Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Oikeudellisen perustan valinta - Useiden oikeudellisten perustojen käyttäminen - Joidenkin oikeudellisten perustojen soveltumattomuus - Vaikutuksettomuus, koska toimen adressaatille ei ole aiheutunut negatiivisia seurauksia

2. Kilpailu - Merikuljetukset - Asetus N:o 4056/86 - Hintojen vahvistamisesta linjakonferenssin jäsenten ja itsenäisten varustamojen välillä tehdyt horisontaaliset sopimukset - Kielto - Ryhmäpoikkeusta ei voida soveltaa tällaisiin linjakonferenssin jäsenten välillä tehtyihin sopimuksiin

(EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohta; neuvoston asetusten N:o 1017/68 2 artiklan a alakohta ja N:o 4056/86 3 artikla)

3. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Väitetiedoksianto - Välttämätön sisältö

(Neuvoston asetusten N:o 17 19 artiklan 1 kohta, N:o 1017/68 26 artiklan 1 kohta ja N:o 4056/86 23 artiklan 1 kohta)

4. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Menettelyssä mukana olevien oikeus esittää näkemyksensä siitä, miten niiden omat väitteet on otettu huomioon - Tällaista oikeutta ei ole

5. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Varustamojen välinen sopimus, jossa kielletään alennusten myöntäminen julkaistuista maksuista ja lisämaksuista - Kilpailunvastainen tarkoitus ja kilpailunrajoituksen tuntuvuus - Tarkoitus rajoittaa kilpailua ja sopimuksen tehokas soveltaminen - Asiaan vaikuttamattomuus

(EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1017/68 2 artiklan a alakohta)

6. Kumoamiskanne - Kannekelpoiset toimet - Käsite - Toimet, joilla voi olla vaikutuksia määrättyyn oikeudelliseen tilanteeseen - Yksinomaan toimen perusteluihin kohdistettu kanne - Tutkimatta jättäminen

(EY 230 artikla)

7. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Päätös, jolla rikkominen todetaan - Velvollisuus rajata relevantit markkinat - Ulottuvuus

(EY 81 artikla)

8. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yritysten väliset sopimukset - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Arviointiperusteet - Merkityksetön vaikutus markkinoihin - Sopimus, jota ei ole kielletty

(EY 81 artiklan 1 kohta)

9. Kilpailu - Kuljetukset - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Poikkeuslupa - Kumulatiiviset myöntämisedellytykset - Vaikutus velvollisuuteen rajata relevantit markkinat

(EY 81 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1017/68 5 artikla)

10. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Komission vahvistamissa suuntaviivoissa määritellyt arviointiperusteet - Soveltuvuus kilpailusääntöjen rikkomisiin kuljetusalalla

(EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohta; neuvoston asetusten N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

11. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Komission harkintavalta - Tuomioistuinvalvonta - Täysi harkintavalta - Vaikutus

(EY 229 artikla; neuvoston asetusten N:o 17 17 artikla, N:o 1017/68 24 artikla ja N:o 4056/86 21 artikla)

12. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Komission vahvistamissa suuntaviivoissa määritelty laskutapa - Komission päätös noudattaa laskutapaa yksittäisessä tapauksessa - Seuraukset - Velvollisuus perustella kaikenlainen poikkeaminen

(EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

13. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisten kesto - Sopimus, joka on kielletty sen kilpailunvastaisen tarkoituksen vuoksi sen vaikutuksista riippumatta - Sopimuksen olemassaolon ajallisen keston huomioon ottaminen riippumatta sen soveltamatta jättämisestä

(Neuvoston asetusten N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

14. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus - Lieventävät asianhaarat - Sopimuksen soveltamatta jättäminen - Tämän lieventävän asianhaaran huomioon ottaminen rikkomuksen vakavuutta arvioitaessa - Hyväksyttävyys

(EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohta; neuvoston asetusten N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

15. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Yrityksen yhteistyöhalukkuus hallinnollisessa menettelyssä - Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artiklan 4 ja 5 kohta)

16. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission velvollisuudet - Kohtuullisen ajan noudattaminen

(Neuvoston asetukset N:o 17, N:o 1017/68 ja N:o 4056/86)

17. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Sakkoihin liittyvä vanhentumisaika - Asetuksen N:o 2988/74 yksinomainen soveltaminen - Kohtuullisen ajan noudattamista koskevaan periaatteeseen liittyvät seikat eivät ole sovellettavissa

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/74 2 artiklan 1 ja 3 kohta)

18. Kilpailu - Sakot - Määrääminen - Edellytys, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisesta on aiheuduttava hyötyä - Edellytystä ei ole olemassa

(EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

19. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Velvollisuutta ottaa huomioon asianomaisen yrityksen taloudellinen tilanne ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

20. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus - Lieventävät asianhaarat - Komission velvollisuus pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään - Velvollisuutta ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

21. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Kokonaismäärän jakaminen eri yritysryhmien kesken, jotka on muodostettu sen mukaan, kuinka merkittävää niiden toiminta on kyseisellä sektorilla, jolla yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen - Sallittavuus - Edellytykset

(Neuvoston asetusten N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

22. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus - Arviointi yrityksen kokonaisliikevaihdon perusteella - Sallittavuus - Kunkin yrityksen osuuden huomioon ottaminen

(Neuvoston asetusten N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

23. Kilpailu - Sakot - Sakkojen määrä - Määrittäminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus - Arviointi sen taloudellisen todellisuuden kannalta, joka vallitsi kilpailusääntöjä rikottaessa

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetusten N:o 17 15 artiklan 2 kohta, N:o 1017/68 22 artiklan 2 kohta ja N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

24. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä - Keskeytyminen - Tietojensaantipyyntö - Edellytys - Pyydettyjen tietojen ja tutkittavana olevan kilpailusääntöjen rikkomisen välistä välttämätöntä yhteyttä koskeva vaatimus

(Neuvoston asetusten N:o 17 11 artiklan 1 kohta, N:o 1017/68 19 artikla, N:o 2988/74 1 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 3 kohta sekä N:o 4056/86 16 artikla)

Tiivistelmä

1. Siinä tapauksessa, että komissio on perustanut päätöksensä, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakkoja rikkomiseen syyllistyneille, useille eri oikeudellisille perustoille, jonkin tällaisen perustan käyttämisestä aiheutunut virhe, silloin kun kyseessä olevat taloudelliset toimijat eivät ole riitauttaneet yhtä omaksutuista useista oikeudellisista perusteista, voi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamiseen ainoastaan, jos tällaisesta virheestä on aiheutunut kielteisiä seurauksia niille, joita asia koskee.

( ks. 85 kohta )

2. Linjakonferenssin jäsenten ja itsenäisten varustamojen välistä sopimusta, jossa kielletään alennusten myöntäminen maksuista ja lisämaksuista, on pidettävä yhteisten hintojen vahvistamista koskevana horisontaalisena sopimuksena. Horisontaaliset kartellit, joissa sovitaan hintojen vahvistamisesta, on nimenomaan kielletty EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetun asetuksen N:o 1017/68 2 artiklan a alakohdassa, minkä lisäksi ne merkitsevät yhteisön kilpailuoikeuden ilmeistä rikkomista. Tämä pätee myös [EY 81] ja [EY 82] artiklan soveltamista merikuljetuksiin koskevista yksityiskohdista annettuun asetukseen N:o 4056/86, sillä koska kyseisestä hintojen vahvistamisesta on sovittu linjakonferenssin jäsenten ja itsenäisten varustamojen välillä, se rajoittaa linjakonferenssien ulkopuolisten varustamojen välistä toimivaa kilpailua, kun taas asetuksen N:o 4056/86 kahdeksannen perustelukappaleen mukaan linjakonferenssien ulkopuolisen linjaliikenteen toimiva kilpailu on yksi tärkeimmistä perusteluista kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetylle ryhmäpoikkeukselle.

( ks. 100 ja 210 kohta )

3. Väitetiedoksiannossa, joka komission on annettava kilpailusääntöjä sovellettaessa, on oltava väitteistä riittävän selvästi muotoiltu - vaikka vain tiivistelmän muodossa esitetty - selvitys, jotta ne, joita asia koskee, voisivat tosiasiallisesti saada tiedon, mihin toimintaan komissio väittää niiden syyllistyneen. Vain tämän edellytyksen täyttäessään väitetiedoksianto voi täyttää sen tehtävän, joka sille on yhteisön asetuksilla annettu, eli että sen on annettava yrityksille ja yritysten yhteenliittymille kaikki sellaiset tiedot, joita ne tarvitsevat pystyäkseen tehokkaasti puolustautumaan ennen kuin komissio tekee lopullisen päätöksen. Tätä vaatimusta on noudatettu, jos päätöksessä ei aseteta asianomaisten henkilöiden vastuulle väitetiedoksiannossa tarkoitetuista rikkomisista poikkeavia rikkomisia ja jos siinä esitetään ainoastaan ne tosiseikat, joista asianomaisilla henkilöillä on ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä.

( ks. 109 kohta )

4. Se, että väite, jonka yritys on esittänyt sitä vastaan tehtävään päätökseen johtavan hallinnollisen menettelyn aikana, otetaan huomioon, vaikkei yritykselle ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi tältä osin ennen lopullisen päätöksen tekemistä, ei voi sellaisenaan merkitä puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

( ks. 113 kohta )

5. Sopimus konttirahdin merikuljetuspalveluista Pohjois-Euroopan ja Kaukoidän välillä, joka on tehty linjakonferenssin jäsenten ja itsenäisten varustamojen välillä ja jossa kyseisiä yrityksiä kielletään myöntämästä asiakkailleen alennuksia julkaistuista maksuja ja lisämaksuja koskevista tariffeista, tarkoituksena on välillisesti hintoja vahvistamalla rajoittaa kilpailua EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tai kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetun asetuksen N:o 1017/68 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, sillä kyseisen sopimuksen vuoksi kyseiset yritykset ovat luopuneet vastavuoroisesti vapaudestaan myöntää asiakkailleen alennuksia julkaistuista tariffeista.

Se, että kyseisessä sopimuksessa ei kielletä kyseisiä yrityksiä muuttamasta lisämaksujen tai merirahdin tariffeja, ei muuta sitä, etteikö kyseessä oleva kilpailun rajoittaminen olisi tuntuvaa, koska sopimuspuolet vastasivat lähes 90 prosentista liikenteestä kyseessä olevilla reiteillä ja koska konferenssin jäsenyhtiöt soveltavat yhtä yhteistä tariffia. On selvää, että kyseiset maksut ja lisämaksut voivat muodostaa olennaisen osan kuljetuksen kokonaishinnasta.

Koska sopimuksen tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen ja koska tämä rajoittaminen on tuntuvaa, komission ei täydy näyttää toteen osapuolten aikomusta rajoittaa kilpailua tai sopimuksen kilpailunvastaisia vaikutuksia.

( ks. 175, 177-179 ja 183 kohta )

6. Päätöksen perusteluista riippumatta vain sen päätösosalla on oikeusvaikutuksia, ja näin ollen vain sitä voidaan pitää asianomaiselle vastaisena. Päätöksen perusteluissa esitetyistä arvioinneista sinänsä ei voida nostaa kumoamiskannetta, paitsi jos ne ovat asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluina välttämätön tuki päätösosalle.

( ks. 186 kohta )

7. EY 81 artiklaa sovellettaessa relevantit markkinat on määriteltävä sen selvittämiseksi, onko sopimus omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai onko sillä tällainen vaikutus. Tästä syystä velvollisuus rajata relevantit markkinat EY 81 artiklan mukaisesti tehtävässä päätöksessä velvoittaa komissiota ainoastaan, jos ilman tällaista rajausta ei ole mahdollista päätellä, saattaako kyseinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai onko sillä tällainen vaikutus.

( ks. 206 kohta )

8. Sopimus ei kuulu EY 81 artiklan 1 kohdassa asetetun kiellon piiriin, jos se rajoittaa kilpailua tai vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ainoastaan merkityksettömällä tavalla.

( ks. 207 kohta )

9. Relevantit markkinat on kuitenkin määriteltävä ainoastaan sen selvittämiseksi, onko sopimus omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai onko sillä tällainen vaikutus.

Sitä vastoin kaikkien relevanttien markkinoiden täsmällinen rajaaminen ei ole ehdottoman välttämätöntä tutkittaessa, täyttääkö sopimus EY 81 artiklan 3 kohdassa ja kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetun asetuksen N:o 1017/68 5 artiklassa asetetut neljä yksittäispoikkeuksen myöntämisedellytystä. EY 81 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja edellä mainitun asetuksen N:o 1017/68 5 artiklan b alakohdassa asetetun neljännen edellytyksen noudattamisen valvominen edellyttää tosin sitä, että komissio tutkii, onko kyseinen sopimus omiaan poistamaan kilpailun olennaisilta osin kyseisillä tuotemarkkinoilla tai - sovellettavien säännösten mukaan - kyseisillä kuljetusalan markkinoilla. Nämä neljä poikkeusluvan myöntämisedellytystä ovat kuitenkin kumulatiivisia, ja poikkeuslupahakemuksen hylkäämiseksi riittää, että yksi ainoa näistä edellytyksistä jää täyttämättä.

Koska komissio on todennut, että kolme ensimmäistä yksittäispoikkeuksen myöntämisedellytystä eivät täyty ja ettei neljännestä edellytyksestä ole tarpeen lausua, on katsottava, että komissiolla ei ole velvollisuutta määritellä etukäteen kaikkia relevantteja markkinoita tarkistaakseen, voidaanko kyseiselle sopimukselle myöntää yksittäispoikkeus. Tutkittaessa, täyttyvätkö kolme ensimmäistä edellytystä, on ensin tarkasteltava, mitä etuja sopimuksesta saadaan - ei niinkään relevanttien markkinoiden kannalta - vaan kaikkien sellaisten markkinoiden kannalta, joihin kyseisellä sopimuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia. Sekä EY 81 artiklan 3 kohdassa että asetuksen N:o 1017/68 5 artiklassa viitataan mahdollisuuteen soveltaa poikkeusta muun muassa sopimuksiin, jotka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä, mutta niissä ei edellytetä erityistä sidettä relevantteihin markkinoihin.

( ks. 225-227 kohta )

10. Vaikka komission tiedonanto suuntaviivoista asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa muodollisesti koskee ainoastaan näiden kahden artiklan mukaisesti määrättäviä sakkoja, [EY 81] ja [EY 82] artiklan soveltamista merikuljetuksiin koskevista yksityiskohdista annetun asetuksen N:o 4056/86 ja kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetun asetuksen N:o 1017/68 asiassa sovellettavien säännösten samanlaisuuden vuoksi on katsottava, että komissio on voinut analogisesti soveltaa suuntaviivoja laskiessaan sakkojen määrää asetusten N:o 4056/86 ja N:o 1017/68 perusteella.

( ks. 242 kohta )

11. Komissiolla on kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrää vahvistaessaan harkintavaltaa, eikä voida katsoa, että se olisi tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa matemaattista kaavaa. Asetuksen N:o 17 17 artiklan, kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetun asetuksen N:o 1017/68 24 artiklan ja [EY 81] ja [EY 82] artiklan soveltamista merikuljetuksiin koskevista yksityiskohdista annetun asetuksen N:o 4056/86 21 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on kuitenkin EY 229 artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta, kun se ratkaisee kanteen komission päätöksistä, joilla on määrätty sakkoa, ja se voi tällöin poistaa, alentaa tai korottaa annetun sakon määrää.

( ks. 252 kohta )

12. Kun komissio päättää soveltaa kilpailusääntöjä rikkoneille taloudellisille toimijoille määrättävien sakkojen määrän vahvistaakseen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavissa suuntaviivoissa esitettyä laskentatapaa, sen on laskentatavan julkaisemisen yhteydessä antamansa sitoumuksen vuoksi noudatettava sitä, jollei se esitä selviä perusteluja, joiden vuoksi tästä kaavasta poiketaan tietyiltä osin.

( ks. 271 kohta )

13. Koska komissio ei ole näyttänyt sopimuksen vaikutuksia toteen eikä sillä ole ollut tähän velvollisuutta, kun kyseisellä sopimuksella on kilpailua rajoittava tarkoitus, sillä, onko kyseinen sopimus pantu täytäntöön vai ei, ei ole merkitystä kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa laskettaessa. Laskettaessa, kauanko kilpailusääntöjen rikkominen, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, on kestänyt, on vain määritettävä, miten kauan sopimus on ollut olemassa, eli ajanjakso sen tekemisen ja päättymisen välillä.

( ks. 280 kohta )

14. On merkityksetöntä, ettei kilpailua rajoittavan sopimuksen soveltamatta jättämistä sakkojen määrän vahvistamiseksi ole otettu nimenomaisesti huomioon päätöksen siinä osassa, jossa on tutkittu lieventäviä asianhaaroja, vaan siinä osassa, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, sillä joka tapauksessa tämän seikan huomioon ottaminen sakon suuruuden määrittämisessä on alentanut sakkojen perusmäärää asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti.

( ks. 293 kohta )

15. Komissiossa käytävässä, kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä sellainen tutkimuksessa tehty yhteistyö, joka ei ylitä sitä, mikä perustuu asetuksen N:o 17 11 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla yrityksille kuuluviin velvollisuuksiin, ei kuitenkaan oikeuta sakon määrän alentamiseen, josta määrätään komission tiedonannossa sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa.

Lisäksi silloin kun yritys kiistää tosiasiaväitteet, joihin komissio perustaa väitetiedoksiantonsa, se ei helpota komission tehtävää eli kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista.

( ks. 303 ja 304 kohta )

16. Se, että komission on tehtävä kohtuullisessa ajassa hallinnollisen menettelyn päätteeksi kilpailupolitiikkaa koskevat päätökset, on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, joka liittyy hyvän hallinnon periaatteeseen. Komissio ei siis voi lykätä kannanottoaan loputtomasti, ja oikeusvarmuuden ja riittävän oikeussuojan varmistamiseksi komission on kohtuullisessa ajassa tehtävä päätös tai lähetettävä hallinnollinen kirje, jos tällaista kirjettä on pyydetty.

Menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti ottaen huomioon kulloinenkin asiayhteys, se, kuinka asianosaiset ovat toimineet menettelyn aikana, ja se, mikä merkitys asialla on asianomaisille eri yrityksille, sekä asian monitahoisuus.

( ks. 317 ja 318 kohta )

17. Vaikka kohtuullisen käsittelyajan ylittäminen voi ainakin asianomaisten puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen johtaessaan olla kumoamisperusteena päätökselle, jossa todetaan kilpailusääntöjä rikotun, näin ei ole kuitenkaan siinä tapauksessa, että tässä päätöksessä määrättyjen sakkojen määrä on riitautettu, sillä komission oikeutta määrätä sakkoja säännellään vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa annetulla asetuksella N:o 2988/74. Tällä asetuksella on otettu käyttöön täydellinen sääntely, joka kattaa yksityiskohtaisesti määräajat, joissa komissio voi oikeusvarmuuden perustavanlaatuista vaatimusta sivuuttamatta määrätä sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen mukaisten menettelyjen kohteina oleville yrityksille. Sen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että vanhentumisaika päättyy joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun vanhentumisaika on keskeytynyt tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, joten komissio ei voi loputtomiin viivyttää sakkoja koskevan päätöksen tekemistä, sillä muutoin sen oikeus tehdä päätös voi vanhentua. Tämän sääntelyn vuoksi kaikki perustelut, jotka liittyvät komission velvollisuuteen käyttää toimivaltaansa määrätä sakkoja kohtuullisessa ajassa, on hylättävä.

( ks. 321 ja 324 kohta )

18. Vaikka kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrän on oltava oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen kestoon ja muihin sen vakavuuden arviointiin vaikuttaviin seikkoihin, kuten hyötyyn, jonka yritys on voinut saada menettelytavoistaan, se, että yritys ei ole hyötynyt millään tavoin kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei estä sakon määräämistä, koska muuten sakot menettäisivät ehkäisevän vaikutuksensa.

Tästä seuraa, että kun komissio määrää sakkoja, sen ei tarvitse näyttää toteen, että kilpailusääntöjen rikkomisesta on aiheutunut lainvastaista hyötyä asianomaisille yrityksille, eikä ottaa huomioon vastaavasti sitä, että kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole koitunut hyötyä, mihin komissio ei ole myöskään sitoutunut suuntaviivoista asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa antamassaan tiedonannossa.

( ks. 340-343 kohta )

19. Kilpailuasioissa komissio voi tilanteen mukaan katsoa, ettei sakkoa ole syytä määrätä tai että sen määrää on alennettava kyseisen yrityksen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Se ei kuitenkaan ole millään tavoin velvollinen ottamaan sakon suuruutta määrittäessään huomioon yrityksen tappiollista taloudellista tilannetta, sillä se merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen.

( ks. 351 ja 352 kohta )

20. Kilpailuasioissa se, että komissio on aikaisemmassa päätöskäytännössään pitänyt joitakin seikkoja lieventävinä asianhaaroina sakkojen suuruutta määrättäessä, ei merkitse, että sillä olisi velvollisuus tehdä samoin myöhemmässä päätöksessä.

( ks. 353 kohta )

21. Vahvistaessaan sakkojen määrää sellaisille yrityksille, jotka ovat osallistuneet samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, komissio voi määrittää ensin sakon kokonaismäärän ja jakaa tämän kokonaismäärän sitten kyseisten yritysten välillä siten, että yritykset jaetaan eri ryhmiin niiden kyseisellä sektorilla harjoittaman toiminnan laajuuden perusteella, edellyttäen, että kynnysluvut, joita käytetään ryhmien muodostamiseksi, on määritetty yhtenäisesti ja että ne on objektiivisesti perusteltu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen ja riittävät perustelut esittäen.

Tämä laskentatapa johtaa siihen, että saman ryhmän yritysten kokoeroja ei oteta huomioon, mutta sen avulla voidaan saavuttaa tavoite määrätä suurille yrityksille ankarampia seuraamuksia.

( ks. 384, 385, 416 ja 437 kohta )

22. Vahvistettaessa sakkojen määrää sellaisille yrityksille, jotka ovat osallistuneet samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, vahvistamismenetelmä, jossa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus määritetään mukauttamalla kyseisten yritysten koon perusteella kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden mukaisesti vahvistettu perusmäärä, on asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen annetun asetuksen N:o 1017/68 ja [EY 81] ja [EY 82] artiklan soveltamista merikuljetuksiin koskevista yksityiskohdista annetun asetuksen N:o 4056/86 vastaavissa säännöksissä määriteltyjen seuraamuksia koskevien oikeussääntöjen mukainen.

Yritysten kokoa määrittäessään komissio voi tukeutua yrityksen kokonaisliikevaihtoon, joka kertoo yrityksen taloudellisesta vallasta ja kyvystä vahingoittaa muita, ja jättää tukeutumatta relevanteilla markkinoilla toteutuneeseen liikevaihtoon.

Rikkomisen vakavuutta arvioidessaan komission on myös otettava huomioon kunkin yrityksen rooli esimerkiksi kyseisen järjestelyn eteenpäin viejänä tai ainoastaan sen seuraajana.

( ks. 398-403 kohta )

23. Kilpailuasioissa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin täytyy koskea taloudellista todellisuutta kilpailusääntöjen rikkomisen ajankohtana. Näin ollen arvioidessaan kunkin yrityksen kokoa ja taloudellista valtaa sekä kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta, jotka ovat merkityksellisiä seikkoja arvioitaessa kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, komission on otettava huomioon kunkin yrityksen liikevaihto sinä ajanjaksona, jona kilpailusääntöjä on rikottu.

( ks. 460 kohta )

24. Vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa annetun asetuksen N:o 2988/74 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetaan periaate viiden vuoden vanhentumisajasta, johon nähden 2 artiklassa säädetty vanhentumisajan keskeytyminen muodostaa poikkeuksen, jota on tulkittava suppeasti.

Lisäksi tämän 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisestä alakohdasta seuraa, että jotta komission esittämät tietojensaantipyynnöt, jotka mainitaan nimenomaisina esimerkkeinä vanhentumisen keskeyttävistä toimenpiteistä, keskeyttäisivät vanhentumisajan tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla, niiden täytyy koskea "toimenpiteitä rikkomuksen esitutkinnan tai rikkomukseen liittyvän menettelyn toimittamiseksi".

Asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaan ja kyseessä olevien rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteen sekä merikuljetusten osalta asetuksen N:o 1017/68 19 artiklan ja asetuksen N:o 4056/86 16 artiklan mukaan tietojensaantipyyntöjen on oltava näiden säännösten ensimmäisen kohdan mukaisesti "tarpeellisia". Tietojensaantipyyntö on asetuksen N:o 17 11 artiklan 1 kohdassa ja vastaavasti edellä mainituissa 19 ja 16 artiklassa, jotka ovat samansisältöisiä, tarkoitetulla tavalla "tarpeellinen", jos sen voidaan perustellusti katsoa liittyvän oletettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

Tästä seuraa, että jotta tietojensaantipyyntö keskeyttäisi pätevästi asetuksen N:o 2988/74 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun viiden vuoden vanhentumisajan, sen on oltava tarpeellinen kilpailusääntöjen rikkomista koskevan tutkinnan tai menettelyn toimittamiseksi.

Vaikka tietojensaantipyyntöjen lähettäminen voi keskeyttää sakkoja koskevan vanhentumisajan kulumisen silloin, kun näiden pyyntöjen tarkoituksena on, että komissio voi noudattaa sille kuuluvia velvoitteitaan sakkojen määräämisessä, ei voida hyväksyä esimerkiksi sitä, että komissio voisi lähettää tietojensaantipyyntöjä, joiden ainoana tarkoituksena olisi pidentää keinotekoisesti vanhentumisaikaa, jotta se säilyttäisi oikeuden määrätä sakkoja. Tietojensaantipyynnöt, joilla on tämä ainoa tarkoitus, eivät ole tarpeellisia kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvän menettelyn toimittamiseksi. Jos komissiolla katsottaisiin olevan oikeus keskeyttää vanhentumisaika lähettämällä tietojensaantipyyntöjä, jotka eivät ole tarpeellisia kilpailusääntöjen rikkomiseen liittyvän menettelyn toimittamiseksi, sille annettaisiin lupa systemaattisesti pidentää vanhentumisaikaa asetuksen N:o 2988/74 2 artiklan 3 kohdassa säädettyyn 10 vuoden enimmäispituuteen, mikä johtaisi siihen, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetty viiden vuoden vanhentumisaika menettäisi kokonaan merkityksensä ja muuttuisi 10 vuoden vanhentumisajaksi.

( ks. 484-488 kohta )