Asia C-74/14

”Eturas” UAB ym.

vastaan

Lietuvos Respublikos konkurencijos taryba

(Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Yhdenmukaistettu menettelytapa — Yhteistä tietokonepohjaista matkanvarausjärjestelmää käyttävät matkanjärjestäjät — Internetissä ostettujen matkojen alennusmäärän automaattinen rajoitus — Järjestelmän ylläpitäjän ilmoitus kyseisestä rajoituksesta — Hiljainen sopimus, jota voidaan pitää yhdenmukaistettuna menettelytapana — Osatekijät, jotka muodostavat sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan — Todistusharkinta ja edellytetty todistuskynnys — Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus — Tehokkuusperiaate — Syyttömyysolettama”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 21.1.2016

1. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Yhdenmukaistettu menettelytapa — Näyttö yhdenmukaistetusta menettelytavasta — Tietojenvaihto kilpailijoiden välillä — Menettelysääntöjen puuttuminen unionin oikeudesta — Kansallisen oikeuden soveltaminen — Edellytys — Vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen — Näyttö, joka on johdettu tietyistä indisioista ja yhteensattumista, jotka osoittavat jatkuvan kilpailunvastaisen toiminnan olemassaolon ja keston

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Yhdenmukaistettu menettelytapa — Käsite — Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä — Tietojenvaihto kilpailijoiden välillä — Olettama tietojen käytöstä markkinakäyttäytymisen määrittelemiseksi

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Yrityksen osallistuminen kokouksiin, joiden tarkoitus on kilpailunvastainen — Hiljaisen hyväksymisen, ilman julkista irtisanoutumista tai ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille, riittävyys, jotta yritys voi joutua vastuuseen

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta)

4. Euroopan unionin oikeus — Periaatteet — Perusoikeudet — Syyttömyysolettama — Kilpailumenettely — Soveltuvuus

   (SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)

5. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Yhdenmukaistettu menettelytapa — Tietojenvaihto kilpailijoiden välillä — Yhteistä tietokonepohjaista matkanvarausjärjestelmää käyttävät matkanjärjestäjät — Järjestelmän ylläpitäjän viesti, jolla ilmoitetaan internetissä ostettujen matkojen alennusmäärän rajoituksesta — Olettama osallistumisesta yhdenmukaistettuun menettelytapaan — Kumoamisen mahdollisuus — Kansallisen oikeuden soveltaminen — Todisteiden riittämättömyys, kun otetaan huomioon pelkkää viestin lähettämistä koskeva syyttömyysolettama

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)

1.  Unionin kilpailuoikeudessa on niin, että vaikka asetuksen N:o 1/2003 2 artiklassa säännellään nimenomaisesti todistustaakan jakautumista, tässä asetuksessa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat tarkempia prosessuaalisia näkökohtia. Näin ollen mainittu asetus ei muun muassa sisällä säännöstä periaatteista, jotka sääntelevät todistusharkintaa ja edellytettyä todistuskynnystä SEUT 101 artiklan kansallisessa soveltamismenettelyssä. Tätä päätelmää tukee asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan viides perustelukappale, jossa säädetään nimenomaisesti, ettei tämä asetus vaikuta todistuskynnystä koskeviin kansallisiin sääntöihin.

   Kun kyseisestä asiasta ei ole olemassa unionin sääntöjä, kunkin jäsenvaltion asiana on antaa ne sisäisessä oikeusjärjestyksessään menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla.

   Näin ollen vastaus siihen kysymykseen, voiko pelkkä ilmoituksen siitä, että tietojärjestelmän kautta myytäviin tuotteisiin liittyville alennuksille on vastedes asetettu katto, lähettäminen, kun sen lähettämisen jälkeen kyseiseen järjestelmään tehdään tarvittavat tekniset muutokset tämän toimenpiteen toteuttamiseksi, kun otetaan huomioon kaikki käsiteltävän asian seikat, olla riittävä todiste, joka osoittaa, että sen vastaanottajat tiesivät tai niiden täytyi tietää ilmoituksen sisällöstä, ei seuraa yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteestä eikä myöskään liity siihen erottamattomasti. Tällaisen kysymyksen täytyy nimittäin katsoa liittyvän todistusharkintaan ja edellytettyyn todistuskynnykseen, minkä vuoksi se kuuluu menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla kansallisen oikeuden soveltamisalaan, mikäli vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteista ei muuta johdu. Tehokkuusperiaate edellyttää tältä osin, että näyttö unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta voidaan esittää suoran näytön lisäksi indisioilla, mikäli ne ovat objektiivisia ja yhtäpitäviä.

   (ks. 26 ja 30–37 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 27 ja 33 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 28 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 38 kohta)

5.  SEUT 101 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun tietojärjestelmän, jossa matkanjärjestäjät voivat myydä matkoja internetsivustoillaan yhtenäisen varausjärjestelmän kautta, ylläpitäjä lähettää näille talouden toimijoille sisäisen sähköpostin välityksellä ilmoituksen siitä, että järjestelmän kautta myytäviin tuotteisiin liittyville alennuksille on vastedes asetettu katto, ja kun ilmoituksen lähettämisen jälkeen kyseiseen järjestelmään tehdään tarvittavat tekniset muutokset tämän toimenpiteen toteuttamiseksi, mainittujen talouden toimijoiden voidaan siitä hetkestä alkaen, jona ne tiesivät järjestelmän ylläpitäjän lähettämästä ilmoituksesta, olettaa osallistuneen mainitussa määräyksessä tarkoitettuun yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jos ne eivät ole julkisesti irtisanoutuneet tästä menettelytavasta, ilmoittaneet siitä hallintoviranomaisille tai esittäneet tämän olettaman kumoamiseksi muita todisteita, kuten todistetta kyseisen katon ylittävän alennuksen järjestelmällisestä myöntämisestä.

   Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava todistusharkintaa ja edellytettyä todistuskynnystä koskevien kansallisten sääntöjen nojalla ja kaikki sille esitetyt seikat huomioon ottaen, voiko ilmoituksen lähettäminen olla riittävä todiste sen vahvistamiseksi, että ilmoituksen vastaanottajat tiesivät sen sisällöstä. Syyttömyysolettama on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin toteaa, että pelkkä tämän ilmoituksen lähettäminen voi olla riittävä todiste sen vahvistamiseksi, että ilmoituksen vastaanottajien täytyi tietää sen sisällöstä.

   (ks. 39, 40, 41, 43–47 ja 50 kohta sekä tuomiolauselma)