►B

KOMISSION TIEDONANTO

EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL C 101 27.4.2004, s. 54)

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

KOMISSION TIEDONANTO EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon muuttaminen 2015/C 256/04

  C 256

5

5.8.2015

1.

Tämä tiedonanto koskee komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten yhteistyötä näiden soveltaessa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Tässä tiedonannossa ”EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuimet” (jäljempänä ”kansalliset tuomioistuimet”) tarkoittavat EU:n jäsenvaltion tuomioistuimia, jotka voivat soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ja joilla on valtuudet esittää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle pyyntö EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisun saamiseksi ( 1 ).

2.

EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamiseksi yksityisten osapuolten välisissä oikeusasioissa, kuten sopimuksiin tai vahingonkorvauksiin liittyvissä asioissa, voidaan vedota kansallisiin tuomioistuimiin. Ne voivat toimia myös julkisina täytäntöönpanoviranomaisina tai vetoomustuomioistuimina. Kansallinen tuomioistuin voidaankin nimetä asetuksen (EY) N:o 1/2003 (jäljempänä ”asetus”) ( 2 ) 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi jäsenvaltion kilpailuviranomaiseksi (jäljempänä ”kansallinen kilpailuviranomainen”). Siinä tapauksessa kansallisten tuomioistuinten ja komission yhteistyöhön sovelletaan tämän tiedonannon lisäksi myös tiedonantoa kilpailuviranomaisten verkoston sisäisestä yhteistyöstä ( 3 ).

3.

Jos asia kuuluu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan ( 4 ), niillä on valta soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ( 5 ). Tämän lisäksi tulisi muistaa että EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin ja että niillä on yhteisölle annettujen tehtävien toteuttamisen ja erityisesti yhteismarkkinoiden toimivuuden kannalta olennainen merkitys ( 6 ). Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoo että mikäli kansallisilla tuomioistuimilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti velvollisuus soveltaa omasta aloitteestaan kansallista oikeusjärjestystä koskevia sitovia sääntöjä joihin osapuolet eivät ole viitanneet, vastaava velvoite koskee myös sitovan yhteisön lainsäädännön, kuten EY:n kilpailulainsäädännön soveltamista. Tilanne on sama mikäli kansallinen lainsäädäntö sallii kansallisille tuomioistuimille liikkumavaran itse päättää mikäli ne haluavat omasta aloitteestaan soveltaa sitovia lain sääntöjä: kansallisten tuomioistuinten on sovellettava EY:n kilpailusääntöjä, vaikka osapuoli jolla on intressi niiden soveltamiseen ei olisikaan nojannut niihin, mikäli kansallinen lainsäädäntö sallii tällaisen soveltamisen kansallisessa tuomioistuimessa. Yhteisön lansäädäntö ei kuitenkaan määrää kansallisia tuomioistuimia ottamaan omasta aloitteestaan esille yhteisön lainsäädännön rikkomista koskevaa asiaa mikäli tämä pakottaisi ne hylkäämään niille tarkoitetun passiivisen roolin menemällä osapuolten itse määrittelemää kiistaa pidemmälle vetoamalla muihin tosiasioihin ja olosuhteisiin kuin niihin joihin osapuoli on niihin sääntöihin perustuvassa hakemuksessaan perustanut vaatimuksensa ( 7 ).

4.

Kansallisessa lainsäädännössä määritellyistä tehtävistään riippuen kansallisiin tuomioistuimiin voidaan vedota perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseksi hallinnollisissa, siviili- tai rikosasioissa ( 8 ). Varsinkin silloin, kun luonnollinen tai oikeushenkilö pyytää kansallista tuomioistuinta turvaamaan yksilöllisiä oikeuksiaan, kansallisilla tuomioistuimilla on perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanossa erityinen tehtävä, joka poikkeaa komission tai kansallisten kilpailuviranomaisten tehtävästä yleisen edun valvojina ( 9 ). Kansallisilla tuomioistuimilla onkin oikeus panna perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla täytäntöön toteamalla sopimukset mitättömiksi tai myöntämällä vahingonkorvauksia.

5.

Kansallisilla tuomioistuimilla on oikeus soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ilman velvollisuutta soveltaa samanaikaisesti kansallista kilpailulainsäädäntöä. Jos kansallinen tuomioistuin kuitenkin soveltaa kansallista kilpailulainsäädäntöä sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ( 10 ), tai jos ne soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 82 artiklassa kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin, niiden on sovellettava kyseisiin sopimuksiin, päätöksiin tai menettelytapoihin myös EY:n kilpailusääntöjä ( 11 ).

6.

Asetuksessa kansallisia tuomioistuimia ei pelkästään valtuuteta soveltamaan EY:n kilpailusääntöjä. Kansallisen kilpailulainsäädännön rinnakkainen soveltaminen sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei saa johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin EY:n kilpailulainsäädännön soveltaminen. Asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sopimuksia, päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joita ei ole kielletty EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tai jotka täyttävät sen 81 artiklan 3 kohdan ehdot, ei voida kieltää myöskään kansallisen kilpailulainsäädännön nojalla ( 12 ). Toisaalta yhteisöjen tuomioistuin on antamassaan tuomiossa todennut, että sopimuksia, päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka ovat perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan määräysten vastaisia ja jotka eivät täytä sen 81 artiklan 3 kohdan ehtoja, ei voida saattaa voimaan kansallisen lainsäädännön nojalla ( 13 ). Asetuksen 3 artiklassa ei säädetä samankaltaista yhdenmukaistamisvelvoitetta, joka koskisi kansallisen lainsäädännön ja EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan rinnakkaista soveltamista yritysten yksipuolisiin toimiin. Säännösten ollessa ristiriitaisia yhteisön lainsäädäntöä koskeva yleinen ensisijaisuusperiaate edellyttää kuitenkin, että kansalliset tuomioistuimet jättävät soveltamatta kaikkia sellaisia kansallisia oikeussäännöksiä, jotka ovat ristiriidassa jonkin yhteisön säännön kanssa, riippumatta siitä, onko nämä kansalliset oikeussäännökset annettu aikaisemmin vai myöhemmin kuin kyseinen yhteisön sääntö ( 14 ).

7.

EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisen lisäksi kansallisilla tuomioistuimilla on myös toimivalta soveltaa EU:n toimielinten antamia säädöksiä, jotka ne ovat antaneet EY:n perustamissopimuksen mukaisesti tai perustamissopimuksen toimeenpanoa varten käyttöön otettujen toimenpiteiden mukaisesti, jos kyseiset säädökset ovat suoraan sovellettavissa. Kansalliset tuomioistuimet voivat näin ollen joutua panemaan täytäntöön perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista tietyntyyppisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin koskevia komission päätöksiä tai asetuksia ( 15 ). Soveltaessaan näitä EY:n kilpailusääntöjä kansalliset tuomioistuimet toimivat yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja näin ollen niiden on noudatettava yhteisön lainsäädännön yleisiä periaatteita ( 16 ).

8.

Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa edellyttää usein monimutkaisia taloudellisia ja oikeudellisia arviointeja ( 17 ). EY:n kilpailusääntöjä soveltavia kansallisia tuomioistuimia sitovat yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntö ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista tietyntyyppisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin käytäntöihin koskevat komission asetukset ( 18 ). Myös tapaukset, joissa komissio on soveltanut perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa tietyssä asiassa, sitovat kansallisia tuomioistuimia niiden soveltaessa EY:n kilpailusääntöjä samassa asiassa komission kanssa samanaikaisesti tai sen jälkeen ( 19 ). Kansalliset tuomioistuimet voivat ilman, että se vaikuttaisi yhteisöjen tuomioistuimen tekemään lopulliseen EY:n perustamissopimuksen tulkintaan, tukeutua komission asetuksiin ja päätöksiin, joissa on samankaltaisia elementtejä kuin niiden käsiteltävänä olevassa asiassa, komission tiedonantoihin ja suuntaviivoihin, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamista ( 20 ), ja kilpailupolitiikkaa koskevaan vuosikertomukseen ( 21 ).

9.

Kansallinen lainsäädäntö kattaa suurimman osan EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa kansallisissa tuomioistuimissa koskevista menettelytapaehdoista ja sanktioista, joita ne voivat määrätä sääntöjen rikkomistapauksissa. EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoehtoja määritetään kuitenkin jossakin määrin myös yhteisön lainsäädännössä. Näillä yhteisön säännöksillä kansallisille tuomioistuimille voidaan antaa tiettyjä mahdollisuuksia esimerkiksi pyytää komission lausuntoa kysymyksistä, jotka liittyvät EY:n kilpailusääntöjen soveltamiseen ( 22 ) tai ne voivat luoda sääntöjä joilla on pakollinen vaikutus niillä käsiteltävinä oleviin asioihin esimerkiksi sallien komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten esittää kirjallisia huomautuksia ( 23 ). Näitä yhteisön säännöksiä sovelletaan kansallisiin sääntöihin nähden ensisijaisina. Siitä syystä kansallisten tuomioistuinten on sivuutettava sellaiset kansalliset säännöt, jotka sovellettuina olisivat näiden yhteisön lainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa. – Mikäli sellaiset yhteisön lainsäädännön säännökset ovat suoraan sovellettavaa oikeutta, ne ovat suora oikeuksien ja velvoitteiden lähde niille joita asia koskee, ja niitä tulee täydellisesti ja yhtäläisesti soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa niiden voimaantulopäivästä lukien ( 24 ).

10.

Jos yhteisön lainsäädännössä ei ole menettelyjä ja sanktioita koskevia säännöksiä, joita kansallisten tuomioistuinten on EY:n kilpailusääntöjä soveltaessaan noudatettava, nämä soveltavat kansallista menettelytapalainsäädäntöä ja määräävät toimivaltuuksiensa puitteissa kansallisen lainsäädännön mukaisia sanktioita. Näitä kansallisia säädöksiä sovellettaessa on kuitenkin noudatettava yhteisön lainsäädännön yleisperiaatteita. Tässä yhteydessä on hyödyllistä muistuttaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaisesti:

Yhteisön lainsäädännön ensisijaisuuden perusteella kansallinen tuomioistuin ei saa soveltaa kansallisia sääntöjä, jotka eivät ole näiden periaatteiden mukaisia.

11.

Kansallinen tuomioistuin voi soveltaa EY:n kilpailulainsäädäntöä sopimukseen, päätökseen, yhdenmukaistettuun käytäntöön tai yksipuolisiin toimiin, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, komission kanssa samanaikaisesti tai komission jälkeen ( 29 ). Seuraavissa kohdissa esitetään pääpiirteittäin joitakin velvoitteita, joita kansallisten tuomioistuinten on tällaisissa tapauksissa noudatettava.

12.

Kun kansallinen tuomioistuin tekee päätöksen ennen komissiota, sen on vältettävä tekemästä päätöstä, joka olisi ristiriidassa komission harkitseman päätöksen kanssa ( 30 ). Tätä tarkoitusta varten kansallinen tuomioistuin voi kysyä komissiolta, onko sillä vireillä asiaa, joka koskee samoja sopimuksia, päätöksiä tai käytäntöjä ( 31 ), ja jos vastaus on myönteinen, missä vaiheessa asian käsittely on ja mitä komissio todennäköisesti kyseisessä tapauksessa päättää ( 32 ). Kansallinen tuomioistuin voi oikeusvarmuuden takaamiseksi myös harkita menettelyjensä viivyttämistä, kunnes komissio on tehnyt oman päätöksensä ( 33 ). Komissio pyrkii puolestaan asettamaan etusijalle asiat, joissa se on päättänyt aloittaa komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn ja jotka ovat tällä tavoin keskeytettyjen kansallisten menettelyjen kohteena erityisesti, jos näistä riippuu riita-asian ratkaisu. Jos kansallisella tuomioistuimella ei kuitenkaan ole järkevää syytä epävarmuuteen komission harkitsemasta päätöksestä tai jos komissio on jo tehnyt päätöksen samankaltaisessa asiassa, kansallinen tuomioistuin voi tehdä käsiteltävänään olevassa asiassa kyseisen harkittavana olevan tai aiemman päätöksen mukaisen päätöksen ilman velvollisuutta kysyä komissiolta edellä mainittuja tietoja tai odottaa komission päätöstä.

13.

Kun komissio tekee päätöksen tietyssä asiassa ennen kansallista tuomioistuinta, tämä ei voi tehdä komission päätöksen vastaista päätöstä. Komission päätöksen sitova vaikutus ei luonnollisesti vaikuta yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaan yhteisön lainsäädännöstä. Jos kansallinen tuomioistuin näin ollen epäilee komission päätöksen laillisuutta, se ei voi tällä perusteella välttää kyseisen päätöksen sitovuutta ennen kuin yhteisöjen tuomioistuin on antamassaan tuomiossa toisin päättänyt ( 34 ). Jos kansallinen tuomioistuin aikoo antaa komission päätöksen vastaisen tuomion, sen on näin ollen pyydettävä yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua (EY:n perustamissopimuksen 234 artikla). Sen jälkeen yhteisöjen tuomioistuin päättää, onko komission päätös yhteisön lainsäädännön mukainen. Jos yhteisöjen tuomioistuimissa kuitenkin nostetaan EY:n perustamissopimuksen 230 artiklassa tarkoitettu komission päätöstä koskeva kanne ja kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian ratkaisu riippuu komission päätöksen pätevyydestä, kansallisen tuomioistuimen tulisi keskeyttää menettelynsä, kunnes yhteisöjen tuomioistuimet ovat antaneet lopullisen tuomion päätöksen mitätöintiä koskevassa asiassa, paitsi jos se katsoo, että asian olosuhteissa on perusteltua esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys komission päätöksen pätevyydestä ( 35 ).

14.

Jos kansallinen tuomioistuin keskeyttää menettelyn esimerkiksi odottaakseen komission päätöstä (tämän tiedonannon 12 kohdassa kuvattu tilanne), yhteisöjen tuomioistuinten antamaa lopullista tuomiota päätöksen mitätöimistä koskevassa asiassa tai ennakkoratkaisua koskevassa menettelyssä (13 kohdassa kuvattu tilanne), sen velvollisuus on tutkia, onko sen osapuolten oikeuksien turvaamiseksi määrättävä väliaikaisia toimenpiteitä ( 36 ).

15.

EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa määrätään kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välisestä yhteistyömekanismista, mutta perustamissopimuksessa ei ole kansallisten tuomioistuinten ja komission yhteistyötä koskevia nimenomaisia määräyksiä. Tulkinnassaan EY:n perustamissopimuksen 10 artiklasta, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan helpottamaan yhteisön päämäärän toteutumista, yhteisöjen tuomioistuimet ovat katsoneet, että eurooppalaisille toimielimille ja jäsenvaltioille asetetaan tällä perustamissopimuksen määräyksellä yhtäläinen velvoite toimia lojaalissa yhteistyössä edistääkseen EY:n perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Näin ollen perustamissopimuksen 10 artiklasta johtuu, että komission on avustettava kansallisia tuomioistuimia näiden soveltaessa yhteisön lainsäädäntöä ( 37 ). Myös kansalliset tuomioistuimet voidaan velvoittaa avustamaan komissiota täyttämään velvollisuutensa ( 38 ).

16.

On myös syytä muistuttaa kansallisten tuomioistuinten ja kansallisten viranomaisten, erityisesti kansallisten kilpailuviranomaisten, yhteistyöstä sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Vaikka tähän kansallisten viranomaisten yhteistyöhön sovelletaankin pääasiassa kansallisia sääntöjä, asetuksen 15 artiklan 3 kohdassa säädetään kansallisten kilpailuviranomaisten mahdollisuudesta esittää huomautuksia oman jäsenvaltionsa kansallisille tuomioistuimille. Tämän tiedonannon 31 ja 3335 kohtaa sovelletaan asiaankuuluvin osin kyseisiin huomautuksiin.

A.

B.

42.

Tämän tiedonannon julkaisemisen tarkoituksena on auttaa kansallisia tuomioistuimia soveltamaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Tiedonanto ei ole kansallisia tuomioistuimia sitova eikä se vaikuta EU:n jäsenvaltioiden eikä luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteisön lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin eikä velvollisuuksiin.

43.

Tämä tiedonanto korvaa vuoden 1993 tiedonannon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä kansallisten tuomioistuimien ja komission välillä ( 58 ).