltava sisäisen mallin ja lähdetietojärjestelmien väliset yhteensovittamismenettelyt sen jatkuvaksi todentamiseksi, että EPE ilmentää transaktion ehtoja ja määrittelyjä oikein tai vähintään varovaisesti.

37. Sisäisessä mallissa on käytettävä nykyhetken markkinatietoja nykyhetken vastapuoliriskien laskemiseksi. Kun volatiliteetin ja korrelaatioiden estimointi perustuu historiatietoihin, on käytettävä vähintään kolmen vuoden jaksoa edustavia tietoja, jotka on päivitettävä neljännesvuosittain tai useammin, jos markkinaolosuhteet sitä edellyttävät. Tietojen on katettava taloudellisten olosuhteiden muodostama kokonaisuus, esimerkiksi yksi kokonainen suhdannekierto. Liiketoimintayksiköstä riippumattoman yksikön on validoitava liiketoimintayksikön antama hinta. Tiedonhankinnan on oltava liiketoiminta-alueista riippumatonta, tiedot on syötettävä sisäiseen malliin oikea-aikaisesti ja aukottomasti ja säilytettävä turvallisessa tietokannassa, josta tehdään säännöllisin väliajoin virallinen tarkastus. Luottolaitoksella on lisäksi oltava pitkälle kehitetty prosessi, jolla varmistetaan tietojen kattavuus ja poistetaan virheellisiä ja/tai poikkeavia havaintoja koskevat tiedot. Siltä osin kuin mallissa käytetään markkinatietoja koskevia arvioita, sisäisissä menettelytavoissa on yksilöitävä käytettäviksi soveltuvat arviot ja luottolaitoksen on osoitettava empiirisesti, että arvio edustaa varovaisesti arvioituna tarkastelun kohteena olevaa riskiä epäsuotuisissa markkinaolosuhteissa. Jos mallissa otetaan huomioon vakuuden vaikutus nettoryhmän markkina-arvon muutoksiin, luottolaitoksella on oltava asianmukaiset historiatiedot vakuuden volatiliteetin esittämiseksi.

38. EPE-malli on validoitava validointimenettelyllä. Menettelystä on oltava selkeä selvitys luottolaitoksen toiminta- ja menettelytavoissa. Validointimenettelyssä on määriteltävä, minkä tyyppistä testausta tarvitaan mallin kattavuuden varmistamiseksi, ja yksilöitävä ne olosuhteet, joissa oletuksia rikotaan ja jotka voivat johtaa EPE:n aliarviointiin. Validointimenettelyn on sisällettävä EPE-mallin kattavuuden arviointi.

39. Luottolaitoksen on seurattava asiamukaisia riskejä, ja sillä on oltava menettelyt, joilla se voi mukauttaa EPE-estimointimenetelmiään, jos kyseisistä riskeistä tulee merkittäviä. Tämä vaatimus kattaa seuraavat osatekijät:

40. Luottolaitoksella on oltava sisäiset menettelyt sen todentamiseksi, että ennen kuin transaktio sisällytetään nettoutusryhmään, se on katettu oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisella nettoutussopimuksella, joka täyttää 7 osassa asetetut kyseisiin sopimuksiin sovellettavat vaatimukset.

41. Luottolaitoksella, joka käyttää vakuuksia vastapuoliriskin vähentämiseksi, on oltava sisäiset menettelyt sen varmistamiseksi, että ennen kuin vakuuden vaikutus otetaan huomioon laskennassa, vakuus täyttää liitteessä VIII asetetut asianmukaiset oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset.

42. Luottolaitoksen EPE-mallin on täytettävä seuraavat validointia koskevat vaatimukset:

Jos toteutumatestauksessa käy ilmi, ettei malli ole riittävän tarkka, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava mallin hyväksyntä tai ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että mallia parannetaan pikaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia luottolaitoksilta ylimääräisten omien varojen varaamista 136 artiklan mukaisesti.

a) Nettoutusmuodot, jotka toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä

”Vastapuolella” tarkoitetaan tässä osassa kaikkia henkilöitä (luonnolliset henkilöt mukaan lukien), joilla on lainmukainen valta tehdä sopimusnettoutusta koskeva sopimus, ja ”tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevalla sopimuksella” tarkoitetaan luottolaitoksen ja vastapuolen kahdenvälistä kirjallista sopimusta, jonka perusteella syntyy yksi, yhtenäinen oikeudellinen velvoite, joka kattaa kaikki sopimuksen kattamat vastapuolen kanssa solmitut pääsopimukset ja eri tuoteluokkiin kuuluvat transaktiot. Tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevat sopimukset kattavat nettoutuksen ainoastaan kahdenväliseltä pohjalta.

Tuotteiden ristikkäisnettoutusta varten seuraavia luokkia pidetään erillisinä tuoteluokkina:

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä riskiä alentaviksi sopimuksiksi seuraavat sopimusnettoutuksen muodot:

b) Hyväksymisehdot

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä sopimusnettoutuksen riskiä alentavana ainoastaan seuraavin ehdoin:

Toimivaltaisten viranomaisten, neuvoteltuaan tarpeen vaatiessa muitten asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tulee olla vakuuttuneita siitä, että uudistamis- tai nettoutussopimus on oikeudellisesti pätevä kaikkien voimassa olevien lakien mukaan. Jos yksikin toimivaltaisista viranomaisista on tähän tyytymätön, sopimusnettoutusta ei hyväksytä riskin alentamisena kummankaan osapuolen osalta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä uudistamis- tai nettoutussopimuksen eri muotoja koskevia perusteltuja oikeudellisia lausuntoja.

Sopimuksia, jotka sisältävät määräyksen, joka antaa osapuolelle, joka ei ole syyllistynyt sopimusrikkomukseen, mahdollisuuden suorittaa vain osan maksuista tai olla maksamatta laiminlyövän osapuolen pesälle, vaikkakin laiminlyövä osapuoli olisi nettovelkoja (irtisanoutumislauseke), ei hyväksytä riskin alentamisperusteeksi.

Lisäksi tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevien sopimusten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

c) Hyväksymisen vaikutukset

Jäljempänä 5 ja 6 osan tarkoituksia varten suoritettava nettoutus tunnustetaan kyseisten osien mukaiseksi.

Jos jäsenvaltiot antavat luottolaitosten valita menetelmän itse, valittua menetelmää on käytettävä johdonmukaisesti.

Nettoutussopimukseen sisältyvät täysin yhdenmukaiset sopimukset saadaan ottaa huomioon yhtenä sopimuksena, jonka nimellisarvo vastaa nettotuloja, laskettaessa edellä olevan kaavan mukaisesti tulevaisuuden mahdollisia luottoriskejä. Täysin yhdenmukaiset sopimukset ovat valuuttatermiinisopimuksia tai vastaavia sopimuksia, joissa nimellisarvo vastaa kassavirtoja, jos kassavirrat erääntyvät samana arvopäivänä ja osittain tai kokonaan samassa valuutassa.

Sovellettaessa 4 osaa vaiheessa (a)

1. Korkosopimukset

2. Valuuttakurssisopimukset ja kultaa koskevat sopimukset

3. Edellä 1 kohdan a–e alakohdassa ja 2 kohdan a–d alakohdassa mainittujen sopimusten luonteiset muita kohde-etuuksia ja indeksejä koskevat sopimukset. Tämä käsittää vähintään kaikki direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan 4–7, 9 ja 10 kohdassa yksilöidyt välineet, jotka eivät muutoin sisälly 1 tai 2 kohtaan.

1. Direktiivin 11 artiklassa kuvattujen johdon vastuuhenkilöiden on määritettävä järjestelyt vaarallisten työyhdistelmien eriyttämisestä organisaatiossa ja eturistiriitatilanteiden ennaltaehkäisemisestä.

2. Direktiivin 11 artiklassa kuvattujen johdon vastuuhenkilöiden on hyväksyttävä ja säännöllisesti arvioitava strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan luottolaitokseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien ottamiseen, hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen, mukaan lukien luottolaitoksen makrotaloudellisen toimintaympäristön aiheuttamat riskit suhteessa suhdannevaiheeseen.

3. Luottojen myöntämisen on perustuttava vakuuttavasti perusteltuihin ja hyvin määriteltyihin kriteereihin. Luottojen myöntämisessä, luottoehtojen muuttamisessa ja uudistamisessa sekä uudelleenrahoituksessa sovellettavien prosessien on oltava selkeästi laadittuja.

4. Luotonannon ja luottoriskillisten vastuiden jatkuva hallinto ja valvonta, mukaan lukien ongelmaluottojen tunnistaminen ja hallinta sekä asianmukaisten arvonoikaisujen ja varausten tekeminen, on toteutettava tehokkailla järjestelmillä.

5. Luotonanto on hajautettava asianmukaisesti ottaen huomioon luottolaitoksen kohdemarkkinat ja yleiset luotonantoperiaatteet.

6. Riskiä siitä, että luottolaitoksen käyttämät yleisesti hyväksytyt luottoriskin vähentämismenetelmät osoittautuvat odotettua tehottomammiksi, on hallittava ja valvottava kirjallisesti laadittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti.

7. Vastapuoliin, toisiinsa yhteydessä oleviin vastapuolten ryhmiin ja samalla talouden sektorilla tai maantieteellisellä alueella toimiviin vastapuoliin kohdistuvista vastuista aiheutuvaa keskittymäriskiä, samasta toiminnasta tai hyödykkeestä tai luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamisesta aiheutuvaa keskittymäriskiä ja erityisesti suuria välillisiä luottoriskejä (esim. yksittäiseen vakuuden antajaan liittyviä) on hallittava ja valvottava kirjallisesti laadittujen periaatteiden ja menettelytapojen mukaisesti.

8. Riskiä, joka aiheutuu arvopaperistamistransaktioista, joissa luottolaitokset ovat sijoittajia, alullepanijoita tai järjestäjiä, mukaan luettuna maineeseen liittyvä riski, kuten monimutkaisiin rakenteisiin ja tuotteisiin sisältyvä riski, on arvioitava ja sitä on hallittava asianmukaisilla periaatteilla ja menettelytavoilla, jotta voidaan varmistaa erityisesti se, että transaktion taloudellinen sisältö otetaan täysimääräisesti huomioon riskin arvioinnissa ja liikkeenjohdollisissa päätöksissä.

9. Luottolaitoksilla, jotka ovat ennenaikaisen kuoletuksen ehtoja sisältävien uusiutuvien arvopaperistamistransaktioiden alullepanijoita, on oltava likviditeettisuunnitelmat, joilla varaudutaan sekä aikataulun mukaisiin että ennenaikaisiin kuoletuksiin.

10. Käyttöön otetaan säännöksiä ja menettelyjä markkinariskien kaikkien merkittävien aiheuttajien sekä niiden vaikutusten mittaamiseksi ja hallitsemiseksi.

11. Luottolaitoksen on otettava käyttöön järjestelmät, joilla arvioidaan ja hallitaan riskiä, joka syntyy korkojen potentiaalisista muutoksista ja muutosten vaikutuksista luottolaitoksen kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin toimintoihin.

12. Luottolaitoksen on sovellettava periaatteita ja prosesseja, joilla arvioidaan ja hallitaan operatiivista riskiä mukaan lukien harvoin sattuvien vakavien tapahtumien aiheuttama riski. Rajoittamatta 4 artiklan 22 kohdassa säädetyn määritelmän soveltamista luottolaitosten on ilmoitettava, mitä pidetään operatiivisena riskinä kyseisiä periaatteita ja prosesseja sovellettaessa.

13. Luottolaitoksilla on oltava varautumissuunnitelmat ja liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat suunnitelmat, joilla varmistetaan niiden toiminnan jatkuvuus ja rajoitetaan tappioita liiketoiminnan vakavien häiriöiden varalta.

14. Käytössä on oltava tehokkaat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla tunnistetaan, mitataan, hallitaan ja valvotaan likviditeettiriskiä tarkoituksenmukaisessa aikahorisonttisarjassa, myös päivänsisäisesti, sen varmistamiseksi, että luottolaitokset säilyttävät riittäväntasoiset likviditeettipuskurit. Nämä strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät on räätälöitävä liiketoiminta-alueiden, valuuttojen ja yksiköiden mukaan, ja niihin on sisällyttävä riittävät likviditeettikustannusten, -etujen ja -riskien kohdentamismenetelmät.

14 a. Edellä 14 kohdassa tarkoitettujen strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa luottolaitoksen monitahoisuuteen, riskiprofiiliin ja toiminnan laajuuteen sekä johdon vastuuhenkilöiden vahvistamaan riskien sietorajaan ja heijastettava luottolaitoksen merkitystä jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa. Luottolaitosten on tiedotettava riskien sietorajasta kaikille merkityksellisille liiketoiminta-alueille.

15. Luottolaitosten on kehitettävä menetelmät rahoitusasemiensa tunnistamiseksi, mittaamiseksi, hallitsemiseksi ja valvomiseksi. Näihin menetelmiin on kuuluttava omaisuuserien tämänhetkiset merkittävät sisäiset ja niistä tulevaisuudessa syntyvät kassavirrat, velat, taseen ulkopuoliset erät, myös ehdolliset velat, sekä maineeseen liittyvän riskin mahdollinen vaikutus.

16. Luottolaitosten on eroteltava toisistaan pantattu ja kiinnittämätön omaisuus, joka on käytettävissä koko ajan, erityisesti kriisitilanteissa. Niiden on myös otettava huomioon se, missä oikeushenkilössä omaisuuserät sijaitsevat, ja maa, jossa omaisuuserät on lainmukaisesti merkitty joko rekisteriin tai tilille, sekä niiden hyväksyttävyys ja valvottava, miten omaisuuserät voidaan ottaa käyttöön oikea-aikaisesti.

17. Luottolaitosten on myös otettava huomioon oikeudelliset sekä sääntely- ja toimintarajoitukset, jotka koskevat likviditeetin ja kiinnittämättömän omaisuuden potentiaalisia siirtoja yksikköjen välillä sekä ETA-alueella että sen ulkopuolella.

18. Luottolaitoksen on harkittava erilaisia likviditeettiriskin vähentämiskeinoja, myös raja-arvojärjestelmää ja likviditeettipuskureita, selvitäkseen erilaisista kriisilanteista sekä arvioitava sitä, onko rahoitusrakenne riittävän monipuolinen ja millaisia rahoituslähteitä käytetään. Näitä järjestelyjä on tarkasteltava säännöllisesti.

19. Likviditeettiasemia ja riskiä vähentäviä tekijöitä koskevia vaihtoehtoisia skenaarioita on harkittava ja oletuksia, joiden pohjalta tehdään rahoitusasemaa koskevia päätöksiä, on tarkasteltava säännöllisesti. Vaihtoehtoisissa skenaarioissa on tätä varten keskityttävä erityisesti – myös arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden (SSPE) tai muiden erillisyhtiöiden osalta – taseen ulkopuolisiin eriin ja muihin ehdollisiin velkoihin, joiden suhteen luottolaitos toimii järjestäjänä tai tarjoaa olennaista likviditeettitukea.

20. Luottolaitosten on harkittava laitos- tai markkinakohtaisten tai yhdistettyjen vaihtoehtoisten skenaarioiden potentiaalisia vaikutuksia. Huomioon on otettava erilaiset aikahorisontit ja stressitilanteiden erilainen aste.

21. Luottolaitosten on mukautettava strategioitaan, sisäisiä menettelytapojaan ja likviditeettiriskin rajoja sekä kehitettävä tehokkaat varautumissuunnitelmat ottaen huomioon 19 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulokset.

22. Likviditeettikriiseistä selviämiseksi luottolaitoksilla on oltava käytössä varautumissuunnitelmat, joissa esitetään riittävät strategiat ja asianmukaiset täytäntöönpanotoimenpiteet mahdollisista maksuvalmiusvaikeuksista selviämiseksi. Näitä suunnitelmia on testattava säännöllisesti ja päivitettävä 19 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulosten perusteella; ne on esitettävä ylimmälle johdolle, jonka on ne hyväksyttävä, jotta sisäisiä menettelytapoja ja prosesseja voidaan mukauttaa vastaavasti.

1. Saamisiin valtioilta ja keskuspankeilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–7 kohdan soveltamista.

2. Jollei 3 kohdasta muuta johdu, valtioilta ja keskuspankeilta oleviin saamisiin, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 1 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen tasoon luoton laadun arviointiasteikolla.

3. Saamisiin Euroopan keskuspankilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa.

4. Saamisiin jäsenvaltioilta ja keskuspankeilta jotka ovat kyseisen valtion ja keskuspankin kotimaan valuutan määräisiä ja kotimaan valuutassa rahoitettuja, sovelletaan nollariskipainoa.

5. Kun kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset, jotka soveltavat valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisössä sovellettavia valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, antavat omalta valtioltaan ja keskuspankiltaan oleville saamisille, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, riskipainon joka on 1 ja 2 kohdan mukaista riskipainoa alhaisempi, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden luottolaitokset riskipainottavat kyseiset saamiset vastaavalla tavalla.

6. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä vientitakuulaitoksen (ECA) antamat luottoluokitukset, jos toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

7. Vastuut, joilla on vientitakuulaitoksen antama luokitus, jota voidaan käyttää riskipainon määrittämiseen, saavat taulukon 2 mukaisen riskipainon.

8. Rajoittamatta 9–11 kohdan soveltamista saamiset alue- ja paikallisviranomaisilta on riskipainotettava kuten saamiset laitoksilta. Tämä kohtelu on riippumaton 80 artiklan 3 kohdan mukaisesta harkintavallasta. Tämän liitteen 31, 32 ja 37 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

9. Saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta on käsiteltävä kuten saamisia valtiolta siinä maassa, missä ne toimivat, mikäli saamiset eivät eroa toisistaan viranomaisen veronkanto-oikeuden ja erityisten institutionaalisten järjestelyjen vuoksi, jotka vähentävät maksukyvyttömyysriskiä.

Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava ja julkistettava luettelo niistä alue- ja paikallisviranomaisista, joihin sovelletaan samaa riskipainotusta kuin valtioihin.

10. Saamisia seurakunnilta ja oikeushenkilön muodossa perustetuilta julkisoikeuden alaisilta uskonnollisilta yhteisöiltä on käsiteltävä kuten saamisia aluehallituksilta ja paikallisviranomaisilta, mikäli kyseisillä seurakunnilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on lainsäädäntöön perustuva oikeus veronkantoon, lukuun ottamatta 9 kohtaa, jota ei sovelleta. Tässä tapauksessa 89 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua lupaa soveltaa V osaston 2 luvun 3 jakson 1 alajaksoa ei suljeta pois.

11. Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisön alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta kuten saamisia omalta valtioltaan, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset määrittävät vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä alue- ja paikallisviranomaisilta.

12. Saamisiin hallintoelimiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13–17 kohdan soveltamista.

13. Saamisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14–17 kohdan soveltamista.

14. Toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta voidaan käsitellä kuten saamisia laitoksilta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tätä harkintavaltaansa riippumatta 80 artiklan 3 kohdan mukaisesta harkintavallasta. Tämän liitteen 31, 32 ja 37 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

15. Saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta voidaan poikkeustapauksissa käsitellä kuten saamisia siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella ne toimivat, mikäli toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan saamiset eivät eroa toisistaan riskin osalta valtion antaman asianmukaisen takauksen vuoksi.

16. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset harkintavaltansa nojalla käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta kuten saamisia laitoksilta tai saamisia siltä valtiolta, jonka lainkäyttöalueella ne toimivat, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että niiden alueella toimivat luottolaitokset riskipainottavat vastaavalla tavalla saamiset kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.

17. Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat yhteisön alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta kuten saamisia laitoksilta, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden alueella toimivat luottolaitokset määrittävät vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.

18. Keski-Amerikan rahoitusyhtiötä, Mustanmeren kauppa- ja kehityspankkia ja Keski-Amerikan alueellista kehityspankkia pidetään tämän direktiivin 78–83 artiklaa sovellettaessa kansainvälisinä kehityspankkeina.

19. Rajoittamatta 20 ja 21 kohdan soveltamista saamisia kansainvälisiltä kehityspankeilta käsitellään samalla tavalla kuin 29–32 kohdan mukaisia saamisia laitoksilta. Tämän liitteen 31, 32 ja 37 kohdassa määriteltyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

20. Saamisiin seuraavilta monenkeskisiltä kehityspankeilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa:

21. Euroopan investointirahaston pääoman merkittyyn mutta maksamattomaan osaan sovelletaan 20 prosentin riskipainoa.

22. Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä organisaatioilta sovelletaan 0 prosentin riskipainoa:

23. Määritettäessä laitoksilta olevien saamisten riskipainoja on sovellettava jompaakumpaa 26–27 ja 29–32 kohdassa kuvatuista menetelmistä.

24. Rajoittamatta 23–39 kohdan muiden säännösten soveltamista, saamiset luottolaitosten valvonnasta ja toimilupien myöntämisestä vastaavilta toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneilta ja niiden valvomilta rahoituslaitoksilta, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka vastaavat luottolaitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia, on riskipainotettava kuten saamiset laitoksilta.

25. Luokittelemattomilta laitoksilta oleviin saamisiin ei saa soveltaa alempaa riskipainoa kuin saamisille valtiolta, jossa laitos sijaitsee.

26. Laitoksilta oleviin saamisiin on sovellettava taulukon 3 mukaista riskipainoa sen mukaan, mihin luottoluokkaan saamiset valtiolta sijoitetaan lainkäyttöalueella, johon luottolaitos on sijoittautunut.

27. Saamisiin laitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet valtioihin, joita ei ole luokiteltu, voidaan soveltaa enintään 100 prosentin riskipainoa.

28. Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta on sovellettava 20 prosentin riskipainoa.

29. Jäljellä olevalta maturiteetiltaan yli kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 4 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

30. Saamisiin laitoksilta, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 50 prosentin riskipainoa.

31. Jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 5 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

32. Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 20 prosentin riskipainoa.

33. Jos laitoksilta oleviin saamisiin sovelletaan 29–32 kohdassa määriteltyä menetelmää, se vaikuttaa seuraavasti lyhytaikaisiin luottoluokituksiin.

34. Jos lyhytaikaista riskiluokitusta ei ole, kaikkiin jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin luottolaitoksilta sovelletaan 31 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.

35. Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on vastaava tai edullisempi kuin 31 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaista luottoluokitusta sovelletaan ainoastaan kyseiseen saamiseen. Muihin lyhytaikaisiin saamisiin on sovellettava 31 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.

36. Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on epäedullisempi kuin 31 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua ei saa soveltaa, vaan kaikille lyhytaikaisille saamisille, joita ei ole luokiteltu, on annettava sama riskipaino, jota käytetään kyseisessä lyhytaikaisessa luottoluokituksessa.

37. Jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, voidaan toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan soveltaa kummankin 26, 27 ja 29–32 kohdassa kuvatun menetelmän mukaista riskipainoa, joka on yhtä luokkaa epäedullisempi kuin 4 ja 5 kohdassa kuvattu etuoikeuskohtelun mukainen riskipaino, jota sovelletaan saamisiin kyseiseltä valtiolta.

38. Saamisiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään kolme kuukautta ja jotka ovat velallisen kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu velallisen kotimaan valuutassa, on sovellettava vähintään 20 prosentin riskipainoa.

39. Laitosten liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tai säänneltyihin pääomainstrumentteihin tehtäviin sijoituksiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, ellei niitä ole vähennetty omista varoista.

40. Jos saaminen laitokselta on vähimmäisvarantojen muodossa, joita EKP tai jäsenvaltion keskuspankki edellyttää luottolaitokselta, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että saamiseen sovelletaan riskipainoa, jota sovellettaisiin saamisiin kyseisen jäsenvaltion keskuspankilta, edellyttäen että:

41. Saamisiin, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

42. Saamisiin, joista ei ole käytettävissä kyseistä luottoluokitusta, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa tai valtion riskipainoa sen mukaan, kumpi on korkeampi.

43. Saamisiin, jotka ovat 79 artiklan 2 kohdassa lueteltujen kriteerien mukaisia, on sovellettava 75 prosentin riskipainoa.

44. Rajoittamatta 45–60 kohdan soveltamista saamisiin, joilla on täysimääräinen kiinteistövakuus, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

45. Saamisiin tai saamisten osiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena ovat kiinnitykset asuinkiinteistöihin, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antamia, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa.

46. Saamisiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka koskevat sellaisia asuntoja, jotka ovat tai tulevat olemaan omistajan käytössä tai vuokralle antamia, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa.

47. Sellaisia asuinkiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingtransaktioiden mukaisiin saamisiin vuokralleottajalle, joissa luottolaitos on vuokralleantaja ja vuokralleottajalla on osto-oikeus, sovelletaan 35 prosentin riskipainoa edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että luottolaitoksen saamisella on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.

48. Toimivaltaiset viranomaiset voivat 45–47 kohtaa soveltaessaan antaa hyväksyntänsä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

49. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia 48 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä niiden saamisten osalta, joiden täytenä vakuutena on niiden alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että niiden alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että tällainen käsittely on perusteltu.

50. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 49 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 35 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena ovat asuinkiinteistöt.

51. Saamisiin tai saamisten osiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on kiinnityksiä niiden lainkäyttöalueella sijaitseviin toimistoihin tai muihin liiketiloihin, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan.

52. Saamisiin, joiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena on Suomen vuonna 1991 annetun asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka koskevat toimistoja tai muita liiketiloja, voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan 50 prosentin riskipainoa.

53. Saamisiin, jotka liittyvät toimivaltaisten viranomaisten lainkäyttöalueella sijaitsevia toimistoja tai muita liiketiloja koskeviin kiinteistöleasingtransaktioihin, joissa luottolaitos on vuokralleantaja ja vuokralleottajalla on osto-oikeus, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa, jos luottolaitoksen saamisella on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymänä täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.

54. Tämän liitteen 51–53 kohtaa sovellettaessa seuraavien edellytysten on täytyttävä:

55. 50 prosentin riskipainoa sovelletaan lainan siihen osaan, joka ei ylitä seuraavien ehtojen mukaisesti laskettuja rajoja:

56. 100 prosentin riskipainoa sovelletaan lainan siihen osaan, joka ylittää 55 kohdassa asetetut raja-arvot.

57. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 51–53 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena ovat liikekiinteistöt.

58. Toimivaltaisten viranomaisten ei tarvitse vaatia 54 kohdan b alakohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä niiden saamisten osalta, joiden täytenä vakuutena on kiinnitys niiden lainkäyttöalueella sijaitsevaan liikekiinteistöön, jos toimivaltaiset viranomaiset voivat todeta, että niiden alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet liikekiinteistöjen markkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, että seuraavat raja-arvot eivät ylity:

59. Jos toinen 58 kohdassa tarkoitetuista raja-arvoista ylittyy vuoden aikana, oikeus soveltaa 58 kohtaa lakkaa ja 54 kohdan b alakohdan mukaista edellytystä on sovellettava, kunnes 58 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät jonakin seuraavista vuosista.

60. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset käyttävät 58 kohdan mukaista harkintavaltaansa, toisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että niiden valvonnan alaiset luottolaitokset soveltavat 50 prosentin riskipainoa saamisiin, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistöjä.

61. Rajoittamatta 62–65 kohdan soveltamista kaikkien yli 90 päivää erääntyneenä olevien saamisten, jotka ylittävät toimivaltaisten viranomaisten asettamat ylärajat ja joihin liittyy kohtuullinen riskitaso, vakuudettomaan osaan sovelletaan riskipainona

62. Määritettäessä erääntyneen saamisen vakuudellista osaa sallittuja vakuuksia ja takauksia ovat ne, joita saa käyttää luottoriskin vähentämiseen.

63. Kun erääntyneen saamisen täytenä vakuutena ovat muut kuin luottoriskin vähentämiseen käytettävät vakuudet, voidaan kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan soveltaa 100 prosentin riskipainoa noudattaen tiukkoja toimintakriteerejä, jotta varmistetaan vakuuden korkea laatu, kun arvonoikaisujen määrä saavuttaa 15 prosenttia saamisen arvosta, johon sisältyvät arvonoikaisut.

64. Tämän liitteen 45–50 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin, joista on vähennetty arvonoikaisut, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos saamiset ovat olleet erääntyneenä yli 90 päivää. Jos arvonoikaisujen määrä on vähintään 20 prosenttia arvonoikaisut sisältävästä bruttosaamisesta, jäljellä olevan saamisen riskipaino voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan alentaa 50 prosenttiin.

65. Tämän liitteen 51–60 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos ne ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää.

66. Erityisen suuria riskejä sisältäviin saamisiin kuten sijoituksiin venture capital -yrityksiin ja pääomasijoituksiin voidaan toimivaltaisten viranomaisten harkinnan mukaan soveltaa 150 prosentin riskipainoa.

67. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että muihin kuin erääntyneisiin saamisiin, joihin tämän osan säännösten mukaan on sovellettava 150 prosentin riskipainoa ja joista on tehty arvonoikaisut, sovelletaan riskipainona

68. ”Katetuilla joukkolainoilla” tarkoitetaan direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohdassa määriteltyjä joukkovelkakirjoja, joiden vakuutena on joku seuraavista hyväksytyistä omaisuuseristä:

Edellä olevan soveltamiseksi ”vakuus” kattaa tilanteet, joissa a–f alakohdassa esitetyt omaisuuserät on lain nojalla käytettävä yksinomaan velkakirjanhaltijoiden suojaamiseen tappioilta.

Ranskalaisten Fonds Communs de Créances -rahastojen tai d ja e alakohdassa määriteltyjen vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin etuoikeusasemaltaan parhaimpiin osuuksiin ei sovelleta 20 prosentin rajoitusta 31 päivään joulukuuta 2010 asti, edellyttäen että hyväksytty luottoluokituslaitos on luokitellut kyseiset etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet parhaimpaan luokkaan katettuja joukkolainoja koskevassa luottoluokituksessaan. Poikkeusta tarkastellaan uudelleen ennen määräajan päättymistä, minkä jälkeen komissio voi tarvittaessa jatkaa sen voimassaoloaikaa 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja käyttäen tai ollen käyttämättä erillistä tarkistuslauseketta.

Edellä f alakohdassa tarkoitettu luku 60 prosenttia voidaan korvata luvulla 70 prosenttia 31 päivään joulukuuta 2010 asti. Poikkeusta tarkastellaan uudelleen ennen määräajan päättymistä, minkä jälkeen komissio voi tarvittaessa jatkaa poikkeuksen voimassaoloaikaa 151 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja käyttäen tai ollen käyttämättä erillistä tarkistuslauseketta.

69. Luottolaitosten on täytettävä katettujen joukkolainojen vakuutena olevien kiinteistöjen osalta liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset ja noudatettava liitteessä VIII olevan 3 osan 62–65 kohdan mukaisia arvostussääntöjä.

70. Katettuihin joukkolainoihin, jotka ovat direktiivin 85/611/ETY 22 artiklan 4 kohtaan sisältyvän määritelmän mukaisia ja jotka on laskettu liikkeeseen ennen 31 päivää joulukuuta 2007, voidaan myös soveltaa etuuskohtelua niiden erääntymispäivään saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68–69 kohdan soveltamista.

71. Katettujen joukkolainojen riskipaino määräytyy liikkeeseen laskevan luottolaitoksen etuoikeusasemaltaan parhaimmille vakuudettomille vastuille annetun riskipainon mukaan. Edellä mainittujen riskipainojen suhde on seuraava:

72. Arvopaperistettuja eriä koskevien riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on määritettävä 94–101 artiklan mukaisesti.

73. Saamisiin laitoksilta, joihin sovelletaan 29–32 kohtaa, ja saamisiin yrityksiltä, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama lyhyen aikavälin luottoluokitus, on sovellettava taulukon 7 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

74. Rajoittamatta 75–81 kohdan soveltamista yhteissijoitusyrityksissä oleviin osuuksiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

75. Osuuksiin yhteissijoitusyrityksissä, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 8 mukaista riskipainoa sen mukaan kuin toimivaltaiset viranomaiset ovat jakaneet hyväksyttyjen luokituslaitosten luottoluokitukset kuuteen luottoluokkaan luoton laadun arviointiasteikolla.

76. Kun toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että positioon yhteissijoitusyrityksessä liittyy erityisen suuria riskejä, niiden on vaadittava, että positioon sovelletaan 150 prosentin riskipainoa.

77. Luottolaitokset voivat määrittää yhteissijoitusyrityksissä oleville osuuksille riskipainon 79, 80 ja 81 kohdassa säädetyllä tavalla, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:

78. Jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy kolmannessa maassa toimivan yhteissijoitusyrityksen 77 kohdan a alakohdan mukaisesti, toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi soveltaa kyseistä hyväksyntää tekemättä omaa arviota yhteissijoitusyrityksestä.

79. Jos luottolaitoksella on tiedot yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, se voi käyttää mainittuja vastuita määrittääkseen yhteissijoitusyrityksen sijoituksille riskipainon näiden tiedossa olevien sijoitusten keskiarvona 78–83 artiklassa määritettyjen menettelyjen mukaisesti.

80. Jos luottolaitoksella ei ole käytettävissä tietoja yhteissijoitusyrityksen suojattavista vastuista, se voi laskea yhteissijoitusyrityksen sijoituksille keskimääräisen riskipainon 78–83 artiklassa määrättyjen menettelyjen ja seuraavien sääntöjen mukaisesti: oletetaan, että yhteissijoitusyritys sijoittaa ensin valtuuksiensa mukaisen enimmäismäärän puitteissa vastuuryhmiin, joihin liittyy korkeimmat pääomavaatimukset, ja jatkaa tämän jälkeen sijoittamista alemman pääomavaateen vastuuryhmiin, kunnes sijoitusten enimmäismäärä saavutetaan.

81. Luottolaitokset voivat valtuuttaa kolmannen laskemaan yhteissijoitusyrityksen osuuksille riskipainon 79 ja 80 kohdassa määritettyjen menettelyjen mukaisesti ja raportoimaan siitä edellyttäen, että laskelmien ja raportoinnin laatu voidaan varmistaa asianmukaisesti.

82. Direktiivin 86/635/ETY 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuihin aineellisiin hyödykkeisiin sovelletaan 100 prosentin riskipainoa.

83. Ennakkomaksuihin ja siirtosaamisiin, joiden osalta laitos ei pysty määrittelemään vastapuolta direktiivin 86/635/ETY mukaisesti, sovelletaan 100 prosentin riskipainoa.

84. Saamisiin maksujen välityksestä sovelletaan 20 prosentin riskipainoa. Käteiseen rahaan ja vastaaviin eriin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa.

85. Jäsenvaltiot saavat soveltaa 10 prosentin riskipainoa saamisiin laitoksilta, jotka ovat erikoistuneet kotijäsenvaltioidensa pankkien välisiin markkinoihin ja julkisen sektorin lainamarkkinoihin ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten tiiviissä valvonnassa, kun kyseisten omaisuuserien täytenä vakuutena on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä ja riittäväksi vakuudeksi katsoma 0 prosentin tai 20 prosentin riskipainon saanut erä.

86. Osakkeisiin ja muihin omistusosuuksiin on sovellettava vähintään 100 prosentin riskipainoa, ellei niitä ole vähennetty omista varoista.

87. Kultasaamisten takaamiin omissa holveissa säilytetyihin tai allokoituihin kultaharkkoihin on sovellettava 0 prosentin riskipainoa.

88. Erien myynti- ja takaisinostosopimukset ja termiiniostosopimukset riskipainotetaan transaktioiden vastapuolten sijaan kyseisten erien mukaan.

89. Jos luottolaitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s vastuisiin liittyvä laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen purkamiseen, ja jos hyväksytty luottoluokituslaitos on laatinut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, sovelletaan 94–101 artiklassa säädettyjä riskipainoja. Jos hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut) siten, että niiden yhteissumma on enintään 1 250 prosenttia, joka kerrotaan luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellisarvolla; näin saadaan omaisuuserien riskipainotettu määrä. Yhteen lasketuista vastuista vähennettävät n–1 –vastuut määritetään siten, että niihin kuuluvat ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteen laskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu saaminen.

90. Leasing-sopimusten vastuuarvon on muodostuttava diskontatuista leasing-maksujen vähimmäismääristä. Leasing-maksujen vähimmäismäärillä tarkoitetaan leasing-kaudella maksettuja maksuja, jotka vuokraajaa vaaditaan tai voidaan vaatia maksamaan, mukaan lukien mahdollinen edullinen osto-optio (eli optio, jonka käyttäminen on kohtuullisen varmaa). Leasing-maksujen vähimmäismäärään on sisällytettävä myös vakuudellinen jäännösarvo, joka täyttää liitteessä VIII olevan 1 osan 26, 27 ja 28 kohdan ehdot, jotka koskevat luottosuojan tarjoajien hyväksyttävyyttä, sekä liitteessä VIII olevan 2 osan 14–19 kohdan mukaiset muiden vakuustyyppien tunnistamisen vähimmäisvaatimukset. Nämä saamiset on luokiteltava asianmukaiseen vastuuryhmään 79 artiklan mukaisesti. Kun saaminen on leasing-omaisuuden jäännösarvo, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on laskettava seuraavasti: 1/t × 100 % × vastuuarvo, missä t on suurempi kuin 1 ja jäljellä olevan leasing-sopimuksen kauden kokonaisten vuosien määrää kuvaava lähin luku.

1. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokitusten antamisessa sovellettavat menetelmät ovat tiukkoja, järjestelmällisiä, pitkäjänteisiä ja perustuvat pitkän aikavälin kokemuksiin pohjautuvaan validointiin.

2. Toimivaltaisten viranomaisten todennettava, että menetelmiin ei kohdistu ulkoisia poliittisia vaikutuksia, rajoituksia eikä taloudellisia paineita, jotka voivat vaikuttaa luottoluokitukseen.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava luottoluokituslaitosten menetelmien riippumattomuutta muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:

4. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokituslaitoksen antamia luokituksia arvioidaan jatkuvasti, ja niiden on reagoitava taloudellisen toimintaympäristön muutoksiin. Kyseinen arviointi on suoritettava kaikkien merkittävien tapahtumien jälkeen tai vähintään vuosittain.

5. Ennen hyväksyntää toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että kunkin markkinasegmentin luokittelussa sovellettavat menetelmät perustuvat seuraavan kaltaisiin standardeihin:

6. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitokset ilmoittavat viivytyksettä olennaisista muutoksista menetelmissä, joita ne soveltavat luottoluokituksia antaessaan.

7. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitoksen luokituksia laadittaessa soveltamien menetelmien periaatteet ovat julkisesti nähtävissä, jotta potentiaaliset käyttäjät voivat arvioida periaatteiden asianmukaisuutta.

8. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että luottoluokituslaitosten yksittäisiä luokituksia pidetään markkinoilla luokitusten käyttäjien keskuudessa uskottavina ja luotettavina.

9. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava uskottavuutta muun muassa seuraavien seikkojen perusteella:

10. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että yksittäiset luottoluokitukset ovat samoin ehdoin ainakin niiden luottolaitosten saatavilla, joiden oikeutetun edun mukaista luokitusten käyttö on.

11. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti todennettava, että yksittäiset luottoluokitukset ovat samoin ehdoin kuin kotimaassa niiden ulkomaisten luottolaitosten saatavilla, joiden oikeutetun edun mukaista luokitusten käyttö on.

12. Jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kvantitatiiviset tekijät kuten tietyn luottoluokituksen saaneiden omaisuuserien pitkän aikavälin maksukyvyttömyysaste. Toimivaltaisten viranomaisten on kysyttävä vastikään perustetuilta ja lyhyen aikaa maksukyvyttömyystietoja keränneiltä luottoluokituslaitoksilta, kuinka suureksi ne arvioivat tietyn luottoluokituksen saaneisiin omaisuuseriin liittyvän pitkän aikavälin maksukyvyttömyysriskin.

13. Jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kvalitatiiviset tekijät kuten luottoluokituslaitoksen luokitusten piiriin kuuluva liikkeeseenlaskijoiden ryhmä, luottoluokituslaitoksen antamien luokitusten kattavuus, kunkin luottoluokituksen tarkoitus ja luottoluokituslaitoksen määritelmä maksukyvyttömyydestä.

14. Toimivaltaisten viranomaisten on verrattava yksittäisen luottoluokituslaitoksen kuhunkin luokitukseen liittyvää maksukyvyttömyysastetta vertailuarvoon, joka perustuu muiden luottoluokituslaitosten havaitsemaan maksukyvyttömyysasteeseen, joka on laskettu liikkeeseenlaskijoiden otannasta, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat sisältävän vastaavan suuruisen luottoriskin.

15. Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että yksittäisen luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta koskeva maksukyvyttömyysaste on olennaisesti ja järjestelmällisesti viitearvoa korkeampi, toimivaltaisten viranomaisten on annettava kyseisen luottoluokituslaitoksen luokitukselle korkeampi luottoluokka luoton laadun arviointiasteikolla.

16. Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat korottaneet luottoluokituslaitoksen tiettyä luokitusta koskevaa riskipainoa ja luottoluokituslaitos osoittaa, että sen luokitukseen liittyvä maksukyvyttömyysaste ei ole enää olennaisesti ja järjestelmällisesti vertailuarvoa suurempi, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää palauttaa luottoluokituslaitoksen luokituksen alkuperäisen luottoluokan luoton laadun arviointiasteikolla.

1. Luottolaitos voi nimittää yhden tai useamman hyväksytyn luokituslaitoksen, jota käytetään määritettäessä omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovellettavia riskipainoja.

2. Luottolaitoksen, joka päättää soveltaa hyväksytyn luokituslaitoksen antamia luottoluokituksia joihinkin erien ryhmiin, on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen ryhmään kuuluviin vastuisiin.

3. Luottolaitoksen, joka päättää soveltaa hyväksytyn luokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti.

4. Luottolaitos voi soveltaa ainoastaan sellaisia luokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon luottolaitoksen saamisen muodostava pääoma ja korot kokonaisuudessaan.

5. Jos luokitetusta erästä on käytettävissä ainoastaan yksi valitun luokituslaitoksen luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän riskipainoa.

6. Jos käytettävissä on kaksi valittujen luokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseisissä luottoluokituksissa sovelletaan luokiteltuun erään eri riskipainoa, on käytettävä suurempaa riskipainoa.

7. Jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi valittujen luokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, luokitettuun erään on sovellettava kahta pienimmän riskipainon antavaa luottoluokitusta. Jos kyseiset kaksi pienintä riskipainoa poikkeavat toisistaan, sovelletaan niistä suurempaa. Jos kaksi pienintä riskipainoa ovat samat, on sovellettava kyseistä riskipainoa.

8. Jos erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä kuuluu, on käytettävissä luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä erään sovellettavaa riskipainoa.

9. Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luottoluokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luottoluokitusta, jos se tuottaa suuremman riskipainon kuin mitä muuten sovellettaisiin, tai jos se tuottaa pienemmän riskipainon ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai parhaassa asemassa joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai vastuuerään tai liikkeeseenlaskijan muihin merkittäviin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin.

10. Tämän osan 8 ja 9 kohta eivät saa estää 1 osan 68–71 kohdan soveltamista.

11. Yritysryhmään kuuluvista liikkeeseenlaskijoista annettuja luottoluokituksia ei saa soveltaa toiseen samaan yritysryhmään kuuluvaan liikkeeseenlaskijaan.

12. Lyhyen aikavälin luottoluokituksia saa soveltaa ainoastaan lyhytaikaisiin omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja yrityksiltä.

13. Lyhyen aikavälin luottoluokitusta on sovellettava ainoastaan siihen erään, jota lyhyen aikavälin luottoluokitus koskee, eikä sitä saa käyttää muiden erien riskipainojen määrittämiseen.

14. Rajoittamatta 13 kohdan soveltamista, jos lyhytaikaiseen luokiteltuun sopimukseen sovelletaan 150 prosentin riskipainoa, kaikkiin kyseiseltä vastapuolelta oleviin lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin luokittamattomiin vakuudettomiin vastuisiin on myös sovellettava 150 prosentin riskipainoa.

15. Rajoittamatta 13 kohdan soveltamista, jos luokiteltuun lyhytaikaiseen sopimukseen sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, kaikkiin luokittamattomiin lyhytaikaisiin vastuisiin on sovellettava vähintään 100 prosentin riskipainoa.

16. Luottoluokitusta, joka koskee vastapuolen kotimaan valuutan määräistä erää, ei saa käyttää määritettäessä riskipainoa kyseisen vastapuolen ulkomaan valuutan määräiselle vastuulle.

17. Rajoittamatta 16 kohdan soveltamista, kun vastuu syntyy luottolaitoksen osallistuessa sellaisen kansainvälisen kehityspankin liikkeeseen laskemaan lainaan, jonka etuoikeusasema velkojana tunnustetaan markkinoilla, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että vastapuolen kotimaan valuutan määräisestä erästä annettua luottoluokitusta käytetään riskipainoja määritettäessä.

1. Ellei toisin mainita, parametreista maksukyvyttömyyden todennäköisyys (probability of default, PD), tappio-osuus (loss given default, LGD) ja juoksuaika (M) määritetään 2 osassa esitetyllä tavalla ja vastuuarvo 3 osassa esitetyllä tavalla.

2. Kuhunkin vastuuseen liittyvä riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti.

3. Rajoittamatta 5–9 kohdan soveltamista, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, joka koskee saamisia yrityksiltä, laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

N(x) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x). G(z) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N(x) = z).

Kun PD=0, RW on: 0

Kun PD=1:

jossa ELBE on luottolaitoksen 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta.

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo

4. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärää, joka koskee liitteessä VIII olevan 1 osan 29 kohdan a alakohdassa ja liitteessä VIII olevan 2 osan 22 kohdassa asetetut vaatimukset täyttäviä vastuita, voidaan mukauttaa seuraavaa kaavaa noudattaen:

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo * (0,15 + 160*PDpp)

PDpp = luottosuojan tarjoajan maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD)

Riskipaino (RW) lasketaan soveltamalla 3 kohdassa tarkoitettua sopivaa riskipainokaavaa suojattuun vastuuseen, vastapuolen PD-lukua ja luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-lukua. Maturiteettikerroin (b) lasketaan soveltamalla luottosuojan tarjoajan tai vastapuolen PD-lukua riippuen siitä, kumpi on alhaisempi.

5. Luottolaitokset voivat soveltaa seuraavaa korrelaatiokaavaa laskiessaan yritysvastuiden riskipainoja niiltä yrityksiltä oleviin vastuisiin, jotka kuuluvat ryhmään, jonka vuotuinen kokonaisliikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa. Tässä kaavassa S on vuotuinen kokonaisliikevaihto miljoonina euroina, kun 5 miljoonaa euroa ≤ S ≤ 50 miljoonaa euroa. Alle 5 miljoonan euron liikevaihto merkitään kaavaan 5 miljoonan euron liikevaihdoksi. Ostettujen saamisten osalta vuotuinen kokonaisliikevaihto on sammion sisältämillä yksittäisillä vastuilla painotettu keskiarvo.

Luottolaitosten on käytettävä konsolidoidun yritysryhmän vuotuisen kokonaisliikevaihdon sijaan taseen loppusummaa, jos vuotuinen kokonaisliikevaihto ei anna riittävää kuvaa yrityksen koosta ja taseen loppusumma on tarkoituksenmukaisempi indikaattori.

6. Erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että 4 osassa esitetyt maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyvät, luottolaitoksen on sovellettava riskipainoja taulukon 1 mukaisesti.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat valtuuttaa luottolaitoksen soveltamaan luokan 1 vastuisiin etuoikeutettua 50 prosentin riskipainoa ja luokan 2 vastuisiin 70 prosentin riskipainoa, jos luottolaitoksen ominaisuudet luotonmyöntäjänä ja muut riskiominaisuudet ovat huomattavan vahvat kyseistä luokkaa varten.

Määrittäessään riskipainoja erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille luottolaitosten on otettava huomioon seuraavat tekijät: taloudellinen asema, poliittinen ja oikeudellinen ympäristö, transaktion ja/tai omaisuuserän ominaispiirteet sekä järjestäjän ja kehittäjän asema mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien synnyttämät tulovirrat ja turvallisuuspaketti.

7. Luottolaitosten on ostettujen yrityssaamistensa osalta täytettävä 4 osan 105–109 kohdassa esitetyt vähimmäisvaatimukset. 4 osassa esitettyjä vähittäisvastuiden riskinmääritysstandardeja voidaan soveltaa ostettuihin yrityssaamisiin, jotka täyttävät myös 14 kohdassa määritetyt edellytykset, jos luottolaitoksen olisi käytännössä liian hankala soveltaa 4 osassa määritettyjä yrityssaamisten riskinmääritysstandardeja.

8. Ostettuja yrityssaamisia, hyvitettäviä ostoalennuksia sekä vakuuksia ja osittaisia takauksia, jotka tarjoavat suojaa maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden ja laimentumisesta aiheutuvien tappioiden suuririskisimmälle osalle, voidaan käsitellä IRB-arvopaperistamiskehyksen mukaisesti suuririskisimpinä positioina.

9. Jos luottolaitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s saamiseen liittyvä laiminlyönti laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen voimassaolon loppumiseen, ja jos hyväksytty luottoluokituslaitos on antanut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, sovelletaan 94–101 artiklassa säädettyjä riskipainoja. Jos hyväksytty luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut), kun 12,5:llä kerrottu odotettujen tappioiden yhteismäärä ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei ylitä 12,5:llä kerrotun luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellismäärää. Yhteenlasketuista vastuista vähennettävät n-1 -vastuut määritetään siten, että niihin sisältyvät ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteenlaskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu saaminen.

10. Jollei 12 ja 13 kohdasta muuta johdu, riskipainotettujen saamisten yhteismäärä vähittäisvastuiden osalta lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:Korrelaatio

N(x) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio (eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin x). G(z) on standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan käänteinen kumulatiivinen kertymäfunktio (eli x, kun N (x) = z).

Kun PD=1 (laiminlyöty vastuu), RW on: Max {0, 12,5 * (LGD-ELBE)}

jossa ELBE on luottolaitoksen tämän liitteen 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta.

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo

11. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä, joka koskee 86 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja saamisia pieniltä ja keskisuurilta yhteisöiltä, jotka täyttävät liitteessä VIII olevan 1 osan 29 kohdan ja liitteessä VIII olevan 2 osan 22 kohdassa asetetut vaatimukset, voidaan laskea 4 kohdan mukaisesti.

12. Kiinteistövakuudellisten vähittäisvastuiden osalta 10 kohdan mukaisen korrelaatiokaavan tuottama luku korvataan korrelaatiokertoimella (R) 0,15.

13. Jäljempänä a–e alakohdassa määriteltyjen uusiutuvien vähittäisvastuiden osalta 10 kohdan mukaisen korrelaatiokaavan tuottama luku korvataan korrelaatiokertoimella (R) 0,04.

Edellä b alakohdasta poiketen toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua saamisten vakuudettomuutta koskevasta vaatimuksesta sellaisten palkkatiliin liittyvien luottojärjestelyjen osalta, joista on olemassa vakuus. Tässä tapauksessa vakuudesta takaisin perittyjä määriä ei oteta huomioon LGD-estimaatissa.

14. Jotta ostettuja saamisia voidaan pitää vähittäisvastuina, niiden on täytettävä 4 osan 105–109 kohdassa esitetyt vähimmäisvaatimukset ja seuraavat edellytykset:

15. Ostettuja vähittäissaamisia, hyvitettäviä ostoalennuksia, vakuuksia ja osittaisia takauksia, jotka tarjoavat suojaa maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden suuririskisimmälle osalle, sekä laimentumisesta aiheutuvia tappioita voidaan käsitellä IRB-arvopaperistamiskehyksen mukaisesti suuririskisimpinä positioina.

16. Ostettujen vähittäissaamisten sammioihin, joiden osalta ostajana toimivat luottolaitokset eivät pysty erottamaan kiinteistövakuudellisia vastuita ja ehdot täyttäviä uusiutuvia vähittäisvastuita muista vähittäisvastuista, on sovellettava sitä 9, 10 tai 11 kohdan riskipainofunktiota, joka tuottaa kyseisille vastuille korkeimmat pääomavaatimukset.

17. Luottolaitos voi soveltaa erilaisia lähestymistapoja eri salkkuihin, jos luottolaitos soveltaa sisäisessä laskennassaan erilaisia lähestymistapoja. Jos luottolaitos soveltaa erilaisia lähestymistapoja, sen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että tätä mahdollisuutta sovelletaan johdonmukaisesti eikä siihen liity sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä.

18. Rajoittamatta 17 kohdan soveltamista, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainotettujen yhteismäärien soveltamisen avustavia palveluja tuottaviin yrityksiin muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien käsittelyn mukaisesti.

19. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Riskipaino (RW) = 190 prosenttia pääomasijoituksiin liittyville vastuille riittävän hyvin hajautetuissa salkuissa.

Riskipaino (RW) = 290 prosenttia pörssilistatuille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.

Riskipaino (RW) = 370 prosenttia kaikille muille oman pääoman ehtoisille sijoituksille.

Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä = RW * vastuuarvo

20. Lyhyillä käteispositioilla ja kaupankäyntivarastoon kuulumattomilla johdannaisinstrumenteilla voidaan nettouttaa samojen yksittäisten osakkeiden pitkiä positioita edellyttäen, että kyseisten välineiden nimenomaisena tehtävänä on suojata nimettyjä oman pääoman ehtoisia sijoituksia vielä vähintään vuoden ajan. Muita lyhyitä positioita on käsiteltävä kuten pitkiä positioita, ja asianomaista riskipainoa on sovellettava kunkin position absoluuttiseen arvoon. Positioihin, joilla on maturiteettiero, on sovellettava liitteessä VII olevan 2 osan 16 kohdassa säädettyä yritysvastuiden menetelmää.

21. Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 90–93 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti.

22. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti. Jos luottolaitoksilla ei ole käytettävissä riittävästi tietoja 4 osan 44–48 kohdassa annetun maksukyvyttömyyden määritelmän käyttöä varten, riskipainoihin on sovellettava korotuskerrointa 1,5.

23. Yksittäisen vastuun tasolla 12,5:llä kerrottu odotetun tappion määrän ja riskipainotettujen saamisten yhteismäärän summa ei saa ylittää 12,5:llä kerrottua vastuuarvoa.

24. Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan 90–93 artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti. Suojauksen tarjoajaan kohdistuvalle vastuulle on annettava LGD-arvoksi 90 prosenttia. Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyville pääomasijoituksiin liittyville vastuille voidaan antaa LGD-arvoksi 65 prosenttia. Näissä tapauksissa juoksuaika on viisi vuotta.

25. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä on luottolaitoksen tekemistä oman pääoman ehtoisista sijoituksista aiheutuva potentiaalinen tappio, joka on määritetty käyttäen markkinariskin sisäisiä malleja sekä laskemalla pitkän aikavälin aineistosta neljännesvuosittaisten tuottojen ja soveltuvan riskittömän tuoton erotuksen 99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli kerrottuna 12,5:llä. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärä ei saa osakesalkun tasolla olla pienempi kuin riskipainotettujen saamisten vähimmäismäärien yhteismäärän, joka vaaditaan PD/LGD-lähestymistavan mukaisesti, ja vastaavan odotettujen tappioiden yhteismäärän kokonaissumma kerrottuna 12,5:llä ja laskettuna 2 osan 24 kohdassa mainittujen PD-arvojen ja vastaavien 2 osan 25 ja 26 kohdassa mainittujen LGD-arvojen pohjalta.

26. Luottolaitokset voivat hyväksyä oman pääoman ehtoisille sijoituksille myönnetyn takauksen luonteisen luottosuojan.

27. Riskipainotettujen saamisten yhteismäärät lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

28. Ostettujen yritys- ja vähittäissaamisten laimentumisriskin riskipainot:

Riskipainot lasketaan 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti: Riskiparametrit PD ja LGD lasketaan 2 osassa määritetyllä tavalla ja vastuuarvo 3 osassa määritetyllä tavalla; juoksuaika on yksi vuosi. Laimentumisriskiä ei tarvitse ottaa huomioon, jos luottolaitos pystyy osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että sillä ei ole merkitystä.

29. Ellei toisin mainita, riskiparametrit PD ja LGD määritetään 2 osassa määritetyllä tavalla ja vastuuarvo osassa 3 määritetyllä tavalla.

30. Yrityksiin, laitoksiin, valtioihin ja keskuspankkeihin kohdistuviin vastuisiin sekä vähittäisvastuisiin liittyvä odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavien kaavojen mukaisesti:

Jos luottolaitokset käyttävät omia LGD estimaattejaan, laiminlyötyjen vastuiden (PD=1) EL on ELBE, eli luottolaitoksen 4 osan 80 kohdan mukaisesti parhaan kykynsä mukaan tekemä arvio laiminlyödyn vastuun aiheuttamasta odotetusta tappiosta.

Edellä 1 osan 4 kohdan mukaisesti käsiteltävien vastuiden EL-arvo on 0.

31. EL-arvot erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille, joiden riskipainoja laskettaessa luottolaitokset soveltavat 6 kohdan mukaisia menetelmiä, määritetään taulukon 2 mukaisesti.

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat valtuuttaneet luottolaitoksen soveltamaan yleisesti 50 prosentin etuoikeutettuja riskipainoja luokan 1 vastuisiin ja 70 prosentin riskipainoja luokan 2 vastuisiin, EL-arvoksi on annettava 0 prosenttia luokan 1 vastuille ja 0,4 prosenttia luokan 2 vastuille.

32. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 19–21 kohdan mukaisia menetelmiä noudattaen:

EL-arvot ovat seuraavat:

33. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 22–24 kohdan mukaisia menetelmiä noudattaen:

34. Oman pääoman ehtoisten sijoitusten odotettujen tappioiden yhteismäärä on nolla prosenttia, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan 25–26 kohdassa määritettyjen menetelmien mukaisesti.

35. Odotettujen tappioiden yhteismäärä lasketaan ostettujen saamisten laimentumisriskille seuraavan kaavan mukaisesti:

36. Tämän osan 30, 31 ja 35 kohdan mukaisesti laskettu odotettujen tappioiden yhteismäärä vähennetään kyseisiin vastuisiin liittyvien arvonoikaisujen ja varausten yhteismäärästä. Maksukyvyttömyyden yhteydessä ostetuista, tase-eriin sisältyvistä saamisista saatuja alennuksia käsitellään 3 osan 1 kohdan mukaisesti samalla tavalla kuin arvonoikaisuja. Kyseiseen laskelmaan ei sisällytetä arvopaperistettuihin vastuisiin eikä kyseisiin vastuisiin kohdistuviin arvonoikaisuihin tai varauksiin liittyvää odotettujen tappioiden yhteismäärää.

1. Riskipainotettujen saamisten ja odotettujen tappioiden yhteismäärää laskettaessa 1 osassa määritetyt riskiparametrit (maksukyvyttömyyden todennäköisyys (PD), tappio-osuus (LGD) ja juoksuaika (M)) arvioi luottolaitos 4 osan ja seuraavien säännösten mukaisesti.

2. Yritykseltä tai laitokselta olevan saamisen PD:n on oltava vähintään 0,03 prosenttia.

3. Ostettujen yrityssaamisten, joiden osalta luottolaitos ei pysty osoittamaan, että sen PD-estimaatit täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset, PD määritetään seuraavien menetelmien mukaisesti: ostettujen yrityssaamisten PD on luottolaitoksen EL-estimaatti jaettuna kyseisten saamisten LGD:llä. Ostettuja yrityssaamisia koskevien etuoikeudeltaan huonompien vaateiden PD on luottolaitoksen EL-estimaatti. Jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia.

4. Maksukyvyttömien velallisten PD on 100 prosenttia.

5. Luottolaitokset voivat ottaa takauksen luonteisen luottosuojan huomioon PD-estimaatissa 90–93 artiklan säännösten mukaisesti. Laimentumisriskin osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin pitää hyväksyttävinä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajina muitakin kuin liitteessä VIII olevassa 1 osassa lueteltuja tahoja.

6. Omaa LGD-estimaattiaan käyttävät luottolaitokset voivat hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan mukauttamalla PD-estimaattiaan 10 kohdan mukaisesti.

7. Ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin PD-estimaatin on oltava yhtä suuri kuin laimentumisriskin EL-estimaatti. Jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia. Luottolaitokset voivat ottaa takauksen luonteisen luottosuojan huomioon PD-estimaatissa 90–93 artiklan säännösten mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi muitakin kuin liitteessä VIII olevassa 1 osassa lueteltuja tarjoajia. Jos luottolaitos saa käyttää omaa LGD-estimaattiaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskiin, se voi hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan mukauttamalla PD-lukuja, jollei 10 kohdan säännöksistä muuta johdu.

8. Luottolaitosten on sovellettava seuraavia LGD-arvoja:

9. Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja se pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi soveltaa laimentumis- ja maksukyvyttömyysriskin osalta LGD-estimaattia ostettuihin yrityssaamisiin.

10. Rajoittamatta 8 kohdan soveltamista, jos luottolaitos saa soveltaa omaa LGD-estimaattiaan yrityssaamisiin ja saamisiin laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, takauksen luonteinen luottosuoja voidaan ottaa huomioon mukauttamalla PD- ja/tai LGD-estimaattia 4 osassa määritettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella. Luottolaitos ei saa soveltaa taattuihin vastuisiin mukautettua PD- tai LGD-arvoa, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuva välitön vastuu.

11. Sovellettaessa 1 osan 4 kohtaa luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-luku on joko takaajaan tai vastapuoleen kohdistuvan suojaamattoman sopimuksen LGD-luku riippuen siitä, osoittavatko saatavilla olevat todisteet ja takauksen rakenne palautettavan määrän riippuvan takaajan vai vastapuolen taloudellisesta tilanteesta, jos takaaja ja vastapuoli ovat molemmat maksukyvyttömiä suojatun transaktion voimassaoloaikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 ja 10 kohdan soveltamista.

12. Rajoittamatta 13 kohdan soveltamista, luottolaitosten on annettava takaisinostosopimuksista tai arvopaperien ja hyödykkeiden lainaksiantamisesta tai -ottamisesta syntyville vastuille juoksuajaksi (M) 0,5 vuotta ja kaikille muille vastuille 2,5 vuotta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että niiden lainkäyttöalueella toimivat luottolaitokset soveltavat vastuisiin 13 kohdan mukaisesti määritettyä juoksuaikaa.

13. Luottolaitosten, jotka saavat soveltaa omaa LGD-estimaattiaan ja/tai luottovasta-arvokerrointaan yrityssaamisiin ja saamisiin laitoksilta, valtioilta ja keskuspankeilta, on laskettava kullekin vastuulle juoksuaika a–e alakohdassa ja 14–16 kohdassa määritetyllä tavalla. M voi olla enintään viisi vuotta:

▼M5

▼B

14. Rajoittamatta 13 kohdan a–e alakohdan soveltamista, juoksuaika on vähintään yksi päivä seuraavissa tapauksissa:

edellyttäen, että laadittavat asiakirjat edellyttävät päivittäistä nettoarvon tilitystä ja uudelleenarvostamista ja sisältävät säännöksiä, joiden nojalla vakuus voidaan realisoida tai nettouttaa nopeasti maksukyvyttömyystilanteessa tai jos nettoarvoa ei tilitetä.

Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten määrittelemien muiden lyhytaikaisten saamisten, jotka eivät ole osa luottolaitosten vastapuolelle myöntämää jatkuvaa rahoitusta, juoksuajan on oltava vähintään yksi päivä. Kussakin tapauksessa on tarkasteltava huolellisesti tapauskohtaisia erityisolosuhteita.

15. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että yhteisön alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin, joiden konsolidoitu liikevaihto ja konsolidoidun taseen loppusumma on alle 500 miljoonaa euroa, kohdistuviin saamisiin sovelletaan 12 kohdan mukaisesti määritettyä juoksuaikaa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat korvata 500 miljoonan euron kokonaisliikevaihdon 1 000 miljoonan euron kokonaisliikevaihdolla sellaisten yritysten kohdalla, joiden sijoitukset koskevat ensisijaisesti kiinteistöjä.

16. Maturiteettieroja käsitellään 90–93 artiklassa säädetyllä tavalla.

17. Vastuun PD:n on oltava vähintään 0,03 prosenttia.

18. Vastapuolten, tai sen ollessa sallittua ainoastaan vastapuolten laiminlyömien vastuiden PD:n on oltava 100 prosenttia.

19. Ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin PD:n on oltava yhtä suuri kuin laimentumisriskin EL-estimaatti. Jos luottolaitos pystyy jakamaan ostettujen yrityssaamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää PD-estimaattia.

20. Takauksen luonteista luottosuojaa voidaan pitää hyväksyttävänä mukauttamalla PD-lukuja 22 kohdan mukaisesti. Laimentumisriskin osalta noudatetaan 90–93 artiklan säännöksiä, jos luottolaitokset eivät käytä omia LGD-estimaattejaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin hyväksyä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajiksi muitakin kuin liitteessä VIII olevassa 1 osassa lueteltuja tarjoajia.

21. Luottolaitosten on tuotettava omat LGD-estimaattinsa, jotka täyttävät 4 osassa asetetut vähimmäisvaatimukset ja ovat toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Ostettujen saamisten laimentumisriskin LGD-arvo on 75 prosenttia. Jos luottolaitos pystyy jakamaan ostettujen saamisten laimentumisriskin EL-estimaattinsa PD- ja LGD-luvuiksi luotettavalla tavalla, se voi käyttää LGD-estimaattia.

22. Takauksen luonteinen luottosuoja voidaan ottaa huomioon mukauttamalla PD- ja LGD-lukuja 4 osan 99–104 kohdan vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet toimenpiteen yksittäisen vastuun tai vastuuryhmän osalta. Luottolaitos ei saa soveltaa taattuihin saamisiin mukautettua PD- tai LGD-arvoa, jos mukautettu riskipaino olisi pienempi kuin vastaava takaajaan kohdistuva välitön vastuu.

23. Sovellettaessa 1 osan 11 kohtaa luottosuojan tarjoajaan kohdistuvan vertailukelpoisen välittömän vastuun LGD-luku on joko takaajaan tai vastapuoleen kohdistuvan suojaamattoman sopimuksen LGD-luku riippuen siitä, osoittavatko saatavilla olevat todisteet ja takauksen rakenne palautettavan määrän riippuvan takaajan vai vastapuolen taloudellisesta tilanteesta, jos takaaja ja vastapuoli ovat molemmat maksukyvyttömiä suojatun transaktion voimassaoloaikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 kohdan soveltamista.

24. PD-luvut on määritettävä yritysvastuisiin sovellettavien menetelmien mukaisesti.

25. Hyvin hajautettuihin salkkuihin sisältyviin pääomasijoituksiin liittyviin vastuisiin voidaan soveltaa 65 prosentin LGD-arvoa.

26. Kaikkiin muihin vastuisiin on sovellettava 90 prosentin LGD-arvoa.

27. Kaikkien vastuiden juoksuaika on viisi vuotta.

1. Ellei toisin säädetä, tase-eriin sisältyvien vastuiden arvosta ei vähennetä arvonoikaisuja. Tätä sääntöä sovelletaan myös omaisuuseriin, joiden ostohinta poikkeaa velkamäärästä. Ostettujen omaisuuserien osalta velkamäärän ja luottolaitoksen taseeseen kirjatun määrän erotus merkitään alennukseksi, jos velkamäärä on suurempi, ja preemioksi jos velkamäärä on pienempi kuin taseeseen kirjattu määrä.

2. Kun luottolaitokset käyttävät takaisinostosopimusten tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksianto- tai -ottotapahtumissa päänettoutussopimuksia, vastuuarvo lasketaan 90–93 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Tase-eriä ja talletuksia nettoutettaessa luottolaitosten on laskettava vastuuarvo 90–93 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

4. Leasing-sopimusten vastuuarvo muodostuu diskontatuista leasing-maksujen vähimmäismääristä.

”Leasing-maksujen vähimmäismäärillä” tarkoitetaan leasing-kaudella maksettuja maksuja, jotka vuokraajaa vaaditaan tai voidaan vaatia maksamaan mukaan lukien mahdollinen edullinen osto-optio (toisin sanoen optio, jonka käyttäminen on kohtuullisen varmaa). Leasing-maksujen vähimmäismäärään on sisällytettävä myös vakuudellinen jäännösarvo, joka täyttää liitteessä VIII olevan 1 osan 26–28 kohdan ehdot, jotka koskevat hyväksyttyjä luottosuojan tarjoajia, sekä liitteessä VIII olevan 2 osan 14–19 kohdan mukaiset muiden vakuustyyppien tunnistamisen vähimmäisvaatimukset.

5. Liitteessä IV luetelluille erille vastuuarvo määritetään soveltaen liitteessä III esitettyjä menetelmiä.

6. Ostettujen saamisten riskipainotettua yhteismäärää laskettaessa vastuuarvo on jäljellä oleva velkamäärä, josta on vähennetty laimentumisriskin pääomavaatimus ennen luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamista.

7. Kun vastuu muodostuu takaisinostosopimusten tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen, pitkän selvitysajan transaktioiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon yhteydessä myydyistä, vakuudeksi asetuista tai lainatuista arvopapereista tai hyödykkeistä, vastuuarvo on 74 artiklan mukaisesti määritetty arvopaperien tai hyödykkeiden arvo. Kun sovelletaan liitteessä VIII olevassa 3 osassa esitettyä rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, vastuuarvoa korotetaan kyseisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin edellä mainitun liitteen mukaisesti soveltuvalla volatiliteettikorjauksella. Takaisinostosopimusten, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksi antamista tai ottamista koskevien sopimusten, pitkän selvitysajan transaktioiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon (margin lending) vastuuarvot määritetään joko liitteen III tai liitteessä VIII olevan 3 osan 12–21 kohdan mukaisesti.

8. Rajoittamatta 7 kohdan soveltamista toimivaltaisten viranomaisten yhdessä keskeisen vastapuolen kanssa määrittämien jäljellä olevien luottoriskien vastuuarvo määritetään liitteessä III olevan 2 osan 6 kohdan mukaisesti edellyttäen, että keskeisen vastapuolen vastapuoliriskivastuille kaikkiin sopimuspuoliin nähden asetetaan täydet vakuudet päivittäin.

9. Seuraaviin eriin liittyvä vastuuarvo lasketaan kertomalla sitoumukseen kuuluva nostamaton määrä luottovasta-arvokertoimella (CF).

10. Kun sitoumus liittyy toisen sitoumuksen antamiseen, käytetään pienempää kahdesta yksittäiseen sitoumukseen liittyvästä luottovasta-arvokertoimesta.

11. Kaikkien muiden kuin 1–9 kohdassa mainittujen taseen ulkopuolisten erien osalta vastuuarvo on seuraava prosenttiosuus erän arvosta:

Tätä kohtaa sovellettaessa taseen ulkopuoliset erät on luokiteltava liitteen II mukaisiin riskiluokkiin.

12. Vastuuarvo on tilinpäätöksessä käytetty arvo. Hyväksyttyjä oman pääoman ehtoisten sijoitusten arvostustapoja ovat seuraavat:

13. Muiden luottovelvoitteisiin kuulumattomien omaisuuserien vastuuarvo on tilinpäätökseen kirjattu arvo.

1. ”Luottoluokitus” sisältää menetelmät, prosessit, valvonnan, tietojen keruun ja tietotekniikkajärjestelmät, joilla tuetaan luottoriskin arviointia, vastuiden luokittamista luokkiin tai ryhmiin sekä tietyntyyppisen vastuun maksukyvyttömyys- ja tappioestimaattien määrittelyä.

2. Jos luottolaitos soveltaa useita luokitusjärjestelmiä, vastapuolen tai transaktion luokitusjärjestelmän valinnasta on laadittava asiakirja ja valinta on suoritettava asianmukaisesti ja riskiä vastaavasti.

3. Luokituskriteerejä ja -prosesseja on tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukaisuus suhteessa nykyiseen salkkuun ja ulkoisiin olosuhteisiin.

4. Jos luottolaitos käyttää riskiparametrien suoria estimaatteja, niitä voidaan pitää jatkuvaan luokitusasteikkoon sisältyvinä luokkina.

5. Luottoluokituksessa on otettava huomioon vastapuolen ja transaktioriskin ominaispiirteet.

6. Luottoluokitukseen kuuluu velallisten luokitusasteikko, jonka perusteella määritellään yksinomaan velallisen maksukyvyttömyyden riskiä. Velallisten luokitusasteikossa on oltava vähintään seitsemän luokkaa velvoitteensa hoitaville velallisille ja yksi luokka maksunsa laiminlyöneille velallisille.

7. ”Vastapuoliluokka” on velallisten luokitusasteikkoon kuuluva riskiluokka, johon velalliset luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan PD:n estimaatit. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat vastapuoliluokkien välisistä suhteista käyttäen perusteina kunkin luokan sisältämää maksukyvyttömyysriskiä ja kyseisen riskin suuruuden määrittelyssä sovellettuja kriteereitä.

8. Luottolaitoksilla, joiden salkut ovat keskittyneet tietylle markkinasegmentille ja maksukyvyttömyysriskin alueelle, on oltava riittävästi vastapuoliluokkia mainitulla alueella, jotta vältetään velallisten liian suuri keskittyminen tiettyyn luokkaan. Merkittävä keskittyminen yhteen luokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että vastapuoliluokka kattaa riittävän kapean PD-lukujen alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien velallisten maksukyvyttömyysriski mahtuu kyseiselle alueelle.

9. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä omien LGD-estimaattien käytön pääomavaatimusten laskennassa, luottoluokitusjärjestelmään on sisällyttävä erillinen sopimustyyppien luokitusasteikko, jossa keskitytään yksinomaan transaktion LGD-lukuun liittyviin ominaispiirteisiin.

10. ”Sopimustyypin riskiluokka” on sopimustyyppien luokitusasteikkoon kuuluva riskiluokka, johon vastuut luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan omat LGD-estimaatit. Riskiluokan määritelmään on sisällyttävä sekä kuvaus siitä, kuinka vastuut on luokiteltu, että kriteereistä, joilla eri luokkien sisältämä riski on määritelty.

11. Merkittävä keskittyminen yhteen sopimustyypin riskiluokkaan on perusteltava vankalla empiirisellä todistusaineistolla, joka osoittaa, että riskiluokka kattaa riittävän kapean LGD-lukujen alueen ja että kaikkien kyseiseen luokkaan kuuluvien vastuiden riski sijoittuu kyseiselle alueelle.

12. Luottolaitosten, jotka käyttävät 1 osan 6 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskipainoja, ei tarvitse laatia vastapuolten luokitusasteikkoa, jonka perusteella määritellään yksinomaan vastapuolten maksukyvyttömyyden riski kyseisten vastuiden osalta. Rajoittamatta 6 kohdan soveltamista, kyseisillä laitoksilla on oltava kyseisten vastuiden osalta vähintään neljä luokkaa velvoitteensa hoitaville velallisille ja yksi luokka maksunsa laiminlyöneille velallisille.

13. Luottoluokitusjärjestelmästä on käytävä ilmi sekä vastapuoleen että transaktioon sisältyvä riski ja kaikki vastapuolen ja transaktion asian kannalta merkitykselliset ominaispiirteet.

14. Riskin eri tasot on luokiteltava siten, että tietyssä luokassa tai ryhmässä on lukumääräisesti riittävästi vastuita sen varmistamiseksi, että tappioiden ominaispiirteet voidaan kvantifioida ja validoida tarkoituksenmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Vastuut ja vastapuolet on jaettava luokkiin tai ryhmiin siten, että vältetään liiallista keskittymistä.

15. Luottolaitosten on osoitettava, että luokittamalla vastuut luokkiin ja ryhmiin riskit voidaan eritellä tarkoituksenmukaisella tavalla, toistensa kanssa riittävän homogeeniset vastuut voidaan jakaa omaksi ryhmäkseen ja tappioiden ominaispiirteet voidaan arvioida tarkasti ja johdonmukaisesti luokan tai ryhmän tasolla. Ostettujen saamisten luokituksen on vastattava myyjän luotonmyöntökäytänteitä ja sen asiakkaiden heterogeenisuutta.

16. Luottolaitosten on otettava huomioon seuraavat riskitekijät jakaessaan vastuita luokkiin tai ryhmiin:

17. Luottolaitoksella on oltava täsmälliset määritelmät, prosessit ja kriteerit, joilla vastuut jaetaan luokkiin tai ryhmiin luottoluokitusjärjestelmän sisällä.

18. Luottolaitoksen on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, kun vastapuolia ja sopimuksia jaetaan luokkiin tai ryhmiin. Tietojen on oltava ajantasaisia ja luottolaitoksen on pystyttävä niiden avulla ennustamaan vastuun tulevaa kehitystä. Mitä vähemmän tietoja luottolaitoksella on, sitä varovaisempi sen on oltava jakaessaan vastuita vastapuolten tai sopimustyyppien luokkiin tai ryhmiin. Jos luottolaitos käyttää ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta ensisijaisena perusteena sisäisessä luottoluokituksessa, sen on otettava huomioon myös muut asian kannalta merkitykselliset tiedot.

19. Luoton myöntämisprosessissa jokainen vastapuoli on sijoitettava johonkin vastapuoliluokkaan.

20. Luottolaitosten, jotka saavat käyttää omia LGD- ja/tai CF-estimaattejaan, on osana luoton myöntämisprosessia sijoitettava jokainen vastuu myös johonkin sopimustyypin riskiluokkaan.

21. Luottolaitosten, jotka käyttävät 1 osan 6 kohdan mukaisia menetelmiä määrittäessään erityiskohteiden rahoitukseen liittyvien vastuiden riskipainoja, on sijoitettava kaikki kyseiset vastuut johonkin luokkaan 12 kohdan mukaisesti.

22. Luottolaitoksen on luokiteltava erikseen jokainen erillinen oikeushenkilö, jolta sillä on saamisia. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen, että se soveltaa hyväksyttäviä käytänteitä toimiessaan vastapuolina olevien yksittäisten asiakkaiden ja toisiinsa yhteydessä olevien asiakkaiden muodostamien ryhmien kanssa.

23. Samaan vastapuoleen kohdistuvat erilliset vastuut on sijoitettava samaan vastapuoliluokkaan riippumatta yksittäisten transaktioiden luonteessa esiintyvistä eroista. Poikkeuksen, jolloin samaan vastapuoleen liittyvät erilliset vastuut voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa useisiin luokkiin, muodostavat

24. Jokainen vastuu on sijoitettava johonkin luokkaan tai ryhmään osana luoton myöntämisprosessia.

25. Luottolaitosten on luokkiin tai ryhmiin jakamisen yhteydessä laadittava asiakirjat tilanteista, joissa asiantuntija-arviot saattavat syrjäyttää luokitusprosessin panokset tai tuotokset, ja ilmoitettava henkilöt, jotka ovat vastuussa kyseisten poikkeusten hyväksymisestä. Luottolaitosten on laadittava asiakirjat, joissa kuvaillaan näitä poikkeustapauksia ja nimetään vastuulliset henkilöt. Luottolaitosten on analysoitava niiden vastuiden kehitystä, joiden luokitus on perustunut luokitusprosessin sijaan asiantuntija-arvioon. Luottolaitoksen on analysoitava asiantuntija-arvioin luokiteltuja vastuita myös erikseen jokaisen asiasta vastanneen henkilön osalta.

26. Luokitusprosessin ja sen tuottamien luokitusten säännöllisen tarkastelun suorittajan tai hyväksyjän on oltava riippumaton taho, joka ei saa välitöntä hyötyä luotonantoa koskevista päätöksistä.

27. Luottolaitosten on päivitettävä luokitukset vähintään kerran vuodessa. Korkean riskin vastapuolia ja ongelmallisia vastuita on tarkasteltava useammin. Luottolaitosten on muutettava luokitusta, jos ne saavat käyttöönsä vastapuolta tai vastuuta koskevaa uutta oleellista tietoa.

28. Luottolaitoksella on oltava toimiva prosessi, jolla hankitaan ja päivitetään tietoja, jotka koskevat vastapuolen ominaispiirteitä ja vaikuttavat PD-lukuihin, sekä tietoja, jotka koskevat transaktion ominaispiirteitä ja vaikuttavat LGD-lukuihin ja/tai luottovasta-arvokertoimiin.

29. Luottolaitoksen on tarpeen mukaan joko päivitettävä vähintään vuosittain vastapuolten ja sopimustyyppien riskiluokat tai tarkasteltava kunkin nimetyn riskiryhmän tappioiden ominaispiirteitä ja erääntyneisyyttä. Luottolaitoksen on myös selvitettävä vähintään kerran vuodessa kuhunkin ryhmään kuuluvien yksittäisten vastuiden tila tarkastelemalla riittävän edustavaa otosta; näin varmistetaan, että vastuut on jatkuvasti luokiteltu oikeaan ryhmään.

30. Jos luottolaitos käyttää tilastollisia malleja ja muita mekaanisia menetelmiä luokitellessaan vastapuoliin tai sopimustyyppeihin liittyviä vastuita luokkiin tai ryhmiin,

31. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luottoluokitusjärjestelmänsä rakenteesta ja operatiivisista yksityiskohdista. Asiakirjoista on käytävä ilmi tässä osassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattaminen ja niissä on käsiteltävä muun muassa salkun hajauttamista, luokituskriteereitä, vastapuolia ja vastuita luokittelevien tahojen vastuualueita, luokitusperusteiden tarkastelun tiheyttä sekä johdon suorittamaa luottoluokitusprosessin valvontaa.

32. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat luokituskriteerien valinnassa käytetyistä perusteista ja valintaa tukeneesta analyysista. Luottolaitoksen on laadittava asiakirjat kaikista riskiluokitusprosessissa tapahtuneista merkittävistä muutoksista; asiakirjoissa on ilmoitettava muutokset, jotka riskiluokitusprosessiin on tehty toimivaltaisten viranomaisten suorittaman viimeisimmän arvioinnin jälkeen. Asiakirjat on laadittava myös luottoluokitusjärjestelmän organisoinnista mukaan lukien luokitusprosessin kulku ja sisäinen valvontarakenne.

33. Luottolaitosten on laadittava asiakirjat myös sisäisesti käytettävistä ”maksukyvyttömyyden” ja ”tappion” määritelmistä ja osoitettava niiden vastaavan tässä direktiivissä käytettäviä määritelmiä.

34. Jos luottolaitos käyttää luokitusprosessissa tilastollisia malleja, sen on laadittava asiakirjat mallin sisältämistä menetelmistä. Kyseisissä asiakirjoissa

35. Kolmannelta ostetun mallin, joka sisältää yrityskohtaista tekniikkaa, käyttö ei oikeuta poikkeamaan asiakirjojen laadintaa koskevista vaatimuksista eikä muista luottoluokitusjärjestelmää koskevista vaatimuksista. Luottolaitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille täyttäneensä kaikki velvoitteensa.

36. Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä niiden sisäisiä luokituksia koskevat tiedot 145–149 artiklan mukaisesti.

37. Luottolaitosten on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot:

Luottolaitosten, jotka eivät käytä omia LGD- ja/tai CF-estimaatteja, on säilytettävä tiedot, jotka koskevat toteutuneiden LGD-lukujen vertailua 2 osan 8 kohdan mukaisiin arvoihin, sekä toteutuneiden luottovasta-arvokerrointen vertailua 3 osan 9 kohdassa esitettyihin arvoihin.

38. Luottolaitosten, jotka soveltavat omia LGD-ja/tai CF-estimaatteja, on kerättävä ja säilytettävä seuraavat tiedot: