Asia T-275/17

Michela Curto vastaan Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat – Henkilöstösääntöjen 24 artikla – Avustamispyyntö – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Työpaikkakiusaaminen – Työpaikkakiusaamista ja sukupuolista häirintää sekä niiden ennaltaehkäisyä työpaikalla käsittelevä neuvoa-antava komitea, joka käsittelee parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien parlamentin jäsenistä tekemiä kanteluita – Avustamispyynnön hylkäämisestä tehty päätös – Ilmeinen arviointivirhe – Avustamisvelvollisuuden ulottuvuus – Hallinnollisen menettelyn kesto – Kohtuullinen käsittelyaika – Kieltäytyminen luovuttamasta neuvoa-antavan komitean laatimia raportteja

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 13.7.2018

1. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Entiset virkamiehet tai toimihenkilöt – Entiset parlamentin jäsenten valtuutetut avustajat

   (Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

2. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Avustamispyynnön tekeminen – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Kohtuullisen määräajan pituus

   (Henkilöstösääntöjen 24 artikla ja 90 artiklan 1 kohta)

3. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Soveltamisalan laajuus – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

4. Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Toiminta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on asianomaisen työntekijän ihmisarvon loukkaaminen tai tämän työolojen heikentäminen – Toiminnan toistuvuuden edellytys – Toiminnan tahallisuuden edellytys – Ulottuvuus – Kiusaajan pahansuovan tarkoituksen edellytystä ei ole

   (Henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohta)

5. Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Kiusaamisen syy – Oletettu kiusaaja – Euroopan parlamentin jäsenten on noudatettava henkilöstösäännöissä asetettua kieltoa

   ((Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artikla; henkilöstösääntöjen 12 a artikla)

6. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Laajuus – Hallinnon velvollisuus tutkia työpaikkakiusaamista koskevat kantelut ja ilmoittaa kantelun tekijälle jatkotoimenpiteistä, joihin kantelun vuoksi on ryhdytty – Edellytys

   (Henkilöstösääntöjen 24 artikla ja 90 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artikla)

7. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Täytäntöönpano työpaikkakiusaamista koskevissa asioissa – Avustamispyynnön käsitteleminen – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Ulottuvuus

   (Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

8. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Työpaikkakiusaamisen uhrin velvollisuus pyrkiä saamaan korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta ensisijaisesti kansallisessa tuomioistuimessa

   (Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

9. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Riitautetun lainvastaisen toimen kumoaminen – Lainvastaisuudesta irrotettavissa oleva henkinen kärsimys, jota ei voida korvata kokonaisuudessaan kumoamisella

   (SEUT 340 artikla)

1.  Avustamisvelvollisuutta ei ole asetettu ainoastaan nykyisten virkamiesten ja toimihenkilöiden hyväksi, vaan siihen voivat vedota myös entiset virkamiehet tai toimihenkilöt.

   Tilanteessa, jossa työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle on esitetty sääntöjenmukaisesti avustamispyyntö ajankohtana, jona sekä parlamentin jäsenen valtuutettu avustaja että kyseinen parlamentin jäsen hoitivat tehtäviään toimielimessä, viranomaisella on velvollisuus tehdä työpaikkakiusaamista koskevista väitteistä hallinnollinen tutkimus riippumatta siitä, onko väitetty kiusaaminen tällä välin loppunut siitä syystä, että toinen osapuolista on lähtenyt toimielimestä.

   (ks. 57 ja 58 kohta)

2.  Koska henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tai 90 artiklan 1 kohdassa ei aseteta määräaikaa, jonka kuluessa avustamispyyntö on esitettävä, on sovellettava vaatimusta, jonka mukaan tällainen pyyntö on esitettävä kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun pyynnössä väitetyt tosiseikat ovat tapahtuneet, ja tämä aika ei lähtökohtaisesti saa ylittää viittä vuotta.

   (ks. 61 kohta)

3.  Siltä osin kuin on kyse toimenpiteistä, jotka on toteutettava henkilöstösääntöjen 24 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa, mukaan lukien käsiteltäessä avustamispyyntöjä, joissa esitetään väitteitä henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitetusta työpaikkakiusaamisesta toimielimen jäsenen taholta, hallinnolla on laaja harkintavalta valita unionin tuomioistuinten valvonnassa henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla toteutettavat väliaikaiset ja lopulliset toimenpiteet. Unionin tuomioistuinten tältä osin harjoittama valvonta rajoittuu näin ollen koskemaan vain sitä, onko kyseinen toimielin pysynyt kohtuuden rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

   Henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitettu työpaikkakiusaamisen määritelmä perustuu objektiiviselle käsitteelle, joka – vaikka se perustuu virkamiesten ja toimihenkilöiden toimien ja menettelyjen asiayhteyden mukaiseen luonnehdintaan, joka ei aina ole yksinkertainen tehtävä – ei kuitenkaan edellytä sellaisia monitahoisia arviointeja, joita luonteeltaan taloudellisista, tieteellisistä tai teknisistä käsitteistä voi seurata ja jotka oikeuttavat antamaan hallintoviranomaiselle harkintavaltaa kyseisen käsitteen soveltamisessa. Koska asiassa on esitetty henkilöstösääntöjen 12 a artiklan rikkomista koskeva väite, on tutkittava sitä, arvioiko työsopimusten tekemiseen valtuutettu viranomainen tosiseikkoja virheellisesti tässä säännöksessä tarkoitettuun työpaikkakiusaamisen määritelmään nähden, eikä sitä, tekikö se näiden tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen.

   (ks. 74 ja 75 kohta)

4.  Työpaikkakiusaaminen määritellään ”sopimattomaksi käytökseksi”, joka ensinnäkin ilmenee käyttäytymisenä, puheina, tekoina, eleinä ja kirjoituksina ja joka on ”pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä”, mikä tarkoittaa, että työpaikkakiusaaminen on ymmärrettävä menettelyksi, joka kestää välttämättä tietyn ajan ja edellyttää toistuvia tai jatkuvia toimia, jotka ovat ”tahallisia” vastakohtana ”tahattomille”. Toiseksi tähän käsitteeseen kuulumisen edellytys on, että nämä puheet, teot, eleet tai kirjoitukset loukkaavat henkilön persoonaa tai ihmisarvoa tai hänen fyysistä tai psyykkistä koskemattomuuttaan.

   Näin ollen ei ole tarpeen näyttää toteen, että käyttäytymisten, puheiden, tekojen, eleiden ja kirjoitusten tarkoituksena oli loukata henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta. Kysymys voi toisin sanoen olla työpaikkakiusaamisesta, vaikkei ole näytetty toteen, että kiusaaja halusi toimillaan loukata uhrin ihmisarvoa tai heikentää tahallaan hänen työolojaan. Jo se riittää, että hänen toimistaan on objektiivisesti aiheutunut tällaisia seurauksia, siltä osin kuin ne ovat olleet tahallisia. Lopuksi koska kyseisten toimien on henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan nojalla oltava sopimattomia, tästä seuraa, että ”työpaikkakiusaamiseksi” luonnehtiminen edellyttää, että se vastaa riittävästi objektiivista todellisuutta siinä mielessä, että puolueeton ja järkevä, herkkyydeltään tavanomainen ja samoissa olosuhteissa toimiva tarkkailija pitäisi kyseessä olevaa käyttäytymistä tai tekoa kohtuuttomana ja moitittavana.

   (ks. 76–78 kohta)

5.  Parlamentin työjärjestyksen 9 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa velvoitetaan parlamentin jäseniä noudattamaan henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa säädettyä työpaikkakiusaamisen kieltoa, koska tällaisen käyttäytymisen kieltäminen henkilöstösäännöissä perustuu todellisuudessa unionin keskeisissä asiakirjoissa määritettyihin arvoihin ja periaatteisiin ja kuuluu perusoikeuskirjan 31 artiklan, jonka mukaan ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin”, soveltamisalaan.

   (ks. 80 ja 81 kohta)

6.  Kun työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle tai tapauksen mukaan toimielimen nimittävälle viranomaiselle osoitetaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukainen avustamispyyntö, sen on tämän avustamisvelvollisuuden perusteella ja yksikön järjestyksen ja työrauhan vaarantuessa puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella tosiseikkojen toteamiseksi ja asianmukaisten johtopäätösten tekemiseksi niiden perusteella tietoisena kaikesta asiaan liittyvästä. Tätä varten riittää, että toimielimeltään suojaa vaativa virkamies tai toimihenkilö esittää edes alustavaa näyttöä siitä, että hyökkäykset, joiden kohteeksi hän väittää joutuneensa, ovat todellisia. Kyseisen toimielimen on toteutettava tällaisten seikkojen perusteella asianmukaiset toimenpiteet ja erityisesti tehtävä hallinnollinen tutkimus todetakseen kantelun taustalla olevat tosiseikat yhteistyössä kantelun esittäjän kanssa.

   Kun on esitetty väitteitä työpaikkakiusaamisesta, avustamisvelvollisuuteen sisältyy erityisesti hallinnon velvollisuus tutkia kiusaamista koskeva kantelu huolellisesti, nopeasti ja luottamuksellisesti ja ilmoittaa kantelun tekijälle kantelun jatkotoimenpiteistä.

   (ks. 97 ja 98 kohta)

7.  Koska henkilöstösäännöissä ei ole erityistä säännöstä määräajasta, jonka kuluessa hallinnon on suoritettava hallinnollinen tutkimus, muun muassa kun asia koskee työpaikkakiusaamista, työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava kohtuullisen määräajan periaatetta. Kyseisen unionin toimielimen tai elimen on huolehdittava hallinnollisessa tutkimuksessa siitä, että jokainen toimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa edellisestä toimenpiteestä.

   Tältä osin käsittelyaikojen kohtuullisen keston periaatteen noudattamatta jättäminen oikeuttaa hallinnollisen menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoamisen vain silloin, kun liian pitkän ajan kuluminen voi vaikuttaa hallinnollisen menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen varsinaiseen sisältöön.

   (ks. 101 ja 104 kohta)

8.  Henkilöstösääntöjen 24 artiklassa asetetulla avustamisvelvollisuudella pyritään virkamiesten ja toimihenkilöiden puolustamiseen kolmansien osapuolten toimilta eikä hallinnon omilta toimilta, joiden valvonta perustuu muihin henkilöstösääntöjen säännöksiin. Muita virkamiehiä tai toimihenkilöitä taikka unionin toimielinten jäseniä voidaan pitää tässä säännöksessä tarkoitettuina kolmansina osapuolina.

   Siltä osin kuin on kyse työntekijälle toimielimen jäsenen toimista aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, henkilöstösääntöjen 24 artiklan toisen kohdan perusteella toimihenkilön on tosiasiallisesti ensin haettava tästä vahingosta korvausta kansallisessa tuomioistuimessa nostetulla vahingonkorvauskanteella, koska kyseisen henkilöstösääntöjen säännöksen mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen voi olla velvollinen korvaamaan yhteisvastuullisesti kyseisessä määräyksessä tarkoitetun ”kolmannen osapuolen” toimista kantajalle aiheutuneet vahingot vain sillä edellytyksellä, ettei kantaja voi saada niistä korvausta muualta.

   Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen saattaa avustamisvelvollisuutensa mukaisesti olla velvollinen antamaan toimihenkilölle muun muassa taloudellista apua hänen hakiessaan vahingonkorvausta kansalliselta tuomioistuimelta.

   (ks. 111–113 kohta)

9.  Lainvastaisen toimen kumoaminen voi sellaisenaan olla asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka tästä toimesta on voinut aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perustana olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaan korjata tällä kumoamisella.

   (ks. 114 kohta)