52001PC0181

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista

(Komission esittämä)

PERUSTELUT

1. TURVAPAIKANHAKIJOIDEN VASTAANOTTOA JÄSENVALTIOISSA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET: SEURAAVA ASKEL KOHTI YHTEISTÄ EUROOPPALAISTA TURVAPAIKKAJÄRJESTELMÄÄ

Lokakuussa 1999 kokoontunut Tampereen Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään tulisi lyhyellä aikavälillä sisältyä selkeä ja toimiva tapa määritellä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, oikeudenmukaista ja tehokasta turvapaikkamenettelyä koskevat yhteiset normit, turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset sekä pakolaisaseman tunnustamista ja sisältöä koskevien sääntöjen lähentäminen. Järjestelmää on myös täydennettävä toissijaista suojelua koskevilla toimenpiteillä, joiden avulla tällaisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille voidaan myöntää asianmukainen asema. Lisäksi päätelmissä todetaan, että pidemmällä aikavälillä yhteisön säännöillä olisi luotava yhteinen turvapaikkamenettely ja turvapaikan saaneille yhtenäinen asema koko unionissa. Tampereen Eurooppa-neuvosto myös kehotti neuvostoa tehostamaan toimiaan, jotta päästäisiin sopimukseen kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden tilapäisestä suojelusta jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun perusteella.

Neuvosto hyväksyi 28 päivänä syyskuuta 2000 päätöksen (2000/596/EY) Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta. Kyseessä on yhteisvastuuseen perustuva toimenpide, jonka avulla pyritään jakamaan tasapuolisemmin rasituksia, joita jäsenvaltioille aiheutuu pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta ja heidän ylläpidostaan.

Joulukuun 11 päivänä 2000 neuvosto hyväksyi asetuksen (2725/2000/EY) Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi; Dublinin yleissopimuksen avulla määritetään jäsenvaltio, joka on vastuussa johonkin Euroopan unionin jäsenvaltioon tehdyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Edellä mainittujen, neuvoston jo hyväksymien säädösehdotusten lisäksi komissio on esittänyt seuraavat asiakirjat:

* 24 päivänä toukokuuta 2000 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi tilanteissa, joissa jäsenvaltioiden alueelle tulee suuri määrä siirtymään joutuneita henkilöitä, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakamisen edistämiseksi,

* 20 päivänä syyskuuta 2000 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista,

* 22 päivänä marraskuuta 2000 tiedonannon yhteisistä turvapaikkamenettelyistä ja turvapaikan saaneille yhtenäisestä asemasta koko unionissa.

Nyt vuoden 2001 alkupuolella komissio esittää ehdotuksen neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista, kuten ilmoitettiin neuvoston 27 päivänä maaliskuuta 2000 hyväksymässä tulostaulussa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan unionissa.

Ehdotuksen laadinnassa on käytetty apuna erinäisiä valmistelutoimia ja tausta-aineistoja.

Marraskuun 2000 alussa valmistui komission tilaama selvitys, jossa käsitellään EU:n jäsenvaltioiden nykyistä oikeudellista kehystä ja hallintokäytäntöjä, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden, siirtymään joutuneiden henkilöiden ja muiden kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden vastaanotto-olosuhteita.

Kesäkuussa 2000 Ranskan valtuuskunta esitti turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevan keskusteluasiakirjan, jota koskevat päätelmät hyväksyttiin joulukuussa kokoontuneen oikeus- ja sisäasiain neuvoston yhteydessä.

Heinäkuun lopulla 2000 Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu julkaisi samasta aiheesta merkittävän selvityksen.

Joulukuussa 2000 komissio katsoi ajankohtaiseksi aloittaa jäsenvaltioiden kahdenkeskiset kuulemiset käyttäen pohjana keskusteluasiakirjaa tulevasta yhteisön välineestä, joka koskee turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita Euroopan unionissa. Jäsenvaltioiden lisäksi komissio kuuli erikseen YK:n pakolaisasiain päävaltuutettua ja tärkeimpiä alalla toimivia valtiosta riippumattomia järjestöjä.

Tämä ehdotus on laadittu neuvoston joulukuisten päätelmien, vastaanotto-olosuhteita koskevan selvityksen ja komission keskusteluasiakirjaan annettujen kirjallisten ja suullisten kommenttien pohjalta. Huomioon on otettu myös YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun julkaisema selvitys, Tanskan pakolaisneuvoston neljäs raportti turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta Länsi-Euroopan maissa sekä tähän mennessä laaditut ei-velvoittavat tekstit (lähinnä neuvoston vuonna 1997 antama päätöslauselma ilman huoltajaa tulevista kolmansien maiden alaikäisistä kansalaisista). Lisäksi on otettu huomioon luonnos turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevaksi yhteiseksi toiminnaksi, jonka Espanja esitti puheenjohtajakaudellaan vuonna 1995 mutta jota ei koskaan hyväksytty.

2. EHDOTUKSEN TAVOITTEET

Komission direktiiviehdotuksella on seuraavat tavoitteet:

1. panna täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan b alakohdan määräykset, Wienin toimintasuunnitelman 36(b)(V) kohta, Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 14 kohta sekä neuvostolle ja parlamentille maaliskuussa 2000 esitetyssä tulostaulussa oikeudenmukaista ja tehokasta turvapaikkamenettelyä koskevan kohdan toisessa osassa esitetyt määräykset,

2. laatia turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita Euroopan unionissa koskevat vähimmäisvaatimukset siten, että ne takaavat heille normaalioloissa kohtuullisen elintason,

3. selvittää, millaisia vastaanotto-olosuhteita erityyppisissä turvapaikkamenettelyissä tai niiden eri vaiheissa on tarjolla turvapaikanhakijoille sekä ryhmille, joilla on erityisiä tarpeita, mm. alaikäisille, sekä tutkia, millaisissa tapauksissa tietyn henkilön oikeutta vastaanotto-olosuhteisiin on rajoitettava tai milloin ne on evättävä häneltä kokonaan, sekä miten tätä koskevia päätöksiä on tarkistettava,

4. selvittää mahdollisuuksia tehostaa kansallisia vastaanottojärjestelyjä,

5. rajoittaa turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen pelkästään vastaanotto-olosuhteisiin sovellettavien sääntöjen erojen vuoksi,

6. varmistaa, että turvapaikanhakijat saavat kaikissa jäsenvaltioissa tasavertaiset elinolosuhteet, koska heillä ei Dublinin yleissopimuksen mukaan ole oikeutta valita jäsenvaltiota, joka tutkii heidän hakemuksensa.

3. YLEISKATSAUS EHDOTUKSESSA ESITETTYIHIN NORMEIHIN

Tämän ehdotuksen säännökset voidaan jakaa viiteen pääryhmään:

(a) Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ehdotuksen yleiset säännökset, joissa määritellään sen tavoitteet ja soveltamisala sekä sisällön ymmärtämisen kannalta keskeiset käsitteet.

(b) Toiseen ryhmään kuuluvat säännökset koskevat niitä vastaanottoon liittyviä edellytyksiä, joiden tulisi periaatteessa kuulua kaikentyyppisiin turvapaikkamenettelyihin ja niiden eri vaiheisiin (tiedottaminen, asiakirjat, liikkumisvapaus, majoitus, ruoka, vaatetus, päiväraha, perheen yhtenäisyys, terveydenhoito, alaikäisten lasten koulutus). Säännökset perustuvat näkemykseen, ettei keneltäkään tulisi evätä normaaleja elinoloja liian pitkään; jäsenvaltioiden ei yleensäkään pitäisi evätä turvapaikanhakijoilta tiettyjä vastaanotto-olosuhteita (pääsy työmarkkinoille ja ammatilliseen koulutukseen) silloin kun nämä eivät itse ole vastuussa menettelyn kestosta ja kun se on heidän kohdallaan kestänyt jo pitkään.

(c) Kolmanteen ryhmään kuuluvat säännökset koskevat eräitä vastaanotto-olosuhteita (aineelliset vastaanottoedellytykset ja terveydenhoito) koskevia vaatimuksia (tai vähimmäisnormeja), joita jäsenvaltioiden on noudatettava. Ehdotuksen lähestymistapa on varsin joustava, niin että kullekin jäsenvaltiolle jää riittävästi liikkumavaraa näiden vähimmäisnormien toteuttamisessa. Peruslähtökohtana on, että turvapaikanhakijoiden elinolojen tulisi aina olla kohtuulliset, mutta että niitä tulisi parantaa, jos hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi eikä se ole ilmeisen perusteeton tai jos noudatettava menettely on liian pitkä. Kun turvapaikanhakijat kuuluvat ryhmään, jolla on erityisiä tarpeita, tai kun heidät on otettu säilöön, vastaanotto-olosuhteita on mukautettava heidän erityistarpeidensa mukaan.

(d) Neljänteen ryhmään kuuluvat säännökset koskevat joidenkin tai kaikkien vastaanottoon liittyvien edellytysten epäämistä sekä mahdollisuutta tarkistaa tätä koskevaa päätöstä tuomioistuimessa. Näiden sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, ettei vastaanottojärjestelyjä käytetä väärin. Koska edellytysten supistaminen tai niiden epääminen kokonaan voi kuitenkin vaikuttaa hakijoiden elintasoon ja heidän kykyynsä vedota tehokkaasti menettelyllisiin takeisiin, on erittäin tärkeää, että tällaisia päätöksiä voidaan tarkistaa.

(e) Ehdotuksen lopussa on useita säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että se pannaan täytäntöön kokonaisuudessaan ja että kansallisia vastaanottojärjestelyjä kehitetään. Jotta tulevan direktiivin lopulliset tavoitteet toteutuisivat, niiden saavuttamiseksi luotuja säädöksiä on tarkasteltava uudelleen, tarkistettava ja mukautettava, jotta voidaan varmistaa, että ne tuottavat haluttuja tuloksia. Tällaisia toimia on toteutettava eri tasoilla. Kansallisella tasolla on ohjattava, valvottava ja seurattava järjestelyjä sekä mahdollisuuksien mukaan kehitettävä niitä ja korjattava havaittuja puutteita. On myös tärkeää nimetä kansallinen yhteysviranomainen ja toteuttaa tarvittavat toimet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä keskenään suoraa yhteistyötä ja vaihtaa tietoja. Yhteisön tasolla on tärkeää arvioida, onko direktiivin tavoitteet saavutettu vai onko toimia kehitettävä edelleen. Nämä tarpeet voitaneen täyttää ehdotuksessa esitetyn arviointijärjestelmän avulla. Jos ajatellaan suuren yleisön käsitystä turvapaikanhakijoista, on selvää, että turvapaikka-asioita koskevat poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset vaikuttavat yleisellä ja erityisesti paikallisyhteisöjen tasolla olennaisella tavalla turvapaikanhakijoiden elämänlaatuun. Direktiivissä ei aseteta jäsenvaltioille tällä alalla yksityiskohtaisia velvoitteita, vaan ainoastaan yleiset tavoitteet (edistää paikallisyhteisöjen ja niiden alueella sijaitsevien vastaanotto- ja pakolaiskeskusten suhteiden säilymistä ongelmattomina).

Komissio aikoo perustaa yhteyskomitean. Yhteyskomitea edistää direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamista, sillä sitä voidaan kuulla säännöllisesti kaikissa soveltamiseen liittyvissä käytännön ongelmissa. Komitean avulla voidaan välttää päällekkäiset toimet yhteisten normien laadinnassa. Lisäksi komitea helpottaa jäsenvaltioiden välistä neuvonpitoa kansallisella tasolla säädettävistä normeista, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita. Tämä edistäisi merkittävästi Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä lokakuussa 1999 esitetyn yhteisen turvapaikkamenettelyn luomista. Lisäksi komitea voisi tarvittaessa antaa komissiolle neuvoja tähän direktiiviin tarvittavista täydennyksistä tai muutoksista tai yleensä korjauksista.

4. OIKEUSPERUSTAN VALINTA

Oikeusperustan valinnassa otetaan huomioon muutokset, joita 1 päivänä toukokuuta 1999 voimaan tullut Amsterdamin sopimus on aiheuttanut Euroopan yhteisön perustamissopimukseen. EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan b alakohdassa määrätään, että neuvosto toteuttaa turvapaikkaa koskevia toimenpiteitä turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista pakolaisten oikeusasemasta 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan sekä muiden asiaa koskevien sopimusten mukaisesti. EY:n perustamissopimuksen 63 artikla on näin ollen asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle, jossa säädetään turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäis- vaatimuksista.

EY:n perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Irlantiin, paitsi jos nämä valtiot ilmoittavat päinvastaisesta päätöksestään perustamissopimuksiin liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Perustamissopimuksen IV osastoa ei sovelleta myöskään Tanskaan perustamissopimuksiin liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan perusteella.

5. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet: direktiivin oikeus ja lisäarvo

Toissijaisuusperiaate

Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä muuta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää politiikkaa koskevan uuden IV osaston lisääminen Euroopan yhteisön perustamissopimukseen osoittaa, että korkeat sopimuspuolet ovat halunneet antaa Euroopan yhteisölle toimivaltaa näillä aloilla. Euroopan yhteisöllä ei kuitenkaan ole tällä alalla yksinomaista toimivaltaa. Vaikka poliittista tahtoa yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttamiseksi löytyisikin, yhteisön on tämän vuoksi noudatettava toiminnassaan EY:n perustamissopimuksen 5 artiklaa, jonka mukaan yhteisö voi toimia vain siinä tapauksessa ja vain siinä laajuudessa kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Direktiiviehdotus on näiden kriteerien mukainen.

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttaminen edellyttää turvapaikka-asioita koskevien toimenpiteiden hyväksymistä. Tämän aloitteen erityistavoitteena on luoda turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset. Tässä ehdotuksessa esitettyjä vaatimuksia on voitava soveltaa vähimmäisedellytyksinä kaikissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi vähimmäisvaatimukset on syytä määritellä yhteisön tasolla tämän ehdotuksen kaltaisen toimenpiteen avulla. Näin voidaan vähentää turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioiden erilaisten vastaanotto-olosuhteiden vuoksi. Tämä vähentää eri jäsenvaltioissa sovellettavien vastaanottokäytäntöjen vaikutusta turvapaikanhakijoiden kohdemaan valintaan. Jos vastaanotto-olosuhteista ei laadita yhteisiä vaatimuksia, muiden turvapaikka-asioita koskevien säädösten tehokkuus vaarantuu. Ja päinvastoin: kun laaditaan vastaanotto-olosuhteita koskevat vähimmäisvaatimukset, voidaan täysin perustellusti ottaa käyttöön tehokas järjestelmä sen määrittämiseksi, mikä jäsenvaltio vastaa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Koska turvapaikanhakijat eivät voi vapaasti valita, mistä jäsenvaltiosta he hakevat turvapaikkaa, heille olisi taattava vastaanotto-olosuhteiden osalta sama vähimmäistaso kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Jos turvapaikanhakijoille taataan kaikissa jäsenvaltioissa samanlaiset vastaanotto-olosuhteet, he kokevat varmasti oikeudenmukaisempana ajatuksen, että heidän hakemuksensa voidaan tutkia ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Vastaanotto-olosuhteita koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen saattaisi myös vähentää turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen ja auttaa siten selvittämään niiden menettelyjen tehokkuutta, joiden perusteella turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaava jäsenvaltio määritetään. Laatimalla turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevat vähimmäisvaatimukset voidaan merkittävällä tavalla tehostaa kansallisia turvapaikkajärjestelmiä ja konkretisoida yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää.

Suhteellisuusperiaate

Yhteisön toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa, mutta samalla on taattava, että ehdotuksen tavoitteet toteutuvat ja että toimenpiteet pannaan täytäntöön tehokkaasti. Säädöstyypiksi on siten valittu direktiivi, koska näin voidaan määrittää vähimmäisvaatimukset ja antaa kuitenkin jäsenvaltioiden, joille direktiivi on osoitettu, valita muodot ja keinot näiden periaatteiden täytäntöönpanemiseksi oman sosiaaliturvajärjestelmänsä ja kansallisten olosuhteidensa kannalta tarkoituksen- mukaisimmalla tavalla. Ehdotuksessa keskitytään keskeisiin vähimmäisvaatimuksiin, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä toiminnan johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Siinä ei esitetä vaatimuksia muihin turvapaikkakysymyksiin liittyvistä näkökohdista. Useissa kohdissa esitetään vaihtoehtoisia toimintamalleja, joista jäsenvaltiot voivat valita sen, joka parhaiten sopii niiden kansallisiin olosuhteisiin. Ehdotuksessa asetetaan myös joitakin määräaikoja. Ne vastaavat määräaikoja, jotka sisältyvät yhteistä turvapaikkamenettelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista esitettyyn direktiiviehdotukseen (KOM(2000) 578). Näin halutaan varmistaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän johdonmukaisuus. Useissa säännöksissä vaaditaan jäsenvaltioita noudattamaan tiettyjä tavoitteita (esim. ottamaan kansallisten sääntöjen laatimisessa huomioon sellaisille henkilöille myönnettävä suojelu, joilla on erityisiä tarpeita mm. fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon sekä aineellisten vastaanottoedellytysten suhteen), mutta jätetään niille täysi vapaus valita keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotus rajoittuu näin ollen vähimpään direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliseen.

ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT

I luku: Asiasisältö, määritelmät ja soveltamisala

1 artikla

Tässä artiklassa esitetään direktiivin tavoitteet. Direktiivissä vahvistetuilla vähimmäisnormeilla säädellään turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita jäsenvaltioissa.

2 artikla

Tässä artiklassa määritellään ehdotuksessa käytetyt käsitteet ja termit.

(a) Koko direktiiviehdotuksessa tarkoitetaan 'Geneven yleissopimuksella' 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla. Kaikki jäsenvaltiot ovat sopimuspuolina kummassakin asiakirjassa ilman ajallisia tai maantieteellisiä rajoituksia.

(b) 'Turvapaikkahakemus' määritellään Geneven yleissopimuksessa esitetyn pakolaisen määritelmän perusteella. Kun kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö esittää jäsenvaltioiden rajalla tai niiden alueella kansainvälistä suojelua koskevan pyynnön, sen katsotaan aina kuuluvan Geneven yleissopimuksen soveltamisalaan, paitsi jos hakija nimenomaisesti pyytää muunlaista suojelua, silloin kun jäsenvaltiossa on käytössä erillinen menettely tätä tarkoitusta varten. Viittaus kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin sulkee turvapaikkaa hakevat Euroopan unionin kansalaiset tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(c) Turvapaikan hakeminen on määritelty suhteessa menettelyyn, jonka tarkoituksena on tehdä pakolaisaseman määrittämistä koskeva lopullinen päätös. Kukin täysi-ikäinen perheenjäsen voi olla turvapaikanhakija, sillä pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista esitetyssä direktiiviehdotuksessa todetaan, että silloin kun hakija on tehnyt turvapaikkahakemuksen myös mukanaan olevien perheenjäsenten puolesta, jokaiselle tähän joukkoon kuuluvalle aikuiselle on ilmoitettava yksityisesti oikeudesta tehdä erillinen turvapaikkahakemus.

(d) 'Perheenjäsenten' määritelmä on sama kuin tilapäistä suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiiviehdotuksen 13 artiklassa. Kyseisessä artiklassa määritellään perheyhteyden säilyttämisen edellytykset tilapäisen suojelun aikana. Tuntuisi sopivalta käyttää tässä direktiivissä samaa määritelmää, koska myös turvapaikanhakijan asema on jo periaatteessa tilapäinen.

i. Tämä alakohta koskee turvapaikanhakijan aviopuolisoa tai avopuolisoa (joka voi olla myös samaa sukupuolta oleva elämänkumppani). Avopuolisoa koskevaa säännöstä sovelletaan ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joiden oikeusjärjestelmässä avopuolisot rinnastetaan aviopuolisoihin. Tämä säännös ei missään nimessä merkitse avoliittojen tunnustamista koskevien kansallisten säännösten yhdenmukaistamista, vaan se antaa mahdollisuuden tasapuoliseen kohteluun. Väärinkäytösten estämiseksi vaaditaan, että avopuolisoiden suhde on jatkuva ja että tämä on voitava näyttää toteen yhteiselämää koskevin todistein tai luotettavien todistajien avulla.

ii. Tämä alakohta koskee sekä avio- että avopuolisoiden lapsia, jotka ovat naimattomia ja vanhemmistaan riippuvaisia siihen katsomatta, ovatko he alaikäisiä vai täysi-ikäisiä. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden, edellisistä avioliitoista olevien tai adoptoitujen lasten kohtelu ei poikkea aviolasten kohtelusta. Säännöstä sovelletaan siis myös täysi-ikäisiin naimattomiin lapsiin, jos he ovat vanhemmistaan riippuvaisia eivätkä terveydentilansa vuoksi voi itse huolehtia toimeentulostaan.

iii. Tämä alakohta koskee muita perheenjäsenistään riippuvaisia henkilöitä. Edellytyksenä on, että he eivät terveydentilansa vuoksi voi itse huolehtia toimeentulostaan tai että heillä on vakavia terveysongelmia tai että he ovat kärsineet erityisiä traumoja. Nämä henkilöt voivat olla lapsenlapsia, isovanhempia, isoisovanhempia tai muita aikuisia, jotka ovat riippuvaisia perheenjäsenistään.

(e) Mukana seuraavien perheenjäsenten käsite määritellään suhteessa d alakohdassa esitettyyn perheenjäsenten määritelmään ja siihen, että he oleskelevat turvapaikkahakemuksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tarkoituksena on sulkea tässä direktiivissä tarkoitetun perheenyhdistämisen ulkopuolelle sellaiset perheenjäsenet, jotka oleskelevat vastaanottavassa valtiossa muusta syystä (esimerkiksi työntekoa varten) tai jotka oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa.

(f) 'Pakolainen' on henkilö, joka täyttää Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa esitetyt edellytykset.

(g) EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 1 alakohdan sanamuodon perusteella ilmaisulla 'pakolaisasema' tarkoitetaan asemaa, jonka jäsenvaltio myöntää henkilölle, joka on pakolainen ja jolle on tällä perusteella myönnetty pääsy kyseisen jäsenvaltion alueelle.

(h) Näistä ehdotuksen eri kohdissa mainituista menettelyistä säädetään direktiivissä pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista.

(i) Ilmaisun 'ilman huoltajaa tulevat alaikäiset' määritelmä on peräisin neuvoston 26 päivänä kesäkuuta 1997 ilman huoltajaa tulevista kolmansien maiden alaikäisistä kansalaisista antamasta päätöslauselmasta.

(j) Käsite 'vastaanotto-olosuhteet' kattaa kaikki toimenpiteet, jotka jäsenvaltiot toteuttavat tämän direktiivin perusteella (menettelylliset toimenpiteet on näin ollen suljettu pois tästä ryhmästä) turvapaikanhakijoiden hyväksi heidän hakemuksensa käsittelyn yhteydessä.

(k) Ilmaisulla 'aineelliset vastaanottoedellytykset' tarkoitetaan kaikkea jäsenvaltioiden turvapaikanhakijoille myöntämää aineellista tukea.

(l) 'Säilöönotto' kattaa kaikki tilanteet, joissa jäsenvaltio siirtää turvapaikanhakijan rajatulle alueelle, missä hänen liikkumisvapauttaan rajoitetaan huomattavasti.

(m) Pakolaiskeskukselle asetetaan seuraavat vaatimukset: sen on oltava paikka, joka on tarkoitettu ainoastaan turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä ryhmämajoitukseen (käsitteeseen ei siten sisällytetä yksittäisiä huoneistoja tai hotellihuoneita). Mitä pidempään turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä on tarkoitus oleskella keskuksessa, sitä enemmän palveluita ja mukavuuksia heille tulisi tarjota.

(n) Säilöönottokeskuksen osalta riittää, että sitä voidaan käyttää turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä majoitukseen silloin kun heidän liikkumisvapauttaan on tuntuvasti supistettu. Tämän vuoksi säilöönottokeskuksella voidaan tässä direktiivissä tarkoittaa myös tiloja, jotka on varustettu nimenomaan turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä majoittamista varten heidän hakemuksensa käsittelyn ajaksi sellaisen menettelyn yhteydessä, jonka tarkoituksena on ratkaista, onko heillä oikeus tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle, sekä pakolaiskeskuksia silloin kun turvapaikanhakijat ja heidän perheenjäsenensä eivät periaatteessa saa lähteä keskuksesta.

3 artikla

Tämä artikla koskee direktiivin soveltamisalaa.

1) Käyttämällä ilmaisua 'kolmansien maiden kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt' halutaan ilmaista, että direktiivin säännöksiä sovelletaan ainoastaan kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, mutta ei EU:n kansalaisiin. Viimeksi mainittuun ryhmään sovelletaan EU:n kansalaisiin sovellettavia yleisiä toimeentuloa ja liikkumisvapautta koskevia säännöksiä.

Tämän kohdan mukaan direktiivin säännöksiä sovelletaan myös silloin kun päätös turvapaikkahakemuksen ottamisesta käsiteltäväksi ja/tai hakemuksen sisällöstä tehdään osana menettelyä, jonka tarkoituksena on selvittää hakijan oikeus tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle. Tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat näin ollen myös niin kutsutuissa rajamenettelyissä olevien kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden vastaanottoedellytykset.

2) Direktiiviä ei sovelleta sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka pyytävät jäsenvaltioiden edustustoilta diplomaattista suojelua tai alueellista turvapaikkaa. Kun jäsenvaltioiden edustustoille on esitetty tällainen pyyntö, diplomaattisen suojelun myöntäminen (yleensä turvapaikanhakijan lähtömaassa) tai (yleensä kolmannessa maassa sijaitsevan) alueellisen turvapaikan myöntämisen (alustava) tarkastelu eivät merkitse sitä, että hakijoihin sovellettaisiin niitä vastaanottoa koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka liittyvät turvapaikan hakemiseen jäsenvaltioiden ulkorajoilla tai niiden alueella sovellettaviin menettelyihin.

3) Tämän kohdan perusteella jäsenvaltiot voivat soveltaa direktiiviä myös sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin tai kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka hakevat suojelua jonkin muun syyn kuin Geneven yleissopimuksen määräysten perusteella. Neuvostossa on jo käsitelty tulevan yhteisön säädöksen soveltamisalaa eri tasoilla käydyissä keskusteluissa, ja on todettu, että tarjolla on useita vaihtoehtoja. Tässä ehdotuksessa esitetään, että olisi annettava kunkin jäsenvaltion vapaasti päättää, soveltaako se yhteisön säädöstä muihin suojelun muotoihin vai ei. Tämä vaihtoehto tuntuisi olevan lähinnä Amsterdamin sopimuksen tarkoitusta ja Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmissä mainittua ajatusta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän asteittaisesta toteuttamisesta. Tämä vaihtoehto on myös yhdenmukainen pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan direktiiviehdotuksen kanssa. Ehdotuksen 2 artiklan b alakohdassa esitetyn määritelmän perusteella direktiivin säännöksiä voidaan haluttaessa soveltaa mahdollisimman laajasti.

4 artikla

Tässä direktiiviehdotuksessa käsitellään ainoastaan turvapaikanhakijoiden vastaanotto- edellytyksiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia. Asiaa koskevia Amsterdamin sopimuksen määräyksiä ei pidä ymmärtää niin, että ne estäisivät jäsenvaltioita soveltamasta suotuisampia edellytyksiä kuin tällä alalla yhteisesti sovitut vähimmäisvaatimukset (yleensä tai erityisryhmien osalta tai esimerkiksi unionin kansalaisten perheenjäsenten kohdalla). Tämän vuoksi tässä artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus myöntää turvapaikanhakijoille suotuisammat edellytykset, kunhan ne ovat yhteensopivat tässä direktiivissä säädettyjen vähimmäisvaatimusten kanssa.

II luku: Vastaanottoedellytyksiä koskevat yleiset säännökset

5 artikla

Tämä artikla koskee turvapaikanhakijoille annettavaa tiedotusta.

1) Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 30.11.-1.12.2000 hyväksyttyjen päätelmien mukaisesti tämä kohta koskee turvapaikanhakijoille annettavaa tiedotusta heidän oikeuksistaan ja etuuksista, joita he voivat hakea, sekä heille asetetuista velvollisuuksista. On asetettava selkeä määräaika, jonka jälkeen tiedottamisvelvollisuus on voimassa; turvapaikkahakemuksen jättäminen tuntuisi tähän tarkoitukseen kohtuulliselta määräajalta. Tiedottamisvelvollisuus on edellytys sille, että turvapaikanhakijat voivat vaatia oikeuksiaan ja noudattaa heille asetettuja velvollisuuksia. Heille on annettava myös tietoa oikeusapua antavista järjestöistä tai henkilöistä, jotka voivat auttaa heitä saatavilla olevia vastaanotto-olosuhteita koskevissa kysymyksissä, sillä tällaisilla järjestöillä saattaa olla käytännössä keskeinen rooli varmistaa turvapaikanhakijoiden pääsy oikeusavun ja vastaanoton piiriin. Tämä kohta tarvitaan täydentämään pakolaisaseman myöntämisessä ja peruuttamisessa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan direktiiviehdotuksen 9 artiklan 1 kohdan säännöksiä ("Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella turvapaikanhakijalla on menettelyn kaikissa vaiheissa mahdollisuus ottaa yhteyttä oikeusapua antaviin järjestöihin tai henkilöihin."). Tässä kohdassa myös vaaditaan, että turvapaikanhakijoille on annettava tietoa järjestöistä, jotka voivat auttaa heitä pääsemään terveydenhuollon piiriin.

2) Pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista esitetyssä direktiiviehdotuksessa todetaan, että myös silloin kun hakija on tehnyt turvapaikkahakemuksen myös mukanaan olevien perheenjäsenten puolesta, jokaiselle tähän joukkoon kuuluvalle aikuiselle on ilmoitettava yksityisesti oikeudesta tehdä erillinen turvapaikkahakemus.

3) Vaatimus, jonka mukaan turvapaikanhakijoille on annettava samat tiedot riippumatta siitä, missä he hakevat turvapaikkaa, ja vaatimus säilyttää nämä tiedot edellyttää, että tiedot on annettava kirjallisesti ja sellaisessa muodossa, että myös henkilöt, joilla ei yleensä ole oikeudellista koulutusta, voivat ne ymmärtää. Vaikka tiedotteita ei ole mahdollista käännättää kaikille tarvittaville kielille, turvapaikanhakijoille olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tiedotusta kielellä, jota he ymmärtävät.

4) Kielikursseilla turvapaikanhakijat oppivat tuntemaan vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaa. Vapaaehtoista paluuta koskevista järjestelyistä voi olla suurta apua ratkaistaessa ongelmia, jotka liittyvät turvapaikanhakijoiden kotiinpaluuseen silloin kun heidän hakemuksensa on hylätty. Sen vuoksi tuntuisi hyödylliseltä kertoa turvapaikanhakijoille tällaisesta mahdollisuudesta, jos sellainen on tarjolla.

6 artikla

Tämä artikla täyttää neuvoston päätelmissä esitetyn vaatimuksen, joka koskee turvapaikanhakijoille annettavia asiakirjoja.

1) Tässä kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita antamaan turvapaikanhakijoille ja jokaiselle heidän mukanaan tulevalle täysi-ikäiselle perheenjäsenelle asiakirja, jossa todetaan heidän asemansa turvapaikanhakijana tai turvapaikanhakijan mukana tulevana täysi-ikäisenä perheenjäsenenä. Neuvoston päätelmissä käytetty ilmaisu "muu todiste" ei ole riittävän tekninen säädöksessä käytettäväksi. Turvapaikanhakijoille voidaan myöntää oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle, mutta ei välttämättä liikkumisvapautta sen alueella. Jos turvapaikanhakijoille myönnetään liikkumisvapaus, jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että edellä mainitussa asiakirjassa todetaan heidän oleskelevan sen jäsenvaltion, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään alueella laillisesti. Lisäksi hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten asemaa voitaisiin selkeyttää ilmoittamalla kyseisessä asiakirjassa, onko heillä oikeus terveyspalveluihin tai pääsy työmarkkinoille.

2) Tässä kohdassa varmistetaan, että ilman huoltajaa tuleville alaikäisille annetaan 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja.

3) Tässä kohdassa säädetään siitä, miten pitkäksi ajaksi hakijoille on annettava edellisissä kohdissa mainitut asiakirjat. Asiakirjojen on oltava voimassa niin kauan kuin hakijoiden sallitaan oleskella maassa.

4) Tässä kohdassa annetaan lupa poiketa tämän artiklan noudattamisesta raja- ja lentokenttämenettelyjen yhteydessä. Nämä menettelyt toimitetaan yleensä hyvin nopeasti, ja niiden aikana hakijoiden ei katsota oleskelevan sen jäsenvaltion alueella, joka käsittelee hänen maahanpääsyä koskevan hakemuksensa.

5) Tämä sääntö voi auttaa jäsenvaltioita ratkaisemaan erään käytännön ongelman. Yleensä turvapaikanhakijoille ei myönnetä liikkumisvapautta jäsenvaltioissa. Toisinaan saattaa kuitenkin olla tarpeen antaa turvapaikanhakijalle matkustusasiakirja, jos vakavat humanitaariset syyt edellyttävät hänen läsnäoloaan toisessa valtiossa.

7 artikla

1) Kun neuvostossa on keskusteltu turvapaikanhakijoiden vastaanottoon liittyvistä edellytyksistä, liikkumisvapaus on osoittautunut yhdeksi niistä kysymyksistä, joista on kaikkein vaikein päästä yhteisymmärrykseen. Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 30.11.-1.12.2000 hyväksytyissä päätelmissä kannatetaan periaatetta, jonka mukaan liikkumisvapaus myönnettäisiin sen jäsenvaltion alueella, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, mutta jätettäisiin avoimeksi vaihtoehtoja liikkumisvapauden rajoittamisen suhteen. Artiklan 1 kohdassa tunnustetaan periaate, jonka mukaan turvapaikanhakijoille ja heidän mukanaan oleville perheenjäsenille myönnetään liikkumisvapaus jäsenvaltion alueella tai rajoitetussa osassa tätä aluetta, ja todetaan, että liikkumisvapautta koskevista rajoituksista säädetään seuraavissa kohdissa.

2) Artiklan 2 kohdassa kielletään turvapaikanhakijoiden ottaminen säilöön vain sillä perusteella, että he ovat turvapaikanhakijoita. Tämä säännös on looginen seuraus liikkumisvapauden periaatteesta ja yhdenmukainen pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan direktiiviehdotuksen vastaavan säännöksen kanssa.

3) Tämän kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat päättää, että turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan olevien perheenjäsenten on asuttava jäsenvaltiossa tietyllä rajatulla alueella (joka ei kuitenkaan saa olla yhtä suppea kuin säilöönoton yhteydessä). On katsottu, että olisi sallittava sellainen liikkumisvapauden rajoittaminen, joka ei merkitse tämän oikeuden poistamista kokonaan (säilöönotto), jos nämä rajoitukset ovat tarpeen tämän direktiivin täytäntöönpanon vuoksi tai siksi, että turvapaikkahakemukset voitaisiin käsitellä nopeasti. Jäsenvaltioiden on osoitettava, että rajoitukset ovat tarpeen direktiivin tavoitteiden toteuttamiseksi tai siksi, että turvapaikkahakemukset voitaisiin käsitellä nopeasti. Nämä turvapaikanhakijoiden liikkumisvapautta koskevat rajoitukset ovat sen tulkinnan mukaiset, jonka Euroopan ihmisoikeustoimikunta on antanut Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen liitettyä pöytäkirjaa N:o 4 koskevassa oikeuskäytännössään. Liikkumisvapauden rajoitukset vaikuttavat kuitenkin turvapaikanhakijoiden elämänlaatuun, minkä vuoksi rajoitukset olisi mahdollisuuksien mukaan korvattava erilaisilla velvoitteilla (esimerkiksi velvollisuudella ilmoittautua päivittäin vastaanottokeskuksessa).

4) Menettelyllisenä takeena on säädettävä, että 3 kohdassa tarkoitetuista rajoituksista voidaan poiketa vakavista syistä. Väliaikaisia poistumispyyntöjä koskevat päätökset on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja hakijalle vastaiset päätökset on perusteltava, jotta niitä voidaan tarkastella uudelleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

5) Perusoikeuskirjan (47 artiklan) ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tässä kohdassa varmistetaan, että 3 kohdan mukaiset rajoitukset ja 4 kohdan perusteella tehdyt hakijalle vastaiset päätökset voidaan ainakin käsittelyn viimeisessä vaiheessa saattaa tuomioistuimen (esimerkiksi hallintotuomioistuimen, kuten Ranskan Conseil d'État) tutkittavaksi.

6) Turvapaikanhakijoita, jotka voivat vapaasti valita asuinpaikkansa, voidaan vaatia ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille osoitteensa ja pitämään nämä tiedot ajan tasalla.

8 artikla

Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto toteaa 30.11.-1.12.2000 antamissaan päätelmissä vastaanottoedellytyksistä seuraavaa: "Vastaanottavan jäsenvaltion olisi säädettävä tätä tarkoitusta varten joko toimivaltaisten viranomaistensa järjestämästä ylläpidosta, joka käsittää majoituspaikan, ruuan ja välttämättömimpien päivittäistarpeiden kulujen kattamisen, tai sellaisen rahallisen avustuksen maksamisesta, jonka määrää korotetaan tarvittaessa perheen kokoonpanon mukaan." Tämä artikla täyttää neuvoston päätelmissä esitetyt vaatimukset, ja siinä viitataan III lukuun, missä näitä oikeuksia säännellään.

9 artikla

Tässä artiklassa käsitellään perheyhteyteen liittyviä kysymyksiä asiaa koskevan neuvoston päätelmän mukaisesti. Turvapaikanhakija voi pyytää perheyhteyden säilyttämistä (perheenjäseniä voidaan esimerkiksi yrittää jäljittää, mutta etsinnät voidaan tarvittaessa rajoittaa vastaanottavan jäsenvaltion alueelle). Säännöksen tarkoituksena on ratkaista ongelmat, joita syntyy kun perheenjäsenet saapuvat vastaanottavaan jäsenvaltioon joko yhdessä tai erikseen (olettaen, että turvapaikkamenettely on edelleen kesken kaikkien hakijoiden osalta), mutta joutuvat sitten eri syistä majoitetuiksi eri paikkoihin.

10 artikla

Tämä artikla koskee terveydenhoitoa. Se täyttää neuvoston päätelmissä esitetyt vaatimukset ("Turvapaikanhakijoille olisi taattava heidän välittömiä tarpeitaan vastaavat sairaanhoitopalvelut"), ja siinä viitataan IV lukuun, missä näitä oikeuksia säännellään.

11 artikla

Tämä artikla koskee turvapaikanhakijoille tehtäviä lääkärintarkastuksia. On varmistettava, että lääketieteellisiä tutkimuksia suorittavat toimivaltaiset laitokset käyttävät turvallisia ja ihmisarvoa kunnioittavia tutkimusmenetelmiä. Komissio on eräiden valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa samaa mieltä siitä, että ainakin tuberkuloositesti olisi tehtävä kaikille turvapaikanhakijoille, koska se on yleisimpiä tartuntatauteja, joita Euroopan unionin alueelle saapuvilta kolmansien maiden kansalaisilta tavataan.

12 artikla

1) Tämä kohta koskee turvapaikanhakijoiden alaikäisten lasten ja alaikäisten turvapaikanhakijoiden koulutusta ja opiskelua. Alaikäisten koulutusmahdollisuus on yksi niistä vastaanottoedellytyksistä, joiden tulisi olla kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisia. Tekstissä mainitaan vain "alaikäiset" lapset tekemättä eroa "kouluikäisten" ja muiden välillä, koska kouluikä vaihtelee jäsenvaltioittain eikä myöskään YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa mainita lapsen ikää koulunkäynnin edellytyksenä. Periaatteessa lapsille olisi myönnettävä oikeus saada koulutusta ainakin julkisen koulujärjestelmän piirissä (yksityiskoulut voidaan sulkea oikeuden ulkopuolelle) siihen asti kun mahdollinen karkotusmääräys pannaan täytäntöön. Mainitsemalla julkinen koulujärjestelmä halutaan mahdollistaa yksityiskoulujen jättäminen tämän velvoitteen ulkopuolelle. Tämä säännös on yksi monista, jotka osoittavat, että tässä ehdotuksessa kiinnitetään erityistä huomiota alaikäisiin lapsiin. Kun lapsi on aloittanut koulunkäynnin, hänen pitäisi voida jatkaa sitä niin pitkään kuin mahdollista, eli kunnes mahdollinen karkottamispäätös pannaan täytäntöön. Tämän kohdan perusteella myös 18 vuotta täyttänyt lapsi voi jatkaa koulunkäyntiä samoin edellytyksin kuin muut oppilaat (maan kansalaiset).

2) Tämän kohdan nojalla kouluunpääsyä voidaan lykätä enintään 65 työpäivällä syistä, jotka voivat liittyä eräiden jäsenvaltioiden harjoittamaan turvapaikanhakijoiden hajasijoituspolitiikkaan tai tietyn lapsen kohdalla siihen, missä vaiheessa kouluvuosi on, kun tämän direktiivin soveltaminen alkaa.

3) Tämän kohdan tarkoituksena on varmistaa, että lapset pääsevät mahdollisimman pian opetuksen piiriin myös silloin, kun he eivät voi käydä tavallista koulua siksi, etteivät osaa vastaanottavan valtion kieltä. Siinä tapauksessa heille on järjestettävä kielikursseja. Vanhemmat tai huoltajat on saatava ymmärtämään, että myös alaikäisten lasten on tärkeää oppia vastaanottavan valtion kieltä.

13 artikla

Tämä artikla koskee työmarkkinoille pääsyä. Jos jäsenvaltioille jätettäisiin täysi harkintavalta päättää, myöntävätkö ne turvapaikanhakijoille oikeuden tehdä työtä vai eivät, tämä ei edistäisi kansallisten järjestelmien yhtenäistämistä koskevan yleistavoitteen toteutumista eikä se olisi myöskään 30.11.-1.12.2000 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmien mukaista. Tämä artikla tuntuisi järkevältä kompromissilta, joka täyttää sekä neuvoston vaatimukset (jonkinasteinen kansallisten sääntöjen yhtenäistäminen) että turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä tarpeet viettää normaalia elämää, ilman että jäsenvaltioille asetetaan velvoite taata oikeus työntekoon. Näin jäsenvaltiot voivat edelleen tehokkaasti valvoa sisäisiä työmarkkinoitaan, koska ne voivat päättää, mitä töitä turvapaikanhakijat voivat hakea, kuinka paljon he voivat työskennellä kuukausittain tai vuosittain ja mitä taitoja heillä olisi oltava jne. Koska olennainen tekijä on tässä menettelyn kesto, tässä yhteydessä ei tehdä eroa Dublinin yleissopimuksen soveltamista koskevien tapausten ja muiden tapausten välillä tutkittaessa sitä, otetaanko turvapaikkahakemus käsiteltäväksi. Menettelyn kestoon vaikuttavat erityissyyt eivät vaikuta tämän säännön taustalla oleviin perusteisiin silloin kun turvapaikanhakija ei itse voi suoraan vaikuttaa niihin. Tämä artikla on myös yhdenmukainen 15 artiklan 4 kohdan säännösten kanssa, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää turvapaikanhakijalle oikeuden tehdä työtä heti kun ne katsovat sen aiheelliseksi.

1) Vähimmäisvaatimuksena komissio ehdottaa, että jäsenvaltioita vaadittaisiin laatimaan säännöt, jotka eivät kiellä turvapaikanhakijoilta ja heidän perheenjäseniltään pääsyä työmarkkinoille kuusi kuukautta sen jälkeen kun he ovat esittäneet turvapaikkahakemuksensa.

2) Sen jälkeen kun jäsenvaltiot ovat myöntäneet pääsyn työmarkkinoille, niiden ei pitäisi peruuttaa tätä oikeutta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on hakenut muutosta asiaansa koskevaan päätökseen ja että muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus. On sekä turvapaikanhakijan että jäsenvaltion etujen mukaista välttää työnteon keskeytymistä silloin kun hakijoiden sallitaan oleskella maassa odottamassa ratkaisua muutoksenhakuun (muussa tapauksessa hakijat voivat menettää toimeentulonsa tai siirtyä pimeille työmarkkinoille).

3) Jäsenvaltiot voivat poiketa 1 kohdan säännöksistä, jos hakijan todetaan syyllistyneen 22 artiklassa tarkoitettuun epäsuotavaan käytökseen (esimerkiksi katoamalla viranomaisten ulottuvilta joksikin aikaa). Hakijalle vastaista päätöstä koskevaa muutoksenhakua ei missään tapauksessa voida katsoa epäsuotavaksi käytökseksi.

14 artikla

Tässä artiklassa käsitellään ammatillista koulutusta, ja se perustuu samoihin näkemyksiin kuin 13 artikla.

1) Tämä kohta perustuu samoihin näkemyksiin kuin työmarkkinoille pääsyä koskevat säännökset 13 artiklan 1 kohdassa. Lisäksi on asianmukaista todeta, että tasavertaista kohtelua koskeva yhteisöaloite kaikenlaisen syrjinnän kieltämiseksi työmarkkinoilla koskee erityisesti turvapaikanhakijoita. Ammatillinen koulutus voi käsittää myös toimintaa, jonka avulla hakijat voivat pitää yllä taitojaan.

2) Tämä kohta perustuu samoihin näkemyksiin kuin 13 artiklan 2 kohta.

3) Tämä kohta perustuu samoihin näkemyksiin kuin 13 artiklan 3 kohta.

III luku: Aineelliset vastaanottoedellytykset

15 artikla

Tässä artiklassa säädetään, kenelle ja miten pitkäksi ajaksi aineelliset vastaanottoedellytykset voidaan myöntää. Se koskee myös aineellisiin vastaanottoedellytyksiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia. Komissio ehdottaa, että turvapaikanhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettäisiin periaatteessa aineelliset ylläpitoedellytykset sekä tavanomaisten että nopeutettujen menettelyjen aikana ja tarkasteltaessa sitä, otetaanko heidän hakemuksensa käsiteltäväksi. Tätä voidaan perustella seuraavin syin:

* Jos direktiivissä ei lainkaan säädettäisi turvapaikanhakijoille jäsenvaltioissa myönnettävistä aineellisista vastaanottoedellytyksistä, se saattaisi rikkoa kansainvälisiä oikeussääntöjä, jotka on vahvistettu useissa ihmisoikeuksia koskevissa säännöstöissä, mm. taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa.

* Tämä vaihtoehto on tämän ehdotuksen perustelujen 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden mukainen. Jos osalta turvapaikanhakijoista evättäisiin kokonaan aineelliset vastaanottoedellytykset, tätä olisi vaikea sovittaa yhteen niiden tavoitteiden kanssa, jotka koskevat kohtuullisen elintason ja kunnollisten vastaanotto-olosuhteiden takaamista turvapaikanhakijoille kaikkialla Euroopan unionissa. Se ei myöskään auttaisi vähentämään turvapaikanhakijoiden siirtymistä jäsenvaltiosta toiseen edullisimpien vastaanotto-olosuhteiden perusteella.

* Muut vaihtoehdot saattaisivat johtaa tilanteisiin, joissa joukoittain turvapaikanhakijoita jäisi oman onnensa nojaan ilman muuta turvaa kuin kansalaisyhteiskunnan ja esimerkiksi kirkkojen tarjoama apu (niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaista toimintaa järjestetään).

1) Tässä kohdassa esitetään periaate, jonka mukaan turvapaikanhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettäisiin periaatteessa aineelliset vastaanottoedellytykset sekä tavanomaisten että nopeutettujen menettelyjen aikana ja tarkasteltaessa sitä, otetaanko heidän hakemuksensa käsiteltäväksi. Tämän direktiivin yleistavoitteiden täyttyminen saattaa vaarantua, ellei tätä kysymystä koskevia säännöksiä lähennetä jäsenvaltioissa enemmän. Sen jälkeen kun jäsenvaltiot ovat myöntäneet aineelliset vastaanottoedellytykset (tai vaihtoehtoisesti mahdollisuuden tehdä työtä) sekä tavanomaisten että nopeutettujen menettelyjen aikana ja tarkasteltaessa sitä, otetaanko hakemus käsiteltäväksi, aineelliset vastaanottoedellytykset (tai työntekomahdollisuus) olisi myönnettävä myös sellaisen muutoksenhaun ajaksi, jolla on lykkäävä vaikutus, tai jos turvapaikanhakijoille on myönnetty oikeus odottaa muutoksenhakua koskevaa päätöstä siinä jäsenvaltiossa, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään.

2) Tässä kohdassa toistetaan aineellisten vastaanottoedellytysten osalta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa mainitut yleiset periaatteet. Tarjottujen aineellisten vastaanottoedellytysten on taattava turvapaikanhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen asianmukainen elintaso terveyden ja hyvinvoinnin kannalta (jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi varmistettava, että miehet ja naiset majoitetaan erikseen, lukuun ottamatta perheitä, joiden yhtenäisyys on pyrittävä säilyttämään mahdollisimman pitkälle). Jäsenvaltioiden on varmistettava aineellisten vastaanottoedellytysten myöntämisen yhteydessä turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä perusoikeuksien suoja. Tämä sääntö perustuu erityisesti Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksessa vahvistettuihin oikeuksiin (esim. yleissopimuksen 9 artiklassa mainitaan oikeus harjoittaa uskontoa, ja jäsenvaltioiden olisi annettava mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamiseen varmistamalla, että turvapaikanhakijoiden käytettävissä on rukoilemiseen soveltuva paikka).

Jäsenvaltioita vaaditaan mukauttamaan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä tavanomaisia olosuhteita sellaisten henkilöiden osalta, joilla on erityisiä tarpeita (esim. vanhukset tai vammaiset saattavat tarvita erityismajoitusta, ja vastaanottokeskuksissa olisi oltava lapsia varten erityisiä tiloja opiskelua ja vapaa-ajanviettoa varten). Vaatimus perustuu 23 artiklaan (erityistarpeiden yksilöllinen arviointi) ja koskee myös säilöönotettuja henkilöitä (on mm. varmistettava, että heillä on mahdollisuus ulkoilla ja että heidän käytössään on vapaa-ajanviettoon soveltuvat tilat).

Tässä kohdassa säädetään myös, että tavanomaisia olosuhteita on parannettava, jos menettely kestää pitkään. Tämä perustuu oletukseen, että mitä pidempään menettely kestää, sitä suuremmiksi kasvavat myös hakijoiden hyvinvointia koskevat tarpeet.

3) Jäsenvaltiot voivat valita, myöntävätkö ne aineelliset vastaanottoedellytykset luontoissuorituksina, rahallisena etuutena vai maksukuponkien muodossa. Tämä säännös on niin joustava, että jäsenvaltiot voivat valita aineellisten vastaanottoedellytysten myöntämisessä omaan tilanteeseensa parhaiten soveltuvan muodon.

4) Tämä kohta perustuu periaatteeseen, että jäsenvaltiot voivat supistaa velvollisuuttaan tarjota aineelliset vastaanottoedellytykset, jos ne antavat turvapaikanhakijoille mahdollisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen myöntämällä heille pääsyn työmarkkinoille. Tällöin jäsenvaltioiden on tarjottava turvapaikanhakijoille aineelliset vastaanottoedellytykset vähintään kolmen kuukauden ajaksi, koska heille on annettava aikaa löytää työpaikka. Jotta turvapaikanhakijoille voidaan turvata kohtuullinen elintaso työnhaun aikana, jäsenvaltioiden on myönnettävä heille elintarvikeavustus ja oikeus perussosiaaliturvaan (sama kuin esim. kodittomille) niin kauan kuin he eivät ole taloudellisesti riippumattomia.

16 artikla

1) Tässä kohdassa säädetään, millaisia majoituspaikkoja jäsenvaltiot voivat tarjota turvapaikanhakijoille. Jäsenvaltioiden tähänastisten kokemusten perusteella on selvää, että yhteisön tasolla ei ole mahdollista valita majoituksen osalta yhtä ainoaa vaihtoehtoa. On suotavaa säilyttää nykyiset vaihtoehdot, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat helposti mukauttaa vastaanottoedellytyksiä erilaisiin (paikallisiin) olosuhteisiin. Majoitusvaihtoehtoja koskeva luettelo on tyhjentävä, mutta eri vaihtoehtoja voidaan yhdistää.

(a) Tilat, jotka on tarkoitettu nimenomaan turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä majoittamiseen siksi ajaksi, kun ratkaistaan, onko heillä oikeus tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle (tällaiset tilat voivat sijaita lentokentillä, satamissa, raja-asemilla tai niiden läheisyydessä mutta myös muualla),

(b) Majoitus vastaanottokeskuksissa,

(c) Majoitus yksityiskodeissa, erillisissä asunnoissa tai hotelleissa voi olla vaihtoehto hätätilanteissa, kun vastaanottokeskuksissa ei ole tilaa tai kun tietyllä alueella on vain vähän hakijoita,

(d) Tässä alakohdassa säädetään tilanteesta, jossa hakijat voivat vapaasti valita asuinpaikkansa siten, että heille myönnetään rahallinen avustus tai maksukuponki, jonka avulla he voivat hakeutua itse haluamaansa paikkaan.

2) Tässä kohdassa säädetään joitakin turvapaikanhakijoiden majoitusta koskevia erityisvaatimuksia: mahdollisuus saada ensiapuluonteista fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa ja välittömästi tarvittavaa hoitoa, perhe-elämän suoja (perheenjäsenet on mahdollisuuksien mukaan pidettävä yhdessä) ja yksityisyyden suoja, mahdollisuus pitää yhteyttä ulkomaailmaan (mm. mahdollisuus olla yhteydessä ainakin sukulaisiin, oikeudellisiin avustajiin, YK:n pakolaisasiain päävaltuutettuun ja alalla toimiviin valtiosta riippumattomiin järjestöihin) ja sukupuolisen koskemattomuuden suoja 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa paikoissa (samaan perheeseen kuulumattomien miesten ja naisten majoittaminen erikseen).

3) Tämän kohdan nojalla lapset on majoitettava yhdessä vanhempiensa kanssa tai muun aikuisen perheenjäsenen kanssa, joka on hänestä vastuussa joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan. Samaa sääntöä tulisi noudattaa myös silloin kun lapsista vastaava aikuinen perheenjäsen on asunut maassa jo ennen lasten sinne tuloa. Kyseisen aikuisen ei tarvitse olla turvapaikanhakija. Lasten tulisi voida asua kyseisen aikuisen luona koko sen ajan kun he oleskelevat siinä jäsenvaltiossa, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään.. Tästä säännöstä voidaan poiketa vain poikkeustilanteessa (esim. kun kyseessä on turvapaikanhakijoiden äkillinen laajamittainen maahantulo), mutta silloinkin vain lyhyeksi ajaksi.

4) Koska turvapaikanhakijoille voi olla henkisesti raskasta siirtyä majoituspaikasta toiseen, siirtoihin olisi turvauduttava ainoastaan silloin kun se on tarpeen heidän hakemuksensa käsittelyn vuoksi tai turvallisuussyistä. Jotta turvapaikkamenettelyssä noudatettaisiin asianmukaisia sääntöjä, turvapaikanhakijoille on tällöin annettava mahdollisuus ilmoittaa oikeudellisille avustajilleen siirrosta ja uudesta majoituspaikasta.

5) Vastaanottokeskusten henkilöstöllä on turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä erityistarpeiden vuoksi oltava tehtävien edellyttämä erityiskoulutus tai soveltuva työkokemus. Koska hakijat tai heidän lähtömaahan jääneet sukulaisensa saattavat olla kostotoimien kohteena, heidän parissaan työskenteleviä sitoo salassapitovelvollisuus.

6) On sekä vastaanottokeskuksia hallinnoivien viranomaisten ja järjestöjen että turvapaikanhakijoiden oman edun mukaista, että olosuhteet keskuksissa säilyvät mahdollisimman rauhallisina. Tätä varten ehdotetaan, että rauhallisen ilmapiirin säilymistä voitaisiin edistää merkittävästi antamalla turvapaikanhakijoille vastuuta omasta hyvinvoinnistaan siten, että heidät otettaisiin mukaan päättämään vastaanottokeskusten aineellisista resursseista ja ilmapiiriin vaikuttavista tekijöistä muodostamalla heidän keskuudestaan valittuja neuvoa-antavia elimiä tai neuvostoja. Samaa tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi jaettava vastuuta turvapaikanhakijoiden kanssa aina kun se on mahdollista.

7) Turvapaikanhakijoiden on voitava olla yhteydessä asianajajaansa tai muuhun oikeudelliseen neuvonantajaan, jotta he voivat osallistua täysivaltaisesti hakemuksensa käsittelyyn. Näillä neuvonantajilla olisi tämän vuoksi oltava pääsy kaikkiin turvapaikanhakijoiden majoituspaikkoihin. On myös erityisiä syitä myöntää YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja alalla toimiville valtiosta riippumattomille kansalaisjärjestöille pääsy kaikkiin majoituspaikkoihin. Tätä periaatetta voidaan rajoittaa vain jos vastaanottokeskusten tai turvapaikanhakijoiden turvallisuus vaarantuu. Koska jäsenvaltiot voivat päättää sijoittaa turvapaikanhakijat hajalleen eri puolille maata, on varmistettava, että edellä mainituilla henkilöillä ja järjestöillä on mahdollisuus päästä alueille, joilla turvapaikanhakijoiden on oleskeltava. Vähimmäisvaatimuksena edellytetään, että majoitus voidaan järjestää ainoastaan tällaisella alueella.

8) Tämä kohta koskee sellaisten turvapaikanhakijoiden majoitusta, jotka esittävät hakemuksensa lentokentällä, satamassa tai raja-asemalla ja jotka joutuvat tämän perusteella ns. rajamenettelyyn. Kun turvapaikanhakijoiden on odotettava vähintään 12 tuntia päätöstä siitä, pääsevätkö he jäsenvaltioiden alueelle, heille on järjestettävä majoitus erityisesti tätä tarkoitusta varten perustetuissa tiloissa. Tästä säännöstä voidaan poiketa vain poikkeustilanteessa (esim. kun kyseessä on turvapaikanhakijoiden äkillinen laajamittainen maahantulo), mutta silloinkin vain lyhyeksi ajaksi.

17 artikla

Tämä artikla koskee turvapaikanhakijoille aineellisia vastaanottoedellytyksiä varten myönnettävien avustusten tai maksukuponkien enimmäismäärää. Siinä ei säädetä turvapaikanhakijoille myönnettävistä ylimääräisistä avustuksista.

1) Tämän ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen varmistaa, että turvapaikanhakijoille myönnetään kaikissa jäsenvaltioissa aineellisia ylläpitoedellytyksiä varten (majoitus, ruoka, vaatetus, päivittäiset kulut) saman verran tukea (rahallinen avustus, maksukuponki, luontoissuoritus). Koska tällaisen tuen vähimmäismäärää ei ole mahdollista määritellä objektiivisesti, tässä kohdassa esitetään yleinen lauseke, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei tuen määrä jää missään jäsenvaltiossa alle sen, mikä tarvitaan estämään turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä vajoaminen köyhyyteen. Kukin jäsenvaltio tulkitsee tämän yleisen lausekkeen sisältöä suhteessa omaan sosiaaliturvajärjestelmäänsä ja paikallisiin elinkustannuksiin.

Kokemus on osoittanut, että turvapaikanhakijat, joiden sallitaan asua sukulaisten tai tuttavien luona ja joilla olisi oikeus saada kaikki ehdotuksessa mainitut avustukset, saattavat muodostua suureksi taakaksi heidän ylläpidostaan vastaaville henkilöille, jos he eivät voi osallistua siitä aiheutuviin kustannuksiin. Tämän vuoksi toisessa alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat myöntää tällaisessa tilanteessa oleville turvapaikanhakijoille avustuksena 50 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta määrästä.

2) Päiväraha voidaan jättää maksamatta silloin kun turvapaikanhakijat on otettu säilöön, koska se ei tällöin ole välttämätön heidän ja mukana tulleiden perheenjäsenten hyvinvoinnin varmistamiseksi.

18 artikla

Tämä artikla koskee riippumatonta virastoa, joka voi käsitellä valituksia ja sovitella riitoja, jotka koskevat 15, 16 ja 17 artiklassa säädettyjä aineellisia vastaanottoedellytyksiä. Tämä perustuu ajatukseen, että aineellisia vastaanottoedellytyksiä koskevia valituksia ei ole aina välttämättä tarpeen käsitellä virallisesti tai että virallinen käsittely ei ole välttämättä aina tehokasta ja että on tärkeää varmistaa vastaanottokeskusten ilmapiirin säilyminen rauhallisena ja säätää mahdollisuudesta puuttua väärinkäytöksiin. Turvapaikanhakijoilla olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa vastaanottokeskuksissa ilmenevistä väärinkäytöksistä paljastamatta henkilöllisyyttään keskuksen hallintohenkilöstölle. Turvapaikanhakijoilla ja heidän perheenjäsenillään olisi tällaisesta virastosta huolimatta oltava mahdollisuus nostaa kanne tuomioistuimessa ainakin jos heidän perusoikeuksiaan on mahdollisesti loukattu.

19 artikla

Tämä artikla koskee rahallista korvausta, joka turvapaikanhakijoilta voidaan pyytää vastineeksi aineellisista vastaanottoedellytyksistä.

1) Tämä kohta antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden vaatia niitä turvapaikanhakijoita, joilla on varaa siihen, osallistumaan heille myönnettyjen aineellisten vastaanotto-olosuhteiden kustannuksiin. Tarkoituksena on vastata neuvoston esittämään huolenaiheeseen, joka koskee turvapaikanhakijoiden varojen riittämättömyyteen liittyvää edellytystä. Jäsenvaltioiden tulisi joka tapauksessa varmistaa, että turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus päästä majoitukseen, sillä heidän saattaa olla mahdotonta löytää sopivaa majoitusta vaikka heillä olisikin riittävästi varoja. Päätökset turvapaikanhakijoiden osallistumisesta olisi tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja hakijalle vastaiset päätökset on perusteltava, jotta niitä voidaan tarkastella uudelleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

2) Perusoikeuskirjan (47 artiklan) ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tässä kohdassa varmistetaan, että 1 kohdan perusteella tehdyt päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen (esimerkiksi hallintotuomioistuimen, kuten Ranskan Conseil d'État) tutkittavaksi.

IV luku: Fyysinen ja psyykkinen terveydenhuolto

20 artikla

1) Tässä kohdassa säädetään fyysistä ja psyykkistä terveydenhuoltoa koskevat säännöt, joita sovelletaan tavanomaisen ja muutoksenhakumenettelyn aikana. Tarjolla olevat vaihtoehdot sisältävät mahdollisuuden myöntää turvapaikanhakijoille koko menettelyn ajan samantasoinen terveydenhuolto kuin maan kansalaisille tai rajoittaa terveydenhuoltopalvelujen saantia eri tekijöiden perusteella. Ehdotuksessa esitetään, että turvapaikanhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen tarjottavan fyysisen ja psyykkisen terveydenhuollon tulisi käsittää ainakin perusterveydenhuolto kummallakin alalla sekä välittömästi tarvittava lääketieteellinen hoito. Perusterveydenhuolto tarkoittaa yleislääkäripalveluja eikä kata erikoislääkärin hoitoa, joka olisi myönnettävä vain silloin kun sitä tarvitaan välittömästi (hammashoitoa olisi tarkasteltava tämän säännöksen perusteella). Hoidontarpeen kiireellisyyden arviointi olisi uskottava lääkärille, joka tekisi arvioinnin yhdessä hoitokustannuksista vastaavan viranomaisen kanssa. Tällainen hoito olisi myönnettävä sen mukaan, mihin kohdassa luetelluista menettelyllisistä tilanteista hakija kuuluu.

2) Tässä kohdassa otetaan käyttöön sääntö, joka koskee erityisen suojelun antamista niille turvapaikanhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka ovat raskaana olevia naisia, alaikäisiä tai psyykkisesti tai fyysisesti vammautuneita tai raiskauksen tai muun sukupuolisen väkivallan uhreja.

3) Tämä kohta koskee terveydenhoitoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä aiemmin todetun sairaudentilan paheneminen. Tässä kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tai säilyttämään säännöksiä, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä pääsyä tällaiseen hoitoon.

4) Edellä 1 kohdassa mainituissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat vaatia sellaisia turvapaikanhakijoita, joilla on varaa siihen, osallistumaan fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon kustannuksiin tai maksamaan ne kokonaan itse. Päätökset fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon antamisesta maksutta on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja ne on perusteltava.

5) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijat voivat pyytää, että 4 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä tarkastellaan uudelleen; ne on ainakin käsittelyn viimeisessä vaiheessa voitava saattaa tuomioistuimen (esimerkiksi hallintotuomioistuimen, kuten Ranskan Conseil d'État) tutkittavaksi. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus saada oikeusapua.

21 artikla

1) Ensiapuluonteista fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa sekä välittömästi tarvittavaa hoitoa annetaan nykyään kaikille turvapaikanhakijoille kaikissa jäsenvaltioissa. Tässä kohdassa vahvistetaan nykyinen käytäntö hakemuksen käsiteltäväksi ottamista koskevan menettelyn ja nopeutetun menettelyn osalta sekä tarkasteltaessa hakijan oikeutta lailliseen maahanpääsyyn; oikeus hoidon saamiseen alkaa heti sen jälkeen kun turvapaikkahakemus on tehty. Kun kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä ei voida enää pitää turvapaikanhakijana (esim. kun häntä koskeva hylkäävä päätös on tullut lainvoimaiseksi), hänen oikeudestaan terveydenhoitoon säädetään asiaa koskevissa kansallisissa tai yhteisön säännöissä hänen oikeudellisen asemansa mukaan (toissijainen suojelu, laiton maahanmuuttaja jne.).

2) Tässä kohdassa otetaan käyttöön sääntö, joka koskee erityisen suojelun antamista niille turvapaikanhakijoille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka ovat raskaana olevia naisia, alaikäisiä tai psyykkisesti tai fyysisesti vammautuneita tai raiskauksen tai muun sukupuolisen väkivallan uhreja. Heidän erityistarpeensa on otettava huomioon 1 kohdassa mainittujen menettelyjen yhteydessä.

3) Tämä kohta koskee terveydenhoitoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä aiemmin todetun sairaudentilan paheneminen. Tässä kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tai säilyttämään säännöksiä, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden ja heidän perheenjäsentensä pääsyä tällaiseen hoitoon. Sen periaatteen mukaisesti, että turvapaikanhakijoilla tulisi kaikissa tilanteissa olla kohtuulliset elinolosuhteet, joita olisi kuitenkin parannettava silloin kun katsotaan, että hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi eikä se ole ilmeisen perusteeton, tämän kohdan perusteella annetut säännökset voivat poiketa 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti annetuista säännöksistä.

4) Silloin kun määräaika päättyy nopeutetussa menettelyssä tai menettelyssä, jonka tarkoituksena on tehdä päätös hakemuksen käsiteltäväksi ottamisesta, ilman että päätöstä on tehty, jäsenvaltioiden on tämän kohdan nojalla varmistettava, että turvapaikanhakijoilla ja heidän mukanaan olevilla perheenjäsenillä on oikeus perusterveydenhuoltoon ja välittömästi tarvittavaan lääketieteelliseen hoitoon eli tavanomaisen menettelyn aikana taattuihin terveydenhuoltopalveluihin. Tätä säännöstä sovelletaan hakijoihin, jotka odottavat päätöstä Dublinin yleissopimuksen mukaisessa menettelyssä.

5) Tässä kohdassa otetaan käyttöön sama sääntö kuin 3 kohdassa sellaisten tilanteiden varalta, että päätöksenteolle asetettu määräaika päättyy ilman, että päätöstä olisi tehty muutoksenhakumenettelyssä, joka koskee nopeutetussa menettelyssä tehtyä hakijalle vastaista päätöstä tai menettelyä, jonka tuloksena hakijan hakemusta ei ole otettu käsiteltäväksi.

6) Tämä kohta koskee ensiapuluonteisen terveydenhoidon kustannuksia. Se vastaa neuvoston päätelmää, joka koskee turvapaikanhakijoiden varojen riittämättömyyttä. Jäsenvaltiot voivat vaatia sellaisia turvapaikanhakijoita, joilla on varaa siihen, osallistumaan fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon kustannuksiin tai maksamaan ne kokonaan itse. Päätökset turvapaikanhakijoiden osallistumisesta on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja hakijalle vastaiset päätökset on perusteltava, jotta niitä voidaan tarkastella uudelleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

7) Tässä kohdassa varmistetaan, että 6 kohdan perusteella tehtyjä hakijalle vastaisia päätöksiä voidaan ainakin käsittelyn viimeisessä vaiheessa saattaa tuomioistuimen (esimerkiksi hallintotuomioistuimen, kuten Ranskan Conseil d'État) tutkittavaksi ja että hakijoilla on mahdollisuus saada oikeusapua.

V luku: Vastaanottoedellytysten rajoittaminen tai peruuttaminen

22 artikla

Tässä artiklassa säädetään vastaanottoedellytyksiä koskevien oikeuksien rajoittamisesta tai peruuttamisesta turvapaikanhakijoiden epäsuotavan käytöksen vuoksi. Artiklaa sovelletaan vain jos jäsenvaltiot haluavat panna sen täytäntöön.

1) Tässä kohdassa luetellaan tyhjentävästi syyt, joiden perusteella vastaanottoedellytyksiä voidaan rajoittaa tai joiden perusteella ne voidaan kokonaan peruuttaa.

(a) Tämän alakohdan tarkoituksena on rangaista epäsuotavasta käytöksestä turvapaikanhakijaa, joka ei osoita kiinnostusta turvapaikkamenettelyn edistämiseen. Jos hakija katoaa ilman perusteltua syytä tai ei noudata ilmoittautumisvelvollisuuttaan tai ei toimita pyydettyjä tietoja tai jättää saapumatta turvapaikkamenettelyyn liittyvään henkilökohtaiseen haastatteluun vähintään 30 työpäivän ajan, hän osoittaa selvästi, ettei aio olla yhteistyössä päätöksentekoviranomaisten kanssa tai että hän aikoo piiloutua viranomaisilta ilman perusteltua syytä. Tässä asetettu 30 työpäivän määräaika on sama kuin pakolaisaseman myöntämisessä ja peruuttamisessa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan direktiiviehdotuksen 16 artiklan 2 kohdassa, missä todetaan, että "Jos turvapaikanhakija on kadonnut, määrittävä viranomainen voi lopettaa hakemuksen tutkinnan, jos hakija on vähintään 30 työpäivän ajan ilman perusteltua syytä laiminlyönyt ilmoittautumisvelvollisuutensa tai pyynnöt toimittaa tietoja tai kutsun saapua henkilökohtaiseen haastatteluun". Säännöstä ei ole tarkoitus soveltaa sillä perusteella, että henkilöasiakirjat ovat puutteelliset, koska tätä ei sinänsä voida pitää turvapaikanhakijan epäsuotavana käytöksenä.

(b) Jos turvapaikanhakija peruuttaa hakemuksensa, hän ei ole enää turvapaikanhakija tässä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä, eikä hänellä ole enää oikeutta siinä säädettyihin oikeuksiin. Hakijalla on oikeus peruuttaa hakemuksensa, mutta se osoittaa, että sitä ei ole tehty riittävin perustein.

(c) Tämän alakohdan tarkoituksena on ottaa huomioon sellaisten hakijoiden epäsuotava käytös, jotka ovat kätkeneet rahavaransa ja saaneet näin ollen aiheetonta etua aineellisista vastaanottoedellytyksistä.

2) Tässä kohdassa otetaan käyttöön rajoitettuja seuraamuksia siltä varalta, että turvapaikanhakijoiden majoituspaikoissa esiintyy sopimatonta käytöstä.

3) Tässä kohdassa otetaan käyttöön rajoitettu seuraamus sellaisille aikuisille, jotka estävät huollettavanaan olevia alaikäisiä käymästä koulua tai osallistumasta opetussuunnitelmaan kuuluville yksittäisille tunneille. Tämän säännön avulla on tarkoitus tukea lasten oikeutta käydä koulua.

4) Vastaanottoedellytysten supistaminen tai peruuttaminen on perusteltava yksinomaan asianomaisen henkilön henkilökohtaisella käytöksellä (muut turvapaikanhakijat ja heidän perheenjäsenensä säilyttävät oikeutensa vastaanottoedellytyksiin). Päätösten on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia (koska hakijalle vastaisen päätöksen seuraukset vaikuttavat hänen elämäänsä merkittävästi, rangaistavan käytöksen on oltava todella vakavaa). Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa mainitut päätökset olisi tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja jos ne johtavat vastaanottoedellytysten supistamiseen tai epäämiseen, ne on perusteltava, jotta niitä voidaan tarkastella uudelleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

5) Perusoikeuskirjan (47 artiklan) ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tässä kohdassa varmistetaan, että 1, 2 ja 3 kohdan perusteella tehdyt päätökset voidaan ainakin käsittelyn viimeisessä vaiheessa saattaa tuomioistuimen (esimerkiksi hallintotuomioistuimen, kuten Ranskan Conseil d'État) tutkittavaksi. Koska vastaanottoedellytysten peruuttamista, supistamista tai epäämistä koskeva päätös vaikuttaa erittäin merkittävästi turvapaikanhakijoiden elämään menettelyn aikana, tuntuisi soveliaalta ja neuvoston päätelmien mukaiselta, että hakijoille annetaan tällaisessa tapauksessa mahdollisuus saada oikeusapua, jonka on oltava maksutonta, jos heillä ei ole varaa maksaa siitä.

6) Tässä kohdassa kielletään soveltamasta tässä artiklassa säädettyjä sääntöjä ensiapuluonteiseen fyysiseen ja psyykkiseen terveydenhoitoon ja välittömästi tarvittavaan hoitoon, jota ei voida evätä missään tapauksessa.

VI luku: Henkilöt, joilla on erityisiä tarpeita

23 artikla

1) Tässä artiklassa otetaan käyttöön yleinen lauseke sellaisia henkilöitä varten, joilla on erityisiä tarpeita. Luettelo ei ole tyhjentävä; siinä luetellaan henkilöryhmiä, joilla on jäsenvaltioiden käytänteissä ja asiaa koskevissa selvityksissä todettu olevan erityisiä tarpeita ylläpidon sekä lääketieteellisen ja psykiatrisen hoidon suhteen. Luettelossa mainittujen ryhmien lisäksi on otettava huomioon mitä tahansa ryhmiä, joilla on erityisiä tarpeita, esimerkiksi transseksuaalit, joita on yleensä vaikea majoittaa sen enempää miesten kuin naistenkaan pariin ja jotka usein tarvitsevat erityistä psykiatrista tukea. Katsottiin tarpeelliseksi mainita, että naimattomilla naisilla on yleensä "erityisiä tarpeita", jos he tulevat maista, joissa esiintyy sukupuoleen perustuvaa merkittävää oikeudellista syrjintää, sillä ei voida olettaa, että naimattomilla naisilla sinänsä olisi erityisiä tarpeita.

2) Johonkin tällaiseen ryhmään kuuluvan yksittäisen henkilön erityistarpeita on arvioitava yksilöllisesti.

24 artikla

Tämä artikla koskee alaikäisten erityisiä tarpeita.

1) Vuonna 1989 tehdyn, Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklassa määrätään, että "Kaikissa ... toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu". Tämä velvoittava periaate on sisällytetty myös tähän kohtaan, jotta sitä voidaan soveltaa tämän direktiiviehdotuksen alaikäisiä koskevien säännösten tulkinnassa.

2) Alaikäiset joutuvat usein erilaisten väärinkäytösten, laiminlyöntien, hyväksikäytön, kidutuksen tai julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun uhriksi ja he joutuvat kärsimään aseellisista selkkauksista. Jäsenvaltioita vaaditaan antamaan uhriksi joutuneille alaikäisille tarvittaessa kuntoutusta, soveltuvia mielenterveyspalveluita ja pätevää psyykkistä ja sosiaalista neuvontaa.

25 artikla

Tämä artikla koskee ilman huoltajaa tulevien alaikäisten erityisiä tarpeita.

1) Jäsenvaltioita vaaditaan järjestämään ilman huoltajaa tuleville alaikäisille turvapaikanhakijoille mahdollisimman pian tarvittava edustus, jotta voidaan varmistaa, että alaikäisten tarpeet otetaan asianmukaisella tavalla huomioon tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanossa. Koska alaikäinen on muita heikommassa asemassa ja altis joutumaan väärinkäytön uhriksi, säädetään lisäksi periaatteesta, jonka mukaan toimivaltaisten sosiaaliviranomaisten on säännöllisesti tarkistettava alaikäisen tilanne.

2) Tässä kohdassa annettujen sääntöjen nimenomaisena tarkoituksena on lapsen edun ensisijaisen huomioimisen periaatteen täytäntöönpano aineellisten vastaanottoedellytysten alalla. Jäsenvaltioita vaaditaan järjestämään ilman huoltajaa tuleville alaikäisille turvapaikanhakijoille jokin luettelossa mainituista majoitusmuodoista siitä lähtien, kun heille myönnetään pääsy jäsenvaltion alueelle, siihen asti kunnes heidän on lähdettävä siitä jäsenvaltiosta, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään. Lisäksi säädetään, että sisarukset on pidettävä yhdessä (tästä säännöstä voidaan poiketa ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, esim. kun kyseessä on turvapaikanhakijoiden äkillinen laajamittainen maahantulo, mutta silloinkin vain lyhyeksi ajaksi), ja heidän asuinpaikkaansa olisi vaihdettava mahdollisimman vähän.

3) Tämä kohta koskee toimia muiden perheenjäsenten jäljittämiseksi ja niihin sovellettavaa salassapitovelvollisuuden periaatetta, sikäli kuin toimet ovat lapsen edun mukaisia.

4) Jotta ilman huoltajaa tulevien alaikäisten tarpeet voitaisiin ottaa huomioon asianmukaisella tavalla turvapaikkamenettelyn aikana, jäsenvaltioiden on varmistettava, että heidän parissaan työskentelevällä henkilöstöllä on näiden tarpeisiin soveltuva koulutus.

26 artikla

Tämä artikla koskee kidutuksen ja järjestelmällisen väkivallan uhreja.

Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto toteaa 30.11.-1.12.2000 antamissaan päätelmissä vastaanottoedellytyksistä seuraavaa: "Vastaanottavan jäsenvaltion olisi järjestettävä erityistä sairaanhoitoapua niille turvapaikanhakijoille, jotka ovat olleet kidutuksen, raiskauksen tai muiden vakavien väkivaltaisuuksien uhreina." Tässä kohdassa säädetään erityisestä sairaanhoitoavusta ja lisätään edellä mainittuihin henkilöryhmiin järjestelmällisen ja sukupuolisen väkivallan uhrit, jotta voidaan varmistaa, että säännöksen soveltamisalaan sisällytetään myös henkilöt, jotka ovat saaneet traumoja jouduttuaan todistamaan etnisiä puhdistuksia.

VII luku: Vastaanottojärjestelyjen tehostaminen

27 artikla

Tämä artikla koskee yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja komission välillä.

1) Tässä kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita nimeämään kansallinen yhteyspiste ja toteuttamaan tarvittavat toimet suoran yhteistyön luomiseksi, muun muassa vierailujen ja tietojenvaihdon järjestämiseksi toimivaltaisten viranomaisten välillä. Tällaisten toimien järjestämiseen on mahdollista saada rahoitusta Euroopan pakolaisrahastosta.

2) Tämä kohta koskee tietoja, jotka komissiolle on toimitettava, jotta se voisi täyttää direktiivin täytäntöönpanoon ja sen mahdolliseen muuttamiseen liittyvät tehtävänsä.

28 artikla

Tässä artiklassa esitetään valtiosta riippumattomia järjestöjä koskevien neuvoston päätelmien perusteella kattavampaa lähestymistapaa, jossa otettaisiin huomioon koordinointi toimivaltaisten viranomaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen kansallisella tai paikallistasolla osallistuvien muiden toimijoiden välillä.

29 artikla

Suuren yleisön käsitys turvapaikanhakijoista sekä turvapaikka-asioita koskevat poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset vaikuttavat yleisellä ja erityisesti paikallisyhteisöjen tasolla olennaisella tavalla turvapaikanhakijoiden elämänlaatuun.

Tässä artiklassa vaaditaan jäsenvaltioita antamaan säännöksiä sen varmistamiseksi, että toteutetaan tarvittavat toimet, joiden avulla voidaan edistää sopusointuisia suhteita paikallisyhteisöjen ja niiden yhteydessä sijaitsevien vastaanottokeskusten välillä, jotta voidaan välttää turvapaikanhakijoihin kohdistuva rasistinen ja sukupuolinen syrjintä ja muukalaisvihaa ilmentävät teot.

30 artikla

Tämä artikla koskee vastaanottojärjestelmän ohjausta, seurantaa ja valvontaa jäsenvaltioissa. Jotta voidaan varmistaa, että turvapaikanhakijoilla on kaikissa jäsenvaltioissa tasavertaiset elinolosuhteet ja vähentää heidän siirtymistään jäsenvaltiosta toiseen pelkästään vastaanottoedellytysten erojen vuoksi, on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot luovat järjestelmän, jonka avulla turvapaikanhakijoiden vastaanottoedellytyksiä jatkuvasti ohjataan, seurataan ja valvotaan asianmukaisella tasolla.

Ensimmäisessä kohdassa edellytetään jäsenvaltioiden on laativan tämän direktiivin mukaiset säännöt, joiden mukaan vastaanottoedellytysten tasoa ohjataan, seurataan ja valvotaan, jotta voidaan varmistaa tiettyjen tavoitteiden täyttyminen. Tässä direktiivissä ei esitetä mallia järjestelmälle, jonka mukaan vastaanottoedellytysten tasoa asianmukaisuutta ohjataan, seurataan ja valvotaan sisäisesti. Toisessa kohdassa mainittuja toimintoja lukuun ottamatta jäsenvaltiot voivat valita, miten ne täyttävät tässä asetetut tavoitteet.

Toisessa kohdassa säädetään oikeusperustasta 18 artiklassa tarkoitetun viraston perustamiselle tai nimeämiselle (jäsenvaltiot voivat joka tapauksessa päättää vapaasti, että tässä artiklassa säädetty tarkastustehtävä olisi annettava jollekin jo olemassa olevalle riippumattomalle virastolle, esimerkiksi oikeusasiamiehelle). Lisäksi määritellään joitakin toimia, jotka jäsenvaltioiden olisi toteutettava, jotta voidaan varmistaa vastaanottojärjestelmän tehokkuus.

31 artikla

Tämä artikla koskee aineellisia ja henkilöstöresursseja.

1) Tämä kohta perustuu näkemykseen, jonka mukaan turvapaikanhakijat ovat joukko ihmisiä, joilla on tietty tausta ja tiettyjä tarpeita. On varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaavilla viranomaisilla ja järjestöillä on näiden tarpeiden kannalta soveltuva peruskoulutus.

2) Tässä kohdassa vaaditaan jäsenvaltioita myöntämään tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säädösten yhteydessä riittävät varat, jotta näiden säännösten täytäntöönpano voidaan varmistaa.

VIII luku: Loppusäännökset

32 artikla

Artiklassa esitetään syrjimättömyyttä koskeva vakiosäännös. Sanamuoto perustuu Geneven yleissopimuksen 3 artiklaan, EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklaan. Tämä säännös ei vaikuta velvoitteisiin, jotka perustuvat kansainvälisiin välineisiin, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeusyleissopimukseen (sen 14 artiklaan).

33 artikla

Tämä artikla koskee direktiivin soveltamisesta laadittavia kertomuksia. Komission on määrä laatia kertomus direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa, koska sen tehtäviin kuuluu valvoa niiden säännösten soveltamista, joita toimielimet antavat perustamissopimuksen nojalla. Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia direktiivin muuttamisesta. Ensimmäinen kertomus on esitettävä viimeistään kaksi vuotta sen jälkeen kun direktiivi on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot, 27 artiklan 2 kohdassa säädetyt tilastotiedot ja 29 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden tulokset mukaan luettuina. Tämän ensimmäisen kertomuksen jälkeen komission on määrä laatia kertomus direktiivin soveltamisesta vähintään joka viides vuosi.

34 artikla

Tämä artikla on yhteisön lainsäädännössä käytetty vakiosäännös, jonka mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden harkintavaltaan jää sen määrittäminen, mitä seuraamuksia määrätään direktiivin täytäntöönpanoa varten annettujen säännösten rikkomisesta.

35 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002.

36 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan päivämäärä, jona direktiivi tulee voimaan.

37 artikla

Direktiivi on osoitettu ainoastaan jäsenvaltioille.

2001/0091 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [2],

[2] EYVL C

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [3],

[3] EYVL C

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [4],

[4] EYVL C

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Turvapaikka-asioita koskeva yhteinen politiikka, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua yhteisöstä.

(2) Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, ja näin noudattaa palauttamiskiellon periaatetta ja varmistaa, ettei ketään palauteta vainottavaksi.

(3) Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulisi sisältää lyhyellä aikavälillä turvapaikanhakijoiden vastaanottoedellytyksiä koskevat vähimmäisvaatimukset.

(4) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että ihmisarvoa sekä turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten oikeutta turvapaikkaan täysin kunnioitetaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 18 artiklan soveltamista edistetään.

(5) Perustamissopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämän direktiivin tavoitteena on eriarvoisuuden poistaminen miesten ja naisten välillä sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen.

(6) Olisi säädettävä turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotka varmistavat heille tavanomaisissa olosuhteissa kohtuullisen elintason ja kaikissa jäsenvaltioissa tasavertaiset elinolosuhteet.

(7) Turvapaikanhakijoiden vastaanottoedellytysten yhdenmukaistamisen pitäisi vähentää turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen, mihin erilaiset vastaanotto-olosuhteet johtavat.

(8) Turvapaikanhakijoiden elinolosuhteiden olisi kaikissa tapauksissa oltava kohtuulliset ja niitä olisi parannettava, kun katsotaan, että hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi eikä se ole ilmeisen perusteeton.

(9) Vastaanottovaatimuksia olisi lisättävä ja niiden tasoa olisi kohennettava menettelyjen kestäessä pitkään, jos menettelyn kesto ei johdu turvapaikanhakijan epäsuotavasta käytöksestä.

(10) Kun otetaan vastaan henkilöitä, joilla on erityisiä tarpeita, vastaanotossa olisi otettava huomioon nämä tarpeet.

(11) Säilöön otettujen hakijoiden vastaanotossa olisi otettava huomioon heidän tästä tilanteesta johtuvat tarpeensa.

(12) Sen varmistamiseksi, että noudatetaan menettelyllisiä vähimmäistakeita, joihin sisältyy mahdollisuus ottaa yhteyttä oikeusapua antaviin järjestöihin tai henkilöihin, oikeusapua antavien järjestöihin ja henkilöiden olisi päästävä kaikkiin majoituspaikkoihin.

(13) Turvapaikanhakijoiden asianajajien tai muiden oikeudellisten neuvonantajien, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun ja asianmukaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen olisi päästävä kaikkiin paikkoihin, joihin turvapaikanhakijoita on majoitettu.

(14) Vastaanottojärjestelyjen väärinkäytön mahdollisuus olisi rajoitettava säätämällä niistä syistä, joiden perusteella turvapaikanhakijoiden vastaanottoedellytyksiä voidaan rajoittaa tai peruuttaa ne kokonaan.

(15) Olisi turvattava kansallisten vastaanottojärjestelyjen ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön tehokkuus turvapaikanhakijoiden vastaanotossa.

(16) Turvapaikka-asioita koskevat poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset vaikuttavat yleisellä ja erityisesti paikallisyhteisöjen tasolla olennaisella tavalla turvapaikanhakijoiden elämänlaatuun. Näiden yhteisöjen ja vastaanottokeskusten sopusointuisia suhteita olisi sen vuoksi edistettävä.

(17) Vähimmäisvaatimusten luonteeseen kuuluu, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille, jotka pyytävät kansainvälistä suojelua jäsenvaltiosta.

(18) Näin ollen jäsenvaltioita kehotetaan soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä myös menettelyissä, joissa päätetään suojelun myöntämisestä muun kuin Geneven yleissopimuksen perusteella kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, joita ei voida pitää pakolaisina.

(19) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen.

(20) Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti.

(21) Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevien vähimmäisvaatimusten laatiminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan voidaan suunnitellun toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

ASIASISÄLTÖ, MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Asiasisältö

Tässä direktiivissä säädetään turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'Geneven sopimuksella' Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

b) 'turvapaikkahakemuksella' pyyntöä, jolla kolmannen maan kansalainen tai kansallisuudeton henkilö pyytää kansainvälistä suojelua jostakin jäsenvaltiosta ja jonka voidaan katsoa perustuvan siihen, että kyseinen henkilö on Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettu pakolainen. Kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevia hakemuksia pidetään turvapaikkahakemuksina, paitsi jos kolmannen maan kansalainen tai kansallisuudeton henkilö nimenomaisesti pyytää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

c) 'hakijalla' tai 'turvapaikanhakijalla' kolmannen maan kansalaista tai kansallisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt turvapaikkahakemuksen, josta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä. Lopullinen päätös on päätös, jonka suhteen on käytetty kaikki neuvoston direktiivin .../.../EY [pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista] [5] mukaiset muutoksenhakumahdollisuudet;

[5] KOM(2000) 578 lopullinen.

d) 'perheenjäsenillä', jos perhe oli jo muodostunut lähtömaassa, seuraavia hakijan perheenjäseniä:

i) aviopuoliso tai avopuoliso, jolla on jatkuva suhde hakijaan, jos avopuolisot rinnastetaan aviopuolisoihin sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa hakemus jätettiin tai sitä käsitellään

ii) edellä i alakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai hakijan lapset, jos nämä ovat naimattomia ja kyseisen henkilön huollettavana riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitosta tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät adoptoitu

iii) muut perheenjäsenet, jos he ovat riippuvaisia hakijasta tai jos he ovat kärsineet erityisen vakavia traumoja tai ovat erityisen lääketieteellisen hoidon tarpeessa;

e) 'mukana tulevilla perheenjäsenillä' hakijan perheenjäseniä, jotka oleskelevat samassa jäsenvaltiossa, jossa hakija on tehnyt turvapaikkahakemuksensa;

f) 'pakolaisella' henkilöä, joka täyttää Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan edellytykset;

g) 'pakolaisasemalla' asemaa, jonka jäsenvaltio myöntää pakolaiseksi tunnustetulle henkilölle, joka tällä perusteella pääsee kyseisen jäsenvaltion alueelle;

h) 'tavanomaisella menettelyllä', 'nopeutetulla menettelyllä', 'menettelyllä, jossa selvitetään, otetaanko hakemus käsiteltäväksi' ja 'muutoksenhakumenettelyllä' direktiivissä .../.../EY [pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista ] säädettyjä menettelyjä;

i) 'ilman huoltajaa tulevilla alaikäisillä' alle 18-vuotiaita henkilöitä, jotka saapuvat jäsenvaltioiden alueelle ilman heistä joko oikeuden tai vakiintuneen käytännön mukaisesti vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole tällaisen henkilön huostassa; tässä tarkoitetaan myös alaikäisiä, jotka jäävät ilman huoltajaa sen jälkeen, kun he ovat saapuneet jäsenvaltioiden alueelle;

j) 'vastaanottoedellytyksillä' kaikkia jäsenvaltioiden turvapaikanhakijoille tämän direktiivin mukaisesti myöntämiä toimenpiteitä;

k) 'aineellisilla vastaanottoedellytyksillä' vastaanottoedellytyksiä, joihin kuuluvat majoitus, ruoka ja vaatetus luontoissuorituksina, rahallisena etuutena tai maksukuponkien muodossa sekä päiväraha;

l) 'säilöönotolla' sitä, että jäsenvaltio sulkee turvapaikanhakijan rajatulle alueelle, kuten vankilaan, säilöönottokeskukseen tai lentokentän kauttakulkualueelle, jossa hakijan liikkumisvapautta on huomattavasti rajoitettu;

m) 'vastaanottokeskuksella' mitä tahansa paikkaa, jota käytetään yksinomaan turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten joukkomajoitukseen;

n) 'säilöönottokeskuksella' mitä tahansa paikkaa, jota käytetään säilöön otettujen turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan seuraavien perheenjäsentensä majoitukseen; tällä tarkoitetaan myös sellaisia vastaanottokeskuksia, joissa hakijoiden liikkumisvapaus on rajoitettu keskukseen.

3 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä on sovellettava kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka hakevat turvapaikkaa jäsenvaltioiden rajalla tai niiden alueella, sekä heidän mukanaan tuleviin perheenjäseniin.

Direktiiviä on sovellettava myös, kun turvapaikkahakemuksen tutkinta tehdään osana menettelyä, jonka tarkoituksena on päättää hakijan oikeudesta tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta jäsenvaltioiden edustustoille esitettyihin diplomaattista suojelua tai alueellista turvapaikkaa koskeviin pyyntöihin.

3. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tätä direktiiviä menettelyissä, joissa päätetään suojelun myöntämisestä muun kuin Geneven yleissopimuksen perusteella kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, joita ei voida pitää pakolaisina.

4 artikla

Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa turvapaikanhakijoiden vastaanottoedellytyksiä koskevia suotuisampia säännöksiä, kunhan ne ovat tämän direktiivin mukaisia.

II LUKU

VASTAANOTTOEDELLYTYKSIÄ KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

5 artikla

Tiedottaminen

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava turvapaikanhakijoille sekä heidän mukanaan tuleville täysi-ikäisille perheenjäsenille etuuksista, joihin he ovat oikeutettuja, ja vastaanottoedellytyksiin liittyvistä velvollisuuksista, joita heidän on noudatettava, heti, kun he ovat jättäneet hakemuksensa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat saavat tietoa erityistä oikeusapua antavista järjestöistä tai henkilöistä sekä järjestöistä, jotka voivat auttaa heitä saatavilla oleviin vastaanottoedellytyksiin liittyvissä asioissa. Tämä koskee myös terveydenhuoltoa, johon heillä on oikeus.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullekin hakijan mukana tulevalle täysi-ikäiselle perheenjäsenelle ilmoitetaan yksityisesti oikeudesta tehdä oma erillinen turvapaikkahakemus.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan kirjallisesti ja mahdollisuuksien mukaan kielellä, jota hakijat ymmärtävät.

4. Hakijoille on tiedotettava kielikursseista ja vapaaehtoista paluuta koskevista järjestelyistä, kun sellaisia on tarjolla.

6 artikla

Asiakirja-aineisto

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoille ja kullekin mukana tulevalle täysi-ikäiselle perheenjäsenelle annetaan heidän omalla nimellään asiakirja, jossa todetaan heidän asemansa turvapaikanhakijana tai turvapaikanhakijan mukana tulevana täysi-ikäisenä perheenjäsenenä, heti, kun he ovat jättäneet hakemuksensa. Jos haltija saa liikkua vapaasti osalla kansallista aluetta tai koko kansallisella alueella, niin asiakirjassa on myös todettava, että haltija oleskelee sen jäsenvaltion, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, alueella laillisesti. Asiakirjassa voidaan myös mainita haltijan oikeus fyysiseen ja psyykkiseen terveydenhuoltoon sekä hänen asemansa työmarkkinoilla.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman huoltajaa tuleville alaikäisille annetaan 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa vastaava asiakirja.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ovat voimassa tai uusitaan siihen asti, kunnes hakijalle on ilmoitettu turvapaikkahakemusta koskevasta päätöksestä. Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta uusia asiakirja niin, että se on voimassa muutoksenhakumenettelyn ajan, jos hakija on hakenut päätökseen muutosta tai päätös tutkitaan uudelleen viran puolesta niin, että hakijalle vastainen päätös kumotaan, tai jos hakija on saanut väliaikaisen päätöksen, jolla on lykkäävä vaikutus.

4. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tätä artiklaa turvapaikkahakemuksen tutkinnan aikana osana menettelyä, jonka tarkoituksena on päättää hakijan oikeudesta tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle.

5. Jäsenvaltiot voivat myöntää turvapaikanhakijalle matkustusasiakirjan, jos vakavat humanitaariset syyt edellyttävät hänen läsnäoloaan toisessa valtiossa.

7 artikla

Liikkumisvapaus

1. Jäsenvaltioiden on annettava hakijoille ja heidän mukanaan tuleville perheenjäsenille yksilökohtainen vapaus liikkua alueellaan tai tietyllä alueella tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot eivät saa ottaa turvapaikanhakijoita säilöön ainoastaan sen vuoksi, että heidän turvapaikkahakemuksensa on tutkittava. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa turvapaikanhakijan säilöön tehdäkseen asiassa päätöksen direktiivin .../.../EY [pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista] [...] artiklassa esitetyissä tapauksissa.

3. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten vapautta liikkua kansallisen alueen erityisellä alueella ainoastaan, kun se on tarpeen tämän direktiivin panemiseksi täytäntöön tai turvapaikkahakemusten käsittelemiseksi nopeasti.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltioiden on annettava turvapaikanhakijoille ja heidän mukanaan tuleville täysi-ikäisille perheenjäsenille mahdollisuus saada lupa poistua väliaikaisesti asuinalueeltaan henkilökohtaisista terveys- ja perhesyistä tai heidän hakemuksensa tutkintaan liittyvistä syistä. Väliaikaisia poistumispyyntöjä koskevat päätökset on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja hakijalle vastaiset päätökset on perusteltava.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus saattaa 3 kohdan mukaisesti asetetut, liikkumisvapautta koskevat rajoitukset ja 4 kohdassa tarkoitetut päätökset tuomioistuimen tutkittavaksi ja että heillä on mahdollisuus saada oikeusapua, jonka on maksutonta, jos heillä ei ole varaa maksaa siitä.

6. Jäsenvaltiot voivat vaatia niitä turvapaikanhakijoita, jotka voivat vapaasti valita asuinpaikkansa, ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille osoitteensa ja ilmoittamaan näille viipymättä mahdollisista osoitteenmuutoksista.

8 artikla

Aineelliset vastaanottoedellytykset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoille ja heidän mukanaan tuleville perheenjäsenille tarjotaan aineelliset vastaanottoedellytykset III luvun säännösten mukaisesti.

9 artikla

Perhe

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet perheyhteyden säilyttämiseksi alueellaan, jos hakijoita ja heidän mukanaan tulevia perheenjäseniä majoitetaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja hakijat haluavat säilyttää perheyhteyden.

10 artikla

Terveydenhuolto

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijat ja heidän mukanaan tulevat perheenjäsenet saavat fyysistä ja psyykkistä terveydenhuoltoa IV luvun säännösten mukaisesti.

11 artikla

Lääkärintarkastukset

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakijoille tehdään lääkärintarkastus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lääkärintarkastuksen suorittavat toimivaltaiset laitokset käyttävät turvallisia ja ihmisarvoa kunnioittavia tutkimusmenetelmiä.

12 artikla

Alaikäisten koulutus ja opiskelu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoiden alaikäiset lapset ja alaikäiset turvapaikanhakijat voivat käydä koulua samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion kansalaiset, siihen asti kun heitä tai heidän vanhempiaan koskevaa karkottamispäätöstä ei tosiasiallisesti voida panna täytäntöön.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa mahdollisuutta koulunkäyntiin siten, että se koskee ainoastaan yhteiskunnan kustantamaa perusopetusta.

Alaikäisinä pidetään henkilöitä, jotka eivät ole jäsenvaltion, jossa hakemus jätettiin tai sitä käsitellään lainsäädännön mukaan täysi-ikäisiä. Jäsenvaltiot eivät voi kieltää henkilöä jatkamasta keskiasteen koulutusta vain siitä syystä, että hänestä on tullut täysi-ikäinen.

2. Kouluunpääsyä voidaan lykätä enintään 65 työpäivällä siitä päivästä, jona alaikäisen tai hänen vanhempiensa hakemus on jätetty.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuille alaikäisille tarjotaan kielikursseja, jos tavallinen koulunkäynti on mahdotonta, koska he eivät osaa kyseisen jäsenvaltion kieltä.

13 artikla

Työllistäminen

1. Jäsenvaltiot eivät saa kieltää hakijoilta eivätkä heidän mukanaan tulevilta perheenjäseniltä pääsyä työmarkkinoille kuutta kuukautta pidempään hakemuksen jättämisestä. Jäsenvaltioiden on säädettävä työmarkkinoille pääsyn edellytyksistä mainitun kuuden kuukauden jakson jälkeen.

2. Työmarkkinoille pääsyä ei saa peruuttaa pelkästään sillä perusteella, että hakemus on hylätty, jos henkilö on hakenut muutosta asiaansa koskevaan päätökseen ja muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus tai jos hakija on saanut päätöksen, jonka perusteella hänen sallitaan jäädä siihen jäsenvaltioon, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, kunnes hakijalle vastaista päätöstä koskeva muutoksenhaku on käsitelty.

3. Hakijalta voidaan evätä pääsy työmarkkinoille, jos hakijan todetaan syyllistyneen 22 artiklassa tarkoitettuun epäsuotavaan käytökseen.

14 artikla

Ammatillinen koulutus

1. Jäsenvaltiot eivät saa kieltää hakijoilta eivätkä heidän mukanaan tulevilta perheenjäseniltä pääsyä ammatilliseen koulutukseen kuutta kuukautta pidempään hakemuksen jättämisestä. Jäsenvaltioiden on säädettävä ammatilliseen koulutukseen pääsyn edellytyksistä mainitun kuuden kuukauden jakson jälkeen.

2. Ammatilliseen koulutukseen pääsyä ei saa peruuttaa pelkästään sillä perusteella, että hakemus on hylätty, jos henkilö on hakenut muutosta asiaansa koskevaan päätökseen ja muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus tai jos hakija on saanut päätöksen, jonka perusteella hänen sallitaan jäädä siihen jäsenvaltioon, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, kunnes hakijalle vastaista päätöstä koskeva muutoksenhaku on käsitelty.

3. Hakijalta voidaan evätä pääsy ammatilliseen koulutukseen, jos hakijan todetaan syyllistyneen 22 artiklassa tarkoitettuun epäsuotavaan käytökseen.

III LUKU

AINEELLISET VASTAANOTTOEDELLYTYKSET

15 artikla

Yleiset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineelliset vastaanottoedellytykset ovat hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten saatavilla:

a) tavanomaisen menettelyn aikana, sellaisen menettelyn aikana, jossa selvitetään, otetaanko hakemus käsiteltäväksi, ja nopeutetun menettelyn aikana siihen asti, kunnes ensimmäisestä hakijalle vastaisesta päätöksestä ilmoitetaan;

b) muutoksenhakumenettelyjen aikana silloin, kun hakijalle vastaista päätöstä koskevalla muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus, kunnes muutoksenhakua koskevasta hakijalle vastaisesta päätöksestä ilmoitetaan;

c) silloin, kun he ovat saanet päätöksen, jonka perusteella heidän sallitaan jäädä sen jäsenvaltion rajalle tai alueelle, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, kunnes hakijalle vastaista päätöstä koskeva muutoksenhaku on käsitelty.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä aineellisista vastaanottoedellytyksistä sen varmistamiseksi, että hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten elintaso on riittävä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, sekä heidän perusoikeuksien suojaamiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että elintaso toteutuu myös sellaisten henkilöiden osalta, joilla on 23 artiklassa tarkoitettuja erityistarpeita, sekä säilöön otettujen henkilöiden osalta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten erityistarpeiden määrittämisessä otetaan huomioon menettelyn kesto.

3. Aineelliset vastaanottoedellytykset voidaan antaa luontoissuorituksina, rahallisena etuutena tai maksukuponkeina.

4. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa aineellisia vastaanottoedellytyksiä tai peruuttaa ne kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun hakijalle ja hänen mukanaan tuleville perheenjäsenille on myönnetty pääsy työmarkkinoille. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on myönnettävä heille elintarvikeavustus ja perussosiaaliturva niin kauan kuin he eivät ole taloudellisesti riippumattomia.

16 artikla

Asuminen

1. Asuminen on järjestettävä yhdellä seuraavista tavoista tai niitä yhdistämällä:

a) tiloissa, jotka on varustettu nimenomaan hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten majoittamista varten heidän hakemuksensa käsittelyn ajaksi sellaisen menettelyn yhteydessä, jonka tarkoituksena on ratkaista, onko heillä oikeus tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle;

b) vastaanottokeskuksissa;

c) yksityiskodeissa, erillisissä asunnoissa tai hotelleissa;

d) myöntämällä hakijoille rahallinen avustus tai maksukuponki, joka on riittävä majoituksen saamiseen yksityisillä markkinoilla.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuilla tavoilla majoitetuilla hakijoilla ja heidän mukanaan tulevilla perheenjäsenillä on

a) mahdollisuus saada ensiapuluonteista fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa ja välittömästi tarvitsemaansa hoitoa;

b) perhe-elämän suoja ja yksityisyyden suoja;

c) mahdollisuus pitää yhteyttä ulkomaailmaan, ainakin sukulaisiin, oikeudellisiin avustajiin, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun edustajiin ja alalla toimiviin valtiosta riippumattomiin järjestöihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla ja heidän mukanaan tulevilla perheenjäsenillä on sukupuolisen koskemattomuuden suoja 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tiloissa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoiden alaikäiset lapset tai alaikäiset hakijat majoitetaan yhdessä vanhempiensa kanssa tai muun aikuisen perheenjäsenen kanssa, joka on heistä vastuussa joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan. Hakijoiden alaikäisten lasten tai alaikäisten hakijoiden, joilla on siinä jäsenvaltiossa, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, täysi-ikäisiä perheenjäseniä, jotka ovat heistä vastuussa, on voitava asua perheenjäsentensä luona koko sen ajan kun he oleskelevat maassa.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoita siirretään yhdestä majoituspaikasta toiseen ainoastaan silloin, kun se on tarpeen heidän hakemuksensa käsittelyn vuoksi tai turvallisuussyistä. Jäsenvaltioiden on annettava hakijoille mahdollisuus ilmoittaa oikeudellisille avustajilleen siirrosta ja uudesta majoituspaikasta.

5. Vastaanottokeskusten henkilöstöllä on turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten ominaisuuksien ja erityistarpeiden vuoksi oltava erityiskoulutus tai soveltuva työkokemus. Heitä sitoo salassapitovelvollisuus.

6. Jäsenvaltiot voivat ottaa hakijat mukaan päättämään vastaanottokeskusten aineellisista voimavaroista ja ilmapiiriin vaikuttavista tekijöistä muodostamalla heidän keskuudestaan valittuja neuvoa-antavia elimiä tai neuvostoja, joissa on molempien sukupuolten edustajia tasapuolisesti.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoiden oikeudelliset avustajat tai muut oikeudelliset neuvonantajat, YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun edustajat ja alalla toimivat valtiosta riippumattomat järjestöt pääsevät kaikkiin majoitustiloihin. Näiden henkilöiden pääsyä majoitustiloihin voidaan rajoittaa ainoastaan keskusten ja hakijoiden turvallisuuteen liittyvistä syistä.

8. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun majoituksen on oltava hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten käytettävissä, kun heidän on odotettava vähintään 12 tuntia päätöstä siitä, onko heillä oikeus päästä alueelle.

17 artikla

Avustusten tai maksukuponkien enimmäismäärä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineelliset vastaanottoedellytykset kattavien avustusten tai maksukuponkien kokonaismäärä on riittävä, jotta hakijat ja heidän mukanaan tulevat perheenjäsenet eivät vajoa köyhyyteen.

Sellaisissa tapauksissa, joissa avustuksiin tai maksukuponkeihin oikeutetut hakijat saavat asua sukulaisten tai ystävien luona, jäsenvaltiot voivat antaa heille 50 prosenttia avustuksista tai maksukupongeista, joihin heillä on oikeus tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädetyn kansallisen lainsäädännön mukaan.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää olla maksamatta päivärahaa silloin, kun turvapaikanhakijat on otettu säilöön.

18 artikla

Aineellisia vastaanottoedellytyksiä koskevat valitukset ja riidat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla ja heidän mukanaan tulevilla perheenjäsenillä on pääsy riippumattomaan virastoon, joka voi käsitellä valituksia ja sovitella riitoja, jotka koskevat 15, 16 ja 17 artiklassa säädettyjä aineellisia vastaanottoedellytyksiä.

19 artikla

Osallistuminen kustannuksiin

1. Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijoita, joilla on siihen varaa, osallistumaan aineellisten vastaanottoedellytystensä kustannuksiin tai maksamaan ne kokonaan itse. Päätökset siitä, että aineellisia vastaanottoedellytyksiä ei anneta maksutta on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja ne on perusteltava.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus saattaa 1 kohdassa tarkoitetut päätökset tuomioistuimen tutkittavaksi ja että heillä on mahdollisuus saada oikeusapua.

IV LUKU

FYYSINEN JA PSYYKKINEN TERVEYDENHUOLTO

20 artikla

Fyysinen ja psyykkinen terveydenhuolto tavanomaisten menettelyjen aikana

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat ja heidän mukanaan tulevat perheenjäsenet saavat yleislääkärin antamaa hoitoa, psyykkistä hoitoa ja välittömästi tarvittavaa terveydenhoitoa:

a) tavanomaisen menettelyn aikana, kunnes ensimmäisestä hakijalle vastaisesta päätöksestä ilmoitetaan;

b) muutoksenhakumenettelyjen aikana silloin, kun hakijalle vastaisesta päätöstä koskevalla muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus, kunnes muutoksenhakua koskevasta hakijalle vastaisesta päätöksestä ilmoitetaan;

c) silloin, kun hakijat ja heidän mukanaan tulevat perheenjäsenet ovat saaneet päätöksen, jonka perusteella heidän sallitaan jäädä sen jäsenvaltion rajalle tai alueelle, jossa hakemus on jätetty tai sitä käsitellään, kunnes ensimmäistä hakijalle vastaista päätöstä koskeva muutoksenhaku on käsitelty.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa jäsenvaltioiden on täytettävä niiden turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten erityistarpeet, jotka ovat raskaana olevia naisia, alaikäisiä, psyykkisesti tai fyysisesti vammautuneita taikka raiskauksen tai muun sukupuolisen väkivallan uhreja.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tilanteita varten jäsenvaltioiden on säädettävä, millä edellytyksillä hakijat ja heidän mukanaan tulevat perheenjäsenet saavat terveydenhoitoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä aiemmin todetun sairauden paheneminen.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat vaatia sellaisia hakijoita, joilla on varaa siihen, osallistumaan fyysisen ja psyykkisen terveydenhoitonsa kustannuksiin tai maksamaan ne kokonaan itse. Päätökset siitä, että fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa ei anneta maksutta on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja ne on perusteltava.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus saattaa 4 kohdassa tarkoitetut päätökset tuomioistuimen tutkittavaksi ja että heillä on mahdollisuus saada oikeusapua.

21 artikla

Fyysinen ja psyykkinen terveydenhuolto muiden menettelyjen aikana

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla ja heidän mukanaan tulevilla perheenjäsenillä on mahdollisuus saada ensiapuluonteista fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa ja välittömästi tarvittavaa hoitoa sen menettelyn aikana, jossa selvitetään, otetaanko hakemus käsiteltäväksi, nopeutetun menettelyn aikana ja sellaisen menettelyn yhteydessä, jonka tarkoituksena on ratkaista, onko heillä oikeus tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa jäsenvaltioiden on täytettävä niiden turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten erityistarpeet, jotka ovat raskaana olevia naisia, alaikäisiä, psyykkisesti tai fyysisesti vammautuneita taikka raiskauksen tai muun sukupuolisen väkivallan uhreja.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tilanteita varten jäsenvaltioiden on säädettävä, millä edellytyksillä hakijat ja heidän mukanaan tulevat perheenjäsenet saavat terveydenhoitoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä aiemmin todetun sairauden paheneminen.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos päätöstä jättää hakemus käsittelemättä ilmeisen perusteettomana ei ole tehty 65 työpäivän kuluessa hakemuksen jättämisestä, hakijoilla ja heidän mukanaan tulevilla perheenjäsenillä on sama mahdollisuus terveydenhuoltoon kuin tavanomaisen menettelyn aikana.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, jos muutoksenhakua koskevaa päätöstä ei ole tehty 65 päivän kuluessa siitä, kun muutoksenhausta on annettu ilmoitus, sen menettelyn, jossa selvitetään, otetaanko hakemus käsiteltäväksi, aikana ja nopeutetun menettelyn aikana, että hakijoilla ja heidän mukanaan tulevilla perheenjäsenillä on sama mahdollisuus terveydenhuoltoon kuin tavanomaisen menettelyn aikana.

6. Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijoita, joilla on siihen varaa, osallistumaan fyysisen ja psyykkisen terveydenhuoltonsa kustannuksiin tai maksamaan ne kokonaan itse. Päätökset siitä, että fyysistä ja psyykkistä terveydenhoitoa ei anneta maksutta on tehtävä yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja ne on perusteltava.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus saattaa 6 kohdassa tarkoitetut päätökset tuomioistuimen tutkittavaksi ja että heillä on mahdollisuus saada oikeusapua.

V LUKU

VASTAANOTTOEDELLYTYSTEN RAJOITTAMINEN TAI PERUUTTAMINEN

22 artikla

Vastaanottoedellytysten rajoittaminen tai peruuttaminen epäsuotavan käytöksen vuoksi

1. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa vastaanottoedellytyksiä tai peruuttaa ne,

a) jos turvapaikanhakija on kadonnut tai vähintään 30 työpäivän ajan ilman perusteltua syytä laiminlyönyt ilmoittautumisvelvollisuutensa tai ei ole noudattanut pyyntöä toimittaa tietoja tai kutsua saapua henkilökohtaiseen haastatteluun. Kun kadonnut hakija on jäljitetty tai hän ilmoittautunut vapaaehtoisesti asianomaiselle viranomaiselle katoamisensa jälkeen, tehdään perusteltu päätös, joka perustuu katoamisen syihin, vastaanottoedellytysten myöntämisestä uudelleen kokonaan tai osittain. Menettelyn kestosta johtuvia vastaanottoedellytyksiä ei myönnetä;

b) jos hakija peruuttaa hakemuksensa;

c) jos hakija on kätkenyt varojaan ja saanut näin ollen aiheetonta etua myönnetyistä aineellisista vastaanottoedellytyksistä;

d) jos hakijaa pidetään uhkana kansalliselle turvallisuudelle tai jos on vakavaa aihetta epäillä, että hakija on tehnyt sotarikoksen tai -rikoksia taikka rikoksen tai rikoksia ihmisyyttä vastaan tai jos turvapaikkahakemuksen käsittelyn yhteydessä on ilmeisen vakavia syitä katsoa, että hakijaan on sovellettava Geneven yleissopimuksen 1 artiklan F kohdassa mainittuja perusteita.

2. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa aineellisia vastaanottoedellytyksiä tai peruuttaa ne,

a) jos hakija tai hänen mukanaan tuleva perheenjäsen on toistuvasti käyttäytynyt väkivaltaisesti tai uhkaavasti vastaanottokeskuksessa tehtäviään hoitavia henkilöitä kohtaan tai muita keskuksissa oleskelevia henkilöitä kohtaan;

b) jos hakija tai hänen mukanaan tuleva perheenjäsen ei noudata päätöstä, jossa heidän edellytetään oleskelevan asianomaisen viranomaisen määräämässä paikassa.

3. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa aineellisia vastaanottoedellytyksiä silloin, kun hakija estää huostassaan olevia alaikäisiä käymästä koulua tai osallistumasta joillekin tavanomaiseen opinto-ohjelmaan kuuluville tunneille.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen vastaanottoedellytysten rajoittamista tai peruuttamista koskevien päätösten on perustuttava yksinomaan asianomaisen henkilön henkilökohtaiseen käytökseen ja suhteellisuusperiaatteeseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä päätökset tehdään yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja ne on perusteltava.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus saattaa tässä artiklassa tarkoitetut päätökset tuomioistuimen tutkittavaksi ja että heillä on mahdollisuus saada oikeusapua maksutta, jos heillä ei ole varaa maksaa siitä.

6. Ensiapuluonteista terveydenhoitoa ja välittömästi tarvittavaa hoitoa ei saa rajoittaa eikä peruuttaa.

VI LUKU

HENKILÖT, JOILLA ON ERITYISTARPEITA

23 artikla

Perusperiaate

1. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon sellaisten henkilöiden erityistilanne, joilla on erityistarpeita, kuten alaikäiset, ilman huoltajaa tulevat alaikäiset, vammaiset, vanhukset, raskaana olevat naiset, yksinäiset naiset, jotka ovat kohdanneet lähtömaassa merkittävää lakiin perustuvaa sukupuoleen liittyvää syrjintää, yksinhuoltajat alaikäisine lapsineen ja seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön uhrit, kansallisessa lainsäädännössään, jolla pannaan lukujen III, IV ja V aineellisia vastaanottoedellytyksiä sekä fyysistä ja psyykkistä terveydenhuoltoa koskevat säännökset täytäntöön.

2. Edellä mainittua 1 kohtaa sovelletaan yksinomaan henkilöihin, joilla on todettu olevan erityistarpeita, kun heidän tilanteensa on arvioitu yksilöllisesti.

24 artikla

Alaikäiset

1. Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu pannessaan täytäntöön tämän direktiivin alaikäisiä koskevia säännöksiä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikenlaisten väärinkäytösten, laiminlyöntien, hyväksikäytön, kidutuksen tai julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun uhriksi joutuneille tai aseellisista selkkauksista kärsineille alaikäisille annetaan kuntoutusta. Toipumisen ja uudelleen yhteiskuntaan sopeutumisen helpottamiseksi on kehitettävä soveltuvia mielenterveyspalveluita ja tarvittaessa annettava pätevää psyykkistä ja sosiaalista neuvontaa.

25 artikla

Ilman huoltajaa tulevat alaikäiset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman huoltajaa tulevalle alaikäiselle nimitetään mahdollisimman nopeasti holhooja, jonka on varmistettava, että alaikäisen tarpeet todella täytetään pantaessa tämän direktiivin säännöksiä täytäntöön. Asianomaisten sosiaaliviranomaisten on säännöllisesti tarkistettava tilanne.

2. Ilman huoltajaa tulevat alaikäiset turvapaikanhakijat on siitä lähtien, kun heille myönnetään pääsy jäsenvaltion alueelle, siihen asti, kunnes heidän on lähdettävä siitä jäsenvaltiosta, jossa hakemus jätettiin tai sitä käsitellään sijoitettava ensisijaisesti

a) täysi-ikäisten perheenjäsenten luokse;

b) sijoitusperheeseen;

c) alaikäisten majoittamiseen tarkoitettuihin keskuksiin;

d) muuhun alaikäisille soveltuvaan majoitukseen.

Sisarukset on pidettävä yhdessä. Ilman huoltajaa tulevien alaikäisten asuinjärjestelyjä koskevat muutokset on rajoitettava mahdollisimman vähiin.

3. Jäsenvaltioiden on yritettävä jäljittää ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten perheenjäsenet mahdollisimman nopeasti, jos se on lapsen edun mukaista. Silloin kun alaikäisen tai hänen läheisten sukulaistensa elämä tai koskemattomuus saattaa olla uhattuna, varsinkin jos sukulaiset ovat jääneet lähtömaahan, on huolellisesti varmistettava, että kyseisiä henkilöitä koskevien tietojen keruu, käsittely ja välittäminen tapahtuu luottamuksellisesti heidän turvallisuuttaan vaarantamatta.

4. Ilman huoltajaa tulevien alaikäisten parissa työskentelevien henkilöiden on saatava sopiva koulutus, joka vastaa näiden alaikäisten tarpeita.

26 artikla

Kidutuksen ja järjestelmällisen väkivallan uhrit

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kidutuksen, järjestelmällisen väkivallan, raiskauksen ja muun sukupuoleen liittyvän väkivallan tai muiden vakavien väkivaltaisuuksien uhrit majoitetaan tarvittaessa erityisiin keskuksiin, jotka on tarkoitettu traumoja saaneille henkilöille, tai että he pääsevät osallistumaan erityisiin kuntoutusohjelmiin. Traumaperäisestä stressireaktiosta kärsiville henkilöille on tarvittaessa annettava mahdollisuus käyttää erityisiä mielenterveys- palveluja.

VII LUKU

VASTAANOTTOJÄRJESTELYJEN TEHOSTAMINEN

27 artikla

Yhteistyö

1. Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämää hallinnollista yhteistyötä varten kunkin jäsenvaltion on nimitettävä kansallinen yhteysviranomainen ja toimitettava tämän osoite komissiolle, joka toimittaa sen muille jäsenvaltiolle. Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteistyössä komission kanssa aiheelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat toimia suoraan yhteistyössä, muun muassa vierailujen järjestämiseksi, ja vaihtaa keskenään tietoja.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle säännöllisesti ja mahdollisimman nopeasti tiedot vastaanottoedellytysten kattamien henkilöiden lukumäärästä, sukupuolesta ja iästä sekä täydelliset tiedot 6 artiklassa tarkoitetuttujen asiakirjojen tyypistä, nimestä ja muodosta.

28 artikla

Yhteensovittaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten ja muiden kansallis- tai paikallistason turvapaikanhakijoiden vastaanottajien, myös valtiosta riippumattomien järjestöjen toiminta yhteensovitetaan tämän direktiivin mukaisesti.

29 artikla

Paikallisyhteisöt

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan aiheelliset toimenpiteet, joiden avulla voidaan edistää sopusointuisia suhteita paikallisyhteisöjen ja niiden alueella sijaitsevien vastaanottokeskusten välillä, jotta voidaan välttää turvapaikanhakijoihin kohdistuva rasistinen ja sukupuolinen syrjintä ja muukalaisvihaa ilmentävät teot.

30 artikla

Järjestelmän ohjaus, seuranta ja valvonta

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, jotka koskevat vastaanottoedellytysten ohjaamista, seurantaa ja valvontaa, sen varmistamiseksi, että

a) ne vastaavat kansallisen vastaanottojärjestelmän vastaanottoedellytyksiä;

b) kaikkien keskusten palvelut vastaavat toisiaan;

c) asianomaisella henkilöstöllä on riittävä koulutus.

Kyseisissä säännöissä on säädettävä 18 artiklassa tarkoitetusta virastosta, säännöllisistä tarkastuksista, vastaanottoedellytyksiä koskevista suuntaviivoista ja toimenpiteistä vastaanottojärjestelmän mahdollisten puutteiden korjaamiseksi.

31 artikla

Henkilöstö ja varat

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaisilla ja tätä direktiiviä noudattavien järjestöjen edustajilla on riittävä peruskoulutus sekä mies- että naispuolisten hakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten tarpeisiin vastaamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä riittävät varat tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säädösten yhteydessä.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Syrjintäkielto

Jäsenvaltioiden on pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

33 artikla

Kertomukset

Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot, myös 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tilastotiedot ja tiedot 29 artiklassa tarkoitettujen toimien tuloksesta, viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2004.

Kertomuksen esittämisen jälkeen komissio laatii vähintään viiden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa.

34 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteellisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 35 artiklassa säädettyyn päivään mennessä ja ilmoitettava niiden muutokset mahdollisimman pian.

35 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien kansallisen lainsäädännön keskeiset säännökset kirjallisina komissiolle.

36 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

37 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

Politiikan ala(t): OIKEUS- JA SISÄASIAT

Toiminnan ala(t): Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat

Toimenpiteen nimi: Ehdotus: Neuvoston direktiivi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista

1. Budjettikohta/-kohdat

A0-7030 (kokoukset)

2. Numerotiedot

2.1. Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina

2.2. Toimenpiteen soveltamisaika:

(kesäkuu) 2001-2006

2.3. Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2. ja 7.3)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

| | Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

2.5. Vaikutukset tuloihin [6]:

[6] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

| | Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä.

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan b alakohta.

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1. Yhteisön toiminnan tarve [7]

[7] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

5.1.1. Toiminnan tavoitteet

Direktiivin tavoitteena on laatia yhteisön tasolla turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset.

Ehdotus on yksi turvapaikkamenettelyjä koskevista yhteisön aloitteista, jotka liittyvät yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomiseen. Komissio on antanut marraskuussa 2000 yhteistä turvapaikkamenettelyä koskevan tiedonannon, jonka mukaan vastaanotto-olosuhteiden yhdenmukaistamiseen liittyy kaksi päätavoitetta: yhtäläisten elinolojen tarjoaminen turvapaikanhakijoille kaikkialla Euroopan yhteisössä sekä sen välttäminen, että turvapaikanhakijat siirtyvät maasta toiseen jäsenvaltioiden erilaisten vastaanotto-olosuhteiden vuoksi. Sen jälkeen kun edellä mainitut tavoitteet on saavutettu, tiedonannon mukaan on vielä toteutettava lisätoimia, joilla yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden vastaanottojärjestelmiä.

5.1.2. Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

Ei sovelleta

5.1.3. Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Ei sovelleta

5.2. Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tätä direktiiviä varten on tarkoitus perustaa komission johdolla yhteyskomitea.

Syyt komitean perustamiseen ovat seuraavat. Ensinnäkin komitean tehtävänä on auttaa jäsenvaltioita soveltamaan vähimmäisvaatimuksia suunnitelmallisesti ja keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Toiseksi ne jäsenvaltiot, jotka haluavat jo yhdenmukaistamisen tässä vaiheessa mennä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle, voivat komiteassa koordinoida toimiaan. Kolmanneksi komitean tehtävänä on poistaa esteet ja luoda tarvittavat edellytykset Tampereen Eurooppa-neuvoston asettaman tavoitteen saavuttamiseksi.

Komitean avulla voitaisiin näin ollen edistää turvapaikkapolitiikan lähentämistä tulevaisuudessa. Komitea voisi myös tasoittaa tietä menettelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista kohti yhdenmukaisia vastaanottojärjestelyjä, jos tämän katsotaan olevan tarpeen tai hyödyksi luotaessa yhteistä turvapaikkamenettelyä.

Yhteyskomitea kokoontuu 31 päivään joulukuuta 2002 mennessä kolme kertaa vuodessa valmistelemaan direktiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja tämän jälkeen kaksi tai kolme kertaa vuodessa helpottaakseen jäsenvaltioiden neuvonpitoa täydentävistä vaatimuksista yms. kysymyksistä.

5.3. Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ei sovelleta

6. Rahoitusvaikutukset

6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa - (koko ohjelmakaudeksi)

(Alla olevassa taulukossa ilmoitettujen kokonaismäärien laskutapa on esitettävä taulukossa 6.2 esitetyn jaottelun avulla).

6.1.1. Rahoitustuki

MSM milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi) [8]

[8] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

(Jos toimia on useita, on ilmoitettava kuhunkin toimeen kuuluvista konkreettisista toimenpiteistä tarkat tiedot suoritteiden laajuuden ja kustannusten arviointia varten.)

MSM milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Laskutapa on tarvittaessa selitettävä.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2. Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3. Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

(1) Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

I. Yhteensä vuodessa (7.2 + 7.3)

II. Toimen kesto

III. Toimen kokonaiskustannukset (I x II) // 29 250 euroa

6 vuotta

175 500 euroa

8. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1. Seurantajärjestelmä

Ei sovelleta

8.2. Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

Ei sovelleta

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

Ei sovelleta