Asia C-175/17

X

vastaan

Belastingdienst/Toeslagen

(Ennakkoratkaisupyyntö – Raad van State (Alankomaat))

Ennakkoratkaisupyyntö – Turvapaikka-asioita ja toissijaista suojelua koskeva yhteinen politiikka – Direktiivi 2005/85/EY – 39 artikla – Direktiivi 2008/115/EY – 13 artikla – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 18 artikla, 19 artiklan 2 kohta ja 47 artikla – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin – Palauttamiskiellon periaate – Päätös, jolla hylätään kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ja määrätään paluuvelvoitteesta – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään valitusoikeudesta toiseen oikeusasteeseen – Suoraan lain nojalla toteutuva lykkäävä vaikutus koskee vain muutoksenhakua ensimmäiseen oikeusasteeseen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.9.2018

1. Tuomioistuinmenettely – Suullinen käsittely – Uudelleen aloittaminen – Velvollisuus aloittaa uudelleen suullinen käsittely, jotta asianosaiset saavat tilaisuuden lausua julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esitetyistä oikeudellisista seikoista – Velvollisuutta ei ole

   (SEUT 252 artiklan toinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Unionin oikeussääntöihin kohdistetut kysymykset pääasiassa, jossa unionin oikeuden soveltamismahdollisuus on kiistetty – Tällaiset kysymykset kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan – Edellytys – Kiistäminen liittyy erottamattomasti ennakkoratkaisukysymyksiin annettaviin vastauksiin

   (SEUT 267 artikla)

3. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevat menettelyt jäsenvaltioissa – Direktiivi 2005/85 – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa – Päätös, jolla hylätään kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ja määrätään paluuvelvoite – – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään tällaiseen päätökseen kohdistettavasta muutoksenhausta, johon ei liity lykkäävää vaikutusta – Lainsäädäntö voidaan hyväksyä – Rajat – Vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla, 19 artiklan 2 kohta ja 47 artikla; neuvoston direktiivin 2005/85 39 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115 13 artikla)

4. Perusoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Oikeus vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa – Sama tarkoitus ja ulottuvuus – Perusoikeuskirjan tarjoaman suojan taso vastaa ihmisoikeussopimuksen tarjoaman suojan tasoa

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta, 52 artiklan 3 kohta ja 53 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 20 ja 21 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 22–24 kohta)

3.  Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY 39 artiklaa ja jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 13 artiklaa on tulkittava yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklan, 19 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan kanssa siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kyllä valitusoikeudesta sellaiseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioon, jolla vahvistetaan päätös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä ja paluuvelvoitteen määräämisestä, mutta ei kuitenkaan säädetä, että tällä oikeussuojakeinolla on suoraan lain nojalla lykkäävä vaikutus, edes sellaisessa tilanteessa, jossa asianomainen henkilö on vedonnut vakavaan vaaraan palauttamiskiellon periaatteen loukkaamisesta.

   Vaikka direktiivin 2005/85 ja direktiivin 2008/115 säännökset siis velvoittavatkin jäsenvaltiot säätämään oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkääviä päätöksiä ja palauttamispäätöksiä vastaan, missään näistä säännöksistä ei säädetä siitä, että jäsenvaltioiden on myönnettävä kansainvälistä suojelua hakeville, joiden kanne heidän hakemuksensa hylkäävästä päätöksestä ja palauttamispäätöksestä on ensimmäisessä oikeusasteessa hylätty, valitusoikeus, eikä etenkään siitä, että tällaisen valitusoikeuden käyttämisellä olisi suoraan lain nojalla lykkäävä vaikutus. Tällaisia vaatimuksia ei voida johtaa myöskään kyseisten direktiivien systematiikasta ja päämääristä.

   Tästä huolimatta on korostettava, että sekä direktiiviä 2008/115 että direktiiviä 2005/85 on tulkittava, kuten ensin mainitun direktiivin johdanto-osan 24 perustelukappaleesta ja viimeksi mainitun direktiivin johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden mukaisesti (tuomio 19.6.2018, Gnandi, C-181/16, EU:C:2018:465, 51 kohta). Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy tämän osalta ilmi, että kun jäsenvaltio päättää palauttaa kansainvälistä suojelua hakevan henkilön maahan, jossa on painavia syitä uskoa hänen altistuvan todelliselle, perusoikeuskirjan 18 artiklan, luettuna yhdessä pakolaisten oikeusasemasta tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on sitä koskevalla pöytäkirjalla täydennettynä, 33 artiklan kanssa, taikka perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan vastaisen kohtelun vaaralle, sen 47 artiklassa määrätty oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon edellyttää, että kyseisellä hakijalla on käytettävissään keino, jolla on suoraan lain nojalla lykkäävä vaikutus, hakea muutosta hänen palauttamisensa mahdollistavan toimenpiteen täytäntöönpanoon (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2018, Gnandi, C-181/16, EU:C:2018:465, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, ettei direktiivin 2005/85 39 artiklassa tai direktiivin 2008/115 13 artiklassa eikä perusoikeuskirjan 47 artiklassa, luettuna sen 18 artiklaan ja 19 artiklan 2 kohtaan sisältyvien takeiden valossa, kuitenkaan edellytetä käsittelyä kahdessa oikeusasteessa. Tältä osin merkitystä on vain sillä, että on olemassa keino saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi (ks. vastaavasti tuomio 28.7.2011, Samba Diouf, C-69/10, EU:C:2011:524, 69 kohta ja tuomio 19.6.2018, Gnandi, C-181/16, EU:C:2018:465, 57 kohta).

   Tämän osalta on todettava, että toisen oikeusasteen käyttöönotto kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäävään päätökseen ja palauttamispäätökseen kohdistettavaa muutoksenhakua varten ja päätös antaa valitukselle tarvittaessa suoraan lain nojalla lykkäävä vaikutus ovat edellä 22 kohdassa kuvatusta Belgian hallituksen kannasta poiketen menettelysääntöjä, joiden avulla pannaan täytäntöön direktiivin 2005/85 39 artiklassa ja direktiivin 2008/115 13 artiklassa tarkoitettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tällaisia ratkaisuja vastaan. Siitä huolimatta, että tällaiset menettelysäännöt annetaan jäsenvaltioiden kansallisessa oikeusjärjestyksessä näiden menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen nojalla, unionin tuomioistuin on katsonut, että niiden on oltava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen vaatimusten mukaisia (ks. analogisesti tuomio 17.7.2014, Sánchez Morcillo ja Abril García, C-169/14, EU:C:2014:2099, 31, 36 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.7.2015, Sánchez Morcillo ja Abril García, C-539/14, EU:C:2015:508, 33 kohta).

   (ks. 28, 29, 31, 32, 34, 38 ja 48 kohta sekä tuomiolauselma)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35 kohta)