2000R1291 — FI — 13.03.2006 — 008.001

---

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

►B	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1291/2000, annettu 9 päivänä kesäkuuta 2000, maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä (EYV L 152, 24.6.2000, p.1)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		No	page	date
►M1	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 2299/2001, annettu 26 päivänä marraskuuta 2001,	L 308	19	27.11.2001
►M2	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 325/2003, annettu 20 päivänä helmikuuta 2003,	L 47	21	21.2.2003
►M3	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 322/2004, annettu 23 päivänä helmikuuta 2004,	L 58	3	26.2.2004
►M4	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 636/2004, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2004,	L 100	25	6.4.2004
►M5	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1741/2004, annettu 7 päivänä lokakuuta 2004,	L 311	17	8.10.2004
►M6	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1856/2005, annettu 14 päivänä marraskuuta 2005,	L 297	7	15.11.2005
►M7	KOMISSION ASETUS (EY) N:o 410/2006, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2006,	L 71	7	10.3.2006

Oikaisu

C1	Oikaisu, EYV L 253, 7.10.2003, s. 26  (325/03)
►C2	Oikaisu, EYV L 242, 14.7.2004, s. 6  (636/04)

---

▼B

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1291/2000,

annettu 9 päivänä kesäkuuta 2000,

maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä

I OSASTO

ASETUKSEN SOVELTAMISALA

▼M3

1 artikla

Rajoittamatta tiettyjä tuotteita koskevassa yhteisön erityislainsäädännössä annettujen poikkeussäännösten soveltamista tässä asetuksessa vahvistetaan tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten, jäljempänä ’todistukset’, järjestelmän soveltamista koskevat yhteiset yksityiskohtaiset säännöt, jotka on otettu käyttöön tai joista on säädetty:

▼B

II OSASTO

TODISTUSTEN SOVELTAMISALA

2 artikla

Todistusta ei vaadita eikä sitä voida esittää tuotteista:

3 artikla

1.  Luovutettaessa vapaaseen liikkeeseen sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettuja tuotteita, jotka eivät sisällä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja perustuotteita, tuontitodistus on esitettävä, jos tätä edellytetään tosiasiallisesti vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tuotteiden osalta.

2.  Luovutettaessa vapaaseen liikkeeseen 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä olevia tuotteita, jotka sisältävät:

Tuontitodistusta ei kuitenkaan tarvitse esittää silloin, kun tosiasiallisesti vapaaseen liikkeeseen luovutetun tuotteen osalta ei edellytetä tällaisen todistuksen esittämistä.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vapaaseen liikkeeseen luovutuksen yhteydessä esitetty tuontitodistus tai esitetyt tuontitodistukset ei(vät) voi sisältää ennakkovahvistusta.

4.  Vietäessä tuotetta, joka on 1 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä ja joka sisältää yhtä tai useampaa 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista perustuotteista, kaikista näistä perustuotteista on esitettävä vientitodistus, jos niiden osalta edellytetään tällaisen todistuksen esittämistä.

Vientitodistusta ei tarvitse kuitenkaan esittää silloin, kun tosiasiallisesti viedyn tuotteen osalta tällaisen todistuksen esittämistä ei edellytetä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmannessa alakohdassa tarkoitetun tuen ennakkovahvistamista koskevien säännösten soveltamista.

Vietäessä kokoonpantuja tuotteita, joille annetaan niiden yhden tai useamman osan perusteella ennalta vahvistettua tukea, ainoastaan kunkin osan tullioikeudellinen asema otetaan huomioon todistusmenettelyä sovellettaessa.

4 artikla

1.  Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 565/80 ( 32 ) 4 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn asetettaessa esitettävä vientitodistus tai tarvittaessa ennakkovahvistustodistus on se, jota sovelletaan vietäväksi tarkoitettuun jalostettuun tuotteeseen.

2.  Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 565/80 5 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn asetettaessa esitettävä vientitodistus tai tarvittaessa ennakkovahvistustodistus on se, jota sovelletaan tähän menettelyyn asetettuun tuotteeseen.

3.  Jos vietäväksi tarkoitettu tuote kuuluu asetuksen (EY) N:o 1222/94 soveltamisalaan, tässä asetuksessa tarkoitettu todistus on esitettävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

5 artikla

1.  Todistusta ei vaadita eikä sitä voi esittää seuraavien toimien toteuttamisen osalta:

Ensimmäisen alakohdan säännöksistä poiketen todistus on esitettävä silloin, kun tuodaan tai viedään sellaisessa etuuskohtelumenettelyssä, josta saatava etu edellyttää todistuksen esittämistä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä väärinkäytösten estämiseksi tätä kohtaa sovellettaessa ja erityisesti, kun yksi ainoa tuonti- tai vientitapahtuma on jaettu useaan tuonti- tai vienti-ilmoitukseen, joilla ilmiselvästi ei ole mitään taloudellista tai muuta perustetta.

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa muilla kuin kaupallisilla toimilla tarkoitetaan:

3.  Jäsenvaltioilla on oikeus olla vaatimatta vientitodistusta tai -todistuksia yksityishenkilöiden tai yksityishenkilöistä muodostuvien ryhmittymien lähettämistä tuotteista ja/tai tavaroista, jos ne on tarkoitettu jaettaviksi vastikkeetta kolmansissa maissa humanitäärisenä apuna ja jos kaikki seuraavat edellytykset täytetään:

Vienti-ilmoituksen 44 kohtaan on tehtävä seuraava maininta: ’Ei tukea – Asetuksen (EY) N:o 1291/2000 5 artiklan 3 kohta’.

6 artikla

Todistusta ei vaadita eikä sellaista voi esittää silloin, kun vapaaseen liikkeeseen luovutetaan tuotteita, joihin sovelletaan palautustavaramenettelyä koskevan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VI osaston 2 luvun säännöksiä.

7 artikla

1.  Vientitodistusta ei vaadita eikä sellaista voi esittää vastaanotettaessa sellaisten tuotteiden jälleenvienti-ilmoitus, joiden osalta viejä esittää todisteen siitä, että tuontitullien palautusta tai peruutusta koskeva myönteinen päätös on tehty mainittujen tuotteiden osalta asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VII osaston 5 luvun säännösten mukaisesti.

2.  Kun tuotteita vietäessä edellytetään vientitodistuksen esittämistä ja kun toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavat jälleenvienti-ilmoituksen ennen tuontitullien palautusta tai peruutusta koskevan ratkaisun tekemistä, vientitodistus on esitettävä. Tämä todistus ei voi sisältää vientituen tai -maksun ennakkovahvistusta.

III OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 Jakso

Todistuksiin ja niiden otteisiin liittyvät oikeudet ja velvoitteet

8 artikla

1.  Tuonti- tai vientitodistus oikeuttaa ja vastaavasti velvoittaa tuomaan tai viemään todistuksen mukaisesti, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, todistuksen voimassaoloajan kuluessa määritellyn määrän kyseisiä tuotteita ja/tai tavaroita.

Tässä kohdassa tarkoitetuilla velvoitteilla tarkoitetaan komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 ( 33 ) 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia.

2.  Tuen ennakkovahvistuksen sisältävä vientitodistus velvoittaa viemään todistuksen mukaisesti, jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, sen voimassaoloaikana tietyn määrän kyseisiä tuotteita.

Jos tuotteiden vieminen edellyttää vientitodistuksen esittämistä, kyseisessä vientitodistuksessa vahvistetaan oikeus viedä ja oikeus tukeen.

Jos tuotteiden vieminen ei edellytä vientitodistuksen esittämistä, tuen ennakkovahvistuksen sisältävällä vientitodistuksella vahvistetaan ainoastaan oikeus tukeen.

Tässä kohdassa tarkoitetuilla velvoitteilla tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia.

3.  Todistukset velvoittavat tuomaan siitä maasta tai maaryhmästä tai viemään siihen maahan tai maaryhmään, joka ilmoitetaan todistuksessa, 49 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ja kun tästä velvoitteesta on säädetty kutakin tuotealaa koskevassa yhteisön erityissääntelyssä.

4.  Kun tuotu tai viety määrä on enintään viisi prosenttia suurempi kuin todistuksessa ilmoitettu määrä, sitä pidetään kyseisen asiakirjan mukaisesti tuotuna tai vietynä.

5.  Kun tuotu tai viety määrä on enintään viisi prosenttia pienempi kuin todistuksessa ilmoitettu määrä, tuonti- tai vientivelvoitetta pidetään täytettynä.

6.  Sovellettaessa 4 ja 5 kohtaa, jos todistus on myönnetty pääluvun mukaan, viideksi prosentiksi laskettu tulos pyöristetään tarvittaessa välittömästi seuraavaan suurempaan kokonaislukuun.

7.  Kun asetuksen (ETY) N:o 1182/71 3 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa vientimaksun tai -tuen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta käytetään sen tavanomaisen voimassaoloajan viimeistä päivää seuraavana ensimmäisenä työpäivänä, tätä todistusta pidetään käytettynä sen tavanomaisen voimassaoloajan viimeisenä päivänä ennakkovahvistettujen määrien osalta.

9 artikla

1.  Todistuksista johtuvat velvoitteet eivät ole siirrettävissä. Todistuksenhaltija voi siirtää todistuksesta johtuvat oikeudet todistuksen voimassaoloaikana. Tämä siirto voidaan toteuttaa ainoastaan yhden siirronsaajan hyväksi todistusta ja sen otetta kohti. Siirto koskee määriä, joita ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteeseen.

2.  Siirronsaaja ei voi siirtää edelleen oikeuttaan mutta voi palauttaa sen todistuksenhaltijalle. Palautus koskee määrää, jota ei ole vielä merkitty todistukseen tai sen otteeseen.

▼M4

Tällaisessa tapauksessa todistuksen myöntävän viraston on merkittävä todistuksen 6 kohtaan jokin seuraavista maininnoista:

▼B

3.  Jos todistuksenhaltija pyytää siirtoa tai jos siirronsaaja palauttaa oikeutensa, todistuksen myöntävä virasto tai kunkin jäsenvaltion nimeämä virasto tai jokin niistä merkitsee todistukseen tai tarvittaessa sen otteeseen:

4.  Siirto tai palautus tulee voimaan merkintäpäivänä.

10 artikla

Todistusten otteilla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin varsinaisilla todistuksilla sen määrän osalta, jolle nämä otteet on myönnetty.

11 artikla

Jäsenvaltion viranomaisten myöntämillä todistuksilla ja niiden otteilla sekä niiden tekemillä merkinnöillä ja vahvistuksilla on jokaisessa muussa jäsenvaltiossa samat oikeudelliset vaikutukset kuin näiden jäsenvaltioiden viranomaisten antamilla asiakirjoilla sekä niiden tekemillä merkinnöillä ja vahvistuksilla.

12 artikla

1.  Kun vientituen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta käytetään sekoituksen vientiin, vietävään sekoitukseen ei sovelleta ennalta vahvistettua määrää, jos sekoitukseen sovellettavan tuen laskemiseksi käytettävän rakenneosan tariffiin luokittelu ei vastaa sekoituksen tariffiin luokittelua.

2.  Kun vientituen ennakkovahvistuksen sisältävää todistusta käytetään lajitelman viemiseksi, ennakkovahvistettua määrää sovelletaan ainoastaan rakenneosaan, jonka tariffiin luokittelu vastaa lajitelman tariffiin luokittelua.

2 Jakso

Todistusten hakeminen ja myöntäminen

13 artikla

1.  Todistushakemukset otetaan käsiteltäviksi vain, jos ne on osoitettu tai jätetty toimivaltaiselle virastolle 18 artiklan säännösten mukaisesti painetuilla ja/tai laadituilla lomakkeilla.

Toimivaltainen virasto voi kuitenkin ottaa tutkittavaksi hakemuksen, joka on esitetty kirjallisena televiestinä tai sähköisenä viestinä, jos siinä on kaikki ne tiedot, jotka olisivat esiintyneet lomakkeessa, jos lomaketta olisi käytetty. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kirjallista televiestiä tai sähköistä viestiä seuraa toimivaltaiselle virastolle lähetetty tai suoraan toimitettu 18 artiklan säännösten mukaisesti painettu tai laadittu hakemuslomake, jolloin jättöpäivänä on pidettävä päivää, jona kirjallinen televiesti tai sähköinen viesti on saapunut toimivaltaiselle virastolle. Tämä vaatimus ei vaikuta kirjallisena televiestinä tai sähköisesti tehdyn hakemuksen pätevyyteen.

Kun todistushakemukset jätetään sähköisesti, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä, miten omakätinen allekirjoitus korvataan muulla tekniikalla, joka voi tarvittaessa perustua koodeihin.

2.  Todistushakemuksen voi peruuttaa ainoastaan kirjeitse, kirjallisella televiestillä tai sähköisellä viestillä, joka toimivaltaisen viraston on saatava, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, viimeistään kello 13 hakemuksen jättöpäivänä.

14 artikla

Tuen ennakkovahvistuksen sisältävän todistushakemuksen ja todistuksen 16 kohdassa on oltava kaksitoistanumeroinen koodi, jota tuotteesta käytetään vientitukea varten vahvistetussa maataloustuotteiden nimikkeistössä.

Jos tuen määrä kuitenkin on useampien samaan, asetuksen N:o 136/66/ETY 38 artiklan tai muiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen asetusten vastaavien säännösten mukaisesti erikseen määriteltävään ryhmään kuuluvien koodien osalta sama, kyseiset koodit voidaan esittää todistushakemuksissa ja todistuksissa yhdessä.

Jos tuen määrä on eriytetty määräpaikan mukaan, määrämaa tai tarvittaessa määräalue on ilmoitettava todistushakemuksen ja todistuksen 7 kohdassa.

Kun tuoteryhmä on määritelty asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti, ryhmään kuuluvat tuotekoodit voidaan merkitä todistushakemuksiin ja todistuksen 22 kohtaan siten, että niitä edeltää maininta ’asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuoteryhmä’, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen kohdan soveltamista.

15 artikla

1.  Yhteisön lainsäädäntöön kuulumattomia ehtoja sisältävät hakemukset hylätään.

2.  Todistushakemus hylätään, jos riittävää vakuutta ei ole asetettu toimivaltaiselle virastolle viimeistään kello 13 hakemuksen jättöpäivänä.

Ensimmäisen alakohdan mukainen hakemuksen jättöpäivä ratkaisee vakuuden määrää koskevan euron valuuttakurssin määräytymisperusteen.

3.  Kun todistukseen liittyvän vakuuden kokonaismäärä on enintään ►M3  100 euroa ◄ tai todistus on laadittu interventioelimelle, vakuutta ei vaadita.

4.  Jos jäsenvaltiot käyttävät asetuksen (ETY) N:o 2220/85 5 artiklassa tarkoitettuja mahdollisuuksia, vakuuden määrä vaaditaan kahden kuukauden kuluttua todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

5.  Vakuutta ei vaadita niiden viejäjäsenvaltion myöntämien todistusten osalta, jotka koskevat hyväksyttyjen humanitaaristen järjestöjen harjoittamaa vientiä kolmansiin maihin muiden kuin yhteisön elintarvikeaputoimien yhteydessä. Jäsenvaltion on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi hyväksytyt humanitaariset järjestöt.

6.  Sovellettaessa 3-5 kohtaa 5 artiklan 1 kohdan viimeisen alakohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

▼M1

16 artikla

▼M4

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyn maataloussopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua elintarvikeapua koskevan toimenpiteen toteuttamiseksi laadittavien tuen ennakkovahvistuksen sisältävien tai sen sisältämättömien todistushakemusten ja todistusten 20 kohtaan on merkittävä vähintään yksi seuraavista maininnoista:

▼M1

Määrämaa ilmoitetaan 7 kohdassa. Tämä todistus on voimassa ainoastaan mainitun elintarvikeavun puitteissa toteutettavan viennin osalta.

▼B

17 artikla

1.  Todistushakemuksen jättöpäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jona toimivaltainen virasto vastaanottaa hakemuksen (jos se on vastaanotettu viimeistään kello 13), riippumatta siitä, annetaanko hakemus suoraan toimivaltaiselle virastolle tai lähetetäänkö se kirjeitse, kirjallisena televiestinä tai sähköisesti.

2.  Toimivaltaiselle virastolle joko lauantaina, sunnuntaina tai muuna vapaapäivänä tai työpäivänä kello 13:n jälkeen perille tulleita todistushakemuksia pidetään jätettyinä kyseisen viraston ensimmäisenä hakemusten tosiasiallista vastaanottamista seuraavana työpäivänä.

3.  Kun todistushakemuksille on säädetty erityinen päivien lukumääränä ilmoitettu jättöaika, jonka viimeinen päivä osuu lauantaihin, sunnuntaihin tai muuhun vapaapäivään, tämä jättöaika päättyy ensimmäisenä tätä seuraavana työpäivänä kello 13.

Tätä pidennystä ei kuitenkaan oteta huomioon laskettaessa todistuksessa vahvistettuja määriä tai vahvistettaessa todistuksen voimassaoloaika.

4.  Tässä asetuksessa vahvistetuilla määräajoilla tarkoitetaan Belgian paikallista aikaa.

18 artikla

1.  Todistushakemukset ja todistukset sekä niiden otteet on laadittava liitteessä I olevien mallien mukaisille lomakkeille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 19 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamista. Nämä lomakkeet on täytettävä niissä olevien ohjeiden ja kutakin tuotealaa koskevien yhteisön erityisten säännösten mukaisesti.

2.  Todistuslomakkeet muodostuvat sarjoista, jotka koostuvat järjestyksessä kappaleesta numero 1, kappaleesta numero 2 ja hakemuksesta sekä todistuksen mahdollisista lisäkappaleista.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia, että hakijoiden on täytettävä edellisessä alakohdassa tarkoitettujen sarjojen sijasta ainoastaan hakemukset.

Jos yhteisön säännöksen nojalla määrä, jolle todistus on myönnetty, voi olla pienempi kuin alun perin haettu määrä, haettu määrä ja siihen liittyvä vakuus ilmoitetaan ainoastaan hakemuksessa.

Todistusten otelomakkeet muodostuvat sarjoista, jotka koostuvat järjestyksessä kappaleesta numero 1 ja kappaleesta numero 2.

3.  Lomakkeet, myös niiden lisäsivut, painetaan valkoiselle hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on vähintään 40 grammaa neliömetriltä. Lomakkeiden koon on oltava 210 × 297 millimetriä, ja pituuden osalta hyväksytään enintään - 5 ja + 8 millimetrin poikkeama; rivivälin on oltava 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden asettelua on noudatettava täsmällisesti. Kappaleen numero 1 molemmat puolet sekä lisäsivujen etupuoli, johon toteutuneiden määrien merkitseminen on tehtävä, on lisäksi varustettava giljosointipohjavärillä, joka paljastaa kaikki mekaaniset tai kemialliset väärennökset. Tuontilomakkeiden giljosointipohjaväri on vihreä ja vientilomakkeiden seepianruskea.

▼M4

4.  Lomakkeiden painattaminen on jäsenvaltioiden tehtävä. Lomakkeet voidaan myös painaa kirjapainoissa, jotka jäsenvaltio, jonka alueelle ne ovat sijoittautuneet, on hyväksynyt tähän tarkoitukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisen lomakkeen osalta on viitattava tähän hyväksyntään. Kukin lomake on varustettava maininnalla, jossa on kirjapainon nimi ja osoite tai sen tunnistamisen mahdollistava tunnus sekä, jollei kyseessä ole hakemus ja sen lisäsivut, sarjanumero lomakkeen yksilöimiseksi. Numeron edessä on oltava seuraavat kirjaimet asiakirjan myöntäneen jäsenvaltion mukaan: Itävalta ’AT’, Belgia ’BE’, Tšekki ’CZ’, Kypros ’CY’, Saksa ’DE’, Tanska ’DK’, Viro ’EE’, Kreikka ’EL’, Espanja ’ES’, Suomi ’FI’, Ranska ’FR’, Unkari ’HU’, Irlanti ’IE’, Italia ’IT’, Luxemburg ’LU’, Liettua ’LT’, Latvia ’LV’, Malta ’MT’, Alankomaat ’NL’, Puola ’PL’, Portugali ’PT’, Ruotsi ’SE’, Slovenia ’SI’, Slovakia ’SK’ ja Yhdistynyt kuningaskunta ’UK’.

▼B

Todistuksia ja niiden otteita myönnettäessä niihin voidaan merkitä todistuksen myöntävän viraston myöntämisnumero.

5.  Hakemukset, todistukset ja niiden otteet on täytettävä kirjoituskoneella tai tietotekniikan menetelmillä. Ne on painettava ja täytettävä yhdellä yhteisön virallisista kielistä, jonka todistuksen myöntävän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset osoittavat. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia myös musteella isoin kirjaimin käsin täytetyt hakemukset.

6.  Todistuksen myöntävien virastojen ja toteutuneiden määrien todistukseen merkitsemisestä vastaavien viranomaisten leimausmerkinnät tehdään mieluiten teräksestä valmistetulla metallileimasimella. Todistuksen myöntävän viraston leimasin voidaan kuitenkin korvata kohopainanneleimalla, joka on yhdistetty lävistämällä saatuihin kirjaimiin ja numeroihin.

7.  Tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että todistukset sekä niiden otteet käännetään jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

19 artikla

1.  Todistukset voidaan myöntää ja niitä voidaan käyttää sähköisiä tietojärjestelmiä apuna käyttäen toimivaltaisten viranomaisten antamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan säännösten soveltamista. Näitä todistuksia kutsutaan jäljempänä ’sähköisiksi todistuksiksi’.

Sähköisen todistuksen on oltava sisällöltään täsmälleen samanlainen kuin paperilla olevan todistuksen.

2.  Jos todistuksenhaltijan tai siirronsaajan on tarpeen käyttää sähköistä todistusta jossakin jäsenvaltiossa, jota ei ole liitetty todistuksen myöntämisessä käytettyyn sähköiseen tietojärjestelmään, tämän on pyydettävä todistuksen otetta.

Tällainen ote on annettava viipymättä ja ilman lisäkuluja 18 artiklassa tarkoitetulla lomakkeella.

Tämän otteen mahdollinen käyttö jäsenvaltiossa, joka on liitetty todistuksen myöntämisessä käytettyyn sähköiseen tietojärjestelmään, tapahtuu paperisen otteen muodossa.

20 artikla

1.  Kun todistuksiin merkittävät kokonaissummat, jotka saadaan muuntamalla euroina ilmaistut määrät kansalliseksi valuutaksi, käsittävät vähintään kolme desimaalia, ainoastaan kaksi ensimmäistä desimaalia mainitaan. Jos kolmas desimaali on yhtä suuri tai suurempi kuin viisi, toinen desimaali pyöristetään ylöspäin, ja jos kolmas desimaali on pienempi kuin viisi, toinen desimaali säilytetään ennallaan.

2.  Jos kuitenkin euroina ilmaistut määrät muunnetaan Englannin punniksi, 1 kohdassa esiintyvä kahden ensimmäisen desimaalin raja korvataan neljän ensimmäisen desimaalin rajalla. Jos viides desimaali on yhtä suuri tai suurempi kuin viisi, neljäs desimaali pyöristetään ylöspäin, ja jos viides desimaali on pienempi kuin viisi, neljäs desimaali säilytetään ennallaan.

21 artikla

1.  Todistukset on laadittava vähintään kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, nimeltään ’todistuksen haltijan kappale’ numeroituna luvulla 1, annetaan viipymättä hakijalle ja joista toisen, nimeltään ’todistuksen myöntävän viraston kappale’ numeroituna luvulla 2, todistuksen myöntänyt virasto säilyttää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan sähköisiä todistuksia koskevien säännösten soveltamista.

2.  Kun todistus myönnetään haettua pienemmälle määrälle, todistuksen myöntävän viraston on ilmoitettava:

Hakemuksen hylätyn osan määrään liittyvä vakuus on vapautettava viipymättä.

22 artikla

1.  Todistuksenhaltijan tai siirronsaajan pyynnöstä ja esitettäessä todistuksen kappale numero 1 todistuksen myöntänyt virasto tai kunkin jäsenvaltion nimeämä virasto tai yksi niistä voi antaa yhden tai useampia otteita tästä asiakirjasta.

Otteet laaditaan vähintään kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, nimeltään ’todistuksenhaltijan kappale’ numeroituna luvulla 1, annetaan tai osoitetaan hakijalle ja toisen, nimeltään ’otteen myöntävän viraston kappale’ numeroituna luvulla 2, säilyttää otteen myöntävä virasto.

Otteen myöntävä virasto merkitsee todistuksen kappaleeseen numero 1 sallitulla poikkeamalla lisättynä määrän, jolle todistuksen ote on myönnetty. Tällöin todistuksen kappaleeseen numero 1 kirjatun määrän viereen merkitään maininta ’ote’.

2.  Todistuksen otteesta ei voi antaa otetta.

3.  Haltijan on palautettava niiden otteiden, jotka on käytetty ja joiden voimassaoloaika on päättynyt, kappaleet numero 1 todistuksen myöntäneelle virastolle yhdessä sen todistuksen kappaleen numero 1 kanssa, jota kyseinen ote koskee, jotta tämä virasto voisi oikaista myönnetyn todistuskappaleen numero 1 merkinnät otekappaleiden numero 1 merkintöjen perusteella.

23 artikla

1.  Määritettäessä todistusten voimassaoloaikaa niitä pidetään myönnettyinä hakemuksen jättöpäivänä; kyseinen päivä luetaan kuuluvaksi voimassaoloaikaan. Todistusta voi kuitenkin käyttää vasta sen tosiasiallisesta myöntämisestä alkaen.

2.  On kuitenkin mahdollista säätää, että todistuksen voimassaolo alkaa sen tosiasiallisesta myöntöpäivästä; tässä tapauksessa todistuksen tosiasiallinen myöntöpäivä luetaan kuuluvaksi todistuksen voimassaoloaikaan.

3 Jakso

Todistusten käyttö

24 artikla

1.  Todistuksen kappale numero 1 esitetään tullitoimipaikassa, joka vastaanottaa:

▼M1

▼B

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 800/1999 2 artiklan 1 kohdan i alakohdan säännösten soveltamista tulli-ilmoituksen tekijänä on oltava todistuksen haltijan tai tarvittaessa siirronsaajan taikka heidän asetuksen (ETY) N:o 2913/92 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun edustajansa.

2.  Todistuksen kappale numero 1 on esitettävä tai pidettävä tulliviranomaisten saatavilla 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta vastaanotettaessa.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimipaikan merkittyä ja vahvistettua toteutuneet määrät kappale numero 1 palautetaan asianomaiselle. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tai hyväksyä, että asianomainen tekee merkinnän; toimivaltaisen toimipaikan on kaikissa näissä tapauksissa tarkastettava ja vahvistettava kyseiset merkinnät.

4.  Jos tuotu tai viety määrä ei vastaa todistukseen merkittyä määrää, todistuksen merkinnät on korjattava osoittamaan todella tuotua tai vietyä määrää niiden määrien rajoissa, joille todistus on myönnetty.

25 artikla

1.  Edellä olevan 24 artiklan säännöksistä poiketen jäsenvaltio voi hyväksyä, että todistus jätetään todistuksen myöntävälle virastolle tai tarvittaessa tuen maksamisesta vastaavalle viranomaiselle.

2.  Jäsenvaltio määrittelee, milloin 1 kohtaa on sovellettava ja mitkä edellytykset asianomaisen on täytettävä, jotta tämä pääsisi osalliseksi 1 kohdassa tarkoitetusta menettelystä. Jäsenvaltion antamissa säännöksissä on lisäksi taattava kaikkien yhteisössä myönnettyjen todistusten yhtäläinen kohtelu.

3.  Jäsenvaltio päättää toimivaltaisen viranomaisen, jolla on oikeus tehdä merkinnät ja vahvistaa todistus.

Merkinnät katsotaan kuitenkin tehdyiksi ja todistus vahvistetuksi myös silloin, kun on olemassa tietokoneella tuotettu asiakirja, jossa viedyt määrät eritellään. Tämä asiakirja on liitettävä todistukseen ja arkistoitava yhdessä sen kanssa, ellei käytössä ole ark-pohjaista valvontajärjestelmää.

Merkintöjen tekemisen ajankohtana pidetään 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivää.

4.  Kun tulliviranomaiset vastaanottavat tulli-ilmoituksen, asianomaisen on erityisesti merkittävä ilmoitusasiakirjaan, että tämän artiklan säännöksiä on sovellettu, sekä ilmoitettava käytettävän todistuksen numero.

5.  Kun kyseessä on tuontiin tai vientiin oikeuttava todistus, tavara voidaan luovuttaa vain, jos 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tullitoimipaikka on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon siitä, että tulliasiakirjassa mainittu todistus koskee kyseistä tuotetta ja että siinä ilmoitetut määrät on merkitty todistukseen.

6.  Jos vietäessä tuotteita, joilta ei edellytetä vientitodistuksen esittämistä mutta joiden tuki on vahvistettu tuen ennakkovahvistuksen sisältävällä vientitodistuksella, ei tuen saamiseksi viennin yhteydessä käytettävässä asiakirjassa erehdyksen vuoksi viitata tämän artiklan säännöksiin ja/tai todistuksen numeroon tai jos tiedot ovat vääriä, toimi voidaan toteuttaa asianmukaisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

26 artikla

1.  Todistuksissa ja niiden otteissa olevia merkintöjä ei saa muuttaa niiden myöntämisen jälkeen.

2.  Jos todistuksessa tai otteessa esiintyvien merkintöjen virheettömyydestä on epäilyjä, todistus tai ote palautetaan sen myöntäneelle virastolle joko asianomaisen todistuksenhaltijan tai asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta.

Jos todistuksen myöntävä virasto arvioi korjauksen välttämättömäksi, se peruuttaa joko otteen tai todistuksen sekä aikaisemmin myönnetyt otteet ja myöntää viipymättä joko oikaistun otteen tai oikaistut todistukset ja vastaavat otteet. Näissä uusissa asiakirjoissa, joiden jokaisessa kappaleessa on oltava maininta ’todistus oikaistu … (pvm)’ tai ’ote oikaistu … (pvm)’, on tarvittaessa oltava uudelleen ilmoitettuina aikaisemmat toteutuneita määriä koskevat merkinnät.

Jos todistuksen tai otteen myöntänyt virasto ei arvioi todistuksen tai otteen oikaisemista tarpeelliseksi, se lisää näihin maininnan ’tarkistettu … (pvm) asetuksen (EY) N:o 1291/2000 26 artiklan mukaisesti’ sekä oman leimansa.

27 artikla

1.  Todistuksenhaltija on velvollinen palauttamaan todistuksen ja otteet todistuksen myöntäneelle virastolle tämän pyynnöstä.

2.  Jos kansalliset toimivaltaiset yksiköt palauttavat tai pidättävät kiistanalaisen asiakirjan tämän artiklan tai tämän asetuksen 26 artiklan säännösten mukaisesti, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on pyynnöstä annettava asianomaiselle kuitti.

28 artikla

Jos todistuksissa tai niiden otteissa toteutuneita määriä koskeville merkinnöille varattu tila osoittautuu riittämättömäksi, näistä merkinnöistä vastaavat viranomaiset voivat kiinnittää asiakirjaan yhden tai useampia lisäsivuja, joissa on todistusten tai niiden otteiden kappaleen numero 1 kääntöpuolella tätä tarkoitusta varten varattu tila. Nämä viranomaiset lyövät leimansa puoliksi todistuksiin tai niiden otteisiin, puoliksi lisäsivulle ja, kun lisäsivuja on useita, puoliksi jokaiseen uuteen lisäsivuun ja edelliseen lisäsivuun samalla tavoin.

29 artikla

1.  Jos todistuksen, todistusotteen tai siinä esiintyvien merkintöjen ja vahvistusten aitoudesta on epäilyjä, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on toimitettava kiistanalainen asiakirja tai sen valokopio asianomaisille viranomaisille tarkastusta varten.

Asiakirjoja voidaan vaatia toimittamaan myös pistokokeenomaisesti; tällöin lähetetään ainoastaan asiakirjan valokopio.

2.  Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset lähettävät kiistanalaisen asiakirjan 1 kohdan säännösten mukaisesti, näiden viranomaisten on pyynnöstä annettava asianomaiselle kuitti.

30 artikla

1.  Tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tarpeellisessa määrin toisilleen todistuksiin ja otteisiin liittyvistä tiedoista sekä niitä koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja rikkomisista.

2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tätä asetusta koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja rikkomisista heti, kun ne ovat tulleet tietoon.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo todistuksia ja otteita myöntävistä sekä vientimaksua kantavista ja vientitukea maksavista virastoista ja niiden osoitteista. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

4.  Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle virallisten leimojen painojäljet ja tarvittaessa asianomaisten viranomaisten metallileimojen painojäljet. Komissio ilmoittaa niistä viipymättä muille jäsenvaltioille.

4 Jakso

Vakuuden vapauttaminen

31 artikla

Todistusten voimassaoloajan osalta:

32 artikla

1.  Pääasiallisen vaatimuksen noudattaminen todistetaan näyttämällä toteen:

Kuitenkin silloin, kun 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettu 60 päivän määräaika tai 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu 30 päivän määräaika ylitetään, vakuus vapautetaan asetuksen (ETY) N:o 2220/85 23 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

▼M2

Toisen alakohdan mukaista vakuuden menettämistä ei sovelleta niihin määriin, joiden tukea alennetaan asetuksen (EY) N:o 800/1999 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen 7 artiklan 1 kohdassa tai 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen noudattamatta jättämisen vuoksi.

▼B

2.  Kun tuotteet asetetaan johonkin asetuksen (ETY) N:o 565/80 4 ja 5 artiklassa säädetyistä menettelyistä, pääasiallista vaatimusta pidetään täytettynä, jos näytetään toteen, että ilmoitus tuotteiden mainittuihin menettelyihin asettamiseksi vaaditun maksun suorittamisesta on vastaanotettu; näin vapautettu vakuus on kuitenkin asetettava uudelleen tämän asetuksen 47 artiklan mukaisesti mainitussa artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

33 artikla

1.  Edellä 32 artiklassa säädetyt todisteet on esitettävä seuraavasti:

2.  Lisäksi jos on kysymys viennistä yhteisöstä tai toimituksesta asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan mukaiseen määräpaikkaan tai asettamisesta saman asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn, vaaditaan täydentävä todiste.

Tämä täydentävä todiste:

▼M4

3.  Jos tuote asetetaan 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun vienti-ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen johonkin asetuksen (ETY) N:o 2454/93 II osan II osaston 7 luvun 3 jaksossa tai yhteisestä passitusmenettelystä 20 päivänä toukokuuta 1987 tehdyn yleissopimuksen lisäyksessä I olevan X osaston I luvussa säädetyistä menettelyistä sen kuljettamiseksi määräasemalle tai yhteisön tullialueen ulkopuolella olevalle vastaanottajalle, 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu T 5 -valvontakappale lähetetään virkateitse todistuksen tai otteen myöntävälle virastolle. T 5 -valvontakappaleen kohdassa ’J’ olevan otsakkeen ’huomautuksia’ alle on lisättävä jokin seuraavista maininnoista:

▼B

Edellisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa lähtötoimipaikka voi sallia kuljetussopimuksen muuttamisen siten, että kuljetus päättyy yhteisössä ainoastaan, jos on näytetty toteen:

Jos vakuus on vapautettu ja jos tuotetta ei ole viety, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

4.  Kun 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua T 5 -valvontakappaletta ei ole voitu esittää kolmen kuukauden kuluessa sen myöntämisestä asianomaisesta riippumattomista syistä, tämä voi esittää toimivaltaiselle virastolle asiakirjoin perustellun vastaavuushakemuksen.

Vastaavuushakemuksen yhteydessä esitettävät asiakirjat ovat asetuksen (EY) N:o 800/1999 49 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.

34 artikla

Asetuksen (EY) N:o 800/1999 37 artiklan säännösten soveltamiseksi 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamispäivänä pidetään kuukauden viimeistä päivää.

35 artikla

1.  Jäsenvaltiot voivat haltijan pyynnöstä vapauttaa vakuuden osittain suhteessa niihin tuotemääriin, joiden osalta 32 artiklassa tarkoitettu todiste on esitetty ja jos on esitetty todiste siitä, että viisi prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä on tuotu tai viety.

2.  Jollei 40, 41 ja 49 artiklan säännösten soveltamisesta muuta johdu, vakuutta menetetään, jos tuonti- tai vientivelvoitetta ei ole täytetty, seuraavien määrien erotuksen verran:

Jos todistus on eläinkohtainen, edellä mainitun 95 prosentin laskemisesta saatu tulos pyöristetään tarvittaessa välittömästi pienempään pääluvun kokonaismäärään.

Jos kuitenkin tuotu tai viety määrä on vähemmän kuin viisi prosenttia todistuksessa ilmoitetusta määrästä, vakuus menetetään kokonaan.

Lisäksi jos menetettävän vakuuden kokonaismäärä on enintään ►M3  100 euroa ◄ todistusta kohden, jäsenvaltio vapauttaa vakuuden kokonaan.

Jos vakuus on aiheettomasti vapautettu kokonaan tai osittain, vakuus on asetettava uudelleen todistuksen myöntävälle virastolle suhteessa asianomaisiin määriin.

Jos toimija on toiminut vilpittömässä mielessä, vapautetun vakuuden uudelleen asettamista voi kuitenkin vaatia enintään neljän vuoden kuluessa sen vapauttamisesta.

3.  Kun kyseessä on vientitodistus, johon sisältyy tuen ennalta vahvistaminen:

Edellisen alakohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan niihin todistuksiin ja todistusten otteisiin, jotka on palautettu todistuksen myöntäneelle virastolle sen GATT-vuoden aikana, jolle todistukset on myönnetty, ja edellyttäen, että ne on palautettu aiemmin kuin 30 päivää ennen kyseisen vuoden päättymistä.

▼M2

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain jos sen soveltamista ei keskeytetä väliaikaisesti. Jos yhden tai useamman tuotteen vientitukea korotetaan, komissio voi asetuksen N:o 136/66/ETY 38 artiklassa tai muiden rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen asetusten vastaavissa artikloissa säädettyä menettelyä noudattaen keskeyttää ensimmäisen alakohdan soveltamisen niiden ennen tuen korottamista haettujen todistusten osalta, joita ei ole palautettu myöntävälle viranomaiselle viimeistään korottamista edeltäneenä päivänä.

Tämän asetuksen 25 artiklan mukaisesti jätetyt todistukset katsotaan palautetun myöntävälle viranomaiselle päivänä, jona myöntävä viranomainen saa todistuksen haltijalta vakuuden vapauttamista koskevan pyynnön.

▼B

4.  

5.  Kun yhteisön säännöksessä säädetään tähän kohtaan viitaten siitä, että velvoite täytetään esittämällä todiste tuotteen saapumisesta yksilöityyn määräpaikkaan, tämä todiste on esitettävä asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklan säännösten mukaisesti; jollei tätä todistetta esitetä, todistukseen liittyvä vakuus pidätetään kyseisen määrän osalta.

Kyseinen todiste on myös esitettävä todistuksen voimassaolon päättymistä seuraavien kahdentoista kuukauden kuluessa. Jos asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklan mukaisesti vaadittuja asiakirjoja ei voida kuitenkaan esittää säädetyssä määräajassa, vaikka viejä on tehnyt voitavansa niiden toimittamiseksi tässä määräajassa, näiden asiakirjojen esittämiseen voidaan antaa lisäaikaa.

6.  Niiden tuontitodistusten osalta, joihin tätä kohtaa on jonkin yhteisön säännöksen nojalla sovellettava 4 kohdasta poiketen, 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste todistuksen käyttämisestä on esitettävä 45 päivän kuluessa todistuksen voimassaolon päättymisestä, jollei tämä ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

Kun 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu todiste todistuksen käytöstä toimitetaan säädetyn määräajan päätyttyä:

5 Jakso

Todistusten katoaminen

36 artikla

1.  Tätä artiklaa sovelletaan silloin, kuin nollaa suuremman vientituen ennakkovahvistuksen sisältävä todistus tai sen ote katoaa.

2.  Alkuperäisen todistuksen myöntänyt virasto myöntää todistuksenhaltijan tai, jos todistus tai sen ote on luovutettu, siirronsaajan pyynnöstä korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen, jollei toisen alakohdan säännöksistä muuta johdu.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltäytyä myöntämästä korvaavaa todistusta tai korvaavaa otetta silloin, kun:

3.  Tarjouskilpailulla vahvistettu vientituki on ennakkovahvistettu vientituki.

4.  Korvaavassa todistuksessa tai korvaavassa otteessa on oltava samat merkinnät ja maininnat, jotka esiintyvät siinä asiakirjassa, jonka ne korvaavat. Se myönnetään tuotemäärälle, joka sallitulla poikkeamalla lisättynä vastaa kadonneessa asiakirjassa ilmoitettua käytettävissä olevaa määrää. Hakijan on ilmoitettava käytettävissä oleva määrä kirjallisesti. Jos todistuksen myöntävän viraston saamat tiedot osoittavat hakijan ilmoittaman käytettävissä olevan määrän olevan liian korkea, käytettävissä olevaa määrää supistetaan vastaavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan toisen alakohdan säännösten soveltamista.

▼M4

Korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen 22 kohdassa on lisäksi oltava jokin seuraavista maininnoista punaisella alleviivattuna:

▼B

Jos korvaava todistus tai korvaava ote katoaa, uutta korvaavaa todistusta tai otetta ei myönnetä.

5.  Korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen myöntäminen edellyttää vakuuden asettamista. Tämän vakuuden määrä lasketaan kertomalla:

Vakuuden lisäys ei saa olla pienempi kuin 3 euroa 100 nettokilogrammaa kohden. Vakuus asetetaan alkuperäisen todistuksen myöntäneelle virastolle.

6.  Jos todistuksen ja korvaavan todistuksen tai otteen ja korvaavan otteen perusteella vietyjen tuotteiden määrä on suurempi kuin tuotteiden määrä, joka olisi voitu viedä alkuperäisen todistuksen tai otteen perusteella, 5 kohdassa tarkoitettu ylimenevää määrää vastaava vakuus menetetään, ja tuki peritään takaisin.

7.  Lisäksi 6 kohdan soveltamiseksi silloin, kun vientimaksua sovelletaan ylimenevää määrää koskevan 24 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottopäivänä, on kannettava kyseisenä päivänä sovellettava vientimaksu.

Ylimenevä määrä:

Komission asetuksen (ETY) N:o 120/89 ( 34 ) 3 artiklan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta tässä kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

8.  Jos 5 kohdassa tarkoitettua vakuutta ei pidätetä 6 kohdan nojalla, se on vapautettava 15 kuukauden kuluttua todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

9.  Jos kadonnut todistus tai ote löydetään, tätä asiakirjaa ei saa käyttää ja se on palautettava sille virastolle, joka myönsi korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen. Jos alkuperäisessä todistuksessa tai otteessa ilmoitettu käytettävissä oleva määrä on vähintään se määrä, jolle korvaava todistus tai korvaava ote on myönnetty sallitulla poikkeamalla lisättynä, 5 kohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan tällöin viipymättä.

Jos kuitenkin käytettävä määrä on suurempi, ote myönnetään asianomaisen pyynnöstä määrälle, joka sallitulla poikkeamalla lisättynä on vähintään jäljellä olevan määrän suuruinen.

10.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat tiedot.

Jos nämä viranomaiset käyttävät tietojen tukena asetuksen (ETY) N:o 2454/93 472 artiklassa tarkoitettua T 5 -valvontakappaletta, joka on laadittu todistamaan poistuminen yhteisön tullialueelta, alkuperäisen todistuksen numero on merkittävä T 5 -valvontakappaleen 105 kohtaan. Jos käytetään todistuksen otetta, korvaavaa todistusta tai korvaavaa otetta, alkuperäisen todistuksen numero merkitään T 5 -valvontakappaleen 106 kohtaan.

37 artikla

1.  Tuotetta koskevan korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen hakemusta ei voida hyväksyä silloin, kun todistuksen antamista on kyseisen tuotteen osalta lykätty tai silloin, kun todistus annetaan määrällisen kiintiön rajoissa, 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta.

2.  Kun tuonti-, vienti- tai ennakkovahvistustodistuksen haltija tai siirron saaja esittää toimivaltaisten viranomaisten edellyttämällä tavalla todisteen siitä, että todistusta tai otetta ei ole käytetty kokonaan tai osittain, ja siitä, että todistusta ei voida käyttää erityisesti sen tuhouduttua kokonaan tai osittain, alkuperäisen todistuksen myöntänyt virasto myöntää korvaavan todistuksen tai korvaavan otteen tuotemäärälle, joka tarvittaessa sallitulla poikkeamalla lisättynä vastaa käytettävissä olevaa määrää. Tällöin sovelletaan 36 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä.

38 artikla

Jokainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle neljännesvuosittain:

Komissio ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille.

39 artikla

1.  Jos todistus tai todistuksen ote on kadonnut, ja näitä asiakirjoja on käytetty kokonaan tai osittain, todistuksen tai otteen myöntävät virastot voivat poikkeuksellisesti antaa asianomaiselle näistä asiakirjoista kaksoiskappaleen, joka laaditaan ja vahvistetaan samoin kuin alkuperäiset asiakirjat ja jonka jokaisessa kappaleessa on selkeästi maininta ’kaksoiskappale’.

2.  Kaksoiskappaleita ei voida käyttää tuonti- ja vientitoimien toteuttamiseen.

3.  Kaksoiskappale on esitettävä toimipaikoissa, joissa 24 artiklassa tarkoitettu ilmoitus on vastaanotettu kadonneen todistuksen tai otteen perusteella, tai muulle sen jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toimipaikat sijaitsevat.

4.  Toimivaltainen viranomainen merkitsee kaksoiskappaleeseen toteutuneet määrät ja vahvistaa kaksoiskappaleen.

5.  Näillä merkinnöillä varustettu kaksoiskappale korvaa kadonneen todistuksen tai otteen kappaleen numero 1, kun on kyse vakuuden vapauttamiseen tarvittavasta todisteesta.

6 Jakso

Ylivoimainen este

40 artikla

1.  Kun tuontia tai vientiä ei voida toteuttaa todistuksen voimassaoloaikana ylivoimaisen esteen vuoksi, todistuksen haltijan on haettava todistuksen myöntäneeltä jäsenvaltion toimivaltaiselta virastolta joko todistuksen voimassaoloajan pidennystä tai todistuksen peruuttamista. Haltijan on esitettävä todiste olosuhteesta, jonka he katsovat ylivoimaiseksi esteeksi, kuuden kuukauden kuluessa todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

Jos näitä todisteita ei ole voitu toimittaa tämän määräajan kuluessa, huolimatta siitä, että toimija on tehnyt kaikkensa niiden hankkimista ja tiedoksi toimittamista varten, tälle voidaan myöntää lisäaikaa.

2.  Todistuksen voimassaoloajan pidennyshakemusta, joka on jätetty yli 30 päivää todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen, ei oteta käsiteltäväksi.

3.  Jos ylivoimaisena esteenä pidetty olosuhde johtuu tuonnin tapauksessa lähtö- ja/tai alkuperämaasta tai viennin osalta määrämaasta, tällainen olosuhde voidaan hyväksyä ainoastaan, jos kyseiset maat on ilmoitettu hyvissä ajoin kirjallisesti todistuksen myöntävälle virastolle tai jollekin toiselle jäsenvaltion viralliselle virastolle.

Lähtö-, alkuperä- tai määrämaata koskevaa ilmoitusta pidetään toimitettuna ajoissa, jos ilmoitushetkellä ylivoimainen este, johon vedottiin, ei vielä voinut olla hakijan tiedossa.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen virasto ratkaisee, onko seikka, johon vedottiin, ylivoimainen este.

41 artikla

1.  Kun seikka, johon vedottiin, muodostaa ylivoimaisen esteen, todistuksen myöntäneen jäsenvaltion toimivaltainen virasto päättää joko tuonti- tai vientivelvoitteen kumoamisesta ja vakuuden vapauttamisesta tai todistuksen voimassaoloajan jatkamisesta määräajalla, joka katsotaan tarpeelliseksi kyseisen tapauksen kaikki seikat huomioon ottaen. Määräaika ei kuitenkaan voi olla pidempi kuin alkuperäisen todistuksen voimassaoloaikaa seuraavat kuusi kuukautta. Voimassaoloa voidaan jatkaa todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen.

2.  Toimivaltaisen viraston päätös voi poiketa todistuksenhaltijan pyytämästä päätöksestä.

Jos todistuksenhaltija hakee ennakkovahvistuksen sisältävän todistuksen peruuttamista ja vaikka tämä hakemus olisi jätetty yli 30 päivää todistuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen, toimivaltainen virasto voi jatkaa todistuksen voimassaoloaikaa, jos ennalta vahvistettu tukitaso mahdollisine tarkistuksineen on myönnettävän määrän osalta pienempi kuin kyseisenä päivänä sovellettava määrä tai perittävän määrän osalta suurempi kuin kyseisenä päivänä sovellettava määrä.

3.  Peruuttaminen tai voimassaolon pidennys koskee ainoastaan tuotemäärää, jota ei ole voitu tuoda tai viedä ylivoimaisen esteen vuoksi.

4.  Todistuksen voimassaoloaikaa jatkettaessa todistuksen myöntävä virasto tekee todistukseen ja sen otteisiin vahvistusmerkinnän sekä tarpeelliset mukautukset.

5.  Edellä olevan 9 artiklan 1 kohdan säännöksistä poiketen todistuksesta johtuvia oikeuksia ei voi siirtää, kun kyseessä on ennakkovahvistustodistuksen voimassaoloajan jatkaminen. Jos tällainen siirto on kuitenkin perusteltavissa asianomaisen tapauksen olosuhteilla, se sallitaan silloin, kun sitä haetaan samanaikaisesti kuin voimassaolon pidennystä.

6.  Jäsenvaltion, johon toimivaltainen virasto kuuluu, on ilmoitettava komissiolle ylivoimaisesta esteestä; komissio tiedottaa siitä muille jäsenvaltioille.

42 artikla

1.  Kun toimija hakee ylivoimaisen esteen vuoksi vientimaksun tai -tuen ennakkovahvistustodistukselle voimassaolon pidennystä ja kun toimivaltainen virasto ei vielä ole tehnyt päätöstä tästä hakemuksesta, toimija voi hakea tältä virastolta toista todistusta. Tämä toinen todistus myönnetään hakemishetkellä voimassa olevin edellytyksin lukuun ottamatta seuraavia:

▼M4

▼B

2.  Kun toimivaltainen virasto on tehnyt myönteisen päätöksen ensimmäisen todistuksen voimassaoloajan pidentämisestä:

Jos toimivaltainen virasto tekee päätöksen, että kyseessä ei ole ylivoimainen este, tai kun se 41 artiklan säännösten mukaisesti päättää, että on syytä peruuttaa ensimmäinen todistus, toisesta todistuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet jäävät voimaan.

IV OSASTO

ERITYISET SÄÄNNÖKSET

43 artikla

1.  Tuotteet, joihin sovelletaan vientitodistusmenettelyä tai tuen tai muiden viennissä sovellettavien määrien ennakkovahvistusta, ovat oikeutettuja asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VI osaston 2 luvussa säädettyyn palautustavaramenettelyyn ainoastaan, jos seuraavia säännöksiä on noudatettu:

▼M4

▼B

2.  Jos palautustuotteet jälleentuodaan:

3.  Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä ei sovelleta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 844 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin.

44 artikla

1.  Kun vientivelvoitetta ei ole 43 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa noudatettu, jäsenvaltioiden on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

2.  Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohdan säännöksiä ei sovelleta sellaisessa tapauksessa, jossa palautus on johtunut ylivoimaisesta esteestä, eikä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 844 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

45 artikla

1.  Kun niin sanotussa palautustavaramenettelyssä tapahtuvaa jälleentuontia seuraa sellaisten vastaavien tuotteiden vienti, jotka kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön samaan alanimikkeeseen, ja kun jälleentuotujen tuotteiden viennissä käytettyyn todistukseen liittyvä vakuus kuuluisi pidättää 44 artiklan säännösten nojalla, tämä vakuus vapautetaan asianomaisten pyynnöstä.

2.  Kyseessä on oltava vienti:

3.  Vakuus vapautetaan esitettäessä todistuksen myöntävälle virastolle todiste siitä, että tässä artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä on noudatettu. Tämä näytetään toteen esittämällä:

▼M4

46 artikla

1.  Jollei tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista säännöksistä muuta johdu, todistuksen myöntäneen viranomaisen on toimitettava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 896 artiklan soveltamiseksi vakuutus siitä, että toimenpiteitä on toteutettu vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta aiheutuvien vaikutusten mitätöimiseksi tarvittaessa.

Tuojan on ilmoitettava todistuksen myöntäneelle viranomaiselle:

Tuojan on palautettava todistus sen myöntäneelle viranomaiselle, jollei tätä ole jo tehty.

Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vakuutuksen lähettämistä todistuksen myöntäneen viranomaisen on varmistettava, että:

Vakuutta ei kuitenkaan tarvitse asettaa uudelleen sellaisten määrien osalta, jotka ovat suurempia kuin ne määrät, joista alkaen tuontivelvoitetta pidetään täytettynä.

Todistus palautetaan asianomaiselle.

2.  Jos tuontitullien palautus tai peruutus evätään, päätöksen tekevän viranomaisen on ilmoitettava tästä todistuksen myöntäneelle viranomaiselle. Vakuus on vapautettava kyseisen määrän osalta.

3.  Jos tuontitullien palautus tai peruutus on myönnetty, todistukseen merkityt toteutuneet määrät mitätöidään, vaikka todistuksen voimassaoloaika olisi päättynytkin. Asianomaisen on palautettava todistus sen myöntäneelle virastolle viipymättä voimassaoloajan päättymisen jälkeen. Kyseistä määrää koskeva vakuus pidätetään ottaen huomioon kyseisen asian osalta sovellettavat säännöt.

4.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä ei sovelleta:

5.  Edellä 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja säännöksiä:

47 artikla

1.  Kun vapaaseen liikkeeseen luovutuksen vaikutukset on mitätöity ja kun tuotteiden tuonnissa käytettyyn todistukseen liittyvä vakuus kuuluisi pidättää 46 artiklan säännösten nojalla, tämä vakuus vapautetaan asianomaisten pyynnöstä, jos 2 kohdassa lueteltuja edellytyksiä on noudatettu.

2.  Asianomaisen on osoitettava toimivaltaisen viranomaisten edellyttämällä tavalla, että kahden kuukauden kuluessa alkuperäisestä tuontipäivästä sama tuoja on tuonut saman määrän vastaavia yhdistetyn nimikkeistön samaan alanimikkeeseen kuuluvia ja saman toimittajan tuotteita niiden tuotteiden korvaamiseksi, joiden osalta on sovellettu asetuksen (ETY) N:o 2913/92 238 artiklan säännöksiä.

48 artikla

1.  Kun perustuotteita on asetettu asetuksen (ETY) N:o 565/80 4 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn tai kun tuotteita tai tavaroita on asetettu mainitun asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn ja kun vienti- tai ennakkovahvistustodistusta on käytetty ja jos asianomainen joko kokonaan tai osittain:

vientivelvoitetta ei ole noudatettu kyseisen määrän osalta.

2.  Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa asetuksen (EY) N:o 800/1999 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maksuilmoitus on vastaanotettu, ilmoittaa tästä todistuksen myöntäneelle viranomaiselle. Se antaa tälle tiedoksi erityisesti tuotteiden määrän ja luonteen, todistuksen numeron ja päivän, jona todistuksen merkityt määrät ovat toteutuneet.

3.  Todistuksen myöntänyt viranomainen soveltaa 44 artiklan säännöksiä soveltuvin osin.

4.  Jäsenvaltio toteuttaa toimenpiteet, joita se katsoo tarvittavan 3 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

49 artikla

1.  Tätä artiklaa sovelletaan sellaisiin vientituen ennakkovahvistuksen sisältäviin todistuksiin, joita on haettu tuojana olevassa kolmannessa maassa avattua tarjouskilpailua varten.

Tarjouskilpailuina pidetään kolmansien maiden julkisten toimielinten tai kansainvälisten julkisoikeudellisten elinten avoimia kutsuja esittää määrätyn ajan kuluessa tarjouksia, joiden hyväksymisen mainitut elimet ratkaisevat.

Tätä artiklaa sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 800/1999 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja asevoimia pidetään tuojamaana.

2.  Viejä, joka on osallistunut tai joka haluaa osallistua 1 kohdassa tarkoitettuun tarjouskilpailuun, voi, jos 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, hakea yhtä tai useampaa todistusta, jotka myönnetään ainoastaan, jos tarjouskilpailu ratkaistaan viejän hyväksi.

3.  Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos tarjouskilpailuilmoituksessa on vähintään seuraavat tiedot:

Asianomainen on todistusta hakiessaan velvollinen antamaan nämä tiedot todistuksen myöntävälle virastolle.

Todistuksia koskeva hakemus voidaan jättää aikaisintaan 15 päivää ennen tarjousten jätön määräpäivää, mutta ne on jätettävä viimeistään kello 13 sinä päivänä, jona tarjouksen jättöaika päättyy.

Määrä, jolle todistus tai todistuksia haetaan, ei saa olla suurempi kuin tarjouskilpailussa mainittu määrä. Siinä ei oteta huomioon sallittuja poikkeamia tai tarjouskilpailuilmoituksessa määrättyjä varauksia.

4.  Edellä olevan 15 artiklan 2 kohdasta poiketen vakuutta ei tarvitse asettaa todistusta haettaessa.

5.  Jollei ylivoimaisesta esteestä muuta johdu, hakijan on tarjousten jätön määräpäivää seuraavien 21 päivän kuluessa ilmoitettava todistuksen myöntävälle virastolle kirjeitse tai kirjallisena televiestinä, jonka on oltava todistuksen myöntävällä virastolla viimeistään 21 päivän määräajan päättymispäivänä:

6.  Todistushakemuksia ei hyväksytä, kun tiettyjen tuotteiden todistushakemuksiin sovellettavana, todistusten myöntämistä koskevana määräaikana on toteutettu erityistoimenpide, joka estää todistuksen myöntämisen.

Mikään eritystoimenpide, joka on toteutettu mainitun määräajan päättymisen jälkeen, ei voi olla kyseisen tarjouskilpailun osalta esteenä todistuksen tai useampien todistusten myöntämiselle, jos todistuksen hakija on noudattanut seuraavia edellytyksiä:

Todistus tai todistukset myönnetään ainoastaan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulle maalle. Todistuksissa on oltava maininta tästä tarjouskilpailusta.

Kokonaismäärän, jolle todistus tai todistukset on myönnetty, on oltava yhtä suuri kuin kokonaismäärä, jonka osalta tarjouskilpailu on ratkaistu hakijan hyväksi ja josta hakija on esittänyt d alakohdassa tarkoitetun sopimuksen tai asiakirjat; tämä määrä ei saa olla suurempi kuin haettu määrä.

Lisäksi jos haetaan useita todistuksia, määrä, jolle todistus tai todistukset myönnetään, ei saa olla suurempi kuin kunkin todistuksen osalta alun perin haettu määrä.

Todistuksen voimassaoloajan määrittämiseksi sovelletaan 23 artiklan 1 kohtaa.

Todistusta ei voi myöntää määrälle, jonka osalta tarjouskilpailua ei ole ratkaistu hakijan hyväksi tai jonka osalta hakija on jättänyt noudattamatta jotakin edellä a, b, c ja e tai a, b, d ja e alakohdassa täsmennetyistä edellytyksistä.

Todistuksen tai todistusten haltija on pääasiallisesti vastuussa kaikkien aiheettomasti maksettujen tukien palauttamisesta, kun todetaan, että todistus tai todistukset on myönnetty sellaisen sopimuksen tai d alakohdassa säädetyn sitoumuksen perusteella, joka ei vastaa kolmannen maan avaamaa tarjouskilpailua.

7.  Edellä 5 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa todistusta ei myönnetä 3 kohdassa tarkoitetun hakemuksen perusteella.

8.  Jos todistuksen hakija ei noudata 5 kohdan säännöksiä, todistusta ei myönnetä.

Jos hakija kuitenkin esittää todistuksen myöntävälle virastolle todisteen tarjousten jättöä koskevan määräajan siirtymisestä:

9.  

10.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

11.  Poikkeustoimenpiteitä voidaan toteuttaa erityisissä tapauksissa asetuksen (ETY) N:o 1766/92 23 artiklassa tai, tapauksen mukaan, yhteisestä markkinajärjestelystä annettujen muiden asetusten vastaavissa artikloissa säädettyä menettelyä noudattaen.

50 artikla

1.  Kun tuotteen tuonnin edellytyksenä on tuontitodistuksen esittäminen ja kyseistä tuontitodistusta käytetään myös sen määrittämiseksi, voidaanko etuuskohtelu myöntää, tuotuihin määriin, jotka sallitun poikkeaman vuoksi ylittävät tuontitodistuksessa ilmoitetun määrän, ei sovelleta etuuskohtelua.

▼M4

Jollei alakohtaisessa sääntelyssä säädetä erityismerkinnästä, tuontitodistuksen 24 kohdassa on oltava jokin seuraavista merkinnöistä:

▼B

2.  Kun 1 kohdassa tarkoitettua tuontitodistusta käytetään lisäksi yhteisön tariffikiintiön hallinnointiin, tuontitodistuksen voimassaoloaika ei saa olla pidempi kuin kiintiön soveltamisaika.

3.  Kun kyseistä tuotetta ei voida tuoda kiintiön ulkopuolella tai kun kyseistä tuotetta koskevan tuontitodistuksen myöntämiselle on asetettu erityisiä edellytyksiä, tuontitodistukseen ei saa sisältyä sallittua poikkeamaa.

Tuontitodistuksen 19 kohtaan on merkittävä luku ’0’ (nolla).

4.  Kun tuotteen tuonnin edellytyksenä ei ole tuontitodistuksen esittäminen ja tuontitodistusta käytetään kyseisen tuotteen tullietuuskohtelun hallinnointiin, tässä tuontitodistuksessa ei saa olla sallittua poikkeamaa.

Tuontitodistuksen 19 kohtaan on merkittävä luku ’0’ (nolla).

▼M5

5.  Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottavan tullitoimipaikan on säilytettävä jäljennös esitetystä etuuskohteluun oikeuttavasta todistuksesta tai sen otteesta. Todistukseen merkitylle todistuksen myöntäneelle viranomaiselle on toimitettava jäljennöksinä aitouden valvontaa varten riskianalyysin perusteella vähintään yksi prosentti esitetyistä todistuksista ja vähintään kaksi todistusta vuodessa tullitoimipaikkaa kohti. Tämän alakohdan säännöksiä ei sovelleta sähköisiin todistuksiin eikä todistuksiin, joita varten yhteisön lainsäädännössä on säädetty muusta valvontatavasta.

▼B

V OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

51 artikla

1.  Kumotaan asetus (ETY) N:o 3719/88.

2.  Viittauksia 1 kohdan mukaisesti kumottuun asetukseen sekä aikaisemmin kumottuihin asetuksiin (ETY) N:o 3183/80, (ETY) N:o 193/75 ja (ETY) N:o 1373/70 pidetään viittauksina tähän asetukseen.

Asetuksen (ETY) N:o 3719/88 artikloja koskeva vastaavuustaulukko on liitteessä II.

52 artikla

1.  Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2.  Sitä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2000 haettuihin todistuksiin.

Kuitenkin:

Asianomaisten pyynnöstä 25 artiklan 6 kohdan ja 35 artiklan 4 kohdan d alakohdan säännöksiä voidaan vielä soveltaa 1 päivänä lokakuuta 2000 avoinna oleviin hakemuksiin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

---

LIITE I

TUONTITODISTUS

VIENTI- TAI ENNAKKOVAHVISTUSTODISTUS

---

LIITE II

VASTAAVUUSTAULUKKO

---

▼M3

LIITE III

---

( 1 ) EYVL L 181, 1.7.1992, s. 21.

( 2 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 18.

( 3 ) EYVL L 331, 2.12.1988, s. 1.

( 4 ) EYVL L 135, 29.5.1999, s. 48.

( 5 ) EYVL L 338, 13.12.1980, s. 1.

( 6 ) EYVL L 25, 31.1.1975, s. 10.

( 7 ) EYVL L 150, 20.7.1970, s. 1.

( 8 ) EYVL L 105, 23.4.1983, s. 1.

( 9 ) EYVL L 46, 18.2.1994, s. 5.

( 10 ) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

( 11 ) EYVL L 197, 29.7.1999, s. 25.

( 12 ) EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11.

( 13 ) EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1.

( 14 ) EYVL 172, 30.9.1966, s. 3025/66.

( 15 ) EYVL L 55, 2.3.1968, s. 1.

( 16 ) EYVL L 246, 5.11.1971, s. 1.

( 17 ) EYVL L 282, 1.11.1975, s. 1.

( 18 ) EYVL L 282, 1.11.1975, s. 49.

( 19 ) EYVL L 282, 1.11.1975, s. 77.

( 20 ) EYVL L 282, 1.11.1975, s. 104.

( 21 ) EYVL L 47, 25.2.1993, s. 1.

( 22 ) EYVL L 329, 30.12.1995, s. 18.

( 23 ) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1.

( 24 ) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29.

( 25 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

( 26 ) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48.

( 27 ) EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

( 28 ) EYVL L 177, 15.7.2000, s. 1.

( 29 ) EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1.

( 30 ) EYVL L 341, 22.12.2001, s. 3.

( 31 ) EUVL L 97, 15.4.2003, s. 3.

( 32 ) EYVL L 62, 7.3.1980, s. 5.

( 33 ) EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

( 34 ) EYVL L 16, 20.1.1989, s. 19.