Asia C-218/15

Rikosoikeudenkäynti

Gianpaolo Paolettia ym.

vastaan

(Tribunale ordinario di Campobasson (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — SEU 6 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artikla — Vastaajalle edullisemman rikoslain taannehtivan soveltamisen periaate — Romanian kansalaisten Italiaan suuntautuvaa laitonta maahanmuuttoa järjestäneet Italian kansalaiset — Ennen Romanian unioniin liittymistä tehdyt teot — Romanian liittymisen vaikutus laittomassa maahanmuutossa avustamista koskevaan rikokseen — Unionin oikeuden soveltaminen — Unionin tuomioistuimen toimivalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 6.10.2016

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Unionin perusoikeuskirjan tulkintaa koskeva pyyntö – Kansallinen oikeudellinen tilanne, jolla on liittymäkohta unionin oikeuteen – Unionin tuomioistuimen toimivalta

   (SEUT 267 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta

2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Lievemmän rangaistuksen taannehtivan soveltamisen periaate – Periaate, joka kuuluu unionin yleisiin oikeusperiaatteisiin ja on kirjattu unionin perusoikeuskirjaan

   (SEU 6 artiklan 3 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta)

3. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Lievemmän rangaistuksen taannehtivan soveltamisen periaate – Soveltamisedellytykset

   (SEU 6 artiklan 3 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta)

4. Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäiseminen – Jäsenvaltion kansalaisten laittomassa maahanmuutossa avustamista koskevaan rikokseen syyllistyneille määrättävä rikosoikeudellinen seuraamus – Ennen kyseisen jäsenvaltion Euroopan unioniin liittymistä suoritetut teot – Nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatetta ei ole loukattu

   (SEU 6 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artikla; neuvoston direktiivin 2002/90 1 ja 3 artikla; neuvoston periaatepäätöksen 2002/946 1 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 13–20 kohta)

2.  Vastaajalle edullisemman rikoslain taannehtivan soveltamisen periaate – sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa – kuuluu unionin primaarioikeuteen. Jo ennen Lissabonin sopimuksen, jolla perusoikeuskirjalle annettiin sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, voimaantuloa todettiin, että kyseinen periaate perustuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja sen on näin ollen katsottava kuuluvan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, joita kansallisen tuomioistuimen on noudatettava, kun se soveltaa kansallista oikeutta.

   (ks. 25 kohta)

3.  Vastaajalle edullisemman rikoslain taannehtiva soveltaminen edellyttää välttämättä lakien ajallista seuraantoa ja perustuu toteamukseen siitä, että lainsäätäjä on muuttanut mieltään joko tekojen rikosoikeudellisesta luokittelusta tai tiettyyn rikkomiseen sovellettavasta rangaistuksesta.

   (ks. 27 kohta)

4.  SEU 6 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklaa on tulkittava siten, että valtion liittyminen unioniin ei ole esteenä sille, että toinen jäsenvaltio voi määrätä rikosoikeudellisen seuraamuksen henkilöille, jotka ovat ennen kyseistä liittymistä syyllistyneet rikokseen, joka koskee ensimmäisen valtion kansalaisten avustamista laittomassa maahanmuutossa.

   Kansallinen rikoslainsäädäntö, jossa säädetään laittomassa maahanmuutossa avustamisesta määrättävästä vankeusrangaistuksesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä annetun direktiivin 2002/90 3 artiklan ja rikosoikeudellisten puitteiden vahvistamisesta laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäisemistä varten tehdyn puitepäätöksen 2002/946 1 artiklan – joiden mukaan tällaisesta rikoksesta on seurattava tehokas, oikeasuhteinen ja vakuuttava rangaistus – mukaisesti, ei koske kyseiseen jäsenvaltioon laittomasti saapuvia ja siellä ilman oleskelulupaa oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia vaan henkilöitä, jotka avustavat mainittujen kolmansien maiden kansalaisten laittomassa maahanmuutossa kyseiseen valtioon ja siellä oleskelussa. Pelkästään se, että kyseisten kolmansien maiden kansalaisten tultua laittomasti maahan heistä on heidän alkuperävaltionsa unioniin liittymisen seurauksena tullut unionin kansalaisia, ei voi vaikuttaa kyseisiä laittomassa maahanmuutossa avustaneita henkilöitä vastaan aloitettujen rikosoikeudenkäyntien etenemiseen.

   Unionin kansalaisuuden saaminen on nimittäin tosiasiallinen tilanne, joka ei voi muuttaa laittomassa maahanmuutossa avustamista koskevan rikoksen tunnusmerkistöä.

   Minkään mainitun direktiivin tai muun unionin oikeuden säädöksen säännöksen perusteella ei voida katsoa, että unionin kansalaisuuden saamisesta olisi seurattava se, että vastaajien, jotka ovat salakuljettaneet työvoimaa, teko ei ole rangaistava. Päinvastaisella ratkaisulla rohkaistaisiin tämänkaltaiseen salakuljetukseen silloin, kun valtio aloittaa menettelyn unioniin liittymiseksi, koska salakuljettajille taattaisiin myöhempi immuniteetti. Saavutettu tavoite olisi tällöin täysin päinvastainen kuin se, johon unionin lainsäätäjä pyrkii.

   (ks. 32–34, 36 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)