Yhdistetyt asiat C-451/19 ja C-532/19

Subdelegación de Gobierno en Toledo

vastaan

XU
ja
QP

(Tribunal Superior de Justicia de Castilla-La Manchan esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 5.5.2022

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 20 artikla – Euroopan unionin kansalaisuus – Unionin kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan – Sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsenen oleskelukorttihakemus, joka on kolmannen maan kansalainen– Hylkääminen – Unionin kansalaisen varojen riittävyyttä koskeva vaatimus – Puolisoiden velvollisuus elää yhdessä – Alaikäinen lapsi, joka on unionin kansalainen – Kansallinen lainsäädäntö ja kansallinen käytäntö – Mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää olennaisia unionin kansalaisille kuuluvia oikeuksia – Mahdollisuuden menettäminen

1. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Unionin kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan – Unionin kansalaisen perheenjäsenten, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus – Myöntämisen edellytykset – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan perheenjäsenen tekemä perheenyhdistämishakemus hylätään kaikissa tilanteissa automaattisesti, kun unionin kansalaisella, joka on kyseisen valtion kansalainen, ei ole varoja, jotka riittäisivät heidän toimeentulonsa turvaamiseksi – Lainsäädäntöä ei voida hyväksyä – Velvollisuus selvittää se, onko kyseisen kansalaisen ja tämän perheenjäsenen välillä sellainen riippuvuussuhde, että unionin kansalaisen voi olla pakko poistua unionin alueelta, jos oleskeluoikeus evätään – Mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää unionin kansalaisuuden tarjoamia olennaisia oikeuksia menetetään

   (SEUT 20 artikla)

   (ks. 44–51 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Unionin kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan – Puolison, joka on kolmannen maan kansalainen, johdettu oleskeluoikeus – Oleskeluoikeuden hylkääminen voi johtaa siihen, että unionin kansalaisen on pakko poistua unionin alueelta – Unionin kansalaisen ja hänen puolisonsa välisen riippuvuussuhteen olemassaolo – Kansalliseen oikeuteen perustuva velvollisuus elää yhdessä – Seikka, joka ei riitä osoitukseksi sellaisen riippuvuussuhteen olemassaolosta, joka oikeuttaa johdetun oleskeluoikeuden myöntämisen

   (SEUT 20 artikla)

   (ks. 57–61 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Alaikäinen unionin kansalainen, jonka toinen vanhempi on kolmannen maan kansalainen – Vanhemman oleskeluoikeuden hylkääminen voi johtaa siihen, että lapsen on pakko poistua unionin alueelta – Lapsen ja tämän vanhemman välisen riippuvuussuhteen olemassaolo – Arviointi, jonka on perustuttava kaikkien asiassa vallitsevien olosuhteiden huomioon ottamiseen – Tämä vanhempi asuu vakituisesti yhdessä sen vanhemman kanssa, joka on unionin kansalainen – Riippuvuussuhteen oletetaan olevan olemassa, ellei toisin ole osoitettu

   (SEUT 20 artikla)

   (ks. 66–70 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

4. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Unionin kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan – Puolison alaikäisen lapsen, kun nämä ovat kumpikin kolmannen maan kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus – Oleskeluoikeuden hylkääminen voi johtaa siihen, että unionin kansalaisen puolison ja erityisesti näiden yhteisen lapsen, joka on unionin kansalainen, on pakko poistua unionin alueelta – Seikka, joka riittää osoitukseksi sellaisen riippuvuussuhteen olemassaolosta, joka oikeuttaa johdetun oleskeluoikeuden myöntämisen

   (SEUT 20 artikla; neuvoston direktiivin 2003/86 4 artiklan 1 kohdan c alakohta)

   (ks. 73–75, 78 ja 82–86 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

Tiivistelmä

XU on syntynyt Venezuelassa, hänen äitinsä on Venezuelan kansalainen ja tämän lapsen yksinhuoltaja. XU asuu Espanjassa, hänen äitinsä on solminut avioliiton Espanjan kansalaisen kanssa, ja lapsi, jonka äiti on saanut puolisonsa, joka on Espanjan kansalainen, on myös Espanjan kansalainen. Perun kansalainen QP solmi avioliiton Espanjan kansalaisen kanssa, ja sai hänen kanssaan lapsen, joka on Espanjan kansalainen. XU ja QP ovat kumpikin sellaisen unionin kansalaisen perheenjäseniä, jolla on sen valtion kansalaisuus, jossa he asuvat ja joka ei ole milloinkaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen toisessa jäsenvaltiossa.

XU:n ja QP:n hakemukset oleskelulupakortin saamiseksi unionin kansalaisen perheenjäseninä ( 1 ) hylättiin sillä perusteella, ettei kyseisellä unionin kansalaisella ollut riittäviä varoja itselleen ja perheenjäsenilleen. ( 2 ) Hakemukset käsitellyt toimivaltainen viranomainen, Subdelegación del Gobierno en Toledo (Toledon aluehallintoviranomainen, Espanja) otti huomioon XU:n hakemuksen osalta ainoastaan hänen isäpuolensa ja QP:n hakemuksen osalta hänen puolisonsa taloudellisen tilanteen.

Näistä hylkäävistä päätöksistä tehdyt valitukset hyväksyttiin, minkä vuoksi hallintoviranomainen valitti näistä päätöksistä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko unionin oikeuden ( 3 ) mukaisena pitää käytäntöä, jonka mukaan kolmannen maan kansalaisen mahdollisuus perheenyhdistämiseen sellaisen Espanjan kansalaisen kanssa, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, torjutaan automaattisesti pelkästään viimeksi mainitun taloudellisen tilanteen perusteella. Tällainen käytäntö voi sen mukaan johtaa siihen, että kyseisen Espanjan kansalaisen on poistuttava unionin alueelta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan näin voi käydä kummassakin käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon Espanjan avioliittolainsäädännön mukainen velvollisuus elää yhdessä. ( 4 )

Unionin tuomioistuin toteaa tuomiossaan, että unionin oikeus on esteenä sille, että jäsenvaltio hylkää kolmannen maan kansalaisen osalta tehdyn perheenyhdistämishakemuksen, kun tämä on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, pelkästään sillä perusteella, ettei kyseisellä unionin kansalaisella ole itseään ja tätä perheenjäsentään varten riittäviä varoja, tutkimatta sitä, onko kyseisen unionin kansalaisen ja tämän perheenjäsenen välillä sellainen riippuvuussuhde, että jos tälle perheenjäsenelle ei myönnettäisi johdettua oleskeluoikeutta, kyseisen unionin kansalaisen olisi pakko poistua kokonaan Euroopan unionin alueelta, ja häneltä evättäisiin näin mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää hänelle unionin kansalaisuuden perusteella kuuluvia olennaisia oikeuksia. Tämän jälkeen unionin tuomioistuin esittää useita täsmennyksiä sen arvioimiseksi, onko kussakin yksittäistapauksessa olemassa riippuvuussuhde, joka voi oikeuttaa johdetun oleskeluoikeuden myöntämisen kolmannen maan kansalaiselle unionin oikeuden nojalla.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

Perheenyhdistämisen ja riittäviä varoja koskevan vaatimuksen osalta unionin tuomioistuin toteaa aluksi, että unionin oikeutta ei lähtökohtaisesti sovelleta tilanteeseen, jossa kolmannen maan kansalainen hakee perheenyhdistämistä sellaisen unionin kansalaisen kanssa, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, eikä unionin oikeus näin ollen ole lähtökohtaisesti esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa perheenyhdistämiselle on asetettu varojen riittävyyttä koskeva vaatimus. Tällaisen edellytyksen soveltaminen ilman minkäänlaista poikkeusmahdollisuutta saattaa kuitenkin olla ristiriidassa sen johdetun oleskeluoikeuden kanssa, joka on SEUT 20 artiklan nojalla myönnettävä hyvin erityisissä tilanteissa kolmannen maan kansalaiselle, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, etenkin jos tällaisen oikeuden epääminen pakottaisi tämän unionin kansalaisen poistumaan unionin alueelta ja veisi häneltä näin mahdollisuuden käyttää hänelle unionin kansalaisuuden perusteella kuuluvia olennaisia oikeuksia. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun kolmannen maan kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on unionin kansalainen, välillä on sellainen riippuvuussuhde, että viimeksi mainitun olisi pakko lähteä kyseessä olevan kolmannen maan kansalaisen mukaan ja poistua kokonaan unionin alueelta.

Unionin tuomioistuin toteaa asiassa C-532/19 tällaisen riippuvuussuhteen olemassaolon osalta ensiksikin, että sellaista riippuvuussuhdetta, joka voi oikeuttaa johdetun oleskeluoikeuden myöntämisen SEUT 20 artiklan nojalla, ei ole olemassa pelkästään sillä perusteella, että täysi-ikäisellä jäsenvaltion kansalaisella, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, ja hänen puolisollaan, joka on täysi-ikäinen kolmannen maan kansalainen, on sen jäsenvaltion oikeussääntöjen mukaan velvollisuus asua yhdessä, jonka kansalainen unionin kansalainen on ja jossa avioliitto on solmittu.

Toiseksi unionin tuomioistuin tarkastelee tuomiossaan sitä, voiko tällainen riippuvuussuhde olla olemassa silloin, kun kolmannen valtion kansalainen ja hänen puolisonsa, joka on jäsenvaltion kansalainen, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, ovat sellaisen alaikäisen vanhempia, joka on tämän saman jäsenvaltion kansalainen ja joka ei ole käyttänyt liikkumisvapauttaan.

Arvioitaessa vaaraa siitä, että tällaisen lapsen, joka on unionin kansalainen, olisi poistuttava unionin alueelta, jos hänen vanhemmaltaan, joka on kolmannen maan kansalainen, evätään johdettu oleskeluoikeus kyseisessä jäsenvaltiossa, on näet selvitettävä, vastaako tämä vanhempi tosiasiallisesti lapsen huollosta ja onko heidän välillään tosiasiallinen riippuvuussuhde, unohtamatta tässä yhteydessä oikeutta perhe-elämän kunnioittamiseen ( 5 ) ja velvollisuutta ottaa huomioon lapsen etu. ( 6 )

Se, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, on kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen jokapäiväisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen mutta ei kuitenkaan yksin riittävä seikka, jonka perusteella voitaisiin todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole riippuvuussuhdetta, jonka vuoksi lapsen olisi pakko lähteä unionin alueelta, jos kyseiseltä kolmannen maan kansalaiselta evätään oleskeluoikeus. Tällaisen toteamuksen on näet perustuttava kyseisen lapsen edun mukaisesti kaikkien asiassa vallitsevien olosuhteiden huomioon ottamiseen. ( 7 )

Näin ollen se, että vanhempi, joka on kolmannen maan kansalainen, asuu yhdessä sellaisen alaikäisen lapsen kanssa, joka on unionin kansalainen, on merkityksellinen seikka selvitettäessä sitä, onko heidän välillään riippuvuussuhde, mutta sitä ei kuitenkaan voida pitää tämän välttämättömänä edellytyksenä. Lisäksi silloin, kun alaikäinen unionin kansalainen asuu vakituisesti kummankin vanhempansa kanssa ja kun nämä näin joka päivä vastaavat yhdessä lapsen huollosta sekä lain mukaan kyseisen lapsen elatuksesta sekä lapsesta taloudellisesti ja tunnetasolla, voidaan – ellei toisin ole osoitettu – lähteä siitä olettamasta, että kyseisen alaikäisen unionin kansalaisen ja hänen vanhempansa, joka on kolmannen maan kansalainen, välillä on riippuvuussuhde, riippumatta siitä, että lapsen toisella vanhemmalla on sen jäsenvaltion kansalaisena, jonne perhe on sijoittautunut asumaan, ehdoton oikeus jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle.

Tällaisen riippuvuussuhteen olemassaolon osalta unionin tuomioistuin korostaa asiassa C-451/19 ensiksi, että koska johdettu oleskeluoikeus, joka kolmannen maan kansalaiselle voidaan myöntää SEUT 20 artiklan nojalla, on toissijainen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava muun muassa, eikö XU, joka oli alaikäinen oleskelulupaa koskevan hakemuksen hylkäämisajankohtana ja jonka äidillä, joka on kolmannen maan kansalainen, oli oleskeluoikeus Espanjassa, olisi voinut tuolloin saada oleskeluoikeutta Espanjassa direktiivin 2003/86 nojalla. ( 8 )

Toiseksi sen tapauksen varalta, ettei XU:lla ole niin unionin johdetun oikeuden säännökseen kuin kansalliseen lainsäädäntöönkään perustuvaa oleskeluoikeutta, unionin tuomioistuin tarkastelee, voitaisiinko johdettu oleskeluoikeus myöntää tälle kolmannen maan kansalaiselle SEUT 20 artiklan nojalla.

Tämän osalta on selvitettävä, olisiko hetkellä, jolloin XU:n oleskelulupaa koskeva hakemus hylättiin, se, että hänen olisi ollut pakko lähteä Espanjasta, voinut tosiasiassa pakottaa hänen äitinsä poistumaan unionin alueelta heidän välillään vallitsevan riippuvuussuhteen vuoksi ja jos olisi, olisiko XU äidin lähtö johtanut siihen, että hänen alaikäinen lapsensa, joka on unionin kansalainen, olisi myös tosiasiallisesti joutunut poistumaan unionin alueelta tämän unionin kansalaisen ja hänen äitinsä välillä vallitsevan riippuvuussuhteen vuoksi.

SEUT 20 artiklaa sovellettaessa vanhemman ja hänen lapsensa, jotka ovat kumpikin kolmannen maan kansalaisia, välisen riippuvuussuhteen arviointi on perustettava soveltuvin osin samoihin kriteereihin kuin ne, jotka edellä on muotoiltu. Kun kyse on alaikäisen kolmannen maan kansalaisen oleskeluluvan hylkäämisestä ja siitä, että tämä saattaa joutua poistumaan unionin alueelta, se, että toinen vanhempi voi tosiasiallisesti vastata tämän lapsen huollosta oikeudellisesti, taloudellisesti ja tunnetasolla myös alkuperämaassaan, on merkityksellinen seikka, vaikkei pelkästään sen perusteella voidakaan katsoa, ettei kyseisen jäsenvaltion alueella oleskeleva vanhempi joutuisi todellisuudessa poistumaan unionin alueelta.

Jos hetkellä, jolloin XU:n osalta tehty oleskelulupahakemus hylättiin, se, että hänen olisi ollut pakko poistua Espanjan alueelta, olisi käytännössä pakottanut paitsi hänen äitinsä, joka on kolmannen maan kansalainen, mutta myös äidin toisen lapsen, joka on unionin kansalainen, poistumaan unionin alueelta, – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä – tämän toisen lapsen velipuolelle XU:lle olisi pitänyt myöntää SEUT 20 artiklan nojalla johdettu oleskeluoikeus sen estämiseksi, ettei hän lähtönsä vuoksi menettäisi mahdollisuuttaan käyttää asemansa perusteella hänelle kuuluvia olennaisia oikeuksia.

( 1 ) XU:n osalta isäpuoli ja QP:n osalta hänen puolisonsa.

( 2 ) Varoja, jotka olisivat riittäneet siihen, etteivät he muodostu rasitukseksi valtion sosiaalihuoltojärjestelmälle, niin kuin Espanjan lainsäädännössä on edellytetty.

( 3 ) Unionin kansalaisuutta koskeva SEUT 20 artikla.

( 4 ) Asiassa C-532/19 QP:n oleskeluoikeuden epääminen pakottaisi hänen puolisonsa poistumaan unionin alueelta. Asiassa C-451/19 XU:n oleskeluoikeuden epääminen johtaisi siihen, että XU:n ja hänen äitinsä olisi poistuttava unionin alueelta, ja pakottaisi paitsi äidin puolison mutta myös heidän avioliitossaan syntyneen alaikäisen lapsen, joka on Espanjan kansalainen, poistumaan unionin alueelta.

( 5 ) Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artikla.

( 6 ) Perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa tunnustettu lapsen etu käsittää tämän artiklan 3 kohdan mukaan lapsen oikeuden ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti.

( 7 ) Huomioon on otettava esimerkiksi lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunne-elämänsä kehitystaso, hänen kiintymyksensä sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, sekä se, että lapsen erottaminen viimeksi mainitusta saattaisi vaarantaa lapsen tasapainon.

( 8 ) Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12) 4 artiklan 1 kohdan c alakohta. Vaikka kyseisessä direktiivissä säädetään, että sitä ei sovelleta unionin kansalaisen perheenjäseniin, on kuitenkin niin, että kun otetaan huomioon direktiivin tavoite – perheenyhdistämisen edistäminen – ja suoja, joka sillä on haluttu myöntää kolmansien maiden kansalaisille, erityisesti kun kyseessä ovat alaikäiset, direktiivin soveltamista alaikäisen kolmannen maan kansalaisen hyväksi ei voida sulkea pois pelkästään sillä perusteella, että hänen vanhempansa, joka on kolmannen maan kansalainen, on myös sellaisen unionin kansalaisen vanhempi, joka on syntynyt jäsenvaltion kansalaisen kanssa solmitussa avioliitossa.