Asia C-267/16

Albert Buhagiar ym.

vastaan

Minister for Justice

(Ennakkoratkaisupyyntö – Supreme Court of Gibraltar)

Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin oikeuden alueellinen soveltamisala – SEUT 355 artiklan 3 kohta – Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisehdoista ja sopimusten mukautuksista tehty asiakirja – 29 artikla – Liitteessä I olevan I osan 4 kohta – Gibraltarin sulkeminen Euroopan unionin tullialueen ulkopuolelle – Soveltamisala – Direktiivi 91/477/ETY – 1 artiklan 4 kohta – 12 artiklan 2 kohta – Liite II – Euroopan ampuma-asepassi – Metsästys ja urheiluammunta – Soveltaminen Gibraltarin alueeseen – Täytäntöönpanovelvollisuuden puuttuminen – Pätevyys

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.1.2018

1. Tulliliitto–Unionin tullialue–Gibraltar on suljettu sen ulkopuolelle–Seuraukset–Siihen ei sovelleta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia perussopimusten määräyksiä eikä unionin johdetun oikeuden säännöksiä

   (SEUT 114 artikla ja SEUT 115 artikla; vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artikla ja sen liitteessä I olevan I osan 4 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Aseiden hankinta ja hallussapito–Direktiivi 91/477–Kohde–Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vapaa liikkuvuus

   (Neuvoston direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51, johdanto-osan 2–5 perustelukappale ja 4 artiklan 3 kohta, 11 artiklan 3 kohta ja 12 artiklan 2 kohta)

3. Tulliliitto–Unionin tullialue–Gibraltar on suljettu sen ulkopuolelle–Seuraukset–Siihen ei sovelleta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia perussopimusten määräyksiä eikä unionin johdetun oikeuden säännöksiä–Siihen ei sovelleta aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annettua direktiiviä 91/477

   (SEUT 355 artiklan 3 kohta; vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artikla ja sen liitteessä I olevan I osan 4 kohta; neuvoston direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51, 1 artiklan 4 kohta, 12 artiklan 2 kohta ja liite II)

1.  Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut 23.9.2003 antamansa tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C-30/01, EU:C:2003:489) 59 kohdassa, Gibraltarin jättäminen unionin tullialueen ulkopuolelle vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen asiakirjan liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, merkitsee sitä, ettei Gibraltariin sovelleta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä eikä unionin johdetun oikeuden sellaisia säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen EY 94 ja EY 95 artiklan, joista on tullut SEUT 114 ja SEUT 115 artikla, mukaisesti.

   (ks. 32 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43, 52, 55 ja 58 kohta)

3.  Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisehdoista ja sopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan 29 artiklaa, luettuna yhdessä sen liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18.6.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 21.5.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY, 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, ei sovelleta Gibraltarin alueeseen.

   On selvää, että vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artikla on poikkeus SEUT 355 artiklan 3 kohdassa olevasta säännöstä, jonka mukaan unionin oikeutta sovelletaan Gibraltariin, ja että tätä poikkeusta on – kuten 21.7.2005 annetun tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C 349/03, EU:C:2005:488) 43 ja 51 kohdassa on korostettu, tulkittava suppeasti siten, että sen soveltamisala rajoitetaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä niiden etujen turvaamiseksi, joita Gibraltar saa tämän määräyksen perusteella suojata. On silti korostettava, että unionin tuomioistuinta ei ollut pyydetty edellä olevassa tuomion kohdassa mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa lausumaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien unionin toimien asemasta tämän poikkeuksen valossa, toisin kuin 23.9.2003 annettuun tuomioon komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C 30/01, EU:C:2003:489) johtaneessa asiassa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä määräyksessä tarkoitettuina ”tavaroina” on pidettävä tuotteita, jotka voidaan arvioida rahassa ja jotka voivat sellaisenaan olla liiketoimien kohteena. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä sovelletaan kuitenkin lähtökohtaisesti siitä riippumatta, kuljetetaanko kyseisiä tavaroita rajojen yli myynti- tai jälleenmyyntitarkoituksessa vai henkilökohtaiseen käyttöön tai kulutukseen (ks. vastaavasti tuomio 7.3.1989, Schumacher, 215/87, EU:C:1989:111, 22 kohta ja tuomio 3.12.2015, Pfotenhilfe-Ungarn, C 301/14, EU:C:2015:793, 47 kohta).

   Koska unionin johdetulla oikeudella on näin ollen lähtökohtaisesti sama soveltamisala kuin perussopimuksilla itsellään (ks. analogisesti tuomio 15.12.2015, parlamentti ja komissio v. neuvosto, C 132/14–C 136/14, EU:C:2015:813, 77 kohta) ja koska Gibraltarin unionin tullialueen ulkopuolelle jättämisen tulkitseminen suppeasti ei voi unionin oikeuden yhtenäistä soveltamista vaarantamatta johtaa tulkintaan, jonka mukaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden soveltamisala olisi suhteissa Gibraltariin rajoitetumpi kuin EUT-sopimuksen määräyksistä seuraava soveltamisala, siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden siirtoa koskevien direktiivin 91/477 säännösten on katsottava kuuluvan tavaroiden vapaan liikkuvuuden piiriin riippumatta siitä, onko siirrot suoritettu kaupallisessa yhteydessä, mukaan lukien asekauppiaiden välityksellä tai postimyynnin kautta suoritetut siirrot, vai tällaisen kaupallisen yhteyden ulkopuolella, nimittäin silloin, kun yksityiset henkilöt, erityisesti metsästäjät ja urheiluampujat, siirtävät ampuma-aseita harjoittamiensa toimintojen yhteydessä tapahtuvaa käyttöä varten.

   (ks. 63, 64, 67, 68 ja 73 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)