Asia C-97/16

José María Pérez Retamero

vastaan

TNT Express Worldwide Spain S.L. ym.

(Juzgado de lo Social no 3 de Barcelonan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2002/15/EY – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Maantiekuljetukset – Liikkuva työntekijä – Itsenäinen kuljettaja – Käsite – Tutkimatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 2.3.2017

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Pyyntö tulkita unionin oikeuden säännöksiä joita ei selvästikään voida soveltaa pääasian oikeudenkäyntiin – Direktiiviä 2002/15 ei sovelleta oikeudenkäyntiin, joka koskee irtisanomisen riitauttamista – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 267 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15 1 ja 3 artikla)

Juzgado de lo Social no 3 de Barcelonan (Barcelonan työtuomioistuin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö jätetään tutkimatta.

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö voidaan jättää tutkimatta muun muassa sillä perusteella, että on ilmeisen selvää, että unionin oikeutta ei kyseisen asian olosuhteissa voida soveltaa suoraan eikä välillisesti (tuomio 7.7.2011, Agafiței ym., C-310/10, EU:C:2011:467, 28 kohta).

Tästä on todettava yhtäältä, että direktiivin 2002/15 1 artiklasta ilmenee, että direktiivin tavoitteena on säätää työaikajärjestelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi sekä maantieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kilpailuolosuhteissa ilmenevien erojen pienentämiseksi edelleen. Direktiivin 2002/15 3 artiklassa todetaan toisaalta, että direktiivin määritelmät on esitetty mainitun direktiivin soveltamista varten. Näin ollen mainitun direktiivin 3 artiklan d ja e alakohdassa määriteltyjen käsitteiden ”liikkuva työntekijä” ja ”itsenäinen kuljettaja” tulkinnalla ei voida ylittää kyseisen direktiivin soveltamisalaa.

Täten on todettava, että pääasian oikeudenkäynti, jossa on kyse irtisanomisen riitautuksesta, ei koske työajan järjestämiseen liittyvää kysymystä vaan sitä, onko kyseessä oleva henkilö luokiteltava ”liikkuvaksi työntekijäksi” eli palkkatyöläiseksi kansallisen työlainsäädännön ja erityisesti irtisanomisia koskevan säännöstön soveltamiseksi.

Niinpä on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen oikeudenkäynti ei kuulu direktiivin 2002/15 soveltamisalaan eikä mainitun direktiivin 3 artiklan d ja e alakohdassa olevia käsitteitä täten voida soveltaa tuohon oikeudenkäyntiin.

(ks. 23, 25–28 ja 30 kohta sekä tuomiolauselma)