Asia C‑23/14

Post Danmark A/S

vastaan

Konkurrencerådet

(Sø- og Handelsrettenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — EY 82 artikla — Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö — Joukkokirjeiden jakelun markkinat — Postitse tapahtuva suoramainonta — Jälkikäteen myönnettävien alennusten järjestelmä — Syrjäyttävä vaikutus — Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeri — Kilpailua rajoittavan vaikutuksen todennäköisyys ja vakavuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.10.2015

1. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Joukkokirjeiden jakelusopimukset, joihin sisältyy pitkällä aikavälillä jälkikäteen myönnettävien ehdollisten alennusten järjestelmä — Väärinkäyttö, jolla on syrjäyttävä vaikutus — Arviointiperusteet

   (EY 82 artikla)

2. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Käsite — Objektiivinen käsite, joka koskee toimintatapoja, jotka voivat vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen ja muodostua esteeksi kilpailun ylläpitämiselle tai kehittymiselle

   (EY 82 artikla)

3. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Paljousalennus — Uskollisuusalennus — Kyseisten käsitteiden luonnehdinnat — Joukkokirjeiden jakelusopimukset, joihin sisältyy uskollisuusalennus — Väärinkäyttö — Arviointiperusteet

   (EY 82 artikla)

4. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Syrjimättömät alennukset — Ei vaikutusta mahdolliseen syrjäyttävään vaikutukseen

   (EY 82 artikla)

5. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Objektiiviset perustelut — Edellytykset — Todistustaakan laajuus

   (EY 82 artikla)

6. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttävä vaikutus — Arviointiperusteet — Velvollisuutta soveltaa yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeriä ei ole

   (EY 82 artikla)

7. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Kilpailunvastainen vaikutus — Mahdollinen vaikutus riittää — Kilpailijoiden tosiasiallinen tai todennäköinen syrjäyttäminen — Arviointiperusteet

   (EY 82 artikla)

8. Määräävä markkina-asema — Väärinkäyttö — Kilpailunvastainen vaikutus — Vakavuutta tai merkittävyyttä koskevaa vaatimusta ei ole

   (EY 82 artikla)

1.  Sen selvittämiseksi, voiko määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkaidensa kanssa tekemien joukkokirjelähetysten jakelusopimusten yhteydessä vahvistetulla alennusjärjestelmällä,

   —	joka muodostuu 6 prosentista 16 prosenttiin ulottuvasta asteikosta

   —	joka on ehdollinen siten, että viitekauden päättyessä määräävässä asemassa oleva yritys tarkistaa laskutuksen niissä tapauksissa, joissa toimitettujen lähetysten määrä ei vastannut alkuperäistä arviota

   —	joka on vaikutuksiltaan takautuva siten, että jos lähetysmäärille alun perin vahvistettu kynnys ylittyy, vuoden lopussa vahvistettua alennusta sovelletaan kaikkiin kyseisellä jaksolla toimitettuihin lähetyksiin eikä vain niihin, jotka ylittävät lähetysten määrästä alun perin tehdyn arvion

   ja jonka määräävässä asemassa oleva yritys on toteuttanut, olla markkinoilla EY 82 artiklan vastainen syrjäyttävä vaikutus, on tutkittava kaikki asiassa vallitsevat olosuhteet, erityisesti alennusten myöntämistä koskevat kriteerit ja yksityiskohdat, kyseessä olevan yrityksen määräävän aseman laajuus ja merkityksellisillä markkinoilla vallitsevat erityiset kilpailuolosuhteet. Se, että alennusjärjestelmä kattaa suurimman osan markkinoiden asiakkaista, voi olla käyttökelpoinen osoitus tämän käytännön laajuudesta ja sen vaikutuksesta markkinoihin ja tukea sitä, että kyseessä on todennäköisesti kilpailua rajoittava syrjäyttävä vaikutus.

   Ensiksikin on niin, että määräävässä asemassa olevan yrityksen sopimuspuoliin kohdistuvat sopimusperusteiset velvoitteet ja niihin kohdistettu painostus voivat muodostua erityisen suuriksi silloin, kun alennus ei ole sidottu ainoastaan niiden tuotteiden määrän kasvuun, jotka nämä sopimuskumppanit ovat ostaneet kyseisestä yrityksestä tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana, vaan ulottuu sen lisäksi näiden ostojen kokonaismäärään. Tällä tavalla jo verrattain pienet muutokset määräävässä asemassa olevan yrityksen myynneissä vaikuttavat suhteettoman paljon sopimuskumppaneihin. Kaikille järjestelmille, joissa alennukset myönnetään suhteellisen pitkän viiteajanjakson aikana myytyjen määrien perusteella, on kuitenkin ominaista, että ostajaan kohdistuva paine ostaa edun saamisen edellyttämä määrä tai välttää koko ajanjaksolle ennakolta arvioitu tappio kasvaa viiteajanjakson lopulla. Määräävässä asemassa oleva yritys kykenee tällaisella alennusjärjestelmällä sitouttamaan asiakkaansa helpommin ja houkuttelemaan kilpailijoidensa asiakkaita ja keräämään näin itselleen osan kilpailunalaisesta kysynnästä merkityksellisillä markkinoilla. Tällaista imuvaikutusta vahvistaa vielä se, että alennuksia sovelletaan erotuksetta sekä kilpailunalaiseen että sen ulkopuolelle jäävään, lakisääteisen monopolin piiriin kuuluvaan osaan kysynnästä.

   Toiseksi on niin, että erityisen suuri markkinaosuus asettaa sen omaavan yrityksen valta-asemaan, joka tekee siitä välttämättömän kauppakumppanin ja takaa sille mahdollisuuden toimia täysin muista riippumatta. Tällaisessa tilanteessa mainitun yrityksen kilpailijoiden on erityisen vaikeaa ylittää tarjouksessaan myynnin kokonaismäärään perustuvia alennuksia. Siksi, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen markkinaosuus on selvästi suurempi, se on yleensä välttämätön kauppakumppani markkinoilla.

   Yrityksen soveltamalla alennusjärjestelmällä, joka asiakkaita muodollisesti yritykseen sitomatta johtaa kuitenkin siihen, että niiden on vaikeampi tehdä hankintoja kilpailevilta yrityksiltä, on kilpailua rajoittava syrjäyttävä vaikutus.

   (ks. 23–25, 33–35, 40, 42 ja 50 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26 kohta)

3.  Toisin kuin paljousalennus, joka riippuu yksinomaan asianomaiselta tuottajalta tehtyjen ostojen määrästä ja jota ei lähtökohtaisesti pidetä EY 82 artiklan vastaisena, määräävässä asemassa olevan yrityksen asiakkailleen myöntämät alennukset, joilla pyritään taloudellisia etuja myöntämällä estämään se, että asiakkaat hankkisivat kilpailevilta tuottajilta kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä, katsotaan tässä artiklassa tarkoitetuksi väärinkäytöksi. Järjestelmä, johon ei liity velvoitetta siihen tai lupausta siitä, että asiakas hankkii määräävässä asemassa olevalta yritykseltä kaikki tarvitsemansa tuotteet tai määrätyn osan niistä, eroaa siis tämänkaltaisista uskollisuusalennuksista.

   Alennusjärjestelmää ei voida pitää pelkkänä ostojen määrään sidottuna paljousalennuksena, koska kyseessä olevia alennuksia ei myönnetä kustakin erillisestä tilauksesta, mikä vastaisi toimittajalle tästä koituvia kustannussäästöjä, vaan kaikkien tietyllä ajanjaksolla tehtyjen tilausten perusteella. Selvitettäessä, onko määräävässä asemassa oleva yritys käyttänyt väärin määräävää asemaansa soveltamalla tämänkaltaista alennusjärjestelmää, on näin ollen otettava huomioon olosuhteet kokonaisuutena ja erityisesti alennusten myöntämistä koskevat kriteerit ja yksityiskohdat ja tutkittava, pyritäänkö alennuksella tarjoamalla etu, joka ei perustu minkäänlaiseen tämän oikeuttavaan taloudelliseen suoritukseen, viemään ostajalta mahdollisuus valita hankintalähteensä tai rajoittamaan näitä mahdollisuuksia, estämään kilpailijoiden pääsy markkinoille, soveltamaan kauppakumppaneihin erilaisia ehtoja samanlaisten suoritusten osalta tai lujittamaan määräävää asemaa vääristyneellä kilpailulla.

   (ks. 27–29 ja 64 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 38 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47–49 kohta)

6.  EY 82 artiklaan ei voida perustaa oikeudellista velvoitetta, jonka mukaan yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeriä olisi käytettävä systemaattisesti perusteena, jotta määräävässä asemassa olevan yrityksen soveltamaa alennusjärjestelmä voitaisiin todeta luonteeltaan väärinkäytöksi. Tämä päätelmä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, ettei yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeriä voitaisi periaatteessa koskaan käyttää alennusjärjestelmän riitauttamista koskevissa asioissa EY 82 artiklan mukaisuutta tutkittaessa.

   Sitä vastoin tapauksessa, jossa määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on erittäin suuri markkinaosuus ja jossa se hyötyy muun muassa lakisääteisestä monopolista saamistaan rakenteellisista eduista, yhtä tehokkaan kilpailijan kriteerin soveltamisella ei ole merkitystä, koska markkinoiden rakenne on sellainen, että yhtä tehokkaan kilpailijan ilmaantuminen on käytännössä mahdotonta.

   Markkinoilla, joille pääsyä suojataan merkittävillä esteillä, vähemmän tehokkaan kilpailijan läsnäolo voisi lisäksi johtaa kilpailupaineen kasvuun kyseisillä markkinoilla ja aiheuttaa painetta määräävässä asemassa olevan yrityksen toimintatapoihin.

   Yhtä tehokkaan kilpailijan kriteeriä on siis pidettävä vain yhtenä niistä välineistä, joiden avulla arvioidaan, onko alennusjärjestelmän soveltamisessa tapahtunut määräävän aseman väärinkäyttöä.

   (ks. 57–62 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

7.  EY 82 artiklaa voidaan soveltaa ainoastaan sellaisiin määräävässä asemassa oleviin yrityksiin, joiden toimintatavat ovat omiaan vaikuttamaan markkinoihin kilpailua rajoittavasti. Arvioitaessa tässä yhteydessä sitä, voiko alennusjärjestelmä rajoittaa kilpailua, on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, kuten alennusten myöntämistä koskevat yksityiskohdat ja kriteerit, kyseessä olevien asiakkaiden määrä ja niiden markkinoiden ominaispiirteet, joilla määräävässä asemassa oleva yritys toimii. Tällaisella arvioinnilla pyritään selvittämään se, seuraako määräävässä asemassa olevan yrityksen toimintatavoista se, että kilpailijat tosiasiallisesti tai todennäköisesti syrjäytyvät markkinoilta kilpailun haitaksi ja tämän seurauksena vastoin kuluttajien etua.

   (ks. 67–69 ja 74 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

8.  Kilpailua rajoittavan vaikutuksen vakavuuteen tai merkittävyyteen todettakoon, että vaikka onkin niin, ettei määräävän aseman olemassaolon toteaminen sinänsä merkitse minkäänlaista moitetta asianomaista yritystä kohtaan, tällaisen yrityksen toimintatavat voivat osoittautua määräävän aseman väärinkäytöksi siksi, että markkinoiden kilpailurakenne on jo heikentynyt. Määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on näin erityinen velvollisuus olla toimintatavoillaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla.

   Koska lisäksi kyseessä on määräävässä asemassa olevan yrityksen läsnäolon vuoksi heikentyneestä kilpailurakenteesta, kaikki kilpailurakenteeseen kohdistuvat lisärajoitukset ovat omiaan muodostamaan määräävän aseman väärinkäytön.

   Tästä seuraa, ettei vaikutuksen tuntuvuutta koskevan kynnyksen (de minimis) vahvistaminen ole tarpeen määräävän aseman väärinkäytön toteamiseksi. Tällainen kilpailua rajoittava käytäntö voi näet jo luonteensa vuoksi rajoittaa kilpailua tuntuvasti ja voi jopa poistaa kilpailun kokonaan markkinoilta, joilla kyseessä oleva yritys toimii.

   (ks. 70–74 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)