YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

28 päivänä helmikuuta 1996

Asia T-294/94

Konstantinos Dimitriadis

vastaan

Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin

”Henkilöstö — Avustamisvelvollisuus — Henkilöstösääntöjen 24 artikla”

Täydellinen teksti kreikankielellä   II-151

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan ensinnäkin kumoamaan tilintarkastustuomioistuimen päätös, jolla hylättiin kantajan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella avustamisesta tekemä hakemus, ja toiseksi tilintarkastustuomioistuimen velvoittamista korvaamaan vahinko, jota kantaja katsoo kärsineensä riidanalaisen päätöksen vuoksi ja niiden loukkaavien ilmausten vuoksi, joita hän väittää esimiehensä esittäneen.

Lopputulos:

Hylkääminen.

Tuomion lyhennelmä

K, joka on kreikan kielen jaoston päällikkö ja kantajan esimies, jätti 24.11.1993 kantajan työhuoneeseen kantajalle tekstin käännettäväksi 9.12.1993 mennessä. K ja kantaja keskustelivat 25.11.1993 tämän tekstin kääntämisestä. Keskustelun sävy tiukkeni, ja K käytti kahta ilmaisua, joita kantaja piti loukkaavina.

Kantaja nosti 26.11.1993 syytteen yleisen syyttäjän virastossa Luxemburgissa ja haki 9.12.1993 Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella avustamista.

Nimittävä viranomainen antoi 14.1.1994 henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella käännösosaston johtajalle, F:lle, ohjeet, joiden mukaan oli suoritettava tutkimus. F kuuli 19.1.1994 molempia osapuolia ja kantajan kuultaviksi pyytämiä neljää todistajaa.

Koska nimittävä viranomainen katsoi, että asiassa ilmeni merkkejä siitä, että kantaja ja K olivat molemmat vastuussa tapahtuneesta, se päätti kuulla 28.1.1994 peräkkäin näitä kahta virkamiestä henkilöstösääntöjen kurinpitojärjestelmää koskevan 87 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella.

Nimittävä viranomainen päätti 8.3.1994 tutkimuksensa johdosta hylätä kantajan avustamista koskevan hakemuksen. Nimittävä viranomainen esitti perusteeksi sen, että oli olemassa ”merkkejä siitä, että molemmat olivat vastuussa tapahtuneesta”, ja asiaan yleisesti liittyvät seikat (erityisesti se, että K ei kiistä käyttäneensä kyseisiä ilmaisuja, että nämä oli sanottu erimielisyyden yhteydessä ja että ollessaan 19.1.1994 kuultavana K oli tarjoutunut pyytämään anteeksi).

Kantaja valitti 11.4.1994 tästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nimittävä viranomainen hylkäsi 1.7.1994 tämän valituksen nimenomaisella päätöksellä.

Kumoamiskanne

Yhteisöille kuuluva henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan mukainen avustamisvelvollisuus koskee myös sellaista tilannetta, jossa tässä säämiöksessä mainitut teot on tehnyt toinen yhteisöjen virkamies (38 kohta).

Viittaukset: asia 18/78, V. v. komissio, yhteisöjen tuomioistuin 14.6.1979 (Kok. 1979, s. 2093, 14 kohta).

Kun kyseessä on välikohtaus, joka haittaa yksikön järjestystä ja rauhaa, toimielimen on puututtava siihen riittävän tarmokkaasti ja hoidettava asia niin nopeasti ja huolellisesti kuin kyseinen tilanne edellyttää, jotta tosiseikat selvitetään ja niiden selvittyä voidaan näin ollen toimia asianmukaisella tavalla (39 kohta).

Viittaukset: asia T-5/92, Tallarico v. parlamentti, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 21.4.1993 (Kok. 1993, s. II-477,31 kohta).

Lisäksi toimielin voi määrätä kurinpidollisia seuraamuksia kyseistä virkamiestä vastaan ainoastaan, jos suoritettaviksi määrätyillä tutkimustoimilla on näytetty varmuudella toteen, että kyseinen virkamies on käyttäytynyt haitaten yksikön moitteetonta toimintaa tai loukaten toisen virkamiehen kunniaa ja mainetta (39 kohta).

Viittaukset: asia 55/88, Katsoufros v. yhteisöjen tuomioistuin, yhteisöjen tuomioistuin 9.11.1989 (Kok. 1989, s. 3579, 16 kohta).

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa esillä olevassa asiassa ensinnäkin, että nimittävä viranomainen oli ryhtynyt asianmukaisiin toimiin. Koska henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäiseen kohtaan liittyvän tutkimuksen tarkoituksena on erityisesti selvittää tosiseikat, nimittävää viranomaista ei voida moittia siitä, ettei se ole kuullut sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet lainkaan tai osan aikaa läsnä näiden kahden virkamiehen välisessä välikohtauksessa ja joiden osalta mikään ei anna aihetta ajatella, että heidän kuulemisensa voisi hyödyllisellä tavalla edistää tosiseikkojen selvittämistä (41 ja 42 kohta).

Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei nimittävää viranomaista voida moittia siitä, että tämä olisi puuttunut asiaan liian myöhään rikkoen siten henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäistä kohtaa (47 kohta).

Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että nimittävä viranomainen oli tutkimuksensa johdosta ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin ja ollut tällöin tosiseikoista selvillä ottaen huomioon sille kuuluvan harkintavallan rajat. Vaikka nimittäin ei olekaan kiistetty sitä, että K oli käyttänyt riidanalaisia ilmaisuja, ilmenee kuitenkin, ettei nimittävä viranomainen pystynyt tutkimuksen perusteella määrittämään kunkin osapuolen vastuuta tapahtuneesta. Näin ollen nimittävä viranomainen on voinut aiheellisesti ja harkintavaltansa rajoja ylittämättä hylätä kantajan avustamista koskevan hakemuksen ja seuraamusta määräämättä jättää silleen kurinpidollisen menettelyn, joka oli pantu K:ta vastaan vireille nimenomaan tämän erimielisyyden vuoksi (49 kohta).

Näin ollen nimittävää viranomaista ei voida syyttää henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomisesta.

Sen aineettoman vahingon korvaamista koskeva vaatimus, jota kantaja väittää kärsineensä nimittävän viranomaisen päätösten ja asenteen vuoksi

Koska tutkittaessa kumoamisvaatimusta ei ole käynyt ilmi, että henkilöstösääntöjen 24 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tilintarkastustuomioistuimelle kuulunutta avustamisvelvollisuutta olisi laiminlyöty, on hylättävä perusteettomana vaatimus, joka koskee sen aineettoman vahingon korvaamista, jota kantaja väittää kärsineensä siksi, että nimittävä viranomainen oli hylännyt hänen avustamista koskevan hakemuksensa (61 kohta).

Henkilöstösääntöjen 24 artiklan toisen kohdan mukaista vahingonkorvausta koskeva vaatimus

Virkamiehen nostaman henkilöstösääntöjen 24 artiklan toisen kohdan mukaista yhteisvastuullista ja toissijaista vahingonkorvausvelvollisuutta koskevan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin on turvauduttu, sikäli kuin ne turvaavat tehokkaalla tavalla asianomaisten yksityisten henkilöiden oikeussuojaa ja niiden avulla on mahdollista saada korvausta väitetystä vahingosta. Lisäksi jos virkamies väittää kärsineensä vahinkoa, hänen on vähintäänkin esitettävä sellaisia seikkoja, joiden perusteella voi syntyä vakavia epäilyjä siitä, että voidaanko kansallisilla oikeussuojakeinoilla saada tehokasta oikeussuojaa (68 kohta).

Viittaukset: asia T-59/92, Caronna v. komissio, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin 26.10.1993 (Kok. 1993, s. II-1129).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo esillä olevassa asiassa, että kantaja ei ole näyttänyt toteen, että hän on turvautunut kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin, eikä esittänyt sellaisia seikkoja, jotka ovat omiaan saamaan aikaan vakavia epäilyksiä sen suhteen, voidaanko Luxemburgin kansallisilla oikeussuojakeinoilla saada tehokasta oikeussuojaa (69 kohta).

Oikeudenkäyntikulut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ottaen huomioon esillä olevan asian tilanteen ja erityisesti sen syntyyn vaikuttaneen välikohtauksen laadun, oikeudenkäynnin vaiheet sekä kantajan asenteen, samoin kuin sen, ettei nimittävä viranomainen ole voinut varmuudella selvittää tosiseikkoja ja osapuolten vastuuta tapahtuneesta, on syytä soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohtaa ja velvoittaa kantaja korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut (74 kohta).

Ratkaisu:

Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee henkilöstösääntöjen 24 artiklan toiseen kohtaan perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta.

Kanne hylätään perusteettomana muilta osin.

Kantaja vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.