Asia C-329/19

Condominio di Milano, via Meda

vastaan

Eurothermo SpA

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Milano)

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 2.4.2020

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 93/13/ETY – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – 1 artiklan 1 kohta – 2 artiklan b alakohta – Kuluttajan käsite – Asunnonomistajien yhtymä (condominio)

1. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Kuluttajan käsite – Rakennuksen yhteisomistaja ei sisälly kuluttajan käsitteeseen

   (Neuvoston direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohta)

   (ks. 24 ja 27–29 kohta)

2. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Soveltamisala – Kansallinen oikeuskäytäntö, jonka mukaan kuluttajia suojaavia sääntöjä sovelletaan kiinteistön yhteisomistajien elinkeinonharjoittajan kanssa tekemiin sopimuksiin – Hyväksyttävyys

   (Neuvoston direktiivin 93/13 1 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan b alakohta)

   (ks. 34, 35 ja 37–39 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin totesi 2.4.2020 antamassaan tuomiossa Condominio di Milano, via Meda (C-329/19), että kohtuuttomista ehdoista annettu direktiivi ( 1 ) ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle oikeuskäytännölle, jossa tulkitaan kyseisen direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta annettua lainsäädäntöä siten, että kuluttajansuojasäännöksiä sovelletaan myös Italian oikeuden mukaisen ”condominion” kaltaisen asunnonomistajien yhtymän elinkeinonharjoittajan kanssa tekemään sopimukseen, vaikka tällainen oikeussubjekti ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.

Tuomio liittyy Tribunale di Milanon (Milanon alioikeus, Italia, jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön. Asunnonomistajien yhtymä condominio di Milano, via Meda (jäljempänä condominio Meda) teki isännöitsijänsä edustamana Eurotherm-nimisen yrityksen kanssa lämpöenergian toimittamista koskevan sopimuksen. Erään kyseisen sopimuksen ehdon mukaan velallisen oli maksettava maksun viivästyessä 9,25 prosentin suuruista viivästyskorkoa maksun määräpäivästä lukien. Condominio Meda riitautti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kyseiseen ehtoon perustuvan viivästyskorkojen maksamista koskevan vaatimuksen vedoten ehdon kohtuuttomuuteen ja siihen, että se oli kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä tarkoitettu kuluttaja. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin piti ehtoa nyt esillä olevassa tapauksessa kohtuuttomana mutta oli epävarma siitä, voidaanko Italian oikeuden mukaisen ”condominion” kaltaisen asunnonomistajien yhtymän katsoa olevan direktiivissä tarkoitettu kuluttaja.

Unionin tuomioistuin muistutti ensinnäkin kuluttajan käsitteen ( 2 ) osalta, että kahden kumulatiivisen edellytyksen on täyttyvä, jotta henkilö sisältyisi kyseiseen käsitteeseen, eli kyseessä on oltava luonnollinen henkilö, joka ei harjoita ammatti- tai liiketoimintaa. Unionin tuomioistuin totesi ensimmäisen edellytyksen osalta, että Euroopan unionin oikeuden nykytilassa omaisuuden käsitettä ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla ja että jäsenvaltioiden välillä voi edelleen olla eroja. Unionin tuomioistuin täsmensi, että jäsenvaltioilla on näin ollen edelleen vapaus säätää kansallisissa oikeusjärjestyksissä siitä, luokitellaanko yhteisomistajien yhtymä ”oikeushenkilöksi” vai ei. Näin ollen unionin tuomioistuin totesi, että Italian oikeuden mukaisen ”condominion” kaltainen asunnonomistajien yhtymä ei täytä kyseistä ensimmäistä edellytystä eikä siten sisälly kuluttajan käsitteeseen, joten tällaisen asunnonomistajien yhtymän ja elinkeinonharjoittajan välinen sopimus jää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Toiseksi unionin tuomioistuin tutki, onko kansallinen oikeuskäytäntö, jossa kuluttajansuojasäännöksiä sovelletaan condominion elinkeinonharjoittajan kanssa tekemään sopimukseen, unionin kuluttajansuojajärjestelmän hengen mukainen. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin muistutti, että direktiivillä toteutetaan ainoastaan kohtuuttomia ehtoja koskevan kansallisen lainsäädännön osittainen yhdenmukaistaminen mutta jätetään jäsenvaltioille mahdollisuus varmistaa kuluttajalle suojelun korkeampi taso tiukemmilla kansallisilla säännöksillä, kunhan ne ovat EUT-sopimuksen ( 3 ) mukaisia. Unionin tuomioistuin korosti, että direktiivin kuluttajansuojatavoitteen kanssa on sopusoinnussa oikeuskäytäntö, jonka mukaan kuluttajansuojan soveltamisalaa laajennetaan kyseisen suojan vahvistamiseksi Italian oikeuden mukaisen ”condominion” kaltaiseen oikeussubjektiin, joka ei kansallisen oikeuden perusteella ole luonnollinen henkilö. Tästä seuraa, että vaikka tällainen oikeussubjekti ei sisälly kyseisessä direktiivissä tarkoitettuun kuluttajan käsitteeseen, jäsenvaltiot voivat soveltaa kyseisen direktiivin säännöksiä sen soveltamisalaan kuulumattomilla aloilla, kunhan tällaisella kansallisten tuomioistuinten omaksumalla tulkinnalla varmistetaan kuluttajansuojan korkeampi taso eikä sillä rikota perussopimusten määräyksiä. Näin ollen unionin tuomioistuin totesi, että kansallinen oikeuskäytäntö, jossa tulkitaan kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta annettua lainsäädäntöä ja jonka mukaan kuluttajansuojasäännöksiä sovelletaan myös Italian oikeuden mukaisen ”condominion” kaltaisen oikeussubjektin elinkeinonharjoittajan kanssa tekemään sopimukseen, on sopusoinnussa kyseisen direktiivin kanssa vaikka tällainen oikeussubjekti ei kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan.

( 1 ) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

( 2 ) Direktiivin 93/13 2 artiklan b alakohta.

( 3 ) SEUT 169 artiklan 4 kohta; direktiivin 93/13 johdanto-osan 12 perustelukappale ja 8 artikla.