EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01998L0078-20051210
Directive 98/78/EC of the European Parliament and of the Council of 27 October 1998 on the supplementary supervision of insurance and reinsurance undertakings in an insurance or reinsurance group
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnasta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnasta
1998L0078 — FI — 10.12.2005 — 003.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, (EYV L 330, 5.12.1998, p.1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, |
L 35 |
1 |
11.2.2003 |
|
|
L 79 |
9 |
24.3.2005 |
||
|
L 323 |
1 |
9.12.2005 |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 98/78/EY,
annettu 27 päivänä lokakuuta 1998,
vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnasta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen ( 1 ),
ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 2 ),
noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä ( 3 ),
sekä katsovat, että|
1) |
muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 73/239/ETY ( 4 ) ja henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa neuvoston ensimmäisessä direktiivissä 79/267/ETY ( 5 ) vaaditaan, että vakuutusyrityksillä on toimintapääoma, |
|
2) |
muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY ( 6 ) ja henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta 10 päivänä marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/96/ETY ( 7 ) nojalla vaaditaan vakuutusliikkeen aloittamiseksi ja harjoittamiseksi yksi virallinen toimilupa, jonka antavat sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa yrityksellä on kotipaikka (kotijäsenvaltio); tämän toimiluvan perusteella yrityksellä on lupa harjoittaa liiketoimintaansa koko yhteisössä joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella; kotijäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on vastuu vakuutusyritysten talouden vakauden valvonnasta ja erityisesti niiden vakavaraisuuden valvonnasta, |
|
3) |
vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvontaan liittyvien toimenpiteiden on mahdollistettava se, että vakuutusyrityksen valvonnasta vastaavat viranomaiset pystyvät tekemään perustellumman arvion kyseisen vakuutusyrityksen taloudellisesta tilasta; lisävalvonnassa on otettava huomioon tietyt yritykset, jotka eivät tällä hetkellä ole yhteisön direktiivien mukaisen valvonnan alaisia; tässä direktiivissä ei millään tavoin edellytetä, että jäsenvaltioiden olisi suoritettava näiden yritysten valvontaa yksittäin, |
|
4) |
vakuutusyritykset kilpailevat yhteisillä vakuutusmarkkinoilla suoraan toistensa kanssa ja pääomavaatimuksia koskevien sääntöjen on siksi oltava vastaavia; tämän vuoksi lisävalvonnan määrittelyssä sovellettavia perusteita ei voida jättää yksinomaan jäsenvaltioiden arvioitavaksi; yhteisten perussääntöjen hyväksyminen on siis parhaiten yhteisön edun mukaista, koska sillä estetään kilpailun vääristyminen ja vahvistetaan yhteisön vakuutusjärjestelmää; on tarpeen poistaa tietyt vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvien kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot, |
|
5) |
valitulla lähestymistavalla toteutetaan olennainen, välttämätön ja riittävä yhteensovittaminen vakaudenvalvontajärjestelmien keskinäisen tunnustamisen aikaansaamiseksi tällä alalla; tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti suojata vakuutettujen etuja, |
|
6) |
tämän direktiivin tietyissä säännöksissä määritetään vähimmäisvaatimukset; kotijäsenvaltio voi säätää ankarampia säännöksiä niitä vakuutusyrityksiä varten, joille sen omat toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet toimiluvan, |
|
7) |
tässä direktiivissä säädetään kaikkien sellaisten vakuutusyritysten lisävalvonnasta, jotka ovat osakasyrityksinä ainakin yhdessä vakuutusyrityksessä, jälleenvakuutusyrityksessä tai kolmannen maan vakuutusyrityksessä, sekä eri menettelyjen mukaisesti kaikkien sellaisten vakuutusyritysten lisävalvonnasta, joiden emoyritys on vakuutushallintayhtiö, jälleenvakuutusyritys, kolmannen maan vakuutusyritys tai sekavakuutushallintayhtiö; toimivaltaisten viranomaisten suorittama yksittäisen vakuutusyrityksen valvonta on edelleen ensiarvoinen vakuutusalan valvonnan periaate, |
|
8) |
vakuutusyritysryhmään kuuluville vakuutusyrityksille on tarpeen laskea mukautettu vakavaraisuusasema; toimivaltaiset viranomaiset soveltavat yhteisössä eri menetelmiä vakuutusyritykselle sen vakuutusyritysryhmään kuulumisesta aiheutuvien taloudellista tilaa koskevien vaikutusten huomioon ottamiseksi; tällä direktiivillä otetaan käyttöön kolme menetelmää tämän laskennan suorittamiseksi; hyväksytään periaate, että nämä menetelmät ovat valvonnan kannalta vastaavanlaisia, |
|
9) |
vakuutushallintayhtiön, jälleenvakuutusyrityksen tai kolmannen maan vakuutusyrityksen tytäryrityksenä olevan vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen voivat vaikuttaa sen ryhmän varat, johon tämä vakuutusyritys kuuluu, ja näiden varojen jako ryhmän sisällä; toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuudet suorittaa lisävalvontaa ja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen vakuutusyhtiön osalta, jonka vakavaraisuus on vaarantunut tai saattaa vaarantua. |
|
10) |
toimivaltaisten viranomaisten olisi saatava kaikki tiedot, joilla on lisävalvonnan suorittamisen kannalta merkitystä; on luotava yhteistyö vakuutusyritysten valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten sekä näiden viranomaisten ja muiden rahoitusalojen valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välille, |
|
11) |
vakuutusyritysryhmän sisäiset liiketoimet voivat vaikuttaa vakuutusyrityksen taloudelliseen tilaan; toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava yleisesti valvoa kyseisten vakuutusyritysryhmän sisäisten liiketoimien tiettyjä lajeja ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet vakuutusyrityksen tasolla silloin, kun kyseisen yrityksen vakavaraisuus on vaarassa tai voi vaarantua, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ”vakuutusyrityksellä” yritystä, joka on saanut virallisen toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan mukaisesti;
b) ”kolmannen maan vakuutusyrityksellä” yritystä jolta, jos sen kotipaikka olisi yhteisön alueella, vaadittaisiin direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai direktiivin 79/267/ETY 6 artiklan mukainen toimilupa;
c) ”jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, joka on saanut virallisen toimiluvan jälleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/68/EY ( 8 ) 3 artiklan mukaisesti;
d) ”emoyrityksellä” direktiivin 83/349/ETY ( 9 ) 1 artiklassa tarkoitettua emoyritystä samoin kuin mitä tahansa yritystä, joka toimivaltaisten viranomaisten mielestä tosiasiassa käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä;
e) ”tytäryrityksellä” direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä samoin kuin mitä tahansa yritystä, jossa emoyritys toimivaltaisten viranomaisten mielestä tosiasiassa käyttää määräysvaltaa. Tytäryrityksen jokaista tytäryritystä pidetään myös alkuperäisen emoyrityksen tytäryrityksenä;
f) ”omistusyhteydellä” direktiivin 78/660/ETY ( 10 ) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai sitä, että pitää hallussaan yrityksen äänivallasta tai pääomasta suoraan tai välillisesti vähintään 20 prosenttia;
g) ”osakasyrityksellä” yritystä, joka on joko emoyritys tai muu yritys, jolla on omistusyhteys toisessa yrityksessä, tai yritystä, joka on sidoksissa toiseen yritykseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suhteen kautta;
h) ”sidosyrityksellä” joko tytäryritystä tai muuta yritystä, jossa toisella yrityksellä on omistusyhteys, tai yritystä, joka on sidoksissa toiseen yritykseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suhteen kautta;
i) ”vakuutusholdingyhtiöllä” emoyritystä, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia ja pitää hallussaan osuuksia tytäryrityksistä, jotka ovat yksinomaan tai pääasiallisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä ja joista vähintään yksi on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, ja joka ei ole finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY ( 11 ) tarkoitettu rahoitusalan sekaholdingyhtiö;
j) ”sekavakuutusholdingyhtiöllä” muuta emoyritystä kuin vakuutusyritystä, kolmannen maan vakuutusyritystä, jälleenvakuutusyritystä, kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä tai direktiivissä 2002/87/EY tarkoitettua rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;
k) ”toimivaltaisilla viranomaisilla” kansallisia viranomaisia, joilla on lain tai asetuksen nojalla toimivalta valvoa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä;
l) ”kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, jolta edellytettäisiin direktiivin 2005/68/EY 3 artiklan nojalla myönnettyä toimilupaa, jos sen kotipaikka sijaitsisi yhteisössä.
2 artikla
Lisävalvonnan soveltaminen vakuutusyrityksiin ja jälleenvakuutusyrityksiin
1. Direktiivin 73/239/ETY ja henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY ( 12 ) sekä direktiivin 2005/68/EY vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvontaa koskevien säännösten lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikkien sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvontaa, jotka ovat osakasyrityksinä vähintään yhdessä vakuutusyrityksessä tai jälleenvakuutusyrityksessä taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, täydennetään tämän direktiivin 5, 6, 8 ja 9 artiklassa säädetyllä tavalla.
2. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka emoyritys on vakuutushallintayhtiö taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, kuuluu 5 artiklan 2 kohdassa sekä 6, 8 ja 10 artiklassa säädetyllä tavalla lisävalvonnan piiriin.
3. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka emoyritys on sekavakuutushallintayhtiö, kuuluu 5 artiklan 2 kohdassa sekä 6 ja 8 artiklassa säädetyllä tavalla lisävalvonnan piiriin.
3 artikla
Lisävalvonnan soveltamisala
1. Edellä 2 artiklan mukaisen lisävalvonnan harjoittaminen ei millään tavoin edellytä, että toimivaltaiset viranomaiset olisivat velvollisia harjoittamaan yksittäisen kolmannen maan vakuutusyrityksen, kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai sekavakuutushallintayhtiön valvontaa.
2. Lisävalvonnan piiriin kuuluvat seuraavat 5, 6, 8, 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut yritykset:
— vakuutusyrityksen tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritykset,
— vakuutusyrityksen tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyritykset,
— vakuutusyrityksen tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksen kytkösyritykset.
3. Jäsenvaltiot voivat päättää olla ottamatta 2 artiklassa tarkoitetun lisävalvonnan piiriin yrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee kolmannessa maassa, jos on olemassa oikeudellisia esteitä tarpeellisten tietojen siirtämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä I olevan 2.5 kohdan ja liitteessä II olevan 4 kohdan säännösten soveltamista.
Lisäksi lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti päättää olla ottamatta yritystä 2 artiklassa tarkoitetun lisävalvonnan piiriin seuraavissa tapauksissa:
— kun yrityksellä, joka olisi otettava lisävalvonnan piiriin, on vain vähäinen merkitys vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnan tavoitteiden kannalta,
— kun yrityksen taloudellisen tilanteen lisävalvonnan piiriin ottaminen ei ole vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnan tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista tai se on harhaanjohtavaa.
4 artikla
Lisävalvonnan harjoittamiseen toimivaltaiset viranomaiset
1. Lisävalvontaa harjoittavat sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys on saanut virallisen toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 4 artiklan tai direktiivin 2005/68/EY 3 artiklan nojalla.
2. Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka sekavakuutushallintayhtiö, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyrkiä yhteisymmärrykseen siitä, mikä niistä vastaa lisävalvonnasta.
3. Kun jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan vakautta valvova toimivaltainen viranomainen, tämän jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden välisen yhteistoiminnan järjestämiseksi.
5 artikla
Tiedon saatavuus ja laatu
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että lisävalvonnan alaisilla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksillä on riittävät sisäisen valvonnan järjestelmät lisävalvonnan kannalta oleellisten tietojen tuottamiseksi.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei niiden lainsäädännössä ole oikeudellisia esteitä sille, että lisävalvonnan alaiset yritykset ja niiden sidos- tai osakasyritykset vaihtavat keskenään lisävalvonnan kannalta oleellisia tietoja.
6 artikla
Tiedonsaanti
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden lisävalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikki tiedot, joilla on merkitystä lisävalvonnan alaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvonnassa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kääntyä tarpeellisten tietojen saamiseksi suoraan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yritysten puoleen vain siinä tapauksessa, että tällaisia tietoja on pyydetty vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä eikä se ole niitä toimittanut.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat itse tai tehtävään valtuuttamiensa henkilöiden välityksellä tarkastaa niiden alueella 1 kohdassa tarkoitetut tiedot paikan päällä seuraavissa yrityksissä:
— lisävalvonnan alaiset vakuutusyritykset,
— lisävalvonnan alaiset jälleenvakuutusyritykset,
— kyseisen vakuutusyrityksen tytäryritykset,
— kyseisen jälleenvakuutusyrityksen tytäryritykset,
— kyseisen vakuutusyrityksen emoyritykset,
— kyseisen jälleenvakuutusyrityksen emoyritykset,
— kyseisen vakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritykset,
— kyseisen jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritykset.
3. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä artiklaa soveltaessaan määrätyissä tapauksissa tarkastaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa vakuutusyrityksen kytkösyritystä, jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritystä, tytäryritystä, emoyritystä tai lisävalvonnan alaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritystä koskevia tärkeitä tietoja, niiden on pyydettävä toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tarkastus. Pyynnön vastaanottaneiden viranomaisten on toimivaltansa rajoissa täytettävä pyyntö joko toteuttamalla tarkastus itse tai antamalla pyynnön esittäneiden viranomaisten taikka tilintarkastajan tai asiantuntijan toteuttaa tarkastus.
Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi halutessaan olla mukana tarkastuksessa, jos se ei toteuta tarkastusta itse.
7 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö
1. Kun eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset ovat sidoksissa toisiinsa suoraan tai välillisesti tai niillä on yhteinen osakasyritys, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava toisilleen pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot, jotka mahdollistavat tämän direktiivin mukaisen valvonnan toteuttamisen tai helpottavat sitä, sekä omasta aloitteestaan kaikki niiden mielestä toisille toimivaltaisille viranomaisille olennaiset tiedot.
2. Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja joko luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/12/EY ( 13 ) tarkoitettu luottolaitos tai sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla 10 päivänä toukokuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/22/ETY ( 14 ) tarkoitettu sijoituspalveluyritys tai ne molemmat ovat sidoksissa toisiinsa suoraan tai välillisesti tai niillä on yhteinen osakasyritys, toimivaltaisten viranomaisten sekä näiden muiden yritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Nämä viranomaiset vaihtavat keskenään toimivaltansa rajoissa kaikkia tietoja, jotka voivat helpottaa niiden tehtävän ja erityisesti tämän direktiivin mukaisen tehtävän hoitamista.
3. Tämän direktiivin nojalla saadut tiedot ja erityisesti toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojen vaihto, josta säädetään tässä direktiivissä, kuuluvat muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) ( 15 ) 16 artiklassa ja direktiivin 2002/83/EY 16 artiklassa sekä direktiivin 2005/68/EY 24–30 artiklassa määritellyn salassapitovelvollisuuden piiriin.
8 artikla
Vakuutusyritysryhmän sisäiset liiketoimet
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat yleisesti liiketoimia
a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja
i) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyrityksen,
ii) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksen, ja
iii) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksen kytkösyrityksen välillä;
b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja sellaisen luonnollisen henkilön välillä, jolla on omistusyhteys
i) kyseisessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä taikka sen kytkösyrityksessä,
ii) kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksessä,
iii) kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyrityksen kytkösyrityksessä.
Nämä liiketoimet koskevat erityisesti
— lainoja,
— takauksia ja taseen ulkopuolisia liiketoimia,
— solvenssimarginaaliin hyväksyttäviä eriä,
— sijoituksia,
— jälleen- ja edelleenvakuutustoimia,
— kustannusten jakamista koskevia sopimuksia.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on riittävät riskienhallintamenettelyt ja sisäiset valvontamekanismit, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, 1 kohdassa säädettyjen liiketoimien määrittämiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Jäsenvaltioiden on vaadittava myös, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ilmoittavat vähintään vuosittain toimivaltaisille viranomaisille merkittävistä liiketoimista. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava näitä menettelyjä ja menetelmiä.
Jos näiden tietojen perusteella ilmenee, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuus on tai saattaa olla vaarassa, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.
9 artikla
Mukautetun vakavaraisuuden vaatimus
1. Jäsenvaltioiden on 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaadittava, että mukautettu vakavaraisuuslaskelma tehdään liitteen I mukaisesti.
2. Edellä kohdassa 1 tarkoitettuun laskelmaan on otettava mukaan sidosyritykset, osakasyritykset ja osakasyrityksen sidosyritykset.
3. Jos mukautettu vakavaraisuus on edellä 1 kohdassa tarkoitetun laskelman perusteella negatiivinen, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kyseisessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.
10 artikla
Vakuutushallintayhtiöt, kolmannen maan vakuutusyritykset ja kolmannen maan jälleenvakuutusyritykset
1. Edellä 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa jäsenvaltioiden on vaadittava lisävalvontamenetelmän soveltamista liitteen II mukaisesti.
2. Edellä 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa laskelmaan on sisällytettävä kaikki vakuutushallintayhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritykset liitteessä II säädetyllä tavalla.
3. Jos toimivaltaiset viranomaiset päätyvät laskelman perusteella siihen, että vakuutushallintayhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tytäryrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuus on vaarantunut tai saattaa vaarantua, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tässä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.
10 a artikla
Yhteistyö kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa
1. Komissio voi joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tehdä neuvostolle ehdotuksia yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehtävien sellaisten sopimusten neuvottelemisesta, jotka koskevat keinoja suorittaa lisävalvontaa:
a) sellaisten vakuutusyritysten osalta, joissa on osakasyrityksinä 2 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, joiden pääkonttori on kolmannessa maassa; ja
b) jälleenvakuutusyritysten osalta, joissa on osakasyrityksinä 2 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, joiden kotipaikka on kolmannessa maassa;
c) kolmannen maan vakuutusyritysten tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritysten osalta, joissa on osakasyrityksinä 2 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla sopimuksilla on pyrittävä erityisesti varmistamaan, että
a) jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat saada sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka sijaitsee yhteisössä ja joilla on tytäryrityksiä ja omistusyhteyksiä yhteisön ulkopuolella sijaitsevissa yrityksissä; sekä
b) kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset voivat saada sellaisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnan kannalta välttämättömät tiedot, joiden kotipaikka on niiden alueella ja joilla on tytäryrityksiä tai omistusyhteyksiä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevissa yrityksissä.
3. Komissio tarkastelee Euroopan vakuutus- ja lisäeläkekomitean avustuksella 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen tulosta ja siitä johtuvaa tilannetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 300 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista.
10 b artikla
Vakuutusholdingyhtiön hallintoelin
Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat vakuutusholdingyhtiön liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.
11 artikla
Täytäntöönpano
1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 5 päivänä kesäkuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2001 tai kyseisenä kalenterivuonna alkavan tilikauden tilinpäätösten valvontaan.
3. Näissä 1 kohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään.
4. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle niiden keskeisten kansallisten säännösten teksti, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.
5. Komissio antaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2006 kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tarvittaessa enemmän yhdenmukaistamisen tarpeellisuudesta.
12 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
13 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
VAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSYRITYSTEN MUKAUTETUN VAKAVARAISUUDEN LASKEMINEN
1. LASKENTAMENETELMÄN VALINTA JA YLEISET PERIAATTEET
A. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten mukautettu vakavaraisuus lasketaan käyttäen jotakin 3 kohdassa kuvatuista menetelmistä. Jäsenvaltio voi kuitenkin myös säätää, että toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan käyttää tai määräävät käyttämään 3 kohdassa tarkoitettua muuta kuin jäsenvaltion valitsemaa menetelmää.
B. Suhteellisuus
Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautetun vakavaraisuuden laskemisessa on otettava huomion se suhteellinen osuus, joka asianomaisella osakasyrityksellä on kyseisissä kytkösyrityksissä.
”Suhteellisella osuudella” tarkoitetaan joko osakasyrityksen suoraan tai välillisesti omistaman merkityn pääoman osuutta, jos käytetään 3 kohdassa kuvattua menetelmää 1 tai 2, tai konsolidoidun tilinpäätöksen laatimisessa käytettäviä prosenttimääriä, jos käytetään 3 kohdassa kuvattua menetelmää 3.
Käytetystä menetelmästä riippumatta on kuitenkin otettava huomioon tytäryrityksen kokonaisvakavaraisuusvaje, jos kytkösyritys on tytäryritys, jonka vakavaraisuus on riittämätön.
Jos pääomasta osuuden omistavan emoyrityksen vastuu on toimivaltaisten viranomaisten mielestä rajattu ehdottomasti ja selkeästi kyseiseen pääomaosuuteen, kyseiset toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin suostua siihen, että tytäryrityksen vakavaraisuusvaje otetaan huomioon suhteellisesti.
Jos joidenkin vakuutusyritysryhmän yritysten välillä ei ole pääomasidoksia, toimivaltainen viranomainen määrittelee, mikä suhteellinen osuus on otettava huomioon.
C. Solvenssimarginaaliin kuuluvien erien kaksinkertaisen käytön estäminen
C.1. Solvenssimarginaaliin kuuluvien erien yleinen käsittely
Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautetun vakavaraisuuden laskemiseen käytettävästä menetelmästä riippumatta on estettävä laskelmassa huomioon otettujen eri vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten solvenssimarginaaliin kuuluvien erien kaksinkertainen käyttö.
Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettua vakavaraisuutta laskettaessa, ja jos tämän liitteen 3 kohdassa kuvatuissa menetelmissä ei kyseistä seikkaa ole vielä otettu huomioon, seuraavat erät on tätä varten jätettävä pois:
— kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaikki ne varat, jotka ovat jonkun sen kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien rahoitusta,
— kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaikki ne varat, jotka ovat kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien rahoitusta,
— kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kaikki ne varat, jotka ovat kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen muun kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien rahoitusta.
C.2. Tiettyjen erien käsittely
Sen estämättä, mitä C.1. kohdassa säädetään,
— sen vakuutusyrityksen tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyrityksenä olevan henkivakuutusyrityksen tai henkijälleenvakuutusyrityksen voittovaraukset ja tulevat voitot, jonka mukautetun vakavaraisuuden laskemisesta on kyse, ja
— sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, jonka mukautetun vakavaraisuuden laskemisesta on kyse,
voidaan ottaa mukaan laskelmaan vain, jos ne ovat hyväksyttävissä kyseisen kytkösyrityksen solvenssimarginaaliin. Merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, joka mahdollisesti rasittaa osakasyritystä, on kuitenkin jätettävä kokonaisuudessaan laskelman ulkopuolelle.
Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, joka mahdollisesti rasittaa kytkösyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, on myös jätettävä laskelman ulkopuolelle.
Kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen merkitty mutta maksamatta oleva pääoma, joka mahdollisesti rasittaa saman osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toista kytkösyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, on jätettävä laskelman ulkopuolelle.
C.3. Siirtokelpoisuus
Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että joitakin muita kuin C.2 kohdassa tarkoitettuja kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevia eriä ei tosiasiassa voida käyttää sen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaalivaatimuksen täyttämiseen, jonka mukautettua vakavaraisuutta lasketaan, kyseiset erät voidaan ottaa mukaan laskelmaan vain siltä osin kuin ne ovat hyväksyttävissä kytkösyrityksen solvenssimarginaalivaatimuksen täyttämiseen.
C.4. C.2 ja C.3 kohdassa tarkoitettujen erien yhteismäärä ei saa ylittää kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaalivaatimusta.
D. Vakuutusyritysryhmän sisäisen pääoman huomiotta jättäminen
Mukautettua vakavaraisuutta laskettaessa ei saa ottaa huomioon solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevia eriä, jotka ovat peräisin keskinäisestä rahoituksesta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja
— kytkösyrityksen,
— osakasyrityksen,
— jonkin sen osakasyrityksen toisen kytkösyrityksen välillä.
Sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevia eriä, jonka mukautetun vakavaraisuuden laskennasta on kyse, ei myöskään saa ottaa huomioon, jos kyseiset erät ovat peräisin keskinäisestä rahoituksesta kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toisen kytkösyrityksen kanssa.
Rahoitus on keskinäistä erityisesti silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai jokin sen kytkösyritys joko omistaa osakkeita toisessa sellaisessa yrityksessä, joka suoraan tai epäsuorasti omistaa ensin mainitun yrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevia eriä tai myöntää lainoja tällaiselle yritykselle.
E. Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että mukautettu vakavaraisuus lasketaan yhtä usein kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten solvenssimarginaali direktiivien 73/239/ETY, 91/674/ETY, 2002/83/EY ja 2005/68/EY mukaisesti. Varat ja velat arvioidaan direktiivien 72/239/ETY, 91/674/ETY, 2002/83/EY ja 2005/68/EY asianomaisten säännösten mukaisesti.
2. LASKENTAMENETELMIEN SOVELTAMINEN
2.1 Kytkösyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset
Mukautettu vakavaraisuus lasketaan tässä liitteessä esitettyjen yleisten periaatteiden ja menetelmien mukaisesti.
Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on useampi kuin yksi kytkösyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, mukautettu vakavaraisuus lasketaan laskentamenetelmästä riippumatta niin, että kukin näistä kytkösyrityksenä olevista vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksistä otetaan laskelmaan mukaan.
Kun omistusyhteydet ovat peräkkäisiä (esimerkiksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyritys, ja tämä yritys on kolmannen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakasyritys), mukautettu vakavaraisuus lasketaan kunkin osakkaana olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, jolla on kytkösyrityksenä vähintään yksi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.
Jäsenvaltiot voivat luopua vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautetun vakavaraisuuden laskemisesta, kun
— vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on toisen, samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritys, ja kun kyseinen kytkösyritys on otettu huomioon osakkaana olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettua vakavaraisuutta laskettaessa, tai
— vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on sellaisen vakuutushallintayhtiön kytkösyritys, jonka kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, ja kun kyseinen vakuutushallintayhtiö ja kytkösyrityksenä oleva vakuutusyritys otetaan huomioon laskelmassa.
Jäsenvaltiot voivat myös luopua vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautetun vakavaraisuuden laskemisesta, kun on kyse sellaisen toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön kytkösyrityksenä olevasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet lisävalvonnan antamisesta tämän toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi.
Kummassakin tapauksessa erivapaus voidaan myöntää vain, jos laskelmassa mukana olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevat erät on jaettu asianmukaisesti edellä mainittujen yritysten kesken toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka osalta mukautettu vakavaraisuuslaskelma tehdään, laskelmassa otetaan kytkösyrityksen osalta huomioon vakavaraisuus sellaisena kuin kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat sen arvioineet.
2.2 Välittävät vakuutushallintayhtiöt
Laskettaessa sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettua vakavaraisuutta, jolla on omistusyhteys kytkösyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä vakuutushallintayhtiön kautta, välittävän vakuutushallintayhtiön tila otetaan huomioon. Tässä liitteessä säädettyjen yleisten periaatteiden ja menetelmien mukaisesti tehtävää laskelmaa varten kyseistä vakuutushallintayhtiötä käsitellään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jonka vakavaraisuusvaatimus on nolla ja jota koskevat direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 27 artiklan tai direktiivin 2005/68/EY 36 artiklan säännökset solvenssimarginaaliin sisällytettävien erien osalta.
2.3 Sidosyrityksinä olevat kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset
Laskettaessa kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osakkaana olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettua vakavaraisuutta viimeksi mainittua yritystä käsitellään pelkästään tämän laskelman tekemiseksi vastaavasti kuin kytkösyrityksenä olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä ja siihen sovelletaan tässä liitteessä esitettyjä yleisiä periaatteita ja menetelmiä.
Jos kolmas maa, jossa kyseisen yrityksen kotipaikka on, edellyttää tältä kuitenkin toimilupaa ja asettaa sen toiminnalle vähintään direktiiveissä 73/239/ETY, 2002/83/EY tai 2005/68/EY säädettyä vastaavan vakavaraisuusvaatimuksen, ottaen huomioon vaatimuksen kattamiseen tarvittavat erät, jäsenvaltiot voivat säätää, että laskelmassa otetaan kyseisen yrityksen osalta huomioon vakavaraisuusvaatimus sekä tämän vaatimuksen täyttämiseksi hyväksyttävissä olevat erät sellaisina kuin kyseinen kolmas maa ne on säätänyt.
2.4 Sidoksissa oleva luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset ja rahoituslaitokset
Laskettaessa luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen tai rahoituslaitoksen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettua vakavaraisuutta sovelletaan tällaisten omistusyhteyksien vähentämisestä direktiivin 73/239/ETY 16 artiklassa, direktiivin 2002/83/EY 27 artiklassa ja direktiivin 2005/68/EY 36 artiklassa vahvistettuja sääntöjä soveltuvin osin samoin kuin säännöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden mahdollisuutta tietyin edellytyksin sallia vaihtoehtoisia menetelmiä ja kyseisten omistusyhteyksien vähentämättä jättäminen.
2.5 Tarvittavien tietojen puuttuminen
Jos toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole jostakin syystä käytettävissään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautetun vakavaraisuuden laskemiseen tarvittavia sellaista kytkösyritystä koskevia tietoja, jonka kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kyseisen yrityksen kirjanpitoarvo osakasyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä vähennetään mukautettuun solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevista eristä. Tässä tapauksessa kyseiseen omistusyhteyteen liittyviä toteutumattomia voittoja ei hyväksytä mukautettuun solvenssimarginaaliin hyväksyttäväksi eräksi.
3. LASKENTAMENETELMÄT
Menetelmä 1: Vähentämis- ja yhdistämismenetelmä
Osakkaana olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettu vakavaraisuus on erotus
i) seuraavien summien välillä:
a) osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevat erät; ja
b) osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suhteellinen osuus kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevista eristä;
sekä
ii) seuraavien summien välillä:
a) kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kirjanpitoarvo osakasyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä; ja
b) osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusvaatimus; ja
c) kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusvaatimuksen suhteellinen osuus.
Jos omistusyhteys kytkösyrityksenä olevaan vakuutusyritykseen on kokonaan tai osaksi välillinen, on ii alakohdan a alakohtaan sisällytettävä tällaisen välillisen omistuksen arvo ottaen huomioon asiaankuuluvat peräkkäiset omistusyhteydet; ja i alakohdan b alakohtaan ja ii alakohdan c alakohtaan kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien vastaavat suhteelliset osuudet.
Menetelmä 2: Vaatimuksen vähentämismenetelmä
Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettu vakavaraisuus on seuraavien summien erotus:
i) osakkaana olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevat erät;
sekä
ii) seuraavien summien välillä:
a) osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusvaatimus; ja
b) kytkösyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusvaatimuksen suhteellinen osuus.
Solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien arvioimiseksi tässä direktiivissä tarkoitetut omistusyhteydet arvostetaan pääomaosuusmenetelmää käyttäen noudattaen valinnan mahdollisuutta, josta säädetään direktiivin 78/660/ETY 59 artiklan 2 kohdan b alakohdassa.
Menetelmä 3: Kirjanpidon konsolidointiin perustuva menetelmä
Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettu vakavaraisuus lasketaan konsolidoidusta tilinpäätöksestä. Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettu vakavaraisuus on konsolidoiduista tiedoista laskettujen solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien, sekä
a) joko osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusvaatimuksen ja kytkösyrityksenä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuusvaatimusten konsolidoidun tilinpäätöksen laatimisessa käytettyjä prosenttiosuuksia vastaavien suhteellisten osuuksien summan;
b) tai konsolidoiduista tiedoista lasketun vakavaraisuusvaatimuksen välinen erotus.
Direktiivien 73/239/ETY, 91/674/ETY, 2002/83/EY ja 2005/68/EY säännöksiä sovelletaan solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien ja vakavaraisuusvaatimuksen laskemiseen konsolidoiduista tiedoista.
LIITE II
SELLAISTEN VAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSYRITYSTEN LISÄVALVONTA, JOTKA OVAT VAKUUTUSHALLINTAYHTIÖN, KOLMANNEN MAAN VAKUUTUSYRITYKSEN TAI KOLMANNEN MAAN JÄLLEENVAKUUTUSYRITYKSEN TYTÄRYRITYKSIÄ
1. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että tässä liitteessä kuvattua menetelmää sovelletaan yhdenmukaisesti 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin useampiin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat vakuutushallintayhtiöiden, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tytäryrityksiä.
Toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat lisävalvontaa yhtä usein kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten solvenssimarginaali lasketaan direktiivien 73/239/ETY, 91/674/EEC ja 2002/83/EY ja 2005/68/EY mukaan.
2. Jäsenvaltiot voivat luopua tässä liitteessä tarkoitetusta laskelmasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta:
— jos kyseinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on jonkun toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritys ja jos se otetaan huomioon tämän toisen yrityksen tässä liitteessä tarkoitetussa laskelmassa,
— jos kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja yhden tai useamman muun samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys ja jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys otetaan huomioon tässä liitteessä tarkoitetussa laskelmassa, joka on tehty yhdelle näistä muista yrityksistä,
— jos kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja yhden tai useamman muun toisissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys ja jos 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti on tehty sopimus siitä, että toisen jäsenvaltion valvontaviranomainen suorittaa tässä liitteessä tarkoitetun lisävalvonnan.
— Kun omistusyhteydet ovat peräkkäisiä (esimerkiksi vakuutushallintayhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on itse toisen vakuutushallintayhtiön tai kolmannen maan vakuutusyrityksen omistama), jäsenvaltiot voivat tyytyä soveltamaan tässä liitteessä tarkoitettuja laskelmia vasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perimmäisen emoyrityksen tasolla, joka on vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että liitteessä I kuvattujen laskelmien mukaiset laskelmat suoritetaan vakuutushallintayhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tasolla.
Liitteessä I kuvattuja yleisiä periaatteita ja menetelmiä sovelletaan yhteneväisesti vakuutushallintayhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tasolla.
Emoyritystä käsitellään pelkästään tämän laskelman tekemiseksi ikään kuin se olisi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka
— vakavaraisuusvaatimus on nolla, jos se on vakuutushallintayhtiö,
— vakavaraisuusvaatimus on määritelty liitteessä I olevan 2.3 kohdan periaatteiden mukaisesti, jos se on kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys,
ja jota koskevat direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 27 artiklan ja direktiivin 2005/68/EY 36 artiklan säännökset solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien osalta.
4. Tarvittavien tietojen puuttuminen
Jos toimivaltaisilla viranomaisilla ei jostain syystä ole käytettävissään tässä liitteessä tarkoitettuihin laskelmiin tarvittavia, sellaista kytkösyritystä koskevia tietoja, jonka kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kyseisen yrityksen kirjanpitoarvo osakasyrityksessä vähennetään tässä liitteessä tarkoitettuun laskelmaan hyväksyttävistä eristä. Tässä tapauksessa kyseiseen omistusyhteyteen liittyviä toteutumattomia voittoja ei hyväksytä laskelmaan sisällytettäviksi.
( 1 ) EYVL C 341, 19.12.1995, s. 16 ja EYVL C 108, 7.4.1998, s. 48.
( 2 ) EYVL C 174, 17.6.1996, s. 16.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto annettu 23. lokakuuta 1997 (EYVL C 339, 10.11.1997, s. 136), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 30. maaliskuuta 1998 ja Euroopan parlamentin päätös tehty 16. syyskuuta 1998, (EYVL C 313, 12.10.1998), sekä neuvoston päätös tehty 13 päivänä lokakuuta 1998.
( 4 ) EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7).
( 5 ) EYVL L 63, 13.3.1979, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/26/EY.
( 6 ) EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/26/EY.
( 7 ) EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/26/EY.
( 8 ) EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1.
( 9 ) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983 perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.
( 10 ) Neljäs neuvoston direktiivi 78/660/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1978 perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.
( 11 ) EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).
( 12 ) EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/1/EY.
( 13 ) EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivill 2005/1/EY.
( 14 ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivill 2002/87/EY.
( 15 ) EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivill 2005/1/EY.