Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Aikaisemman tavaramerkin käytöstä esitettävä näyttö – Tosiasiallisen käytön käsite – Asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdan tarkoituksen huomioiva tulkinta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta)

2. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Aikaisemman tavaramerkin käytöstä esitettävä näyttö – Tosiasiallisen käytön käsite – Arviointiperusteet – Konkreettisen ja objektiivisen näytön vaatimus

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta)

3. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Aikaisemman tavaramerkin käytöstä esitettävä näyttö – Todisteiden todistusarvo – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta ja 76 artiklan 1 kohdan f alakohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 3 kohta)

4. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Se, että kanneperusteet koskevat yksinomaan valituslautakuntien päätöksiä

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 1 kohta)

5. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valitukseen annettu ratkaisu – Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artikla)

6. Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Asiasisällön tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Tutkimuksen rajaaminen seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin – Väitteiden tueksi esitetyt todisteet – Osapuolilla oleva velvollisuus mainittujen todisteiden esittämiseen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

7. Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Aikaisemman tavaramerkin käytöstä esitettävä näyttö – Tavaramerkkiä hakeneen nimenomaisesti ja ajoissa esittämän vaatimuksen vaikutus – Väitteen tekijällä oleva todistustaakka – Sillä, että väitteen tueksi esitettyjä seikkoja ei ole kiistetty, ei ole merkitystä

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta)

Tiivistelmä

1. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun tosiasiallisen käytön käsitteen tulkinnassa on otettava huomioon se, että sen vaatimuksen tarkoituksena, joka koskee aiemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä, jotta sen johdosta voidaan esittää väite yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta kohtaan, on rajoittaa ristiriitoja kahden merkin välillä, sikäli kuin ei ole hyväksyttävää taloudellista syytä, joka johtuu tavaramerkin todellisesta tehtävästä markkinoilla. Säännöksen tarkoituksena ei sitä vastoin ole kaupallisen menestyksen arvioiminen eikä yrityksen taloudellisen strategian valvominen eikä myöskään tavaramerkkisuojan varaaminen ainoastaan niitä tilanteita varten, joissa kaupallinen hyödyntäminen on määrältään huomattavaa.

(ks. 35 kohta)

2. Tavaramerkin käyttö on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tosiasiallista silloin, kun tavaramerkkiä käytetään sen keskeisen tehtävän mukaisesti eli sen takaamiseksi, että niillä tavaroilla tai palveluilla, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, on tietty alkuperä, siinä tarkoituksessa, että näin voitaisiin luoda tai säilyttää markkinat näille tavaroille ja palveluille, ja kun käyttö ei ole pelkästään symbolista käyttöä, jolla pyritään ainoastaan säilyttämään tavaramerkin tuottamat oikeudet. Tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskeva ehto edellyttää, että merkkiä – sellaisena kuin se on asianomaisella alueella suojattuna – käytetään julkisesti ja ulospäin.

Tavaramerkin käytön tosiasiallisuuden arvioinnin on perustuttava kaikkiin niihin tosiseikkoihin ja asianhaaroihin, joiden avulla voidaan osoittaa tavaramerkkiä todella kaupallisesti hyödynnettävän; tällaisia ovat eritoten sellaiset käyttötavat, joita voidaan pitää kyseisellä talouden alalla perusteltuina markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi tavaroille tai palveluille, joita tavaramerkki suojaa, näiden tavaroiden tai palvelujen luonne, kyseessä olevien markkinoiden ominaispiirteet sekä tavaramerkin käytön laajuus ja taajuus.

Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä tutkittaessa on tehtävä kokonaisarvio ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat. Tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ei voida näyttää toteen todennäköisyyksillä tai olettamuksilla, vaan näytön on perustuttava konkreettisiin ja objektiivisiin seikkoihin, jotka todistavat tavaramerkin todellisen ja riittävän käytön asianomaisilla markkinoilla.

(ks. 36–38 kohta)

3. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 tai asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 perusteella ei voida katsoa, että tavaramerkin käytöstä asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla esitettyjen todisteiden todistusarvoa tulisi analysoida jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön valossa. Asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on ensiksi tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys. On otettava huomioon erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta.

(ks. 42 kohta)

4. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 1 kohdan mukaan kanne yhteisöjen tuomioistuimessa voidaan nostaa yksinomaan valituslautakunnan päätöksen johdosta. Tämän vuoksi tällaisen kanteen yhteydessä tutkittavaksi voidaan ottaa ainoastaan kanneperusteet, jotka kohdistuvat valituslautakunnan päätökseen itseensä. Näin ollen on jätettävä tutkimatta sellainen kanneperuste, joka koskee asetuksen säännöksen rikkomista sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) sellaisen yksikön, joka ratkaisee asian ensimmäisenä asteena, tekemällä päätöksellä.

(ks. 59 ja 60 kohta)

5. Silloin kun sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) sellaisen yksikön, joka ratkaisee asian ensimmäisenä asteena, tekemästä päätöksestä tehdyn valituksen yhteydessä kantaja on itse toimittanut tietyt asiakirjat SMHV:lle ja on näin ollen voinut ottaa kantaa niihin ja niiden merkitykseen, valituslautakunta ei ole velvollinen kuulemaan kantajaa niiden tosiseikkojen arvioinnin osalta, jotka se ottaa päätöksensä perustaksi.

Itse asiassa tosiseikkojen arviointi kuuluu päätösluonteiseen toimeen, ja oikeus tulla kuulluksi ulottuu kaikkiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka muodostavat päätösluonteisen toimen perustan, mutta ei siihen hallintoelimen lopulliseen kantaan, jonka se aikoo omaksua.

(ks. 62 kohta)

6. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan mukaan ”rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin”. Vaikka tämän säännöksen ranskankielisessä sanamuodossa ei nimenomaisesti mainitakaan asianosaisten toimittamia todisteita, siitä kuitenkin seuraa, että on asianosaisten asiana esittää vaatimuksiaan tukevat todisteet.

(ks. 74 ja 76 kohta)

7. Väitteen tehneen aiemman tavaramerkin haltijan on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti hakijan vaatimuksesta esitettävä todisteet siitä, että merkkiä on tosiasiallisesti käytetty tai että sen käyttämättömyydelle on oikeuttavat perusteet. Kantajan tällä tavoin esittämästä vaatimuksesta seuraa, että todistustaakka tosiasiallisesta käytöstä (tai käyttämättömyyden oikeuttavista perusteista) on väitteentekijällä uhalla, että muutoin väite hylätään. Jotta tällainen vaikutus syntyisi, vaatimus on nimenomaisesti muotoiltuna toimitettava ajoissa sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit).

Tästä seuraa, että tosiasiallisen käytön osoittavien todisteiden puuttuminen voi johtaa siihen seuraamukseen, että väite hylätään, vain siinä tapauksessa, että hakija on tällaisia todisteita nimenomaisesti SMHV:n käsittelyssä ajoissa vaatinut.

Silloin kun vaatimus on esitetty nimenomaisesti ja ajoissa ja väitteen tekijä ei esitä sitä näyttöä, joka sen asiana on esittää, on katsottava, että SMHV hylkää väitteen täysin perustellusti, vaikka tavaramerkkiä hakenut ei olekaan kiistänyt väitteen tekijän väitteensä tueksi esittämiä seikkoja.

(ks. 77–79 kohta)