Asia C‑19/15

Verband Sozialer Wettbewerb eV

vastaan

Innova Vital GmbH

(Landgericht München I:n esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Kuluttajansuoja — Asetus (EY) N:o 1924/2006 — Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet — 1 artiklan 2 kohta — Soveltamisala — Lopulliselle kuluttajalle sellaisenaan toimitettavat elintarvikkeet — Väitteet, jotka on esitetty kaupallisessa viestinnässä, joka on suunnattu yksinomaan terveydenhoidon ammattilaisille”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.7.2016

1. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, systemaattinen ja teleologinen tulkinta

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Soveltamisala – Väitteet, jotka on esitetty kaupallisessa viestinnässä, joka on suunnattu yksinomaan terveydenhoidon ammattilaisille, kuuluvat soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1047/2012, 1 artiklan 2 kohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Mainittujen väitteiden käytön edellytykset – Kielto esittää väitteitä, joissa viitataan sellaisiin hyödyllisiin vaikutuksiin, joita keskivertokuluttaja ei voi ymmärtää – Soveltamisala – Väitteet, jotka esitetään teknistä tai tieteellistä sanastoa käyttäen ei-kaupallisessa viestinnässä, joka on tarkoitettu tiedon antamiseen terveydenhoidon ammattilaisille, eivät kuulu soveltamisalaan

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1047/2012, 5 artiklan 2 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 23 kohta)

2.  Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella N:o 1047/2012, 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ravitsemus- ja terveysväitteet, jotka on esitetty kaupallisessa viestinnässä, joka koskee lopulliselle kuluttajalle sellaisenaan toimitettavaa elintarviketta, silloin, kun kyseistä viestintää ei ole suunnattu lopulliselle kuluttajalle vaan yksinomaan terveydenhoidon ammattilaisille.

   Asetuksen N:o 1924/2006 1 artiklan 2 kohdassa oleva kaupallisen viestinnän käsite on nimittäin ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan muun muassa viestintää, joka tehdään sellaisen elintarvikemainonnan muodossa, jonka tarkoituksena on kyseisten elintarvikkeiden myynnin edistäminen välittömästi tai välillisesti. Tällainen viestintä voi myös tapahtua sellaisen mainoskirjeen muodossa, jonka elintarvikealan toimijat lähettävät terveydenhoidon ammattilaisille ja joka sisältää kyseisessä asetuksessa tarkoitettuja ravitsemus- tai terveysväitteitä, jotta kyseiset ammattilaiset voivat tarvittaessa suositella potilailleen mainitun elintarvikkeen ostamista ja/tai käyttöä. Asetuksen N:o 1924/2004 1 artiklan 2 kohdassa ei tältä osin täsmennetä kaupallisen viestinnän vastaanottajaa eikä tehdä eroa sen mukaan, onko kyse lopullisesta kuluttajasta vai terveydenhoidon ammattilaisesta. Tästä seuraa, että itse tuotteen on oltava lopulliselle kuluttajalle tarkoitettu, eikä sitä koskevan viestinnän. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että totuudenvastaiset, moniselitteiset tai harhaanjohtavat väitteet saavat terveydenhoidon ammattilaiset itsensä erehtymään. Näin ollen on olemassa vaara siitä, että kyseiset ammattilaiset välittävät vilpittömässä mielessä kaupallisessa viestinnässä mainittuja elintarvikkeita koskevia virheellisiä tietoja lopullisille kuluttajille, joiden kanssa he ovat tekemisissä. Näin ollen asetuksen N:o 1924/2006 soveltaminen ravitsemus- ja terveysväitteisiin, jotka on esitetty ammattilaisille suunnatussa kaupallisessa viestinnässä, myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkeaan tasoon sisämarkkinoilla,

   (ks. 29–31, 44, 45, 47 ja 54 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annettu asetus N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella N:o 1047/2012, ei ole esteenä sille, että terveydenhoidon ammattilaisille annetaan objektiivista tietoa, joka koskee uusia tieteellisiä saavutuksia ja johon sisältyy teknisen tai tieteellisen sanaston käyttöä, tilanteessa, jossa viestintä on ei-kaupallista. Vaikka mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että ravitsemus- ja terveysväitteet ovat sallittuja vain, mikäli keskivertokuluttaja voi ymmärtää väitteessä esitetyt hyödyt, tästä ei kuitenkaan voida johtaa, että kaikki elintarvikealan toimijoiden terveydenhoidon ammattilaisille suuntaama tieto, joka koskee uusia tieteellisiä saavutuksia ja johon sisältyy teknisen tai tieteellisen sanaston käyttöä, olisi kiellettyä. Mainittu 5 artiklan 2 kohta on tältä osin ymmärrettävä siten, että kyseistä säännöstä sovelletaan silloin, kun ravitsemus- ja terveysväitteet esitetään suoraan lopulliselle kuluttajalle, jotta hän voi tehdä tietoisen valinnan.

   (ks. 49–51 ja 53 kohta)