Kanne 7.2.2007 — LIPOR v. komissio

(Asia T-26/07)

(2007/C 82/89)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: LIPOR — Serviço Intermunicipalizado de Gestão do Grande Porto (Gondomar, Portugali) (edustajat: asianajajat P.Pinheiro, M. Gorjão-Henriques ja F. Quintela)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi oikeudellisiin virheisiin, ilmeisiin arviointivirheisiin, riittämättömään ja virheelliseen perusteluun ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Kantaja väittää Hidroprojecton kanssa vuonna 1989 tekemänsä sopimuksen osalta, että komissio on tehnyt arviointivirheen tämän sopimuksen D osan arvioinnissa.

Kantaja väittää samojen sopimuspuolten vuonna 1997 tekemien sopimusten osalta, että komissio on tehnyt virheellisen arvioinnin, koska se ei ole ymmärtänyt, että näillä osittain konkretisoitiin vuoden 1989 sopimus ja osittain sitä laajennettiin, koska se oli hankkeen kehittymiselle välttämätöntä. Lisäksi kantaja moittii komissiota siitä, että se on lähtenyt siitä, että kyseiset sopimukset olisi pitänyt saattaa tarjouskilpailumenettelyn alaisiksi. Kantajan mielestä näihin sopimuksiin pätee direktiivin 92/50 11 artiklan mukainen poikkeus, vaikka niitä tarkasteltaisiinkin vuoden 1989 sopimukseen nähden itsenäisinä ja vaikka lähdettäisiinkin siitä, että ne ylittäisivät direktiivin 92/50 mukaisen kynnysarvon, josta lähtien sopimus on tarjouskilpailumenettelyn kohteena.

Kantaja toteaa myös samojen sopimuspuolten 28.3. ja 28.4.1995 tekemistä sopimuksista, että komissio on tehnyt arviointivirheen, kun se on pitänyt niitä yhtenä ainoana sopimuksena ja vuoden 1989 sopimuksen laajentamisena ja lähtenyt siitä että tarjouskilpailumenettelyn olisi pitänyt edeltää sopimuksen tekoa. Tosiasiassa kyseessä on kaksi sopimusta, jotka on tehty eri aikoina, eikä toinen niistä saavuttanut kynnysarvoa, josta lähtien se olisi pitänyt saattaa tarjouskilpailumenettelyn kohteeksi. Joka tapauksessa molemmat niistä on Portugalin lainsäädännön mukaan tehty aikana, jolloin direktiiviä 92/50 ei vielä oltu saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

Lopuksi kantaja myöntää IDADin kanssa vuonan 1999 tekemistään sopimuksista, että komissio oli saanut tarkastella niitä yhdessä määrittääkseen niiden arvot ja sen, sovelletaanko niihin mahdollisesti julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, mutta se selittää syyt, joiden vuoksi on tehty erilliset sopimukset ja väittää, että IDAD on julkinen laitos ja siten direktiivissä 92/50 tarkoitettu hankintaviranomainen. Komission olisi pitänyt ottaa tämä huomioon eikä se olisi saanut määrätä 100 prosentin suuruisesta rahoituksellisesta oikaisusta. Tämä oikaisu on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa.