Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 2.3.2011 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-19/07, Systran ja Systran Luxembourg v. komissio, 16.12.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-103/11 P)

2011/C 145/18

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. van Rijn, E. Montaguti ja J. Samnadda, avustajinaan asianajajat A. Berenboom ja M. Isgour)

Muu osapuoli: Systran SA ja Systran Luxembourg SA

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa valituksensa tueksi kahdeksaan perusteeseen. Se väittää, että tuomiossa on joukko sellaisia virheitä, jotka oikeuttavat sen kumoamisen. Sen esittämät väitteet liittyvät siihen, oliko unionin yleisellä tuomioistuimella toimivalta tutkia asia, oliko se noudattanut menettelysääntöjä ja oliko se noudattanut niitä kolmea edellytystä, joiden on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täytyttävä samanaikaisesti, jotta yhteisön voisi olla sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa syntyä, eli virheen ja vahingon on oltava olemassa sekä virheen ja vahingon on oltava syy-yhteydessä toisiinsa.

Komissio väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen asian sopimussuhteen ulkopuolisen luonteen suhteen ja kun se näin ollen on katsonut olevansa toimivaltainen käsittelemään asian.

Toisessa valitusperusteessaan se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut komission puolustautumisoikeuksia eikä ole noudattanut todistelua koskevia sääntöjä.

Kolmannessa valitusperusteessaan se väittää, että tekijänoikeutta koskevia sääntöjä on sovellettu väärin siltä osin kuin kysymys on siitä, kuka on tämän oikeuden haltija.

Neljännessä valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt selvän oikeudellisen virheen, kun se on arvioinut yhtäältä patentinloukkausta ja toisaalta Systranin tieto-taitoa.

Sen väittää viidennessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että komission väitetty virhe muodostaa oikeussääntöjen riittävän ilmeisen rikkomisen, ja että tällä menettelyllä on loukattu Euroopan unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevia periaatteita.

Valittaja väittää kuudennessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan direktiivin 91/250/ETY 5 artiklassa säädettyä poikkeusta ja ettei se ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan saman direktiivin 6 artiklan osalta.

Seitsemännessä valitusperusteessaan komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta yhtäältä siitä, että se on esittänyt selvästi paikkansa pitämättömiä toteamuksia tosiseikoista ja että se on vääristellyt todisteita ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, ja toisaalta siitä, että se ei ole noudattanut velvollisuuttaan perustella syy-yhteyden olemassaolo.

Kahdeksannessa valitusperusteessaan se väittää lopuksi, että myöntäessään Systranille 12 001 000 euron suuruisen vahingonkorvauksen unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt selvästi paikkansa pitämättömiä toteamuksia, vääristellyt todisteita ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, ja että unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut velvollisuuttaan esittää vahingon määrän laskentaperusteet.