Asia C-344/15

National Roads Authority

vastaan

The Revenue Commissioners

(Appeal Commissionersin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Direktiivi 2006/112/EY – 13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Toiminta, joka koostuu tieinfrastruktuurin hallinnoinnista ja sen käytön mahdollistamisesta tiemaksun maksamista vastaan – Julkisoikeudellisen yhteisön tai yksikön viranomaisen ominaisuudessa harjoittama toiminta – Yksityisten toimijoiden mukanaolo – Huomattava kilpailun vääristyminen – Tämänhetkisen tai potentiaalisen kilpailun olemassaolo

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 19.1.2017

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Verovelvolliset – Julkisoikeudelliset yhteisöt – Niiden viranomaisen ominaisuudessa harjoittaman toiminnan jättäminen verovelvollisuuden ulkopuolelle – Poikkeukset – Kuuluminen verovelvollisuuden piiriin siinä tapauksessa, että kilpailu vääristyy huomauttavasti – Ulottuvuus – Toiminta, joka koostuu tieinfrastruktuurin hallinnoinnista ja sen käytön mahdollistamisesta tiemaksun maksamista vastaan – Yksityisten toimijoiden mukanaolo – Jääminen soveltamisalan ulkopuolelle)

(Neuvoston direktiivin 2006/112 2 artiklan 1 kohta, 9 artikla ja 13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 13 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa julkisoikeudellisen yksikön, joka harjoittaa toimintaa, jossa mahdollistetaan tienkäyttö tiemaksun maksamista vastaan, ei ole katsottava kilpailevan sellaisten yksityisten toimijoiden kanssa, jotka keräävät tiemaksuja eri maksullisilla tieosuuksilla kyseisen julkisoikeudellisen yksikön kanssa kansallisen lainsäädännön mukaisesti tekemänsä sopimuksen perusteella.

On palautettava mieleen, että arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään rajoituksesta kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa olevaan sääntöön, jonka mukaan julkisoikeudelliset yhteisöt jätetään arvonlisäverovelvollisuuden ulkopuolelle sellaisten toimintojen tai liiketoimien osalta, joita ne harjoittavat tai suorittavat viranomaisen ominaisuudessa. Näin ollen ensimmäisen säännöksen tarkoituksena on vahvistaa saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklassa esitetty pääsääntö, jonka mukaan kaikki liiketoiminta on lähtökohtaisesti arvonlisäverollista, eikä kyseistä säännöstä voida näin ollen tulkita suppeasti (ks. analogisesti tuomio 4.6.2009, SALIX Grundstücks-Vermietungsgesellschaft, C-102/08, EU:C:2009:345, 67 ja 68 kohta). Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa olisi tulkittava sellaisella tavalla, jolla kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyltä poikkeukselta, jonka mukaan julkisoikeudelliset yhteisöt eivät kuulu arvonlisäverovelvollisuuden piiriin niiden toimiessa viranomaisen ominaisuudessa, vietäisiin tehokas vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2003, Taksatorringen, C-8/01, EU:C:2003:621, 61 ja 62 kohta ja tuomio 25.3.2010, komissio v. Alankomaat, C-79/09, ei julkaistu, EU:C:2010:171, 49 kohta).

Kuten arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja tätä säännöstä koskevasta oikeuskäytännöstä käy ilmi, kyseisen säännöksen soveltamisen edellytyksenä on ensinnäkin, että kyseistä toimintaa harjoitetaan tämänhetkisessä tai potentiaalisessa kilpailutilanteessa yksityisten toimijoiden harjoittaman toiminnan kanssa, ja toiseksi, että näiden kahden toiminnan erilainen kohtelu arvonlisäverotuksessa johtaisi huomattavaan kilpailun vääristymiseen, mikä on arvioitava taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen. Tästä seuraa, että pelkästään sillä perusteella, että markkinoilla toimii yksityisiä toimijoita, ja ottamatta arvioinnissa huomioon tosiseikat, objektiiviset todisteet ja markkinoiden analyysi ei voida osoittaa tämänhetkisen tai potentiaalisen kilpailun olemassaoloa eikä huomattavaa kilpailun vääristymistä.

(ks. 36, 37, 43, 44 ja 51 kohta sekä tuomiolauselma)