Asia C-174/16

H.

vastaan

Land Berlin

(Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2010/18/EU – Vanhempainvapaata koskeva tarkistettu puitesopimus – 5 lausekkeen 1 ja 2 kohta – Paluu vanhempainvapaalta – Oikeus palata samaan työhön taikka vastaavaan tai samankaltaiseen työhön – Kertyneiden tai kertymässä olevien etujen säilyttäminen – Osavaltion virkamies, joka on ylennetty koeajalla olevana virkamiehenä esimiestehtäviä sisältävään virkaan – Mainitun osavaltion säännöstö, jossa säädetään koeajan päättymisestä suoraan lain nojalla ja ilman mahdollisuutta pidentämiseen kahden vuoden ajanjakson päätyttyä, myös vanhempainvapaasta johtuvan poissaolon tapauksessa – Yhteensoveltumattomuus – Seuraukset

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 7.9.2017

1. Sosiaalipolitiikka–Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät–BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemä vanhempainvapaata koskeva tarkistettu puitesopimus–Direktiivi 2010/18–Oikeus palata samaan työhön taikka vastaavaan tai samankaltaiseen työhön vanhempainvapaalta palattua–Kertyneiden tai kertymässä olevien etujen säilyttäminen–Kansallinen säännöstö, jossa säädetään virkamiehen esimiestehtäviä sisältävään virkaan liittyvän koeajan päättymisestä suoraan lain nojalla ja ilman mahdollisuutta pidentämiseen kahden vuoden ajanjakson päätyttyä, mukaan lukien vanhempainvapaasta johtuva poissaolo, ei ole sallittu–Seuraus–Mainitun kansallisen säännöstön soveltamatta jättäminen–Kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluva varmistaminen

   (Neuvoston direktiivin 2010/18 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 ja 2 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka–Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät–BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemä vanhempainvapaata koskeva tarkistettu puitesopimus–Direktiivi 2010/18–Työntekijän oikeus palata työhönsä, tai jos se on mahdotonta, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, ja säilyttää vanhempainloman alkaessa kertyneet tai kertymässä olevat edut sen päätyttyä–Välitön oikeusvaikutus

   (Neuvoston direktiivin 2010/18 liitteessä olevan 5 lausekkeen 1 ja 2 kohta)

1.  BUSINESSEUROPEN, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8.3.2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU liitteenä olevan tarkistetun vanhempainvapaata koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan julkishallinnon esimiestehtäviä sisältävään virkaan lopullisen nimittämisen edellytykseksi se, että valittu hakija suorittaa menestyksellä kahden vuoden edeltävän koeajan tähän virkaan ja jonka nojalla tilanteessa, jossa tällainen hakija on suurimman osan koeajastaan vanhempainvapaalla ja on sillä edelleen, mainittu koeaika päättyy lain mukaisesti tämän kahden vuoden ajan päätyttyä ilman, että sen pidentäminen olisi mahdollista, ja asianomainen henkilö siirretään siten hänen palatessaan vanhempainvapaalta takaisin hänen ennen koeajalle hyväksymistään hoitamaansa tehtävään, joka on sekä organisatorisesti että palkan osalta alemmantasoinen. Kyseisen lausekkeen tällaisia loukkaamisia ei voida oikeuttaa saman koeajan tavoitteella eli sillä, että voidaan arvioida soveltuvuus täytettävänä olevan esimiestehtäviä sisältävän viran hoitamiseen.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarpeen vaatiessa poiketen pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta säännöstöstä varmistettava, kuten tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa vaaditaan, oliko pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa kyseessä olevan osavaltion työnantajan ominaisuudessaan objektiivisesti mahdotonta sallia se, että asianomainen henkilö voi palata työhönsä vanhempainvapaan päättyessä, ja jos oli, valvottava, että tälle osoitetaan vastaava tai samankaltainen työ, joka on hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen, ilman, että tämän työn osoittamisen edellytyksenä olisi uuden valintamenettelyn pitäminen tätä ennen. Mainitun tuomioistuimen tehtävänä on myös valvoa, että asianomainen henkilö voi tämän vanhempainvapaan päättyessä suorittaa virassa, johon hän palaa, tai uudessa virassa koeajan kyseisen tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan vaatimusten mukaisin edellytyksin.

   Tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi on myös riittävää, että päivänä, jona H aloitti vanhempainvapaansa, hänet oli jo valintamenettelyn ja hänen ylennyksensä johdosta siirretty koeajalla olevana virkamiehenä kyseessä olevaan virkaan, ja hän sai näin ollen myös tähän virkaan kuuluvan suuremman palkan. Se, että tällä siirtämishetkellä H oli sairauslomalla raskauteensa liittyvistä syistä, on sitä vastoin vailla merkitystä siihen tosiseikkaan nähden, että tämä uusi virka kuului siitä lähtien hänelle, joten on katsottava, että kun H myöhemmin otti vanhempainvapaata, hän hoiti jo mainittua virkaa ja sai siihen mahdollisesti liittyvät kertyneet tai kertymässä olevat edut.

   Ensinnäkin vanhempainvapaalla olevalle työntekijälle tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa annettujen oikeuksien osalta, eli oikeuden palata vanhempainvapaan päättyessä samaan työhön tai, jos se ei ole mahdollista, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, joka on hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukainen, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että LBG:n 97 §:stä yhtäältä seuraa automaattisesti sen pois sulkeminen, että virkamies, joka on pääasian kantajan tilanteen kaltaisessa tilanteessa, voisi vanhempainvapaansa päättyessä palata siihen koeajalla olevan virkamiehen virkaan, jota hän hoiti ennen kyseiselle vapaalle jäämistään. Koska asianomainen henkilö oli vanhempainvapaalla koeajan sallitun keston ajan ja koska hän ei tämän vuoksi ollut hoitanut tähän virkaan liittyviä tehtäviään siten ole voinut osoittaa soveltuvuuttaan tulla nimitetyksi lopullisesti tähän virkaan, on selvää, ettei hän kyseiseltä vapaalta palattuaan voinut palata mainittuun virkaan.

   Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, mainitusta kansallisesta säännöstöstä seuraa toisaalta myös, että on pois suljettua, että asianomaiselle henkilölle tarjottaisiin hänen vanhempainvapaansa päätyttyä koeajalla olevan virkamiehen virkaa, joka olisi vastaava tai samankaltainen kuin jota hän hoiti ennen kyseistä vapaata, koska kahden vuoden aika, jonka kuluessa hänellä oli lupa suorittaa koeaika osoittaakseen soveltuvuutensa esimiestehtäviä sisältävän viran hoitamiseen, oli silloin kulunut eikä sitä voitu pidentää.

   Toiseksi tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 2 kohdan ensimmäisestä virkkeestä, jossa määrätään, että ”kertyneet tai kertymässä olevat edut” on säilytettävä, on muistutettava, että tämä käsite kattaa kaikki rahalliset tai luontoissuorituksia koskevat työsuhteeseen välittömästi tai välillisesti perustuvat oikeudet ja edut, joihin työntekijällä on työnantajaansa nähden oikeus vanhempainvapaan alkamishetkellä (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2009, Meerts, C-116/08, EU:C:2009:645, 43 kohta).

   Tällaisiin oikeuksiin ja etuihin kuuluvat ne, jotka perustuvat säännöksiin, joissa säädetään edellytyksistä, jotka on asetettu etenemiselle virkahierarkiassa, koska ne johtuvat palvelussuhteesta (ks. vastaavasti tuomio 18.11.2004, Sass, C-284/02, EU:C:2004:722, 31 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa tällainen on LBG:n 97 §:ssä säännelty virkamiehen oikeus saada mahdollinen lopullinen ylennys esimiestehtäviä sisältävään virkaan suorittamalla tietyn pituinen koeaika aikana, jona hän on Berliinin osavaltion palveluksessa, ja edeltävän valintamenettelyn päätteeksi.

   (ks. 45, 48, 49, 51, 52, 63 ja 82 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)

2.  Tarkistetun puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetaan yleisellä ja yksiselitteisellä tavalla työntekijöiden oikeudet palata samaan työhön tai, jos se ei ole mahdollista, vastaavaan tai samankaltaiseen työhön, ja säilyttää vanhempainvapaan alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat edut sellaisinaan vanhempainvapaan loppuun asti. Tällaiset määräykset ovat siten sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, jotta yksityiset oikeussubjektit voivat vedota niihin ja tuomioistuimet voivat soveltaa niitä (ks. analogisesti tuomio 16.7.2009, Gómez-Limón Sánchez-Camacho, C-537/07, EU:C:2009:462, 36 kohta).

   (ks. 69 kohta)