Asia C-636/13 P

Roca Sanitario SA

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden markkinat Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa – Myyntihintojen yhteensovittaminen ja arkaluonteisten liiketoimintatietojen vaihtaminen – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Oikeasuhteisuus – Täyden harkintavallan käyttäminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.1.2017

1. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Tuomioistuinvalvonta–Täysi harkintavalta–Laillisuusvalvonta–Ulottuvuus ja rajat

   (SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

2. Tuomioistuinmenettely–Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa–Edellytykset–Kanneperusteen laajentaminen–Kanneperustetta ei ole laajennettu–Tutkimatta jättäminen

   (Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 48 artiklan 2 kohta)

3. Muutoksenhaku–Unionin tuomioistuimen toimivalta–Unionin yleisen tuomioistuimen perussopimuksen kilpailusääntöjä rikkoneille yrityksille määrättyjen sakkojen määrästä tekemän arvioinnin kyseenalaistaminen kohtuullisuussyistä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan

   (SEUT 256 ja SEUT 261 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

4. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Sakkojen suuruuden määrittäminen–Perusmäärän vahvistaminen–Rikkomisen vakavuus–Lisäsumma–Huomioon otettavat tekijät–Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen

   (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 21, 23 ja 25 kohta)

5. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet–Rikkomisen vakavuus–Harkinnassa huomioon otettavat seikat

   (SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19–23 ja 25 kohta)

6. Kilpailu–Sakot–Sakkojen määrä–Sakkojen suuruuden määrittäminen–Tuomioistuinvalvonta–Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta–Ulottuvuus–Raja–Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen–Erojen ja kyseessä oleville yrityksille ominaisten seikkojen huomioon ottaminen

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13, 19–22, 25, 28 ja 29 kohta)

7. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia–Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi–Hylkääminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

8. Muutoksenhaku–Valitusperusteet–Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

1.  Siltä osin kuin on kyse sellaisiin komission päätöksiin kohdistuvasta tuomioistuinvalvonnasta, joilla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta, unionin tuomioistuinten on harjoitettava niille kuuluvaa laillisuusvalvontaa niiden seikkojen perusteella, jotka kantaja on esittänyt kanneperusteiden tueksi. Tässä laillisuusvalvonnassa unionin tuomioistuimet eivät voi tukeutua komission harkintavaltaan, kun kyse on niiden seikkojen valinnasta, jotka on otettava huomioon sovellettaessa suuntaviivoissa mainittuja arviointiperusteita, ja näiden seikkojen arvioinnista, perusteena sille, etteivät ne harjoita oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa.

   Laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on annettu asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla tuomioistuimilla on pelkän seuraamuksen laillisuutta koskevan valvonnan lisäksi oikeus korvata komission arviointi omalla arvioinnillaan ja siten poistaa määrätty sakko tai uhkasakko taikka alentaa tai korottaa sen määrää.

   Täyden harkintavallan käyttö ei vastaa kuitenkaan viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista. Lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita, joihin kuuluu esimerkiksi riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttuminen ja jotka tuomioistuimien on otettava huomioon viran puolesta, juuri kantajan on esitettävä kyseistä päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi.

   (ks. 32–34 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35–37 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47 kohta)

4.  Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruuden määrittämiseksi on otettava huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen kesto ja kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin. Tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin, kuuluvat kunkin yrityksen käyttäytyminen, kunkin yrityksen osuus kartellin perustamisessa, hyöty, jonka ne ovat voineet saada kartellista, yritysten koko, asianomaisten tavaroiden arvo sekä vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteille.

   Sillä, että yritys ei kuulunut kartellin ydinryhmään etenkään sen vuoksi, ettei se ole vaikuttanut osaltaan kartellin syntymiseen ja ylläpitämiseen, ei voida missään tapauksessa osoittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että 15 prosentin suuruiset rikkomisen vakavuuskerroin ja lisäsummakerroin eivät olleet asianmukaisia tai ne olivat liian suuria, koska tällainen prosenttimäärä oli oikeutettu yksin kyseessä olevan rikkomisen luonteen eli sen perusteella, että sillä toteutettiin hinnankorotusten yhteensovittaminen. Tällainen rikkominen kuuluu näet asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 23 ja 25 kohdassa tarkoitettuihin kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin, ja tällainen 15 prosentin suuruinen kerroin vastaa kaikkein pienintä kerrointa seuraamusten asteikossa, jota tällaisiin rikkomisiin voidaan kyseisten suuntaviivojen mukaan soveltaa.

   Unionin yleinen tuomioistuin voi siis perustellusti katsoa, ettei komissio ole loukannut suhteellisuusperiaatetta vahvistaessaan 15 prosentin suuruiset rikkomisen vakavuuskertoimen ja lisäsummakertoimen siitä huolimatta, että yritys osallistui kyseessä olevaan rikkomiseen maantieteellisesti pienellä alueella.

   (ks. 48, 49 ja 52–54 kohta)

5.  Vaikka SEUT 101 artiklan määräysten rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi ja tämän jälkeen määrättävän sakon suuruuden vahvistamiseksi on mahdollista ottaa huomioon muun muassa rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja rikkomisen piiriin kuuluvien tuotteiden lukumäärä, se, että rikkominen kattaa suuremman maantieteellisen alueen ja suuremman lukumäärän tuotteita kuin jokin toinen rikkominen, ei yksinään voi välttämättä merkitä sitä, että tuota ensimmäistä rikkomista on kokonaisuudessaan tarkasteltuna ja etenkin sen luonteen perusteella pidettävä vakavampana kuin jälkimmäinen rikkominen ja että sen on katsottava oikeuttavan siis sen, että rikkomisen vakavuuskerroin ja lisäsummakerroin vahvistetaan suuremmiksi kuin kertoimet, jotka on otettu huomioon jälkimmäisestä rikkomisesta seuraamukseksi määrättävän sakon laskemiseksi.

   (ks. 56 kohta)

6.  Unionin yleisen tuomioistuimen on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta paitsi silloin, kun se tutkii sakkojen määräämisestä tehdyn komission päätöksen laillisuuden, myös silloin, kun se käyttää täyttä harkintavaltaansa. Täyden harkintavallan käyttäminen ei näet saa johtaa siihen, että yrityksiä, jotka ovat osallistuneet SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaiseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, kohdellaan eri tavalla niille määrättävien sakkojen suuruuden määrittämisen yhteydessä.

   Samaan kartelliin osallistuneiden yritysten välisiä eroja etenkin niiden osallistumisen maantieteellisen ulottuvuuden osalta ei tarvitse rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ottaa saman periaatteen nojalla välttämättä huomioon rikkomisen vakavuuskerrointa ja lisäsummakerrointa vahvistettaessa, vaan näin voidaan tehdä sakon laskemisen jossakin toisessa vaiheessa, kuten esimerkiksi mukautettaessa perusmäärää lieventävien ja raskauttavien seikkojen mukaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 28 ja 29 kohdan nojalla. Tällaiset erot voivat ilmetä myös sakon perusmäärän laskemiseksi huomioon otettavan myynnin arvon kautta siltä osin kuin kyseinen arvo kuvastaa kunkin kartelliin osallistuneen yrityksen osalta sen kyseessä olevaan rikkomiseen osallistumisen merkitystä sen vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdan mukaisesti, jonka nojalla on mahdollista ottaa sakkojen laskennan lähtökohdaksi määrä, joka kuvastaa rikkomisen taloudellista merkitystä ja yrityksen osuutta siinä.

   (ks. 58–60 kohta)

7.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 62 ja 63 kohta)

8.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 69 kohta)