2.009

Tuotos on arvotettava ja kirjattava silloin, kun tuotantoprosessi tuottaa sen. Se on siis kirjattava silloin, kun se on tuotettu, eikä silloin, kun ostaja on sen maksanut.

2.010

Tuotantoa pidetään EKT 2010:ssä jatkuvana prosessina, jossa tuotteet ja palvelut muutetaan muiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Prosessi voi ajoittua eri ajanjaksoille kulloisenkin tuotteen mukaan. Jaksot voivat olla myös yhtä tilinpitojaksoa pidempiä. Tämä tuotannon luonnehdinta yhdessä suoriteperusteisen kirjausperiaatteen kanssa johtaa tuotoksen kirjaamiseen keskeneräisten töiden muodossa. Näin ollen maataloustuotteiden tuotokset kirjataan EKT 2010:n mukaan (ks. kohta 3.54) ikään kuin niitä tuotettaisiin jatkuvasti koko tuotantojakson ajan (eikä ainoastaan sadonkorjuun tai eläinten teurastuksen aikaan). Kasvamassa olevat viljelykasvit, pystyssä olevat puut ja kalakannat sekä ravinnoksi kasvatetut eläimet käsitellään keskeneräisten töiden varastoina tuotantoprosessin aikana, ja ne muutetaan valmiiden tuotteiden varastoiksi prosessin päätyttyä. Tuotokseen ei lueta muutoksia luonnonvaraisissa biologisissa varoissa eli eläinten, lintujen, luonnonvaraisten kalojen tai luonnonvaraisten metsien kasvua. Saaliiksi saadut eläimet, linnut ja luonnonvaraiset kalat sen sijaan luetaan tuotokseen.

2.011

Tuotoksen kirjaaminen keskeneräisiksi töiksi on sekä toivottavaa että välttämätöntä taloudellisen analyysin kannalta silloin, kun tuotantoprosessi ulottuu tilikautta pidemmälle ajalle. Tällä tavoin voidaan varmistaa kustannusten ja tuotoksen yhdenmukainen kirjaamiskäytäntö, jolloin saadaan mielekkäitä arvonlisäystä koskevia tietoja. Koska maatalouden taloustileillä käytetään tilikautena kalenterivuotta, keskeneräisiin töihin kirjaamista oletetaan sovellettavan ainoastaan tuotteisiin, joiden tuotantoprosessi on vielä kesken kalenterivuoden lopussa (sekä tapauksissa, joissa yleinen hintataso muuttuu tilikaudella erittäin nopeasti).

2.012

Sen sijaan sellaisten maataloustuotteiden tuotosta, joiden tuotantokierto on tilikautta lyhyempi, ei ole tarpeen kirjata keskeneräisiin töihin. Tuotoksen kirjaaminen vasta valmiiden tuotteiden vaiheessa, toisin sanoen (viljelykasvien tuotannossa) sadonkorjuuajankohtana, itse asiassa sallii riittävän yhdenmukaisuuden säilymisen tuotoksen ja tuotantokustannusten välillä. Tämä koskee useimpia maataloustuotteita, joiden tuotantoprosessi kestää vuotta lyhyemmän ajan. Keskeneräisiin töihin ei myöskään ole tarpeen kirjata sellaisten lyhyen tuotantokierron viljelykasvien tuotosta, joiden tuotantoprosessi ulottuu kahdelle kalenterivuodelle (ks. kohta 2.172). Kasvussa olevia viljelykasveja ei näissä tapauksissa pidetä keskeneräisten töiden varastoina.

2.013

Käytännössä ainoastaan pitkän tuotantokierron tuotteita kirjataan keskeneräisiin töihin. Sellaisia ovat erityisesti eläimet, viinin (jonka kypsyminen kuuluu olennaisena osana tuotantoprosessiin) kaltaiset viljelykasvituotteet ja istutustyöt. Normaali hintakehitys on itse asiassa Euroopan unionin jäsenvaltioissa yleisesti melko tasaista, joten tiettyjä tuotteita ei pitäisi sen perusteella kirjata keskeneräisiin töihin (vaikka näin voidaan poikkeustapauksissa tehdä, ks. kohta 2.172).

2.014

Kun pitkän tuotantokierron tuotteet, jotka on kirjattu keskeneräisiin töihin, korjataan (kasvinviljelytuotteet) tai teurastetaan (eläimet), tuotantoprosessi päättyy, ja keskeneräiset työt muutetaan valmiiden tuotteiden varastoiksi, jotka voidaan myydä tai käyttää muihin tarkoituksiin. ►M6  Tuotantoprosessin aikana vuosittain keskeneräisiin töihin kirjattava tuotoksen arvo saadaan jakamalla odotettavissa oleva valmiin tuotteen arvo suhteessa kunakin ajanjaksona aiheutuneisiin kustannuksiin (ks. SNA 2008, kohta 6.112). ◄

2.015

Eläimet: Eläinten kasvattaminen vaatii yleensä ajanjakson, joka voi ulottua usealle tilikaudelle ennen kuin prosessi saadaan päätökseen. Eläimen syntymästä lähtien on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tehdä kirjaus jokaisessa tuotantovaiheessa, tosin sanoen jokaisessa yksittäisessä eläinten ikäryhmässä (syntymää edeltävää tuotantoprosessia ei kuitenkaan ole mahdollista kirjata, sillä sitä ei pystytä erottelemaan emon kasvattamiseen kulutetuista palveluista).

2.016

Työeläinten tuotantoprosessi päättyy teoriassa niiden syntymään. Siitä lähtien ne kirjataan kiinteiksi varoiksi. Eläimiä ei tietenkään vielä tällöin voida käyttää aiottuun tarkoitukseen, mutta eläinten ikä silloin, kun niitä aletaan käyttää työeläimenä, vaihtelee niin paljon, että tietyn kiinteän ikärajan soveltaminen kaikkiin tapauksiin olisi hyvin mielivaltaista. Syntymäaika on valittu käytännön syistä, ja etenkin, koska näiden eläinten käyttötarkoitus määräytyy jo tässä vaiheessa.

2.017

Käyttötarkoitus ei sen sijaan ole aina selvillä nautojen, sikojen, lampaiden ja muiden eläinten osalta, joita voidaan kasvattaa siitos- tai teuraseläimiksi. ►M6  Kun nuoret eläimet on mahdollista erotella niiden tulevan käyttötarkoituksen mukaan, tuotannontekijöiksi tarkoitetut eläimet on kirjattava syntymästään lähtien kiinteän pääoman bruttomuodostukseen (omaan käyttöön tapahtuva kiinteän pääoman bruttomuodostus, joka kirjataan silloin, kun se on tuotettu), toisin sanoen eläimiä pidetään keskeneräisinä töinä ja niiden kasvu kirjataan tuotokseksi (ks. EKT 2010, kohta 3.134). ◄ Muussa tapauksessa eläimet sisällytetään varastoihin keskeneräisinä töinä siihen asti, kunnes ne ovat täysikasvuisia ja niitä aletaan käyttää tuotannontekijöinä (lypsykarjana tai jalostuseläiminä tai muussa tuottavassa tarkoituksessa, kuten villan tuotannossa). Tällöin ne kirjataan kiinteään pääomaan. Myös eläimet, jotka on poistettu siitoseläimistä teurastusta varten, on kirjattava varastoihin eikä kiinteiksi varoiksi.

2.018

Kananpoikasten tuotannon kirjaamisessa sovelletaan erityismenettelyä silloin, kun tuotanto ulottuu kahdelle tilikaudelle. Hautomakoneissa ajanjakson lopussa olevia munia pidetään poikasten tuotoksena, ja se kirjataan maatalouden taloustileillä siipikarjatuotannon tuotokseksi (keskeneräisenä työnä) (ks. kohta 2.048).

2.019

Viini: Tuotos on kirjattava keskeneräisiksi töiksi, koska viinin kypsyminen on osa tuotantoprosessia, ja se voi kestää usean tilinpitojakson ajan. Vastaavasti käymässä oleva rypälemehu, joka ei ole enää raakaa rypälemehua eikä vielä viiniä, käsitellään tilikauden lopussa samaan tapaan kuin hautomakoneissa olevat munat. Se kirjataan maatalouden taloustileillä viiniksi keskeneräisten töiden muodossa.

2.020

Kasvatettavat varat, istutukset: Tavarat, jotka on tarkoitettu kiinteän pääoman bruttomuodostukseen omaan käyttöön (muut kuin eläimet), kuten toistuvasti tuotteita tuottavat istutukset, on kirjattava kiinteän pääoman bruttomuodostukseen kyseisten varojen tuotantoajankohtana.

2.021

Tavarat ja palvelut on kirjattava silloin, kun ne otetaan mukaan tuotantoprosessiin, toisin sanoen hetkellä, jolloin ne todellisesti kulutetaan, eikä ostopäivänä tai varastointipäivänä.

2.022

Tavaroiden käyttö tiettynä viiteajanjaksona vastaa käytännössä tavaroiden ostoja tai hankintoja, joihin lisätään alkuvarastot ja joista vähennetään jakson lopun loppuvarastot ( 15 ).

2.023

Palvelut kirjataan niiden ostohetkellä. Koska palveluja ei voida varastoida, ostohetki on myös käytön ajankohta.

2.024

Seuraavat palvelut muodostavat poikkeuksen tähän sääntöön:

2.025

Kiinteän pääoman bruttomuodostus kirjataan ajankohtana, jolloin kiinteiden varojen omistusoikeus siirtyy yksikölle, joka aikoo käyttää varat tuotantotarkoituksiin. Tästä periaatteesta on kuitenkin kaksi poikkeusta. Ensiksi, rahoitusleasingillä hankitut varat kirjataan ikään kuin niiden käyttäjä tulisi omistajaksi hetkellä, jolloin tavarat ovat hänen käytettävissään (ks. kohta 2.122). Toiseksi, kiinteän pääoman bruttomuodostus omaan käyttöön kirjataan kyseisten varojen tuotantoajankohtana (lukuun ottamatta nautoja, sikoja, lampaita ja muita eläimiä, joiden tulevaa käyttöä ei voi selkeästi määritellä, koska eläimet sisällytetään varastoihin keskeneräisinä töinä, ks. kohta 2.017).

2.026

Vastaavasti hedelmä- tai viinitarhojen perustamisessa (omaan käyttöön tuotetut kiinteät pääomatavarat) viitevuoden aikana kulutettujen materiaalien ja palvelujen arvo kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostukseksi ajanjakson lopussa, mikäli kaikkia tarvittavia töitä ei vielä ole saatettu päätökseen tilinpitojakson loppuun mennessä.

2.027

Maan ostojen ja myyntien sekä niihin liittyvien kustannusten kirjausajankohtana käytetään omistusoikeuden siirtymisajankohtaa. Maan nettohankinta ei kuitenkaan sisälly kiinteän pääoman bruttomuodostukseen, sillä maa on valmistamaton vara. Maan (ja muiden aineellisten valmistamattomien varojen) nettohankinta kirjataan pääomatilille (”muiden kuin rahoitusvarojen hankintatili”).

2.028

Varastojen muutokset vastaavat viiteajanjaksolla varastoon tulleiden ja sieltä poistuneiden erien välistä erotusta.

2.029

Varastoon tulevat tavarat ovat joko tavaroita, jotka aiotaan myöhemmin käyttää tuotantoprosessissa (tuotantopanosten varastot), jolloin niiden kirjausajankohtana käytetään omistusoikeuden siirtymisajankohtaa, tai toimialan itsensä tuottamia tavaroita, jotka on tarkoitettu myöhempää käyttöä, kuten myyntiä tai yksikön kiinteään pääomaan siirtämistä, varten (tuotevarastot), jolloin varastokirjaus tehdään tuotteen valmistumisajankohtana.

2.030

Milloin on kyse toimialan keskeneräisistä tuotteista (jotka siis kirjataan keskeneräisinä töinä), viiteajanjaksolla kulutettujen materiaalien ja palvelujen arvo kirjataan myös varastoiksi kyseisen ajanjakson lopussa (lukuun ottamatta lyhyen tuotantokierron viljelykasveja, jotka ovat vielä kasvamassa, ks. kohta 2.012; näin ollen osa viiteajanjaksolla käytetyistä materiaaleista ja palveluista on saatettu kuluttaa ilman korvaavaa varastojen arvonnousua).

2.031

Varastosta poistuvat tavarat ovat joko sellaisia tavaroita, jotka otetaan mukaan tuotantoprosessiin (tuotantopanosten varastot), tai sellaisia tavaroita, jotka poistuvat toimialalta myyntiin tai muuhun käyttötarkoitukseen (tuotevarastot). Varastosta poistuvat tavarat vähennetään ensimmäisessä tapauksessa toimialan varastoista ajankohtana, jolloin ne tosiasiallisesti kulutetaan välituotteina tuotantoprosessissa. Jälkimmäisessä tapauksessa ne vähennetään varastoista myynnin tai muun käytön ajankohtana.

2.039

Tätä käytetään lähtökohtana niissä maissa, joissa sadonkorjuutilastot sisältävät myös hävikit. Toimialan käsitteen mukaisesti on mitattava kaikki ne tuotteet, jotka ovat tulosta maataloustoimialan (kuten esitetty kohdissa 1.62 ja 1.63) maatalousyksiköiden harjoittamista maataloustoiminnoista. Kohdan 1.31 käytännön mukaisesti (jonka mukaan muiden kuin maatalousyksiköiden maataloussivutoimintojen tuotos on nolla, koska maataloustoimintojen oletetaan aina olevan eroteltavissa ja näin muodostavan oman maatalouden paikallisen TAY:n pääasiallisen toiminnon) koko maatalouden tuotos on kirjattava lukuun ottamatta niiden yksiköiden tuotosta, joille maataloustoiminta on ainoastaan vapaa-ajan toimintaa (ks. kohta 1.24).

2.040

Tämä nimike viittaa tavaroiden toistuviin hävikkeihin varastoissa (ks. kohta 2.041). Se sisältää kasvukauden ja sadonkorjuun aikaiset hävikit sekä muut hävikit ja menetykset maatiloilla (jotka johtuvat tuotteiden pilaantuvuudesta, sääolojen, kuten hallan tai kuivuuden, vaikutuksista jne.). Jakeluketjun eri vaiheissa syntyneitä hävikkejä ja menetyksiä, kuten maatilalta lähtevien kuljetusten, tukkukaupan välivarastoinnin sekä jalostusteollisuudessa jalostuksen aikana syntyneitä hävikkejä, ei kirjata tähän kohtaan. Tähän nimikkeeseen kuuluvaksi on sitä vastoin katsottava ne tuottajien myyntiin tarjoamat tuotteet, joita ei ole saatu myydyksi ja jotka ovat tämän vuoksi pilaantuneet (erityisesti hedelmät ja vihannekset).

2.041

EKT 2010:n mukaisesti tuottajien hävikit voivat olla kolmea tyyppiä: toistuvat hävikit varastoissa (EKT 2010, kohta 3.147), poikkeukselliset varastotappiot (EKT 2010, kohta 6.13 e) ja katastrofien aiheuttamat menetykset (EKT 2010, kohdat 6.08 ja 6.09).

2.042

Varastossa olevien tavaroiden hävikkien kirjaamisessa on tehtävä ero toisaalta toistuvien hävikkien, toisaalta poikkeuksellisten ja katastrofien aiheuttamien menetysten välillä. Hävikkien kirjaaminen on kuitenkin sidoksissa myös tuotoksen laskentamenetelmään sekä kunkin maan tilastollisen perusaineiston tyyppiin.

2.043

Siinä tapauksessa, että tuotos lasketaan alku- ja loppuvarastoja, myyntiä ja mahdollisesti muuta käyttöä (esim. omaan käyttöön tuotettuja kiinteitä pääomatavaroita) koskevien tietojen perusteella, toistuvat hävikit on jo vähennetty varastojen muutoksista, joten niiden kirjaaminen uudelleen ”hävikkeihin” johtaisi kaksinkertaiseen kirjaamiseen. Sitä vastoin jos tuotoksen laskenta ei perustu varastotietoihin vaan hyvin perusteltuihin laskelmiin, kuten todellisiin syntyvyyslukuihin, kyseisen viiteajanjakson tuotannon aikaiset toistuvat hävikit sekä kasvatettaviksi tai lihotettaviksi maahantuotujen tai aiempien ajanjaksojen aikana syntyneiden eläinten hävikit on kirjattava.

2.044

Poikkeukselliset ja katastrofien aiheuttamat menetykset varastoissa on kirjattava varallisuuden muodostustileille kohtaan ”Varojen volyymin muut muutokset”. Tuotos sisältää siis näiden menetysten arvon kokonaan.

2.045

Hävikit ja menetykset (toistuvat, poikkeukselliset tai katastrofien aiheuttamat) on kirjattava kohtaan ”Varojen volyymin muut muutokset”. Niillä ei ole vaikutusta tuotoksen arvoon. On korostettava, että hävikit, jotka vaikuttavat jo tuotannossa oleviin istutuksiin, on kirjattava hävikin tyypin mukaan joko kiinteän pääoman kulumisena tai kohtaan ”Varojen volyymin muut muutokset”.

2.046

Tämä on ensimmäinen kirjattava erä niissä maissa, joissa sadonkorjuun perustilastot eivät sisällä hävikkejä. Se muodostaa viiteajanjaksolla käytettävissä olevan tuotoksen, joka myydään tai käytetään tuotantovälineenä, jonka tuottaja itse jalostaa tai käyttää kotitaloutensa kulutukseen tai joka varastoidaan tai kulutetaan omaan käyttöön tuotettuina kiinteinä pääomatavaroina.

2.047

Alkuvarasto muodostuu valmiiden tai puolivalmiiden omien tuotteiden varastoista, jotka maataloustiloilla (toisin sanoen tuottajilla) on viitevuoden alussa. Tähän ei siksi kirjata markkinoinnin eri vaiheissa olevia varastoja eikä interventiovarastoja (ks. kohta 2.201 alkaen, eläinten kirjaaminen).

2.048

”Siipikarjan” alkuvaraston on sisällettävä myös hautomakoneissa haudottavina olevat munat viiteajanjakson alussa, sillä niitä pidetään siipikarjatuotannon puolivalmiina tuotteina (ks. kohta 2.018).

2.049

Yksikön sisäiseen välituotekäyttöön on kirjattava maatalousyksikössä (paikallisessa TAY:ssä) tuotetut maataloustuotteet, jotka maatila itse käyttää tuotantoprosessissa tuotantopanoksina samalla tilinpitojaksolla.

2.050

Kaikki maataloustuotteet (lukuun ottamatta eläimiä, ks. kohdat 2.067 ja 2.208), jotka maatalousyksikkö myy muille tuotantoa harjoittaville maatalousyksiköille, on kirjattava myynteinä ja sen jälkeen välituotekäyttönä. Nämä sisältävät myös tavaroita, joita muokataan ja jalostetaan, sekä näiden tavaroiden sivutuotteita (kuten kuoritun maidon palautukset, leseet, öljykakut, sokerijuurikasleike ja -naatit sekä esikäsittelyn jälkeiset siementen palautukset).

2.051

Maatilan tuottamien tuotteiden sisäinen välituotekäyttö voidaan jakaa kyseisten tuotteiden käytön mukaan.

2.052

Tuotteet, jotka käyttää toimialan sisällä sama maataloustoiminto (toisin sanoen sama toimialaluokka ►M3  NACE Rev. 2 ◄ :n nelinumerotasolla):

2.053

Tuotteet, jotka käyttää toimialan sisällä eri maataloustoiminto (toisin sanoen eri toimialaluokka ►M3  NACE Rev. 2 ◄ :n nelinumerotasolla):

Kyseessä ovat pääosin eläinten rehuna käytetyt viljelyskasvituotteet, mutta niihin kuuluvat myös kotieläintalouden sivutuotteet, joita toinen toiminto käyttää tuotantoprosessissa (kuten kasvinviljelyssä lannoitusaineena käytetty liete ja lanta). Eläinten rehuna käytetyt viljelyskasvituotteet voidaan luokitella sen mukaan, missä määrin niitä normaalisti pidetään kaupan (mikä arvioidaan tavallisesti seuraavaan tapaan:)

2.054

Maataloustuotteet, jotka ne tuottanut yksikkö käyttää sisäisenä välituotekäyttönä, sisällytetään toimialan tuotoksen mittaamiseen ainoastaan silloin, kun ne täyttävät tietyt kriteerit. Asettamalla rajoittavia kriteereitä yksikön sisäisen välituotekäytön kirjaamiselle täytetään kaksi vaatimusta: ensinnäkin menetelmällinen vaatimus, koska poikettaessa EKT 1995:n säännöksen ”kirjaimesta” on syytä noudattaa sen ”henkeä” (edellyttämällä kahta eri toimintoa), ja toiseksi käytännön vaatimus, koska käyttöön otettavien kriteerien on toimittava täsmällisenä ja vertailukelpoisena kehikkona määriteltäessä, mitä on kirjattava yksikön sisäiseksi välituotekäytöksi, jotta tämä tuotoksen mittaamismenetelmä olisi mahdollista toteuttaa.

2.055

Kriteerit ovat seuraavat:

▼M3

▼B

2.056

Tuotoksen mittaamiseen sisällytettävien, yksikön sisäiseen välituotekäyttöön kuuluvien tuotteiden valintakriteerien määritelmän mukaisesti (ks. kohta 2.055) ainoastaan eläinten rehuksi käytetyt (markkinoitavat ja markkinoimattomat) kasvinviljelytuotteet on kirjattava toimialan maataloustuotokseen.

2.057

Kun nämä tuotteet kirjataan toimialan tuotokseen, ne on samalla kirjattava välituotekäyttöön, sillä tällöin noudatetaan periaatetta, jonka mukaan huomioon on otettava tuotetut kokonaismäärät, jotka käytetään myöhemmin toiseen tuotantotoimintoon saman viitevuoden aikana (ks. kohta 2.055). Jos muutos tuotoksesta välituotekäyttöön kestää kauemmin kuin kyseinen viitevuosi, tuotoksen määrä on kirjattava viitevuonna kyseistä tuotetta koskevaan kohtaan ”loppuvarasto”.

2.058

Kotieläintalouden sivutuotteita ei sisällytetä yksikön sisäiseen välituotekäyttöön, koska niiden määristä ja etenkin niiden hinnoista on käytännössä vaikea saada tietoja.

2.059

Kohtaan ”Maataloustuotteiden jalostus maatilalla” on kirjattava määrät, jotka maataloustuottajat tuottavat harjoittamaansa jalostusta varten (kuten voiksi tai juustoksi jalostettu maito tai omenamehuksi tai siideriksi jalostetut omenat), mutta vain, kun kyseessä ovat maatalouden pääasiallisesta toiminnosta (kirjanpitotositteiden perusteella, ks. kohta 1.26) eroteltavissa olevat jalostustoiminnot. Ainoastaan raakatuotteet kirjataan (kuten raakamaito, omenat), ei raakatuotteista saatuja jalosteita (kuten voi, omenamehu ja siideri). Toisin sanoen maataloustuotteiden jalostukseen sisältyvää työtä ei tässä oteta huomioon.

2.060

Kun jalostustoiminnot ovat maataloustoiminnasta erottamattomia muita kuin maataloustoimintoja, jalostustoimintojen tuotos kirjataan maataloustoimialan tuotoksen arvoon (ks. kohta 1.25). Näiden jalostustoimintojen välituotteina käytettyjä perusmaataloustuotteita ei kirjata tuotokseen eikä välituotekäyttöön. Tämä sääntö perustuu siihen, että näitä kahta toimintoa (maataloustuotteiden tuotanto ja näiden tuotteiden jalostus) ei voida erotella kirjanpitotositteiden perusteella. Vastaavasti näiden kahden toimintotyypin kustannukset kirjataan yhdessä ja niiden tuotos mitataan jalostettujen tuotteiden tuotoksena.

2.061

Nimike sisältää:

2.062

►M3  Maataloustuotteet, jotka maatalousyksikkö on jalostanut maataloustoiminnasta eroteltavissa olevalla tavalla (eli tavalla, joka johtaa muun kuin maatalouden paikallisen TAY:n muodostamiseen) ja jotka viljelijäkotitaloudet kuluttavat, kirjataan ”Teollisuus”-toimialan tuotokseen omana loppukulutuksena (NACE Rev. 2:n pääluokka C). ◄ Sen sijaan viljelijäkotitalouksien sellaisten jalostustuotteiden kulutus, jotka on jalostettu maatalouden päätoiminnasta erottamattomalla tavalla (eli muuta kuin maataloutta olevien ja siitä erottamattomien jalostustoimintojen tuotos), kirjataan näiden toimintojen omana loppukulutuksena (ks. kohta 2.080) ja sisällytetään maataloustoimialan tuotokseen.

2.063

Omistajan asunnon laskennallista vuokra-arvoa ei kirjata tässä, vaan se kirjataan toimialalle ”Omien tai leasing-kiinteistöjen vuokraus ja hallinta” (NACE Rev. 2:n nelinumerotaso 68.20). Asuntojen vuokraus on muuta kuin maataloutta oleva toiminto, jota pidetään aina maataloustoiminnasta erotettavissa olevana toimintona.

2.064

Nimike kattaa maatalousyksiköiden maataloustuotteiden myynnit muille (maatalouden tai muiden toimialojen) yksiköille, myös myynnit varastointi- ja interventio-organisaatioille lukuun ottamatta kiinteiden varojen myyntejä. Nimike jakautuu kotimaisiin myynteihin toimialan ulkopuolelle ja muille maatalousyksiköille sekä myynteihin ulkomaille.

2.065

Tietyn yksikön myynnit vastaavat siis liikevaihtoa, joka saadaan yksikön tuotoksen myynnistä. ►M6  On huomattava, että kiinteiksi varoiksi luokiteltujen tuotantoeläimistä poistettujen eläinten myyntiä (teurastukseen tai vientiin) ei kuitenkaan kirjata myyntinä. ◄ Kiinteisiin varoihin luokitellut, tuotantoeläimistä poistetut eläimet siirretään varastoihin ennen myyntiä, ja näiden eläinten myynti (teurastukseen tai vientiin) kuvataan tileillä varastojen vähenemisenä, joka näkyy ainoastaan pääomatilillä. Vastaava tuotos on jo arvioitu osaksi eläimiin kuuluvia omaan käyttöön tuotettuja kiinteitä pääomatavaroita ( 17 ) ja kirjattu sen jälkeen tuotantotilille.

2.066

Varastoina käsiteltävät eläimet: Varastoina käsiteltävien eläinten luovutukset toiselle maatilalle ovat kohdassa 2.064 esitetyn määritelmän mukaisesti myyntejä. Myynnin vastaeränä voi olla poistaminen varastosta, jos eläimet on kirjattu varastoon viiteajanjakson alussa (muussa tapauksessa kirjataan vain myynti).

2.067

Eläinten hankintoja pidetään varastojen lisäyksenä, mikäli eläimiä ei jälleenmyydä viiteajanjakson aikana. Hankittuja eläimiä ei kuitenkaan voida käsitellä välituotekäyttönä, koska välituotekäyttöön kuuluvien tavaroiden on niiden määritelmän mukaisesti määrä kadota (tai muuttua merkittävästi) tuotantoprosessissa. Kyseisiä eläimiä pidetään keskeneräisinä töinä, koska kotieläintalouden tuotantoprosessi ei ole täysin päättynyt (tuotantoprosessi päättyy teurastukseen). Hankinnat kirjataan siis lisäyksinä keskeneräisten töiden (tuotteiden) varastoihin, eikä niitä näin kirjata välituotekäyttönä vaan ”negatiivisina” myynteinä. Jos kyseessä on kotimaan maatilojen välinen kauppa, myynnit ja näitä vastaavat ostot ovat keskenään tasapainossa (lukuun ottamatta omistusoikeuden siirtokustannuksia) ( 18 ). Kun otetaan huomioon maatalousyksiköiden välistä elävien eläinten kauppaa koskeva erityiskäsittely, nimikkeessä ”Eläimet ja eläintuotteet” ei ole välituotekäyttöä ( 19 ).

2.068

Kiinteiksi varoiksi luokitellut eläimet: Maatalousyksiköiden välistä kiinteisiin varoihin luokiteltujen eläinten kauppaa ei kirjata edellä kuvatun mukaisesti myynteihin vaan varojen kauppaan (joka kirjataan pääomatilille maatalouden kiinteän pääoman bruttomuodostuksena). Jos kyseessä on kotimaisten maatilojen välinen kauppa, myynnit ja niitä vastaavat ostot ovat tasapainossa (lukuun ottamatta omistusoikeuden siirtokustannuksia).

2.069

Elävien eläinten (joita ei heti teurasteta) tuonnin kirjaaminen: Samaan tapaan kuin kotimaisten maatilojen välisessä kaupassa maatalousyksiköiden viiteajanjakson aikana tuomat eläimet, jotka käsitellään varastoina (muut kuin heti teurastettavat), kirjataan keskeneräisten tuotteiden varastojen lisäyksinä ja vähennetään näin ollen myynneistä. Sitä vastoin kiinteiksi varoiksi luokiteltuja eläimiä (kuten siitoseläimet), jotka tuodaan sellaisina, ei pitäisi vähentää myynneistä.

2.070

Koska käytännössä on kuitenkin usein hankalaa erotella eri eläinluokkia toisistaan (kiinteinä varoina ja varastoina käsiteltävät eläimet) käytettävissä olevien EU:n tietolähteiden perusteella, kaikki tuodut eläimet katsotaan varastoina käsiteltäviksi eläimiksi ja kaikkien tuotujen eläinten arvo (lukuun ottamatta heti teurastettavia eläimiä) vähennetään myynnin arvosta. Tämä kirjausmenettely takaa, että elävien eläinten ulkomaankauppaa käsitellään samaan tapaan kuin laskettaessa alkuperältään kotimaista bruttotuotosta eläintuotantotilastoissa.

2.071

Tähän nimikkeeseen sisältyvät ainoastaan:

2.072

Loppuvarastot ovat toimialan maatilojen (toisin sanoen tuottajien) valmiiden tuotteiden tai keskeneräisten töiden varastot viiteajanjakson lopussa. Markkinointiketjun eri vaiheissa olevia varastoja (erityisesti kaupan ja jalostusyritysten varastot) ja interventiovarastoja ei pidä kirjata tähän.

2.073

Tähän kohtaan on myös kirjattava tuotteet, jotka varastoidaan vain väliaikaisesti ja jotka toimiala kuluttaa myöhemmällä ajanjaksolla (kuten viljakasvit rehuna, siemenet ja taimet), koska niiden lopullista käyttöä ei vielä tiedetä varastoinnin ajankohtana.

2.074

Kokonaiskäyttö saadaan laskemalla yhteen sarakkeet 7q—11q.

2.075

Toimialan varastojen muutos (ilman markkinointiketjun eri vaiheissa olevia varastoja) viitevuoden aikana voidaan laskea joko varastojen lisäysten ja vähennysten tai alku- ja loppuvarastojen välisenä erotuksena. Jälkimmäisessä tapauksessa volyymin muut muutokset ja hallussapitovoitot (hallussapitotappiot vähennettynä) on vähennettävä arvojen laskennassa (ks. kohta 2.179 alkaen).

2.076

Käytetyn tuotoksen käsitteen sekä yksikön sisäistä välituotekäyttöä (ks. kohta 2.049 alkaen), maataloustuotteiden jalostusta (ks. kohdat 2.059 ja 2.060) ja omaa loppukulutusta (ks. kohdat 2.061, 2.062 ja 2.063) koskevien kirjaamissääntöjen mukaisesti maataloustoimintojen tuotosta voidaan kuvata seuraavasti:

2.077

Maataloustoimintojen tuotosta mittaava ”kokonaistuotoksen” käsite sisältää maatalousyksiköiden välisen maataloustuotteiden ja -palveluiden kaupan sekä eläinten rehutuotteita (sekä markkinoitavia että markkinoimattomia) koskevan maatilan sisäisen välituotekäytön.

2.080.1

EKT 2010:n kohdan 3.82 mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen (T&K) kuuluu tietämyksen lisäämiseksi järjestelmällisesti tehtävä luova työ sekä tällaisen tietämyksen käyttö uusien tuotteiden, olemassa olevien tuotteiden parempien versioiden ja ominaisuuksien tai uusien tai tehokkaampien tuotantoprosessien löytämiseksi tai kehittämiseksi. Pääasialliseen toimintoon verrattuna merkittävän suuruinen T&K-toiminta kirjataan paikallisen TAY:n sivutoiminnoksi. T&K-toimintaa varten erotetaan mahdollisuuksien mukaan erillinen paikallinen TAY, jota ei kohdenneta maataloustoimialaan. Jos kyseessä ovat yksiköt, joilla on myös T&K-toimintaa mutta sitä ei voida kohdentaa erilliseen paikalliseen TAY:öön, ja jos on mahdollista estimoida T&K-menojen osuus maataloustoiminnoista, nämä estimaatit olisi sisällytettävä maatalouden tuotokseen kirjaamalla ne ”muina muuta kuin maataloutta olevina ja siitä erottamattomina sivutoimintoina” (tuotos omaan käyttöön) sekä kiinteän pääoman bruttomuodostuksena.

2.118

Kiinteän pääoman bruttomuodostus koostuu kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankinnoista luovutuksilla vähennettynä tiettynä ajanjaksona sekä eräistä tuottajien tai institutionaalisten yksiköiden tuotantotoiminnan aiheuttamista lisäyksistä valmistamattomien varojen arvoon (ks. EKT 2010, kohdat 3.125–3.129). Kiinteät varat ovat valmistettuja varoja, joita käytetään tuotannossa yli vuoden ajan (ks. EKT 2010, kohta 3.124 ja liite 7.1).

2.119

Koko kansantalouden kiinteän pääoman bruttomuodostuksella tarkoitetaan bruttokansantuotteen sitä osaa, joka on tuotettu viitevuoden aikana ja joka on tarkoitettu käytettäväksi tuotantovälineenä tuotantoprosessissa yli yhden vuoden ajan (erotukseksi yksityisten kotitalouksien tai julkisyhteisöjen loppukulutuksesta, viennistä ja varastojen muutoksista). Näin ollen sellaiset tavarat, jotka on tuotettu joskus aiemmin ja jotka siksi sisältyvät kansantuotteeseen, mutta joiden käyttötarkoitus muuttuu viiteajanjakson aikana, eivät sisälly koko kansantalouden kiinteän pääoman bruttomuodostukseen. Käyttötarkoituksen tai omistusoikeuden vaihdos ei tarkoita sitä, että tavarat tulevat kansantuotteen osaksi toisen kerran, eivätkä vaihdokset muuta millään tavoin koko kansantalouden kiinteän pääoman kokonaismassaa. Tällaisten taloustoimien huomioon ottamisella on kuitenkin merkitystä analysoitaessa homogeenista tuotannonhaaraa, toimialaa tai sektoria.

2.120

Jos tavaroiden käyttötarkoitus muuttuu omistajanvaihdoksen seurauksena (toisin sanoen tavarat eivät enää kuulu pääomavaroihin), kansantalouden pääomavarat vähenevät. Yleisimmät esimerkit tästä ovat kotitalouksien tuotantoyksiköiltä ostamat käytetyt ajoneuvot, ulkomaille jälleenmyydyt käytetyt alukset sekä puretut pääomatavarat, jotka on otettu välituotekäyttöön. Koska uusi käyttö (loppukulutus, vienti tai muu käyttö purkuosista valmistettujen tavaroiden tyypin mukaan) muodostaa osan kansantuotteesta, kiinteän pääoman bruttomuodostukseen on sen seurauksena tehtävä vähennys. Tämän vuoksi ►M6  EKT 2010 ◄ :ssä käytetään olemassa olevien valmistettujen tavaroiden nettohankinnan käsitettä kiinteän pääoman bruttomuodostuksen laskennassa: tämä nimike sallii pääoman luovutusten eli kiinteän pääoman vähennysten huomioon ottamisen.

2.121

Olemassa olevien tavaroiden nettohankinnat voivat olla myös positiivisia, jolloin ne toisin sanoen kasvattavat koko kansantalouden pääomavaroja. Esimerkkinä voidaan ottaa kansantuotteen loppukulutukseksi kirjatut käytetyt autot, jotka ostetaan kiinteänä pääomana käytettäväksi. Koska olemassa olevien investointitavaroiden myynti on ostoja suurempi, nettohankinnat ovat koko kansantaloudessa negatiivisia. Jos kiinteän pääoman bruttomuodostus kuitenkin jaetaan käyttäjätoimialoittain, nettohankinnat voivat joillakin toimialoilla olla positiivisia.

2.122

Kansantalouden sektoreiden tai toimialojen kiinteän pääoman bruttomuodostuksen määritys perustuu omistusoikeutta (hankinta, luovutus), ei tavaroiden käyttöä, koskevaan kriteeriin. On syytä huomata, että rahoitusleasingillä (ei siis vuokraamalla) hankitut kiinteät varat käsitellään vuokralleottajan (jos vuokralleottaja on tuottaja) eikä vuokralleantajan varoina, ja vuokralleantajalla on hallussaan laskennallista luottoa vastaavat rahoitusvarat (ks. kohta 2.109 d ja EKT 2010:n luku 15 kestävien tavaroiden eri vuokrausmuotojen erottelemisesta) ( 21 ).

2.123

►M6  Omistusoikeutta koskevan kriteerin soveltaminen riippuu tilastoista, joiden perusteella kiinteän pääoman bruttomuodostus lasketaan. ◄ Jos tiedot saadaan ostajilta, ongelmia ei yleensä ilmene (joskin kaikkien investoijien kirjaaminen saattaa käytännössä tuottaa vaikeuksia). Usein kuitenkin (varsinkin maataloudessa) laskennan perustana käytetään pääomatavaroiden tuottajien antamia tuotostaan tai myyntejään koskevia tietoja. Sen lisäksi, että toisinaan ei ole selvää, onko tavaraa pidettävä pääomatavarana vai ei, on vaikea määritellä todellista ostajaa, koska pääomatavaroiden luonne antaa vain viittauksen käyttäjästä. Maataloudessa on toisin sanoen se vaara, että myös sellaiset pääomatavarat kirjataan maatalouteen, joita eivät ole hankkineet maatilat vaan kaupalliset yritykset, jotka vuokraavat näitä tavaroita ilman käyttäjää.

2.124

Kiinteiden varojen hankinnat sisältävät uudet tai olemassa olevat kiinteät varat, jotka on hankittu (ostettu, hankittu vaihtokaupalla, saatu luontoismuotoisina pääomansiirtoina tai hankittu rahoitusleasingillä), sekä tuottajien omaan käyttöön tuottamat ja pitämät kiinteät varat, kiinteiden varojen ja aineellisten valmistamattomien varojen perusparannukset, maatalouden varojen (eläinten ja istutusten) luonnollisen kasvun sekä valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokustannukset (ks. EKT 2010, kohta 3.125 a).

2.126

►M6  Ensiasennukseen tarvittavien kestävien tavaroiden osto tai niiden tuottaminen omaa käyttöä varten on kiinteän pääoman muodostusta. ◄ Panimon tai viiniä valmistavan yrityksen pullovarastot (lukuun ottamatta kertakäyttöpulloja) muodostavat varoihin kirjattavan tavaramassan, vaikka yksittäisen pullon arvo olisi merkityksettömän pieni. Tätä käytäntöä noudatetaan myös ravintoloiden tuolien, pöytien ja kattaukseen tarvittavien tavaroiden sekä yrityksen työkalujen kirjaamisessa. Kyseisten tavaroiden ensiasennus on kiinteän pääoman muodostusta. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan lasketa kiinteän pääoman kulumista, koska asennusten arvon oletetaan säilyvän ensiasennuksen jälkeen muuttumattomana, kun hävinneiden tai käyttökelvottomiksi muuttuneiden tavaroiden tilalle ostetaan jatkuvasti uusia. Korvaavat ostot kirjataan välituotekäyttöön. Tätä teoriassa selkeältä vaikuttavaa sääntöä on toisinaan vaikea soveltaa käytännössä, koska tuotosta tai myyntiä koskevista tilastotiedoista ei käy selkeästi ilmi, onko tavarat ostettu ensiasennukseen vai korvaamaan olemassa olevia tavaroita.

2.127

Olemassa oleviin kiinteisiin pääomatavaroihin yhdistetyt tavarat ja palvelut, joilla on määrä parantaa tai uudistaa niitä, pidentää niiden käyttöikää tai lisätä niiden tuottavuutta, kirjataan niiden pääomatavaroiden yhteydessä, joihin ne on yhdistetty. Edellä mainittujen töiden ajatellaan olevan uusien kiinteiden varojen hankintaa. Periaatteessa kyse on kaikista tavaroista ja palveluista, jotka on liitetty osaksi kiinteitä pääomatavaroita ja jotka ovat tavanomaisiin huolto- ja korjaustöihin verrattuna selvästi laajamittaisempia. Tavanomaisilla huoltotöillä tarkoitetaan toimia, jotka on toteutettava pääomatavaroiden normaaliin käyttöikään verrattuna suhteellisen lyhyin väliajoin, jotta tavarat pysyisivät käyttökunnossa. Tällaisia työsuoritteita ovat esimerkiksi pääomatavaroiden nopeasti kuluvien osien vaihtaminen sekä sisätilojen ja ulkoseinien maalaus.

2.128

Huoltotöihin käytettyjen rahasummien suuruus ei ole peruste ratkaistaessa, luoko palvelu varan vai edustaako se tavanomaista huoltotyötä, koska arvoltaan suurten pääomatavaroiden tavanomaisetkin huoltotyöt voivat olla hyvin kalliita (ks. kohta 2.109 e). Olemassa oleviin kiinteisiin pääomatavaroihin liittyvät suoritteet luokitellaan ”tavanomaiseen huoltoon” tai ”kiinteän pääoman bruttomuodostukseen” kuuluviksi sen mukaan, kuinka usein ne on toistettava. Esimerkiksi yleensä vuodessa loppuun kuluvien osien, kuten kuorma-auton renkaiden, vaihtaminen uusiin on tavanomaiseen huoltoon luettava toimi, kun taas moottorin vaihtamista pidetään kiinteän pääoman muodostuksena, ei kuitenkaan siksi, että huoltotyön arvo on suurempi, vaan siksi, ettei moottoria normaalisti tarvitse vaihtaa vuosittain, vaan vaihtoväli on useita vuosia. Kun tällaiset suoritteet kirjataan varoihin (käsitellään toisin sanoen kiinteän pääoman muodostuksena eikä tavanomaisina huoltotöinä), suoritteen arvo voidaan jakaa tasaisesti koko käyttöjaksolle kiinteän pääoman kulumisena.

2.130

Kiinteiden varojen luovutukset käsittävät kiinteät varat, jotka omistaja on myynyt, purkanut, romuttanut, hävittänyt tai luovuttanut vaihtokaupassa taikka luontoismuotoisina pääomansiirtoina (ks. EKT 2010, kohdat 3.125 b ja 3.126). Luovutuksen seurauksena omistusoikeus yleensä vaihtuu, ja varoilla on suora taloudellinen käyttötarkoitus (siksi ilman taloudellista käyttöä olevat omistajan purkamat, romuttamat tai hävittämät kiinteät varat eivät sisälly luovutuksiin) (ks. SNA 2008, kohta 10.38). Tietyt luovutukset voivat tapahtua myös saman institutionaalisen yksikön sisällä, kuten maanviljelijän teurastamat eläimet, jotka hänen perheensä kuluttaa.

2.131

Kiinteän pääoman bruttomuodostus arvotetaan ostajan hintaan (johon sisältyvät omistusoikeuden siirtokustannukset, asennuskustannukset ja muut siirtoon liittyvät kulut) tai vastaavien kiinteiden varojen perushintaan, jos bruttomuodostus koskee tuotosta omaan käyttöön (perushinta saadaan aiheutuneiden kustannusten summasta). Luovutukset tulisi kirjata myyntihintaan, jonka pitäisi vastata ostajan hintaa, josta on vähennetty omistusoikeuden siirtokustannukset, asennuskustannukset ja muut siirtoon liittyvät kulut (ks. kohta 2.130).

2.132

Varojen omistusoikeuden siirtokustannukset ovat ostajan kiinteän pääoman bruttomuodostusta, vaikka osan kustannuksista maksaisi myyjä. Kustannukset käsittävät varojen haltuunottoon liittyvät kustannukset (asennus- ja kuljetuskustannukset jne.), välittäjien (notaarien, asiantuntijoiden jne.), palkkiot ja komissiot sekä varojen omistusoikeuden siirtoon liittyvistä välityspalveluista maksettavat verot.

2.133

Ostajan kiinteän pääoman bruttomuodostus käsittää hankittujen tavaroiden arvon (lukuun ottamatta siirtokustannuksia) lisättynä kaikilla hankintaan liittyvillä siirtokustannuksilla. Käänteisesti myyjän kiinteän pääoman bruttomuodostus sisältää yksinomaan myytyjen varojen arvon (ilman siirtokustannuksia) ( 22 ). Kiinteän pääoman bruttomuodostukseen kuulumattomien valmistamattomien varojen tapauksessa (maa tai patentoidut varat, kuten tuotanto-oikeudet) kyseiset kulut on eroteltava varojen hankinnasta tai luovutuksesta ja kirjattava erilliseen kohtaan ostajan kiinteän pääoman bruttomuodostuksena.

2.134

Varallisuustase on luettelo tietyllä hetkellä omistuksessa olevista varoista ja veloista, ja se sisältää tietoja varojen arvon muutoksen osatekijöistä. ►M6  Varojen arvon muutos määritellään (ks. EKT 2010, kohdat 7.12 ja 7.13) tilikauden alun ja lopun varallisuustaseiden väliseksi erotukseksi ja se voidaan kuvata seuraavalla tavalla: ◄

2.135

Nimelliset hallussapitovoitot (ilman hallussapitotappioita) vastaavat sellaisten varojen hinnanmuutoksesta tarkasteluajanjaksolla kertyneitä voittoja (joista on vähennetty tappiot), joiden taloudelliset ja fyysiset (määrälliset ja laadulliset) ominaisuudet säilyvät kyseisellä jaksolla muuttumattomina. Muutokset kirjataan uudelleenarvotustilille.

2.136

Varojen volyymin muut muutokset ovat virtoja, joiden avulla voidaan kirjata luonnonvarojen löytyminen, rappeutuminen tai loppuminen sekä sellaisten poikkeuksellisten tapahtumien seuraukset, jotka voivat muuttaa varoista saatavaa hyötyä. Maataloustoimialan varojen volyymin muut muutokset voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan:

▼M7

▼B

2.137

Kiinteän pääoman bruttomuodostus ja kiinteän pääoman kuluminen (joka selostetaan kohdissa 3.098—3.106) eivät tämän vuoksi ole ainoat varojen arvon muutosten analyysissä huomioon otettavat osatekijät.

2.138

EKT 2010 erottaa toisistaan useita osatekijöitä, jotka tulisi kirjata kiinteän pääoman bruttomuodostuksena (ks. EKT 2010, kohta 3.127):

2.139

Maatalouden taloustileillä erotetaan toisistaan seuraavat kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osatekijätyypit:

2.140

Maatalousvarojen kiinteän pääoman bruttomuodostus koskee kahdentyyppisiä varoja (eläimiä ja istutuksia), joita käytetään toistuvasti ja jatkuvasti hedelmien, kumin, maidon yms. tuotteiden tuottamiseen. Tällaisia varoja ovat muiden muassa hedelmäpuut, viiniköynnökset, humalatarhat, marjaviljelmät sekä parsapenkit. Joulupuiden tuotantoon tarkoitetut puut (joista valmis tuote saadaan vain kerran) eivät ole kiinteitä varoja, joihin eivät myöskään kuulu viljakasvit eivätkä vihannekset. Kiinteinä varoina käsiteltäviä eläimiä ovat esimerkiksi siitoseläimet, lypsykarja, villantuotantoa varten kasvatetut lampaat ja työeläimet (teuraseläimet ja siipikarja eivät sen sijaan ole kiinteitä varoja).

2.141

EKT 2010:n (kohdan 3.125) mukaan istutusten kiinteän pääoman bruttomuodostus vastaa täysin kehittyneiden, toistuvasti tuotteita tuottavien luonnonvarojen (kuten hedelmäpuiden) kyseiselle tilinpitojaksolle ajoittuvia hankintoja, joista on vähennetty luovutukset ja joihin on lisätty näiden luonnonvarojen luonnollinen kasvu siihen asti, kun ne ovat täysin kehittyneitä (toisin sanoen saavat aikaan tuotteita).

2.142

Tämä kiinteän pääoman bruttomuodostuksen määritelmä vastaa:

2.143

Kaksi ensimmäistä osatekijää käsittävä kiinteän pääoman bruttomuodostus istutuksiin edustaa kiinteän pääoman bruttomuodostukseen kuuluvaa maataloustuotosta omaan käyttöön.

2.144

Istutusten luovutukset (jotka kirjataan negatiivisena kiinteän pääoman bruttomuodostuksena) voivat olla kahdentyyppisiä. Ne voivat olla toisille (maatalous)yksiköille myytyjä kasvavia istutuksia. Tällöin maatalouden taloustileille kirjataan ainoastaan omistusoikeuden siirtokustannukset. Istutusten puut on voitu myös kaataa. Istutusten kaadetuilla puilla on tässä tapauksessa oltava luovutuksia koskevan yleismääritelmän mukaisesti suora taloudellinen käyttötarkoitus, toisin sanoen tavaroiden ja palvelujen käytön muodossa oleva vastakirjaus (kuten myynti puun myyntiin erikoistuneelle yritykselle ( 23 )). Jälkimmäisessä tapauksessa negatiiviseen kiinteän pääoman bruttomuodostukseen kirjattavan istutusten luovutuksia vastaavan summan olisi oltava kohtuullinen.

2.145

Raivausten arvoa ei siis yleensä (lukuun ottamatta kohdassa 2.144 selostettua jälkimmäistä tapausta) vähennetä istutuksiin tehtyjen investointien arvosta. Olemassa olevien istutusten uudistamiseen tehtyjä investointeja on pidettävä investointeina eikä tavanomaisina ylläpitokustannuksina.

2.146

Istutusten raivauksen käsittelyä on analysoitava suhteessa kiinteän pääoman kulumisen laskentaan. ►M6  EKT 2010 ◄ :n mukaan istutuksiin liittyy kiinteän pääoman kulumista, joka vastaa istutusten arvonalenemista, kun ne ovat tulleet täysin kehittyneiksi. Istutusten raivaukset ( 24 ) on siksi tulkittava seuraavasti:

2.147

Tilinpitojaksolla tapahtuvat istutusten arvon muutokset koostuvat siksi seuraavista neljästä osatekijästä (ks. kohta 2.134):

2.148

Kasvatettaviin kasvinviljelyvaroihin eli istutuksiin kohdistuva työ kirjataan joko tämäntyyppiseen palkkiota vastaan tehtävään maataloustyöhön (maanmuokkaus, koneiden ja käyttöhenkilöstön, taimien toimittaminen jne.) erikoistuneiden yritysten myynteinä tai kiinteiden pääomatavaroiden tuotoksena omaan käyttöön (ks. kohta 1.75).

2.149

Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostus koostuu seuraavista osatekijöistä:

2.150

►M6  EKT 2010 ◄ :n mukaan kiinteän eläinpääoman bruttomuodostus on vuotuisten hankintojen (luonnollinen kasvu ja tuonti), joihin sisältyy myös tuotos omaan käyttöön, ja eläinten luovutusten (teurastus ( 27 ), vienti tai muu loppukäyttö), välinen ero, johon lisätään omistusoikeuden siirtokustannukset ( 28 ). Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostusta tapahtuu eläimen koko eliniän ajan. Ensinnäkin, kiinteän pääoman bruttomuodostus on pääsiassa eläimen luonnollista kasvua. Kun eläin tulee täysikasvuiseksi, eläinpääoman bruttomuodostusta mitataan enimmäkseen luovutuksin (myynnit teurastukseen tai vienti). Tuonti, vienti ja omistusoikeuden siirtokustannukset ovat kiinteän eläinpääoman bruttomuodostuksen sellaisia osatekijöitä, joita esiintyy eläimen koko käyttöiän ajan. Eläinten luonnollinen kasvu (ei siis kiinteän pääoman bruttomuodostus kokonaisuudessaan) on omaan käyttöön tuotetun kiinteän eläinpääoman maataloustuotantoa.

2.151

Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostus on vain yksi varojen arvon muutoksen osatekijöistä. Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostusta voidaan siksi yleensä mitata vain tarkastelemalla eläinten määrien muutoksia eläinluokittain kalenterivuoden keskihintaan arvotettuina (kvantitatiivinen menetelmä), jos seuraavat ehdot täyttyvät:

Toisessa laskentamenetelmässä (suora menetelmä) mitataan kuhunkin eläinluokkaan tehtyjen lisäysten ja poistojen virtoja vastaavin hinnoin. Hankintojen ja luovutusten lisäksi tämän menetelmän on otettava huomioon lisäykset (erityisesti syntymät) ja poistot maatiloilla.

2.152

Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostusta ei siksi pääsääntöisesti voida laskea eläinten arvojen erotuksena tilinpitojakson alun ja lopun välillä. Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostuksen laskentamenetelmä on suoraan riippuvainen eläinten arvon muutokseen (muu kuin kiinteän pääoman bruttomuodostus) liittyvien kolmen osatekijän, erityisesti kiinteän pääoman kulumisen, kirjaamis- ja mittaamismenetelmistä. ►M6  Tämä on poikkeus EKT 2010:stä. ◄

2.153

SNA:n mukaan eläimiin olisi teoriassa sovellettava kiinteän pääoman kulumista ( 29 ). Eläimiin liittyvä kiinteän pääoman kuluminen vastaa tuotantoon käytetyn eläimen tuottavuuden ennakoitua alenemista, joka puolestaan vaikuttaa eläimestä myöhemmin saatavan tulon nykyarvoon. Kun kuitenkin otetaan huomioon kiinteän pääoman kulumisen arvottamiseen liittyvät käytännön ongelmat (laskentaparametrien määrittely on erittäin monimutkaista, ks. kohdat 3.105 ja 3.106), tuotantoeläimille ei pidä laskea kiinteän pääoman kulumista.

2.154

Kiinteän eläinpääoman bruttomuodostus voidaan laskea eri menetelmin. Investointikertymämenetelmällä voidaan tarkimmin arvottaa kukin kohdassa 2.149 määritelty kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osatekijä (toisin sanoen eläinten luonnollinen kasvu, tuonti, myynti teurastettavaksi, vienti ja omistusoikeuden siirtokustannukset). Menetelmää varten tarvitaan kuitenkin useita tietoja (kuten tuotantoeläinten hinnat niiden koko tuotantokauden ajalta). Myös eläinten tuotantokiertoon perustuvat menetelmät edellyttävät runsaasti tietoja. Tämän vuoksi on käytettävä yksinkertaisempaa menetelmää, vaikka se ei olisikaan yhtä tarkka.

2.155

Suositeltavassa menetelmässä käytetään epäsuoraa laskentatapaa ( 30 ), joka perustuu eläinten määrän muutoksen laskentaan ja seuraaviin oletuksiin:

2.156

Kiinteän pääoman bruttomuodostus saadaan laskemalla yhteen seuraavat osatekijät:

2.157

Termi ”teuraseläinvähennys” viittaa tuotantoeläinten arvon (hintaan, jota voidaan kutsua ”pääoman” hinnaksi) ja samojen eläinten teuraseläinarvon (toisin sanoen myyntihinta teurastamolle) väliseen eroon tuotantoeläimistä poistamisen ajankohtana.

2.158

Termiin ”muut tuotantoeläinten hävikit” sisältyvät kahdentyyppiset hävikit:

2.159

Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen laskennassa kirjattavien hävikkien arvo vastaa jakson alun hintoihin arvotettujen eläinten arvon ja eläinten luovutusarvon välistä erotusta. Luovutukset arvotetaan teuraseläinten osalta myyntihintaan (toisin sanoen myynti tai oma loppukulutus), tai niiden arvo voi olla nolla, jos eläimillä ei ole taloudellista käyttöä (hylkytavara tms.).

2.160

Käsitteet ”muut tuotantoeläinten hävikit” ja ”teuraseläinvähennys” vastaavat virtoja, jotka kirjataan varallisuustaseen ”varojen volyymin muiden muutosten” tilille. Ne tarjoavat yhdyssiteen varojen arvon muutoksen eri osatekijöiden ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksen välille ja takaavat yhdenmukaisuuden ►M6  EKT 2010 ◄ :n kanssa. Jos näitä eriä ei oteta huomioon, kiinteän eläinpääoman bruttomuodostus arvioidaan todellista pienemmäksi.

2.161

Omaan käyttöön tuotetun kiinteän eläinpääoman muodostus, joka vastaa eläinten luonnollista kasvua, johdetaan kohdassa 2.149 esitetystä kiinteän eläinpääoman bruttomuodostuksen määritelmästä ja sitä sovelletaan keskenkasvuisten eläinten luokkiin:

Tuotos omaan käyttöön = kiinteän pääoman bruttomuodostus + luovutukset (teurastukset ja vienti) – hankinnat (tuonti) ( 31 ) – (omistusoikeuden siirtokustannukset).

2.162

Muut kuin maatalouden (istutukset ja eläimet) varat koostuvat seuraavista osatekijöistä:

2.163

Kiinteän pääoman bruttomuodostus vastaa näiden varojen hankintaa (uusia tilinpitojaksolla valmistettuja tai tuotuja varoja tai olemassa olevia varoja) vähennettynä siirroilla muille (maataloustoimialan tai muiden toimialojen) yksiköille. On syytä muistaa, että kahden maatalousyksikön välisen, samalla tilinpitojaksolla toteutuneen luovutustoimen yhteydessä nämä kaksi virtaa kumoavat toisensa, ja ainoastaan omistusoikeuden siirtokustannukset kirjataan asianmukaiseen kiinteiden varojen kohtaan.

2.164

Kun on kyse rakennelmista tai (myyntiin tarkoitetuista) pääomatavaroista, joiden tuotanto ulottuu usealle tilinpitojaksolle, tuotantojakson aikaisten töiden arvo on kirjattava tuottajan varaston muutoksiin keskeneräisinä töinä. Nämä (irtaimet tai kiinteät) tavarat kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostukseen vasta omistusoikeuden siirryttyä. Sitä vastoin, jos on kyse näiden tavaroiden tuotannosta omaan käyttöön, työt kirjataan koko tuotantojakson ajalta kiinteän pääoman bruttomuodostukseen (ks. kohta 2.025).

2.165

Varoja, joiden taloudellinen käyttötarkoitus muuttuu ilman, että niiden omistusoikeus muuttuu (kun esimerkiksi maatalousrakennusta käytetään muuhun tarkoitukseen kuin maataloustuotantoon), ei kirjata varojen luovutuksiin, vaan nämä muutokset kirjataan ”varojen volyymin muiden muutosten” tilille.

2.166

Valmistamattomien aineellisten varojen perusparannukset vastaavat etupäässä maanparannuksia (maan laadun parantaminen ja satotason nostaminen kastelun, salaojituksen, tulvasuojelun yms. avulla), ja ne olisi käsiteltävä samaan tapaan kuin muukin kiinteän pääoman bruttomuodostus (EKT 2010, kohta 3.128).

2.167

Nämä investoinnit vastaavat menoja, jotka käytetään maanparannukseen ja maan muokkaamiseen muuta tuotantokäyttöä varten, lukuun ottamatta tavanomaisia ylläpitokustannuksia (ks. kohdat 2.127—2.129). Menojen on oltava maanviljelijöiden menoja, tai investoinnin tuloksen on tultava heidän omaisuudekseen. ►M6  Kyseessä ovat etenkin infrastruktuuriin liittyvien töiden menot, kuten pellonraivaukseen, maan tasoittamiseen, salaojitukseen, kastelujärjestelmien asentamiseen tai hajanaisten maatilojen yhdistämiseen liittyvät kustannukset (ks. EKT 2010, kohta 3.128, ja SNA 2008, kohdat 10.79–10.81). ◄

2.168

Valmistamattomien varojen omistusoikeuden siirtokustannukset koskevat maatalousyksiköiden tekemiä maan ja valmistamattomien aineettomien varojen (patentoidut varat, tuotanto-oikeudet jne.) hankintoja. Näitä hankintoja ei kirjata kiinteän pääoman bruttomuodostukseen (vaan toiseen pääomatilin nimikkeeseen, koska kyse on valmistamattomista varoista). Ainoastaan (ostajan, ei myyjän) omistusoikeuden siirtokustannukset kirjataan kiinteän pääoman bruttomuodostukseen.

2.168.1

Tutkimukseen ja kehittämiseen luetaan sellaisten menojen arvo, jotka liittyvät systemaattisesti tehtyyn luovaan työhön tietopohjan kasvattamiseksi ja tämän tietopohjan käyttöön uusien sovellusten kehittämistä varten. Jos arvoa ei pystytä asianmukaisesti arvioimaan, se on sovitun käytännön mukaisesti kulujen summa, tuloksia vaille jääneen tutkimuksen ja kehittämisen kulut mukaan lukien (ks. EKT 2010, liite 7.1).

2.169

Kiinteän pääoman bruttomuodostukseen eivät sisälly seuraavat tavarat ja palvelut:

▼M6

▼B

▼M6

▼B

2.170

Sellaisten kiinteiden pääomatavaroiden arvo, jotka ovat samanaikaisesti ammatti- ja yksityiskäytössä (kuten autot), kirjataan näiden kahden käyttömahdollisuuden mukaisesti eli osaksi kiinteän pääoman bruttomuodostuksena ja osaksi loppukulutuksena.

2.171

Varastot käsittävät kaikki tavarat, jotka eivät kuulu kiinteään pääomaan ja jotka ovat tiettynä ajankohtana tuottajayksiköiden hallussa. Varastot voivat olla kahden tyyppisiä: tuotantopanosten ja tuotteiden varastoja.

2.172

Euroopan maataloudessa on perusteltua jättää kirjaamatta kasvamassa olevat viljelykasvit keskeneräisinä töinä, sillä valtaosalla viljelykasveista tuotantokierto on tilikautta lyhyempi. Lisäksi viljelykasvien kirjaaminen sadonkorjuun ajankohtana sallii riittävän yhdenmukaisuuden tuotantokustannusten kanssa analysoitaessa toiminnasta saatuja tuloja (ks. kohta 2.012). Kun sadonkorjuu-, maanmuokkaus- ja kylvötyöt on tehty eri viiteajanjaksojen aikana, sen jakson tilit, jonka aikana kustannukset ovat syntyneet, näyttävät kirjanpidollista tappiota, ja sadonkorjuuajanjakson tilit puolestaan kirjanpidollista voittoa. Tämä kirjanpitomenetelmä on kuitenkin hyväksyttävissä, sillä jos olosuhteet pysyvät samoina vuodesta toiseen, likimääräinen tasapaino saavutetaan siten, että tietyn kauden menot tasoittuvat edellisestä sadosta saatavilla tuloilla. Vain huomattavien tuotannon muutosten tai erittäin huonon sadon seurauksena tämä menojen tasoittuminen jää toteutumatta. Tällaisissa tilanteissa voidaan ilmoittaa tuotoksen kirjaaminen keskeneräisinä töinä (katso myös kohta 2.013).

2.173

On syytä huomata, että palveluja ei kirjata varastoihin, lukuun ottamatta niitä, jotka sisältyvät varastoitujen tavaroiden ostajan arvoon.

2.174

►M6  EKT 2010 ◄ :n mukaan varastojen muutokset mitataan vähentämällä varastoon lisättyjen tavaroiden arvosta varastosta poistettujen tavaroiden arvo sekä varastoitujen tavaroiden kuluvan kauden toistuvat hävikit.

2.175

Varastoon lisätyt erät on arvotettava lisäämisajankohdan ja varastosta poistetut erät poistamisajankohdan hintoihin. Varastoon lisättyjen ja sieltä poistettujen erien kirjausajankohdan (sekä arvottamisen) on oltava yhdenmukainen muiden tuotetaloustoimien (tuotos ja välituotekäyttö) kirjausajankohdan (ja arvottamisen) kanssa.

2.176

Varastojen muutosten (jotka koostuvat valmiiden tuotteiden tai keskeneräisten töiden lisäyksistä ja poistoista sekä toistuvista hävikeistä) arvottamisessa on käytettävä perushintaa. Varastoitavien keskeneräisten töiden arvottamisessa käytettävä hinta olisi sen sijaan arvioitava soveltamalla jakson loppuun mennessä aiheutuneiden tuotannon kokonaiskustannusten osaa samankaltaisen valmiin tuotteen perushintaan. ►M6  Keskeneräisinä töinä kirjattavien lisäysten arvo voidaan vaihtoehtoisesti arvioida käyttämällä tuotantokustannusten arvoa, johon lisätään ennakoitua toimintaylijäämää tai (arvioitua) sekatuloa vastaava marginaali (ks. EKT 2010, kohdat 3.47 ja 3.48). ◄

2.177

►M6  EKT 2010 ◄ suosittelee varastoitavien ja varastosta poistettavien erien kirjaamiseksi investointikertymämenetelmää. Menetelmää ei kuitenkaan aina voida soveltaa, koska varastoitavista ja varastoista poistettavista eristä on vaikea saada tietoja. ►M6  EKT 2010 ◄ :ssä pyritään kuitenkin noudattamaan investointikertymämenetelmää, joten se suosittelee ”kvantitatiivista” menetelmää, jossa varastojen muutokset lasketaan tilinpitojakson alun ja lopun varastomäärien erotuksena. Erotus arvotetaan kyseisen jakson keskihintoihin. Menetelmää voidaan kuitenkin soveltaa vain, jos hinnat pysyvät vakaina tarkasteluajanjaksolla tai jos hinnat ja varastoidut tavaramäärät nousevat ja laskevat tasaisesti tilinpitojakson aikana.

2.178

”Kvantitatiivista menetelmää” ei voida soveltaa kasvinviljelytuotteisiin tuotantoprosessista sekä kysynnän ja tarjonnan rakenteesta johtuvan hintojen ja määrien vaihtelun vuoksi. ►M6  Tämä maatalouden erityisongelma myönnetään myös EKT 2010:ssä (ks. kohta 3.153 c). ◄

2.179

Olisi myös otettava huomioon, että kohdan 2.174 määritelmän mukainen varastojen muutos on vain eräs osatekijä varastojen arvon muutoksessa tilinpitojakson alun ja lopun välillä. Varastoitujen varojen aloitus- ja päätöstaseet nivoutuvat tilinpidossa toisiinsa seuraavasti:

2.180

Näitä nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita sekä volyymin muita muutoksia ( 32 ) ei tule sisällyttää tuotoksen mittaamiseen (ts. uudelleenarvotustilille), vaan ne on sisällytettävä varojen muiden muutosten tilille (ts. varojen volyymin muiden muutosten tilille).

2.181

Maatalouden taloustileillä varastojen muutoksen arvottaminen on vaikeinta kasvinviljelytuotteiden osalta. Nämä maataloustuotteet ovat itse asiassa kausituotteita, jotka varastoidaan vasta sadonkorjuun jälkeen ja joiden poistaminen varastosta ulottuu usealle sadonkorjuun jälkeiselle kuukaudelle ja jatkuu usein seuraavalle tilinpitovuodelle. Lisäksi näiden tuotteiden hinnat voivat vaihdella huomattavasti eri ajanjaksoina ja jopa samalla ajanjaksolla.

2.182

Eläinkannan muutosten arvottamisessa ei ole kovinkaan tärkeää se, onko eläimet kasvatettu samassa maassa syntymästään alkaen vai onko ne tuotu nuorina ulkomailta kasvatettaviksi ja lihotettaviksi. Silloin kun maatila ottaa haltuunsa tuodut eläimet ja jatkaa niiden kasvattamista kansallisalueella, eläimet ”kansallistetaan” ja sulautetaan näin osaksi kotimaista tuotosta.

2.183

Kun eläinkannan muutosta arvioidaan viiteajanjakson lopussa, on tärkeää erottaa varastoina käsiteltävät eläimet kiinteinä varoina käsiteltävistä eläimistä (ks. kohdat 2.140 ja 2.202). Perushintaisena arvona tulisi ensimmäisessä tapauksessa pitää tuotantokustannusten summaa, joka kattaa keskimääräisen eläimen tuotantokustannukset eri eläinluokilla sen elinajalta viitevuoteen asti (viitevuosi mukaan luettuna) ja johon on lisätty arvioitu toimintaylijäämä tai arvioitu sekatulo (ks. kohta 2.176). Jos eläin on alun perin tuotu kansallisalueelle, tuontiajankohdan ostajan hinnan voidaan katsoa edustavan kyseiseen ajankohtaan mennessä kertyneiden tuotantokustannusten summaa.

2.184

Koska eläinten hinnat kehittyvät yleensä tasaisesti, eläinten varastojen muutos on mahdollista arvottaa käyttämällä yksinkertaista arviomenetelmää, jossa ei oteta huomioon nimellisiä hallussapitovoittoja (hallussapitotappioilla vähennettynä). Menetelmässä kunkin eläinluokan tilikauden alun ja lopun välinen eläinkannan määrän muutos kerrotaan koko tilikauden kattavalla keskihinnalla.

2.185

Kausituotteet (ks. kohdat 2.178 ja 2.181) ovat tuotteita, joille kvantitatiivinen menetelmä ei ole hyvä investointikertymämenetelmän likimääräinen vastine, koska kausituotteiden hintojen ja määrien vaihtelu on epäsäännöllistä. Kvantitatiivisen menetelmän soveltaminen saattaisi johtaa siihen, että nimelliset hallussapitovoitot tai -tappiot sisällytetään varastojen muutosten laskentaan. Ratkaisuna voisi olla varastojen muutosten mittaaminen viiteajanjaksoa lyhyemmiltä jaksoilta (esimerkiksi neljännesvuosittain), joiden aikana hintakehitys ja määrien vaihtelut olisivat tasaisempia. Tämäntyyppisen menetelmän soveltaminen on kuitenkin usein hankalaa perustietojen puuttuessa.

2.186

Toinen kausituotteiden varastojen arvottamismenetelmä on tarkastella varastoitujen tavaroiden hintakehitystä. Tavaran hinta voi muuttua varastoinnin aikana ainakin kolmesta syystä (ks. SNA 2008, kohta 6.143):

2.187

Tuotteiden varastointihinnan ja varastosta poistamisen aikaisen hinnan välisen erotuksen tulisi heijastaa varastoinnin tuottamaa lisää tuotoksen arvoon (ks. SNA 2008, kohta 6.143), koska useita kuukausia sadonkorjuun jälkeen varastosta poistettavat tuotteet eroavat varastoiduista tuotteista taloudelliselta kannalta. Tämäntyyppistä tuotteiden arvonnousua ei tulisi katsoa nimelliseksi hallussapitovoitoksi.

2.188

Varastojen arvonmuutoksen eri osatekijöiden ja varastoitujen tuotteiden hinnanvaihteluun vaikuttavien eri tekijöiden vuoksi suositellaan kahden menetelmän käyttöä, etenkin koska hallussapitovoittoja ja -tappioita on vaikea rajata pois kausituotoksen arvottamisesta. Menetelmät eroavat toisistaan varastointitoiminnon tulkinnassa sekä siinä, milloin varastoitujen tavaroiden varastoinnista johtuva arvon muutos on kirjattava. Ensimmäinen menetelmä on vertailumenetelmä, jota on syytä soveltaa maatalouden kausituotteiden tuotoksen ja niiden varastomuutosten arvottamisessa. Toista menetelmää voidaan soveltaa erityistapauksissa (pääasiassa sellaisiin tuotteisiin, joiden hintakehitystä on vaikea ennustaa).

2.189

Vertailumenetelmässä varastojen muutos määritellään tietyn vuoden tuotoksen arvon ja saman vuoden myyntien (ja muun käytön) arvon väliseksi erotukseksi ( 33 ). Menetelmä perustuu oletukseen, jonka mukaan varastot ovat tyhjentyneet markkinointivuoden päättyessä (seuraavan kalenterivuoden ensimmäisen vuosipuoliskon loppuun mennessä). Satona korjattu kokonaistuotos arvotetaan menetelmässä suoraan vuonna t käyttämällä markkinointivuoden (t/t+1) painotettua keskihintaa ja vähentämällä näin arvotetusta kokonaistuotoksesta sadonkorjuuvuotta vastaavan kalenterivuoden t kokonaismyyntien (ja muun käytön) arvo ( 34 ) hintoihin, jotka ovat käytössä myyntien (tai muun käytön) ajankohtana.

2.190

Menetelmässä varastointitoimintoa pidetään siis tavaroiden hintaa varastoinnin aikana nostavana tekijänä, joten varastointitoiminto ja toiminnon vaikutus tuotteiden hintaan erotetaan menetelmässä toisistaan. Varastoinnista johtuva arvonnousu ”käytetään etukäteen”, koska se kohdennetaan vuoden t tuotokseen (toisin sanoen sadonkorjuuvuoden tuotokseen, vaikka myynnit jakautuisivat kahdelle kalenterivuodelle). Hintakehitys voidaan ennakoida melko varmasti, koska se on seurausta melko säännöllisistä ja helposti ennustettavista muutoksista (ks. kohta 2.186).

2.191

Vertailumenetelmän soveltamisen ansiosta voidaan minimoida nimellisten hallussapitovoittojen ja -tappioiden sisältyminen tuotoksen mittaukseen. Menetelmän avulla voidaan varmistaa, että tuotoksen arvo ja määrä lasketaan yhdenmukaisella tavalla ja ettei tuotosta tarvitse kirjata keskeneräisten töiden perusteella (jolloin tarvitaan tietoja varastojen määristä ja hinnoista kalenterivuoden alussa ja lopussa). Menetelmä myös helpottaa tilien laatimista kiinteisiin hintoihin.

2.192

Toista menetelmää suositellaan käytettäväksi sellaisissa erityistapauksissa, joissa tuotteiden hinnat ovat vaikeasti ennustettavissa (kuten hedelmien, vihannesten, perunoiden ja oliiviöljyn), ja joissa maatiloilla varastoidut tuotemäärät ovat taloudellisesti merkittäviä. Nimellisiä hallussapitovoittoja ja -tappioita ei tässä menetelmässä rajata yhtä tiukasti pois tuotosta laskettaessa kuin menetelmäsuosituksessa, ja varastointitoimintoa pidetään siinä tuotantoprosessin ajallisena jatkeena. Varastoitujen tuotteiden hinnannousut otetaan huomioon viiveellä ja kohdennetaan sille vuodelle, jona tuotteet varastoidaan.

2.193

Tämän toisen menetelmän mukaan kausituotteiden tuotos saadaan suoraan laskemalla yhteen myynnit, muu käyttö ja varastojen muutokset. Varastojen muutokset arvioidaan arvottamalla tilikauden alun ja lopun varastot niiden käypiin hintoihin.

2.194

On syytä huomata, että nämä kaksi menetelmää poikkeavat toisistaan varastojen muutosten mittaamisessa mutta eivät myyntien arvottamisessa (myynnit arvotetaan varastosta poistumisen ajankohdan perushintoihin).

2.195

Viini on tuote, joka yleensä varastoidaan useiksi vuosiksi kypsymään. Viinin laatu muuttuu varastoinnin aikana. Viinin varastointia maatilalla voidaan pitää viinin valmistusprosessin jatkeena, sillä varastosta poistuva viini on erilaista kuin varastoitava viini. Varastoitua viiniä on siis syytä pitää keskeneräisenä työnä ja todettua arvonnousua tuotoksen lisäyksenä, jota mitataan ajan myötä jatkuvasti.

2.196

Viinin arvon muutos voi johtua kolmesta tekijästä: laadun muutoksesta, tarjonnan ja kysynnän rakenteen muutoksista (toisin sanoen nuorten ja kypsyneiden viinien välisistä suhteellisista hinnoista) ja yleisestä hintojen noususta. Kahdesta ensimmäisestä tekijästä johtuvat viinin arvon muutokset on otettava huomioon tuotoksen laskennassa, kun taas yleisestä viinin hintojen noususta johtuvan viinin hinnannousun ei pitäisi heijastua tuotannon arvoon, vaan sitä olisi käsiteltävä hallussapitovoittona (joka kirjataan uudelleenarvotustilille).

2.197

Viinin arvon nousu olisi kirjattava tuotoksen arvoon säännöllisesti koko viinin kypsymisprosessin ajan. Tätä varten vaaditaan kuitenkin paljon viinivarastoja koskevaa rakennetietoa, joka perustuu viinin tuotantovuosiin, laatuun, tuotantoalueeseen ja eri viinien hintakehitykseen. Koska näitä tietoja ei yleensä ole saatavilla jäsenvaltioissa, on kehitetty kaksi käytännön menetelmää, joiden avulla viinin kypsymisen aikaansaama viinin arvonnousu voidaan likimain arvioida maatalouden taloustileillä. Vaikka menetelmät eivät ole käsitteiltään kovin täsmällisiä, niitä voidaan silti nykytilanteessa pitää hyväksyttävinä, kun otetaan huomioon tietojen saatavuus. Kunkin jäsenvaltion valinta on riippuvainen sen viininvalmistusteollisuuden rakenteesta ja tilastojärjestelmästä.

2.198

Viinin kypsymisen aikaansaaman arvonnousun huomioon ottaminen ennalta: Ensimmäisessä menetelmässä tuottajan varastoihin kypsymään tuleva uusi viinierä arvotetaan käyttämällä jälkimmäisellä vuosipuoliskolla todettuja kypsyneiden viinien myyntihintoja. Odotettavissa oleva arvonnousu siis ennakoidaan satovuoden tuotoksessa. Arvonnousu on vain osittaista, koska viinejä ei arvoteta niiden todelliseen myyntihintaan, vaan muiden samantyyppisten mutta kypsyneempien viinien hintaan. Varastoon kypsymään tulevien viinierien arvottamisessa käytetyn hinnan ja niiden todellisen myyntihinnan erotusta ei kirjata tuotoksen arvoon, koska se tulkitaan hallussapitovoitoksi (erotukseen sisältyy inflaatiovaikutuksia). Koska menetelmässä ei tehdä eroa varastoitujen tai myytyjen viinien satovuosien välillä, laatuviinimarkkinoiden oletetaan olevan yhtenäiset eriikäisten viinien osalta.

2.199

Viinin kypsymisen huomioon ottaminen viipeellä: Toisessa menetelmässä varastoitavat viinierät arvotetaan rypäleiden korjuuajankohtana voimassa olevaan ”kypsymättömien” viinien hintaan ja lisäys (toisin sanoen kypsymisestä johtuva hinnannousu, johon ei sisälly yleisen hintakehityksen vaikutusta viinin hintaan) kirjataan keskeneräisiin töihin vasta kypsyneen viinin myyntihetkellä. Koska myynnit arvotetaan vuoden keskihintaan, satovuoden ja myyntivuoden välinen arvonnousu kirjataan kokonaisuudessaan myyntivuoden tuotokseen (ei siis useammalle ajanjaksolle jaettuna). Menetelmä edellyttää enemmän tietoja viinivarastojen rakenteesta, koska siinä oletetaan, että varastojen jakauma (ja varastosta poistuvien tuotteiden määrä) tiedetään joka satovuodelta. Menetelmän avulla voidaan kuitenkin saada tarkempi käsitys eri vuosikertojen myynneistä ja varastoista.

2.200

Kumpikaan edellä kuvatuista käytännön menetelmistä ei salli viinin kypsymisestä johtuvan arvonnousun jakamista ajan suhteen, sillä toinen niistä kirjaa arvonnousun ennakolta ja toinen viipeellä. Epäkohtaa voidaan kuitenkin pitää melko pienenä molemmissa tapauksissa, jos kypsyneen viinin tuotannossa oletetaan olevan tiettyä ajallista vakautta. Ensimmäinen menetelmä on suositeltavampi silloin, kun viinin keskimääräinen kypsymisajanjakso on lyhyt.

2.201

Kuten kohdissa 2.140 ja 2.151 on mainittu, eläinmäärien muutokset (maataloustilastollisiin tarkoituksiin) kirjataan eläintyypin mukaan joko kiinteän pääoman bruttomuodostuksena tai varastojen muutoksena.

a)

b)

1.   Kiinteinä varoina käsiteltävät eläimet:

2.   Varastoina käsiteltävät eläimet:

3.   Noudatettava käytäntö:

c)

d)

3.037

Seuraavat tavanomaisen alv-järjestelmän käsitteet ovat käytössä myös vakiokantajärjestelmissä:

3.038

►M6  EKT 2010:n, ks. kohta 4.17, säännöksiin sisältyy vain yksi arvonlisäveron kirjausmenetelmä. ◄ Kyseessä on ”nettoutukseen” perustuva menetelmä, jossa tuotoksen ja panosten hinnat kirjataan ilman vähennyskelpoista arvonlisäveroa.

3.039

Verolainsäädännössä arvonlisäveroa pidetään tuottajien kannalta väliaikaisena eränä, sillä tuottajan omista ostoistaan maksama vähennyskelpoinen alv ei edusta todellista kustannustekijää tuottajan laskelmissa, vaan sitä voidaan pitää sen alv:n ennakkomaksuna, joka tuottajan on laskettava omasta liikevaihdostaan, joten tuottaja maksaa veroviranomaisille vain erotuksen. Koska tuotteesta kannettavan alv:n maksajana on yleensä tuotteen loppukäyttäjä, tuotteen valmistaja (yhdessä tarvittavien välituotteiden tuottajien kanssa) toimii itse asiassa veronkannon asiamiehenä. Päinvastaisessa tapauksessa, jossa tuottajalla ei ole mahdollisuutta vähentää (tai saada takaisin) ostoista maksamiaan veroja (vähennyskelvoton alv.), arvonlisäveroa olisi pidettävä kustannustekijänä.

3.040

Tavanomaiseen alv-järjestelmään kuuluville maanviljelijöille ei aiheudu kirjanpito-ongelmia. Myydyistä tai muulla tavoin luovutetuista tuotteista laskutettua arvonlisäveroa ei oteta huomioon maatalouden taloustileillä eikä sitä sisällytetä lopputuotoksen arvottamisessa käytettyihin hintoihin. Vähennyskelpoista arvonlisäveroa, joka maksetaan välituotekäyttöön sisältyvien tuotteiden sekä kiinteiden pääomatavaroiden ostoista, ei myöskään sisällytetä maatalouden taloustileillä menojen laskennassa käytettyihin hintoihin.

3.041

Kirjanpito-ongelmia ilmenee sen sijaan vakiokantajärjestelmään kuuluvilla maatiloilla (ks. kohta 3.035 ja sitä seuraavat kohdat). Kuten on ilmeistä, eri maatiloille myönnetty palautus on vain harvoin täsmälleen saman suuruinen kuin alv., jonka ne ovat maksaneet ostoistaan. Vakiokantajärjestelmissä alv kirjataan samalla tavoin kuin tavanomaisessa järjestelmässä, toisin sanoen lopputuotoksen eri osatekijät kirjataan ilman arvonlisäveroa ja välituotekäytön sekä kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osatekijät ilman vähennyskelpoista arvonlisäveroa.

Vakiokantajärjestelmissä maanviljelijöille myönnetyn vakiokantaan perustuvan korvauksen ja sen alv:n, joka olisi voitu vähentää tavanomaisessa alv-järjestelmässä, välinen ero johtaa alv:n yli- tai alikorvaukseen. Kaikki yli- ja alikorvaukset on kirjattava erikseen maatalouden taloustileille.

3.042

Alv:n yli- tai alikorvausten kirjaamiskäytäntö on vakiokantajärjestelmissä seuraava:

”Ostoista suoritetulla alv:lla” tarkoitetaan alv:a, jonka vakiokantajärjestelmään kuuluvat maanviljelijät olisivat voineet vähentää tavanomaisessa alv-järjestelmässä.

3.043

Tämän kirjauskäytännön etuna on se, että se edistää maatalouden tuotoksen, välituotekäytön ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksen yhdenmukaista käsittelyä, joka ei ole riippuvainen maanviljelijöihin sovellettavasta alv-järjestelmästä. Lisäksi se edesauttaa alv:n yli- tai alikorvauksen symmetristä käsittelyä suhteessa perushintaiseen bruttoarvonlisäykseen, minkä ansiosta tämä bruttoarvonlisäys voidaan laskea alv-järjestelmästä riippumatta. Tämä puolestaan parantaa jäsenvaltioiden maatalouden taloustilien yhdenmukaisuutta ja vertailukelpoisuutta (ks. kohta 3.033).