(1)

Komissio otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 367/2001 ( 2 ), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen polkumyyntitullin Intiasta ja Korean tasavallasta, jäljempänä ’Korea’, peräisin olevan CN-koodeihin ex392062 19 ja ex392062 90 luokiteltavan polyeteenitereftalaattikalvon, jäljempänä ’PET-kalvo’, tuonnissa.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 1999 ja 31 päivän maaliskuuta 2000 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan selvitykseen vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1996 ja 31 päivän maaliskuuta 2000 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(3)

Intiasta ja Koreasta peräisin olevan PET-kalvon tuontia koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Mahdollisuus tulla suullisesti kuulluksi annettiin sitä pyytäneille osapuolille.

(4)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista.

(5)

Ylimääräisiä tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(6)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa ja väliaikaisten tullien vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne voivat tehdä huomautuksia kyseisen ilmoituksen johdosta.

(7)

Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja tarvittaessa alustavia päätelmiä muutettiin tämän perusteella.

(8)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä, että metalloitu PET-kalvo olisi jätettävä käynnissä olevan menettelyn ulkopuolelle, sillä sitä ei voida pitää samankaltaisena tuotteena kuin PET-peruskalvoa, koska sillä on erilaiset fyysiset ja tekniset ominaisuudet, sen tuotannossa tarvitaan erilaisia välineitä ja prosesseja, minkä vuoksi se on kalliimpi tuottaa ja sen hinnat ovat siten korkeammat. Kyseiset osapuolet väittivät myös, että metalloidun PET-kalvon käyttö on erilaista kuin PET-peruskalvon käyttö ja se luokitellaan myös eri CN-koodeihin kuin ex392062 19 ja3920 62 90 eli CN-koodiin 3921.

(9)

Tutkimuksessa ilmeni, että kemiallinen höyrypinnoitusmenetelmä, jossa PET-peruskalvo päällystetään metallilla, kuten alumiinilla, ei muuta PET-kalvon fyysisiä, teknisiä tai kemiallisia perusominaisuuksia. Lisäksi PET-peruskalvo ja metalloitu PET-kalvo ovat useiden käyttötarkoitusten suhteen korvattavissa keskenään, mistä syystä niiden käyttötarkoitus on siis sama tai samankaltainen. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät, nimittäin, että metalloitu PET-kalvo ja PET-peruskalvo muodostavat yhden tuotteen ja ovat luokiteltavissa menettelyn kattamiin CN-koodeihin eli CN-koodeihin ex392062 19 ja 3920 62 90.

(10)

Olisi huomattava, että se tosiseikka, että metalloidun PET-kalvon tuotannossa tarvitaan ylimääräinen vaihe, minkä vuoksi sen tuotantokustannukset ja myyntihinnat ovat korkeammat, ei itsessään oikeuta tietyntyyppisen PET-kalvon jättämistä menettelyn ulkopuolelle.

(11)

Tutkimuksessa ilmeni lopuksi, että metalloitu PET-kalvo on erotettava kalvosta, joka on vahvistamalla, kerrostamalla, tukemalla tai vastaavalla tavalla muihin aineisiin yhdistetty. Kyseiset prosessit muuttavat PET-kalvon fyysisiä, teknisiä tai kemiallisia perusominaisuuksia siinä määrin, että tuloksena olevaa tuotetta ei voida pitää tarkasteltavana olevana tuotteena. Lisäksi olisi huomattava, että ainoastaan kun PET-kalvo on kyseisillä tavoilla muihin aineisiin yhdistetty, lopputuote luokitellaan CN-koodiin 3921.

(12)

Koska muita kuin edellä mainittuja huomautuksia ei ole esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9—22 kappaleessa esitetty tuotekuvaus.

(13)

Koska huomautuksia ei ole esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa esitetty samankaltaisen tuotteen kuvaus.

(14)

Koska näiden otsikoiden mukaisia huomautuksia ei ole esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28—34 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(15)

Vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa esitetyt yleiset menetelmät polkumyyntimarginaalien vahvistamiseksi tutkituille yrityksille.

(16)

Vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa esitetyt yleiset menetelmät polkumyyntimarginaalien vahvistamiseksi otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille yrityksille. Polkumyyntimarginaaleja vahvistettaessa otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille yrityksille ei otettu huomioon nollamarginaaleja eikä vähimmäistason marginaaleja.

(17)

Vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 ja 38 kappaleessa esitetyt yleiset menetelmät polkumyyntimarginaalien vahvistamiseksi niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka eivät vastanneet kyselylomakkeeseen eivätkä ilmoittautuneet muulla tavoin. Koska ainoastaan yhden kolmesta korealaisesta otokseen kuuluneesta vientiä harjoittavasta tuottajasta havaittiin harjoittaneen polkumyyntiä, Korean osalta jäännöspolkumyyntimarginaali määritettiin kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan viemien tyyppien, joiden polkumyyntimarginaali oli korkein ja joiden määrä oli edustava, painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella.

(18)

Olisi huomattava, että jos vientiä harjoittava tuottaja toi enemmän kuin yhtä tuotetyyppiä yhteisöön, painotettu keskimääräinen kokonaispolkumyyntimarginaali määritettiin laskemalla polkumyynti kunkin tyypin osalta nollaamatta yksittäisten tyyppien negatiivista polkumyyntiä.

(19)

Koska lisäväitteitä ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39—42 kappaleen päätelmät.

(20)

Yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, että oikaisu tarkasteltavana olevan tuotteen kauppiaille kotimarkkinoilla ja vientimarkkinoilla suuntautuvan myynnin välisten kaupan portaan erojen mukaisesti on perusteltua (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 kappale).

(21)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet hyväksyttiin, esitettiin myös, että kaksi kaupan porrasta (loppukäyttäjät ja kauppiaat) oli olemassa sekä kotimaan markkinoilla että vientimarkkinoilla, ja että olisi tehtävä valikoiva vertailu. Tämä tarkoittaa sitä, että kauppiaiden vientihintoja olisi verrattava kauppiaille suuntautuvaan myyntiin perustuvaan normaaliarvoon ja loppukäyttäjien vientihintoja olisi verrattava loppukäyttäjille suuntautuvaan myyntiin perustuvaan normaaliarvoon.

(22)

Kyselylomakevastauksessa annetuista ja tarkistetuista tiedoista kävi kuitenkin jo ilmi, että verrattavissa olevien tyyppien käyttötarkoituksissa ja hinnoissa eri kaupan portaissa ei ollut johdonmukaisia ja selviä eroja niitä vientimaan kotimaan markkinoilla myytäessä. Sen vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46 ja 47 kappaleessa esitetyt päätelmät, ja hylätään valikoivaa vertailua koskeva vaatimus.

(23)

Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan ’muut tekijät’ ja/tai 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan ’tuontimaksut ja välilliset verot’ (viejästä riippuen) nojalla vientihintaan pyydetty oikaisu olisi pitänyt myöntää tuontitullien hyvitysjärjestelmästä (Duty Entitlement Passbook (’DEPB’) viennin jälkeen saatujen etujen mukaisesti. Ne väittivät, että tuontitullien hyvitysjärjestelmästä saadut tulot johtivat alhaisempiin vientihintoihin ja tämän vuoksi komission olisi pitänyt lisätä kyseinen tulo vientihintaan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi normaaliarvoon nähden, koska kotimaan myynti ei hyödy kyseisestä tulosta. Lisäksi intialaiset viejät väittivät, että perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukainen vientitukien, joita vastaa voimassa oleva tasoitustulli, vähentäminen polkumyyntitullista ei ollut laillisesti oikeutettua, koska tasoitustullit määriteltiin eri tutkimusajanjakson perusteella.

(24)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitettu oikaisumahdollisuus koskee ainoastaan hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kyselylomakevastauksissa ja paikan päällä suoritettujen tarkastusten aikana tuontitullien hyvitysjärjestelmästä saatu etu merkittiin aina ”muuksi tuloksi” eikä vietyjen tavaroiden raaka-aineiden ”negatiivisiksi kustannuksiksi”. Tämän vuoksi jo yrityksen kirjanpidon perusteella ei ole selvää yhteyttä vietyjen tavaroiden hinnoittelun ja tuontitullien hyvitysjärjestelmästä saadun tulon välillä.

(25)

Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, joka vastaa GATT-sopimuksen VI artiklaa, tukea voidaan tarkastella välillisesti polkumyyntitutkimuksessa ja kaikissa polkumyyntitullin käyttöönottoa koskevissa asetuksissa edellyttäen, että tuotteeseen ei samanaikaisesti sovelleta sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on välttää polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi tarkoitettujen tullien samanaikainen soveltaminen, ja tämän vuoksi vientitukien takia sovelletut tasoitustullit on huolimatta tutkimusajanjaksosta vähennettävä sillä perusteella, millä ne määriteltiin. On huomattava, kuten jäljempänä johdanto-osan 78 ja 79 kappaleessa esitetään, että perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukainen oikaisu on tehty. Kaikista näistä syistä edellä mainittu pyyntö on hylättävä.

(26)

Koska huomautuksia tai uusia tietoja ei ole esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51—53 kappaleessa esitetyt menetelmät.

(27)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ovat seuraavat:

(28)

Kaksi korealaista yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niin sanottua paikallista vientimyyntiä (eli vientimarkkinoille lisäjalostuksen ja/tai lisäpakkauksen jälkeen tarkoitettua kotimaan myyntiä) ei otettu ilman mitään oikeudellista perustetta huomioon normaaliarvon laskemisessa. On kuitenkin selvää, että Korean viranomaiset sallivat kyseisen myynnin ilman paikallisten myyntiverojen (alv) perimistä; myyjä voi myös siirtää ostajalle oikeuden vaatia tullinpalautusta, ja myynti tapahtuu yleensä ulkomaan valuutassa. Kyseisen myynnin rakenteesta Koreassa ilmenee selvästi, että myynti on tarkoitettu vientiin eikä asianmukaista vertailua voi tehdä. Tämän vuoksi säilytetään alustavia päätelmiä tehdessä noudatettu lähestymistapa.

(29)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(30)

Kahdella vientiä harjoittavalla tuottajalla oli etuyhteydessä olevia tuojia yhteisössä ja molemmat ilmaisivat pitävänsä kyseisille tuojille annettua voittomarginaalia (5,5 prosenttia) kohtuuttoman korkeana ottaen huomioon, että tuojien toiminta rajoittui myynnin uudelleen laskuttamiseen ilman aktiivista osaa itse myynnissä. Ehdotettiin, että kyseiset etuyhteydessä olevat tuojat eivät saaneet tosiasiallista voittoa, vaan ainoastaan provision suoritetusta myynnistä. Ilmoitettua provision määrää ei kuitenkaan voida pitää välttämättä paikkaansapitävänä, sillä osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa. Se tosiseikka, että etuyhteydessä olevia tuojia voidaan palkita kiinteällä provisiolla, ei välttämättä liity kyseisten tuojien toimintaan. Lisäksi kumpikaan hakijoista ei antanut erityisiä tietoja sen osoittamiseksi, että käytetty marginaali ei ollut vallitsevien markkinaolosuhteiden mukainen.

(31)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(32)

Korealaisten vientiä harjoittavien tuottajien pyynnöstä tarkasteltiin uudelleen valuuttakurssien pitkän aikavälin muutosten mukaisesti tehtyä oikaisua. Uudelleentarkastelusta ilmeni, että keskimääräinen valuuttakurssi oli kaksi kuukautta ennen tosiasiallista laskutuspäivää voimassa ollut kurssi.

(33)

Kaikki korealaiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat katsoivat, että menetelmät, joita käytettiin kotimaan myynnille annettavien tullinpalautusten osalta, olivat kohtuuttomia, erityisesti sen vuoksi, että kyseessä olevia raaka-aineita käytetään muiden tuotteiden kuin PET-kalvon valmistamiseen. Komissio harkitsi asiaa tämän vuoksi uudelleen ja päätti käyttää tarkistettua kaksivaiheista lähestymistapaa:

(34)

Ensiksi, ainoastaan PET-kalvon tuotantoa (sekä kotimaan myyntiin että vientimyyntiin tarkoitettua) varten ostetut ja sen tuotannossa käytetyt raaka-ainemäärät laskettiin käyttämällä kansallisella tasolla hyväksyttyjä kertoimia ja määrät ilmaistiin prosentteina ostettujen raaka-aineiden kokonaismäärästä. Kyseisiä prosenttimääriä sovellettiin sen jälkeen kuhunkin yksittäiseen raaka-ainetoimitukseen. Siten kukin raaka-ainetoimitus jaettiin sopivassa suhteessa sitä käyttävän kotimaan myynnin ja vientimyynnin kesken (sekä tarkasteltavana olevan tuotteen että muiden tuotteiden osalta). Ensiksi jaettiin raaka-ainetoimitukset, joihin sovellettiin alhaisinta tullia väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyn mukaisesti. Tämä johti kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettävien tullinpalautusten määrien lisääntymiseen.

Edellä esitetyt tullinpalautusta ja valuuttakurssin muuntamista koskevat poikkeukset huomioon ottaen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59—65 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(35)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 ja 67 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan lukuun ottamatta yhtä yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa, joka vastusti painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja yksittäisten vientitapahtumien välistä vertailua sen polkumyyntimarginaalin määrittämisessä sillä perusteella, että asiakkaiden, alueiden tai ajanjakson mukaisesti muuttuvat vientihinnat eivät oikeuta painotetun keskiarvon ja liiketapahtumaan välistä vertailua polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi. Asiaa tarkasteltiin uudelleen ja havaittiin, että vientihinnoissa oli eroja asiakkaiden välillä; tämän vaikutus viejän harjoittaman polkumyynnin määrään ei ollut huomattava. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 ja 67 kappaleessa esitetyt tutkittujen yritysten polkumyyntimarginaalien määrittämisessä käytetyt menetelmät tarkistettiin tämän vuoksi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta siirtymällä painotetun keskiarvon ja liiketapahtuman välisestä vertailusta painotetun keskiarvon ja painotetun keskiarvon väliseen vertailuun.

(36)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif-tuontihinnasta yhteisön rajalla ilmaistuina seuraavat:

(37)

Tietyt intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että yhteisön tuotannonalan ja myös vahinkoa koskevan arvioinnin määritelmiä ei olisi pitänyt rajoittaa kolmeen yhteistyössä toimineeseen valituksen tehneeseen yhteisön tuottajaan, vaan että se olisi pitänyt laajentaa koskemaan kaikkia yhteisön tuottajia, mukaan lukien Fapack, joka osallistui valituksen jättämiseen, mutta antoi ainoastaan tiettyjä perustietoja, ja kolme muuta yhteisön tuottajaa, jotka eivät ole valituksen tekijöitä eivätkä ole etuyhteydessä mihinkään vientiä harjoittavaan tuottajaan ja jotka myös antoivat ainoastaan tiettyjä perustietoja.

(38)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73 kappaleessa mainitaan, kaikkien kyseisten seitsemän toimijan vahvistetaan olevan tosiasiassa yhteisön tuottajia ja siten ne muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 kappaleessa esitetään, neljä viimeksi mainittua yhteisön tuottajaa antoi ainoastaan tiettyjä perustietoja, mutta eivät vastanneet täydellisesti yhteisön tuottajille suunnattuun kyselylomakkeeseen. Tämän vuoksi kyseisiä tietoja ei voida käyttää yhteisön tuotannonalan tilanteen arvioinnissa. Kyseisiä yhteisön tuottajia ei siten otettu mukaan yhteisön tuotannonalan määritelmään. Väite oli näin ollen hylättävä.

(39)

Yksi asianomainen osapuoli kiisti päätelmän, että yhteisön tuotannonalan tuotanto oli enemmän kuin 70 prosenttia yhteisön PET-kalvon kokonaistuotannosta. Komissio tutki asiaa ja havaitsi siinä kirjoitusvirheen. Yhteisön tuotannonalan tuotanto on todellisuudessa 60 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta.

(40)

Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että jos metalloitu PET-kalvo pysyy mukana tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmässä, tiettyjä metalloidun PET-kalvon tuottajia olisi myös pidettävä osan yhteisön tuotannonalaa muodostavina yhteisön tuottajina.

(41)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kyseessä olevat yritykset eivät tuota PET-peruskalvoa, vaan itse asiassa ostavat PET-kalvon eri lähteistä ja metalloivat sen tämän jälkeen. Tämä ylimääräinen vaihe ei kuitenkaan ole itsessään riittävä oikeuttamaan niiden pitämisen yhteisön PET-kalvon tuottajina. Ne ovat ainoastaan tuotteen jalostajia eivätkä muuta sen fyysisiä, teknisiä ja kemiallisia perusominaisuuksia.

(42)

Koska esille ei ole tullut uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76—79 kappaleessa esitetyt yhteisön kulutusta koskevat alustavat päätelmät.

(43)

Tietyt vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että se vientiä harjoittavien tuottajien tuonti, jonka ei ollut havaittu tapahtuneen polkumyynnillä, olisi jätettävä vahinkoa koskevan arvioinnin ulkopuolelle. Vaikka kyseinen tuonti jätettäisiinkin arvioinnin ulkopuolelle, polkumyynnistä aiheutuvan merkittävän vahingon olemassaoloa koskevat päätelmät eivät muuttuisi. Hinnan alittavuus sekä määrien ja markkinaosuuksien kasvu olisi edelleenkin huomattava, ja jäljelle jäävä polkumyynnillä tapahtunut tuonti muodostaisi yhä enemmän kuin 13 prosenttia yhteisön markkinoista. Myyntihinnoissa havaittu lasku jäisi myös merkittäväksi.

(44)

Tietyt intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuontia ei olisi kumuloitava Koreasta peräisin olevan tuonnin kanssa kilpailuolosuhteiden erojen vuoksi. Väite perustui siihen, että tuonnin määrä, markkinaosuudet ja hinnat kehittyivät eri tavalla vuodesta 1997 tutkimusajanjaksoon.

(45)

Kun otetaan huomioon koko tarkastelujakso eli vuodesta 1996 (eikä kuten ehdotettiin vuodesta 1997) tutkimusajanjaksoon, Koreasta ja Intiasta peräisin olevan tuonnin välisten kilpailuolosuhteiden osalta tuonnin määrä, markkinaosuudet ja tuontihinnat tosiasiassa kehittyivät samalla tavoin. Molemmista maista peräisin olevan tuonnin määrien vahvistetaan myös olleen huomattavat tutkimusajanjaksolla. Lisäksi sekä Intiasta että Koreasta peräisin olevan tuonnin osalta, jotka molemmat myytiin samojen myyntikanavien kautta ja samanlaisten kaupallisten olosuhteiden vallitessa, havaittiin huomattavaa hinnan alittavuutta. Väite on näin ollen hylättävä. Edellä sanottu huomioon ottaen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 85 kappaleen päätelmät, joissa esitetään, että kyseisistä maista peräisin oleva tuonti olisi arvioitava kumulatiivisesti.

(46)

Koska esille ei ole tullut uusia kyseisistä maista peräisin olevan tuonnin määrää ja hintoja koskevia tietoja, vahvistetaan alustavat päätelmät.

(47)

Hinnan alittavuuden marginaalin osalta tietyt intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat asettivat kyseenalaiseksi sen tosiseikan, että komission yksiköt eivät painotettuja keskimääräisiä vientihintoja laskiessaan ottaneet huomioon Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa vuonna 1999 käyttöön otettuja tasoitustulleja. Ne toistivat myös pyyntönsä kaupan porrasta koskevasta oikaisusta, sillä intialaiset viejät myyvät enimmäkseen tukkukauppiaille, kun taas yhteisön tuotannonala myy melkein aina suoraan PET-kalvon käyttäjille.

(48)

Hinnan alittavuuden marginaalia koskevat laskelmat tarkistettiin lisäämällä vientihintoihin tarpeen mukaan tasoitustullit. Kaupan porrasta koskevan oikaisun osalta lisäselvityksestä kävi ilmi ensinnäkin, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa on esitetty, myyntihinta tukkukauppiaille tai käyttäjille ei riipu asiakastyypistä, vaan ennemminkin ostetuista määristä ja toiseksi, kaupan kaksi porrasta eivät ole selvästi erillisiä eikä niiden välillä ole selvää hintaeroa. Lisäksi vahvistetaan, että yhteisön tuotannonala myy tarkasteltavana olevaa tuotetta myös jakelijoille ja tukkukauppiaille eikä ainoastaan käyttäjille, päinvastoin kuten tietyt asianomaiset osapuolet olivat väittäneet. Useiden yritysten todettiin saavan toimituksia sekä kyseisten maiden vientiä harjoittavilta tuottajilta että yhteisön tuotannonalalta.

(49)

Edellä selostettu huomioon ottaen hinnan alittavuuden marginaaleja tarkasteltiin uudelleen ja tarvittaessa muutettiin asianomaisten osapuolten toimittamien todisteiden perusteella. Tarkistetut painotetut keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit kunkin maan osalta ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista ovat seuraavat:

(50)

Useat asianomaiset osapuolet asettivat kyseenalaiseksi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan yhteisön tuotannonala kärsi merkittävästä vahingosta, sen perusteella, että tietyt tekijät (eli tuotantokapasiteetti, tuotanto, myynnin määrä, tuottavuus, varastot ja palkat) kehittyivät myönteisesti vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välillä.

(51)

Tässä suhteessa olisi huomattava, että perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa lueteltujen tekijöiden ei kaikkien tarvitse osoittaa kielteistä kehitystä, jotta yhteisön tuotannonalan päätellään kärsineen merkittävää vahinkoa. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuksiaan ja asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hintoja alentavan vaikutuksen vuoksi sen oli huomattavasti alennettava myyntihintojaan, mikä johti sen taloudellisen tilanteen vakavaan huononemiseen.

(52)

Korealainen vientiä harjoittava tuottaja asetti kyseenalaiseksi sen, että yhteisön tuotannonala olisi kärsinyt merkittävää vahinkoa sen perusteella, että tuotannonala on elinkelpoinen ja kilpailukykyinen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 159 kappaleessa on esitetty, ja sillä oli yhä tärkeä asema yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana.

(53)

Se tosiseikka, että yhteisön tuotannonala on elinkelpoinen ja kilpailukykyinen, ei edellytä merkittävää vahinkoa koskevan päätelmän tekemistä. Se päätelmä, että yhteisön tuotannonala on elinkelpoinen ja kilpailukykyinen, oli tosiasiassa tehty yhteisön etua koskevan analyysin yhteydessä; analyysissä tarkasteltiin muun muassa eri yhteisön toimijoita koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottamista ja käyttöönottamatta jättämistä. Edellä sanottu ei mitätöi sitä päätelmää, että yhteisön tuotannonala kärsi merkittävää vahinkoa, kuten useista tekijöistä, mukaan lukien huomattava markkinaosuuden menetys tarkastelujaksona, käy ilmi. Väite on näin ollen hylättävä.

(54)

Korealainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin kasvu vuosina 1998—1999 on ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että investoinnit samana ajanjaksona olivat vähäiset. Tässä suhteessa olisi huomattava, että tuotantokapasiteetin kasvuun liittyvät investoinnit tehtiin vuosina 1997—1998 kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa on esitetty. Koska uusi kapasiteetti oli toiminnassa kuitenkin vasta vuosina 1998—1999, tuotantokapasiteetin ja investointien kasvu ei tapahtunut samana ajanjaksona.

(55)

Tietyt intialaiset viejät väittivät, että yhteisön tuotannonalan myyntiä koskevan analyysin rajoittaminen koskemaan määrien ja hintojen osalta kotimaan myyntiä, on WTO:n polkumyyntisopimuksen 3 artiklan 4 kohdan määräysten vastaista sen perusteella, että sopimuksessa viitataan kokonaismyyntiin vienti mukaan lukien.

(56)

Tässä suhteessa olisi huomattava, että vahinkoa koskeva arvio on tehty perusasetuksen asiaa koskevien säännösten ja yhteisön toimielinten johdonmukaisen käytännön mukaisesti. Lisäksi olisi huomattava, että 3 artiklan 4 kohdassa yhdessä WTO:n polkumyyntisopimuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 2 kohdan kanssa selvästi viitataan arviointiin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista kotimaan markkinoiden hintoihin ja kotimaan tuotannonalan tilanteeseen. Tämän tyyppisissä tutkimuksissa, joissa tarkastellaan muun muassa yhteisöön polkumyynnillä tapahtuneen yhdestä tai useammasta maasta peräisin olevan tuonnin vaikutuksia (ei kolmansien maiden markkinoille polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia), yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon on havaittava olevan olemassa ainoastaan kotimaan markkinoilla ja vientiä ja vientimarkkinoita koskeva tilanne ei sen vuoksi ole merkityksellinen vahinkoa koskevan arvion kannalta. Väite on näin ollen hylättävä. Johdonmukaisen käytännön mukaisesti yhteisön tuotannonalan vientiä on kuitenkin tarkasteltu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingollisen tilanteen välisen syy-yhteyden tarkastelun yhteydessä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa on esitetty.

(57)

Edellä todettujen seikkojen perusteella vahvistetaan alustavat päätelmät yhteisön tuotannonalalle tutkimusajanjakson aikana aiheutuneesta merkittävästä vahingosta.

(58)

Tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että syy-yhteyttä koskeva arvio oli virheellinen, koska tiettyjen vahinkoa koskevien tekijöiden eli tuottavuuden, kassavirran, investointien tuoton ja pääoman saannin huonontumisen olisi katsottava liittyvän riippumattomaan suhdannekehitykseen ja yhteisön tuotannonalan tarkastelujakson aikana tekemiin huomattaviin investointeihin eikä asianomaisen tuonnin vaikutuksiin.

(59)

Ensinnäkin, mikään ei osoita, että yhteisön tuotannonala kärsii suhdannetaantumasta. Toiseksi, yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen lisäselvityksessä vahvistui, että tuotannonalan huonontuminen johtui pääasiassa sen myynnin yksikköhintojen laskusta. Koska tuotannon yksikkökustannukset lisäksi laskivat koko tarkastelujakson aikana, huonontuminen ei voi johtua uusiin investointeihin liittyvistä korkeammista tuotantokustannuksista.

(60)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska uusia tietoja ei ole toimitettu, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119—123 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(61)

Yksi etuyhteydetön tuoja väitti, että päinvastoin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 188 kappaleessa esitettiin, tasoitustullien käyttöönotto vähensi intialaisen PET-kalvon saatavuutta yhteisön markkinoilla ja kyseisessä asetuksessa vahvistettujen polkumyyntitullien tason vuoksi yhteisön markkinat eivät pysty saamaan PET-kalvoa sen perinteisiltä intialaisilta toimittajilta. Se väitti lisäksi, että yhteisön tuotannonala tuo itse yhteisön ulkopuolella tuottamaansa PET-kalvoa, ja kyseisen suhteen vuoksi muut todelliset vaihtoehtoiset hankintalähteet karsiutuvat.

(62)

Tässä suhteessa Eurostat-tilastotiedot osoittivat, että vuoden 1999 (väliaikaiset tasoitustullit otettiin käyttöön elokuussa 1999) ja vuoden 2000 välisenä aikana Intiasta peräisin oleva tuonti kasvoi 11 prosenttia. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ehdotetut polkumyyntitullit johtavat tuontihintojen nousuun. Ottaen huomioon ehdotettujen toimenpiteiden erilaiset tasot voidaan kuitenkin samalla odottaa, että tietyt asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkavat myymistä yhteisön markkinoilla, mutta ei polkumyyntihinnoilla. Vaihtoehtoisten hankintalähteiden osalta on käynyt ilmi, että vuoden 1999 aikana yhteisön tuotannonalan PET-kalvon ostot Yhdysvalloista ja Japanista, jotka ovat kaksi tärkeää vientimaata, joita tämä menettely ei koske, muodostivat noin 35 prosenttia kyseisistä maista peräisin olevasta kokonaistuonnista. Tämän vuoksi vahvistetaan, että muita vaihtoehtoisia hankintalähteitä on saatavilla.

(63)

Olisi huomattava, että niistä 23 käyttäjästä, jotka toimivat yhteistyössä menettelyn väliaikaisessa vaiheessa ja jotka ostivat vähän yli 40 prosenttia kyseisistä maista peräisin olevasta kokonaistuonnista, ainoastaan yksi ilmaisi huolestuneisuutensa väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen. Reaktioiden vähäisyys näyttäisi osoittavan, että toimenpiteillä ei olisi niin suurta vaikutusta asianomaisiin käyttäjiin.

(64)

Neljä muuta käyttäjää, jotka ilmoittautuivat väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, väittivät, että tullien käyttöönotto voisi rajoittaa niiden hankkijoiden valintaa ja aiheuttaisi mahdollisesti puutetta PET-kalvosta yhteisön markkinoilla. Kyseiset käyttäjät väittivät myös, että PET-kalvon hinnat yhteisön markkinoilla nousivat väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen, mikä vaikutti kielteisesti niiden kilpailukykyyn maailmanmarkkinoilla.

(65)

Tässä suhteessa olisi palautettava mieliin, että kuten väliaikaisessa vaiheessa havaittiin, tutkitut käyttäjät ostivat keskimäärin noin 58 prosenttia PET-kalvon kulutuksestaan yhteisön tuotannonalalta, noin 28 prosenttia asianomaisista maista ja noin 14 prosenttia muista kolmansista maista. Lisäksi yhteisön markkinoilla on edelleen huomattava määrä aktiivisia toimijoita eli yhteisön tuotannonala ja muut yhteisön tuottajat, yhteisön taloudellinen toimija, ja ainakin joitakin asianomaisten maiden ja muiden kolmansien maiden vientiä harjoittavia tuottajia. Tämän vuoksi ei ole todennäköistä, että yhteisön markkinoilla olisi puutetta PET-kalvosta, vaikka ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tietyt asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat vähentävät vientiään yhteisöön polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Toisaalta jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalan PET-kalvon tuotannon mahdollinen loppuminen aiheuttaisi vakavia hankintavaikeuksia.

(66)

Hintojen tason osalta olisi huomattava, että käyttäjät ovat viimeaikoihin asti hyötyneet epäterveen kaupan käytännöistä johtuvista keinotekoisen alhaisista hinnoista. Myyntihinnat yhteisön markkinoilla laskivat noin 40 prosentilla vuoden 1996 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Vaikka PET-kalvon hinnan nousua yhteisön markkinoilla ei voida sulkea pois, sen odotetaan olevan kohtuullinen. Tätä näkökantaa vahvistavat erityisesti tiettyjen asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta käyttöön otettujen tullien tasot ja tiettyjen yhteisön markkinoilla toisiaan vastaan kilpailevien toimijoiden olemassaolo.

(67)

Lisäksi lisäselvitykset ja tarkastuskäynnit käyttäjien toimitiloissa vahvistivat, että PET-kalvo erilaisten valmiiden tuotteiden raaka-aineena ei useasti ole huomattava kustannuserä, tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty PET-kalvoa, muodostavat vain pienen osan niiden kokonaistuotannosta, ja käyttäjät hankkivat tuotteensa myös yhteisöstä ja muista kolmansista maista, joita menettely ei koske. Ei kuitenkaan voida olla ottamatta huomioon, että polkumyyntitulleilla on merkittävä vaikutus tiettyjen käyttäjien, joille PET-kalvo on tärkein raaka-aine, tuotannon kokonaiskustannuksiin. Tämä ei kuitenkaan muuta tutkimuksen keskimääräisiä kokonaistuloksia. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183 kappaleessa esitetty päätelmä, että tullien käyttöönotolla ei todennäköisesti ole keskimäärin huomattavaa vaikutusta PET-kalvon käyttäjiin.

(68)

Koska esille ei ole tullut uusia yhteisön etua koskevia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 156—191 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(69)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193—195 kappaleissa esitettyjen menetelmien perusteella ja ottaen huomioon edellä mainitut hinnan alittavuuden laskemiseen liittyvät väitteet ja muutokset, vahingon korjaava taso on määritetty lopullisesti käyttöönotettavien toimenpiteiden tason määrittämiseksi. Tasoitustullien huomiotta jättämisen osalta olisi kuitenkin huomattava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 198 kappaleessa on esitetty, vientituet vähennetään ehdotetuista polkumyyntitulleista perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti alhaisemman tullin säännön soveltamisen jälkeen, ja tämän vuoksi ei ole tarvetta ottaa niitä huomioon vahinkomarginaalia laskettaessa.

(70)

Tietyt intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vahinkomarginaalit on laskettu väärin. Väitettiin, että vahinkomarginaali olisi ilmaistava prosentteina cif-kokonaisliikevaihdosta eikä vertailukelpoisten tyyppien liikevaihdosta. Ne perustavat väitteensä WTO:n valituselimen vuodeliinavaatteita koskevassa asiassa tekemiin päätelmiin ( 3 ).

(71)

Ensinnäkin olisi huomattava, että kyseiset päätelmät on tehty polkumyyntiä koskevien laskelmien yhteydessä eikä niillä ole merkitystä vahinkoa koskevien laskelmien kannalta. Toiseksi johdonmukaisena käytäntönä on ilmaista vahingon määrä prosentteina niiden tyyppien cif-liikevaihdosta, joita käytettiin mainitun vahingon määrän vahvistamisessa. Kyseisten intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ehdottama lähestymistapa johtaisi tosiasiassa vertailukelvottomien lukujen käyttämiseen. Kaikista näistä syistä pyyntö oli hylättävä.

(72)

Yhteisön tuotannonala esitti, että 13 prosentin voittomarginaali liikevaihdosta olisi sopivampi kuin 6 prosentin voittomarginaali, jota käytettiin väliaikaisen vahinkomarginaalin laskemisessa. Väitetään, että yrityksen olisi saatava sijoittamistaan omista pääomavaroista vähintään sellainen tuotto, joka vastaa pankkien lainakorkoja. Lisäksi väitettiin, että kyseinen voittotaso saavutettiin vuonna 1996, kun markkinoilla vallitsi terve kilpailu.

(73)

Tässä yhteydessä olisi huomattava, että vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrittämisessä käytettävä voittomarginaali on se kannattavuustaso, joka voitaisiin kohtuudella saavuttaa, jos vahingollista polkumyyntiä ei olisi. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole tärkeää määritellä lopullista prosenttimäärää, sillä vahinkomarginaalit ovat jo 6 prosentin voittomarginaalin perusteella korkeampia kuin polkumyyntimarginaalit. Väitteellä ei näin ollen ole käytännön vaikutusta.

(74)

Edellä sanottu huomioon ottaen ja koska uutta näyttöä ei ole esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 193—195 kappaleessa kuvattu vahingon korjaavan tason määritysmenetelmä.

(75)

Tutkimuksessa ilmeni, että tuotetta on tuotu kuuluvana myös muihin kuin tämän menettelyn kattamiin CN-koodeihin eli CN-koodeihin ex392062 19 ja 3920 62 90. Tulliviranomaisia kehotetaan kiinnittämään huomiota tähän virheelliseen luokitteluun.

(76)

Edellä sanotun perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön todettujen polkumyyntimarginaalien tasolla, koska ne olivat kaikissa tapauksissa vahinkomarginaaleja alhaisempia.

(77)

Koska yhteistyön taso molemmissa maissa oli huomattava, asianomaisten maiden yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettava jäännöstulli olisi Intian osalta määritettävä otokseen kuuluville yhteistyössä toimineille tuottajille määritetyn korkeimman tullin perusteella. Korean osalta kolmesta otokseen kuuluvasta vientiä harjoittavasta tuottajasta ainoastaan yhden tuonti oli tapahtunut polkumyynnillä, minkä vuoksi jäännöstulli olisi määritettävä alhaisemman tullin säännön mukaisesti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan viemien tyyppien, joiden polkumyyntimarginaali oli korkein ja joiden määrä oli edustava, painotetun keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella.

(78)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 198 kappaleessa muistutetaan mieliin, perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuotteeseen ei voida samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Tässä yhteydessä sillä ei ole merkitystä, että tasoitustullit määritettiin eri tutkimusajanjaksona ja että vientituen määrä tukea koskevalla tutkimusajanjaksolla ja polkumyyntiä koskevalla tutkimusajanjaksolla on eri. Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on välttää polkumyynnistä tai vientituen myöntämisestä aiheutuneen saman tilanteen korjaamiseksi tarkoitettujen tullien samanaikainen soveltaminen, ja tämän vuoksi vientitukien takia sovelletut tasoitustullit on huolimatta tutkimusajanjaksosta vähennettävä sillä perusteella, millä ne määriteltiin. On myös huomattava, että tasoitustoimenpiteiden tarkastelua koskevaa pyyntöä ei ole vastaanotettu. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 198 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(79)

Intiaa koskevien polkumyyntitullien osalta voimassa oleva tasoitustulli, joka vastaa vientitukia, vähennettiin sovellettavasta polkumyyntitullista. Kaikkien yhteistyöhön osallistumattomien yritysten osalta vähennys vastaa yhteistyössä toimineiden yritysten vientitukea, jonka perusteella jäännöspolkumyyntimarginaali (ja jäännöstulli) määriteltiin.

(80)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ja ottaen huomioon aikaisemman tukien vastaisen tutkimuksen päätelmät ehdotetut lopulliset tullit, jotka ilmoitetaan prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(81)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(82)

Kaikki näiden yritysten yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät vaatimukset (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle ( 4 ) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Komissio muuttaa neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan tarvittaessa tätä asetusta saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle.

(83)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja koska yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, pidetään tarpeellisena kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen (EY) N:o 367/2001 mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(84)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen jotkut intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat tarjosivat hintasitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näin ollen ne ovat suostuneet myymään asianomaista tuotetta vähintään hinnoilla, jotka korjaavat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset. Yritykset toimittavat lisäksi komissiolle säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja yhteisöön suuntautuvasta viennistään, joten komissio katsoo voivansa valvoa tehokkaasti sitoumusten noudattamista. Lisäksi komissio pitää näiden vientiä harjoittavien tuottajien myynnin rakenteen perusteella sovitun sitoumuksen kiertämisen vaaraa varsin vähäisenä.

(85)

Tämän vuoksi katsotaan, että tarjotut sitoumukset voidaan hyväksyä, ja asianomaisille yrityksille on ilmoitettu niistä olennaisista seikoista, huomioista ja velvoitteista, joihin sitoumusten hyväksyntä perustuu.

(86)

Jotta komissio voisi tehokkaammin valvoa yritysten antamien sitoumusten noudattamista, on vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen yhteydessä mahdollista saada vapautus tullista ainoastaan esittämällä toimivaltaisille tulliviranomaisille kauppalasku, johon sisältyvät ainakin liitteessä mainitut tiedot. Näiden tietojen avulla tulliviranomaiset voivat varmistaa, että lähetykset vastaavat kaupallisten asiakirjojen tietoja riittävän tarkasti. Jos tällaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyä tuotetta, on sovellettava asianmukaista polkumyyntitullia.

(87)

On huomattava, että jos sitoumusta epäillään rikottavan, rikotaan tai se peruutetaan, polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 8 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti.

(88)

Polkumyyntitoimenpiteet ovat voimassa vuoteen 2006, ja voimassa olevien Intian vastaisten tasoitustullien voimassaolo päättyy vuonna 2004. Jos tasoitustullien voimassaolo päättyy (tai ne muuttuvat), polkumyyntitullien taso olisi tarkistettava, koska niiden osalta otetaan tällä hetkellä huomioon se, että tasoitustullit ovat jo voimassa,