This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02003L0087-20230605
Directive 2003/87/EC of the European Parliament and of the Council of 13 October 2003 establishing a system for greenhouse gas emission allowance trading within the Union and amending Council Directive 96/61/EC (Text with EEA relevance)Text with EEA relevance
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
02003L0087 — FI — 05.06.2023 — 015.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta ►M9 unionissa ◄ ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 275 25.10.2003, s. 32) |
Muutettu:
Muutettu:
|
L 112 |
21 |
24.4.2012 |
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2003/87/EY,
annettu 13 päivänä lokakuuta 2003,
kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta ►M9 unionissa ◄ ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
I
LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Kohde
Tällä direktiivillä perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä ►M9 unionissa ◄ (jäljempänä ’ ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmä ◄ ’) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti.
Lisäksi tässä direktiivissä säädetään kasvihuonekaasujen päästövähennysten lisäämisestä siten, että voidaan auttaa saavuttamaan vähennysten tasot, joita pidetään tieteellisesti välttämättöminä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi. Se edistää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 ( 1 ) vahvistettujen unionin ilmastoneutraaliustavoitteen ja sen ilmastotavoitteiden ja siten Pariisin sopimuksen ( 2 ) tavoitteiden saavuttamista.
Tässä direktiivissä annetaan myös säännökset, jotka koskevat sellaisen tiukemman, 20 prosenttia ylittävän ►M9 unionin ◄ vähennyssitoumuksen arviointia ja täytäntöönpanoa, jota sovelletaan ►M9 unionin ◄ hyväksyttyä kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, joka johtaa 9 artiklassa vaadittuja suurempiin kasvihuonekaasujen päästöjen päästövähennyksiin, kuten ilmenee maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymästä 30 prosentin sitoumuksesta.
2 artikla
Soveltamisala
3 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
’päästöoikeudella’ ainoastaan tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi määritettyä ja tämän direktiivin säännösten mukaisesti siirrettävissä olevaa oikeutta päästää ympäristöön yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä tiettynä ajanjaksona;
’päästöillä’ jonkin laitoksen lähteistä päästettyjä kasvihuonekaasuja, liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan käytettävästä ilma-aluksesta tai liitteessä I tarkoitettuun meriliikennetoimintaan käytettävistä aluksista päästettyjä tiettyjä tähän toimintaan liittyviä kaasuja tai liitteessä III lueteltuihin toimintoihin liittyviä päästettyjä kasvihuonekaasuja;
’kasvihuonekaasuilla’ liitteessä II lueteltuja kaasuja ja muita ilmakehän sekä luonnollisia että ihmisen toiminnan aiheuttamia kaasumaisia ainesosia, jotka ottavat vastaan ja lähettävät edelleen infrapunasäteilyä;
’kasvihuonekaasujen päästöluvalla’ 5, 6 ja 30 b artiklan mukaisesti myönnettyä lupaa;
’laitoksella’ kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää toimintaa, joka on teknisesti yhteydessä laitoksella suoritettuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;
’toiminnanharjoittajalla’ henkilöä, joka käyttää tai valvoo laitosta, taikka, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, henkilöä, jolle on annettu taloudellinen päätäntävalta laitoksen teknisessä toiminnassa;
’henkilöllä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;
’uudella osallistujalla’ yhtä tai useampaa liitteessä I lueteltua toimintaa harjoittavaa laitosta, joka on saanut kasvihuonekaasujen päästöluvan ensimmäisen kerran kaudella, joka alkaa kolme kuukautta ennen 11 artiklan 1 kohdan mukaisen luettelon toimittamisen määräaikaa, ja päättyy kolme kuukautta ennen kyseisen artiklan mukaisen seuraavan luettelon toimittamisen määräaikaa;
’yleisöllä’ yhtä tai useampaa henkilöä ja kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti henkilöiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;
’hiilidioksiditonnia vastaavalla määrällä’ tai ’hiilidioksidiekvivalenttitonnilla’ yhtä tonnia hiilidioksidia (CO2) tai minkä tahansa muun liitteessä II luetellun kasvihuonekaasun määrää, jolla on vastaava vaikutus maapallon lämpenemiseen;
’liitteen I osapuolella’ ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) liitteessä I mainittua osapuolta, joka on ratifioinut Kioton pöytäkirjan sen 1 artiklan 7 kohdassa määrätyllä tavalla;
’hanketoiminnalla’ hanketoimintaa, jonka yksi tai useampi liitteen I osapuoli on hyväksynyt Kioton pöytäkirjan 6 tai 12 artiklan ja UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti;
’päästövähennysyksiköllä’ yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 6 artiklan ja UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti;
’sertifioidulla päästövähennyksellä’ yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 12 artiklan ja UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti;
’ilma-aluksen käyttäjällä’ henkilöä, joka käyttää ilma-alusta sen suorittaessa liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa, tai jos kyseinen henkilö ei ole tiedossa tai ilma-aluksen omistaja ei ole yksilöinyt käyttäjää, ilma-aluksen omistajaa;
’kaupallisen lentoliikenteen harjoittajalla’ toiminnanharjoittajaa, joka tarjoaa korvausta vastaan säännöllisiä tai muita kuin säännöllisiä lentoliikennepalveluja matkustajien, rahdin tai postin kuljettamiseksi;
’hallinnoivalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka on 18 a artiklan mukaisesti vastuussa ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmän ◄ hallinnoinnista tietyn ilma-aluksen käyttäjän osalta;
’ilmailusta aiheutuvilla päästöillä’ kaikkien liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan kuuluvien, jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentopaikalta lähtevien tai tällaiselle lentopaikalle kolmannesta maasta saapuvien lentojen päästöjä;
’ilmailun aiemmilla päästöillä’ liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan käytettävien ilma-alusten vuosien 2004, 2005 ja 2006 keskimääräisiä vuotuisia päästöjä;
’poltolla’ polttoaineiden hapetusta riippumatta tavasta, jolla tällä prosessilla tuotettua lämpöä, sähköä tai mekaanista energiaa käytetään, ja muuta tähän välittömästi liittyvää toimintaa, mukaan luettuna savukaasun puhdistus;
▼M15 —————
’ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksilla’ liitteessä I lueteltua ilmailutoimintaa harjoittavasta ilma-aluksesta polttoaineen polton aikana ilmaan päästettyjen typen oksidien (NOx), nokihiukkasten ja hapettuneiden rikkilajien ilmastoon kohdistuvia vaikutuksia sekä vesihöyryn vaikutuksia, mukaan lukien tiivistymisvanat;
’laivayhtiöllä’ laivan omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten liikenteen harjoittajaa tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista ja joka on vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 336/2006 ( 4 ) liitteessä I vahvistetusta alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevasta kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut;
’matkalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 ( 5 ) 3 artiklan c alakohdassa määriteltyä matkaa;
’laivayhtiöstä vastaavalla hallinnointiviranomaisella’ viranomaista, joka vastaa EU:n päästökauppajärjestelmän hallinnoinnista laivayhtiön osalta 3 g f artiklan mukaisesti;
’käyntisatamalla’ satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan lastia taikka päästämään matkustajat alukseen tai aluksesta, tai satamaa, jossa offshore-alus pysähtyy vaihtamaan miehistön, siten, että lukuun ei oteta pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muita varastoja, vaihtaa muun aluksen kuin offshore-aluksen miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta tai sen laitteita taikka molempia, pysähdyksiä satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvia siirtoja aluksesta toiseen, pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi, eikä konttialusten pysähdyksiä lähialueilla sijaitsevassa konttien jälleenlaivaussatamassa, joka on merkitty 3 g a artiklan 2 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä olevaan luetteloon;
'risteilymatkustaja-aluksella' matkustaja-alusta, jossa ei ole lastikantta ja joka on suunniteltu yksinomaan matkustajien kaupalliseen kuljettamiseen merimatkalla yömajoituksessa;
’hinnanerosopimuksella’ komission ja tarjouskilpailumekanismilla, kuten huutokaupalla, valitun vähähiilisen tai hiilettömän tuotteen tuottajan välistä sopimusta, jonka mukaan tuottaja saa innovaatiorahastosta tukea ja joka kattaa voittaneen hinnan (toteutushinnan) ja tuotetun vähähiilisen tai hiilettömän tuotteen hinnasta johdetun viitehinnan, läheisen korvaavan tuotteen markkinahinnan tai näiden kahden yhdistelmän välisen erotuksen;
’hiilen hinnanerosopimuksella’ komission ja tarjouskilpailumekanismilla, kuten huutokaupalla, valitun vähähiilisen tai hiilettömän tuotteen tuottajan välistä sopimusta, jonka mukaan tuottaja saa innovaatiorahastosta tukea ja joka kattaa voittaneen hinnan, eli toteutushinnan, ja päästöoikeuksien keskihinnasta johdetun viitehinnan välisen erotuksen;
’kiinteän preemion sopimuksella’ komission ja tarjouskilpailumekanismilla, kuten huutokaupalla, valitun vähähiilisen tai hiilettömän tuotteen tuottajan välistä sopimusta, jonka mukaan tuottaja saa tukea kiinteän määrän tuotettua tuoteyksikköä kohti;
’säännellyllä yhteisöllä’ IV a luvun soveltamiseksi luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, polttoaineiden loppukuluttajia lukuun ottamatta, joka harjoittaa liitteessä III tarkoitettua toimintaa ja joka kuuluu johonkin seuraavista luokista:
jos polttoaine kulkee neuvoston direktiivin (EU) 2020/262 ( 6 ) 3 artiklan 11 alakohdassa määritellyn verottoman varaston kautta, mainitun direktiivin 3 artiklan 1 alakohdassa määritelty valtuutettu varastonpitäjä, joka on mainitun direktiivin 7 artiklan nojalla velvollinen maksamaan valmisteverosaatavan;
jos tämän alakohdan i alakohtaa ei voida soveltaa, mikä tahansa muu henkilö, joka on direktiivin (EU) 2020/262 7 artiklan tai neuvoston direktiivin 2003/96/EY ( 7 ) 21 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla velvollinen maksamaan valmisteverosaatavan tämän direktiivin IV a luvun soveltamisalaan kuuluvien polttoaineiden osalta;
jos tämän alakohdan i ja ii alakohtaa ei voida soveltaa, mikä tahansa muu henkilö, joka jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä valmisteverovelvollisuutta varten, mukaan lukien direktiivin 2003/96/EY 21 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetut valmisteverosta vapautetut henkilöt;
jos i, ii ja iii alakohtaa ei voida soveltaa tai jos useampi henkilö on yhteisvastuussa saman valmisteveron maksamisesta, mikä tahansa muu jäsenvaltion nimeämä henkilö;
’polttoaineella’ tämän direktiivin IV a luvun soveltamiseksi mitä tahansa direktiivin 2003/96/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua energiatuotetta, mukaan lukien mainitun direktiivin liitteessä I olevissa taulukoissa A ja C luetellut polttoaineet, sekä kaikkia muita mainitun direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tai joita tarjotaan myytäväksi tai käytetään moottoripolttoaineena tai lämmityspolttoaineena, myös sähkön tuotantoon;
’kulutukseen luovutuksella’ tämän direktiivin IV a luvun soveltamiseksi direktiivin (EU) 2020/262 6 artiklan 3 kohdassa määriteltyä kulutukseen luovutusta;
’kaasun TTF-hinnalla’ IV a luvun soveltamiseksi sen seuraavan kuukauden kaasufutuurisopimuksen hintaa, jolla käydään kauppaa Gasunie Transport Services B.V.:n ylläpitämässä virtuaalisessa Title Transfer Facility (TTF) -kauppapaikassa;
’Brent-raakaöljyn hinnalla’ IV a luvun soveltamiseksi raakaöljyn futuurien kuukausihintaa, jota käytetään öljyhankintojen vertailuhintana.
II
LUKU
ILMAILU JA MERILIIKENNE
3 a artikla
Soveltamisala
Jäljempänä olevia 3 b–3 g artiklaa sovelletaan liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan liittyvien päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen. Jäljempänä olevia 3 g a–3 g g artiklaa sovelletaan liitteessä I tarkoitettuun meriliikennetoimintaan.
3 b artikla
Ilmailutoiminta
Komissio laatii viimeistään 2 päivänä elokuuta 2009 ►M9 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä ◄ noudattaen suuntaviivat, jotka koskevat liitteessä I tarkoitetun ilmailutoiminnan yksityiskohtaista tulkintaa.
3 c artikla
Ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärä
▼M14 —————
Jäsenvaltioiden on jaettava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla varatut päästöoikeudet siten, että voidaan kattaa osittain tai kokonaan fossiilisen lentopetrolin käytön ja asiaankuuluvien hyväksyttävien lentopolttoaineiden käytön välinen hintaero, ottaen huomioon hiilen hintaan ja fossiilisten polttoaineiden yhdenmukaistettuihin vähimmäisverotasoihin perustuvat kannustimet. Kyseistä hintaeroa laskiessaan komissio ottaa huomioon Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamista kestävälle lentoliikenteelle koskevan asetuksen mukaisesti julkaiseman teknisen raportin. Jäsenvaltioiden on varmistettava tämän kohdan mukaisen rahoituksen näkyvyys tämän direktiivin 30 m artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimuksia vastaavalla tavalla.
Tämän kohdan mukaisesti jaettavilla päästöoikeuksilla katetaan
70 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin sekä sellaisten uusiutuvista lähteistä peräisin olevan vedyn ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 ( 9 ) 2 artiklan toisen kohdan 34 alakohdassa määriteltyjen kehittyneiden biopolttoaineiden käytön välillä, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla hyväksytyn täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;
95 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja sellaisten direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten, ilmailussa käytettävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käytön välillä, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai tämän direktiivin 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti;
100 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja minkä tahansa sellaisen hyväksyttävän lentopolttoaineen käytön välillä, joka ei ole peräisin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan kuuluvista fossiilisista polttoaineista, lentoasemilla, jotka sijaitsevat pinta-alaltaan alle 10 000 km2:n saarilla ja joilla ei ole tie- tai raideyhteyttä mantereeseen, lentoasemilla, jotka eivät ole riittävän suuria, jotta ne voitaisiin määritellä unionin lentoasemiksi tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamista kestävälle lentoliikenteelle koskevan asetuksen mukaisesti, ja syrjäisimmillä alueilla sijaitsevilla lentoasemilla;
muissa kuin a, b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 50 prosenttia jäljellä olevasta hintaerosta fossiilisen lentopetrolin ja sellaisen hyväksyttävän lentopolttoaineen käytön välillä, jotka eivät ole peräisin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisalaan kuuluvista fossiilisista polttoaineista.
Tämän kohdan mukaisten päästöoikeuksien jakamisessa voidaan ottaa huomioon muista kansallisen tason järjestelmistä mahdollisesti saatava tuki.
Kaupalliset ilma-alusten käyttäjät voivat vuosittain hakea jaettavia päästöoikeuksia tässä kohdassa tarkoitetun kunkin hyväksyttävän lentopolttoaineen sellaisen määrän perusteella, joka on käytetty lennoilla, joiden osalta päästöoikeudet on palautettava 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti 1 päivän tammikuuta 2024 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana, lukuun ottamatta lentoja, joiden osalta kyseinen vaatimus katsotaan täytetyksi 28 a artiklan 1 kohdan nojalla. Jos jonakin vuonna tällaisten polttoaineiden käytöstä myönnettävien päästöoikeuksien kysyntä on suurempi kuin päästöoikeuksien saatavuus, päästöoikeuksien määrää on vähennettävä yhdenmukaisesti kaikkien niiden ilma-alusten käyttäjien osalta, joille päästöoikeuksia tuona vuonna jaetaan.
Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä vuosittain edellisen vuoden yksityiskohtaiset tiedot fossiilisen lentopetrolin ja asiaankuuluvien hyväksyttävien lentopolttoaineiden välisestä keskimääräisestä hintaerosta ottaen huomioon hiilen hintaan ja fossiilisten polttoaineiden yhdenmukaistettuihin vähimmäisverotasoihin perustuvat kannustimet.
Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla yksityiskohtaiset säännöt tämän kohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitetun hintaeron vuotuiselle laskemiselle, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa yksilöityjen polttoaineiden käytöstä myönnettävien päästöoikeuksien jakamiselle sekä 14 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyn täytäntöönpanosäädöksen nojalla raportoidun polttoaineiden käytön johdosta säästettyjen kasvihuonekaasupäästöjen laskemiselle ja hiilen hintaan ja fossiilisten polttoaineiden yhdenmukaistettuihin vähimmäisverotasoihin perustuvien kannustinten huomioon ottamista koskevien järjestelyjen vahvistamiselle.
Komissio toteuttaa 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä arvioinnin tämän kohdan soveltamisesta ja toimittaa kyseisen arvioinnin tulokset oikea-aikaisesti kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotus päästöoikeuksien ajallisesti rajoitetun enimmäismäärän jakamisesta 31 päivään joulukuuta 2034 saakka, jotta voidaan edelleen tarjota kannustimia tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa yksilöityjen polttoaineiden käyttöön, erityisesti sellaisten direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten, ilmailussa käytettävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden käyttöön, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tai 14 artiklan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti.
Komissio arvioi 1 päivästä tammikuuta 2028 tämän kohdan soveltamista vuosikertomuksessa, joka sen on annettava 10 artiklan 5 kohdan nojalla.
3 d artikla
Ilmailun päästöoikeuksien jakomenettely huutokaupalla
Tammikuun 1 päivästä 2026 on myytävä huutokaupalla koko se päästöoikeuksien määrä, jonka perusteella päästöoikeuksia olisi jaettu maksutta kyseisenä vuonna, lukuun ottamatta 3 c artiklan 6 kohdassa ja 10 a artiklan 8 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua päästöoikeuksien määrää.
▼M14 —————
▼M14 —————
3 g artikla
Tarkkailu- ja raportointisuunnitelmat
Hallinnoivan jäsenvaltion on varmistettava, että kukin ilma-aluksen käyttäjä toimittaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelman, jossa esitetään toimenpiteitä päästöjen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi, ja että toimivaltainen viranomainen hyväksyy tällaiset suunnitelmat 14 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.
3 g a artikla
Soveltaminen meriliikennetoimintaan
Kyseisissä täytäntöönpanosäädöksissä luetellaan satama lähialueilla sijaitsevana konttien jälleenlaivaussatamana, jossa konttien jälleenlaivausosuus TEU-yksiköiden (Twenty-foot Equivalent Unit) määränä mitattuna ylittää 65 prosenttia kyseisen sataman konttiliikenteen kokonaismäärästä viimeisimmältä 12 kuukauden jaksolta, jolta asiaankuuluvat tiedot ovat saatavilla, ja jos kyseinen satama sijaitsee unionin ulkopuolella mutta alle 300 meripeninkulman päässä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta. Tämän kohdan soveltamiseksi kontteja pidetään jälleenlaivattuina, kun ne puretaan aluksesta satamaan yksinomaan niiden lastaamiseksi toiseen alukseen. Komission ensimmäisen alakohdan nojalla vahvistamaan luetteloon eivät sisälly sellaiset kolmannessa maassa sijaitsevat satamat, joihin kyseinen kolmas maa tosiasiallisesti soveltaa tätä direktiiviä vastaavia toimenpiteitä.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Joulukuun 31 päivään 2030 saakka osa päästöoikeuksista osoitetaan jäsenvaltioille, joiden vastuulla oleva osuus laivayhtiöistä olisi 3 g f artiklan nojalla ollut niiden kunkin vuoden 2020 väestöön suhteutettuna ja vuosien 2018–2020 saatavilla olevien tietojen pohjalta enemmän kuin 15 laivayhtiötä miljoonaa asukasta kohti. Päästöoikeuksien määrän on vastattava 3,5:tä prosenttia päästöoikeuksien lisämäärästä, joka johtuu 9 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetun meriliikenteen päästökaton korottamisesta asianomaisena vuonna. Vuosien 2024 ja 2025 osalta päästöoikeuksien määrä kerrotaan lisäksi prosenttiosuuksilla, joita sovelletaan asianomaiseen vuoteen 3 g b artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdan mukaisesti. Tämän päästöoikeuksien osuuden huutokaupasta saatavat tulot olisi käytettävä 10 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa meriliikenteen osalta tarkoitettuihin tarkoituksiin sekä f ja i alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin. Päästöoikeuksien määrästä 50 prosenttia jaetaan asianomaisten jäsenvaltioiden kesken niiden vastuulla olevien laivayhtiöiden osuuden perusteella ja loput jaetaan tasaosuuksina niiden kesken.
3 g b artikla
Meriliikenteen vaatimusten asteittainen soveltaminen
Laivayhtiöt ovat velvollisia palauttamaan päästöoikeuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:
40 prosenttia vuodelta 2024 raportoiduista todennetuista päästöistä, joihin sovellettaisiin 12 artiklan mukaisia palautusvaatimuksia;
70 prosenttia vuodelta 2025 raportoiduista todennetuista päästöistä, joihin sovellettaisiin 12 artiklan mukaisia palautusvaatimuksia;
100 prosenttia vuodelta 2026 ja kultakin sen jälkeiseltä vuodelta raportoiduista todennetuista päästöistä 12 artiklan mukaisesti.
Jos palautettujen päästöoikeuksien määrä on vuosina 2024 ja 2025 pienempi kuin meriliikenteen päästöt, kun todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välinen erotus on todettu kunkin vuoden osalta, on erotusta vastaava määrä päästöoikeuksia mitätöitävä, eikä huutokaupattava 10 artiklan mukaisesti.
3 g c artikla
Säännökset EU:n päästökauppajärjestelmän kustannusten siirtämisestä laivayhtiöltä toiselle taholle
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kun lopullinen vastuu polttoaineen hankkimisesta tai aluksen käytöstä tai molemmat ovat sopimusjärjestelyn nojalla muulla taholla kuin laivayhtiöllä, laivayhtiöllä on oikeus saada kyseiseltä taholta korvaus kustannuksista, jotka aiheutuvat päästöoikeuksien palauttamisesta.
Tässä artiklassa ’aluksen käytöllä’ tarkoitetaan aluksen kuljettamasta lastista tai aluksen reitistä ja nopeudesta päättämistä. Laivayhtiölle jää vastuu päästöoikeuksien palauttamisesta 3 g b ja 12 artiklan edellyttämällä tavalla sekä niiden kansallisten säännösten yleisestä noudattamisesta, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vastuulla olevat laivayhtiöt täyttävät 3 g b ja 12 artiklan päästöoikeuksien palauttamista koskevat velvoitteensa riippumatta siitä, että sellaisilla laivayhtiöillä on oikeus saada kaupallisilta toimijoilta korvaus kustannuksista, joita palauttamisesta aiheutuu.
3 g d artikla
Meriliikenteen päästöjen tarkkailu ja raportointi
Tämän direktiivin liitteessä I tarkoitetun meriliikennetoiminnan päästöjen osalta laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen on varmistettava, että sen vastuulla oleva laivayhtiö tarkkailee asiaankuuluvia parametreja ja raportoi niistä raportointikauden aikana ja toimittaa sille yhtiötason yhdistetyt päästötiedot asetuksen (EU) 2015/757 II luvun mukaisesti.
3 g e artikla
Meriliikenteen päästöjen todentamista ja akkreditointia koskevat säännöt
Laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen on varmistettava, että laivayhtiön tämän direktiivin 3 g d artiklan mukaisesti toimittamien laivayhtiötason yhdistettyjen päästötietojen raportoiminen todennetaan asetuksen (EU) 2015/757 III luvussa vahvistettujen todentamis- ja akkreditointisääntöjen mukaisesti.
3 g f artikla
Laivayhtiöstä vastaava hallinnointiviranomainen
Laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen on oltava
jäsenvaltiossa rekisteröidyn laivayhtiön tapauksessa se jäsenvaltio, jossa laivayhtiö on rekisteröity;
sellaisen laivayhtiön tapauksessa, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, se jäsenvaltio, johon on kohdistunut suurin arvioitu määrä kyseisen laivayhtiön neljänä edeltävänä tarkkailuvuonna tekemien 3 g a artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvien matkojen satamakäynneistä;
sellaisen laivayhtiön tapauksessa, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa ja joka ei ole suorittanut mitään 3 g a artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvaa matkaa neljänä edeltävänä tarkkailuvuonna, se jäsenvaltio, josta laivayhtiön alus on aloittanut tai johon se on päättänyt ensimmäisen kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluvan matkansa.
Komissio vahvistaa parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella täytäntöönpanosäädöksillä
ennen 1 päivää helmikuuta 2024 luettelon laivayhtiöistä, jotka harjoittivat liitteessä I lueteltua 3 g a artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvaa meriliikennetoimintaa 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen, ja yksilöi kunkin laivayhtiönhallinnointiviranomaisen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti;
ennen 1 päivää helmikuuta 2026 ja sen jälkeen joka toinen vuosi päivitetyn luettelon jäsenvaltiossa rekisteröityjen laivayhtiöiden siirtämiseksi toisen laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen vastuulle, jos ne ovat vaihtaneet rekisteröintijäsenvaltiota unionissa, tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tai sellaisten laivayhtiöiden sisällyttämiseksi, jotka ovat myöhemmin harjoittaneet liitteessä I lueteltua 3 g a artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvaa meriliikennetoimintaa, tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti; ja
ennen 1 päivää helmikuuta 2028 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi päivitetyn luettelon sellaisten laivayhtiöiden siirtämiseksi toisen laivayhtiöstä vastaavan hallinnointiviranomaisen vastuulle, joita ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.
3 g g artikla
Raportointi ja uudelleentarkastelu
Komissio antaa tätä varten Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 18 kuukauden kuluessa tällaisen maailmanlaajuisen markkinaehtoisen toimenpiteen hyväksymisestä ja ennen kuin se otetaan käyttöön. Komissio tarkastelee kertomuksessa maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä seuraavien seikkojen osalta:
sen kunnianhimon taso Pariisin sopimuksen tavoitteiden valossa;
sen yleinen tinkimättömyys ympäristön kannalta, myös verrattuna tämän direktiivin meriliikennettä koskeviin säännöksiin; ja
mahdolliset ongelmat, jotka liittyvät EU:n päästökauppajärjestelmän ja tämän toimenpiteen väliseen yhdenmukaisuuteen.
Komissio voi tarvittaessa liittää tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun kertomukseen lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta tavalla, joka on johdonmukainen asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettujen unionin vuoteen 2030 ulottuvan ilmastotavoitteen ja ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa sekä unionin ilmastotoimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja tehokkuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanon ja EU:n päästökauppajärjestelmän välillä ja samalla välttää merkittävä kaksinkertainen rasite.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tämän direktiivin muuttamisesta.
Kyseisessä kertomuksessa on myös otettava huomioon tämän direktiivin ja asetuksen (EU) 2015/757 keskinäiset yhteydet ja hyödynnettävä sen soveltamisesta saatuja kokemuksia. Komissio tarkastelee kertomuksessa myös sitä, miten tällä direktiivillä voidaan parhaiten ottaa huomioon uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käyttöönotto elinkaariajattelun pohjalta. Kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotuksia.
III
LUKU
KIINTEÄT LAITOKSET
3 h artikla
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan muihin liitteessä I lueteltuihin toimintoihin kuin ilmailutoimintaan ja meriliikennetoimintaan liittyviin kasvihuonekaasujen päästölupiin ja päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen.
4 artikla
Kasvihuonekaasujen päästöluvat
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2005 mikään laitos ei harjoita liitteessä I lueteltua toimintaa, josta aiheutuu tähän toimintaan erityisesti liittyviä päästöjä, paitsi jos sen toiminnanharjoittajalla on toimivaltaisen viranomaisen 5 ja 6 artiklan mukaisesti myöntämä lupa tai jos laitos on jätetty ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmän ◄ ulkopuolelle 27 artiklan nojalla. Tätä sovelletaan myös 24 artiklan nojalla sisällytettyihin laitoksiin.
5 artikla
Kasvihuonekaasujen päästölupahakemukset
Toimivaltaiselle viranomaiselle osoitetun kasvihuonekaasujen päästölupaa koskevan hakemuksen on sisällettävä kuvaus seuraavista:
laitos ja sen toiminnat sekä käytössä oleva teknologia,
raaka- ja lisäaineet, joiden käytöstä todennäköisesti aiheutuu liitteessä I lueteltujen kaasujen päästöjä,
laitoksesta aiheutuvien liitteessä I lueteltujen kaasujen päästöjen lähteet, ja
päästöjen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet 14 artiklassa tarkoitettujen ►M9 säädösten ◄ mukaisesti.
Lupahakemukseen on myös kuuluttava käytännönläheinen tiivistelmä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuista yksityiskohdista.
6 artikla
Kasvihuonekaasujen päästöluvan ehdot ja sisältö
Kasvihuonekaasujen päästölupa voi koskea saman toiminnanharjoittajan samassa sijaintipaikassa olevaa yhtä tai useampaa laitosta.
▼M9 —————
Kasvihuonekaasujen päästölupien on sisällettävä seuraavat tiedot:
toiminnanharjoittajan nimi ja osoite;
kuvaus laitoksen toiminnoista ja päästöistä;
14 artiklassa tarkoitettujen ►M9 säädösten ◄ mukaiset vaatimukset täyttävä seurantasuunnitelma. Jäsenvaltiot voivat sallia, että toiminnanharjoittajat päivittävät seurantasuunnitelmia lupaa muuttamatta. Toiminnanharjoittajien on toimitettava päivitetyt seurantasuunnitelmat toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäviksi;
päästöraportointia koskevat vaatimukset; ja
velvoite palauttaa kunakin kalenterivuonna aiheutuneita, 15 artiklan mukaisesti todennettuja laitoksen kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia viimeistään 12 artiklan 3 kohdassa säädettyyn määräaikaan mennessä.
7 artikla
Laitoksia koskevat muutokset
Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista suunnitelluista laitoksen luonteen tai toiminnan muutoksista tai laitoksen kapasiteetin lisäyksestä tai sen merkittävästä vähennyksestä, jotka voivat edellyttää kasvihuonekaasujen päästöluvan päivittämistä. Toimivaltaiset viranomaiset päivittävät luvan tarvittaessa. Jos laitoksen toiminnanharjoittaja vaihtuu, toimivaltaisen viranomaisen on päivitettävä lupa ja merkittävä siihen uuden toiminnanharjoittajan nimi ja osoite.
8 artikla
Yhteensovittaminen direktiivin 2010/75/EU kanssa
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että jos laitokset harjoittavat direktiivin 2010/75/EU liitteeseen I sisältyvää toimintaa, kasvihuonekaasujen päästöluvan myöntämisehdot ja -menettely sovitetaan yhteen mainitussa direktiivissä säädettyjen luvan myöntämisehtojen ja -menettelyn kanssa. Tämän direktiivin 5, 6 ja 7 artiklassa säädetyt vaatimukset voidaan sisällyttää direktiivissä 2010/75/EU säädettyihin menettelyihin.
Komissio tarkastelee tämän direktiivin ja direktiiviin 2010/75/EU välisten synergioiden vaikuttavuutta. Ympäristön ja ilmaston kannalta merkityksellisiä lupia on koordinoitava, jotta voidaan varmistaa unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden tehokas ja nopeampi toteuttaminen. Komissio voi antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin mahdollisen tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä.
9 artikla
Päästöoikeuksien koko ►M9 unionin ◄ lukumäärä
Vuodesta 2013 alkaen vuosittain myönnettävien päästöoikeuksien koko ►M9 unionin ◄ lukumäärää vähennetään lineaarisesti kauden 2008–2012 puolivälistä alkaen. Määrää vähennetään lineaarisesti 1,74 prosenttia niiden päästöoikeuksien keskimääräisestä vuotuisesta kokonaismäärästä, jotka jäsenvaltiot ovat myöntäneet niiden kansallisista jakosuunnitelmista kaudeksi 2008–2012 tehtyjen komission päätösten mukaisesti. ►A1 Päästöoikeuksien koko ►M9 unionin ◄ lukumäärää korotetaan Kroatian liittymisen johdosta ainoastaan sillä päästöoikeuksien määrällä, jonka Kroatia huutokauppaa 10 artiklan 1 kohdan nojalla. ◄
Vuodesta 2021 alkaen lineaarinen vähennyskerroin on 2,2 prosenttia.
Vuonna 2024 koko unionin päästöoikeuksien määrää vähennetään 90 miljoonalla päästöoikeudella. Vuonna 2026 koko unionin päästöoikeuksien määrää vähennetään 27 miljoonalla päästöoikeudella. Vuonna 2024 koko unionin päästöoikeuksien määrää kasvatetaan 78,4 miljoonalla päästöoikeudella meriliikenteen sisällyttämiseksi. Lineaarinen vähennyskerroin on 4,3 prosenttia vuosina 2024–2027 ja 4,4 prosenttia vuodesta 2028 alkaen. Lineaarista vähennyskerrointa sovelletaan myös tämän direktiivin 3 g a artiklassa käsiteltyihin päästöoikeuksiin, jotka vastaavat meriliikennetoiminnan keskimääräisiä päästöjä, jotka on raportoitu asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti vuosilta 2018 ja 2019. Komissio julkaisee koko unionin päästöoikeuksien määrän viimeistään 6 päivänä syyskuuta 2023.
Päästöoikeuksien määrää kasvatetaan 1 päivästä tammikuuta 2026 ja 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, jotta voidaan ottaa huomioon meriliikennetoiminnan muiden kasvihuonekaasupäästöjen kuin hiilidioksidipäästöjen kattaminen ja offshore-alusten päästöjen kattaminen niiden viimeisimmän vuoden, jolta tiedot ovat saatavilla, päästöjen perusteella. Sen estämättä, mitä 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, tästä määrän kasvattamisesta johtuvat päästöoikeudet asetetaan saataville innovoinnin tukemiseksi 10 a artiklan 8 kohdan mukaisesti.
9 a artikla
Päästöoikeuksien koko ►M9 unionin ◄ lukumäärän tarkistaminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden liitteessä I lueteltua toimintaa harjoittavien laitosten toiminnanharjoittajat, jotka on sisällytetty ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ vasta vuodesta 2013, toimittavat toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaisesti perusteltuja ja riippumattomasti todennettuja päästötietoja, jotta ne voidaan ottaa huomioon mukautettaessa koko ►M9 unionissa ◄ myönnettävien päästöoikeuksien määrää.
Nämä tiedot on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivään huhtikuuta 2010 mennessä 14 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen säännösten mukaisesti.
Jos toimitetut tiedot on asianmukaisesti perusteltu, toimivaltainen viranomainen ilmoittaa niistä komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2010 mennessä, ja myönnettävien päästöoikeuksien määrää, joka on tarkistettu 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä, tarkistetaan tämän mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi muita kasvihuonekaasuja kuin hiilidioksidia päästävien laitosten osalta ilmoittaa pienemmän päästömäärän näillä laitoksilla olevien päästövähennysmahdollisuuksien mukaisesti.
10 artikla
Päästöoikeuksien huutokauppa
Vuodesta 2021 alkaen ja mahdollista 10 a artiklan 5 a kohdan mukaista vähennystä rajoittamatta huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus on 57 prosenttia.
Vuosina 2021–2030 kaksi prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä huutokaupataan sellaisen rahaston perustamiseksi, jolla parannetaan energiatehokkuutta ja nykyaikaistetaan tiettyjen jäsenvaltioiden, jäljempänä ”edunsaajajäsenvaltiot”, energiajärjestelmiä, kuten 10 d artiklassa säädetään, jäljempänä ”modernisaatiorahasto”. Kyseisen päästöoikeuksien määrän edunsaajajäsenvaltioita ovat ne jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2013. Kyseistä päästöoikeuksien määrää vastaavat varat jaetaan liitteessä II b olevan A osan mukaisesti.
Lisäksi modernisaatiorahastoa varten huutokaupataan 2,5 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä vuosien 2024 ja 2030 välisenä aikana. Kyseisen päästöoikeuksien määrän edunsaajajäsenvaltioita ovat ne jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2016–2018. Kyseistä päästöoikeuksien määrää vastaavat varat jaetaan liitteessä II b olevan B osan mukaisesti.
Jäljelle jäävä jäsenvaltioiden huutokauppaamien päästöoikeuksien kokonaismäärä jaetaan 2 kohdan mukaisesti.
Kunkin jäsenvaltion huutokauppaamien päästöoikeuksien kokonaismäärä määräytyy seuraavasti:
►M9 90 prosenttia ◄ huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan jäsenvaltioiden kesken osuuksina, jotka ovat yhtä suuria kuin asianomaisen jäsenvaltion osuus todennetuista päästöistä ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmässä ◄ vuonna 2005 tai näiden kauden 2005–2007 keskiarvosta, sen mukaan, kumpi on suurempi;
kymmenen prosenttia huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan tiettyjen jäsenvaltioiden kesken yhteisvastuullisuuden, kasvun ja yhteenliitäntöjen edistämiseksi unionissa, jolloin näiden jäsenvaltioiden a alakohdan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrää lisätään liitteessä II a määritellyillä prosenttiosuuksilla.
▼M9 —————
Edellä olevan a alakohdan soveltamiseksi sellaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät osallistuneet ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ vuonna 2005, osuus lasketaan käyttämällä niiden ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmän ◄ mukaisia todennettuja päästöjä vuonna 2007.
Edellä b alakohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia mukautetaan tarvittaessa suhteellisesti sen varmistamiseksi, että näin jaettavan osuuden määrä on kymmenen prosenttia.
Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja käytetään, lukuun ottamatta tuloja, jotka on todettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisiksi omiksi varoiksi ja otettu unionin talousarvioon. Jäsenvaltioiden on käytettävä nämä tulot, lukuun ottamatta tuloja, jotka käytetään tämän direktiivin 10 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen välillisten hiilidioksidikustannusten korvaamiseen, tai näiden tulojen rahallista arvoa vastaava määrä yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista:
kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, myös osallistumalla energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon sekä Poznanin ilmastonmuutoskonferenssissa (COP 14 ja COP/MOP 4) toimintavalmiiksi saatettuun sopeuttamisrahastoon, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen sekä päästöjen vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen, myös demonstrointihankkeiden, rahoittaminen, mukaan luettuna osallistuminen Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman aloitteisiin ja eurooppalaisten teknologiayhteisöjen aloitteisiin;
uusiutuvien energiamuotojen ja sähkönsiirtoverkkojen kehittäminen, jotta voidaan täyttää uusiutuvista lähteistä tuotettua energiaa koskeva unionin sitoumus ja yhteenliitettävyyttä koskevat unionin tavoitteet, ja muiden turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymistä edistävien teknologioiden kehittäminen sekä energiatehokkuuden tehostamista asiaan kuuluvissa säädöksissä sovituilla tasoilla koskevan unionin sitoumuksen täyttämisen edistäminen, mukaan lukien itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvan energian yhteisöjen sähköntuotanto;
toimenpiteet, joilla pyritään välttämään metsäkato ja tukemaan turvemaiden, metsien ja muiden maa- tai meriekosysteemien suojelua ja ennallistamista, mukaan lukien näiden alueiden ja erityisesti merisuojelualueiden suojelua, ennallistamista ja parempaa hoitoa edistävät toimenpiteet, sekä lisäämään luonnon monimuotoisuutta edistävää metsitystä ja metsien uudelleenistutusta muun muassa kehitysmaissa, jotka ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen, ja toimenpiteet, joilla pyritään siirtämään teknologiaa ja helpottamaan ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutumista näissä maissa;
hiilidioksidin sitominen metsätoiminnan ja maaperän avulla unionissa;
erityisesti kiinteitä fossiilisia polttoaineita käyttävistä voimaloista ja usealta teollisuuden toimialalta ja toimialan osalta peräisin olevan hiilidioksidin ympäristön kannalta turvallinen talteenotto ja geologinen varastointi, myös kolmansissa maissa, ja innovatiiviset teknologiset hiilenpoistomenetelmät, kuten hiilidioksidin talteenotto suoraan ilmasta ja varastointi;
sellaisiin liikennemuotoihin investointi ja niihin siirtymisen nopeuttaminen, jotka edistävät merkittävästi alan vähähiilistämistä, mukaan lukien ilmastoystävällisten rautateiden matkustaja- ja rahtiliikenteen sekä linja-autoliikenteen palvelujen ja teknologioiden kehittäminen, toimenpiteet meriliikennealan vähähiilistämiseksi, mukaan lukien alusten ja satamien energiatehokkuuden parantaminen, innovatiiviset teknologiat ja infrastruktuuri sekä kestävät vaihtoehtoiset polttoaineet, kuten vety ja ammoniakki, jotka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä, ja päästöttömät käyttövoimateknologiat sekä sellaisten toimenpiteiden rahoittaminen, joilla tuetaan lentoasemien vähähiilistämistä vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU kumoamisesta annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen sekä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisesta kestävälle lentoliikenteelle annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaisesti;
energiatehokkuuden ja puhtaan teknologian tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla;
energiatehokkuuden, kaukolämpöjärjestelmien ja lämpöeristyksen parantamiseen ja tehokkaisiin uusiutuviin kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin tähtäävät toimenpiteet tai toimenpiteet rakennusten pitkälle menevän ja vaiheittain pitkälle menevän perusparannuksen tukemiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU ( 11 ) mukaisesti alkaen energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten perusparannuksesta;
rahoitustuen tarjoaminen pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin liittyviin sosiaalisiin näkökohtiin puuttumiseksi muun muassa vähentämällä vääristäviä veroja sekä uusiutuvasta sähköstä perittävien verojen ja maksujen kohdennettu vähentäminen;”
sellaisten kansallisten ilmasto-osinkojärjestelmien rahoittaminen, joilla on todistetusti myönteinen ympäristövaikutus, joka on dokumentoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 ( 12 ) 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa vuosittaisessa raportissa;
►M9 EU:n päästökauppajärjestelmän ◄ hallinnollisten kustannusten kattaminen;
ilmastotoimien rahoitus haavoittuvassa asemassa olevissa kolmansissa maissa, mukaan lukien sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin;
taitojen kehittäminen ja työvoiman uudelleenkohdentaminen, jotta voidaan edistää oikeudenmukaista siirtymää ilmastoneutraaliin talouteen erityisesti alueilla, joihin työpaikkojen siirtyminen on eniten vaikuttanut, tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ja investoiminen sellaisten työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, joihin siirtymä mahdollisesti vaikuttaa, mukaan lukien meriliikenteen työntekijät;
mahdolliseen jäljelle jäävään hiilivuodon riskiin puuttuminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/956 ( 13 ) liitteen I soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla siten, että tuetaan näiden toimialojen siirtymää ja edistetään niiden vähähiilistämistä valtiontukisääntöjen mukaisesti.
Päättäessään, miten päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja käytetään, jäsenvaltioiden on otettava huomioon tarve jatkaa kansainvälisen ilmastorahoituksen lisäämistä ensimmäisen alakohdan j alakohdassa tarkoitetuissa haavoittuvassa asemassa olevissa kolmansissa maissa.
Jäsenvaltioiden katsotaan täyttäneen tämän kohdan säännökset, jos ne ovat hyväksyneet ja panevat täytäntöön verotuksellisia tai rahoitustukipolitiikkoja, mukaan lukien erityisesti kehitysmaiden osalta tai kansallisia sääntelypolitiikkoja, jotka laajentavat taloudellista tukea, jotka on laadittu ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten ja joiden arvo vastaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tuloja.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tulojen käytöstä ja tämän kohdan nojalla toteutetuista toimista asetuksen (EU) 2018/1999 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamissaan raporteissa yksilöiden tarvittaessa asianmukaisesti tulot ja toimet niiden kyseisen asetuksen mukaisesti toimitetun yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman ja niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1056 ( 14 ) 11 artiklan mukaisesti laaditun alueellisen oikeudenmukaista siirtymää koskevan suunnitelman täytäntöön panemiseksi.
Kyseisen raportoinnin on oltava riittävän yksityiskohtaista, jotta komissio voi arvioida, missä määrin jäsenvaltiot ovat noudattaneet ensimmäistä alakohtaa.
►M15 Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi huutokaupan ajoituksen, hallinnoinnin ja muiden näkökohtien osalta, mukaan lukien huutokaupan säännöt, jotka on asetettu edellytykseksi tulo-osuuden siirtämiselle unionin talousarvioon ulkoisina käyttötarkoitukseen sidottuina tuloina tämän direktiivin 30 d artiklan 4 kohdan mukaisesti tai omina varoina SEUT 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, sen varmistamiseksi, että huutokauppa toteutetaan avoimella, yhdenmukaistetulla ja syrjimättömällä tavalla. Tämän vuoksi prosessin olisi oltava ennakoitavissa oleva, erityisesti huutokauppojen ajoituksen ja jaksottamisen sekä huutokaupan kohteeksi tulevien arvioitujen päästöoikeuksien määrien osalta. ◄
Delegoiduilla säädöksillä on varmistettava, että huutokaupat suunnitellaan siten, että
toiminnanharjoittajilla ja erityisesti EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on täydet, oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistua niihin;
kaikilla osallistujilla on mahdollisuus saada samat tiedot samaan aikaan ja että osallistujat eivät haittaa huutokauppojen toimintaa;
huutokauppojen järjestäminen ja niihin osallistuminen on kustannustehokasta, ja tarpeettomia hallinnollisia kustannuksia vältetään; ja
päästöoikeuksia on vähäisten päästöjen aiheuttajien saatavilla.
Jäsenvaltioiden on raportoitava kunkin huutokaupan osalta huutokauppaa koskevien sääntöjen asianmukaisesta täytäntöönpanosta, erityisesti siltä osin kuin on kyse oikeudenmukaisesta ja vapaasta osallistumisesta, avoimuudesta, hintojen muodostumisesta sekä teknisistä ja käytännön seikoista. Nämä raportit on toimitettava kuukauden kuluessa asianomaisesta huutokaupasta ja ne julkistetaan komission verkkosivustolla.
10 a artikla
Yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat ►M9 unionin ◄ laajuiset siirtymäsäännökset
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi unionin laajuisten ja täysin yhdenmukaistettujen, tämän artiklan 4, 5, 7 ja 19 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien jakamissääntöjen osalta.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on siinä määrin kuin se on toteutettavissa määriteltävä ►M9 unionin ◄ laajuiset ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, prosessikaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä, ja ettei jaolla kannusteta päästöjen lisäämiseen. Maksuttomia päästöoikeuksia ei saa jakaa sähköntuotannolle lukuun ottamatta tapauksia, jotka kuuluvat 10 c artiklan soveltamisalaan, ja prosessikaasuista tuotettua sähköä.
Jos laitosta koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU ( 17 ) 8 artiklan mukainen energiakatselmuksen suorittamista tai sertifioidun energianhallintajärjestelmän käyttöönottoa koskeva velvoite ja jos katselmusta koskevan kertomuksen tai sertifioidun energianhallintajärjestelmän suosituksia ei panna täytäntöön, maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää vähennetään 20 prosenttia, paitsi jos kyseisten investointien takaisinmaksuaika ylittää kolme vuotta tai kyseisten investointien kustannukset ovat epäsuhtaisia. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää ei saa vähentää, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toteuttaneensa muita toimenpiteitä, jotka johtavat katselmusta koskevassa kertomuksessa tai sertifioidussa energianhallintajärjestelmässä suositeltuja toimenpiteitä vastaaviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin kyseisen laitoksen osalta.
Komissio täydentää tätä direktiiviä vahvistamalla tämän kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä hallinnollisesti yksinkertaiset yhdenmukaistetut säännöt tämän kohdan kolmannen alakohdan soveltamiseksi siten, että varmistetaan, että ehdollisuuden soveltaminen ei vaaranna tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä tai laitosten yhdenvertaista kohtelua kaikkialla unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/27/EU nojalla sovellettavien sääntöjen soveltamista. Näissä yhdenmukaistetuissa säännöissä on erityisesti vahvistettava määräajat ja kriteerit toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden tunnustamiselle sekä kasvihuonekaasupäästöjä vähentäville vaihtoehtoisille toimenpiteille käyttäen kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden osalta tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaista menettelyä.
Tämän kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi kyseisessä alakohdassa tarkoitettua 20 prosentin vähennystä sovelletaan, jos sellaisten laitosten toiminnanharjoittajat, joiden laitosten kasvihuonekaasupäästötasot ylittävät päästötasojen 80. prosentin asiaankuuluvien tuotteiden vertailuarvojen osalta, eivät ole 1 päivään toukokuuta 2024 mennessä laatineet ilmastoneutraaliussuunnitelmaa kullekin näistä laitoksista sen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimintojen osalta. Suunnitelman on sisällettävä 10 b artiklan 4 kohdassa eritellyt asiat, ja se on laadittava kyseisessä artiklassa säädettyjen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti. Jäljempänä olevan 10 b artiklan 4 kohdan katsotaan viittaavan ainoastaan laitostasoon. Jäljempänä olevassa 10 b artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden ja välitavoitteiden saavuttaminen on todennettava 31 päivänä joulukuuta 2025 päättyvän kauden osalta ja sen jälkeen joka viidennen vuoden 31 päivänä joulukuuta päättyvän kauden osalta 15 artiklassa säädettyjä todentamis- ja akkreditointimenettelyjä noudattaen. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia, ei myönnetä 80 prosenttia ylittävältä osalta, jos välitavoitteiden saavuttamista ei ole todennettu vuoden 2025 loppuun ulottuvan kauden tai kauden 2026–2030 osalta.
Päästöoikeudet, joita ei jaeta sen vuoksi, että maksutta jaettavia päästöoikeuksia on vähennetty tämän kohdan kolmannen ja viidennen alakohdan mukaisesti, käytetään laitosten vapauttamiseen mukautuksesta tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti. Jos päästöoikeuksia jää jäljelle, kyseisistä päästöoikeuksista 50 prosenttia asetetaan saataville innovoinnin tukemiseksi tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti. Loput 50 prosenttia kyseisistä päästöoikeuksista on huutokaupattava tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä näistä saatavat tulot mahdolliseen jäljelle jäävään hiilivuodon riskiin puuttumiseksi asetuksen (EU) 2023/956 liitteen I soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla siten, että tuetaan näiden toimialojen siirtymää ja edistetään niiden vähähiilistämistä valtiontukisääntöjen mukaisesti.
Maksutta jaettavia päästöoikeuksia ei myönnetä toimialoilla tai toimialojen osilla toimiville laitoksille, jos ne kuuluvat muiden asetuksessa (EU) 2023/956 vahvistettujen hiilivuodon riskin torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden piiriin. Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on mukautettava vastaavasti.
Kullakin toimialalla ja toimialan osalla vertailuarvot lasketaan periaatteessa tuotteille eikä tuotantopanoksille, jotta kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ja energiatehokkuudesta saatavat säästöt kunkin tuotantoprosessin aikana kyseisellä toimialalla tai toimialan osalla ovat mahdollisimman suuret. Jotta voidaan tarjota lisäkannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi sekä varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset laitoksille, jotka käyttävät uusia, kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä tai kokonaan poistavia teknologioita ja laitoksille, jotka käyttävät olemassa olevia teknologioita, määritettyjä unionin laajuisia ennakolta asetettuja vertailuarvoja on tarkasteltava niiden soveltamiseksi kaudella 2026–2030, jotta olemassa olevien tuotteiden vertailuarvojen määritelmiä ja järjestelmän rajoja voidaan mahdollisesti muuttaa pitäen ohjaavina periaatteina potentiaalia uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen ja sitä, että vertailuarvojen olisi oltava riippumattomia raaka-aineesta ja tuotantoprosessin tyypistä, jos tuotantoprosesseilla on sama tarkoitus. Komissio pyrkii hyväksymään täytäntöönpanosäädökset maksutta jaettavien päästöoikeuksien tarkistettujen vertailuarvojen määrittämiseksi 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti mahdollisimman pian ja ennen kauden 2026–2030 alkua.
Määritellessään periaatteita yksittäisiä toimialoja ja toimialojen osia koskevien ennakolta asetettujen vertailuarvojen asettamista varten komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.
Jos ►M9 unioni ◄ hyväksyy kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, joka johtaa kasvihuonekaasupäästöjen ►M9 unionin ◄ vähennysten kanssa vertailukelpoisiin pakollisiin vähennyksiin, komissio tarkastelee edellä tarkoitettuja toimenpiteitä uudelleen varmistaakseen, että päästöoikeuksia jaetaan maksutta ainoastaan, jos se on tämän sopimuksen mukaisesti täysin perusteltua.
Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, asetuksen (EU) 2023/956 liitteessä I lueteltujen tavaroiden tuotannolle myönnetään mainitun asetuksen ensimmäisinä soveltamisvuosina maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennettyinä määrinä. Kyseisten tavaroiden tuotantoon on sovellettava maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähentävää kerrointa (CBAM-kerroin). CBAM-kerroin on 100 prosenttia mainitun asetuksen voimaantulon ja vuoden 2025 lopun välisellä jaksolla ja, jollei mainitun asetuksen 36 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen säännösten soveltamisesta muuta johdu, 97,5 prosenttia vuonna 2026, 95 prosenttia vuonna 2027, 90 prosenttia vuonna 2028, 77,5 prosenttia vuonna 2029, 51,5 prosenttia vuonna 2030, 39 prosenttia vuonna 2031, 26,5 prosenttia vuonna 2032 ja 14 prosenttia vuonna 2033. Vuodesta 2034 ei sovelleta mitään CBAM-kerrointa.
Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähennys lasketaan vuosittain asetuksen (EU) 2023/956 liitteessä I lueteltujen tavaroiden tuotannolle maksutta jaettavien päästöoikeuksien kysynnän keskimääräisenä osuutena verrattuna kaikkien laitosten laskettuun maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaiskysyntään tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona. Tähän laskelmaan sovelletaan CBAM-kerrointa.
Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisestä johtuvat päästöoikeudet asetetaan saataville innovoinnin tukemiseksi 8 kohdan mukaisesti.
Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä osana tämän direktiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaista Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavaa vuosittaista kertomustaan hiilivuotoriskiä sellaisten tavaroiden osalta, jotka kuuluvat CBAM:n soveltamisalaan ja jotka tuotetaan unionissa vietäviksi kolmansiin maihin, joissa ei sovelleta EU:n päästökauppajärjestelmää tai vastaavaa hiilen hinnoittelumekanismia. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti hiilivuotoriskiä toimialoilla, joihin CBAM:ää sovelletaan, ja varsinkin vedyn roolia ja nopeutettua käyttöönottoa sekä kyseisillä toimialoilla tuotettujen tavaroiden kauppavirtojen ja tuotesidonnaisten päästöjen kehitystä maailmanmarkkinoilla. Jos kertomuksessa todetaan, että unionissa tuotettuihin tavaroihin, jotka viedään sellaisiin kolmansiin maihin, joissa ei sovelleta EU:n päästökauppajärjestelmää tai vastaavaa hiilen hinnoittelumekanismia, liittyy hiilivuotoriski, komissio esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jolla puututaan mainittuun hiilivuotoriskiin tavalla, joka on Maailman kauppajärjestön sääntöjen, myös tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen XX artiklan, mukainen ja jossa otetaan huomioon laitosten vähähiilistäminen unionissa.
Määriteltäessä vertailuarvojen ennakolta asettamista koskevia periaatteita yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla lähtökohtana on käytettävä tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta tietyllä toimialalla tai toimialan osalla ►M9 unionissa ◄ vuosina 2007–2008. Komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.
Jäljempänä olevien 14 ja 15 artiklan mukaisesti annettavissa ►M9 säädöksissä ◄ säädetään tuotantoon sidoksissa olevien kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa, raportointia ja todentamista koskevat säännöt ennakolta asetettavien vertailuarvojen määrittämiseksi.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevien tarkistettujen vertailuarvojen määrittämiseksi. Kyseisten säädösten on oltava tämän artiklan 1 kohdan nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisia, ja niissä on noudatettava seuraavaa:
vertailuarvot määritetään kaudeksi 2021–2025 niiden tietojen perusteella, jotka on 11 artiklan mukaisesti toimitettu vuosien 2016 ja 2017 osalta. Komissio määrittää näiden vertailuarvojen ja komission päätöksessä 2011/278/EU ( 18 ), sellaisena kuin se oli annettaessa 27 päivänä huhtikuuta 2011, olevien vertailuarvojen välisen vertailun perusteella vuosittaisen vähennyksen kullekin vertailuarvolle ja soveltaa sitä kautena 2013–2020 sovellettaviin vertailuarvoihin kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2023 välillä vertailuarvojen määrittämiseksi kaudeksi 2021–2025;
jos vuotuinen vähennys on yli 1,6 prosenttia tai alle 0,2 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2021–2025 ovat kautena 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä näistä kahdesta prosenttiosuudesta sillä, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2023 välillä;
vertailuarvot määritetään kaudeksi 2026–2030 samalla tavoin kuin tämän alakohdan a ja d alakohdassa säädetään, ottaen huomioon tämän alakohdan e alakohta, ja perusteena käytetään vuosien 2021 ja 2022 osalta 11 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja vuotuisen vähennyksen soveltamista kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä;
jos vuotuinen vähennys on yli 2,5 prosenttia tai alle 0,3 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2026–2030 ovat kaudella 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä toisella näistä kahdesta prosenttiosuudesta sen mukaan, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä;
1 kohdan kahdeksannen alakohdan nojalla sovellettava vertailuarvojen määritelmien ja järjestelmän rajojen muuttaminen ei vaikuta kuumametallituotteen vertailuarvon vuotuiseen vähennykseen kaudella 2026–2030.
Poiketen tästä aromaattisia aineita ja synteesikaasuja koskevia vertailuarvoja mukautetaan samalla prosenttiosuudella kuin jalostamoiden vertailuarvoja, jotta säilytetään kyseisten tuotteiden tuottajien tasapuoliset toimintaedellytykset.
Kolmannessa alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Jotta voidaan edistää jätekaasuista saatavan energian tehokasta talteenottoa, kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitetulla kaudella kuuman metallin vertailuarvoa, joka pääosin liittyy jätekaasuihin, päivitetään 0,2 prosentin vuotuista vähennystä käyttäen.
▼M15 —————
Jos 5 kohdan mukaisen saatavilla olevan enimmäismäärän nostamiseen tarvitaan alle kolme prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä,
Jäsenvaltioiden on myös pyrittävä siihen, että ne käyttävät enintään 25 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin taloudellisiin toimenpiteisiin. Jäsenvaltiot, joilla on käytössä tällaisia taloudellisia toimenpiteitä, on asetettava kolmen kuukauden kuluessa kunkin vuoden päättymisestä julkisesti saataville helposti saatavilla olevassa muodossa myönnetyn kompensaation kokonaismäärä taloudellisista toimenpiteistä hyötyvää toimialaa ja toimialojen osaa kohden. Vuodesta 2018 alkaen kunakin vuotena, jona jäsenvaltio käyttää yli 25 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista tällaisiin tarkoituksiin, sen on julkaistava raportti, jossa on esitettävä perustelut kyseisen määrän ylittämiselle. Raporttiin on sisällytettävä asiaankuuluvat tiedot niiden suurten teollisuuskäyttäjien sähkön hinnoista, jotka hyötyvät tällaisista taloudellisista toimenpiteistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottamuksellisten tietojen suojaa koskevia vaatimuksia. Raporttiin on sisällytettävä myös tiedot siitä, onko otettu asianmukaisesti huomioon muut toimenpiteet, joilla välillisiä hiilidioksidikustannuksia alennetaan kestävästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Komissio sisällyttää 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun kertomukseensa muun muassa arvion tällaisten taloudellisten toimenpiteiden vaikutuksista sisämarkkinoihin ja tarvittaessa suosittelee toimenpiteitä, jotka voivat olla tarpeen tämän arvion nojalla.
Kyseisten toimenpiteiden on oltava sellaisia, että niillä varmistetaan riittävä suoja hiilivuodon riskiä vastaan epäsuorille hiilidioksidipäästöille ennakolta asetettujen, tuotettua yksikköä kohden määritettyjen vertailuarvojen perusteella. Kyseiset ennakolta asetettavat vertailuarvot on laskettava tietyllä toimialalla tai toimialan osalla tuotettua yksikköä kohden tarvittavan sähkönkulutuksen, joka toteutuu tehokkainta käytettävissä olevaa teknologiaa hyödyntäen, ja Euroopan merkityksellisen sähköntuotantorakenteen mukaisten hiilidioksidipäästöjen perusteella.
►M9 Tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta enimmäismäärästä saadut päästöoikeudet, joita ei ole jaettu maksutta viimeistään vuonna 2020, varataan uusille osallistujille, samoin kuin 200 miljoonaa päästöoikeutta, jotka on siirretty markkinavakausvarantoon päätöksen (EU) 2015/1814 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Varatuista päästöoikeuksista enintään 200 miljoonaa on palautettava markkinavakausvarantoon kauden 2021–2030 päättyessä, jos niitä ei ole jaettu kyseiselle kaudelle. ◄
Vuodesta 2021 alkaen päästöoikeudet, joita ei 19, 20 ja 22 kohdan mukaisesti ole jaettu laitoksille, lisätään tämän kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti varattujen päästöoikeuksien määrään.
Jaettavia määriä tarkistetaan 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä.
Päästöoikeuksia ei saa jakaa maksutta uusien osallistujien sähköntuotannolle.
▼M9 —————
Komissio etupainottaa innovaatiorahaston päästöoikeuksia varmistaakseen, että käytettävissä on riittävästi resursseja innovoinnin edistämiseen, mukaan lukien mittakaavan kasvattaminen.
Päästöoikeuksia, joita ei myönnetä ilma-alusten käyttäjille niiden toiminnan päättymisen vuoksi ja joita ei tarvita kattamaan kyseisten toiminnanharjoittajien palautusten vajetta, on käytettävä myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun innovointitukeen.
Tämän lisäksi 5 miljoonaa päästöoikeutta 3 c artiklan 5 ja 7 kohdassa tarkoitetusta määrästä, joka liittyy ilmailun päästöoikeuksiin vuodeksi 2026, on asetettava saataville tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua innovointitukea varten.
Lisäksi markkinavakausvarannosta peräisin olevalla 50 miljoonalla jakamattomalla päästöoikeudella on täydennettävä jäljellä olevia, 300 miljoonasta päästöoikeudesta saatavia tuloja, jotka ovat käytettävissä kaudella 2013–2020 komission päätöksen 2010/670/EU ( 19 ) mukaisesti, ja niitä on käytettävä oikea-aikaisesti tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun innovointitukeen.
Innovaatiorahasto kattaa liitteissä I ja III luetellut alat sekä tuotteet ja prosessit, joilla korvataan liitteessä I luetelluilla aloilla tuotettuja tai käytettyjä hiili-intensiivisiä tuotteita ja prosesseja, mukaan lukien innovatiiviset uusiutuvan energian ja energian varastoinnin teknologiat ja ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen, joka edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä, erityisesti muiden kuin vältettävissä olevien prosessipäästöjen osalta, minkä lisäksi innovaatiorahasto edistää osaltaan ympäristön kannalta turvalliseen hiilidioksidin talteenottoon, kuljetukseen ja geologiseen varastointiin erityisesti muiden kuin vältettävissä olevien teollisuusprosessipäästöjen osalta sekä hiilidioksidin talteenottoon suoraan ilmakehästä turvallisen, kestävän ja pysyvän varastoinnin avulla tähtäävien hankkeiden rakentamista ja toimintaa maantieteellisesti tasapainoisesti jakautuneissa paikoissa. Innovaatiorahastosta voidaan myös tukea läpimurtoteknologioita ja -infrastruktuureja, mukaan lukien vähähiilisten ja hiilettömien polttoaineiden tuottaminen, meriliikenne-, ilmailu-, rautatie- ja tieliikennealan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, mukaan lukien joukkoliikenteen muodot, kuten julkinen liikenne ja linja-autoliikennepalvelut.
Ilmailun osalta siitä voidaan myös tukea sähköistämistä ja toimia ilmailun kokonaisilmastovaikutusten vähentämiseksi.
Komissio kiinnittää erityistä huomiota asetuksen (EU) 2023/956 soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla toteutettaviin hankkeisiin, joilla tuetaan vähähiilisiä teknologioita, hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä, hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, uusiutuvaa energiaa sekä energian varastointia koskevaa innovointia tavalla, joka edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä, pyrkien siihen, että näiden alojen hankkeille myönnetään vuosina 2021–2030 huomattava osuus tämän artiklan 1 a kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien rahallista arvoa vastaavasta määrästä. Komissio voi lisäksi käynnistää ennen vuotta 2027 ehdotuspyyntöjä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.
Komissio kiinnittää erityistä huomiota myös hankkeisiin, joilla edistetään meriliikennealan vähähiilistämistä, ja sisällyttää tarvittaessa innovaatiorahaston ehdotuspyyntöihin sitä koskevia aiheita, muun muassa meriliikenteen sähköistämistä ja sen kaikkiin ilmastovaikutuksiin, myös mustahiilipäästöihin, puuttumista. Tällaisissa ehdotuspyynnöissä on lisäksi kiinnitettävä hankkeiden valintaperusteissa erityisesti huomiota mahdollisuuksiin parantaa myös luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä vähentää hankkeiden ja investointien aiheuttamaa meluhaittaa ja vesien pilaantumista.
Innovaatiorahastosta voidaan 8 a kohdan mukaisesti tukea hankkeita tarjouskilpailumenettelyillä, kuten hinnanerosopimuksilla, hiilen hinnanerosopimuksilla tai kiinteän preemion sopimuksilla, sellaisten vähähiilistämisteknologioiden tukemiseksi, joissa hiilen hinta ei välttämättä ole riittävä kannustin.
Komissio pyrkii löytämään synergioita innovaatiorahaston ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelman välillä, erityisesti suhteessa eurooppalaisiin kumppanuuksiin, sekä saamaan tarvittaessa aikaan synergioita innovaatiorahaston ja muiden unionin ohjelmien välillä.
Kaikkien jäsenvaltioiden alueilla toteutettavat hankkeet, myös pienimuotoiset ja keskikokoiset hankkeet, ja meriliikenteen osalta hankkeet, joilla on selvää unionin lisäarvoa, ovat tukikelpoisia. Tukea saavien teknologioiden on oltava innovatiivisia, ja ne eivät saa olla kaupallisesti toteuttamiskelpoisia samassa mittakaavassa ilman tukea, mutta niiden on edustettava läpimurtoratkaisuja tai oltava riittävän kypsiä soveltamista varten esikaupallisessa mittakaavassa.
Komissio varmistaa, että innovaatiorahaston käyttöön tarkoitetut päästöoikeudet huutokaupataan tämän direktiivin 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti. Huutokaupan tuotot ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 ( 20 ) 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja. Useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa usealle eri varainhoitovuodelle vuotuisiksi eriksi.
Komissio antaa pyynnöstä teknistä apua jäsenvaltioille, joissa tosiasiallinen osallistuminen innovaatiorahaston hankkeisiin on vähäistä, jotta voidaan lisätä pyynnön esittäneiden jäsenvaltioiden valmiuksia tukea alueellaan hanke-ehdotusten tekijöiden pyrkimyksiä tehdä hakemuksia rahoituksen saamiseksi innovaatiorahastosta ja siten parantaa tosiasiallista maantieteellistä osallistumista innovaatiorahastoon ja esitettyjen hankkeiden yleistä laatua. Komissio huolehtii innovaatiorahaston rahoituksen tosiasiallisesta laatuun perustuvasta maantieteellisestä kattavuudesta koko unionissa ja varmistaa sen edistymisen kattavan seurannan sekä asianmukaiset jatkotoimet.
Komissio ilmoittaa hakijoiden suostumuksella jäsenvaltioille ehdotuspyynnön päättymisen jälkeen hakemuksista, jotka koskevat rahoituksen saamista hankkeille näiden alueella, ja antaa jäsenvaltioille yksityiskohtaiset tiedot näistä hakemuksista, jotta niiden olisi helpompi koordinoida tukea hankkeille. Lisäksi komissio ilmoittaa jäsenvaltioille esivalittujen hankkeiden luettelosta ennen tuen myöntämistä.
Hankkeet on valittava avoimella valintamenettelyllä teknologianeutraalisti tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettujen innovaatiorahaston tavoitteiden mukaisesti sekä objektiivisten ja avointen perusteiden mukaisesti ottaen huomioon se, missä määrin hankkeilla edistetään merkittävästi unionin ilmasto- ja energiatavoitteita sekä edistetään saasteettomuus- ja kiertotaloustavoitteita tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, sekä tarvittaessa se, missä määrin hankkeilla edistetään sellaisten päästövähennysten saavuttamista, jotka ovat selvästi alle 2 kohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen. Hankkeilla on oltava potentiaalia laajaan soveltamiseen tai ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisestä aiheutuvien kustannusten merkittävään vähentämiseen asiaankuuluvilla toimialoilla. Etusijalle on asetettava innovatiiviset teknologiat ja prosessit, joilla puututaan useisiin eri ympäristövaikutuksiin. Hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen liittyvien hankkeiden on johdettava päästöjen nettovähennykseen ja varmistettava hiilidioksidipäästöjen välttäminen tai pysyvä varastointi. Ehdotuspyyntöjen kautta myönnettyjen avustusten tapauksessa enintään 60:tä prosenttia hankkeiden asiaankuuluvista kustannuksista voidaan tukea ja näistä kustannuksista enintään 40 prosentin ei tarvitse olla riippuvainen kasvihuonekaasupäästöjen todennetusta välttämisestä sillä edellytyksellä, että ennalta määritetyt välitavoitteet saavutetaan käytetyllä teknologialla. Tarjouskilpailumenettelyn kautta myönnetyn tuen sekä teknisen avun tapauksessa enintään 100:aa prosenttia hankkeiden asiaankuuluvista kustannuksista voidaan tukea. Yhdistettyjen hankkeiden tarjoamat päästövähennysmahdollisuudet useilla eri aloilla ja myös lähialueilla on otettava huomioon hankkeiden valintaperusteissa.
Innovaatiorahastosta rahoitettavilta hankkeilta on edellytettävä tietämyksen jakamista muiden asiaan liittyvien hankkeiden sekä sellaisten unioniin sijoittautuneiden tutkijoiden kanssa, joilla on asiassa oikeutettu etu. Komissio määrittelee tietämyksen jakamisen ehdot ehdotuspyynnöissä.
Ehdotuspyyntöjen on oltava avoimia ja läpinäkyviä. Komissio pyrkii ehdotuspyyntöjä valmistellessaan varmistamaan, että kaikki alat ovat asianmukaisesti edustettuina. Komissio toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ehdotuspyynnöistä tiedotetaan mahdollisimman laajasti ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi siltä osin kuin on kyse innovaatiorahaston toiminnan säännöistä, mukaan lukien valintamenettelyt ja -perusteet, sekä tukikelpoisista aloista ja tuen eri tyyppejä koskevista teknisistä vaatimuksista.
Hanke voi saada tämän kohdan mukaisesta mekanismista tukea enintään 15 prosenttia tähän tarkoitukseen käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Nämä päästöoikeudet on otettava huomioon 7 kohdan mukaisesti.
Komissio raportoi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 ja sen jälkeen joka vuosi tämän direktiivin 22 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle ilmastonmuutoskomitealle innovaatiorahaston täytäntöönpanosta ja esittää tässä yhteydessä analyysin rahoitettavista hankkeista aloittain ja jäsenvaltioittain sekä siitä, miten hyväksyttyjen hankkeiden odotetaan edistävän asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettua ilmastoneutraaliustavoitetta. Komission toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja julkaisee kyseisen kertomuksen.
Komissio voi sille kahdeksannessa alakohdassa siirretyn toimivallan nojalla päättää kattaa vain osan hinnanerosopimuksiin ja hiilen hinnanerosopimuksiin liittyvästä rahoitusvastuusta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuin keinoin ja loppuosan käyttäen muita keinoja, laadullisen ja määrällisen arvion perusteella, jonka komissio tekee hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten täytäntöönpanosta aiheutuvista taloudellisista riskeistä tarjouskilpailumekanismin kahden ensimmäisen kierroksen päättämisen jälkeen ja aina, kun se on jälkeenpäin tarpeen, noudattaen varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan varoja ja voittoja ei saa yliarvioida eikä velkoja ja tappioita aliarvioida. Komissio pyrkii rajoittamaan muiden keinojen käyttämistä rahoitusvastuiden kattamiseksi.
Jos komissio toteaa arvion perusteella, että hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitaan muita keinoja rahoitusvelan kattamiseksi, se pyrkii siihen, että nämä muut keinot ovat keskenään tasapainossa. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 210 artiklan 1 kohdassa säädetään, komissio selvittää, missä määrin tämän kohdan kahdeksannessa alakohdassa säädetyn delegoidun säädöksen mukaisia muita keinoja on käytetty rahoitusvelan kattamiseen.
Loppuosa rahoitusvastuusta on katettava riittävällä tavalla ottaen huomioon asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 X osaston periaatteet, joita on tarvittaessa mukautettu hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten erityispiirteisiin, poikkeamalla mainitun asetuksen 209 artiklan 2 kohdan d ja h alakohdasta, 210 artiklan 1 kohdasta, 211 artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohdasta, 212, 213 ja 214 artiklasta, 218 artiklan 1 kohdasta sekä 219 artiklan 3 ja 6 kohdasta. Muista keinoista rahoitusvelan kattamiseksi, rahoitusasteesta ja tarvittavista poikkeuksista säädetään tarvittaessa tämän kohdan kahdeksannessa alakohdassa säädetyssä delegoidussa säädöksessä.
Komissio saa käyttää enintään 30 prosenttia innovaatiorahastolle 8 kohdan nojalla jaettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten rahoittamiseen.
Rahoitusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia unionin talousarviosta hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten osalta katettavan rahoitusvastuun kokonaismäärästä. Komissio ottaa rahoitusastetta vahvistaessaan huomioon tekijät, jotka voivat vähentää unionin talousarvioon kohdistuvia taloudellisia riskejä innovaatiorahastossa saatavilla olevien määrärahojen lisäksi, kuten mahdollinen vastuunjako jäsenvaltioiden kanssa vapaaehtoisuuden pohjalta tai mahdollinen yksityisen sektorin jälleenvakuutusmekanismi. Komissio tarkastelee rahoitusastetta uudelleen vähintään kolmen vuoden välein sen delegoidun säädöksen soveltamispäivästä, jossa se vahvistetaan ensimmäisen kerran.
Keinottelumielessä tehtävien hakemusten välttämiseksi tarjouskilpailuun osallistumisen ehdoksi voidaan asettaa se, että hakijat maksavat vakuuden, jonka ne menettävät, jos sopimusta ei täytetä. Tällaiset menetetyt vakuudet käytetään innovaatiorahastoa varten asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 21 artiklan 5 kohdan mukaisina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina. Maksut, jotka tuensaaja maksaa tuen myöntävälle viranomaiselle hinnanerosopimuksen tai hiilen hinnanerosopimuksen ehtojen mukaisesti, jos viitehinta on toteutushintaa korkeampi (takaisinmaksut), käytetään innovaatiorahastoa varten mainitun asetuksen 21 artiklan 5 kohdan mukaisina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän direktiivin 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi, jotta voidaan antaa yksityiskohtaisia säännöksiä mahdollisista muista keinoista rahoitusvelan kattamiseksi ja tarvittaessa rahoitusasteesta ja tarvittavista lisäpoikkeuksista asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 X osastoon tämän kohdan neljännen alakohdan mukaisesti sekä lisäksi tarjouskilpailumekanismien toimintaa koskevista säännöistä erityisesti vakuuksien ja takaisinmaksujen osalta.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän kohdan viidennen alakohdan muuttamiseksi korottamalla kyseisessä alakohdassa tarkoitettua 30 prosentin rajaa enintään yhteensä 20 prosenttiyksiköllä, jos se on tarpeen hinnanerosopimusten ja hiilen hinnanerosopimusten kysyntään vastaamiseksi ottaen huomioon tarjouskilpailumekanismin ensimmäisistä kierroksista saadut kokemukset ja tarve löytää innovaatiorahastosta myönnettävässä tuessa asianmukainen tasapaino avustusten ja tällaisten sopimusten välillä.
Innovaatiorahastosta annettavan rahoitustuen on oltava oikeassa suhteessa tässä artiklassa vahvistettuihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin, eikä se saa johtaa aiheettomiin sisämarkkinoiden vääristymiin. Tätä varten tukea on myönnettävä ainoastaan kattamaan lisäkustannuksia tai investointiriskejä, joita sijoittajat eivät pysty kantamaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.
▼M9 —————
▼M9 —————
10 b artikla
Siirtymätoimenpiteet eräiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi hiilivuodon tapahtuessa
Toimialat ja toimialojen osat, joiden osalta tulos siitä, että kerrotaan niiden kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan intensiteetti niiden päästöintensiteetillä, ylittää 0,15, voidaan sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään käyttäen vuosien 2014–2016 tietoja, laadullisen arvioinnin sekä seuraavien kriteerien perusteella:
kyseisen toimialan tai toimialan osan yksittäisten laitosten mahdollisuudet vähentää päästöjen tasoja tai sähkön kulutusta;
tämänhetkiset ja ennustetut markkinaominaisuudet, tarvittaessa yhteiset viitehinnat mukaan lukien;
voittomarginaalit mahdollisena indikaattorina pitkän aikavälin investoinneille tai tuotannon siirtämispäätöksille, ottaen huomioon päästövähennyksiin liittyvät tuotantokustannusten muutokset.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimialat ja toimialojen osat voivat kolmen kuukauden kuluessa mainitussa alakohdassa tarkoitetusta julkistamisesta pyytää komissiota tekemään joko kvalitatiivisen arvioinnin niiden alttiudesta hiilivuodolle 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi) tai arvioinnin, joka perustuu unionin teollisuustuotannon tilastoja varten käytettyyn tavaroiden luokitukseen 8-numerotasolla (Prodcom). Tätä varten toimialojen ja toimialojen osien on toimitettava pyynnön mukana asianmukaisesti perustellut, kattavat ja riippumattomasti todennetut tiedot, jotta komissio voi suorittaa arvioinnin.
Jos toimiala tai toimialan osa valitsee arvioinnin 4-numerotasolla (NACE 4 -koodi), se voidaan sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen kriteerien pohjalta. Jos toimiala tai toimialan osa valitsee arvioinnin 8-numerotasolla (Prodcom), se sisällytetään 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään, edellyttäen, että 1 kohdassa tarkoitettu kynnysarvo 0,2 ylittyy tällä tasolla.
Toimialat ja toimialojen osat, joille maksutta jaettavat päästöoikeudet lasketaan 10 a artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen pohjalta, voivat myös pyytää arviointia tämän kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.
Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi pyytää viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018, että toimialan tai toimialan osan, joka on listattu komission päätöksen 2014/746/EU ( 22 ) liitteessä luokiteltuna 6-numerotasolle tai 8-numerotasolle (Prodcom), katsotaan sisältyvän 1 kohdassa tarkoitettuun ryhmään. Tällaista pyyntöä tarkastellaan ainoastaan, jos pyynnön esittävä jäsenvaltio osoittaa, että tämän poikkeuksen soveltaminen on perusteltua kyseisen toimialan tai toimialan osan viimeisimmältä viideltä vuodelta toimittamien, asianmukaisesti perusteltujen, täydellisten, todennettujen ja tarkastettujen tietojen perusteella, ja sisällyttää kaikki asiaa koskevat tiedot pyyntöönsä. Näiden tietojen perusteella kyseinen toimiala tai toimialan osa sisällytetään mukaan niiden luokittelujen osalta, joissa heterogeenisen 4-numerotason (NACE 4 -koodi) piirissä osoitetaan, että sillä on 6-numerotasolla tai 8-numerotasolla (Prodcom) huomattavasti suurempi kaupan ja päästöjen intensiteetti, ylittäen 1 kohdassa asetetun kynnysarvon.
Jäsenvaltioissa, joissa kaukolämmityksen päästöjen osuus unionin kyseisistä kokonaispäästöistä, jotka on jaettu jäsenvaltioiden BKT-osuudella unionin yhteenlasketusta BKT:stä, oli keskimäärin vuosina 2014–2018 enemmän kuin viisi kaukolämmön osalta, kaukolämmölle myönnetään kaudella 2026–2030 maksutta ylimääräisiä päästöoikeuksia, jotka ovat 30 prosenttia 10 a artiklan nojalla vahvistetusta määrästä, edellyttäen, että kyseisten ylimääräisten maksutta jaettavien päästöoikeuksien arvoa vastaava investointimäärä sijoitetaan päästöjen merkittävään vähentämiseen ennen vuotta 2030 tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen ilmastoneutraaliussuunnitelmien mukaisesti ja että kyseisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden ja välitavoitteiden saavuttaminen vahvistetaan tämän kohdan neljännen alakohdan mukaisesti suoritetussa todentamisessa.
Kaukolämmöntuotannon toiminnanharjoittajien on 1 päivään toukokuuta 2024 mennessä laadittava ilmastoneutraaliussuunnitelma laitoksille, joille ne hakevat ylimääräisiä maksutta jaettavia päästöoikeuksia tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Suunnitelman on oltava johdonmukainen asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa asetetun ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa, ja siinä on esitettävä:
toimenpiteet ja investoinnit, joilla saavutetaan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä laitos- tai yritystasolla, lukuun ottamatta päästöhyvitysten käyttöä;
välitavoitteet, joilla mitataan edistymistä 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä ja sen jälkeen joka viidennen vuoden 31 päivään joulukuuta mennessä ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla;
arvio kunkin tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen ja investoinnin vaikutuksesta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.
Tämän kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttaminen on todennettava 31 päivänä joulukuuta 2025 päättyvän kauden osalta ja tämän jälkeen kunkin viidennen vuoden 31 päivänä joulukuuta päättyvän kauden osalta 15 artiklassa säädettyjä todentamis- ja akkreditointimenettelyjä noudattaen. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia ei myönnetä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päästöoikeusmäärän ylittävältä osin, jos välitavoitteiden saavuttamista ei ole todennettu vuoden 2025 loppuun ulottuvan kauden tai kauden 2026–2030 osalta.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään tämän kohdan kolmannen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen tietojen vähimmäissisältö sekä tämän kohdan kolmannessa alakohdassa ja 10 a artiklan 1 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitettujen ilmastoneutraaliussuunnitelmien muoto. Komissio pyrkii löytämään synergioita unionin lainsäädännössä säädettyjen vastaavien suunnitelmien kanssa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
10 c artikla
Mahdollisuus saada siirtymäajan maksutta jaettavia oikeuksia energiantuotantoalan nykyaikaistamiseksi
Kyseessä olevan jäsenvaltion on järjestettävä joko yhdellä kertaa tai useassa vaiheessa vuosina 2021–2030 käytävä tarjouskilpailumenettely hankkeille, joihin liittyvät investoinnit ovat kokonaismäärältään yli 12,5 miljoonaa euroa, jotta voidaan valita maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla rahoitettavat investoinnit. Tässä tarjouskilpailumenettelyssä on
noudatettava avoimuuden, syrjimättömyyden, yhdenvertaisen kohtelun ja moitteettoman varainhoidon periaatteita;
varmistettava, että ainoastaan hankkeet, jotka edistävät energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamista, tarvittavaa rakenneuudistusta, ympäristönsuojelun parantamista ja infrastruktuurin jälkiasentamista, puhdasta teknologiaa, kuten uusiutuviin energialähteisiin liittyvää tekniikkaa, taikka energiatuotannon alan nykyaikaistamista, kuten tehokasta ja kestävää kaukolämpöä, sekä energian siirron ja jakelun alan nykyaikaistamista voivat tehdä tarjouksen;
määritettävä selkeät, objektiiviset, avoimet ja syrjimättömät valintaperusteet hankkeiden asettamiselle paremmuusjärjestykseen, sen varmistamiseksi, että valitaan ainoastaan hankkeet
joissa kustannus-hyötyanalyysin perusteella varmistetaan positiivinen nettotulos päästöjen vähentämisessä ja saavutetaan ennalta määritetty merkittävä CO2-vähennysten taso, ottaen huomioon hankkeen koko;
jotka ovat lisähankkeita ja vastaavat selkeästi korvaus- ja nykyaikaistamistarpeisiin eivätkä aiheuta markkinavetoista energiankysynnän lisäystä;
joista saadaan paras vastine rahalle; ja
jotka eivät edistä eivätkä paranna runsaasti päästöjä aiheuttavan sähköntuotannon taloudellista elinkelpoisuutta tai lisää riippuvuutta päästöjä aiheuttavista fossiilisista polttoaineista.
Poiketen siitä, mitä 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos tarjouskilpailumenettelyn kautta valittu investointi perutaan tai suunniteltua suorituskykyä ei saavuteta, varatut päästöoikeudet voidaan käyttää tarjouskilpailumenettelyn yhden ainoan lisävaiheen kautta aikaisintaan vuoden kuluttua muiden investointien rahoittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan viimeistä virkettä.
Jäsenvaltioiden, jotka aikovat hyödyntää siirtymäkauden vapaaehtoista päästöoikeuksien maksutta jakamista energia-alan nykyaikaistamiseen, on julkaistava julkista kuulemista varten viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2019 yksityiskohtaiset kansalliset kehykset, joissa esitetään tarjouskilpailumenettely, mukaan lukien ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaiheiden suunniteltu määrä, ja valintaperusteet.
Jos alle 12,5 miljoonan euron investointeja on tarkoitus tukea maksutta jaettavilla päästöoikeuksilla ja niitä ei valita tässä kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn kautta, jäsenvaltion on valittava hankkeet objektiivisten ja avointen perusteiden mukaisesti. Tämän valintaprosessin tulokset on julkistettava julkista kuulemista varten. Tällä perusteella kyseessä olevan jäsenvaltion on laadittava, julkistettava ja toimitettava komissiolle luettelo investoinneista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2019. Jos samassa laitoksessa on toteutettu useampi kuin yksi investointi, niitä on arvioitava kokonaisuutena sen toteamiseksi, onko 12,5 miljoonan euron kynnysarvo ylitetty, paitsi jos kyseiset investoinnit ovat toisistaan riippumatta teknisesti toteutettavia tai taloudellisesti elinkelpoisia.
Päästöoikeudet, joita ei ole jaettu tämän artiklan mukaisesti viimeistään vuonna 2020, voidaan jakaa kaudella 2021–2030 2 kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn kautta valituille investoinneille, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019 aikeestaan olla jakamatta osaa tai kaikkia näistä päästöoikeuksista kaudella 2021–2030, ja ilmoittaa sen sijaan niiden päästöoikeuksien määrän, jotka huutokaupataan vuonna 2020. Jos tällaisia päästöoikeuksia jaetaan kaudella 2021–2030, vastaava määrä päästöoikeuksia on otettava huomioon tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua 60 prosentin rajaa sovellettaessa.
10 c a artikla
Aikaisempi määräaika siirtymäajan maksutta jaettaville päästöoikeuksille energia-alan nykyaikaistamiseksi
Poiketen siitä, mitä 10 c artiklassa säädetään, asianomaiset jäsenvaltiot voivat antaa laitoksille siirtymäajan maksutta jaettavia päästöoikeuksia kyseisen artiklan mukaisesti ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2024 saakka toteutettavia investointeja varten. Kulloisenkin jäsenvaltion määrittämä osa asianomaisten jäsenvaltioiden käytettävissä 10 c artiklan mukaisesti kaudella 2021–2030 olevista päästöoikeuksista, joita ei käytetä tällaisiin investointeihin, on:
lisättävä niiden päästöoikeuksien kokonaismäärään, jotka asianomainen jäsenvaltio saa huutokaupattavaksi 10 artiklan 2 kohdan nojalla; tai
käytettävä investointien tukemiseen 10 d artiklassa tarkoitetun modernisaatiorahaston puitteissa 10 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksista saatuihin tuloihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti.
Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2024 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan sekä 10 d artiklan 4 kohdan toisesta virkkeestä poiketen 10 d artiklan mukaisesti käytettävät päästöoikeuksien määrät.
10 d artikla
Modernisaatiorahasto
Tuettujen investointien on oltava tämän direktiivin tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ja asetuksen (EU) 2021/1119 sekä Pariisin sopimuksessa esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia. Edunsaajajäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää modernisaatiorahaston varoja rahoittamaan investointeja, joihin osallistuu unionin vierekkäisiä raja-alueita. Modernisaatiorahastosta ei anneta tukea fossiilisia polttoaineita käyttäville energiantuotantolaitoksille. Tämän artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen piiriin kuuluvista päästöoikeuksista saatavat tulot voidaan kuitenkin käyttää investointeihin, joihin liittyy kaasumaisia fossiilisia polttoaineita.
Lisäksi tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista päästöoikeuksista saatavat tulot voidaan käyttää investointeihin, joihin liittyy kaasumaisia fossiilisia polttoaineita, jos toimintaa pidetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 ( 23 ) mukaisesti ympäristön kannalta kestävänä ja asianmukaisesti perusteltuna energiaturvallisuuden varmistamiseksi, edellyttäen, että energiantuotannon osalta päästöoikeudet huutokaupataan ennen 31 päivää joulukuuta 2027 ja sellaisten investointien osalta, joihin liittyy kaasun käyttöä jakeluketjun loppupäässä, päästöoikeudet huutokaupataan ennen 31 päivää joulukuuta 2028.
Vähintään 80 prosenttia 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuista päästöoikeuksista ja tämän artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen piiriin kuuluvista päästöoikeuksista saatavista tuloista ja vähintään 90 prosenttia 10 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetuista päästöoikeuksista saatavista tuloista on käytettävä tukemaan investointeja seuraaviin:
uusiutuvista lähteistä saatavan sähkön tuotanto ja käyttö, mukaan lukien uusiutuva vety;
uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämpö ja jäähdytys;
energian kokonaiskulutuksen vähentäminen parantamalla energiatehokkuutta muun muassa teollisuudessa, liikenteessä, rakennuksissa, maataloudessa ja jätehuollossa;
energian varastointi ja energiaverkkojen nykyaikaistaminen, mukaan lukien kysyntäpuolen hallinta, kaukolämpöverkot, sähkönsiirtoverkot, jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisääminen ja infrastruktuuri päästötöntä liikkuvuutta varten;
pienituloisten kotitalouksien tukeminen, myös maaseudulla ja syrjäseudulla, energiaköyhyyteen puuttumiseksi ja lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamiseksi; ja
oikeudenmukainen siirtymä edunsaajajäsenvaltioissa hiilestä riippuvaisilla alueilla niin, että tuetaan työntekijöiden uudelleensijoittamista, uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon parantamista, koulutusta, työnhakualoitteita ja startup-yrityksiä käyden vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten kanssa, tapauksen mukaan jäsenvaltioiden alueellisiin oikeudenmukaista siirtymää koskeviin suunnitelmiinsa asetuksen (EU) 2021/1056 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan k alakohdan mukaisesti sisällyttämien asiaan liittyvien toimien mukaisesti ja niitä edistäen.
Investointikomitean on toimittava avoimesti. Investointikomitean kokoonpano ja sen jäsenten ansioluettelot ja sidonnaisuusilmoitukset asetetaan yleisön saataville ja niitä päivitetään tarvittaessa.
Jos rahastosta rahoitettavaksi ehdotettu investointi energiajärjestelmien nykyaikaistamiseksi ei kuulu 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, investointikomitea arvioi kyseisen investoinnin teknisen toteutettavuuden ja taloudellisen elinkelpoisuuden, mukaan lukien sen saavuttamat päästövähennykset, ja antaa suosituksen investoinnin rahoittamisesta modernisaatiorahastosta. Investointikomitea varmistaa, että kaikki kaukolämpöön liittyvät investoinnit saavuttavat huomattavan parannuksen energiatehokkuudessa ja päästövähennyksissä. Kyseiseen suositukseen voi sisältyä ehdotuksia sopivista rahoitusvälineistä. Modernisaatiorahastosta saatavilla varoilla voidaan tukea enintään 70:ää prosenttia sellaisen investoinnin kustannuksista, joka ei kuulu 2 kohdassa lueteltuihin aloihin, edellyttäen, että jäljellä olevat kustannukset ovat yksityisten oikeushenkilöiden rahoittamia.
Jos EIP:n edustaja ei hyväksy investoinnin rahoittamista, suositus hyväksytään ainoastaan, jos kaikkien jäsenten kahden kolmasosan enemmistö puoltaa sitä. Sen jäsenvaltion edustajalla, jossa investointi tehdään, ja EIP:n edustajalla ei ole oikeutta käyttää ääniään tässä tapauksessa. Tätä alakohtaa ei sovelleta, kun kyseessä ovat pienimuotoiset hankkeet, joita rahoitetaan kansallisen kehityspankin lainoilla tai avustuksilla, joilla edistetään erityisiä tavoitteita palvelevan kansallisen ohjelman täytäntöönpanoa modernisaatiorahaston tavoitteiden mukaisesti, edellyttäen, että ohjelmassa käytetään enintään kymmenen prosenttia liitteessä II b esitetystä jäsenvaltioiden osuudesta.
Edunsaajajäsenvaltioiden on raportoitava vuosittain komissiolle modernisaatiorahastosta rahoitetuista investoinneista. Raportti on julkistettava, ja sen on sisällettävä
tiedot rahoitetuista investoinneista kutakin edunsaajajäsenvaltiota kohti;
arviointi investoinnilla saavutetusta lisäarvosta energiatehokkuuden tai energiajärjestelmän nykyaikaistamisen kannalta.
Investointikomitea huolehtii vuosikertomuksen julkaisemisesta. Komissio toimittaa julkaisun Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
10 e artikla
Elpymis- ja palautumistukiväline
10 f artikla
Ei merkittävää haittaa -periaate
Edunsaajajäsenvaltiot ja komissio käyttävät 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen innovaatiorahaston käyttöön tämän direktiivin 10 a artiklan 8 kohdan nojalla tarkoitettujen päästöoikeuksien ja tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta kertyvät tulot asetuksen (EU) 2020/852 17 artiklassa vahvistettujen ”ei merkittävää haittaa” -kriteerien mukaisesti, jos tällaisia tuloja käytetään taloudelliseen toimintaan, jolle on vahvistettu mainitun asetuksen 10 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti tekniset arviointikriteerit, joilla määritetään, aiheuttaako taloudellinen toiminta merkittävää haittaa yhdelle tai useammalle asiaankuuluvalle ympäristötavoitteelle.
11 artikla
Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet
Luettelo laitoksista, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan viiden vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2021, on toimitettava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019, ja tämän jälkeen on toimitettava joka viides vuosi luettelot kustakin seuraavasta viiden vuoden kaudesta. Kussakin luettelossa on oltava tiedot tuotantotoiminnasta, lämmön ja kaasujen siirroista, sähköntuotannosta ja päästöistä tuotantolaitoksen osan tasolla luettelon toimittamista edeltäviltä viideltä kalenterivuodelta. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia annetaan ainoastaan laitoksille, joista toimitetaan kyseiset tiedot.
IV
LUKU
ILMAILUUN, MERILIIKENTEESEEN JA KIINTEISIIN LAITOKSIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET
11 a artikla
Hanketoiminnasta saatujen sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksiköiden käyttäminen ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmässä ◄ ennen kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen voimaantuloa
Jollei tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, ilma-alusten käyttäjät, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä lentotoimintalupa tai jotka on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa, mukaan lukien kyseisen jäsenvaltion syrjäisimmät alueet ja sille kuuluvat merentakaiset alueet, voivat käyttää seuraavia yksiköitä noudattaakseen 12 artiklan 9 kohdassa säädettyjä velvoitteitaan mitätöidä yksiköitä 12 artiklan 6 kohdan nojalla ilmoitetun määrän osalta:
Pariisin sopimuksen 6 artiklan 4 kohdan nojalla vahvistettuun mekanismiin osallistuvien osapuolten hyväksymät hyvitykset;
päästöhyvitysohjelmiin osallistuvien osapuolten hyväksymät hyvitykset, jotka ICAOn neuvosto on katsonut hyväksyttäviksi ja jotka on määritetty 8 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä;
5 kohdan nojalla tehtyjen sopimusten osapuolten hyväksymät hyvitykset;
unionin tason hankkeille 24 a artiklan nojalla myönnetyt hyvitykset.
Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja yksiköitä voidaan käyttää, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
ne ovat peräisin valtiosta, joka on käyttöhetkellä Pariisin sopimuksen osapuoli;
ne ovat peräisin valtiosta, joka on lueteltu 25 a artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä ICAOn kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmään (CORSIA) osallistuvana valtiona. Tätä edellytystä ei sovelleta ennen vuotta 2027 syntyneisiin päästöihin, eikä sitä sovelleta myöskään Yhdistyneiden kansakuntien määrittelemiin vähiten kehittyneisiin maihin ja pieniin kehittyviin saarivaltioihin, lukuun ottamatta valtioita, joiden BKT asukasta kohti on yhtä suuri tai suurempi kuin unionin keskiarvo.
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään yksityiskohtaisista vaatimuksista tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja järjestelyjä varten, mihin voi sisältyä myös raportointiin ja rekistereihin liittyviä vaatimuksia, ja kyseisiä järjestelyjä soveltavien maiden tai ohjelmien luettelointia varten. Kyseisissä järjestelyissä on otettava huomioon vähiten kehittyneisiin maihin ja pieniin kehittyviin saarivaltioihin tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti sovellettavat joustomahdollisuudet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
▼M14 —————
▼M9 —————
11 b artikla
Hanketoiminnot
►M9 Unioni ◄ ja sen jäsenvaltiot saavat antaa luvan hanketoiminnalle ainoastaan, jos kaikilla hankkeeseen osallistujilla on päätoimipaikka joko maassa, joka on tehnyt tällaisia hankkeita koskevan kansainvälisen sopimuksen, taikka maassa, osavaltiossa tai alueellisessa hallintoyksikössä, jolla on 25 artiklan mukaisesti yhteys ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ .
▼M9 —————
12 artikla
Päästöoikeuksien siirto, palautus ja mitätöiminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päästöoikeuksia voidaan siirtää:
henkilöiden välillä ►M9 unionissa ◄ ;
►M9 unionissa ◄ olevien henkilöiden ja kolmansissa maissa olevien henkilöiden välillä, jos kyseinen päästöoikeus on tunnustettu 25 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, ilman muita kuin tähän direktiiviin sisältyviä tai tämän direktiivin nojalla asetettavia rajoituksia.
▼M15 —————
Jäsenvaltioiden, hallinnoivien jäsenvaltioiden ja laivayhtiöstä vastaavien hallinnointiviranomaisten on varmistettava, että kunkin vuoden 30 päivään syyskuuta mennessä
kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia;
kukin ilma-aluksen käyttäjä palauttaa sen edellisenä kalenterivuonna aiheuttamia ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia;
kukin laivayhtiö palauttaa sen edellisenä kalenterivuonna aiheuttamia ja 3 g e artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia.
Jäsenvaltioiden, hallinnoivien jäsenvaltioiden ja laivayhtiöstä vastaavien hallinnointiviranomaisten on varmistettava, että ensimmäisen alakohdan mukaisesti palautetut päästöoikeudet mitätöidään tämän jälkeen.
Jos palautettujen päästöoikeuksien määrä on pienempi kuin todennetut päästöt, erotusta vastaava määrä päästöoikeuksia on mitätöitävä, kun todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välinen ero on todettu kunkin vuoden osalta, eikä huutokaupattava 10 artiklan mukaisesti.
Komissio julkaisee luettelon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista saarista ja asianomaisista satamista ja pitää luettelon ajan tasalla.
Komissio antaa 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia katsoa, että kasvihuonekaasut ovat pysyvästi kemiallisesti sitoutuneet tuotteeseen tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on laskettava tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetun menetelmän mukaisesti myös tietyn CORSIA-järjestelmän velvoitekauden lopullisten päästöhyvitysvaatimusten kokonaismäärä ja ilmoitettava kyseisistä vaatimuksista ilma-alusten käyttäjille, jotka täyttävät tämän kohdan kolmannessa alakohdassa vahvistetut edellytykset, viimeistään CORSIA-järjestelmän asiaankuuluvan velvoitekauden viimeistä vuotta seuraavan vuoden 30 päivänä marraskuuta.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava päästöhyvitysten taso niille ilma-aluksen käyttäjille, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
ilma-aluksen käyttäjillä on jonkin jäsenvaltion myöntämä lentotoimintalupa tai ne on rekisteröity jossakin jäsenvaltiossa, mukaan lukien kyseisen jäsenvaltion syrjäisimmät alueet ja sille kuuluvat merentakaiset alueet; ja
niiden vuosittaiset hiilidioksidipäästöt 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen ovat yli 10 000 tonnia lentokoneista, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg ja joilla suoritetaan liitteen I soveltamisalaan kuuluvia lentoja, lukuun ottamatta niitä, joiden lähtö- ja saapumispaikka on samassa jäsenvaltiossa, saman jäsenvaltion syrjäisimmät alueet mukaan luettuina.
Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa ei oteta huomioon seuraavan tyyppisten lentojen hiilidioksidipäästöjä:
valtion tarkoituksiin suoritetut lennot;
humanitaariset avustuslennot;
lääkintälennot;
sotilaslennot;
palonsammutuslennot;
lennot ennen humanitaarista avustuslentoa, lääkintälentoa tai palonsammutuslentoa tai sellaisen jälkeen edellyttäen, että tällaiset lennot suoritettiin samalla ilma-aluksella ja että ne olivat välttämättömiä niihin liittyvien humanitaaristen, lääketieteellisten tai palonsammutustoimien toteuttamiseksi tai että ilma-alus oli tällaisen toiminnan jälkeen sijoitettava uudelleen seuraavaa lentoa varten.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään menetelmä ilma-alusten käyttäjien tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen päästöhyvitysvaatimusten laskemiseksi.
Kyseisissä täytäntöönpanosäädöksissä on erityisesti täsmennettävä niiden vaatimusten soveltamista, jotka johtuvat tämän direktiivin asiaa koskevista säännöksistä, erityisesti 3 c, 11 a, 12 ja 25 a artiklasta, sekä, mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin asiaa koskevat säännökset huomioon ottaen, CORSIA-järjestelmän ympäristönsuojelua koskevista kansainvälisistä standardeista ja suositelluista menettelytavoista.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös annetaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.
13 artikla
Päästöoikeuksien voimassaolo
Päästöoikeudet, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen, ovat voimassa rajoittamattoman ajan. Päästöoikeuksissa, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen, on oltava maininta siitä, minä kymmenvuotiskautena 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen ne myönnettiin, ja niiden on oltava voimassa kyseisen kauden ensimmäisestä vuodesta alkaen syntyneiden päästöjen osalta.
14 artikla
Päästöjen tarkkailu ja raportointi
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa ►M9 säädöksissä ◄ otetaan huomioon uusin ja ajantasaisin tieteellinen tieto, jota on saatavissa erityisesti hallitustenväliseltä ilmastonmuutospaneelilta, ja siinä voidaan myös määritellä vaatimuksia, joiden mukaan toiminnanharjoittajien on raportoitava sellaisen energiavaltaisen teollisuuden valmistamien tavaroiden tuottamiseen liittyvistä päästöistä, joka voi olla altis kansainväliselle kilpailulle. ►M9 Säädöksissä ◄ voidaan lisäksi säätää vaatimuksia tällaisten tietojen riippumattomasta todentamisesta.
Näihin vaatimuksiin voi sisältyä raportointi tällaisten tavaroiden tuottamiseen liittyvän sähköntuotannon ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ kuuluvien päästöjen tasosta.
Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen varmistettava, että kukin ilma-aluksen käyttäjä tarkkailee kunkin kalenterivuoden aikana käyttämänsä kunkin ilma-aluksen muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia ja raportoi niistä toimivaltaiselle viranomaiselle kunkin vuoden päätyttyä 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.
Komissio antaa vuosittain vuodesta 2026 alkaen osana 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kertomusta kertomuksen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskehyksen soveltamisen tuloksista.
Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027 ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskehyksen soveltamisesta saatujen tulosten perusteella kertomuksen ja tarvittaessa, tehtyään ensin vaikutustenarvioinnin, lainsäädäntöehdotuksen ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutusten hillitsemiseksi siten, että ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan.
Komissio julkaisee viimeistään kolmen kuukauden kuluttua raportoinnin määräajasta käyttäjäystävällisellä tavalla vähintään seuraavat ilmailutoiminnan vuosittaisia yhteenlaskettuja päästöjä koskevat tiedot, jotka on raportoitu jäsenvaltioille tai toimitettu komissiolle komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2066 ( 29 ) ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/1603 ( 30 ) 7 artiklan mukaisesti:
kunkin ETA-alueella sijaitsevan lentopaikkaparin osalta:
kaikista lennoista aiheutuvat päästöt;
lentojen kokonaismäärä;
matkustajien kokonaismäärä;
ilma-alusten tyypit;
kunkin ilma-alusten käyttäjän osalta:
tiedot ETA:n sisäisistä lennoista, ETA-alueelta lähtevistä lennoista, ETA-alueelle saapuvista lennoista ja kahden kolmannen maan välisistä lennoista aiheutuneista päästöistä valtiopareittain eriteltyinä sekä tiedot päästöistä, joihin sovelletaan CORSIA-järjestelmän hyväksyttävien päästöyksiköiden mitätöimisvelvoitetta;
12 artiklan 8 kohdan mukaisesti laskettu päästöhyvitysvaatimusten määrä;
ilma-alusten käyttäjien 11 a artiklan mukaisten hyvitysten määrä ja tyyppi, joita käytetään tämän kohdan ii alakohdassa tarkoitettuun päästöhyvitysvaatimusten täyttämiseen;
niiden käytettyjen polttoaineiden määrä ja tyyppi, joiden päästökerroin on nolla tämän direktiivin mukaisesti tai jotka oikeuttavat ilma-aluksen käyttäjän saamaan päästöoikeuksia 3 c artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan osalta erityisolosuhteissa, joissa ilma-aluksen käyttäjä toimii hyvin rajoitetulla määrällä lentopaikkapareja tai hyvin rajoitetulla määrällä valtiopareja, joihin sovelletaan päästöhyvitysvaatimuksia, tai hyvin rajoitetulla määrällä valtiopareja, joihin ei sovelleta päästöhyvitysvaatimuksia, kyseinen ilma-aluksen käyttäjä voi pyytää, että hallinnoiva jäsenvaltio ei julkaise tällaisia tietoja ilma-aluksen käyttäjän tasolla, ja selitettävä, miksi tietojen antamisen katsottaisiin vahingoittavan sen kaupallisia etuja. Kyseisen pyynnön perusteella hallinnoiva jäsenvaltio voi pyytää komissiota julkaisemaan kyseiset tiedot korkeammalla yhdistämistasolla. Komissio tekee pyyntöä koskevan päätöksen.
15 artikla
Todentaminen ja akkreditointi
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamat päästöraportit todennetaan liitteessä V ja komission kaikissa tämän artiklan mukaisesti antamissa yksityiskohtaisissa säännöksissä esitettyjen perusteiden mukaisesti ja että tästä ilmoitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä, jonka raporttia ei ole kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä todennettu edeltävän vuoden päästöjen osalta tyydyttäväksi liitteessä V ja kaikissa komission tämän artiklan mukaisesti antamissa yksityiskohtaisissa säännöksissä esitettyjen perusteiden mukaisesti, ei saa jatkaa päästöoikeuksien siirtämistä ennen kuin kyseisen toiminnanharjoittajan tai ilma-aluksen käyttäjän raportti on todennettu tyydyttäväksi.
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä päästöraporttien todentamisesta liitteessä V vahvistettujen periaatteiden perusteella sekä todentajien akkreditoinnista ja valvonnasta. Komissio voi myös antaa täytäntöönpanosäädöksiä ilma-alusten käyttäjien 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamien raporttien ja 3 e ja 3 f artiklan mukaisten hakemusten todentamisesta, todentajien käyttämät todentamismenettelyt mukaan lukien. Niissä säädetään tarkemmin akkreditoinnin, akkreditoinnin peruuttamisen ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytyksistä sekä tarvittaessa akkreditointielinten vertaisarvioinnista.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
15 a artikla
Tietojen antaminen ja salassapitovelvollisuus
Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että kaikki päätökset ja kertomukset, jotka liittyvät päästöoikeuksien määrään ja jakamiseen sekä päästöjen tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen, julkaistaan välittömästi asianmukaisella tavalla, jolla varmistetaan syrjimätön tietojen saatavuus.
Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja ei saa paljastaa muille henkilöille tai viranomaisille muutoin kuin sovellettavien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten nojalla.
16 artikla
Seuraamukset
Hallinnoivan jäsenvaltion 5 kohdan nojalla esittämään pyyntöön on liitettävä seuraavat tiedot:
todisteet siitä, ettei ilma-aluksen käyttäjä ole täyttänyt tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan;
yksityiskohtaiset tiedot kyseisen jäsenvaltion toteuttamista valvontatoimista;
perustelut ►M9 unionin ◄ laajuiseen toimintakieltoon määräämiselle; ja
suositus ►M9 unionin ◄ laajuisen toimintakiellon soveltamisalaksi ja mahdollisesti sovellettaviksi ehdoiksi.
Kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laivayhtiön alus havaitaan jossakin sen jäsenvaltion satamista, jonka lipun alla se purjehtii, asianomainen jäsenvaltio voi, kun se on antanut ensin asianomaiselle laivayhtiölle mahdollisuuden esittää huomautuksensa, antaa pysäyttämismääräyksen, kunnes laivayhtiö täyttää palautuvelvoitteensa. Sen on ilmoitettava tästä komissiolle, EMSAlle ja muille jäsenvaltioille. Tällaisen pysäyttämismääräyksen antamisen seurauksena jokaisen jäsenvaltion on toteutettava samat toimenpiteet kuin ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen mukaisen karkotuspäätöksen jälkeen.
Tämän kohdan säännökset eivät rajoita merihädässä olevien alusten tapauksessa sovellettavien kansainvälisten merenkulkua koskevien sääntöjen soveltamista.
17 artikla
Tiedon saatavuus
Toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat päästöoikeuksien jakoon liittyvät päätökset, tiedot hanketoiminnoista, joihin jäsenvaltio osallistuu tai valtuuttaa yksityisiä tai julkisia tahoja osallistumaan, ja kasvihuonekaasujen päästölupien perusteella vaaditut päästöraportit on saatettava yleisön saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.
18 artikla
Toimivaltainen viranomainen
Jäsenvaltioiden on tehtävä aiheelliset hallinnolliset järjestelyt, mukaan lukien yhden tai useamman asianmukaisen toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen, tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi. Jos viranomaisia nimetään useampi kuin yksi, näiden viranomaisten tämän direktiivin mukainen toiminta on yhteensovitettava.
Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että tahojen, jotka Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti on nimetty hyväksymään hanketoiminnat Kioton pöytäkirjan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sekä kansallisten viranomaisten, jotka UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti on nimetty panemaan täytäntöön Kioton pöytäkirjan 12 artikla, toiminta sovitetaan yhteen.
18 a artikla
Hallinnoiva jäsenvaltio
Ilma-aluksen käyttäjää hallinnoiva jäsenvaltio on
siinä tapauksessa, että ilma-aluksen käyttäjällä on ►M9 unionin ◄ lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 ( 31 ) mukainen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva liikennelupa, se jäsenvaltio, joka on myöntänyt liikenneluvan kyseiselle ilma-aluksen käyttäjälle; ja
kaikissa muissa tapauksissa se jäsenvaltio, jonka alueella on aiheutunut suurin osa kyseisen ilma-aluksen käyttäjän suorittamien lentojen aiheuttamista arvioiduista päästöistä perusvuoden aikana.
Parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella komissio
julkaisee ennen 1 päivää helmikuuta 2009 luettelon ilma-alusten käyttäjistä, jotka harjoittivat liitteessä I tarkoitettua ilmailutoimintaa 1 päivänä tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, ja yksilöi kunkin ilma-aluksen käyttäjän osalta 1 kohdassa tarkoitetun hallinnoivan jäsenvaltion; ja
päivittää luettelon vuodesta 2024 alkaen vähintään joka toinen vuosi lisäten siihen sellaiset ilma-alusten käyttäjät, jotka ovat ryhtyneet harjoittamaan liitteessä I lueteltua ilmailutoimintaa; jos ilma-aluksen käyttäjä ei ole harjoittanut liitteessä I lueteltua ilmailutoimintaa luettelon päivittämistä edeltävien neljän peräkkäisen kalenterivuoden aikana, kyseistä ilma-aluksen käyttäjää ei sisällytetä luetteloon.
18 b artikla
Komission, EMSAn ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden antama apu
19 artikla
Rekisterit
Päästöoikeudet, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen, merkitään ►M9 unionin ◄ rekisteriin sellaisten prosessien suorittamiseksi, jotka liittyvät jäsenvaltioissa avattujen päästöoikeustilien ylläpitoon sekä 3 kohdassa tarkoitettujen komission ►M9 säädösten ◄ mukaiseen päästöoikeuksien jakamiseen, palauttamiseen ja mitätöimiseen.
Kukin jäsenvaltio voi suorittaa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan mukaisesti hyväksytyt toimet.
20 artikla
Keskusvalvoja
21 artikla
Jäsenvaltioiden kertomukset
21 a artikla
Toimintavalmiuksien kehittämisen tukeminen
Komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä UNFCCC:n, Kioton pöytäkirjan ja niiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen myöhempien päätösten mukaisesti tukemaan toimintavalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa, jotta kyseiset maat voivat hyödyntää kaikilta osin yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin mahdollisuuksia tavalla, joka tukee niiden kestävän kehityksen strategioita, ja jotta helpotetaan eri tahojen osallistumista yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen.
22 artikla
Liitteiden muuttaminen
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteiden muuttamiseksi tarvittaessa, lukuun ottamatta liitteitä I, II a ja II b, 21 artiklan mukaisten kertomusten sekä tämän direktiivin soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella. Liitteitä IV ja V voidaan muuttaa päästöjä koskevan tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen parantamiseksi.
22 a artikla
Komiteamenettely
Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
23 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
24 artikla
Muiden toimintojen ja kaasujen yksipuolista sisällyttämistä koskevat menettelyt
Komission aloitteesta tai jäsenvaltion pyynnöstä voidaan antaa ►M9 säädökset ◄ sellaisia toimintoja, laitoksia ja kasvihuonekaasuja koskevasta päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista, joita ei luetella yhdistelmänä liitteessä I, jos tällainen tarkkailu ja raportointi voidaan toteuttaa riittävän tarkasti.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi tässä tarkoituksessa.
24 a artikla
Päästöjä vähentäviä hankkeita koskevat yhdenmukaistetut säännöt
Edellä 24 artiklassa säädettyjen sisällyttämisten lisäksi komissio voi hyväksyä toimenpiteitä päästöoikeuksien tai hyvitysten myöntämiseksi jäsenvaltioiden hallinnoimille hankkeille, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin.
Tällaisten toimenpiteiden on oltava johdonmukaisia aiemman 11 b artiklan 7 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen säädösten kanssa sellaisina kuin ne ovat voimassa ennen 8 päivää huhtikuuta 2018. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla menettely, jota on noudatettava.
Nämä toimenpiteet eivät saa johtaa päästövähennysten kaksinkertaiseen laskentaan eivätkä haitata muiden, ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ kuulumattomien toimenpiteiden toteuttamista päästöjen vähentämiseksi. Toimenpiteitä hyväksytään vain, jos 24 artiklan mukainen sisällyttäminen ei ole mahdollista, ja ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmän ◄ seuraavassa uudelleentarkastelussa on harkittava näiden päästöjen kohtelun yhdenmukaistamista kaikkialla ►M9 unionissa ◄ .
▼M9 —————
Jäsenvaltio voi kieltäytyä myöntämästä päästöoikeuksia tai hyvityksiä tietyntyyppisten hankkeiden osalta, joilla vähennetään kasvihuonekaasujen päästöjä sen omalla alueella.
Tällaiset hankkeet toteutetaan sen jäsenvaltion hyväksynnän perusteella, jossa hanke toteutetaan.
25 artikla
Yhteydet muihin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmiin
▼M9 —————
25 a artikla
Lentoliikenteen ilmastonmuutosvaikutusten vähentämistä koskevat kolmansien maiden toimet
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteen I muuttamiseksi, jonka seurauksena kyseisestä kolmannesta maasta saapuvat lennot eivät kuulu liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan, tai säätää liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan tehtävistä muista muutoksista, joita edellytetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyssä sopimuksessa, ei kuitenkaan soveltamisalan osalta. ◄
Komissio voi ehdottaa muita muutoksia tähän direktiiviin Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Komissio voi myös tarvittaessa tehdä perustamissopimuksen 300 artiklan 1 kohdan perusteella neuvostolle suosituksia neuvottelujen aloittamiseksi tarkoituksena tehdä sopimus asianomaisen kolmannen maan kanssa.
26 artikla
Direktiivin 96/61/EY muuttaminen
Lisätään direktiivin 96/61/EY 9 artiklan 3 kohtaan seuraavat alakohdat:
”Jos laitoksen kasvihuonekaasupäästöt nimetään kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun direktiivin 2003/87/EY ( 35 ) liitteessä I kyseisessä laitoksessa harjoitettavaan toimintaan liittyviksi, luvassa ei saa asettaa kyseisen kaasun suoralle päästölle raja-arvoa, ellei ole tarpeen varmistaa, että merkittävää paikallista pilaantumista ei aiheudu.
Jäsenvaltiot voivat päättää direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta, että energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia ei määrätä koskemaan polttolaitoksia tai muita laitoksia, joista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä paikalla.
Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa muutettava lupaa.
Edellä olevia kolmea alakohtaa ei sovelleta laitoksiin, jotka on jätetty väliaikaisesti yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti.
27 artikla
Vastaavien toimenpiteiden kohteena olevien pienten laitosten poisjättäminen
Jäsenvaltiot voivat jättää toiminnanharjoittajaa kuultuaan ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmän ◄ ulkopuolelle laitokset, joiden toimivaltaiselle viranomaiselle raportoimat päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, ovat alle 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia kunakin kolmena a alakohdassa tarkoitettua ilmoittamista edeltävänä vuonna ja, jos niissä suoritetaan polttotoimintaa, joiden nimellinen lämpöteho on pienempi kuin 35 megawattia, ja joihin sovelletaan toimenpiteitä, joilla on saavutettavissa vastaavia päästövähennyksiä, jos asianomainen jäsenvaltio täyttää seuraavat edellytykset:
se ilmoittaa komissiolle kunkin tällaisen laitoksen sekä toteutetut vastaavat toimenpiteet, jotka koskevat kyseistä laitosta ja joilla on saavutettavissa vastaavia päästövähennyksiä, ennen kuin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luettelo on toimitettava ja viimeistään silloin, kun luettelo toimitetaan komissiolle;
se vahvistaa, että tarkkailujärjestelyjä on otettu käyttöön sen arvioimiseksi, ovatko minkään laitoksen päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, minä tahansa kalenterivuonna 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia tai enemmän. Jäsenvaltiot voivat 14 artiklan mukaisesti sallia yksinkertaistettuja tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimenpiteitä laitoksille, joiden keskimääräiset todennetut päästöt vuosina 2008–2010 ovat alle 5 000 tonnia vuodessa;
se vahvistaa, että jos minkä tahansa laitoksen päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, ovat minä tahansa kalenterivuonna 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia tai enemmän tai jos laitokseen sovellettavia toimenpiteitä, joilla on saavutettavissa vastaavia päästövähennyksiä, ei enää toteuteta, kyseinen laitos otetaan takaisin ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ ;
se julkaisee a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot julkisesti kommentoitaviksi.
Myös sairaalat voidaan jättää järjestelmän ulkopuolelle, jos ne toteuttavat vastaavia toimenpiteitä.
Jos kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tiedot on ilmoitettu julkisesti kommentoitaviksi, komissio ei esitä vastalausetta seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, ilmoitus katsotaan hyväksytyksi.
Kun päästöoikeudet on palautettu sen ajanjakson osalta, jonka laitos on ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmässä ◄ , laitos jätetään järjestelmän ulkopuolelle ja jäsenvaltio ei saa enää myöntää sille maksutta päästöoikeuksia 10 a artiklan mukaisesti.
Kun laitos otetaan takaisin ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, sille myönnetään kaikki 10 a artiklan mukaisesti myönnettävät päästöoikeudet alkaen vuodesta, jolloin laitos otetaan takaisin järjestelmään. Tällaisille laitoksille myönnettävät päästöoikeudet on vähennettävä määrästä, joka sen jäsenvaltion, jossa laitos sijaitsee, on 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti huutokaupattava.
Tällaiset laitokset säilyvät EU:n päästökauppajärjestelmässä sen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jakson loppuun saakka, jona se on otettu takaisin järjestelmään.
27 a artikla
Laitosten, joiden päästöt ovat alle 2 500 tonnia, vapaaehtoinen jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle
Jäsenvaltiot voivat jättää EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle laitokset, joiden asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle raportoimat päästöt, ottamatta huomioon päästöjä biomassasta, ovat alle 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia kunakin kolmena a alakohdassa tarkoitettua ilmoittamista edeltävänä vuonna edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio:
ilmoittaa komissiolle kunkin tällaisen laitoksen ennen kuin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luettelo on toimitettava ja viimeistään silloin, kun tämä luettelo toimitetaan komissiolle;
vahvistaa, että yksinkertaistettuja tarkkailujärjestelyjä on otettu käyttöön sen arvioimiseksi, ovatko minkään laitoksen päästöt, ottamatta huomioon päästöjä biomassasta, minä tahansa kalenterivuonna 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia tai enemmän;
vahvistaa, että jos jonkin laitoksen päästöt, ottamatta huomioon päästöjä biomassasta, ovat minä tahansa kalenterivuonna 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia tai enemmän, kyseinen laitos otetaan takaisin EU:n päästökauppajärjestelmään; ja
asettaa yleisön saataville a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot.
28 artikla
Muutokset, jotka tulevat voimaan ►M9 unionin ◄ hyväksyttyä kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen
Kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ►M9 unioni ◄ on allekirjoittanut kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, joka johtaa vuoteen 2020 mennessä toteutettaviin kasvihuonekaasupäästöjen pakollisiin vähennyksiin, jotka ovat yli 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna, mikä ilmenee maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tukemasta 30 prosentin vähennyssitoumuksesta, komissio antaa kertomuksen, jossa arvioidaan erityisesti seuraavia tekijöitä:
kansainvälisten neuvottelujen puitteissa sovittujen toimenpiteiden luonne ja muiden kehittyneiden maiden sitoutuminen päästövähennyksiin, jotka ovat verrattavissa ►M9 unionin ◄ sitoumuksiin, ja taloudellisesti edistyneimpien kehitysmaiden sitoutuminen riittävien toimien toteuttamiseen vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti;
kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen seuraukset ja niiden edellyttämät ratkaisut ►M9 unionin ◄ tasolla siirtymiseksi kohti kunnianhimoisempaa 30 prosentin vähennystavoitetta tasapainoisella, avoimella ja oikeudenmukaisella tavalla, ottaen huomioon Kioton pöytäkirjan ensimmäisenä sitoumuskautena tehty työ;
►M9 unionin ◄ teollisuuden kilpailukyky hiilivuodon riskien yhteydessä;
kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen vaikutus muihin ►M9 unionin ◄ talouden aloihin;
vaikutus ►M9 unionin ◄ maatalousalaan, mukaan lukien hiilivuodon riskit;
asianmukaiset menettelyt maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien päästöjen ja poistumien sisällyttämiseksi ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ ;
metsittäminen, uudelleenmetsittäminen sekä metsien häviämisen ja huononemisen estäminen kolmansissa maissa, jos tässä yhteydessä saadaan aikaan kansainvälisesti tunnustettu järjestelmä;
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella komissio antaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi 1 kohdan mukaisesti niin, että muutossäädös voi tulla voimaan, kun ►M9 unioni ◄ hyväksyy kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, ja että mainitun sopimuksen mukainen päästövähennyssitoumus voidaan panna täytäntöön.
Tämän ehdotuksen on perustuttava avoimuuden, taloudellisen tehokkuuden ja kustannustehokkuuden periaatteisiin sekä vähentämisponnistelujen oikeudenmukaiseen ja solidaariseen jakautumiseen jäsenvaltioiden välillä.
28 a artikla
Poikkeukset, joita sovelletaan ennen ICAOn maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen pakollista täytäntöönpanoa
Poiketen siitä, mitä 12 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 3 kohdassa ja 16 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on katsottava kyseisissä säännöksissä esitetyt vaatimukset täytetyiksi eivätkä ne saa ryhtyä toimiin ilma-alusten käyttäjiä vastaan seuraavien osalta:
kaikki ETA:n ulkopuolisissa valtioissa sijaitseviin lentopaikkoihin, lukuun ottamatta Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Sveitsissä sijaitsevia lentopaikkoja, saapuvista tai niistä lähtevistä lennoista aiheutuvat päästöt kunakin kalenterivuonna 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen 31 päivään joulukuuta 2026 saakka, jollei 28 b artiklassa tarkoitetusta uudelleentarkastelusta muuta johdu;
kaikki jollakin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetulla syrjäisimmällä alueella sijaitsevan lentopaikan ja muulla ETA:n alueella sijaitsevan lentopaikan välisistä lennoista aiheutuvat päästöt kunakin kalenterivuonna 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen 31 päivään joulukuuta 2023 saakka, jollei 28 b artiklassa tarkoitetusta uudelleentarkastelusta muuta johdu.
Edellä olevia 11 a, 12 ja 14 artiklaa sovellettaessa muista kuin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista lennoista aiheutuvat todennetut päästöt katsotaan ilma-aluksen käyttäjän todennetuiksi päästöiksi.
28 b artikla
Komission kertomus ja uudelleentarkastelu koskien ICAOn maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoa
Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2027 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen päästöihin vuodesta 2021 alkaen sovellettavan maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen täytäntöönpanoa koskevien ICAOn neuvottelujen edistymisestä ja etenkin
asiaa koskevista ICAOn välineistä, mukaan lukien standardit ja suositellut menettelytavat, sekä edistymisestä ICAOn toimenpidepaketin kaikkien osien täytäntöönpanossa ICAOn 41. yleiskokouksessa hyväksytyn pitkän aikavälin maailmanlaajuisen ei-sitovan tavoitteen saavuttamiseksi;
ICAOn neuvoston hyväksymistä maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä koskevista suosituksista, mukaan lukien mahdolliset lähtötasojen muutokset;
maailmanlaajuisen rekisterin perustamisesta;
kolmansien maiden toteuttamista kansallisista toimenpiteistä, joilla pannaan täytäntöön maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide, jota sovelletaan päästöihin vuodesta 2021 alkaen;
kolmansien maiden CORSIA-järjestelmän päästöhyvityksiin osallistumisen asteesta, mukaan lukien niiden varaumien seuraukset kyseisen osallistumisen osalta; ja
muusta asiaan liittyvästä kansainvälisestä kehityksestä ja sovellettavista välineistä sekä edistymisestä ilmailun kokonaisilmastovaikutuksen vähentämisessä.
Pariisin sopimuksen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen mukaisesti komissio antaa kertomuksen myös pyrkimyksistä saavuttaa ilmailualan pitkän aikavälin maailmanlaajuinen ei-sitova tavoite ilmailun hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä nettonollatasolle vuoteen 2050 mennessä, mitä arvioidaan ensimmäisen alakohdan a–f alakohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaisesti.
Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun komission kertomukseen on liitettävä lainsäädäntöehdotus tämän direktiivin muuttamiseksi tarvittaessa niin, että se on Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen mukainen ja noudattaa unionin sitoumusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä ja tavoitetta ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja jotta varmistetaan unionin ilmastotoimien tinkimättömyys ympäristön kannalta ja tehokkuus. Liitteenä olevaan ehdotukseen on tarvittaessa sisällyttävä EU:n päästökauppajärjestelmän soveltaminen ETA-alueen valtioissa sijaitsevista lentopaikoista ETA:n ulkopuolella sijaitseviin lentopaikkoihin lähteviin lentoihin tammikuusta 2027 alkaen ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevista lentopaikoista saapuvien lentojen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle, jos 2 kohdassa tarkoitetusta kertomuksesta käy ilmi, että
ICAOn yleiskokous ei 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä ole lujittanut CORSIA-järjestelmää pitkän aikavälin maailmanlaajuisen ei-sitovan tavoitteensa mukaisesti Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; tai
25 a artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä luetellut valtiot edustavat alle 70:tä prosenttia kansainvälisen ilmailun päästöistä uusimpien saatavilla olevien tietojen perusteella,
Liitteenä olevassa ehdotuksessa on myös tarvittaessa annettava ilma-alusten käyttäjille mahdollisuus vähentää CORSIA-järjestelmän mukaisesta hyvityksestä kyseisillä reiteillä aiheutuneet kustannukset, jotta vältetään kaksinkertaisen maksun periminen. Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty, ehdotuksella on tarvittaessa muutettava tätä direktiiviä siten, että EU:n päästökauppajärjestelmää sovelletaan edelleen ainoastaan ETA:n sisäisiin lentoihin, Sveitsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuviin lentoihin sekä muihin kuin 25 a artiklan 3 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä lueteltuihin valtioihin suuntautuviin lentoihin.
28 c artikla
Tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevat säännökset maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen soveltamiseksi
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi koskien asianmukaista päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista, jotta ICAOn maailmanlaajuinen markkinaperusteinen toimenpide voidaan panna täytäntöön kaikilla sen kattamilla reiteillä. Kyseisten delegoitujen säädösten on perustuttava ICAOn hyväksymiin asiaa koskeviin välineisiin, niiden on vältettävä kilpailun vääristymistä ja niiden on oltava johdonmukaisia 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten periaatteiden kanssa, ja niillä on varmistettava, että toimitettavat päästöraportit todennetaan 15 artiklassa säädettyjen todentamista koskevien periaatteiden ja kriteerien mukaisesti.
29 artikla
Hiilimarkkinoiden paremman toiminnan varmistamiseksi annettava kertomus
Jos hiilimarkkinoista 10 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut määräajoin annettavat kertomukset sisältävät näyttöä siitä, että hiilimarkkinat eivät toimi asianmukaisesti, komissio antaa kolmen kuukauden kuluessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotuksia, joiden tarkoituksena on lisätä hiilimarkkinoiden ja niihin liittyvien johdannaismarkkinoiden avoimuutta ja parantaa niiden eheyttä ja joissa käsitellään korjaavia toimenpiteitä, joilla parannetaan niiden toimintaa sekä tehostetaan markkinoiden väärinkäytön ehkäisemistä ja havaitsemista.
29 a artikla
Liiallisten hinnanvaihtelujen johdosta toteutettavat toimenpiteet
Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päästöoikeuksien hinta on II ja III luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöoikeuksien osalta 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti järjestettyjen huutokauppojen hinta.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu edeltävien kahden vuoden viitejakso on kahden vuoden jakso, joka päättyy ennen kyseisessä alakohdassa tarkoitetun kuuden kalenterikuukauden kauden ensimmäistä kuukautta.
Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan edellytys täyttyy eikä 2 kohtaa sovelleta, komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä asiaa koskevan ilmoituksen, jossa ilmoitetaan päivämäärä, jona edellytys on täyttynyt.
Komissio julkaisee kunkin kuukauden kolmen ensimmäisen työpäivän kuluessa päästöoikeuksien keskihinnan edeltäviltä kuudelta kalenterikuukaudelta ja päästöoikeuksien keskihinnan edeltävien kahden vuoden viitejaksolta. Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu edellytys ei täyty, komissio julkaisee myös hintatason, joka päästöoikeuksien keskihinnan olisi saavutettava seuraavan kuukauden aikana kyseisessä alakohdassa tarkoitetun edellytyksen täyttämiseksi.
30 artikla
Uudelleentarkastelu ottaen huomioon Pariisin sopimuksen täytäntöönpano ja muiden merkittävien talouksien päästöoikeusmarkkinoiden kehittäminen
Kertomuksessa arvioidaan tarvetta toteuttaa lisätoimenpiteitä, myös lainsäädäntötoimenpiteitä, hiilivuotoriskeihin puuttumiseksi. Kertomukseen on tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus.
Komissio raportoi 31 päivään heinäkuuta 2026 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavista näkökohdista ja liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen ja vaikutustenarvioinnin:
miten ilmakehästä poistettavien ja turvallisesti ja pysyvästi varastoitavien kasvihuonekaasujen aikaansaamat negatiiviset päästöt voitaisiin ottaa huomioon ja miten nämä negatiiviset päästöt voitaisiin kattaa päästökaupalla, mukaan lukien tarvittaessa tällaisen kattamisen selkeä soveltamisala ja tiukat kriteerit sekä takeet sen varmistamiseksi, että tällaisilla poistumilla ei korvata asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistettujen unionin ilmastotavoitteiden mukaisia välttämättömiä päästövähennyksiä;
20 MW:n nimellisen kokonaislämpötehon kynnysarvojen alentamisen toteutettavuus liitteen I mukaisissa toiminnoissa vuodesta 2031 alkaen;
onko kaikki tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt tosiasiallisesti katettu ja onko kaksinkertainen laskenta tosiasiallisesti vältetty; se arvioi erityisesti niiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa, jotka katsotaan talteen otetuiksi ja hyödynnetyiksi tuotteessa muulla kuin 12 artiklan 3 b kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Komissio arvioi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa kertomuksessa myös mahdollisuutta sisällyttää EU:n päästökauppajärjestelmään muita jätehuoltoprosesseja, erityisesti kaatopaikkoja, jotka aiheuttavat metaani- ja dityppioksidipäästöjä unionissa. Komissio voi tarvittaessa liittää kertomukseen myös lainsäädäntöehdotuksen tällaisten muiden jätehuoltoprosessien sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään.
Vuonna 2026 komissio sisällyttää 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen seuraavat osatekijät:
arviointi alle 1 000 kilometrin pituisten lentojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista ja pohdinta vaihtoehdoista kyseisten vaikutusten vähentämiseksi, mukaan lukien käytettävissä olevien julkisen liikenteen vaihtoehtoisten liikennemuotojen tarkastelu ja kestävien lentopolttoaineiden käytön lisääminen;
arviointi niiden toiminnanharjoittajien suorittamien lentojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista, joille on myönnetty poikkeus liitteessä I olevan taulukon sarakkeen ”Toiminnat” otsikon ”Ilmailu” h tai k alakohdan nojalla, sekä pohdinta vaihtoehdoista näiden vaikutusten vähentämiseksi;
arviointi tämän direktiivin sosiaalisista vaikutuksista ilmailualalla, mukaan lukien vaikutukset työvoimaan ja lentomatkustamisen kustannuksiin; ja
arviointi saarten ja syrjäisten alueiden lentoyhteyksistä, mukaan lukien kilpailukykyyn ja hiilivuotoon liittyvien näkökohtien sekä ympäristö- ja ilmastovaikutusten tarkastelu.
Edellä 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kertomus on tarvittaessa myös otettava huomioon tämän direktiivin tulevassa tarkistamisessa.
IV a LUKU
RAKENNUSTEN, TIELIIKENTEEN JA MUIDEN TOIMIALOJEN PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄ
30 a artikla
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan päästöihin, kasvihuonekaasujen päästölupiin, päästöoikeuksien myöntämiseen ja palauttamiseen, tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen liitteessä III tarkoitetun toiminnan osalta. Tätä lukua ei sovelleta II ja III luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin.
30 b artikla
Kasvihuonekaasujen päästöluvat
Säännellyn yhteisön toimivaltaiselle viranomaiselle tämän artiklan 1 kohdan nojalla jättämän tämän luvun mukaista kasvihuonekaasujen päästölupaa koskevan hakemuksen on sisällettävä vähintään kuvaus seuraavista:
säännelty yhteisö;
polttoainetyypit, joita se luovuttaa kulutukseen ja joita käytetään polttoon liitteessä III tarkoitetuilla toimialoilla, sekä tapa, jolla se vapauttaa kyseiset polttoaineet kulutukseen;
liitteessä III tarkoitettua toimintaa varten kulutukseen luovutettujen polttoaineiden loppukäyttö;
päästöjen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet 14 ja 30 f artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti;
yleistajuinen tiivistelmä tämän kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.
Kasvihuonekaasujen päästölupien on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:
säännellyn yhteisön nimi ja osoite;
kuvaus tavoista, joilla säännelty yhteisö luovuttaa polttoaineet kulutukseen tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla;
luettelo polttoaineista, joita säännelty yhteisö luovuttaa kulutukseen tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla;
14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttävä tarkkailusuunnitelma;
14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut raportointivaatimukset;
velvoite palauttaa kunakin kalenterivuonna aiheutuneita, 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaava määrä tämän luvun mukaisesti myönnettyjä päästöoikeuksia 30 e artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan mukaisesti.
30 c artikla
Päästöoikeuksien koko unionin lukumäärä
30 d artikla
Päästöoikeuksien huutokauppa liitteessä III tarkoitettua toimintaa varten
Vuonna 2027 luodaan 600 miljoonaa tämän luvun soveltamisalaan kuuluvaa päästöoikeutta markkinavakausvarantoon päätöksen (EU) 2015/1814 1 a artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Komissio varmistaa, että tämän artiklan 3 kohdassa ja tässä kohdassa tarkoitetut sosiaalisen ilmastorahaston käyttöön tarkoitetut päästöoikeudet huutokaupataan 10 artiklan 4 kohdassa ja kyseisen artiklan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä tarkoitettujen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti.
Tämän artiklan 3 kohdassa ja tässä kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot ovat asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 21 artiklan 5 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, ja ne käytetään sosiaaliseen ilmastorahastoon sovellettavien sääntöjen mukaisesti.
Sosiaaliseen ilmastorahastoon 10 a artiklan 8 b kohdan, tämän artiklan 3 kohdan ja tämän kohdan mukaisesti kohdennettava vuotuinen määrä saa olla enintään
4 000 000 000 euroa vuonna 2026;
10 900 000 000 euroa vuonna 2027;
10 500 000 000 euroa vuonna 2028;
10 300 000 000 euroa vuonna 2029;
10 100 000 000 euroa vuonna 2030;
9 800 000 000 euroa vuonna 2031;
9 400 000 000 euroa vuonna 2032.
Jos tämän luvun mukaisesti perustettua päästökauppajärjestelmää lykätään 30 k artiklan nojalla vuoteen 2028, sosiaalisen ilmastorahaston käyttöön tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti asetettava enimmäismäärä on 54 600 000 000 euroa. Tällöin sosiaaliseen ilmastorahastoon kohdennettavat vuotuiset määrät saavat yhteenlaskettuina olla enintään 4 000 000 000 euroa vuosina 2026 ja 2027, ja 1 päivän tammikuuta 2028 ja 31 päivän joulukuuta 2032 välisenä ajanjaksona asianomainen vuotuinen määrä saa olla enintään
11 400 000 000 euroa vuonna 2028;
10 300 000 000 euroa vuonna 2029;
10 100 000 000 euroa vuonna 2030;
9 800 000 000 euroa vuonna 2031;
9 000 000 000 euroa vuonna 2032.
Jos tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta huutokaupasta saadut tulot todetaan omiksi varoiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, tämän direktiivin 10 a artiklan 8 a kohtaa, tämän artiklan 3 kohtaa ja tätä kohtaa ei sovelleta.
Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja käytetään, lukuun ottamatta tuloja, jotka ovat tämän artiklan 4 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, tai tuloja, jotka on todettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan mukaisiksi omiksi varoiksi ja otettu unionin talousarvioon. Jäsenvaltioiden on käytettävä tulonsa tai näiden tulojen rahallista arvoa vastaava määrä yhteen tai useampaan tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista tarkoituksista siten, että etusijalle asetetaan toimet, joilla voidaan osaltaan vaikuttaa tämän luvun mukaisen päästökaupan sosiaalisiin näkökohtiin, tai yhteen tai useampaan seuraavista:
toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen vähähiilistämistä tai rakennusten energiatarpeiden vähentämistä, mukaan lukien uusiutuvien energialähteiden integrointi ja niihin liittyvät direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 11 kohdan ja 12 ja 20 artiklan mukaiset toimenpiteet, sekä toimenpiteet taloudellisen tuen antamiseksi energiatehokkuudeltaan heikoimmissa rakennuksissa asuville pienituloisille kotitalouksille;
toimenpiteet, joiden tarkoituksena on päästöttömien ajoneuvojen käyttöönoton nopeuttaminen tai taloudellisen tuen antaminen päästöttömien ajoneuvojen täysin yhteentoimivan tankkaus- ja latausinfrastruktuurin käyttöönottoon, tai toimenpiteet, joilla kannustetaan siirtymistä julkiseen liikenteeseen ja parannetaan multimodaalisuutta tai joilla annetaan taloudellista tukea pieni- ja keskituloisiin liikenteen käyttäjiin liittyviin sosiaalisiin näkökohtiin puuttumiseksi;
niiden ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelman rahoittaminen asetuksen (EU) 2023/955 15 artiklan mukaisesti;
taloudellisen korvauksen myöntäminen polttoaineiden loppukuluttajille 30 f artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa ei ole ollut mahdollista välttää päästöjen kaksinkertaista laskentaa tai joissa on palautettu tämän luvun soveltamisalaan kuulumattomia päästöjä vastaavia päästöoikeuksia.
Jäsenvaltioiden katsotaan täyttäneen tämän kohdan säännökset, jos ne ovat hyväksyneet ja panevat täytäntöön verotuksellisia tai rahoitustukipolitiikkoja tai rahoitustukea tarjoavia sääntelypolitiikkoja, jotka on laadittu tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten ja joiden arvo vastaa tässä luvussa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja kyseisessä alakohdassa tarkoitettuja tuloja.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tulojen käytöstä ja tämän kohdan nojalla toteutetuista toimista sisällyttämällä nämä tiedot asetuksen (EU) 2018/1999 nojalla toimitettuihin raportteihinsa.
30 e artikla
Päästöoikeuksien siirto, palautus ja mitätöiminen
Tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan 12 artiklaa, lukuun ottamatta kyseisen artiklan 3 ja 3 a kohtaa, 4 kohdan toista ja kolmatta virkettä sekä 5 kohtaa. Tätä varten
viittauksia päästöihin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin;
viittauksia laitosten toiminnanharjoittajiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin;
viittauksia päästöoikeuksiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin.
Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jos tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneeseen säänneltyyn yhteisöön sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2030 saakka kansallista hiiliveroa, joka on voimassa vuosina 2027–2030 ja joka kattaa liitteessä III tarkoitetun toiminnan, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa kyseisen säännellyn yhteisön tämän artiklan 2 kohdan mukaisesta velvoitteesta palauttaa päästöoikeuksia tiettynä viitevuonna edellyttäen, että:
asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle mainitusta kansallisesta hiiliverostaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 ja että kansallinen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan vuosina 2027–2030 sovellettavat verokannat, on viimeistään kyseisenä päivänä tullut voimaan; asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista kansallisen hiiliveron myöhemmistä muutoksista;
kyseisen säännellyn yhteisön tosiasiallisesti maksama asianomaisen jäsenvaltion kansallinen hiilivero on viitevuonna korkeampi kuin tämän luvun nojalla perustetun päästökauppajärjestelmän keskimääräinen huutokaupan selvityshinta;
säännelty yhteisö noudattaa täysimääräisesti kasvihuonekaasujen päästölupia koskevan 30 b artiklan ja päästöjensä tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevan 30 f artiklan mukaisia velvoitteita;
asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle tällaisen vapautuksen soveltamisesta ja sitä vastaavan tämän alakohdan g alakohdan ja 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti mitätöitävien päästöoikeuksien määrän viimeistään viitevuotta seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä;
komissio ei vastusta poikkeuksen soveltamista sillä perusteella, että ilmoitettu toimenpide ei ole tässä kohdassa säädettyjen edellytysten mukainen, kolmen kuukauden kuluessa tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta tai kahden kuukauden kuluessa tämän alakohdan d alakohdassa tarkoitetusta asianomaista vuotta koskevasta ilmoituksesta;
asianomainen jäsenvaltio ei huutokauppaa 30 d artiklan 5 kohdassa tarkoitettua päästöoikeuksien määrää tietyn viitevuoden osalta ennen kuin tämän kohdan mukaisesti mitätöitävien päästöoikeuksien määrä on määritetty tämän alakohdan g alakohdan mukaisesti; asianomainen jäsenvaltio ei saa huutokaupata mitään 30 d artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesta lisäpäästöoikeuksien määrästä;
asianomainen jäsenvaltio mitätöi viitevuoden osalta 30 d artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta huutokauppaamiensa päästöoikeuksien kokonaismäärästä tietyn määrän päästöoikeuksia, joka vastaa kyseisen säännellyn yhteisön tämän luvun mukaisia todennettuja päästöjä viitevuoden osalta; jos tämän alakohdan f alakohdan soveltamista seuraavana viitevuonna huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä on pienempi kuin tämän kohdan mukaisesti mitätöitävien päästöoikeuksien määrä, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että se mitätöi erotusta vastaavan päästöoikeuksien määrän viitevuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä; ja
asianomainen jäsenvaltio sitoutuu tämän alakohdan a alakohdan mukaisen ensimmäisen ilmoituksen yhteydessä käyttämään yhteen tai useampaan 30 d artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltuun tai tarkoitettuun toimenpiteeseen määrän, joka vastaa tuloja, joihin 30 d artiklan 6 kohtaa olisi sovellettu ilman tätä poikkeusta; sovelletaan 30 d artiklan 5 kohdan toista ja kolmatta alakohtaa, ja komissio varmistaa, että niiden nojalla saadut tiedot ovat tässä alakohdassa tehdyn sitoumuksen mukaisia.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdan mukaisesti mitätöitävien päästöoikeuksien määrä ei vaikuta tämän direktiivin 30 d artiklan 4 kohdan nojalla käyttöön otettuihin ulkoisiin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin tai neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 ( 39 ) mukaisiin unionin talousarvion omiin varoihin, jotka ovat peräisin tämän direktiivin 30 d artiklan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista, jos nämä omat varat on otettu käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan nojalla.
30 f artikla
Tarkkailu, raportointi, päästöjen todentaminen ja akkreditointi
Tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan 14 ja 15 artiklaa. Tätä varten
viittauksia päästöihin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin;
viittauksia liitteessä I lueteltuun toimintaan on pidettävä viittauksina liitteessä III tarkoitettuun toimintaan;
viittauksia toiminnanharjoittajiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin;
viittauksia päästöoikeuksiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin
viittauksia 15 artiklassa olevaan päivämäärään pidetään viittauksina 30 päivään huhtikuuta.
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia sääntöjä kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi ja sen välttämiseksi, että palautetaan tämän luvun soveltamisalaan kuulumattomia päästöjä koskevia päästöoikeuksia, sekä taloudellisen korvauksen myöntämiseksi polttoaineiden loppukuluttajille tapauksissa, joissa tällaista kaksinkertaista laskentaa tai palauttamista ei voida välttää. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Polttoaineiden loppukuluttajille myönnettävän taloudellisen korvauksen laskenta perustuu päästöoikeuksien keskihintaan kyseisenä raportointivuotena 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukaisesti järjestetyissä huutokaupoissa.
30 g artikla
Hallinnointi
Tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan 13 ja 15 a artiklaa, 16 artiklan 1, 2, 3, 4 ja 12 kohtaa sekä 17, 18, 19, 20, 21, 22, 22 a, 23 ja 29 artiklaa. Tätä varten
viittauksia päästöihin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin;
viittauksia toiminnanharjoittajiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin;
viittauksia päästöoikeuksiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin.
30 h artikla
Liiallisen hinnannousun johdosta toteutettavat toimenpiteet
Vuosina 2027 ja 2028 ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu edellytys täyttyy, kun yli kolmena peräkkäisenä kuukautena päästöoikeuksien keskihinta on yli puolitoistakertainen verrattuna päästöoikeuksien keskihintaan edeltävien kuuden peräkkäisen kuukauden viitejakson aikana.
30 i artikla
Tämän luvun uudelleentarkastelu
Komissio antaa 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse niiden tehokkuudesta, hallinnoinnista ja käytännön soveltamisesta, mukaan lukien päätöksen (EU) 2015/1814 mukaisten sääntöjen soveltaminen. Komissio liittää tarvittaessa kyseiseen kertomukseen lainsäädäntöehdotuksen tämän luvun muuttamisesta. Komissio arvioi 31 päivään lokakuuta 2031 mennessä, onko mahdollista sisällyttää tämän direktiivin liitteen III soveltamisalaan kuuluvat alat päästökauppajärjestelmään, joka kattaa tämän direktiivin liitteessä I luetellut alat.
30 j artikla
Menettelyt liitteessä III tarkoitetun toiminnan yksipuoliseksi laajentamiseksi muille aloille, joihin ei sovelleta II ja III lukua
Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun laajentamisen hyväksymistä, lupaa lisäpäästöoikeuksien myöntämiseen ja luvan myöntämistä muille jäsenvaltioille liitteessä III tarkoitetun toiminnan laajentamiseen. Hyväksyessään tällaisia delegoituja säädöksiä komissio voi myös täydentää toiminnan laajentamista lisäsäännöillä, jotka koskevat toimenpiteitä, joilla puututaan mahdolliseen kaksinkertaiseen laskentaan, mukaan lukien lisäpäästöoikeuksien myöntäminen sellaisten päästöoikeuksien kompensoimiseksi, jotka on palautettu polttoaineiden käytöstä liitteessä I luetelluissa toiminnoissa. Taloudellisten toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot toteuttavat yritysten hyväksi toimialoilla ja toimialojen osilla, jotka ovat alttiita todelliselle hiilivuotoriskille sen vuoksi, että polttoaineiden hintoihin siirretyistä kasvihuonekaasupäästöihin liittyvistä kustannuksista aiheutuu merkittäviä välillisiä kustannuksia yksipuolisen laajentamisen vuoksi, on oltava valtiontukisääntöjen mukaisia, eivätkä ne saa aiheuttaa aiheettomia kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla.
30 k artikla
Rakennusten, tieliikenteen ja muiden toimialojen päästökaupan lykkääminen vuoteen 2028, jos energianhinnat ovat poikkeuksellisen korkeat
Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä15 päivään heinäkuuta 2026 mennessä ilmoituksen siitä, onko jompikumpi tai kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttynyt:
kaasun keskimääräinen TTF-hinta 30 päivänä kesäkuuta 2026 päättyneen kuuden kalenterikuukauden aikana on korkeampi kuin kaasun keskimääräinen TTF-hinta helmi- ja maaliskuussa 2022;
Brent-raakaöljyn keskihinta 30 päivänä kesäkuuta 2026 päättyneen kuuden kalenterikuukauden aikana on yli kaksinkertainen verrattuna Brent-raakaöljyn keskihintaan viitenä edeltävänä vuotena; tämä viiden vuoden viitejakso on viiden vuoden jakso, joka päättyy ennen kyseisen kuuden kalenterikuukauden kauden ensimmäistä kuukautta.
Jos jompikumpi tai kumpikin 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä täyttyy, sovelletaan seuraavia sääntöjä:
poiketen siitä, mitä 30 c artiklan 1 kohdassa säädetään, vuosi 2028 on ensimmäinen vuosi, jonka osalta vahvistetaan koko unionin päästöoikeuksien määrä ja, poiketen siitä, mitä 30 c artiklan 3 kohdassa säädetään, vuosi 2029 on ensimmäinen vuosi, jonka osalta mukautetaan koko unionin päästöoikeuksien määrää;
poiketen siitä, mitä 30 d artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöoikeuksien huutokaupan alkamista lykätään vuoteen 2028;
poiketen siitä, mitä 30 d artiklan 2 kohdassa säädetään, ensimmäisenä vuonna huutokaupattavat päästöoikeuksien lisämäärät vähennetään kaudella 2030–2032 huutokaupattavista määristä ja ensimmäiset päästöoikeudet markkinavakausvarantoon luodaan vuonna 2028;
poiketen siitä, mitä 30 e artiklan 2 kohdassa säädetään, määräaikaa, johon mennessä päästöoikeudet on palautettava ensimmäisen kerran, lykätään 31 päivään toukokuuta 2029 vuoden 2028 kokonaispäästöjen osalta;
poiketen siitä, mitä 30 i artiklassa säädetään, määräaikaa, johon mennessä komissio antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle, lykätään 1 päivään tammikuuta 2029.
IV b LUKU
TIETEELLINEN NEUVONTA JA RAHOITUKSEN NÄKYVYYS
30 l artikla
Tieteellinen neuvonta
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 401/2009 ( 40 ) 10 a artiklalla perustettu ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta, jäljempänä ”neuvottelukunta”, voi omasta aloitteestaan antaa tätä direktiiviä koskevaa tieteellistä neuvontaa ja laatia sitä koskevia raportteja. Komissio ottaa huomioon neuvottelukunnan neuvonnan ja raportit, erityisesti siltä osin kuin ne koskevat:
tarvetta toteuttaa muita unionin politiikkatoimia ja toimenpiteitä tämän direktiivin 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden ja päämäärien noudattamisen varmistamiseksi;
unionin täydentävien politiikkatoimien ja toimenpiteiden tarvetta, kun otetaan huomioon ICAOn sopimukset maailmanlaajuisista toimenpiteistä ilmailun ilmastovaikutusten vähentämiseksi sekä tämän direktiivin 3 g g artiklassa tarkoitetun IMO:n maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen tavoitetaso ja ympäristötavoitteiden tinkimättömyys.
30 m artikla
Tiedotus, viestintä ja julkisuus
Komissio varmistaa 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetun EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saaduista tuloista peräisin olevan rahoituksen näkyvyyden
varmistamalla, että tällaisen rahoituksen saajat ilmaisevat kyseisen rahoituksen alkuperän ja varmistavat unionin rahoituksen näkyvyyden, erityisesti kun ne tekevät tunnetuksi hankkeita ja niiden tuloksia, tarjoamalla johdonmukaista, olennaista ja oikeasuhteista kohdennettua tietoa useille kohderyhmille, mukaan lukien tiedotusvälineet ja suuri yleisö; ja
varmistamalla, että tällaisen rahoituksen saajat käyttävät asianmukaista merkintää, jossa lukee ”(Osa)rahoitettu EU:n päästökauppajärjestelmästä (innovaatiorahasto)” ja jossa on esillä unionin tunnus ja rahoituksen määrä; jos merkinnän käyttö ei ole toteutettavissa, innovaatiorahasto on mainittava kaikessa viestintätoiminnassa, myös strategisissa paikoissa yleisön näkyvillä olevilla ilmoitustauluilla.
Komissio vahvistaa 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä tarvittavat vaatimukset, joilla varmistetaan innovaatiorahastosta myönnettävän rahoituksen näkyvyys, mukaan lukien vaatimus mainita kyseinen rahasto.
V
LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
31 artikla
Täytäntöönpano
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
32 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
33 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
TOIMINTOJEN LUOKAT, JOIHIN TÄTÄ DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN
|
1. |
Tämä direktiivi ei koske laitoksia tai laitosten osia, joita käytetään uusien tuotteiden ja prosessien tutkimiseen, kehittämiseen tai testaamiseen. Tämä direktiivi ei koske laitoksia, joissa 14 artiklan mukaisesti vahvistettujen kriteerien mukaisesta biomassan poltosta aiheutuvat päästöt muodostavat 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla edeltävällä asiaankuuluvalla viisivuotiskaudella keskimäärin yli 95 prosenttia kasvihuonekaasujen keskimääräisistä kokonaispäästöistä. |
|
2. |
Jäljempänä mainitut raja-arvot koskevat yleensä tuotantokapasiteettia tai tuotantoa. Jos useampaa samaan luokkaan kuuluvaa toimintaa suoritetaan samassa laitoksessa, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen. |
|
3. |
Laskettaessa laitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa, jotta voidaan päättää sen sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään, on laskettava yhteen nimelliset lämpötehot kaikista siihen kuuluvista teknisistä yksiköistä, joissa laitoksessa poltetaan polttoaineita. Kyseisiä yksiköitä voivat olla muun muassa kaikentyyppiset kattilat, polttimet, turbiinit, lämmittimet, polttouunit, polttolaitokset, kalsinointiuunit, prosessiuunit, uunit, kuivaamot, moottorit, polttokennot, kemialliseen kiertoon perustuvat polttoyksiköt, soihdut ja termiset tai katalyyttiset jälkipolttoyksiköt. Nimellistä kokonaislämpötehoa laskettaessa ei oteta huomioon yksiköitä, joiden nimellinen lämpöteho on pienempi kuin 3 MW. |
|
4. |
Jos yksikköä käytetään toimintaan, jonka kynnysarvoa ei ilmaista nimellisenä kokonaislämpötehona, tämän toiminnan kynnysarvo on ensisijainen päätettäessä sen sisällyttämisestä ►M9 EU:n päästökauppajärjestelmään ◄ . |
|
5. |
Jos minkä tahansa tässä liitteessä olevan toiminnon kapasiteettina ilmaistun kynnysarvon todetaan ylittyvän jossakin laitoksessa, kasvihuonekaasujen päästölupaan sisällytetään kaikki yksiköt, joissa poltetaan polttoaineita, paitsi ne yksiköt, joissa poltetaan ongelmajätteitä ja yhdyskuntajätteitä. |
|
6. |
Tammikuun 1 päivästä 2012 alkaen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kaikki lennot, jotka saapuvat perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle tai lähtevät sieltä.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
LIITE II
3 JA 30 ARTIKLASSA TARKOITETUT KASVIHUONEKAASUT
Hiilidioksidi (CO2)
Metaani (CH4)
Typpioksiduuli (N2O)
Fluorihiilivedyt (HFC)
Perfluorihiilivedyt (PFC)
Rikkiheksafluoridi (SF6)
LIITE II a
Jäsenvaltioiden 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien prosenttiosuuksien korotukset, joiden tarkoituksena on yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistäminen ►M9 unionissa ◄ päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi
|
|
Jäsenvaltion osuus |
|
▼M9 ————— |
|
|
Bulgaria |
53 % |
|
Tšekki |
31 % |
|
Viro |
42 % |
|
Kreikka |
17 % |
|
Espanja |
13 % |
|
Kroatia |
26 % |
|
▼M9 ————— |
|
|
Kypros |
20 % |
|
Latvia |
56 % |
|
Liettua |
46 % |
|
▼M9 ————— |
|
|
Unkari |
28 % |
|
Malta |
23 % |
|
Puola |
39 % |
|
Portugali |
16 % |
|
Romania |
53 % |
|
Slovenia |
20 % |
|
Slovakia |
41 % |
|
▼M9 ————— |
|
LIITE II b
A OSA
10 ARTIKLAN 1 KOHDAN KOLMANNESSA ALAKOHDASSA TARKOITETTU VAROJEN JAKAMINEN MODERNISAATIORAHASTOSTA
|
|
Osuus |
|
Bulgaria |
5,84 % |
|
Tšekki |
15,59 % |
|
Viro |
2,78 % |
|
Kroatia |
3,14 % |
|
Latvia |
1,44 % |
|
Liettua |
2,57 % |
|
Unkari |
7,12 % |
|
Puola |
43,41 % |
|
Romania |
11,98 % |
|
Slovakia |
6,13 % |
B OSA
10 ARTIKLAN 1 KOHDAN NELJÄNNESSÄ ALAKOHDASSA TARKOITETTU VAROJEN JAKAMINEN MODERNISAATIORAHASTOSTA
|
|
Osuus |
|
Bulgaria |
4,9 % |
|
Tšekki |
12,6 % |
|
Viro |
2,1 % |
|
Kreikka |
10,1 % |
|
Kroatia |
2,3 % |
|
Latvia |
1,0 % |
|
Liettua |
1,9 % |
|
Unkari |
5,8 % |
|
Puola |
34,2 % |
|
Portugali |
8,6 % |
|
Romania |
9,7 % |
|
Slovakia |
4,8 % |
|
Slovenia |
2,0 % |
▼M4 —————
LIITE III
IV a LUVUN SOVELTAMISALAAN KUULUVA TOIMINTA
|
Toiminta |
Kasvihuonekaasut |
|
Rakennusten, tieliikenteen ja muilla toimialoilla polttoon käytettävien polttoaineiden luovutus kulutukseen. Tähän toimintaan eivät sisälly: a) liitteessä I luetelluissa toiminnoissa käytettyjen polttoaineiden luovutus kulutukseen, paitsi jos niitä käytetään polttoon kuljetettaessa kasvihuonekaasuja geologista varastointia varten, kuten kyseisessä liitteessä olevan taulukon kahdennellakymmenennelläseitsemännellä rivillä esitetään tai polttoon EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle 27 a artiklan nojalla jätetyissä laitoksissa; b) sellaisten polttoaineiden luovutus kulutukseen, joiden päästökerroin on nolla; c) polttoaineena käytettävän ongelmajätteen tai yhdyskuntajätteen luovutus kulutukseen. Rakennusten ja tieliikenteen alojen on vastattava seuraavia päästölähteitä, jotka on määritelty IPCC:n vuonna 2006 antamissa kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevissa ohjeissa, ja näihin määritelmiin on tehtävä tarvittavat muutokset seuraavasti: a) lämmön ja sähkön yhteistuotanto (päästölähdeluokan koodi 1A1a ii) ja lämpölaitokset (päästölähdeluokan koodi 1A1a iii), sikäli kuin ne tuottavat lämpöä tämän kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja toimintoja varten joko suoraan tai kaukolämpöverkkojen kautta; |
Hiilidioksidi |
|
b) tieliikenne (päästölähdeluokan koodi 1A3b), lukuun ottamatta maatalousajoneuvojen käyttöä päällystetyillä teillä; c) kaupallinen / julkinen (päästölähdeluokan koodi 1A4a); d) asuinrakennukset (päästölähdeluokan koodi 1A4b). Muiden alojen on vastattava seuraavia päästölähteitä, jotka on määritelty IPCC:n vuonna 2006 antamissa kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevissa ohjeissa: a) energiateollisuus (päästölähdeluokan koodi 1A1), lukuun ottamatta tämän liitteen toisen kohdan a alakohdassa määriteltyjä luokkia; b) teollisuus ja rakentaminen (päästölähdeluokan koodi 1A2). |
|
LIITE III a
30 c ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU LINEAARISEN VÄHENNYSKERTOIMEN MUKAUTTAMINEN
1. Jos IV a luvun mukaisesti raportoidut keskimääräiset päästöt vuosilta 2024–2026 ovat yli 2 prosenttia suuremmat kuin 30 c artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty vuoden 2025 määrä ja jos kyseiset erot eivät johdu alle 5 prosentin erosta IV a luvun mukaisesti raportoitujen päästöjen ja IV a luvun soveltamisalaan kuuluvia aloja koskevista UNFCCC:n päästölähdeluokista peräisin olevia unionin vuoden 2025 kasvihuonepäästöjä koskevien inventaariotietojen välillä, lineaarinen vähennyskerroin lasketaan mukauttamalla 30 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lineaarista vähennyskerrointa.
2. Edellä olevan 1 kohdan mukainen mukautettu lineaarinen vähennyskerroin määritetään seuraavasti:
LIITE IV
14 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT PÄÄSTÖJEN TARKKAILUA JA RAPORTOINTIA KOSKEVAT PERIAATTEET
A OSA – Kiinteiden laitosten päästöjen tarkkailu ja raportointi
Hiilidioksidipäästöjen tarkkailu
Päästöjä tarkkaillaan laskennallisesti tai mittausten perusteella.
Laskenta
Päästöt lasketaan seuraavan kaavan avulla:
Toimintatiedot × päästökerroin × hapettumiskerroin
Toimintatietoja (käytetty polttoaine, tuotantomäärät jne.) tarkkaillaan toimitustietojen tai mittausten perusteella.
Laskennassa käytetään hyväksyttyjä päästökertoimia. Toiminnalle ominaisia päästökertoimia voidaan soveltaa kaikkiin polttoainelajeihin. Oletuskertoimia voidaan käyttää kaikkiin muihin polttoainelajeihin paitsi ei-kaupallisiin polttoaineisiin (jätepolttoaineet, kuten autonrenkaat ja teollisuuden prosessikaasut). Hiiltä varten on vielä kehitettävä juonnekohtaiset oletuskertoimet ja maakaasua varten EU:n omat tai tuottajamaakohtaiset oletuskertoimet. Jalostamotuotteiden osalta voidaan käyttää hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaisia oletusarvoja. ►M15 Biomassan, joka täyttää direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut biomassan käyttöä koskevat kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit, joihin on tehty tämän direktiivin soveltamiseksi tarvittavat mukautukset, jotka vahvistetaan tämän direktiivin 14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, päästökerroin on nolla. ◄
Jos päästökertoimessa ei oteta huomioon sitä, että osa hiilestä on hapettumatonta, on lisäksi käytettävä hapettumiskerrointa. Jos toiminnalle ominaiset päästökertoimet on laskettu ja hapettuminen on niissä jo otettu huomioon, hapettumiskerrointa ei tarvitse käyttää.
Direktiivin 2010/75/EU mukaisia hapettumiskertoimia on käytettävä, ellei toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että toiminnalle ominaiset kertoimet ovat tarkempia.
Kunkin toiminnan, laitoksen ja polttoainelajin osalta laaditaan erilliset laskelmat.
Mittaus
Päästöjen mittaamisessa käytetään standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä. Mittaustulokset varmennetaan niitä tukevilla päästölaskelmilla.
Muiden kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailu
Käytetään standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä, jotka komissio kehittää yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja jotka vahvistetaan 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Päästöraportin laatiminen
Toiminnanharjoittajan on sisällytettävä laitosta koskevaan raporttiin seuraavat tiedot:
Laitoksen tunnistetiedot, mm.:
Kunkin laitoksessa harjoitettavan liitteessä I mainitun toiminnan osalta, jonka päästöt määritetään laskennallisesti:
Kunkin laitoksessa harjoitettavan liitteessä I mainitun toiminnan osalta, jonka päästöt määritetään mittaamalla:
Poltosta aiheutuvien päästöjen osalta raportissa on lisäksi oltava hapetuskerroin, ellei hapetusta ole otettu huomioon jo toiminnalle ominaista päästökerrointa määritettäessä.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla raporttien laatimista koskevat vaatimukset voidaan yhdistää jo olemassa oleviin raportointivaatimuksiin, jotta voidaan minimoida yrityksille raportoinnista aiheutuva taakka.
B OSA – Ilmailutoiminnan päästöjen tarkkailu ja raportointi
Hiilidioksidipäästöjen tarkkailu
Päästöjä on tarkkailtava laskentamenetelmällä. Päästöt on laskettava seuraavalla kaavalla:
Polttoaineen kulutus × päästökerroin
Polttoaineen kulutukseen on sisällytettävä apuvoimalaitteiden polttoaineen kulutus. Kunkin lennon todellisia polttoaineen kulutustietoja on käytettävä aina kun se on mahdollista; kulutus on laskettava seuraavalla kaavalla:
Lentokoneen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu lentoa varten – lentokoneen polttoainetankeissa olevan polttoaineen määrä, kun kone on tankattu seuraavaa lentoa varten + tätä seuraavaa lentoa varten tankattu polttoaineen määrä.
Jos polttoaineen todellisia kulutustietoja ei ole saatavilla, on käytettävä standardoitua monivaiheista menetelmää polttoaineen kulutuksen arvioimiseksi parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella.
Laskelmissa on käytettävä IPCC:n vuoden 2006 inventaario-ohjeista tai näiden ohjeiden päivityksistä saatuja oletuspäästökertoimia, elleivät hyväksyttyjä analyyttisiä menetelmiä käyttävien riippumattomien ja akkreditoitujen laboratorioiden määrittämät toimintakohtaiset päästökertoimet ole tarkempia. ►M15 Biomassan, joka täyttää direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut biomassan käyttöä koskevat kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerit, joihin on tehty tämän direktiivin soveltamiseksi tarvittavat mukautukset, jotka vahvistetaan tämän direktiivin 14 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, päästökerroin on nolla. ◄ ►M14 Lentopetrolin (Jet A1 tai Jet A) päästökerroin on 3,16 (t CO2 / tonni polttoainetta). ◄
Direktiivin (EU) 2018/2001 25 artiklan mukaisten, uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa vetyä käyttävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden päästöt luokitellaan päästöttömiksi niitä käyttäville ilma-alusten käyttäjille, kunnes tämän direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös hyväksytään.
Kunkin lennon ja polttoaineen osalta on laadittava erilliset laskelmat.
Päästöraportin laatiminen
Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä 14 artiklan 3 kohdan mukaiseen raporttiinsa seuraavat tiedot:
Ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, muun muassa
Kunkin polttoainetyypin osalta, jonka päästöt lasketaan:
Tonnikilometritietojen tarkkailu 3 e artiklan ja 3 f artiklan soveltamista varten
Tämän direktiivin 3 e artiklan 1 kohdan tai 3 f artiklan 2 kohdan mukaista päästöoikeuksien jakamista koskevaa hakemusta varten ilmailutoimintaa koskevat tonnikilometritiedot on laskettava seuraavan kaavan mukaisesti:
tonnikilometrit = matka × hyötykuorma
jossa
’matkalla’ tarkoitetaan lähtölentopaikan ja saapumislentopaikan välistä isoympyräreittiä, johon on lisätty kiinteä tekijä 95 km; ja
’hyötykuormalla’ tarkoitetaan kuljetetun rahdin, postin ja matkustajien kokonaismassaa.
Hyötykuormaa laskettaessa
Tonnikilometritietojen raportointi 3 e artiklan ja 3 f artiklan soveltamista varten
Kunkin ilma-aluksen käyttäjän on sisällytettävä 3 e artiklan 1 kohdan tai 3 f artiklan 2 kohdan mukaiseen hakemukseensa seuraavat tiedot:
Ilma-aluksen käyttäjän tunnistetiedot, muun muassa
Tonnikilometritiedot:
C OSA
Liitteessä III tarkoitettua toimintaa vastaavien päästöjen tarkkailu ja raportointi
Päästöjen tarkkailu
Päästöjä tarkkaillaan laskennallisesti.
Laskenta
Päästöt on laskettava seuraavalla kaavalla:
Kulutukseen luovutettu polttoaine × päästökerroin
Kulutukseen luovutettuun polttoaineeseen on sisällyttävä säännellyn yhteisön kulutukseen luovuttaman polttoaineen määrä.
Laskelmissa on käytettävä IPCC:n vuoden 2006 inventaario-ohjeista tai kyseisten ohjeiden päivityksistä saatuja oletuspäästökertoimia, elleivät hyväksyttyjä analyyttisiä menetelmiä käyttävien riippumattomien ja akkreditoitujen laboratorioiden määrittämät polttoainekohtaiset päästökertoimet ole tarkempia.
Kunkin säännellyn yhteisön ja polttoaineen osalta on laadittava erilliset laskelmat.
Päästöjen raportointi
Kunkin säännellyn yhteisön on sisällytettävä raporttiinsa seuraavat tiedot:
Säännellyn yhteisön tunnistetiedot, muun muassa
Kustakin kulutukseen luovutetun polttoaineen tyypistä, jota käytetään polttoon liitteessä III tarkoitetuilla aloilla ja jonka päästöt lasketaan,
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet, joiden avulla raporttien laatimista koskevat vaatimukset voidaan yhdistää jo olemassa oleviin raportointivaatimuksiin, jotta voidaan minimoida yrityksille raportoinnista aiheutuva taakka.
LIITE V
15 ARTIKLASSA TARKOITETUT TODENTAMISPERUSTEET
A OSA – Kiinteiden laitosten päästöjen todentaminen
Yleiset periaatteet
1. Todentamisen piiriin kuuluvat kunkin liitteessä I mainitun toiminnan päästöt.
2. Todentamismenettelyssä otetaan huomioon 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettava päästöraportti ja edellisen vuoden tarkkailutiedot. Todentamisen kohteena on tarkkailujärjestelmien luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus sekä ilmoitetut päästöluvut ja -tiedot, erityisesti:
ilmoitetut toimintatiedot ja niihin liittyvät mittaukset ja laskelmat;
päästökertoimien valinta ja käyttö;
kokonaispäästöjen määrittämiseksi laaditut laskelmat; ja
mittausmenetelmien valinnan tarkoituksenmukaisuus ja niiden käyttö, jos mittauksia on tehty.
3. Ilmoitetut päästöt voidaan vahvistaa vain, jos päästöt ovat luotettavien ja uskottavien lukujen ja tietojen perusteella kohtalaisen varmasti määritettävissä. Kohtalainen varmuus edellyttää toiminnanharjoittajan osoittavan, että:
ilmoitetuissa tiedoissa ei ole ristiriitaisuuksia;
tiedot on kerätty sovellettavissa olevien tieteellisten vaatimusten mukaisesti; ja
laitoksen keräämät tiedot ovat täydellisiä ja johdonmukaisia.
4. Todentajalle on järjestettävä pääsy kaikkiin todentamisen kohteena oleviin paikkoihin, ja todentajalle on annettava kaikki tiedot todentamisen kohteesta.
5. Todentajan on otettava huomioon, onko laitos rekisteröity ympäristöasioita koskevaan yhteisön hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS).
Menetelmät
Strategia-analyysi
6. Todentamisen on perustuttava kaikkien laitoksessa harjoitettavien toimintojen strategia-analyysiin. Todentajalla on tämän vuoksi oltava yleiskäsitys kaikista toiminnoista ja niiden merkityksestä päästöjen kannalta.
Prosessianalyysi
7. Esitetyt tiedot todennetaan paikalla laitoksessa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Todentaja määrittelee pistokokein ilmoitettujen lukujen ja tietojen luotettavuuden.
Riskianalyysi
8. Todentaja arvioi laitoksen kaikki päästölähteet todetakseen laitoksen kokonaispäästöihin vaikuttavien päästölähteiden tietojen luotettavuuden.
9. Todentajan on edellä mainitun arvioinnin perusteella nimenomaisesti nimettävä päästölähteet, joihin liittyy suuri virhemahdollisuus, ja muita päästöjen tarkkailuun ja raportointiin liittyviä seikkoja, jotka voivat aiheuttaa virheitä kokonaispäästöjen määrittelyssä. Tämä koskee erityisesti päästökertoimien valintaa ja yksittäisten päästölähteiden päästöjen tason määrittämiseksi tarvittavia laskelmia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä päästölähteisiin, joihin liittyy suuri virhemahdollisuus, ja edellä mainittuihin tarkkailuun liittyviin seikkoihin.
10. Todentajan on otettava huomioon tehokkaat riskinhallintamenetelmät, jos toiminnanharjoittaja käyttää sellaisia epävarmuuden minimoimiseksi.
Selvitys
11. Todentaja laatii päästöjen vahvistamisesta selvityksen, jossa todetaan, onko 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu päästöraportti tyydyttävä. Selvityksessä on nimettävä kaikki tehdyn todentamisen kannalta oleelliset seikat. 14 artiklan 3 kohdan mukainen päästöraportti voidaan julistaa tyydyttäväksi, jos kokonaispäästöjä ei todentajan mielestä ole ilmoitettu oleellisesti väärin.
Todentajan vähimmäispätevyysvaatimukset
12. Todentajan on oltava toiminnanharjoittajasta riippumaton ja suoritettava tehtävänsä ammattimaisen johdonmukaisesti ja objektiivisesti. Todentajan on tunnettava:
tämän direktiivin säännökset ja asiaa koskevat standardit sekä komission 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamat suuntaviivat;
todennettavia toimintoja koskevat lainsäädännölliset ja hallinnolliset vaatimukset; ja
laitoksen kutakin päästölähdettä ja erityisesti lukujen keräämistä, mittaamista, laskentaa ja raportointia koskevien tietojen syntytapa.
B OSA – Ilmailutoiminnan päästöjen todentaminen
13. Tässä liitteessä vahvistettuja yleisiä periaatteita ja menetelmää on sovellettava liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan kuuluvien lentojen päästöjä koskevien raporttien todentamiseen.
Tätä varten
edellä 3 kohdassa oleva viittaus toiminnanharjoittajaan on ymmärrettävä viittaukseksi ilma-aluksen käyttäjään ja 3 kohdan c alakohdassa oleva viittaus laitokseen on ymmärrettävä viittaukseksi ilma-alukseen, jolla harjoitetaan raportin soveltamisalaan kuuluvaa ilmailutoimintaa;
edellä 5 kohdassa oleva viittaus laitokseen on ymmärrettävä viittaukseksi ilma-aluksen käyttäjään;
edellä 6 kohdassa oleva viittaus laitoksessa harjoitettavaan toimintaan on ymmärrettävä viittaukseksi ilma-aluksen käyttäjän harjoittamaan raportin soveltamisalaan kuuluvaan ilmailutoimintaan;
edellä 7 kohdassa oleva viittaus laitoksen sijaintipaikkaan on ymmärrettävä viittaukseksi niihin paikkoihin, joissa ilma-aluksen käyttäjä harjoittaa raportin soveltamisalaan kuuluvaa ilmailutoimintaa;
edellä 8 ja 9 kohdassa olevat viittaukset laitoksen päästölähteisiin on ymmärrettävä viittauksiksi ilma-alukseen, josta ilma-aluksen käyttäjä on vastuussa; ja
edellä 10 ja 12 kohdassa olevat viittaukset toiminnanharjoittajaan on ymmärrettävä viittauksiksi ilma-aluksen käyttäjään.
Ilmailualan päästöraporttien todentamista koskevat muut säännökset
14. Todentajan on erityisesti varmistettava, että
kaikki liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan kuuluvat lennot on otettu huomioon. Tässä työssä todentajan on käytettävä ilma-aluksen käyttäjän liikennöintiä koskevia aikataulu- ja muita tietoja, kyseisen ilma-aluksen käyttäjän Eurocontrolilta pyytämät tiedot mukaan luettuina;
ilmailutoiminnassa käytettävän ilma-aluksen yhteenlasketut polttoaineen kulutusta koskevat tiedot ja ostettua tai muulla tavoin hankittua polttoainetta koskevat tiedot ovat johdonmukaisia.
Direktiivin 3 e artiklan ja 3 f artiklan soveltamiseksi toimitettujen tonnikilometritietojen todentamista koskevat muut säännökset
15. Tässä liitteessä säädettyjä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen päästöraporttien todentamista koskevia yleisiä periaatteita ja menetelmiä sovelletaan soveltuvin osin myös ilmailun tonnikilometritietojen todentamiseen.
16. Todentajan on erityisesti varmistettava, että ainoastaan sellaiset lennot, jotka on tosiasiallisesti suoritettu ja jotka kuuluvat liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan, josta ilma-aluksen käyttäjä on vastuussa, on otettu huomioon 3 e artiklan 1 kohdan ja 3 f artiklan 2 kohdan mukaisessa ilma-aluksen käyttäjän hakemuksessa. Tässä työssä todentajan on käytettävä ilma-aluksen käyttäjän liikennetietoja, kyseisen ilma-aluksen käyttäjän Eurocontrolilta pyytämät tiedot mukaan luettuina. Todentajan on myös varmistettava, että ilma-aluksen käyttäjän raportoima hyötykuorma vastaa niitä hyötykuormatietoja, jotka ilma-aluksen käyttäjä tallentaa turvallisuustarkoituksia varten.
C OSA
Liitteessä III tarkoitettua toimintaa vastaavien päästöjen todentaminen
Yleiset periaatteet
1. Todentamisen piiriin kuuluvat kunkin liitteessä III tarkoitettua toimintaa vastaavat päästöt.
2. Todentamismenettelyssä otetaan huomioon 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettava päästöraportti ja edellisen vuoden tarkkailutiedot. Todentamisen kohteena ovat tarkkailujärjestelmien luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus sekä ilmoitetut päästöluvut ja -tiedot, erityisesti:
raportoidut kulutukseen luovutetut polttoaineet ja niihin liittyvät laskelmat;
päästökertoimien valinta ja käyttö;
kokonaispäästöjen määrittämiseksi laaditut laskelmat.
3. Raportoidut päästöt voidaan vahvistaa vain, jos päästöt ovat luotettavien ja uskottavien lukujen ja tietojen perusteella kohtalaisen varmasti määritettävissä. Kohtalainen varmuus edellyttää säännellyn yhteisön osoittavan, että:
raportoiduissa tiedoissa ei ole ristiriitaisuuksia;
tiedot on kerätty sovellettavissa olevien tieteellisten vaatimusten mukaisesti; ja
säännellyn yhteisön keräämät tiedot ovat täydellisiä ja johdonmukaisia.
4. Todentajalle on järjestettävä pääsy kaikkiin todentamisen kohteena oleviin paikkoihin, ja todentajalle on annettava kaikki tiedot todentamisen kohteesta.
5. Todentajan on otettava huomioon, onko säännelty yhteisö rekisteröity unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS).
Menetelmät
Strategia-analyysi
6. Todentamisen on perustuttava kaikkien säännellyn yhteisön kulutukseen luovuttamien polttoaineiden määrien strategia-analyysiin. Todentajalla on tämän vuoksi oltava yleiskäsitys kaikista toiminnoista, joiden kautta säännelty yhteisö luovuttaa polttoaineita kulutukseen, ja niiden merkityksestä päästöjen kannalta.
Prosessianalyysi
7. Esitetyt tiedot todennetaan paikalla säännellyn yhteisön tiloissa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Todentaja määrittelee pistokokein raportoitujen lukujen ja tietojen luotettavuuden.
Riskianalyysi
8. Todentaja arvioi kaikki tavat, joilla säännelty yhteisö luovuttaa polttoaineita kulutukseen, todetakseen säännellyn yhteisön kokonaispäästöjä koskevien tietojen luotettavuuden.
9. Todentajan on edellä mainitun arvioinnin perusteella nimenomaisesti nimettävä tekijät, joihin liittyy suuri virhemahdollisuus, ja muita päästöjen tarkkailuun ja raportointiin liittyviä seikkoja, jotka voivat aiheuttaa virheitä kokonaispäästöjen määrittelyssä. Tämä koskee erityisesti yksittäisten päästölähteiden päästöjen tason määrittämiseksi tarvittavia laskelmia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tekijöihin, joihin liittyy suuri virhemahdollisuus, ja edellä mainittuihin tarkkailuun liittyviin seikkoihin.
10. Todentajan on otettava huomioon tehokkaat riskinhallintamenetelmät, jos säännelty yhteisö käyttää sellaisia epävarmuuden minimoimiseksi.
Raportti
11. Todentaja laatii päästöjen vahvistamisesta raportin, jossa todetaan, onko 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu päästöraportti tyydyttävä. Selvityksessä on nimettävä kaikki tehdyn todentamisen kannalta oleelliset seikat. 14 artiklan 3 kohdan mukainen päästöraportti voidaan julistaa tyydyttäväksi, jos kokonaispäästöjä ei todentajan mielestä ole ilmoitettu oleellisesti väärin.
Todentajan vähimmäispätevyysvaatimukset
12. Todentajan on oltava säännellystä yhteisöstä riippumaton ja suoritettava tehtävänsä ammattimaisen johdonmukaisesti ja objektiivisesti. Todentajan on tunnettava:
tämän direktiivin säännökset ja asiaa koskevat standardit sekä komission 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamat ohjeet;
todennettavia toimintoja koskevat lainsäädännölliset ja hallinnolliset vaatimukset; ja
kaikkia tapoja, joilla säännelty yhteisö luovuttaa polttoaineita kulutukseen, ja erityisesti lukujen keräämistä, mittaamista, laskentaa ja raportointia koskevien tietojen syntytapa.
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).
( 2 ) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4.
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 336/2006, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön täytäntöönpanosta yhteisössä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3051/95 kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 1).
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).
( 6 ) Neuvoston direktiivi (EU) 2020/262, annettu 19 päivänä joulukuuta 2019, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä (EUVL L 58, 27.2.2020, s. 4).
( 7 ) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).
( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/958, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ilmailun panoksesta unionin koko talouden laajuisen päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi ja maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen asianmukaisesta toteuttamisesta (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 115).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1).
( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).
( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/956, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, hiilirajamekanismin perustamisesta (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 52).
( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1056, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 1).
( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1).
( 17 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
( 18 ) Komission päätös 2011/278/EU, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2011, päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti (EUVL L 130, 17.5.2011, s. 1).
( 19 ) Komission päätös 2010/670/EU, annettu 3 päivänä marraskuuta 2010, sellaisten kaupallisten demonstrointihankkeiden, joiden tavoitteena on ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi, ja innovatiivisia uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita käsittelevien demonstrointihankkeiden rahoittamista koskevista perusteista ja toimenpiteistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY perustetun yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän yhteydessä (EUVL L 290, 6.11.2010, s. 39).
( 20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
( 21 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/955, annettu 10 päivänä toukokuuta 2023, sosiaalisen ilmastorahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1060 muuttamisesta (EUVL L 130, 16.5.2023, s. 1).
( 22 ) Komission päätös 2014/746/EU, annettu 27 päivänä lokakuuta 2014, luettelon laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla niistä toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, vuosiksi 2015–2019 (EUVL L 308, 29.10.2014, s. 114).
( 23 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).
( 24 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/241, annettu 12 päivänä helmikuuta 2021, elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17).
( 25 ) Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista (EUVL L 302, 18.11.2010, s. 1).
( 26 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
( 27 ) EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.
( 28 ) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114.
( 29 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2066, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista sekä komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 muuttamisesta (EUVL L 334, 31.12.2018, s. 1).
( 30 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/1603, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY täydentämisestä siltä osin kuin on kyse Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ilmailun päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista varten hyväksymistä toimenpiteistä maailmanlaajuisen markkinaperusteisen järjestelmän täytäntöön panemiseksi (EUVL L 250, 30.9.2019, s. 10).
( 31 ) EYVL L 240, 24.8.1992, s. 1.
( 32 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).
( 33 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
( 34 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
( 35 ) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.”
( 36 ) Komission asetus (EU) N:o 606/2010, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2010, tiettyjen vähän päästöjä aiheuttavien ilma-alusten käyttäjien polttoaineenkulutuksen arviointiin käytettävän ja Euroopan lennonvarmistusjärjestön (Eurocontrol) kehittämän yksinkertaistetun välineen hyväksymisestä (EUVL L 175, 10.7.2010, s. 25).
( 37 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
( 38 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).
( 39 ) Neuvoston päätös (EU, Euratom) 2020/2053, annettu 14 päivänä joulukuuta 2020, Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä ja päätöksen 2014/335/EU, Euratom kumoamisesta (EUVL L 424, 15.12.2020, s. 1).
( 40 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 401/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan ympäristökeskuksesta sekä ympäristöä koskevasta Euroopan tieto- ja seurantaverkostosta (EUVL L 126, 21.5.2009, s. 13).