Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52013DC0160

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n oikeusalan tulostaulu Tehokkaan oikeudenkäytön ja talouskasvun edistämisen väline

/* COM/2013/0160 draft - 2013/ () */

52013DC0160

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n oikeusalan tulostaulu Tehokkaan oikeudenkäytön ja talouskasvun edistämisen väline /* COM/2013/0160 draft - 2013/ () */


Johdanto

EU:n nykyinen talous- ja rahoituskriisi on käynnistänyt perusteellisia muutoksia. Sen vaikutus on nähtävissä kansallisten talouksien rakenneuudistuksena, jolla pyritään luomaan perusta kasvulle ja kilpailukyvylle.

Kansalliset oikeusjärjestelmät voivat tämän rakenneuudistuksen yhteydessä edistää merkittävästi luottamuksen palauttamista ja kasvu-uralle palaamista. Toimiva ja riippumaton oikeusjärjestelmä edistää luottamusta ja vakautta. Ennakoitavissa olevat, oikea-aikaiset ja täytäntöönpanokelpoiset oikeuden päätökset ovat suotuisan liiketoimintaympäristön tärkeitä osia. Ne pitävät yllä luottamuspohjaa yritysten perustamiseen, sopimusten täytäntöönpanoon, yksityisten velkojen selvittämiseen tai omistusoikeuksien ja muiden oikeuksien suojaamiseen liittyvissä asioissa.

Talouden sopeutusohjelmia toteuttavista jäsenvaltioista[1] saadut kokemukset osoittavat, että jos oikeusjärjestelmän toiminnassa on puutteita, negatiivisen kasvun kierre nopeutuu ja kansalaisten ja yritysten luottamus oikeuslaitokseen heikkenee. Sen vuoksi kansallisten oikeuslaitosten uudistuksista tuli vuonna 2011 edellä mainittujen ohjelmien keskeisiä rakenteellisia osia.

Oikeusjärjestelmien laadun, riippumattomuuden ja tehokkuuden parantaminen on myös yksi EU:n talouspolitiikkojen uuden vuosittaisen koordinointijakson eli EU-ohjausjakson ensisijaisista tavoitteista[2]. Vuonna 2012 kuudessa jäsenvaltiossa[3] havaittiin etenkin oikeudenkäynnin kestoon ja oikeuslaitoksen rakenteeseen liittyviä puutteita.

Kansallisten oikeusjärjestelmien tehokkuudella on ratkaiseva merkitys EU:lle

Oikeus käyttää tehokasta oikeusjärjestelmää on Euroopan demokratioiden perustan muodostava keskeinen oikeus, joka on vahvistettu jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä. Se on ratkaisevan tärkeä koko EU:n lainsäädännön ja erityisesti kasvua edistävän EU:n talouslainsäädännön tehokkuuden kannalta. Kansallisilla tuomioistuimilla on tärkeä rooli esimerkiksi EU:n kilpailulainsäädännön[4] ja muun sisämarkkinoiden kannalta olennaisen EU:n lainsäädännön[5] täytäntöönpanossa etenkin sähköisen viestinnän[6], teollis- ja tekijänoikeuksien[7] ja julkisten hankintojen[8] alalla sekä ympäristö-[9] ja kuluttajansuoja-alalla[10].

Soveltaessaan EU:n lainsäädäntöä kansallinen tuomioistuin toimii ”unionin tuomioistuimena”, ja sen on tarjottava tehokas oikeussuoja jokaiselle, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia on loukattu, niin kansalaisille kuin yrityksille. Tämän tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden tärkeä merkitys on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (47 artikla).

Tehokkaita oikeusjärjestelmiä tarvitaan myös, kun on vahvistettava keskinäistä luottamusta, jota vastavuoroiseen tunnustamiseen ja yhteistyöhön perustuvien EU:n välineiden kehittäminen ja täytäntöönpano edellyttävät. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti unioni muodostaa oikeuden alueen, jolla kunnioitetaan jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja -perinteitä. Odotusten mukaan kansalaiset, yritykset, tuomarit ja viranomaiset luottavat toisen jäsenvaltion oikeuslaitoksen tekemiin päätöksiin sekä kunnioittavat niitä ja tunnustavat ne tai panevat ne täytäntöön.

Kansallisissa oikeusjärjestelmissä esiintyvät puutteet eivät näin ollen ole vain asianomaisen jäsenvaltion ongelma vaan voivat vaikuttaa sisämarkkinoiden ja yleisesti ottaen koko EU:n toimintaan.

Järjestelmällisen määrittelyn tarve

Euroopan komissio korosti laatimassaan vuotuisessa kasvuselvityksessä 2013[11], että on tärkeää parantaa kansallisten oikeusjärjestelmien laatua, riippumattomuutta ja tehokkuutta. Ennen kuin tässä yhteydessä annetaan maakohtaiset suositukset, on laadittava järjestelmällinen yleiskatsaus kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toimintaan. Siinä on otettava kaikilta osin huomioon erilaiset kansalliset oikeusperinteet. Tarvitaan objektiivista, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tukemaan uuteen kasvuun tähtäävää oikeuslaitosten uudistamista.

1. Mikä on EU:n oikeusalan tulostaulu?

EU:n oikeusalan tulostaulun, jäljempänä ’tulostaulu’, avulla on määrä tarjota objektiivisia, luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toiminnasta ja tukea EU:ta ja jäsenvaltioita tehokkaamman oikeudenkäytön tavoitteen saavuttamisessa. ”Tehokkaan oikeusjärjestelmän” tärkeimmät osatekijät ovat laatu, riippumattomuus ja toimivuus. Tarjoamalla näitä osatekijöitä koskevia tietoja kustakin jäsenvaltiosta edistetään mahdollisten puutteiden havaitsemista ja hyvien esimerkkien yksilöimistä sekä tuetaan oikeusalan politiikan kehittämistä sekä kansallisella että EU:n tasolla.

Tulostaulun tärkeimmät ominaisuudet ovat seuraavat:

– se on vertailuun käytettävä väline, joka kattaa kaikki jäsenvaltiot[12]. Tehokkaan oikeusjärjestelmän keskeisiä tunnusmerkkejä ovat riippumattomuus, asioiden käsittely kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin sekä oikeussuojan helppo saatavuus riippumatta kansallisen oikeusjärjestelmän mallista tai taustalla olevasta oikeusperinteestä. Vaikka tulostaulussa vertaillaan tiettyjä indikaattoreita, sen avulla ei ole tarkoitus laatia kaiken kattavaa ja kertakaikkista paremmuusjärjestystä eikä suosia jotain tietyntyyppistä oikeusjärjestelmää;

– sen avulla pyritään esittämään kansallisten oikeusjärjestelmien toiminnan suuntauksia eri aikoina. Vuonna 2013 tulostaulussa esitetään tietoja ensimmäisen kerran. Siitä eivät välttämättä käy ilmi eräissä jäsenvaltioissa käynnissä olevien uudistusten vaikutukset[13]. Koska tulostauluja aiotaan laatia säännöllisin väliajoin, kyseiset vaikutukset saattavat näkyä tulevissa tulostauluissa;

– se on ei-sitova väline, jota käytetään jäsenvaltioiden kanssa käytävässä avoimessa vuoropuhelussa, jolla pyritään tukemaan jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä oikeusalan politiikan kehittämisessä. Sen avulla voidaan selvittää, mitkä asiat vaativat erityistä huomiota. Indikaattoreiden avulla esille tulleiden toiminnan heikkouksien syyt on tutkittava perusteellisesti ja tarvittaessa on toteutettava asianmukaisia uudistuksia ottaen huomioon, että menettelyissä ja lainsäädännössä olevat jäsenvaltioiden väliset erot saattavat heikentää tietojen vertailukelpoisuutta;

– se on kehittyvä väline, ja sen kattamia aloja sekä siinä käytettäviä indikaattoreita ja menetelmiä laajennetaan vähitellen tehokkaan oikeusjärjestelmän keskeisten parametrien yksilöimiseksi. Tulostaulu voisi jäsenvaltioiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa vähitellen kattaa myös muita oikeusjärjestelmien aloja ja ”oikeusketjun” osia, joita yksityishenkilöiden tai yritysten on käytävä läpi tehokkaan oikeussuojan saadakseen (esim. alkaen oikeuslaitoksen puoleen kääntymisestä aina loppuvaiheeseen eli oikeuden päätöksen täytäntöönpanoon asti).

Koska kansallisilla oikeusjärjestelmillä on keskeinen merkitys talouden kannalta, vuoden 2013 tulostaulun soveltamisala kattaa ennen kaikkea ne oikeusjärjestelmän parametrit, jotka edistävät suotuisan liiketoiminta- ja investointi-ilmaston luomista. Tulostaulun avulla tutkitaan muihin kuin rikosasioihin ja erityisesti siviili- ja kauppaoikeudellisiin riita-asioihin liittyviä toimivuusindikaattoreita, joilla on merkitystä kauppaoikeudellisten riita-asioiden ja hallinnollisten asioiden ratkaisemisen kannalta. Hallinto-oikeudella on tärkeä rooli liiketoimintaympäristössä esimerkiksi, kun on kyse toimilupien myöntämisestä tai verotusta koskevista erimielisyyksistä viranomaisten kanssa tai erimielisyyksistä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

Euroopan komissio pyysi oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevaa Euroopan neuvoston pysyvää komiteaa (CEPEJ) keräämään tietoja ja analysoimaan ne tulostaulun laatimista varten[14]. Euroopan komissio on käyttänyt näistä tiedoista keskeisimmät ja tärkeimmät tulostaulun laatimiseen. Tulostaulussa käytetään myös muista lähteistä, kuten Maailmanpankilta, Maailman talousfoorumilta ja World Justice Project ‑järjestöltä, saatuja tietoja.

2. Vuoden 2013 oikeusalan tulostaulun indikaattorit

Vuoden 2013 tulostaulussa esitettävät tärkeimmät havainnot perustuvat ensisijaisesti oikeudenkäyntien toimivuutta koskeviin indikaattoreihin, joita ovat oikeudenkäynnin kesto, selvitysaste ja vireillä olevien asioiden määrä[15].

– Oikeudenkäynnin kestolla tarkoitetaan asian tuomioistuinkäsittelyyn kuluvaa aikaa (päivinä) eli aikaa, jonka tuomioistuin käyttää päätöksen tekemiseen ensimmäisessä oikeusasteessa. Käsittelyaikaa koskeva indikaattori on saatu jakamalla vuoden lopussa ratkaisematta olevien asioiden määrä ratkaistujen asioiden määrällä ja kertomalla saatu osamäärä 365 päivällä.

– Selvitysaste saadaan jakamalla ratkaistujen asioiden määrä uusien asioiden määrällä. Sen avulla arvioidaan, suoriutuuko tuomioistuin uusien asioiden käsittelystä. Jos selvitysaste on alhainen ja oikeudenkäyntien kesto pitkä, järjestelmä ruuhkautuu.

– Vireillä olevien asioiden määrällä tarkoitetaan tietyn ajanjakson (esim. vuoden) alussa käsittelemättä olevien niiden asioiden määrää. Vireillä olevien asioiden määrä vaikuttaa käsittelyaikaan. Jotta oikeudenkäyntien kestoa voidaan lyhentää, on siis pyrittävä vähentämään vireillä olevien asioiden määrää.

Tulostaulussa tarkastellaan lisäksi indikaattoreita, jotka koskevat tiettyjä oikeudenkäyntien lyhenemiseen ja oikeudenkäytön laadun parantamiseen myötävaikuttavia tekijöitä: tuomioistuinten toiminnan seurantaa ja arviointia, tuomioistuinten tieto- ja viestintäteknisiä järjestelmiä (TVT-järjestelmiä), vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ja tuomareiden koulutusta. Vaikka oikeudenkäyntien kestoon vaikuttavat monet muutkin tärkeät tekijät ja varsinkin menettelyjen erityispiirteet ja vaativuus, kyseiset indikaattorit antavat hyvän kuvan siitä, miten jäsenvaltiot tiedostavat edellä mainittujen seikkojen ja niihin liittyvien toimenpiteiden merkityksen.

– Tuomioistuimen toiminnan seuranta ja arviointi: oikeudenkäyntien laadun ja toimivuuden parantamiseksi tuomioistuimen toimintaa olisi seurattava kattavan ja julkisen tiedonkeräysjärjestelmän avulla ja arvioitava säännöllisesti. Indikaattorit kuvaavat tuomioistuimen toiminnan säännölliseen seurantaan käytettävissä olevia järjestelmiä ja arviointijärjestelmiä.

Seurantaan käytettävissä järjestelmissä julkaistaan vuotuiset toimintakertomukset ja määritetään uusien oikeusasioiden, tehtyjen päätösten ja lykättyjen asioiden määrä sekä oikeudenkäyntien kesto.

Tuomioistuimen toiminnan arviointiin käytettävä indikaattori edellyttää

– toimivuuden indikaattoreiden (esim. uusien, käsiteltyjen ja vireillä olevien oikeusasioiden määrät, asioiden ruuhkautuminen, tuomareiden ja tuomioistuimen henkilöstön toiminnan tehokkuus, täytäntöönpano, kustannukset) määrittelyä,

– toiminnan tehokkuuden ja tulosten säännöllistä arviointia,

– laatuvaatimusten (esim. laadunvarmistuksen toimintaperiaatteiden, henkilöstöpolitiikan, oikeudenkäyntien vertailuarvojen ja resurssien käytön) määrittelyä,

– laatupolitiikasta vastaavaa ja siihen erityiskoulutettua tuomioistuimen henkilöstöä.

– Tuomioistuinten TVT-järjestelmät: tieto- ja viestintätekniikan käytöstä on tullut tehokkaan oikeudenkäytön ehdoton edellytys. Indikaattoreilla ilmaistaan, onko oikeusasioiden rekisteröintiin ja hallinnointiin sekä tuomioistuinten ja niiden toimintaympäristön väliseen viestintään ja tietojenvaihtoon käytettävissä TVT-järjestelmiä (esim. sähköiset verkkolomakkeet, tuomioistuimen verkkosivusto, oikeusasioiden verkkoseuranta, sähköiset rekisterit, vähäisten vaateiden ja riidattomien velkojen perinnän sähköinen käsittely, vaateiden toimittaminen sähköisesti ja videoneuvottelujen käyttö).

– Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (alternative dispute resolution, ADR) siviili- ja kauppaoikeudellisille riita-asioille: ADR:n eri muodot voivat täydentää perinteisiä oikeudenkäyntejä. Tällä indikaattorilla ilmaistaan, onko vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä käytettävissä.

– Tuomareiden koulutus: tuomareiden koulutus, johon kuuluu sekä peruskoulutus että koko työuran kattava jatkokoulutus, vaikuttaa ratkaisevasti oikeuden päätösten laatuun ja tehokkuuteen. Koulutuksessa voidaan keskittyä paitsi erikoistumiseen, myös ammattitaidon parantamiseen. Tämä indikaattori tarjoaa tietoja tuomareiden pakollisesta koulutuksesta.

– Resurssit: tuomioistuinten toimintamäärärahat sekä tuomareiden ja asianajajien määrä tarjoavat tietoa oikeusjärjestelmissä käytetyistä resursseista.

Tulostaulussa esitetään myös oikeusjärjestelmän koettua riippumattomuutta kuvaaviin indikaattoreihin perustuvia havaintoja. Koettu riippumattomuus on tärkeä investointipäätösten kannalta. Maailman talousfoorumi esittää vuotuisessa kilpailukykyä koskevassa raportissaan (Global Competitiveness Report) ”koetun riippumattomuuden indeksin”. Se on tärkeä talouskasvun kannalta, koska se perustuu kyselytutkimukseen, jossa vastaajana on tärkeimpiä talouden aloja (maatalous, valmistusteollisuus, muu kuin valmistusteollisuus ja palvelut) edustava otos yrityksistä kaikissa maissa[16]. World Justice Project ‑järjestö (WJP) kehitti vuosien 2012–2013 Rule of Law Indexiä koskevan raportin yhteydessä siviilioikeuden koettua riippumattomuutta koskevan indikaattorin[17], joka perustuu tavallisille kansalaisille suunnattuun ja asiantuntijoille tehtyyn kyselyyn annettuihin vastauksiin. On myös huomattava, että Euroopan unionin tuomioistuin[18] ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin[19] ovat oikeuslaitoksen riippumattomuutta tarkastellessaan korostaneet, että vaikutelma riippumattomuudesta on tärkeä. Näiden tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeuslaitoksen riippumattomuus edellyttää sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen olemassaoloa, joiden perusteella yksityisten perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin puolueeton vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa.

3. Vuoden 2013 oikeusalan tulostaulun tärkeimmät havainnot 3.1. Merkittäviä eroja oikeudenkäyntien kestossa

Oikeuden viivästyminen tarkoittaa, että oikeus ei toteudu (justice delayed is justice denied). Oikea-aikaiset päätökset ovat tärkeitä yrityksille ja sijoittajille. Yritykset ottavat investointipäätöksissään huomioon riskin joutua osalliseksi kauppaoikeudellisiin, työoikeudellisiin tai vero-oikeudellisiin riita-asioihin tai maksukyvyttömyysmenettelyihin. Maan oikeusjärjestelmän toimivuus riita-asioiden käsittelyssä on siis erittäin tärkeä tekijä. Esimerkiksi tavara- tai palveluhankintasopimuksen täyttäminen oikeusteitse tulee sitä kalliimmaksi, mitä kauemmin riita-asian oikeuskäsittely kestää. Tietyn ajan kuluttua se on kokonaan hyödytöntä, koska todennäköisyys saada rahoja takaisiin maksusuorituksina ja sopimussakkoina heikkenee ajan myötä.

Kaikkien kaavioiden tiedot ovat vuodelta 2010, jollei nimenomaisesti mainita toisin. Kaavion oikeassa reunassa ovat jäsenvaltiot, joiden tiedot puuttuvat. Kuvaa 4 lukuun ottamatta kaikki kaaviot koskevat oikeudenkäyntejä ensimmäisessä oikeusasteessa. Oikeusjärjestelmän laadun ja toimivuuden olisi käytävä ilmi jo ensimmäisessä oikeusasteessa, koska ensimmäinen oikeusaste on pakollinen vaihe kaikille, jotka vievät asiansa oikeuteen.

Kuva 1: Muiden kuin rikosasioiden* ratkaisemiseen kulunut aika (päivinä) (lähde: CEPEJ:n tutkimus[20])

* Muut kuin rikosasiat käsittävät muun muassa siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita, täytäntöönpanoasioita, kiinteistörekisteriasioita, kaupparekisteriasioita ja hallinto-oikeudellisia asioita.

Kuva 2: Siviili- ja kauppaoikeudellisten riita-asioiden* ratkaisemiseen kulunut aika (päivinä) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Siviilioikeudellisissa (ja kauppaoikeudellisissa) riita-asioissa käsitellään esimerkiksi asianosaisten välisiä sopimuksia koskevia erimielisyyksiä tai maksukyvyttömyysmenettelyjä. Riidattomissa siviilioikeudellisissa (ja kauppaoikeudellisissa) asioissa on sen sijaan kyse riitauttamattomista menettelyistä, esimerkiksi riitauttamattomista maksumääräyksistä.

Kuva 3: Hallinto-oikeudellisten asioiden* ratkaisemiseen kulunut aika (päivinä) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

* Hallinto-oikeudelliset asiat ovat kansalaisten ja paikallisten, alueellisten tai kansallisten viranomaisten välisiä riita-asioita. Eräissä jäsenvaltioissa niitä käsittelevät erityiset hallintotuomioistuimet, muissa taas siviilituomioistuimet.

Kuva 4: Maksukyvyttömyysasian* ratkaisemiseen kulunut aika (vuosina) (lähde: CEPEJ:n tutkimus/ Maailmanpankki: Doing Business ‑vertailu)

* Aika, joka velkojalta kuluu saatavan perintään. Kyse on ajasta, joka alkaa yrityksen maksulaiminlyönnistä ja päättyy, kun koko velkasumma tai osa siitä maksetaan pankkiin. Asianosaisten mahdollinen viivytystaktiikka, kuten viivyttämiseen tähtäävät valitukset tai määräajan pidentämistä koskevat pyynnöt, on otettu huomioon. Tiedot on kerätty paikallisten maksukyvyttömyysmenettelyjen selvittäjien kyselytutkimukseen antamista vastauksista. Ne on varmennettu tutkimalla lainsäädäntöä sekä konkurssijärjestelmiä koskevia julkisia tietoja.

Ø Edellä olevista kuvista käy ilmi merkittäviä eroja oikeudenkäyntien kestossa: vähintään kolmanneksessa jäsenvaltioissa oikeudenkäynnit kestävät ainakin kaksi kertaa kauemmin kuin jäsenvaltioiden enemmistössä[21].

Tuomioistuimien ratkaisemien asioiden määrällä eli ”selvitysasteella” sekä ratkaisemattomien (vireillä olevien) asioiden määrällä on yhteys oikeudenkäyntien kestoon. Noin 100 prosentin tai sitä suurempi selvitysaste tarkoittaa, että oikeusjärjestelmä pystyy ratkaisemaan ainakin käsiteltäväksi tulevia vastaavan määrän asioita. Alle 100 prosentin selvitysaste tarkoittaa, että tuomioistuimet ratkaisevat vähemmän asioita kuin niiden käsiteltäväksi tulee, jolloin ratkaisemattomat asiat lisäävät vuoden lopussa tuomioistuimen työmäärää vireillä olevina asioina. Tällaisen tilanteen jatkuminen vuosikausia voi olla merkkinä siitä, että kyse on järjestelmään liittyvästä ongelmasta. Tällöin asiat ruuhkautuvat, tuomioistuinten työmäärä lisääntyy edelleen ja oikeudenkäynnit pitkittyvät entisestään.

Kuva 5: Muiden kuin rikosasioiden selvitysaste (prosentteina – yli 100 prosentin arvot tarkoittavat, että selvitettyjä tapauksia on enemmän kuin käsiteltäväksi tulleita ja alle 100 prosentin arvot tarkoittavat, että käsiteltäväksi tulleita asioita on enemmän kuin selvitettyjä) (lähde: CEPEJ-tutkimus)

Kuva 6: Siviili- ja kauppaoikeudellisten riita-asioiden selvitysaste (prosentteina) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Kuva 7: Hallinto-oikeudellisten asioiden selvitysaste (prosentteina) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Ø Edellä olevat kuvat osoittavat, että osalla jäsenvaltioista saattaa olla puutteelliset valmiudet selvittää tietyntyyppisiä oikeusasioita.

Jäljempänä olevissa kuvissa 8–10 esitetään vireillä olevien asioiden lukumäärä viitevuoden alussa (1. tammikuuta 2010). Vireillä olevien asioiden lukumäärä kuvaa tuomioistuinten toiminnan tehokkuutta edellisenä vuonna. Tämän vuoksi alhainen asioiden selvitysaste vuoden 2010 aikana (joka käy ilmi edellä olevista kuvista 5–7) ei vielä näy vireillä olevien asioiden lukumäärässä jäljempänä olevissa kuvissa 8–10. Vireillä olevien asioiden lukumäärän kasvu vuoden lopussa ilmoitetaan tulevien tarkastelujen yhteydessä.

Kuva 8: Vireillä olevien muiden kuin rikosasioiden määrä (100 asukasta kohti) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Kuva 9: Vireillä olevien siviili- ja kauppaoikeudellisten riita-asioiden määrä (100 asukasta kohti) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Kuva 10: Vireillä olevien hallinto-oikeudellisten asioiden määrä (100 asukasta kohti) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Ø Edellä olevista kuvista käy ilmi, että monissa jäsenvaltioissa on erityisen paljon vireillä olevia asioita.

Voidaan siis todeta, että

Ø Tietyissä jäsenvaltioissa yhdistyy epäsuotuisia tekijöitä: pitkäkestoiset ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnit sekä huono selvitysaste ja/tai suuri määrä vireillä olevia asioita. Tällaiset tilanteet ansaitsevat erityistä huomiota ja ne on tutkittava perusteellisesti, koska niissä voi olla kyse järjestelmään liittyvistä puutteista, joiden korjaamiseksi olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Ø Oikeudenkäyntien liian pitkän keston lyhentämisen olisi oltava ensisijainen tavoite, jotta voitaisiin parantaa liiketoimintaympäristöä ja houkutella investointeja.

3.2. Seurannan ja arvioinnin avulla voidaan lyhentää oikeudenkäyntien kestoa ja parantaa oikeudenkäytön laatua

Luotettavan seurannan ja arvioinnin puuttuminen voi vaikeuttaa oikeusjärjestelmän toiminnan parantamista. Oikeuden päätösten heikko laatu voi lisätä riskejä suurten yritysten ja pk-yritysten liiketoiminnassa ja vaikuttaa kuluttajien valintoihin. Se voi ilmetä liian hätäisinä tai huonosti ennakoitavina päätöksinä, vaikeaselkoisina menettelyinä tai vaikeuksina oikeussuojan saannissa. Tuomioistuinkäsittelyjen tehokas ajanhallinta edellyttää, että tuomioistuimille, oikeuslaitokselle ja kaikille oikeusjärjestelmän käyttäjille voidaan tiedottaa tuomioistuinten toiminnasta säännöllisen seurannan järjestelmän avulla. Laatupolitiikan määrittelyn ja tuomioistuinten toiminnan arvioinnin avulla voidaan parantaa oikeudenkäytön laatua oikeussuojan saannin helpottamiseksi ja luottamuksen sekä oikeuden päätösten ennakoitavuuden ja oikea-aikaisuuden parantamiseksi.

Kuva 11: Mahdollisuudet seurata tuomioistuinten toimintaa[22] (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Kuva 12: Mahdollisuudet arvioida tuomioistuinten toimintaa (lähde: CEPEJ:n vuoden 2012 raportti)

Edellä olevat kuvat osoittavat,

Ø että jäsenvaltioiden suurella enemmistöllä on kattava seurantajärjestelmä ja että monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin jääneet jälkeen järjestelmien kehittämisessä tai eivät anna tietoja yleiseen käyttöön;

Ø että monet jäsenvaltiot eivät arvioi säännöllisesti tuomioistuinten toimintaa ja että yli puolessa jäsenvaltioista ei ole määritelty laatuvaatimuksia.

3.3. Tieto- ja viestintäteknisten järjestelmien avulla voidaan lyhentää oikeudenkäyntien kestoa ja helpottaa oikeussuojan saantia

Tuomioistuimissa oikeusasioiden rekisteröintiin ja hallinnointiin käytettävät TVT-järjestelmät ovat välttämättömiä oikeusasioiden tehokkaan ajanhallinnan työkaluja, koska niiden avulla voidaan nopeuttaa asioiden käsittelyä tuomioistuimissa ja siten lyhentää oikeudenkäyntien kokonaiskestoa.

Kuva 13: Oikeusasioiden rekisteröintiin ja hallinnointiin käytettävät TVT-järjestelmät (painotettu indikaattori – pienin = 0, suurin = 4)[23] (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Ø Edellä oleva kuva osoittaa, että jäsenvaltioiden suurella enemmistöllä on kehittynyt järjestelmä oikeusasioiden rekisteröintiä ja hallinnointia varten ja että useat jäsenvaltiot ovat kuitenkin jääneet jälkeen tästä kehityksestä.

TVT-järjestelmien käyttäminen tuomioistuinten ja asianosaisten väliseen viestintään (esim. vaateiden toimittamiseen sähköisesti) voi myötävaikuttaa viivästysten ja kansalaisille ja yrityksille aiheutuvien kustannusten vähentämiseen ja helpottaa oikeussuojan saantia. TVT-järjestelmillä on myös yhä suurempi merkitys oikeusviranomaisten välisessä rajat ylittävässä yhteistyössä. Siten ne helpottavat EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Kuva 14: Tuomioistuinten ja asianosaisten välinen sähköinen viestintä (painotettu indikaattori – pienin = 0, suurin = 4) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Kuva 15: Vähäisten vaateiden* sähköinen käsittely (0 = käytettävissä 0 prosentissa tuomioistuimista; 4 = käytettävissä 100 prosentissa tuomioistuimista) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

* Käsitteellä “vähäinen vaade” tarkoitetaan siviilioikeudellista asiaa, jossa vaateen rahallinen arvo on suhteellisen vähäinen (arvo vaihtelee jäsenvaltioittain).

Kuva 16: Riitauttamattomien velkojen perinnän sähköinen käsittely (0 = käytettävissä 0 prosentissa tuomioistuimista; 4 = käytettävissä 100 prosentissa tuomioistuimista) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Kuva 17: Vaateiden sähköinen toimittaminen (0 = käytettävissä 0 prosentissa tuomioistuimista; 4 = käytettävissä 100 prosentissa tuomioistuimista) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Ø Edellä olevien kuvien mukaan jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja TVT-järjestelmien kehittämisessä tuomioistuinten ja asianosaisten väliseen tietojenvaihtoon.

3.4. Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen avulla voidaan vähentää tuomioistuinten työmäärää

Toimiva sovittelu ja muut vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (ADR) tarjoavat mahdollisuuden asianosaisten väliseen vapaaehtoiseen sovintoratkaisuun varhaisessa vaiheessa ja vähentävät vireillä olevien asioiden määrää. Siten ne voivat vähentää tuomioistuinten työmäärää, minkä ansiosta tuomioistuimet pystyvät käsittelemään asiat kohtuullisessa ajassa. Laadukkaat ADR-menettelyt voivat olla luotettava vaihtoehto perinteisille oikeudenkäynneille ja edistää riita-asioiden sovinnollisen ratkaisemisen kulttuuria.

Kuva 18: Mahdollisuudet käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

Ø Edellä olevasta kuvasta käy ilmi, että lähes kaikissa jäsenvaltioissa on käytettävissä ADR-menettelyjä mutta näyttöä niiden käyttämisestä kauppa-oikeudellisissa riita-asioissa ei useinkaan ole saatavilla.

Ø Jäsenvaltioiden olisi parannettava sovittelun ja muiden ADR-menettelyjen käyttömahdollisuuksia ja laatua.

3.5. Edistämällä tuomareiden koulutusta voidaan parantaa oikeuslaitoksen tehokkuutta

Oikeuslaitosta koskeviin laatuvaatimuksiin voivat kuulua myös koulutuksen toimintaperiaatteet. Perus- ja jatkokoulutus ovat tärkeitä oikeuslaitoksen henkilöstön tietämyksen ja ammattitaidon säilyttämisen ja parantamisen kannalta. Koulutus on erityisen tärkeää, koska kansallista ja EU:n lainsäädäntöä kehitetään jatkuvasti, oikeuslaitoksen loppukäyttäjien odotusten täyttämiseen liittyvät paineet lisääntyvät ja suuntaus ammattimaiseen johtamiseen vahvistuu oikeuslaitoksessa. Vaikka tuomareiden vapaaehtoinen kouluttautuminen on yleistä tietyissä jäsenvaltioissa, pakollinen koulutus on osoituksena sitoutumisesta tuomareiden ajantasaisen tietämyksen ja ammattitaidon edistämiseen.

Kuva 19: Tuomareiden pakollinen koulutus (lähde: CEPEJ:n vuoden 2012 raportti)[24]

Ø Edellä olevasta kuvasta käy ilmi, että tuomareiden pakollista jatkokoulutusta koskevat toimintaperiaatteet ovat eri jäsenvaltioissa hyvinkin erilaiset.

3.6. Resurssit

Kansallisen oikeusjärjestelmän laadun, riippumattomuuden ja toimivuuden varmistaminen edellyttää riittäviä rahoitus- ja henkilöstöresursseja sekä erilaisten oikeusperinteiden huomioon ottamista. Tältä osin tietoihin on voinut vaikuttaa myös se, onko oikeusjärjestelmä luonteeltaan kontradiktorinen vai inkvisitorinen. Investoiminen hyvin organisoituun oikeusjärjestelmään voi edistää merkittävästi kestävää talouskasvua.

Kuva 20: Tuomioistuinten toimintamäärärahat* (euroina asukasta kohti) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

* Kaikkien tuomioistuinten (siviili-, kauppa- ja rikostuomioistuimet ilman syyttäjäviranomaisia ja ilman oikeusapuviranomaisia) toimintaan vuosittain myönnetyt (ei tosiasiassa käytetyt) julkiset määrärahat niiden myöntäjästä riippumatta. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden kaikille tuomioistuimille myönnettyjen vuotuisten määrärahojen kokonaismäärää ei pystytä ilmoittamaan ilman syyttäjäviranomaisen määrärahoja (BE, DE, ES, EL, FR, LU, AT), ilmoitetaan kokonaismäärärahat (BE:n, ES:n ja AT:n osalta lukuun sisältyvät myös oikeusavun määrärahat). Kaikille tuomioistuimille vuosittain myönnettyihin toimintamäärärahoihin sisältyvät tapauksen mukaan sekä kansallisen tason että alueellisen tai osavaltiotason määrärahat.

Kuva 21: Tuomareiden määrä* (100 000 asukasta kohti) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

* Kyseessä ovat kokoaikaisesti työskentelevät tuomarit sekä tapauksen mukaan tuomioistuimen virkamiehet (Rechtspfleger), joilla on valta antaa itsenäisesti päätöksiä ja/tai tuomioita.

Kuva 22: Asianajajien* määrä (100 000 asukasta kohti) (lähde: CEPEJ:n tutkimus)

* Asianajaja on henkilö, jolla on kansallisen lainsäädännön mukainen pätevyys ja oikeus käyttää puhevaltaa ja toimia asiakkaidensa puolesta, harjoittaa asianajajan ammattia, osallistua oikeudenkäynteihin tai neuvoa ja edustaa asiakkaitaan oikeusasioissa (Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus Rec(2000)21 oikeudellisen alan ammatin harjoittamisen vapaudesta).

Ø Edellä olevat kuvat osoittavat, että rahoitus- ja henkilöstöresursseihin liittyvät toimintatavat vaihtelevat eri oikeusjärjestelmissä, myös niiden jäsenvaltioiden välillä, joissa oikeudenkäyntien kesto on yhtä pitkä.

3.7. Eroja riippumattomuuden kokemisessa

Myös oikeuslaitoksen koettu riippumattomuus on kasvua edistävä tekijä. Koska oikeuslaitoksen riippumattomuus varmistaa yritysten toimintaympäristöön kuuluvan oikeusjärjestelmän ennakoitavuuden, varmuuden, oikeudenmukaisuuden ja vakauden, koettu riippumattomuuden puute voi karkottaa sijoittajat. Yleisesti ottaen ei riitä, että oikeus toteutuu, vaan sen toteutumista tulee myös valvoa (justice must not only be done, it must be seen to be done). Oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskeva vaatimus perustuu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen.

Kuva 23: Oikeuslaitoksen riippumattomuus (riippumattomuuden kokeminen – mitä suurempi arvo, sitä vahvemmaksi riippumattomuus koetaan)(lähde: Maailman talousfoorumi)[25]

Kuva 24: Siviilioikeuden riippumattomuus (riippumattomuuden kokeminen – mitä suurempi arvo, sitä vahvemmaksi riippumattomuus koetaan)(lähde: World Justice Project ‑järjestö)

Ø Vaikka monet jäsenvaltiot ovat oikeuslaitoksen riippumattomuuden kokemisen osalta maailman kymmenen parhaan maan joukossa, edellä olevista kuvista käy ilmi, että oikeusjärjestelmän loppukäyttäjinä olevilla yrityksillä on melko huono käsitys oikeuslaitoksen riippumattomuudesta. Nämä havainnot ansaitsevat erityistä huomiota, ja niiden johdosta on tutkittava perusteellisesti syitä luottamuspulaan tietyissä jäsenvaltioissa.

4. Vuoden 2013 tulostaulun havaintoihin perustuvat jatkotoimet 4.1. Oikeuslaitosten uudistamiseen liittyvät jatkotoimet jäsenvaltioissa

Vuoden 2013 tulostaulun tärkeimmistä havainnoista käy esille painopistealoja, joilla on ryhdyttävä toimiin. Komissio aikoo toteuttaa kyseisillä aloilla seuraavia toimia:

– Tulostaulussa esille tulleet seikat otetaan huomioon laadittaessa tulevia vuoden 2013 EU-ohjausjakson maakohtaisia analyysejä. Ne ohjaavat myös talouden sopeutusohjelmien puitteissa tehtävää työtä.

– Komissio on ehdottanut oikeusjärjestelmien uudistusten rahoittamista Euroopan aluekehitysrahastosta ja sosiaalirahastosta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana.

4.2. Puuttuvien tietojen hankkiminen

Vuoden 2013 tulostaulusta saadut kokemukset osoittavat, että luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen kerääminen on vaikeaa. Tietojen vertailukelpoisuus muodostaa haasteen, koska kansallisissa oikeusjärjestelmissä ja menettelyissä on merkittäviä eroja ja osa jäsenvaltioista ei käytä yhdenmukaisia määritelmiä seurantatietojen osalta.

Vaikka tulokset seurantajärjestelmien käytettävyydestä ovat EU:ssa keskimäärin hyvät, tietojenkeruutapa ei osassa jäsenvaltioista mahdollista tietojen objektiivista arviointia ja vertaamista muiden jäsenvaltioiden tietoihin. Sen lisäksi, että vertailukelpoisten tietojen saaminen on vaikeaa, osa tiedoista on jätetty antamatta lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Niitä ovat esimerkiksi oikeudenkäyntikuluja, väliaikaistoimia, sovittelutapauksia ja täytäntöönpanomenettelyjä koskevat tiedot.

Hyvin toimivat kansalliset oikeusjärjestelmät ovat erittäin tärkeitä unionin tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tämän vuoksi kaikkien jäsenvaltioiden olisi pidettävä ensisijaisena tavoitteena puolueettomien, luotettavien, objektiivisten ja vertailukelpoisten tietojen keräämistä ja toimitettava ne tämän tarkastelun tueksi. On jäsenvaltioiden ja kansallisten oikeuslaitosten yhteisen edun mukaista parantaa kyseisten tietojen keräämistä oikeusalan politiikan kehittämiseksi.

CEPEJ:n rooli on tältä osin erityisen tärkeä, ja Euroopan komissio korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä CEPEJ:n kanssa tietojen antamisessa.

Komissio aikoo tutkia mahdollisuuksia kehittää tiedonkeruuta. Se aikoo erityisesti

– selvittää kohdennettujen kenttätutkimusten avulla, miten oikeusjärjestelmät toimivat käytännössä, kun niissä sovelletaan valikoitua kasvuun liittyvää EU:n lainsäädäntöä, ja käyttää kvalitatiivisia Eurobarometri-kyselyjä oikeusalan ammattilaisten ja erilaisten oikeuslaitoksen loppukäyttäjien näkemysten keräämiseen;

– tutkia yhdessä tuomariverkostojen ja oikeusviranomaisten kanssa, miten vertailukelpoisten tietojen, myös oikeuslaitoksen organisatorista riippumattomuutta koskevien tietojen, laatua ja saatavuutta voitaisiin parantaa kansallisella tasolla;

– selvittää Eurostatin avulla, miten vertailukelpoisten tietojen keräämistä voitaisiin parantaa tärkeimpien indikaattoreiden osalta.

4.3. Muut toimenpiteet

Oikeusjärjestelmien laatu, riippumattomuus ja toimivuus ovat kestävän talouskasvun ja yhteiskunnan vakauden tärkeitä rakenteellisia osia kaikissa jäsenvaltioissa, ja ne ovat keskeisessä asemassa EU:n lainsäädännön tehokkaassa täytäntöönpanossa. Komissio kehottaa tämän tulostaulun perusteella jäsenvaltioita, Euroopan parlamenttia[26] ja kaikkia sidosryhmiä käymään avointa vuoropuhelua ja tekemään rakentavaa yhteistyötä, jotta EU:n kansallisia oikeusjärjestelmiä voitaisiin parantaa entisestään EU-ohjausjakson, Euroopan kasvustrategia Eurooppa 2020:n, sisämarkkinoiden lujittamisen ja EU:n kansalaisten toimintasuunnitelman puitteissa.

Pitkällä aikavälillä komissio aikoo aloittaa entistä laajemman keskustelun oikeuslaitoksen roolista EU:ssa. Lisäksi se aikoo järjestää 21. ja 22. marraskuuta 2013 korkean tason Assises de la justice ‑konferenssin, johon kokoontuu EU:n ja kansallisen tason keskeisiä poliittisia päättäjiä, ylimpien tuomioistuinten ja muiden tuomioistuinten tuomareita, oikeusviranomaisia, oikeusalan ammattilaisia ja kaikkien sidosryhmien edustajia. Tällainen asioiden yhteinen pohtiminen on välttämätöntä, jotta voidaan kehittää kansalaisten odotuksiin vastaava ja oikeusvaltioperiaatteen sekä muiden unionin perusarvojen mukainen Euroopan oikeusalue kestävän talouskasvun edistämiseksi.

[1]               Irlanti, Kreikka, Latvia ja Portugali.

[2]               Komission tiedonanto vuotuisesta kasvuselvityksestä 2013, COM(2012) 750 final.

[3]               Bulgaria, Italia, Latvia, Puola, Slovakia ja Slovenia.

[4]               Esim. neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1–25).

[5]               Esim. direktiivi 2000/31/EY, sähköisestä kaupankäynnistä (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1–16).

[6]               Esim. puitedirektiivi 2002/21/EY, sähköisistä viestintäverkoista ja -palveluista (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33–50).

[7]               Esim. direktiivi 2004/48/EY, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45–86).

[8]               Esim. direktiivi 2007/66/EY, julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamisesta (EUVL L 335, 20.12.2007, s. 31–46).

[9]               Kansallisten tuomioistuinten roolia korostetaan komission tiedonannossa Euroopan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta, KOM(2008) 773 lopullinen.

[10]             Esim. direktiivi 2011/83/EU, kuluttajan oikeuksista (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64–88).

[11]             COM(2012) 750 final.

[12]             Jos jonkin jäsenvaltion tietoja ei ole saatavilla, siitä mainitaan kaaviossa kyseisen jäsenvaltion kohdalla.

[13]             Monet jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan toimenpiteitä oikeusjärjestelmiensä toiminnan parantamiseksi. Kahdessatoista jäsenvaltiossa näitä uudistuksia kehitetään EU:n aloitteiden ja välineiden (talouden sopeutusohjelmien, EU-ohjausjakson yhteydessä annettavien maakohtaisten suositusten sekä yhteistyö- ja seurantamekanismin) puitteissa.

[14]             Oikeusjärjestelmien toimintaa ja talouden toimintaa EU:n jäsenvaltioissa koskeva CEPEJ:n Euroopan komissiolle tekemä tutkimus on kokonaisuudessaan saatavilla oikeusasioiden pääosaston verkkosivustolla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/index_en.htm.

[15]             Ne ovat CEPEJ:n määrittelemät perusindikaattorit. Niiden määritelmät ja keskinäiset suhteet on esitetty osoitteessa http://www.coe.int/t/dghl/cooperation/cepej/evaluation/default_en.asp.

[16]             Maailman talousfoorumin indikaattori perustuu vastauksiin, jotka annettiin kyselytutkimuksen yhteydessä kysymykseen: ”Kuinka riippumaton maasi oikeuslaitos on hallituksen jäsenten, kansalaisten ja yritysten vaikutusvallasta?” Kyselyyn vastasi maasta riippuen vuosien 2010 ja 2011 aikana tärkeimpiä talouden aloja (maatalous, valmistusteollisuus, muu kuin valmistusteollisuus ja palvelut) edustava otos kaikkien maiden yrityksistä. Kyselyn toteuttamiseen käytettiin monia eri menetelmiä, muun muassa yritysjohtajien käyntihaastatteluja, puhelinhaastatteluja ja kyselykirjeitä sekä vaihtoehtona tarjottua verkkokyselyä. Tutkimus on saatavilla osoitteessa: http://reports.weforum.org/global-competitiveness-report-2012-2013/.

[17]             WJP:n siviilioikeuden alaindikaattorilla ilmaistaan käsityksiä siitä, vaikuttaako valtiovalta siviilioikeuteen asiattomalta tavalla. Se perustuu vastauksiin, jotka saatiin 1) johtavien paikallisten tutkimuslaitosten tavallisille kansalaisille tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa käytettiin kunkin maan kolmen suurimman kaupungin 1 000 asukkaan edustavaa otosta (tiedot kerättiin maasta riippuen vuonna 2009, 2011 tai 2012); ja 2) asiantuntijavastaajille suunnatuista kyselylomakkeista, joissa oli suljettuja kysymyksiä ja joihin vastasivat maassa toimivat siviilioikeuteen erikoistuneet oikeusalan toimijat ja tutkijat (tiedot kerättiin vuonna 2012). Tiedot ovat saatavilla indikaattorin 7.4 kohdalla osoitteessa: http://worldjusticeproject.org/sites/default/files/WJP_Index_Report_2012.pdf.

[18]             Esim. asia C‑506/04, Wilson, tuomio 19.9.2006, Kok., s. I‑8613.

[19]             Esim. asia 48843/99, Cooper v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio 16.12.2003, Recueil des arrêts et décisions, 2003‑XII; asiat 7819/77 ja 7878/77 Campbell ja Fell v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.6.1984, A-sarja, nro 80.

[20]             Oikeusjärjestelmien toimintaa ja talouden toimintaa EU:n jäsenvaltioissa koskeva CEPEJ:n Euroopan komissiolle vuonna 2012 tekemä tutkimus. http://ec.europa.eu/justice/index_en.htm.

[21]             Kun tarkastellaan kuvia 1, 2 ja 3 yhdessä.

[22]             Kuvien 11–22 indikaattorit kattavat kaikki tuomioistuimet.

[23]             Kuvissa 13 ja 14 on yhdistelmäindikaattoreita, jotka on saatu yhdistämällä useita TVT-järjestelmien käyttöä asteikolla 0–4 mittaavia TVT-indikaattoreita (0 = käytettävissä 0 prosentissa tuomioistuimista; 4 = käytettävissä 100 prosentissa tuomioistuimista).

[24]             Kaavion oikeassa alareunassa olevissa kolmessa jäsenvaltiossa ei ole pakollista koulutusta tuomareille.

[25]             Kyselyyn vastasi tärkeimpiä talouden aloja (maatalous, valmistusteollisuus, muu kuin valmistusteollisuus ja palvelut) edustava otos kaikkien maiden yrityksistä.

[26]             erityisesti oikeudellisten asioiden valiokuntaa (JURI), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa (LIBE) ja talous- ja raha-asioiden valiokuntaa (ECON).

Top