Asia C‑378/14

Bundesagentur für Arbeit – Familienkasse Sachsen

vastaan

Tomislaw Trapkowski

(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaaliturva — Asetus (EY) N:o 883/2004 — 67 artikla — Asetus (EY) N:o 987/2009 — 60 artiklan 1 kohta — Perhe-etuuksien myöntäminen avioerotilanteessa — Kyseessä olevan henkilön käsite — Jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan lapsilisä myönnetään vanhemmalle, jonka luona lapsi asuu — Kyseisen vanhemman asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa — Kyseinen vanhempi ei ole hakenut perhe-etuuksia — Toisen vanhemman mahdollinen oikeus hakea kyseisiä perhe-etuuksia”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.10.2015

1. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Perhe-etuudet — Työntekijä, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä — Toisessa jäsenvaltiossa asuvat perheenjäsenet — Perhe-etuuksia koskevan oikeuden myöntäminen henkilölle, joka asuu muun kuin etuuksia maksavan jäsenvaltion alueella, on hyväksyttävää, mikäli muut kyseisten etuuksien myöntämistä koskevat kansallisen oikeuden mukaiset edellytykset täyttyvät — Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 67 artikla ja asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohta)

2. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Perhe-etuudet — Työntekijä, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä — Toisessa jäsenvaltiossa asuvat perheenjäsenet — Se, että toisessa jäsenvaltiossa asuva vanhempi ei hae perhe-etuuksia, ei ole seikka, joka oikeuttaa etuuksia maksavassa jäsenvaltiossa asuvan vanhemman kyseisiin etuuksiin

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohta)

1.  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädetty fiktio voi johtaa siihen, että oikeus perhe-etuuksiin myönnetään henkilölle, joka ei asu siinä jäsenvaltiossa, joka on toimivaltainen maksamaan nämä etuudet, mikäli kaikki muut kyseisten etuuksien myöntämistä koskevat kansallisen oikeuden mukaiset edellytykset täyttyvät, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

   Asetuksen N:o 883/2004 67 artiklasta ja asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina käy nimittäin ilmi yhtäältä, että henkilö voi vaatia perhe-etuuksia perheenjäsenilleen, jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin näiden etuuksien maksamiseen toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, ja toisaalta, että mahdollisuus esittää perhe-etuuksia koskeva hakemus ei ole pelkästään henkilöillä, jotka asuvat siinä jäsenvaltiossa, jonka on maksettava perhe-etuudet, vaan myös kaikilla ”kyseessä olevilla henkilöillä”, jotka voivat vaatia näitä etuuksia ja joihin kuuluvat sen lapsen vanhemmat, josta etuuksia vaaditaan.

   (ks. 38 ja 41 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan kolmatta virkettä on tulkittava siten, että se ei merkitse sitä, että vanhemmalla, jonka lapsesta perhe-etuudet myönnetään ja joka asuu jäsenvaltiossa, joka on velvollinen maksamaan nämä etuudet, on oltava oikeus mainittuihin etuuksiin sillä perusteella, että toisessa jäsenvaltiossa asuva toinen vanhempi ei ole esittänyt perhe-etuutta koskevaa hakemusta.

   Asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja yleisestä rakenteesta käy nimittäin ilmi, että on tehtävä ero perhe-etuuksia koskevan hakemuksen esittämisen ja tällaisten etuuksien saamista koskevan oikeuden välillä.

   Kyseisen artiklan sanamuodosta käy myös ilmi, että riittää, että joku niistä henkilöistä, joka voi vaatia perhe-etuutta, esittää tällaista etuutta koskevan hakemuksen, jotta jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on otettava tämä hakemus käsiteltäväksi.

   Unionin oikeus ei kuitenkaan ole esteenä sille, että tällainen laitos, joka soveltaa kansallista oikeutta, päätyy lopputulokseen, jonka mukaan henkilö, jolla on oikeus lapsesta maksettavaan perhe-etuuteen, on joku muu henkilö kuin henkilö, joka on esittänyt tällaista etuutta koskevan hakemuksen.

   Näin ollen silloin, kun kaikki edellytykset lapsesta maksettavan perhe-etuuden saamiseksi täyttyvät ja kyseiset etuudet tosiasiallisesti myönnetään, merkitystä ei ole sillä, kummalla vanhemmista katsotaan kansallisen oikeuden nojalla olevan oikeus tällaisiin etuuksiin.

   (ks. 46–50 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)