Asia C-518/14

Senatex GmbH

vastaan

Finanzamt Hannover-Nord

(Niedersächsisches Finanzgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Direktiivi 2006/112/EY — 167 artikla, 178 artiklan a alakohta, 179 artikla ja 226 artiklan 3 alakohta — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Laskujen laatiminen ilman veronumeroa ja arvonlisäverotunnistetta — Jäsenvaltion lainsäädäntö, joka sulkee pois laskun oikaisemisen taannehtivasti”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 15.9.2016

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Vähennysoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt – Laskun oikaisemisen ajalliset vaikutukset – Kansallinen säännöstö, jossa kielletään taannehtivat vaikutukset laskun oikaisemiselta pakollista tietoa koskevilta osin – Sitä, että vähennysoikeutta voidaan käyttää ainoastaan alkuperäisen laskun oikaisuvuodelta eikä kyseisen laskun laadintavuodelta, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 167 artikla, 178 artiklan a alakohta, 179 artikla ja 226 artiklan 3 alakohta)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veronmaksuvelvollisten velvoitteet – Vähennysoikeuden menettelyllisten edellytysten noudattamatta jättämisestä määrättävät seuraamukset – Vähennysoikeuden lykkäämistä virheellisen laskun oikaisuvuoteen saakka siten, että on maksettava viivästyskorkoja, ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 273 artikla)

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 167 artiklaa, 178 artiklan a alakohtaa, 179 artiklaa ja 226 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan laskun oikaisemisella pakollista tietoa eli arvonlisäverotunnistetta koskevilta osin ei ole taannehtivaa vaikutusta, jolloin oikaistuun laskuun perustuvaa arvonlisäveron vähennysoikeutta ei voida käyttää laskun alkuperäiseltä laadintavuodelta vaan vuodelta, jolloin lasku oikaistiin.

   Direktiivin 2006/112 179 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan vähennys on tehtävä vähentämällä verokaudelta maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärästä se arvonlisäveron määrä, ”josta vähennysoikeus on syntynyt ja joka voidaan vähentää 178 artiklan säännösten mukaisesti saman kauden aikana”. Tästä seuraa, että arvonlisäveron vähennysoikeutta on lähtökohtaisesti käytettävä siltä kaudelta, jonka aikana vähennysoikeus on syntynyt ja jolloin verovelvollisella on hallussaan lasku.

   Direktiivin 2006/112 167 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetty vähennysoikeus kuuluu erottamattomasti arvonlisäverojärjestelmään, eikä sitä lähtökohtaisesti voida rajoittaa. Kyseistä oikeutta sovelletaan välittömästi kaikkeen arvonlisäveroon, joka on tullut maksettavaksi aikaisemmissa vaihdannan vaiheissa tehtyjen liiketoimien yhteydessä. Arvonlisäverotuksen neutraalisuuden perusperiaate edellyttää, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus myönnetään, jos sen aineelliset edellytykset täyttyvät, vaikka verovelvolliset olisivat laiminlyöneet tietyt muodolliset edellytykset. Direktiivin 2006/112 226 artiklassa säädetyt tiedot sisältävän laskun hallussapito on arvonlisäveron vähennysoikeuden muodollinen eikä aineellinen edellytys.

   (ks. 35, 37, 38 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 41 ja 42 kohta)