1.10.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 243/8

a)

Kun otetaan huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364) 6 artiklan 3 kohdan säännökset, voivatko yksityiset vedota kyseiseen asetukseen riitauttaakseen Kreikan lainsäätäjän ennen 1.1.2004 antamien säännösten pätevyyden?

b)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko asetuksen (ETY) N:o 3577/92 1, 2 ja 4 artiklassa sellaisten kansallisten säännösten antaminen, joiden mukaan laivanvarustajat voivat tarjota meriliikenteen kabotaasipalveluja ainoastaan tietyillä reiteillä, jotka toimivaltainen kansallinen viranomainen määrittää vuosittain, ja sillä edellytyksellä, että ne ovat saaneet hallinnollisen ennakkoluvan, joka myönnetään lupajärjestelmässä, jolla on seuraavat ominaispiirteet: i) järjestelmä koskee poikkeuksetta kaikkia saarille kulkevia reittejä; ii) kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä hakemuksen aluksen osoittamiseksi säännölliseen liikenteeseen siten, että ne tekevät harkintavaltaansa käyttäen ja ilman ennakkoon määriteltyjä arviointiperusteita yksipuolisia muutoksia hakemuksen sisältöön liikenteen tiheyden, keskeytymisaikojen ja maksujen osalta?

c)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 49 artiklassa tarkoitetun palvelujen vapaan liikkuvuuden lainvastaisena rajoituksena pidettävä kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään, että laivanvarustajan, jolle viranomaiset ovat myöntäneet luvan aluksen osoittamiseksi määrätylle reitille (hyväksymällä tätä varten esitetyn hakemuksen sellaisenaan tai muutettuaan hakemusta eräiltä osin laivanvarustajan suostumuksella), on lähtökohtaisesti liikennöitävä kyseisellä reitillä keskeytyksettä koko vuosittaisen liikennöintijakson ajan ja esitettävä kyseisen velvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi ennen liikennöinnin aloittamista vakuus, joka voidaan kokonaan tai osittain realisoida, mikäli kyseessä olevaa velvollisuutta ei noudateta tai sitä ei noudateta tarkasti?

d)

Onko matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 17 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY (EYVL L 144) 5 artiklan 2 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan a, b, c, f ja g alakohdan säännösten — sellaisena kuin niitä sovellettiin esillä olevan asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana, eli ennen 14.4.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/24/EY (EUVL L 123) niihin tehtyjä muutoksia — kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään ehdottomasti tietyn iän saavuttaneiden alusten käyttö kotimaanliikenteessä?