Yhdistetyt asiat C‑381/14 ja C‑385/14

Jorge Sales Sinués

ja

Youssouf Drame Ba

vastaan

Caixabank SA

ja

Catalunya Caixa SA (Catalunya Banc SA)

(Juzgado de lo Mercantil no 9 de Barcelonan esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 93/13/ETY — Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset sopimukset — Kiinnelainasopimukset — Vähimmäiskorkoehto — Ehdon tutkiminen sen pätemättömäksi toteamista varten — Ryhmäkanne — Kieltokanne — Samaan asiaan kohdistuvan yksittäistapausta koskevan kanteen käsittelyn lykkääminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.4.2016

1. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – 3 artiklassa tarkoitettu kohtuuton ehto – Kohtuuttomuuden arviointi kansallisessa tuomioistuimessa – Perusteet

   (Neuvoston direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohta)

2. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Ehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Ulottuvuus – Kansallista säännöstöä, jonka mukaan kuluttajan nostaman yksittäistapausta koskevan kanteen, joka kohdistuu samaan asiaan kuin kuluttajajärjestön nostama ryhmäkanne, käsittelyä on automaattisesti lykättävä, kunnes ryhmäkanteen käsittely on päättynyt, ei voida hyväksyä – Tehokkuusperiaatteen vastaisuus

   (Neuvoston direktiivin 93/13 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 22–24 kohta)

2.  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 7 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kansallisen tuomioistuimen, jossa on vireillä kuluttajan nostama yksittäistapausta koskeva kanne, jossa vaaditaan tämän kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä tehtyyn sopimukseen sisältyvän ehdon toteamista kohtuuttomaksi, on automaattisesti lykättävä tällaisen kanteen käsittelyä, kunnes kuluttajajärjestön saman artiklan 2 kohdan nojalla nostama kanne, jossa vaaditaan erityisesti kieltämään yksittäistapausta koskevan kanteen kohteena olevaan verrattavien ehtojen käyttö samantyyppisissä sopimuksissa, on ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla, ja jonka mukaan tällöin ei voida ottaa huomioon tällaisen lykkäyksen merkitystä yksittäistapausta koskevan kanteen nostaneen kuluttajan suojan kannalta eikä kyseisellä kuluttajalla ole mahdollisuutta päättää irrottautua ryhmäkanteesta.

   Yksittäistapausta koskevilla kanteilla ja ryhmäkanteilla on nimittäin direktiivin 93/13 yhteydessä eri tarkoitukset ja oikeusvaikutukset, joten niiden käsittelyn välisen prosessuaalisen suhteen on täytettävä yksinomaan erityisesti hyvään oikeudenkäyttöön kohdistuvat menettelylliset vaatimukset, jotka liittyvät tarpeeseen välttää keskenään ristiriitaisia tuomioistuinten ratkaisuja, mutta tämä eri kanteiden liittyminen toisiinsa ei saa johtaa kuluttajansuojan heikentymiseen direktiivissä 93/13 säädetyltä tasolta. Tässä yhteydessä tällaista tehokkuuden puutetta, joka merkitsee kuluttajalle niiden oikeuksien menettämistä, jotka hänellä olisi yksittäistapausta koskevan kanteen yhteydessä, sen käsittelyn lykkäämisen jälkeen siihen asti, kunnes ryhmäkanteen johdosta on annettu lainvoimainen tuomio, ei voida oikeuttaa tuomioistuinten ratkaisujen johdonmukaisuuden turvaamisen tarpeella, sillä ryhmäkanteen ja yksittäistapausta koskevan kanteen yhteydessä tuomioistuimelle kuuluvien valvontatehtävien luonteen eron pitäisi lähtökohtaisesti ehkäistä keskenään ristiriitaisten tuomioistuinratkaisujen vaara. Siltä osin kuin on kyse tarpeesta välttää tuomioistuinten ruuhkautumista, direktiivissä 93/13 kuluttajille taattujen subjektiivisten oikeuksien tehokasta käyttämistä ei myöskään voida kyseenalaistaa jäsenvaltion tuomioistuinlaitokseen liittyvillä seikoilla.

   (ks. 30, 35 ja 40–43 kohta sekä tuomiolauselma)