— vähentämään myrkyllisten tai rehevöitymistä aiheuttavien aineiden päästöjä vesistöihin,

— vähentämään energiankäytöstä ympäristölle aiheutuvia vahinkoja tai vaaroja (ilmaston lämpeneminen, happamoituminen, uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen) vähentämällä energian kulutusta ja siitä ilmakehään aiheutuvia päästöjä,

— vähentämään vaarallisista kemiallisista aineista ympäristölle aiheutuvia vahinkoja tai vaaroja,

— edistämään kestävien hoitoperiaatteiden noudattamista metsien suojelemiseksi.

a)  Kemiallinen hapenkulutus (COD), rikki (S), typen oksidit (NO x ): Massan- ja paperintuotannon päästöt ilmakehään ja/tai vesistöihin ilmaistaan kunkin muuttujan osalta pisteinä (PCOD, PS, PNOx) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Mikään yksittäinen pistemäärä PCOD, PS tai PNOx ei saa olla suurempi kuin 1,5.

Kokonaispistemäärä (Pkok = PCOD+ PS+ PNOx) saa olla enintään 3,0.

PCOD lasketaan seuraavasti (PS ja PNOx lasketaan täsmälleen samalla tavalla).

Massantuotannon laskelma: Kutakin käytettyä massaa i vastaavat COD-päästöt (CODmassa, i ilmaistuina kiloina ilmakuivaa tonnia kohti) jaetaan kyseisen massatyypin vertailuarvolla (CODvertailu, massa), joka on annettu jäljempänä olevassa taulukossa. Nämä osamäärät painotetaan kunkin käytetyn massatyypin osuuden mukaisesti (pi suhteessa märkään paperiin) ja lasketaan yhteen, jolloin tuloksena saadaan massantuotannon pistemäärä (PCOD, massa). Siten:

PCOD, massa = Σ (pi × CODmassa, i / CODvertailu, massa)

Paperintuotannon laskelma: Paperintuotannon pistemäärä (PCOD, paperi) lasketaan jakamalla vastaavat COD-päästöt (CODpaperi) paperin vertailuarvolla (CODvertailu, paperi), joka on annettu jäljempänä olevassa taulukossa. Siten:

PCOD, paperi = CODpaperi / CODvertailu, paperi

PCOD-kokonaispisteiden laskenta: Käytettyjen massatyyppien mukaisesti painotettu massan yleinen vertailuarvo (CODpainotettu vertailu, massa) lasketaan seuraavasti:

CODpainotettu vertailu, massa = Σ (pi × CODvertailu, massa)

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet yhdistetään, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PCOD) seuraavasti:

PCOD = PCOD, massa × CODpainotettu vertailu, massa / (CODpainotettu vertailu, massa + CODvertailu, paperi) + PCOD, paperi × CODvertailu, paperi / (CODpainotettu vertailu, massa + CODvertailu, paperi)

Taulukko eri massatyyppien tuotannon ja paperintuotannon päästöjen vertailuarvoista

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat, joihin on sisällyttävä testausselosteet. Testauksessa on käytettävä seuraavia menetelmiä: COD: ISO 6060; NOx: ISO 11564; S(oksidi): EPA no 8; S(pelkistetty.): EPA no 16A; öljyn rikkipitoisuus: ISO 8754: 1995; hiilen rikkipitoisuus: ISO 351.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä sekä COD-, S- ja NOx-pisteiden laskelmat. Niihin on sisällyttävä kaikki S- ja NOx-päästöt, joita syntyy massan- ja paperintuotannon aikana, tuotantolaitoksen ulkopuolella kehitetty höyry mukaan luettuna. Sähköntuotantoon liittyviä päästöjä ei tarvitse ottaa huomioon. Mittauksissa on otettava huomioon soodakattilat, kalkkiuunit, höyrykattilat ja väkevien hajukaasujen polttouunit. Myös hajapäästöt on otettava huomioon. Ilmakehään joutuvien rikkipäästöjen ilmoitettuihin arvoihin on sisällyttävä sekä hapettuneen että pelkistyneen rikin päästöt (dimetyylisulfidi, metyylimerkaptaani, vetysulfidi jne.). Öljyllä, hiilellä ja muilla ulkoisilla polttoaineilla, joiden rikkipitoisuus on tunnettu, tapahtuvaan lämmöntuotantoon liittyvät rikkipäästöt voidaan mittaamisen sijasta laskea, ja ne on otettava huomioon.

Vesistöihin joutuvien päästöjen mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä joko tuotantolaitoksella tapahtuneen käsittelyn jälkeen tai yleisessä puhdistuslaitoksessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen. Mittausten on perustuttava 12 kuukauden tuotantoon. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, mittaukset on tehtävä vähintään 45 perättäisen päivän aikana laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Mittauksen on oltava edustava vastaavan prosessivaiheen osalta.

b)  AOX: Kunkin käytetyn massan tuotannosta syntyvät AOX-päästöt saavat olla enintään 0,25 kiloa ilmakuivaa tonnia kohti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on esitettävä testausseloste ja testauksessa on käytettävä seuraavaa menetelmää: AOX ISO 9562 (1989). Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä. AOX on mitattava ainoastaan prosesseista, joissa klooriyhdisteitä käytetään massan valkaisuun. AOX-päästöjä ei tarvitse mitata sellaisen paperintuotannon jätevesistä, johon ei liity massantuotantoa, tai sellaisen massantuotannon jätevesistä, jossa ei käytetä valkaisua, tai jos valkaisu tehdään kloorittomilla aineilla.

Mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä joko tuotantolaitoksella tapahtuneen käsittelyn jälkeen tai yleisessä puhdistuslaitoksessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen. Mittausten on perustuttava 12 kuukauden tuotantoon. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, mittaukset on tehtävä vähintään 45 perättäisen päivän aikana laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Mittauksen on oltava edustava vastaavan prosessivaiheen osalta.

c)  CO 2: Uusiutumattomista energialähteistä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt saavat olla enintään 1 000 kg tuotettua paperitonnia kohden sähköntuotannosta (joko tuotantolaitoksessa tai sen ulkopuolella) aiheutuvat päästöt mukaan luettuina. Niiden laitosten osalta, joissa ei tuoteta massaa (joissa kaikki käytetty massa on ostettua markkinamassaa), päästöt saavat olla enintään 1 100 kg tonnia kohden. Päästöt lasketaan massan- ja paperintuotannon päästöjen summana.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat.

Hakijan on esitettävä tiedot ilmakehään joutuvista hiilidioksidipäästöistä. Tietoihin on sisällyttävä laitosten kaikki uusiutumattomien polttoaineiden lähteet massan- ja paperintuotannon aikana sekä myös sähköntuotannosta (joko tuotantolaitoksessa tai sen ulkopuolella) aiheutuvat päästöt.

Polttoaineiden CO

2

-päästöjen laskennassa käytetään seuraavia päästökertoimia:

Yleisestä sähköverkosta otetun sähkön osalta sovelletaan edellä olevassa taulukossa annettua arvoa (Euroopan keskiarvo), ellei hakija esitä asiakirjoja, joista käy ilmi sen käyttämien sähköntoimittajien keskimääräinen arvo, jolloin hakija voi käyttää tätä arvoa taulukossa annetun arvon sijaan.

Laskelmien tai massataseiden on perustuttava 12 kuukauden tuotantoon. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, laskemien on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Laskelmien on oltava edustavia vastaavan prosessivaiheen osalta.

a)  Sähkö: Massan- ja paperintuotantoon liittyvä sähkönkulutus ilmaistaan pisteinä (PE) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Pistemäärä PE ei saa olla suurempi kuin 1,5.

Pistemäärä PE lasketaan seuraavasti.

Massantuotannon laskelma: Kutakin käytettyä massaa i vastaava sähkönkulutus (Emassa, i ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Emassa, i = Laitoksessa tuotettu sähkö + ostettu sähkö – myyty sähkö

Tämä arvo jaetaan kyseisen massatyypin vertailuarvolla (Evertailu, massa), joka on annettu jäljempänä olevassa taulukossa. Nämä osamäärät painotetaan kunkin käytetyn massatyypin osuuden mukaisesti (pi suhteessa märkään paperiin) ja lasketaan yhteen, jolloin tuloksena saadaan massantuotannon sähkönkulutuksen pistemäärä (PE, massa). Siten:

PE, massa = Σ (pi × Emassa, i / Evertailu, massa)

Paperintuotannon laskelma: Samalla tavoin lasketaan paperintuotantoon liittyvä sähkönkulutus (Epaperi) ja jaetaan se kyseisen paperityypin vertailuarvolla (Evertailu, paperi), joka on annettu jäljempänä olevassa taulukossa, seuraavasti:

Epaperi, i = Laitoksessa tuotettu sähkö + ostettu sähkö – myyty sähkö

PE, paperi = Epaperi / Evertailu, paperi

PE-kokonaispisteiden laskenta: Massan yleinen painotettu vertailuarvo (Epainotettu vertailu, massa) lasketaan seuraavasti:

Epainotettu vertailu, massa = Σ (pi × Evertaílu, massa)

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet yhdistetään, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PE) seuraavasti:

PE = PE, massa × Epainotettu vertailu, massa / (Epainotettu vertailu, massa + Evertailu, paperi) + PE, paperi × Evertailu, paperi / (Epainotettu vertailu, massa + Evertailu, paperi)

b)  Polttoaine (lämpö): Massan- ja paperintuotantoon liittyvä polttoaineenkulutus ilmaistaan pisteinä (PF) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Pistemäärä PF ei saa olla suurempi kuin 1,5.

Pistemäärä PF lasketaan seuraavasti.

Massantuotannon laskelma: Kutakin käytettyä massaa i vastaava polttoaineenkulutus (Fmassa, i ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Fmassa, i = Laitoksessa tuotettu polttoaine + ostettu polttoaine – myyty polttoaine – 1,25 × laitoksessa tuotettu sähkö

Huomautus:

Muuttujaa Fmassa, i (ja sen vaikutusta pistemäärään PF, massa) ei tarvitse laskea mekaaniselle massalle, paitsi jos se on ilmakuivaa markkinahiokemassaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 90 %.

Fmassa, i jaetaan kyseisen massatyypin vertailuarvolla (Fvertailu, massa), joka on annettu jäljempänä olevassa taulukossa. Nämä osamäärät painotetaan kunkin käytetyn massatyypin osuuden mukaisesti (pi suhteessa märkään paperiin) ja lasketaan yhteen, jolloin tuloksena saadaan massantuotannon polttoaineenkulutuksen pistemäärä (PF, massa). Siten:

PF, massa = Σ (pi × Fmassa, i / Fvertailu, massa)

Paperintuotannon laskelma: Samalla tavoin lasketaan paperintuotantoon liittyvä polttoaineenkulutus (Fpaperi ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) ja jaetaan se kyseisen paperityypin vertailuarvolla (Fvertailu, paperi), joka on annettu jäljempänä olevassa taulukossa, seuraavasti:

Fpaperi, i = Laitoksessa tuotettu polttoaine + ostettu polttoaine – myyty polttoaine – 1,25 × laitoksessa tuotettu sähkö

PF, paperi = Fpaperi / Fvertailu, paperi

PF-kokonaispisteiden laskenta: Massan yleinen painotettu vertailuarvo (Fpainotettu vertailu, massa) lasketaan seuraavasti:

Fpainotettu vertailu, massa = Σ (pi × Fvertailu, massa)

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet yhdistetään, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PF) seuraavasti:

PF = PF, massa × Fpainotettu vertailu, massa / (Fpainotettu vertailu, massa + Fvertailu, paperi) + PF, paperi × Fvertailu, paperi / (Fpainotettu vertailu, massa + Fvertailu, paperi)

Taulukko sähkön- ja polttoaineenkulutuksen vertailuarvoista

Arviointi ja todentaminen (sekä a että b): Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat. Ilmoitettuihin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot sähkön ja polttoaineen kokonaiskulutuksesta.

Hakijan on laskettava lämpöön/polttoaineisiin ja sähköön jaoteltuna kaikki massan- ja paperintuotannossa käytetty energia, mukaan luettuna energia, joka käytetään jätepaperin siistaukseen kierrätyspaperin valmistuksen yhteydessä. Energiankulutusta koskevissa laskelmissa ei tarvitse ottaa huomioon raaka-aineiden kuljetukseen sekä viimeistelyyn ja pakkaukseen käytettyä energiaa.

Kokonaislämpöenergiaan sisältyvät kaikki ostetut polttoaineet. Siihen sisältyy myös tuotantolaitoksen prosesseista syntyvien lipeän ja jätteiden (esim. puujäte, sahanpuru, lipeä, jätepaperi, hylkypaperi) poltosta talteen otettu lämpöenergia sekä sisäisestä sähköntuotannosta talteen otettu lämpöenergia — hakijan täytyy kuitenkin kokonaislämpöenergiaa laskiessaan ottaa huomioon vain 80 % näistä lähteistä saadusta lämpöenergiasta.

Sähköenergialla tarkoitetaan yleisestä sähköverkosta otetun ja sisäisestä sähköntuotannosta saadun sähkön nettomäärää sähkövoimana mitattuna. Jätevesien käsittelyyn käytettyä sähköä ei tarvitse ottaa huomioon.

Jos höyryä kehitetään käyttämällä sähköä lämmönlähteenä, höyryn lämpöarvo on laskettava ja jaettava arvolla 0,8; saatu tulos lisätään polttoaineen kokonaiskulutukseen.

a)  Kloori: Kloorikaasua ei saa käyttää valkaisuaineena. Tämä vaatimus ei koske klooridioksidin tuotantoon ja käyttöön liittyvää kloorikaasua.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava massantuottajan(-tuottajien) antama vakuutus siitä, ettei kloorikaasua ole käytetty valkaisuaineena. Huomautus: vaikka tämä vaatimus koskee myös kierrätyskuitujen valkaisua, voidaan kuitenkin hyväksyä, että kuidut on niiden edellisen elinkaaren aikana voitu valkaista kloorikaasulla.

b)  APEO: Alkyylifenolietoksylaatteja tai muita alkyylifenolin johdannaisia ei saa lisätä puhdistuskemikaaleihin, siistauskemikaaleihin, vaahdonestoaineisiin, dispergointiaineisiin tai päällystysaineisiin. Alkyylifenolin johdannaisilla tarkoitetaan aineita, jotka pilkkoutuessaan tuottavat alkyylifenoleja.

Arviointi ja todentaminen: Hakija on toimitettava kemikaalitoimittajiensa antama vakuutus siitä, ettei näihin tuotteisiin ole lisätty alkyylifenolietoksylaatteja tai muita alkyylifenolin johdannaisia.

c)  Monomeerijäämät: Monomeerien (akryyliamidia lukuun ottamatta), joihin on liitetty tai joihin voidaan hakemuksen tekoajankohtana liittää jokin seuraavista vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY ( 3 ) ja sen myöhemmissä muutoksissa määritellyistä vaarallisuutta osoittavista lausekkeista (tai jokin niiden yhdistelmä):

kokonaisjäämien pitoisuus päällystysaineissa, retentioaineissa, lujuutta antavissa aineissa, vettä hylkivissä aineissa tai jätevesien sisäisessä tai ulkoisessa käsittelyssä käytettävissä kemikaaleissa saa olla enintään 100 ppm (kiintoainesisällön perusteella laskettuna).

Akryyliamidin pitoisuus päällystysaineissa, retentioaineissa, lujuutta antavissa aineissa, vettä hylkivissä aineissa tai jätevesien sisäisessä tai ulkoisessa käsittelyssä käytettävissä kemikaaleissa saa olla enintään 1 000 ppm (kiintoainesisällön perusteella laskettuna).

Toimivaltainen elin voi vapauttaa hakijan näiden vaatimusten noudattamisesta jätevesien ulkoisessa käsittelyssä käytettävien kemikaalien osalta.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava asianmukaiset asiakirjat (kuten käyttöturvallisuustiedotteet).

d)  Pinta-aktiiviset aineet kierrätyskuitujen siistausaineiden koostumuksessa: Jos pinta-aktiivisia aineita käytetään vähintään 100 g ilmakuivaa tonnia kohti (kaikissa kierrätyskuitujen siistaukseen käytettävissä erilaissa koostumuksissa käytettyjen pinta-aktiivisten aineiden yhteenlaskettu määrä), kunkin pinta-aktiivisen aineen on oltava nopeasti biohajoava. Jos tällaisia pinta-aktiivisia aineita käytetään alle 100 g ilmakuivaa tonnia kohti, kunkin pinta-aktiivisen aineen on oltava joko nopeasti biohajoava tai lopullisesti biohajoava (katso testimenetelmät ja kynnysarvot jäljempänä).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava kustakin pinta-aktiivisesta aineesta asianmukaiset käyttöturvallisuustiedotteet tai testausselosteet, joissa on ilmoitettava testausmenetelmä, kynnysarvo ja saatu tulos. Testauksessa on käytettävä jotain seuraavista menetelmistä ja kynnysarvoista: nopea biohajoavuus OECD 301 A—F (tai vastaavat ISO-standardit), hajoaa 28 päivän sisällä vähintään 70-prosenttisesti menetelmillä 301 A ja E ja vähintään 60-prosenttisesti menetelmillä 301 B, C, D ja F; lopullinen biohajoavuus OECD 302 A—C (tai vastaavat ISO-standardit), hajoaa 28 päivän sisällä (adsorptio mukaan luettuna) vähintään 70-prosenttisesti menetelmillä 302 A ja B ja vähintään 60-prosenttisesti menetelmällä 302 C.

e)  Biosidit: Limaa muodostavien eliöiden torjuntaan kuituja sisältävissä kiertovesijärjestelmissä käytettävien biosidien tai biostaattisten aineiden tehokomponentit eivät saa olla mahdollisesti biologisesti kertyviä.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava asianmukainen käyttöturvallisuustiedote tai testausseloste, jossa on ilmoitettava testausmenetelmä, kynnysarvo ja saatu tulos. Testauksessa on käytettävä seuraavia menetelmiä: OECD 107, 117 tai 305 A—E.

f)  Atsovärit

: Mitään sellaisia atsoväriaineita ei saa käyttää, jotka voivat hajota seuraaviksi aromaattisiksi amiineiksi:

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

g)  Väriaineet: Massassa tai paperissa ei saa käyttää kaupallisia väriaineita, joihin on liitetty tai joihin voidaan hakemuksen tekoajankohtana liittää jokin seuraavista vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/45/EY ( 4 ) ja sen myöhemmissä muutoksissa määritellyistä vaarallisuutta osoittavista lausekkeista (tai jokin niiden yhdistelmä):

Massassa tai paperissa ei saa käyttää väriaineita, jotka sisältävät yhteensä enintään 2 painoprosenttia aineita, joihin on liitetty tai joihin voidaan hakemuksen tekoajankohtana liittää jokin edellä mainituista vaarallisuutta osoittavista lausekkeista (tai jokin niiden yhdistelmä) direktiivin 67/548/ETY ja sen myöhempien muutosten mukaisesti.

Tätä arviointiperustetta ei sovelleta väriaineisiin, joiden luokitus johtuu pelkästään siitä, että niissä on värikomponentteja, joiden kiinnittymisaste on vähintään 98 prosenttia. Kiinnittymisasteella tarkoitetaan kokonaisväriretentiota prosessin kuiduissa.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava asianmukaiset todentamista tukevat asiakirjat (kuten käyttöturvallisuustiedotteet).

h)  Metallikompleksivärit tai -pigmentit: Lyijy-, kupari-, kromi-, nikkeli- tai alumiinipohjaisia värejä tai pigmenttejä ei saa käyttää. Kupariftalosyaniinivärejä tai -pigmettejä saa kuitenkin käyttää.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

i)  Väriaineiden metalli-ioniepäpuhtaudet: Käytettyjen väriaineiden metalli-ioniepäpuhtaudet eivät saa ylittää seuraavia arvoja: Ag 100 ppm; As 50 ppm; Ba 100 ppm; Cd 20 ppm; Co 500 ppm; Cr 100 ppm; Cu 250 ppm; Fe 2 500 ppm; Hg 4 ppm; Mn 1 000 ppm; Ni 200 ppm; Pb 100 ppm; Se 20 ppm; Sb 50 ppm; Sn 250 ppm; Zn 1 500 ppm.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

— menetelmät kierrätettävien materiaalien erottamiseksi jätevirrasta ja niiden käyttöä varten,

— menetelmät materiaalien keräämiseksi muuta käyttöä varten, kuten polttaminen prosessihöyryn tai lämmön tuottamiseksi tai käyttö maataloudessa,

— menetelmät vaarallisten jätteiden (siten kuin kyseisten massan- ja paperintuotantolaitosten sääntelyviranomaiset ovat ne määritelleet) käsittelyä varten.