EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01996L0026-20070101
Council Directive 96/26/EC of 29 April 1996 on admission to the occupation of road haulage operator and road passenger transport operator and mutual recognition of diplomas, certificates and other evidence of formal qualifications intended to facilitate for these operators the right to freedom of establishment in national and international transport operations
Consolidated text: Neuvoston direktiivi 96/26/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, maanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi
Neuvoston direktiivi 96/26/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, maanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi
No longer in force
1996L0026 — FI — 01.01.2007 — 003.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 96/26/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, (EYV L 124, 23.5.1996, p.1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 98/76/EY, annettu 1 päivänä lokakuuta 1998, |
L 277 |
17 |
14.10.1998 |
|
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2004/66/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, |
L 168 |
35 |
1.5.2004 |
|
|
L 157 |
203 |
21.6.2005 |
||
|
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/103/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006, |
L 363 |
344 |
20.12.2006 |
|
Muutettu:
|
L 236 |
33 |
23.9.2003 |
NEUVOSTON DIREKTIIVI 96/26/EY,
annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996,
maanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan,
ottaa huomioon komission ehdotukset ( 1 ),
ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnot ( 2 ),
noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa tarkoitettua menettelyä ( 3 ),
sekä katsoo, ettämaanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajan ammattiin pääsystä 12 päivänä marraskuuta 1974 annettua neuvoston direktiiviä 74/561/ETY ( 4 ), maanteiden kansallisen ja kansainvälisen henkilöliikenteen harjoittajan ammattiin pääsystä 12 päivänä marraskuuta 1974 annettua neuvoston direktiiviä 74/562/ETY ( 5 ) ja maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi 12 päivänä joulukuuta 1977 annettua neuvoston direktiiviä 77/796/ETY ( 6 ) on mukautettu olennaisella tavalla useaan otteeseen; selvyyden vuoksi olisi järkevää yhdistää mainitut direktiivit yhdeksi kokonaisuudeksi,
kuljetusmarkkinoiden organisointi on olennainen osa perustamissopimuksessa määrättyä yhteisen liikennepolitiikan toteuttamista,
maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajan (jäljempänä ”'maanteiden liikenteenharjoittaja'”) ammattiin pääsyn edellytysten yhteensovittamiseen tähtäävillä toimenpiteillä edistetään sijoittautumisoikeuden tehokasta käyttöä,
on tarpeen ottaa käyttöön yhteiset säännöt maanteiden kansallisen ja kansainvälisen liikenteenharjoittajan ammattiin pääsystä, jotta huolehdittaisiin siitä, että liikenteenharjoittajat olisivat nykyistä pätevämpiä, ja täten edistettäisiin markkinoiden järkeistämistä, mikä käyttäjien, maanteiden liikenteenharjoittajien ja koko talouselämän eduksi parantaisi tarjottavien palvelujen laatua ja edistäisi liikenneturvallisuutta,
maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskeviin sääntöihin olisi siksi sisällyttävä ammatinharjoittajien hyvä maine, vakavaraisuus ja ammatillinen pätevyys,
näitä yhteisiä sääntöjä ei kuitenkaan ole tarpeen soveltaa tiettyihin kuljetuksiin, joiden taloudellinen merkitys on vähäinen,
1 päivästä tammikuuta 1993 maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen rajan yli tapahtuvaa liikennettä säännellään markkinoille pääsystä laadullisin perustein myönnettyjen yhteisön lupien järjestelmällä,
hyvää mainetta koskevan vaatimuksen osalta on markkinoiden tehokkaan uudelleenjärjestelyn vuoksi välttämätöntä tehdä liikenteenharjoittajan ammattiin pääsy yhdenmukaisesti riippuvaiseksi siitä, että hakijaa ei ole rangaistu vakavista rikoksista, mukaan luettuina talousrikokset, että häntä ei ole todettu sopimattomaksi tämän ammatin harjoittamiseen ja että hän noudattaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin sovellettavia säännöksiä,
riittävän vakavaraisuuden osalta on erityisesti eri jäsenvaltioiden yritysten yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi välttämätöntä määrätä tietyt kriteerit, jotka maanteiden liikenteenharjoittajien on täytettävä,
olisi tarkoituksenmukaista hyväksyä riittäväksi todisteeksi hyvästä maineesta ja vakavaraisuudesta ammattiinpääsyä varten vastaanottavassa jäsenvaltiossa asianmukaiset sen maan toimivaltaisen viranomaisen antamat asiakirjat, josta maanteiden liikenteenharjoittaja on peräisin tai josta hän tulee,
ammatillisen pätevyyden osalta on suositeltavaa säätää, että maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pyrkivä osoittaa tämän pätevyyden suorittamalla kirjallisen kokeen, mutta että jäsenvaltiot voivat vapauttaa hakijan tällaisen kokeen suorittamisvelvollisuudesta, jos hän esittää todisteet riittävästä käytännön kokemuksesta,
jäsenvaltioiden on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä todistukset, jotka on annettu yhteisön maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevien säännösten mukaisesti,
olisi säädettävä jäsenvaltioiden välisestä vastavuoroisesta avunantojärjestelmästä tämän direktiivin soveltamiseksi,
tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittujen direktiivien kansallisen lainsäädännön osaksi saattamis- ja soveltamisvelvollisuuteen annetussa määräajassa,
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
OTSIKKO I
Pääsy liikenteenharjoittajan ammattiin
1 artikla
1. Maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyyn sovelletaan tämän direktiivin yhteisten sääntöjen mukaisesti annettuja jäsenvaltioiden säännöksiä.
2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan
|
— |
”maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammatilla” luonnollisen henkilön tai yrityksen moottoriajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä toisen lukuun harjoittamaa tavaraliikennettä, |
|
— |
”maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammatilla”luonnollisen henkilön tai yrityksen harjoittamaa toimintaa joko yleisön tai tietyn käyttäjäryhmän kuljettamiseksi matkustajan tai kuljetuksen järjestävän yrityksen suorittamaa maksua vastaan yli yhdeksän henkilön, kuljettaja mukaan lukien, kuljettamiseen rakennetulla ja varustetulla ja tähän käyttöön tarkoitetulla moottoriajoneuvolla, |
|
— |
”yrityksellä”voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta luonnollista henkilöä tai voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta oikeushenkilöä, henkilöyhdistystä tai ryhmää, joka ei ole oikeushenkilö, ja julkisen viranomaisen alaista elintä riippumatta siitä, onko se itse oikeushenkilö tai onko viranomainen, jonka alainen se on, oikeushenkilö, |
|
— |
”vakituisella asuinpaikalla” paikkaa, jossa henkilö tavallisesti, toisin sanoen vähintään 185 päivää kalenterivuoden aikana, asuu henkilökohtaisiin ja ammatillisiin siteisiin liittyvistä syistä, tai jos henkilöllä ei ole ammatillisia siteitä, henkilökohtaisista syistä, jotka johtuvat läheisistä siteistä hänen ja asuinpaikan välillä. Kuitenkin, jos henkilöllä on ammatillisia siteitä eri paikkaan, kuin mihin hänellä on henkilökohtaisia siteitä, ja jos hän tästä syystä joutuu oleskelemaan eri paikoissa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, hänen katsotaan asuvan vakituisesti paikassa, johon hänellä on henkilökohtaisia siteitä, edellyttäen, että hän palaa sinne säännöllisesti. Viimeksi mainittua ehtoa ei edellytetä, jos henkilö oleskelee jäsenvaltiossa, koska hänet on lähetetty sinne työhön määräajaksi. Yliopisto-opiskelu tai koulunkäynti ei edellytä vakituisen asuinpaikan muuttoa. |
2 artikla
1. Tätä direktiiviä ei sovelleta yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikennettä moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu enimmäispaino ei ylitä 3,5 tonnia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin alentaa tätä rajaa joko kaikkien tai tiettyjen kuljetusluokkien osalta.
2.
a) Jäsenvaltiot voivat komissiota kuultuaan jättää tämän direktiivin kaikkien tai joidenkin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle yritykset, jotka harjoittavat ainoastaan kansallista maanteiden tavaraliikennettä, jolla on vain vähäinen vaikutus kuljetusmarkkinoihin joko
— kuljetettavien tavaroiden luonteen vuoksi tai
— kuljetettavien matkojen lyhyyden vuoksi.
Odottamattomissa tilanteissa jäsenvaltiot voivat myöntää tilapäisen poikkeuksen siihen asti, kunnes neuvottelut komission kanssa on saatettu päätökseen.
b) Niiden maanteiden tavaraliikennettä harjoittavien yritysten osalta, joiden ajoneuvojen sallittu enimmäispaino on yli 3,5 ja enintään 6 tonnia, jäsenvaltiot voivat komissiolle asiasta ilmoitettuaan vapauttaa kokonaan tai osittain tämän direktiivin säännösten noudattamisesta ne yritykset, jotka harjoittavat pelkästään paikallista liikennettä ja joilla on vain vähäinen vaikutus liikennemarkkinoihin pienten etäisyyksien vuoksi.
3. Jäsenvaltiot saavat komissiota kuultuaan jättää tämän direktiivin kaikkien tai joidenkin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle yritykset, jotka harjoittavat ainoastaan tiettyä ei-kaupallista maanteiden henkilöliikennettä tai joiden pääammatti on muu kuin maanteiden henkilöliikenteen harjoittaminen, jos niiden kuljetuksilla on vain vähäinen vaikutus kuljetusmarkkinoihin.
3 artikla
1. Yrityksillä, jotka haluavat ryhtyä maanteiden liikenteenharjoittajiksi, on oltava
a) hyvä maine,
b) riittävä vakavaraisuus,
c) säädetty ammatillinen pätevyys.
Jos hakija on luonnollinen henkilö, joka ei täytä edellä c alakohdassa mainittua edellytystä, toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin antaa hänelle luvan ryhtyä maanteiden liikenteenharjoittajaksi, jos hän nimeää toimivaltaisille viranomaisille toisen henkilön, joka täyttää edellä a ja c alakohdassa mainitut edellytykset ja joka jatkuvasti ja tosiasiallisesti johtaa yrityksen kuljetustoimintaa.
Jos hakija ei ole luonnollinen henkilö:
— Yrityksen kuljetustoimintaa jatkuvasti ja tosiasiallisesti johtavan henkilön tai johtavien henkilöiden on täytettävä edellä a alakohdassa mainitut edellytykset. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että myös muut yrityksessä toimivat henkilöt täyttävät tämän edellytyksen.
— Ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun henkilön tai siinä tarkoitettujen henkilöiden on täytettävä edellä c alakohdassa säädetty vaatimus.
2. Jäsenvaltioiden on määritettävä ne edellytykset, jotka niiden alueelle sijoittautuneiden yritysten on täytettävä, jotta ne täyttäisivät hyvää mainetta koskevan vaatimuksen.
Niiden on säädettävä, että tämä vaatimus ei täyty tai että se ei enää täyty, jos se luonnollinen henkilö tai ne luonnolliset henkilöt, joiden katsotaan täyttävän tämän edellytyksen 1 kohdan mukaisesti,
a) on tuomittu vakavista rikoksista, mukaan luettuina talousrikokset,
b) on jonkin voimassa olevan säännöksen nojalla todettu soveltumattomaksi harjoittamaan maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia,
c) on tuomittu vakavista rikoksista sellaisia voimassa olevia säännöksiä vastaan, jotka koskevat
— tässä ammatissa sovellettavia palkka- ja työsuhteen ehtoja tai
— maanteiden tavara- ja henkilöliikennettä, ja erityisesti kuljettajien ajo- ja lepoaikoja, kuorma-autojen painoja ja mittoja, liikenneturvallisuutta ja ajoneuvojen turvallisuutta, ympäristönsuojelua sekä muita ammatilliseen vastuuseen liittyviä sääntöjä vastaan.
Edellä a, b ja c luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hyvää mainetta koskevan ehdon ei saa katsoa täyttyvän, ennen kuin kyseinen asia on voimassa olevien kansallisten säännösten nojalla korjattu tai on ryhdytty muihin vaikutukseltaan vastaaviin toimenpiteisiin.
3.
a) Riittävällä vakavaraisuudella tarkoitetaan yrityksen toiminnan käynnistämisen ja asianmukaisen hoitamisen turvaamiseksi riittäviä varoja.
b) Vakavaraisuuden arvioimiseksi toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon yrityksen mahdolliset tilinpäätökset; sen käytettävissä olevat varat mukaan lukien pankissa olevat käteisvarat, tilinylitysoikeudet ja lainavarat; kaikki varat, mukaan lukien yrityksen vakuutena käytettävissä oleva omaisuus; kulut, mukaan lukien ajoneuvojen, tilojen, kalusteiden ja laitteiden ostomenot tai käsiraha, sekä käyttöpääoma.
c) Yrityksellä on oltava käytettävissään pääoma ja vararahasto, jonka arvo on vähintään 9 000 euroa, kun vain yksi ajoneuvo on käytössä, ja vähintään 5 000 euroa jokaisen lisäajoneuvon osalta.
Euron arvo niinä kansallisina valuuttoina, jotka eivät osallistu rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, määritellään viiden vuoden välein tämän direktiivin soveltamiseksi. Sovellettavina kursseina käytetään lokakuun ensimmäisenä työpäivänä vahvistettuja ja Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistuja kursseja, jotka tulevat voimaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä.
d) Toimivaltainen viranomainen voi a, b ja c alakohdan osalta hyväksyä tai määrätä todisteeksi pankin tai muun asianmukaisesti pätevän laitoksen antaman todistuksen tai vakuuden. Kyseinen todistus tai vakuus voidaan antaa pankkitakuuna, mahdollisesti pantin tai takauksen muodossa tai muussa vastaavassamuodossa.
e) Edellä b, c ja d alakohtaa sovelletaan ainoastaan yrityksiin, joille jäsenvaltio on 1 päivän tammikuuta 1990 jälkeen kansallisten säännösten nojalla antanut luvan maanteiden liikenteen harjoittamiseen.
4.
a) Ammatillista pätevyyttä koskevana edellytyksenä on liitteessä I tarkoitettua koulutustasoa vastaavien tietojen hallinta kyseisessä liitteessä luetelluissa aihepiireissä. Se osoitetaan suorittamalla kyseisen jäsenvaltion tähän tehtävään nimeämän viranomaisen tai laitoksen järjestämä, liitteessä I määrätyn muodon mukainen pakollinen kirjallinen koe, jota voidaan täydentää suullisella kokeella.
b) Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tästä kokeesta ne hakijat, jotka osoittavat, että heillä on vähintään viiden vuoden käytännön kokemus liikennettä harjoittavan yrityksen johtotehtävistä, edellyttäen, että kyseiset hakijat suorittavat tarkastuskokeen, jonka yksityiskohdista määräävät jäsenvaltiot liitteen I mukaisesti.
c) Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tiettyjen korkea-asteen ja teknisen alan tutkintotodistusten haltijat osallistumasta kokeeseen tutkintotodistuksiin sisältyvissä aihepiireissä, jos nämä todistukset osoittavat, että heillä on perusteelliset tiedot liitteessä I luetelluista aihepiireistä.
d) Ammatillinen pätevyys on osoitettava a alakohdassa tarkoitetun viranomaisen tai laitoksen antamalla todistuksella. Tämä todistus laaditaan liitteessä I a olevan mallin mukaisesti.
e) Jäsenvaltiot voivat määrätä niiden hakijoiden osalta, jotka aikovat toimia tosiasiallisesti ja pysyvällä tavalla ainoastaan kansallista liikennettä harjoittavan yrityksen johtotehtävissä, että ammatillisen pätevyyden toteamisessa huomioon otettavat tiedot koskevat ainoastaan kansalliseen liikenteeseen liittyviä aihepiirejä. Tässä tapauksessa ammatillista pätevyyttä koskevassa todistuksessa, jonka malli on liitteessä I a, on mainittava, että todistuksen haltija on pätevä tosiasiallisesti ja pysyvästi toimimaan sellaisen yrityksen johtotehtävissä, joka harjoittaa liikennettä ainoastaan todistuksen myöntäneen jäsenvaltion alueella.
f) Komissiota kuultuaan jäsenvaltio voi vaatia, että jokainen luonnollinen henkilö, jolla on toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen 1 päivän lokakuuta 1998 jälkeen myöntämä todistus ammatillisesta pätevyydestä, silloin kun henkilön vakituinen asuinpaikka oli ensin mainitussa jäsenvaltiossa, suorittaa lisäkokeen, jonka järjestää ensin mainitun jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämä viranomainen tai laitos. Lisäkoe koskee maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin kansallisia ominaispiirteitä ensimmäisessä jäsenvaltiossa.
Tätä alakohtaa sovelletaan kolmen vuoden ajan alkaen 1 päivä lokakuuta 1999. Neuvosto voi perustamissopimuksen mukaisesti komission ehdotuksesta pidentää tätä aikaa uudella enintään viiden vuoden jaksolla. Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka saadessaan todistuksen ammatillisesta pätevyydestä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuin edellytyksin eivät olleet koskaan aiemmin saaneet kyseistä todistusta missään jäsenvaltiossa.
4 artikla
Jäsenvaltioiden on määriteltävä ne olosuhteet, joissa maanteiden liikennettä harjoittava yritys voi 3 artiklan 1 kohdasta poiketen toimia asianmukaisesti todetuissa erityistapauksisssa tilapäisesti enintään yhden vuoden määräajan, jota voidaan pidentää enintään kuudella kuukaudella, jos maanteiden liikennettä harjoittava henkilö tai 3 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävä henkilö kuolee, tulee työkyvyttömäksi tai menettää oikeustoimikelpoisuutensa.
Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin poikkeustapauksissa erityisistä syistä antaa pysyvän luvan hoitaa yritystä henkilölle, joka ei täytä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä ammatillisen pätevyyden edellytystä, jos kyseisellä henkilöllä on vähintään kolmen vuoden käytännön kokemus yrityksen päivittäisestä johtamisesta.
5 artikla
1. Yritysten, jotka esittävät todisteen, että niillä oli ennen
— 1 päivää tammikuuta 1978 Belgian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Hollannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta,
— 1 päivää tammikuuta 1984 Kreikan osalta,
— 1 päivää tammikuuta 1986 Espanjan ja Portugalin osalta,
— 3 päivää lokakuuta 1989 entisen Saksan demokraattisen tasavallan osalta
— 1 päivää tammikuuta 1995 Itävallan, Suomen ja Ruotsin osalta,
jäsenvaltion kansallisten säännösten nojalla lupa harjoittaa tapauskohtaisesti maanteiden kansallista ja/tai kansainvälistä tavara- tai henkilöliikennettä, ei tarvitse esittää todistetta, että ne täyttävät 3 artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Sellaisten luonnollisten henkilöiden, jotka
— 31 päivän joulukuuta 1974 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1978 Belgian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Hollannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta,
— 31 päivän joulukuuta 1980 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1984 Kreikan osalta,
— 31 päivän joulukuuta 1982 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1986 Espanjan ja Portugalin osalta,
— 2 päivän lokakuuta 1989 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1992 entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueen osalta
— 31 päivän joulukuuta 1994 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1997 Itävallan, Suomen ja Ruotsin osalta,
— ovat saaneet luvan harjoittaa tapauskohtaisesti maanteiden tavara- tai henkilöliikennettä ja jotka eivät olleet esittäneet kansallisten säännösten nojalla todistetta ammatillisesta pätevyydestään tai
— on nimetty tosiasiallisesti ja jatkuvasti johtamaan yrityksen toimintaa,
on täytettävä 3 artiklan 4 kohdassa säädetty ammatillisen pätevyyden edellytys ennen
— 1 päivää tammikuuta 1980 Belgian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Irlannin, Italian, Luxemburgin, Hollannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta,
— 1 päivää tammikuuta 1986 Kreikan osalta,
— 1 päivää tammikuuta 1988 Espanjan ja Portugalin osalta,
— 1 päivää heinäkuuta 1992 entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueen osalta,
— 1 päivää tammikuuta 1997 Itävallan, Suomen ja Ruotsin osalta.
Edellä olevaa säännöstä sovelletaan myös 3 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.
3.
a) Kaikkien yritysten, joilla on ollut oikeus toimia maantieliikenteessä ennen 1 päivää lokakuuta 1999, on täytettävä kyseisenä päivämääränä käytössä olleen ajoneuvokantansa osalta 3 artiklan 3 kohdan säännökset viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2001.
Kyseisten yritysten on kuitenkin täytettävä 3 artiklan 3 kohdan säännökset kunkin 1 päivän lokakuuta 1999 jälkeen tapahtuvan ajoneuvokannan lisäyksen osalta.
b) Yritysten, jotka ovat harjoittaneet maanteiden tavaraliikennettä ennen 1 päivää lokakuuta 1999 ajoneuvoilla, joiden sallittu enimmäispaino on yli 3,5 ja enintään 6 tonnia, on täytettävä 3 artiklan 3 kohdan säännökset viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2001.
6 artikla
1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on perusteltava tämän direktiivin nojalla toteutettujen toimenpiteiden mukaisesti tekemänsä päätökset hylätä hakemus pääsystä maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin.
Jäsenvaltioiden on valvottava, että toimivaltaiset viranomaiset varmistavat säännöllisesti ja vähintään viiden vuoden välein, että yritykset täyttävät edelleen hyvää mainetta, vakavaraisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset.
Jos vakavaraisuuden vaatimus ei tarkastuksen ajankohtana täyty mutta jos sen, yrityksen muut taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen, voidaan odottaa taloudellisen suunnitelman perusteella täyttyvän pysyvästi lähitulevaisuudessa, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää ylimääräisen, enintään yhden vuoden pituisen määräajan.
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, jos ne toteavat, että 3 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty. Tällöin niiden on varattava riittävä aika, jonka kuluessa toinen henkilö voidaan osoittaa kelpoisuutensa menettäneen tilalle.
3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitetut yritykset voivat asianmukaisin keinoin valvoa etujaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä tehtäessä.
7 artikla
1. Jos tapauskohtaisesti maanteiden tavara- tai henkilöliikenteenharjoittaja, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, syyllistyy maantieliikennettä koskevaan ►M1 vakavaan rikokseen taikka vähäiseen, mutta toistuvaan ◄ rikokseen, joka saattaa johtaa maanteiden liikenteenharjoittajan luvan peruuttamiseen, jäsenvaltioiden on annettava jäsenvaltiolle, johon kyseinen maanteiden liikenteenharjoittaja on sijoittautunut, kaikki hallussaan olevat, tällaisia rikoksia ja niistä määräämiään rangaistuksia koskevat tiedot.
▼M1 —————
►M1 2. ◄ Jäsenvaltioiden on annettava toisilleen vastavuoroisesti apua tämän direktiivin soveltamiseksi.
OTSIKKO II
Tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroinen tunnustaminen
8 artikla
1. Jäsenvaltioiden on tässä direktiivissä tarkoitetun toiminnan suhteen toteutettava tässä direktiivissä tarkoitetut toimenpiteet siltä osin, kuin on kyse sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamista koskevan yleisen toimintaohjelman I osastossa tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden ja yritysten sijoittumisesta niiden alueelle ( 7 )
2. Vastaanottavan jäsenvaltion on maanteiden liikenteenharjoittajan toiminnan harjoittamista varten hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi hyvästä maineesta ►M1 ————— ◄ ote rikosrekisteristä tai, jos tällaista ei ole, mainittujen edellytysten toteutumista osoittava vastaava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta liikenteenharjoittaja on peräisin tai josta hän tulee, sanotun kuitenkaan estämättä 3 ja 4 kohdan soveltamista.
3. Jos vastaanottava jäsenvaltio asettaa omille kansalaisilleen tiettyjä vaatimuksia hyvästä maineesta eikä todistetta tällaisten vaatimusten täyttymisestä voida esittää 2 kohdassa tarkoitetulla asiakirjalla, tämän valtion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi mainittujen vaatimusten täyttymistä osoittava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee. Tällaisen asiakirjan tulee koskea niitä erityisiä seikkoja, joita vastaanottava maa pitää asiaan vaikuttavina.
4. Jos maa, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, ei anna 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa, sen sijasta voidaan antaa valaehtoinen ilmoitus tai juhlallinen vakuutus, jonka asianomainen antaa sen maan toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille, josta asianomainen on peräisin tai josta hän tulee; mainitun viranomaisen tai notaarin on todistettava valaehtoinen ilmoitus tai juhlallisen vakuutuksen muodossa annettu ilmoitus oikeaksi. ►M1 ————— ◄
5. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tämä edellytys koskee myös 4 kohdan mukaisesti annettuja ilmoituksia ja vakuutuksia.
9 artikla
1. Jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaaditaan todistus vakavaraisuuden osoittamiseksi, tämän valtion on rinnastettava sen omalla alueella annetun todistuksen kanssa vastaava todistus, jonka on antanut sen maan pankki, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, tai muu sen maan nimeämä toimielin.
2. Jos jäsenvaltio asettaa omille kansalaisilleen tiettyjä vaatimuksia vakavaraisuudesta eikä todistetta tällaisten vaatimusten täyttymisestä voida esittää 1 kohdassa tarkoitetulla asiakirjalla, tämän valtion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi mainittujen vaatimusten täyttymistä osoittava todistus, jonka on antanut sen maan toimivaltainen hallintoviranomainen, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee. Todistuksen tulee koskea niitä erityisiä seikkoja, joita vastaanottava maa pitää asiaan vaikuttavina.
10 artikla
1. Tammikuun 1 päivästä 1990 jäsenvaltioiden on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä 3 artiklan 4 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetut toisen jäsenvaltion antamat todistukset.
2. Yrityksiltä, joille on kansallisten säännösten mukaisesti annettu Kreikassa ennen 1 päivää tammikuuta 1981 tai muissa jäsenvaltioissa ennen 1 päivää tammikuuta 1975 lupa harjoittaa maanteiden kansallista ja/tai kansainvälistä tavara- tai henkilöliikennettä, ja jos kyseiset yritykset ovat perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettuja yhtiöitä, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä todistukset, joissa todetaan, että kyseistä toimintaa on tosiasiallisesti harjoitettu jäsenvaltiossa kolmen vuoden ajan. Toiminnan loppumisesta ei saa olla kulunut enempää kuin viisi vuotta todistusta esitettäessä.
Oikeushenkilön osalta todistus, jossa todetaan toimintaa tosiasiallisesti harjoitetun, on annettava yhdelle luonnollisista henkilöistä, jotka ovat tosiasiallisesti vastuussa yrityksen kuljetustoiminnasta.
3. Maanteiden liikenteenharjoittajille ennen ►M1 1 päivänä lokakuuta 1999 ◄ tuohon päivään asti voimassa olevien säännösten nojalla annettujen ammatillisten pätevyystodistusten on katsottava vastaavan tällä direktiivillä muutettujen säännösten mukaisesti annettuja todistuksia.
4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymisajankohtaa Tšekin tasavallassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu:
— maanteiden kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille maantieliikennelain N:o 111/1994 Sb., sellaisena kuin se on muutettuna lailla N:o 150/2000 Sb., nojalla 1 päivän heinäkuuta 2000 jälkeen;
— maanteiden kotimaisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille maantieliikennelain N:o 111/1994 Sb., sellaisena kuin se on muutettuna lailla N:o 150/2000 Sb., nojalla 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen.
5. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymispäivää Virossa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu:
— maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen tavaraliikenteen harjoittajille 7 päivänä kesäkuuta 2000 annetun maantieliikennelain (RT I 2000, 54, 346) nojalla 1 päivän lokakuuta 2000 jälkeen;
— maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen henkilöliikenteen harjoittajille 26 päivänä tammikuuta 2000 annetun joukkoliikennelain (RT I 2000, 10, 58) nojalla 1 päivän lokakuuta 2000 jälkeen.
6. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymispäivää Latviassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu:
— maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille maantieliikennelain ja ammatillisesta pätevyydestä kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille annettavien todistusten myöntämistä varten annettavasta tutkintakomiteasta 6 päivänä helmikuuta 2001 annetun liikenneministeriön asetuksen N:o 9 nojalla 1 päivän huhtikuuta 2001 jälkeen.
7. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymisajankohtaa Liettuassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu:
— maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen tavaraliikenteen sekä henkilöliikenteen harjoittajille tieliikenteen luvanvaraista toimintaa harjoittavien henkilöiden ammatillista pätevyyttä koskevista tutkinnoista 13 päivänä tammikuuta 2003 annetun liikenne- ja viestintäministeriön määräyksen N:o 3-20 nojalla 17 päivän tammikuuta 2003 jälkeen.
8. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymisajankohtaa Unkarissa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu:
— maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajille valtioneuvoston asetuksen N:o 89/1988 (XII.20) MT muuttamisesta annetun hallituksen asetuksen N:o 20/1991 (I.29) Korm. nojalla 1 päivän helmikuuta 1991 jälkeen;
— maanteiden kotimaisen tavaraliikenteen harjoittajille valtioneuvoston asetuksen N:o 89/1988 (XII.20) MT muuttamisesta annetun hallituksen asetuksen N:o 31/1995 (III.24.) Korm. nojalla 1 päivän huhtikuuta 1995 jälkeen;
— maanteiden tavaraliikenteen harjoittajille valtioneuvoston asetuksen N:o 89/1988 (XII.20.) MT muuttamisesta annetun hallituksen asetuksen N:o 68/2001 (IV.20.) Korm. nojalla 1 päivän toukokuuta 2001 jälkeen;
— maanteiden henkilöliikenteen harjoittajille liikenne- ja vesihuoltoministeriön asetuksen N:o 49/2001 (XII.22.) KöViM nojalla 1 päivän tammikuuta 2002 jälkeen.
9. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymisajankohtaa Puolassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille 6 päivänä syyskuuta 2001 annetun maantieliikennelain nojalla 30 päivän tammikuuta 2002 jälkeen.
10. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymisajankohtaa Slovakiassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille maantieliikennelain N:o 168/1996, sellaisena kuin se on muutettuna 19 päivänä elokuuta 2002, nojalla 1 päivän syyskuuta 2002 jälkeen.
11. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymispäivää Bulgariassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu:
— maanteiden kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille maanteiden kansainvälisestä henkilö- ja tavaraliikenteestä 31 päivänä lokakuuta 2002 annetun määräyksen N:o 11 (virallinen lehti N:o 108, 19.11.2002) nojalla 19 päivän marraskuuta 2002 jälkeen;
— maanteiden kotimaisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille julkisesta henkilö- ja tavaraliikenteestä Bulgarian alueella 3 päivänä marraskuuta 1999 annetun määräyksen N:o 33, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä lokakuuta 2002 (virallinen lehti N:o 108, 19.11.2002), nojalla 19 päivän marraskuuta 2002 jälkeen.
12. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, todistusten, jotka on annettu maanteiden liikenteenharjoittajille ennen liittymispäivää Romaniassa, katsotaan vastaavan tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettuja todistuksia ainoastaan, jos ne on annettu maanteiden kansainvälisen ja kotimaisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajille maantieliikenteen harjoittamista pysyvästi ja tosiasiallisesti koordinoivien henkilöiden nimeämisestä, koulutuksesta ja ammatillisista pätevyystodistuksista 21 päivänä joulukuuta 1999 annetun liikenneministerin määräyksen N:o 761 nojalla 28 päivän tammikuuta 2000 jälkeen.
10 a artikla
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä seuraamuksia sovelletaan. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.
10 b artikla
Jäsenvaltiot tunnustavat 1 päivä lokakuuta 1999 alkaen riittävänä todisteena ammatillisesta pätevyydestä liitteen I a mallin mukaiset todistukset, jotka toisen jäsenvaltion tähän tehtävään nimeämä viranomainen tai laitos on myöntänyt.
Asianomaiset jäsenvaltiot voivat myöntää 10 artiklan 4—12 kohdassa tarkoitetut ammatillista pätevyyttä koskevat todistukset uudelleen liitteessä I a esitetyn mallin mukaisina todistuksina.
OTSIKKO III
Muut toimenpiteet
11 artikla
Jäsenvaltioiden on nimettävä ne viranomaiset ja toimielimet, jotka ovat toimivaltaisia antamaan 8 artiklan 2 kohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.
12 artikla
Edellä 8 ja 11 artiklaa sovelletaan myös jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 ( 8 ) nojalla harjoittavat maanteiden liikennettä työntekijöinä.
13 artikla
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet komissiota kuultuaan liitteen II osassa B mainittuihin päivämääriin mennessä.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
14 artikla
Liitteen II osassa A mainitut direktiivit kumotaan, sen kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltion velvollisuuteen noudattaa kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista ja soveltamista koskevia määräaikoja liitteen II osan B mukaisesti.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
15 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
I. LUETTELO 3 ARTIKLAN 4 KOHDASSA TARKOITETUISTA AIHEPIIREISTÄ
Jäsenvaltioiden on otettava ammatillisen pätevyyden toteamisessa huomioon ainakin tässä luettelossa mainitut maanteiden tavaraliikennettä ja maanteiden henkilöliikennettä koskevat aihepiirit. Maanteiden liikenteenharjoittajiksi hakijoilta vaaditaan näistä aihepiireistä liikennettä harjoittavan yrityksen johtamisessa tarvittava tietojen taso ja käytännön valmiudet.
Jäljempänä ilmoitettu tietojen vähimmäistaso ei voi olla alle päätöksen 85/368/ETY ( 9 ) liitteessä tarkoitetun koulutustasojärjestelmän 3 tason eli tason, joka edellyttää oppivelvollisuuskoulua täydennettynä ammatillisella koulutuksella ja teknillisellä lisäkoulutuksella tai teknillisellä koulutuksella tai muulla keskiasteen koulutuksella.
A. Siviilioikeus
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti
1) tunnettava tärkeimmät maantieliikenteessä noudatettavat sopimukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet,
2) kyettävä neuvottelemaan oikeudellisesti päteviä kuljetussopimuksia, erityisesti kuljetusehtojen osalta,
Maanteiden tavaraliikenne
3) kyettävä arvioimaan asiakkaidensa esittämiä reklamaatioita, jotka koskevat tavaran katoamista tai vahingoittumista kuljetuksen aikana taikka toimituksen myöhästymistä, sekä reklamaatioista aiheutuvia sopimuksen mukaisia velvollisuuksia,
4) tunnettava tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdystä yleissopimuksesta (CMR) johtuvat säännöt ja velvollisuudet,
Maanteiden henkilöliikenne
5) kyettävä arvioimaan asiakkaidensa esittämiä reklamaatioita, jotka koskevat matkustajille tai heidän matkatavaroilleen kuljetuksen aikana sattuneessa onnettomuudessa aiheutuvia vahinkoja tai myöhästymisestä aiheutuvia vahinkoja, sekä reklamaatioista aiheutuvia sopimuksen mukaisia velvollisuuksia.
B. Kauppaoikeus
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti:
1) tunnettava liikenteen harjoittamisessa vaadittavat edellytykset ja muodollisuudet, liikenteenharjoittajien yleiset velvollisuudet (rekisteröityminen, kirjanpito jne.) sekä konkurssin seuraukset,
2) ja hänellä on oltava asiaankuuluvat tiedot yhtiömuodoista sekä niiden perustamista ja toimintaa koskevista säännöistä.
C. Sosiaalioikeus
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti:
1) tunnettava maantieliikenteen alalla toimivien eri työmarkkinainstituutioiden tehtävät ja toiminta (ammattiliitot, työpaikkaneuvostot, luottamushenkilöt, työsuojelutarkastajat jne.),
2) tunnettava työnantajan sosiaaliturvavelvoitteet,
3) tunnettava maantiekuljetusyrityksissä työskentelevien eri työntekijäryhmien työsopimuksiin sovellettavat säännöt (työsopimusmuodot, osapuolien velvollisuudet, työoloja ja työaikaa koskevat säännöt, palkalliset lomat, palkkaus ja muut rahalliset korvaukset, sopimuksen purkaminen jne.),
4) tunnettava asetuksen (ETY) N:o 3820/85 ( 10 ) ja asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ( 11 ) säännökset sekä näiden asetusten soveltaminen käytännössä.
D. Vero-oikeus
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on tunnettava erityisesti seuraavia veroja koskevat säännöt:
1) liikennepalvelujen alv,
2) moottoriajoneuvovero,
3) tiettyjä maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja koskeva vero sekä tiettyjä infrastruktuureita koskevat käyttömaksut,
4) tulovero.
E. Yrityksen kaupallinen ja taloudellinen johtaminen
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti:
1) tunnettava sekkejä, vekseleitä, omia vekseleitä, luottokortteja ja muita maksuvälineitä koskeva lainsäädäntö ja käytäntö,
2) tunnettava luottolajit (pankkilainat, remburssit, takausvakuudet, kiinnitykset, leasing-toiminta, vuokraus, factoring jne.) sekä niistä aiheutuvat kulut ja velvoitteet,
3) tiedettävä, mikä tase on, miten se laaditaan ja miten sitä tulkitaan,
4) pystyttävä lukemaan ja tulkitsemaan tuloslaskelmaa,
5) pystyttävä arvioimaan yrityksen rahoitusasemaa ja kannattavuutta, erityisesti taloudellisten tunnuslukujen perusteella,
6) pystyttävä laatimaan talousarvio,
7) tunnettava yrityksen kustannustekijät (kiinteät kustannukset, muuttuvat kustannukset, liikepääoma. poistot jne.) ja pystyttävä laskemaan kustannukset ajoneuvoa, kilometriä, matkaa tai tonnia kohti,
8) pystyttävä esittämään organisaatiokaavio yrityksen henkilökunnasta ja laatimaan työsuunnitelmia jne.,
9) tunnettava markkinoinnin, kuljetuspalvelujen myynninedistämisen, asiakasrekisterin pitämisen, mainonnan, PR-työn yms. periaatteet,
10) tunnettava maantieliikenteen vakuutuslajit (vastuuvakuutukset, tapaturma- ja henkivakuutukset, vahinkovakuutukset, matkatavaravakuutukset) sekä niihin liittyvät takeet ja velvollisuudet,
11) tunnettava maantiekuljetusalan telemaattiset sovellukset,
Maanteiden tavaraliikenne
12) pystyttävä soveltamaan maanteiden tavarakuljetuspalveluja koskevia sääntöjä ja tunnettava Incoterms-toimituslausekkeiden merkitys ja vaikutukset,
13) tunnettava kuljetusalan tukipalvelut, niiden asema, tehtävät ja niitä mahdollisesti koskevat säännöt
Maanteiden henkilöliikenne
14) pystyttävä soveltamaan julkisen ja yksityisen matkustajaliikenteen hinnastoja ja hinnoittelua koskevia sääntöjä,
15) pystyttävä soveltamaan maanteiden henkilöliikennepalveluiden laskutusta koskevia sääntöjä.
F. Markkinoille pääsy
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti:
1) tunnettava säännöt, jotka koskevat toisen lukuun harjoitettavaa maantieliikennettä, alihankintaa ja hyötyajoneuvojen vuokrausta, sekä varsinkin säännöt, jotka koskevat ammatin harjoittamisen virallista järjestelyä, ammattiin pääsyä, yhteisön sisäisten ja yhteisön ulkopuolella harjoitettavien maantieliikenteen lupia, valvontaa ja seuraamuksia,
2) tunnettava maantieliikennettä harjoittavan yrityksen perustamista koskevat säännöt,
3) tunnettava asiakirjat, joita maantieliikenteen harjoittamisessa vaaditaan, ja pystyttävä ottamaan käyttöön valvontamenettelyjä, joilla varmistetaan, että jokaista kuljetustapahtumaa ja erityisesti ajoneuvoa, kuljettajaa, lastia tai matkatavaraa koskevia asiakirjoja säilytetään sekä ajoneuvossa että yrityksen toimitiloissa,
Maanteiden tavaraliikenne
4) tunnettava maanteiden tavaraliikenteen markkinajärjestelyä, rahdin käsittelyä ja logistiikkaa koskevat säännöt,
5) tunnettava rajanylitysmuodollisuudet, T-asiakirjojen ja TIR-carnet'iden merkitys ja tarkoitus sekä niiden käytöstä aiheutvat velvollisuudet ja vastuukysymykset,
Maanteiden henkilöliikenne
6) tunnettava maanteiden henkilöliikenteen markkinajärjestelyä koskevat säännöt,
7) tunnettava liikennepalveluiden tarjoamista koskevat säännöt ja pystyttävä laatimaan liikennesuunnitelmia.
G. Tekniset standardit ja toiminnan tekniset näkökohdat
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti:
1) tunnettava ajoneuvojen painoja ja mittoja koskevat säännöt jäsenvaltioissa sekä näistä säännöistä poikkeavia erityiskuljetuksia koskevat menettelyt,
2) pystyttävä valitsemaan ajoneuvot ja niiden osat (alusta, moottori, voimansiirtolaitteet, jarrujärjestelmät jne.) yrityksen tarpeiden mukaan,
3) tunnettava ajoneuvojensa tyyppihyväksyntää, rekisteröintiä ja katsastusta koskevat muodollisuudet,
4) osattava ottaa huomioon toimenpiteet, joita tarvitaan moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi ja melun välttämiseksi,
5) pystyttävä laatimaan huoltosuunnitelmia ajoneuvoille ja niiden varusteille,
Maanteiden tavaraliikenne
6) tunnettava erilaiset lastin käsittely- ja kuormauslaitteet (perälaudat, kontit, kuormalavat jne.) ja pystyttävä ottamaan käyttöön tavaroiden kuormaus- ja purkumenetelmiä ja antamaan niitä koskevia ohjeita (lastin jakaminen, pinoaminen, ahtaaminen, kiilaaminen jne.),
7) tunnettava yhdistetyt kuljetustekniikat, kuten piggy-back- ja ro-ro-kuljetukset,
8) pystyttävä ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla noudatetaan vaarallisten aineiden ja jätteiden kuljetuksia koskevia sääntöjä, jotka sisältyvät erityisesti direktiiviin 94/55/EY ( 12 ) direktiiviin 96/35/EY ( 13 ) ja asetukseen (ETY) N:o 259/93 ( 14 ),
9) pystyttävä noudattamaan pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetusta koskevia sääntöjä, erityisesti helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevan sopimuksen (ATP) määräyksiä,
10) pystyttävä noudattamaan elävien eläinten kuljetuksia koskevia sääntöjä.
H. Liikenneturvallisuus
Maanteiden tavara- ja henkilöliikenne
Hakijan on erityisesti:
1) tunnettava kuljettajilta vaadittava pätevyys (ajokortti, lääkärintodistukset, kelpoisuustodistukset jne.),
2) pystyttävä varmistamaan, että kuljettajat noudattavat eri jäsenvaltioissa voimassa olevia sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia (nopeusrajoitukset, etuajo-oikeus, pysähtyminen ja pysäköiminen, valomerkkien käyttö, liikennemerkit jne.),
3) pystyttävä laatimaan kuljettajille ohjeita ajoneuvojen, niiden varusteiden ja lastin kuntoa koskevien vaatimusten noudattamisesta sekä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä,
4) pystyttävä ottamaan käyttöön onnettomuustilanteissa noudatettavia menetelmiä sekä asianmukaisia menetelmiä onnettomuuksien tai vakavien liikennerikkomusten välttämiseksi,
Maanteiden henkilöliikenne
5) omattavat perustiedot jäsenvaltioiden tieverkostosta.
II. KOKEEN RAKENNE
1. Jäsenvaltiot järjestävät pakollisen kirjallisen kokeen, jonka lisäksi ne voivat järjestää suullisen kokeen varmistaakseen, että hakijoina olevilla maanteiden liikenteenharjoittajilla on I osassa vaadittu tietojen taso kyseisessä liitteessä mainituissa aihepiireissä ja erityisesti kyky käyttää vastaavia välineitä ja tekniikoita sekä täyttää säädetyt täytäntöönpanoon ja yhteensovittamiseen liittyvät tehtävät.
a) Pakollinen kirjallinen koe koostuu kahdesta osasta:
— kirjalliset kysymykset joko monivalintakysymysten (sisältäen neljä vaihtoehtoa) tai suoraa vastausta edellyttävien kysymysten muodossa tai näiden kahden järjestelmän yhdistelmä,
— kirjalliset harjoitukset/tapaustutkimukset.
Kummankin osan vähimmäiskesto on kaksi tuntia.
b) Jos suullinen koe järjestetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että kokeeseen osallistumisen edellytyksenä on kirjallisen kokeen läpäiseminen.
2. Jos jäsenvaltiot järjestävät myös suullisen kokeen, niiden on säädettävä jokaisen kolmen kokeen osalta pisteytyksestä, joka on vähintään 25 prosenttia ja enintään 40 prosenttia yhteispisteistä.
Jos jäsenvaltiot järjestävät vain yhden kirjallisen kokeen, niiden on säädettävä kummankin kokeen osalta pisteytyksestä, joka on vähintään 40 prosenttia ja enintään 60 prosenttia yhteispisteistä.
3. Koko kokeen osalta hakijoiden on saatava vähintään 60 prosenttia yhteispisteistä ja yksittäisestä kokeesta saatujen pisteiden on oltava vähintään 50 prosenttia kyseisen kokeen kokonaispistemäärästä. Jäsenvaltio voi alentaa rajaa 50 prosentista 40 prosenttiin ainoastaan yhden kokeen osalta.
LIITE I a
EUROOPAN YHTEISÖ
LIITE II
OSA A
KUMOTUT DIREKTIIVIT
(joita tarkoitetaan 14 artiklassa)
— direktiivi 74/561/ETY
— direktiivi 74/562/ETY
— direktiivi 77/796/ETY
ja niiden muutokset järjestyksessä:
— direktiivi 80/1178/ETY
— direktiivi 80/1179/ETY
— direktiivi 80/1180/ETY
— direktiivi 85/578/ETY
— direktiivi 85/579/ETY
— direktiivi 89/438/ETY
— asetus (ETY) N:o 3572/90: ainoastaan 1 ja 2 artikla
OSA B
|
Direktiivi |
Kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista tai soveltamista koskevat määräajat |
|
74/561/ETY (EYVL N:o L 308, 19.11.1974, s. 18) |
1 päivä tammikuuta 1977 (täytäntöönpano) 1 päivä tammikuuta 1978 |
|
80/1178/ETY (EYVL N:o L 350, 23.12.1980, s. 41) |
1 päivä tammikuuta 1 981 |
|
85/578/ETY (EYVL N:o L 372, 31.12.1985, s. 34) |
1 päivä tammikuuta 1 986 |
|
89/438/ETY (EYVL N:o L 212, 22.7.1989, s. 101) |
1 päivä tammikuuta 1 990 |
|
74/562/ETY (EYVL N:o L 308, 19.11.1974, s. 23) |
1 päivä tammikuuta 1977 (täytäntöönpano) 1 päivä tammikuuta 1978 |
|
80/1179/ETY (EYVL N:o L 350, 23.12.1980, s. 42) |
1 päivä tammikuuta 1 981 |
|
85/579/ETY (EYVL N:o L 372, 31.12.1985, s. 35) |
1 päivä tammikuuta 1 986 |
|
89/438/ETY (EYVL N:o L 212, 22.7.1989, s. 101) |
1 päivä tammikuuta 1 990 |
|
77/796/ETY (EYVL N:o L 334, 24.12.1977, s. 37) |
1 päivä tammikuuta 1 979 |
|
80/1180/ETY (EYVL N:o L 350, 23.12.1980, s. 43) |
1 päivä tammikuuta 1 981 |
|
89/438/ETY (EYVL N:o L 212, 22.7.1989, s. 101) |
1 päivä tammikuuta 1 990 |
LIITE III
VASTAAVUUSTAULUKKO
|
Direktiivi 74/561/ETY |
Direktiivi 74/562/ETY |
Direktiivi 89/438/ETY |
Direktiivi 77/796/ETY |
Tämä direktiivi |
|
1 artikla 1 kohta |
1 artikla 1 kohta |
1 artikla 1 kohta |
||
|
1 artikla 2 kohta ensimmäinen luetelmakohta |
— |
1 artikla 2 kohta ensimmäinen luetelmakohta |
||
|
— |
1 artikla 2 kohta ensimmäinen alakohta |
1 artikla 2 kohta toinen luetelmakohta |
||
|
1 artikla 2 kohta toinen luetelmakohta |
1 artikla 2 kohta toinen alakohta |
1 artikla 2 kohta kolmas luetelmakohta |
||
|
2 artikla 1 ja 2 kohta |
— |
2 artikla 1 ja 2 kohta |
||
|
— |
1 artikla 3 kohta |
2 artikla 3 kohta |
||
|
3 artikla |
2 artikla |
3 artikla |
||
|
4 artikla |
3 artikla |
4 artikla |
||
|
5 artikla |
4 artikla |
5 artikla |
||
|
6 artikla |
5 artikla |
6 artikla |
||
|
6 a artikla |
5 a artikla |
7 artikla |
||
|
7 artikla |
6 artikla |
— |
||
|
1 artikla 1 kohta |
8 artikla 1 kohta |
|||
|
3 artikla |
8 artikla 2 kohta |
|||
|
4 artikla |
9 artikla |
|||
|
5 artikla 1 kohta |
10 artikla 1 kohta |
|||
|
5 artikla 2 kohta |
10 artikla 2 kohta |
|||
|
— |
— |
4 artikla |
10 artikla 3 kohta |
|
|
6 artikla |
11 artikla |
|||
|
1 artikla 2 kohta |
12 artikla |
|||
|
— |
— |
5 artikla |
13 artikla |
|
|
— |
— |
14 artikla |
||
|
8 artikla |
7 artikla |
15 artikla |
||
|
Liite A kohta 1 kohta |
Liite A kohta 1 kohta |
Liite I A kohta |
||
|
Liite A kohta 2, 3, 4, 5 ja 5 kohta |
— |
Liite I A kohta 1 a, b, c ja d kohta |
||
|
— |
Liite A kohta 2, 3, 4 ja 5 kohta |
Liite I A kohta 2 a, b, c ja d kohta |
||
|
Liite B kohta |
Liite B kohta |
Liite I B kohta |
||
|
— |
— |
— |
— |
Liite II A osa |
|
— |
— |
— |
— |
Liite II B osa |
|
— |
— |
— |
— |
Liite III |
( 1 ) EYVL N:o C 286, 14.11.1990, s. 4, ja tarkistus toimitettu 16 päivänä joulukuuta 1993.
( 2 ) EYVL N:o C 339, 31.12.1991, s. 5 ja EYVL N:o C 295, 22.10.1994, s. 30.
( 3 ) Euroopan parlamentin lausunto annettu 13 päivänä joulukuuta 1991 (EYVL N:o C 13, 20.1.1992, s. 433) ja 20 päivänä huhtikuuta 1994 (EYVL N:o C 128, 9.5.1994, s. 136), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 8 päivänä joulukuuta 1995 (EYVL N:o C 356, 30.12.1995) ja Euroopan parlamentin päätös tehty 28 päivänä maaliskuuta 1996 (sitä ei ole vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
( 4 ) EYVL N:o L 308, 19.11.1974, s. 18, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3572/90 (EYVL N:o L 353, 17.12.1990, s. 12).
( 5 ) EYVL N:o L 308, 19.11.1974, s. 23, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3572/90 (EYVL N:o L 353, 17.12.1990, s. 12).
( 6 ) EYVL N:o L 334, 24.12.1977, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 89/438/ETY (EYVL N:o L 212, 22.7.1989, s. 101). Oikaisu EYVL:ssä N:o L 298, 17.10.1989, s. 31.
( 7 ) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 36/62.
( 8 ) EYVL N:o L 257, 19.10.1968, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2434/92 (EYVL N:o L 245, 26.8.1992, s. 1).
( 9 ) Neuvoston päätös 85/368/ETY, tehty 16 päivänä heinäkuuta 1985 Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuudesta (EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56).
( 10 ) Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3820/85 (EYVL L 370, 31.12.1985, s. 1).
( 11 ) Tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3821/85 (EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1056/97 (EYVL L 154, 12.6.1997, s. 21).
( 12 ) vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/55/EY (EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 96/86/EY (EYVL L 335, 24.12.1996, s. 43).
( 13 ) vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajan nimeämisestä ja ammatillisesta pätevyydestä 3 päivänä kesäkuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/35/EY (EYVL L 145, 19.6.1996, s. 10).
( 14 ) Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 259/93 (EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 120/97 (EYVL L 22, 24.1.1997, s. 14).