Asia C‑144/14

Cabinet Medical Veterinar Dr. Tomoiagă Andrei

vastaan

Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Cluj Napoca prin Administrația Județeană a Finanțelor Publice Maramureș

(Tribunalul Maramureșin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 273 ja 287 artikla — Velvollisuus rekisteröidä viran puolesta verovelvollinen arvonlisäverovelvolliseksi — Eläinlääketieteellisten palvelujen verollisuus — Oikeusvarmuuden periaate — Luottamuksensuojan periaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 9.7.2015

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Palvelujen suoritukset – Eläinlääketieteelliset hoidot – Erityinen vapautusjärjestelmä – Verosta vapauttamiselle asetetun enimmäisrajan ylittyminen ja veronalaiseksi määrääminen – Velvollisuutta viran puolesta rekisteröidä verovelvollinen arvonlisäverovelvolliseksi ei ole

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 213 artiklan 1 kohta, 214 artiklan 1 kohta, 250 artiklan 1 kohta sekä 273 ja 287 artikla)

2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuuden periaate – Ulottuvuus

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Palvelujen suoritukset – Verohallinto luonnehtii eläinlääkärin harjoittaman arvonlisäverosta vapautetun toiminnan uudelleen katsomalla sen verolliseksi toiminnaksi – Hyväksyttävyys oikeusvarmuuden periaatteen kannalta katsoen – Kansalliset viranomaiset eivät sovella johdonmukaisesti kyseistä veroa – Kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava, onko tällainen menettely hyväksyttävissä luottamuksensuojan periaatteen kannalta katsoen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 273 ja 287 artikla)

4. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Viranomaisten esittämät täsmälliset vakuuttelut

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla direktiivillä 2009/162, 273 artiklan ensimmäisessä kohdassa ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta rekisteröidä verovelvollista arvonlisäverovelvolliseksi pelkästään muiden kuin kyseistä veroa koskevien veroilmoitusten perusteella, vaikka niiden nojalla olisi voitu todeta verovelvollisen ylittäneen enimmäisrajan, joka kyseisestä verosta vapauttamiselle on asetettu.

   Vaikka jäsenvaltioiden on nimittäin tarkastettava verovelvollisten ilmoitukset, niiden kirjanpito ja muut merkitykselliset asiakirjat sekä laskettava ja kannettava vero, on kuitenkin niin, että kyseisen direktiivin 213 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisen tehtäviin kuuluu itse ilmoittaa verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta. Jäsenvaltioilla on lisäksi tiettyä harkintavaltaa silloin, kun ne päättävät toimista sen varmistamiseksi, että verovelvolliset tunnistetaan arvonlisäverotuksessa. Toiseksi jäsenvaltioilla on velvollisuus taata, että verovelvollisille asetettuja velvollisuuksia noudatetaan, ja niillä on tältä osin tiettyä liikkumavaraa erityisesti sen suhteen, miten käytettävissä olevia keinoja hyödynnetään.

   Edellä lausutusta seuraa, ettei direktiivissä 2006/112 edellytetä, että jäsenvaltiot toteuttaisivat lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin, että muita kuin arvonlisäveroa koskevia ilmoituksia käsiteltäessä tarkistettaisiin samanaikaisesti, onko verovelvollinen noudattanut arvonlisäveroon perustuvia velvollisuuksiaan, sillä tällaiset ilmoitukset eivät välttämättä sisällä kaikkia niitä tietoja, jotka voidaan sisällyttää direktiivin 2006/112 250 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettavaan arvonlisäveroilmoitukseen ja jotka ovat tarpeen kyseisen veron määräämiseksi.

   (ks. 26 ja 28–31 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 34 ja 35 kohta)

3.  Oikeusvarmuuden periaate ja luottamuksensuojan periaate eivät ole esteenä kansallisen verohallinnon päätökselle, jonka mukaan eläinlääketieteelliset palvelut ovat arvonlisäverollisia pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa, koska kyseinen päätös perustuu selkeisiin sääntöihin ja kyseisen hallinnon käytäntö ei ole ollut sellaista, että huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle olisi syntynyt kohtuullinen luottamus siihen, ettei kyseistä veroa sovelleta tällaisiin palveluihin, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.

   Oikeusvarmuuden periaatetta ei muiden seikkojen puuttuessa näin ollen voida vaarantaa pelkästään sillä, että verohallinto vanhentumisajan kuluessa luonnehtii tietyn toiminnan uudelleen katsomalla sen liiketoiminnaksi.

   Luottamuksensuojan periaatteen osalta on todettava, ettei se seikka, etteivät kansalliset veroviranomaiset olisi systemaattisesti katsoneet eläinlääketieteellisten palvelujen olevan arvonlisäverollisia sen jälkeen, kun viittaus näihin palveluihin poistettiin arvonlisäverosta vapautettujen liiketoimien luettelosta, ei täysin poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta riitä a priori siihen, että huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle syntyisi kohtuullinen luottamus siihen, ettei kyseistä veroa sovelleta tällaisiin palveluihin, varsinkaan kun kyseinen vero on yleisesti sovellettava ja eläinlääketieteelliset palvelut oli poistettu vapautettuja liiketoimia koskevasta luettelosta.

   (ks. 41, 46 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43 ja 44 kohta)

Asia C‑144/14

Cabinet Medical Veterinar Dr. Tomoiagă Andrei

vastaan

Direcția Generală Regională a Finanțelor Publice Cluj Napoca prin Administrația Județeană a Finanțelor Publice Maramureș

(Tribunalul Maramureșin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 273 ja 287 artikla — Velvollisuus rekisteröidä viran puolesta verovelvollinen arvonlisäverovelvolliseksi — Eläinlääketieteellisten palvelujen verollisuus — Oikeusvarmuuden periaate — Luottamuksensuojan periaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 9.7.2015

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Palvelujen suoritukset – Eläinlääketieteelliset hoidot – Erityinen vapautusjärjestelmä – Verosta vapauttamiselle asetetun enimmäisrajan ylittyminen ja veronalaiseksi määrääminen – Velvollisuutta viran puolesta rekisteröidä verovelvollinen arvonlisäverovelvolliseksi ei ole

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 213 artiklan 1 kohta, 214 artiklan 1 kohta, 250 artiklan 1 kohta sekä 273 ja 287 artikla)

2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuuden periaate – Ulottuvuus

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Palvelujen suoritukset – Verohallinto luonnehtii eläinlääkärin harjoittaman arvonlisäverosta vapautetun toiminnan uudelleen katsomalla sen verolliseksi toiminnaksi – Hyväksyttävyys oikeusvarmuuden periaatteen kannalta katsoen – Kansalliset viranomaiset eivät sovella johdonmukaisesti kyseistä veroa – Kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava, onko tällainen menettely hyväksyttävissä luottamuksensuojan periaatteen kannalta katsoen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 273 ja 287 artikla)

4. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Viranomaisten esittämät täsmälliset vakuuttelut

1.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla direktiivillä 2009/162, 273 artiklan ensimmäisessä kohdassa ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta rekisteröidä verovelvollista arvonlisäverovelvolliseksi pelkästään muiden kuin kyseistä veroa koskevien veroilmoitusten perusteella, vaikka niiden nojalla olisi voitu todeta verovelvollisen ylittäneen enimmäisrajan, joka kyseisestä verosta vapauttamiselle on asetettu.

   Vaikka jäsenvaltioiden on nimittäin tarkastettava verovelvollisten ilmoitukset, niiden kirjanpito ja muut merkitykselliset asiakirjat sekä laskettava ja kannettava vero, on kuitenkin niin, että kyseisen direktiivin 213 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisen tehtäviin kuuluu itse ilmoittaa verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta. Jäsenvaltioilla on lisäksi tiettyä harkintavaltaa silloin, kun ne päättävät toimista sen varmistamiseksi, että verovelvolliset tunnistetaan arvonlisäverotuksessa. Toiseksi jäsenvaltioilla on velvollisuus taata, että verovelvollisille asetettuja velvollisuuksia noudatetaan, ja niillä on tältä osin tiettyä liikkumavaraa erityisesti sen suhteen, miten käytettävissä olevia keinoja hyödynnetään.

   Edellä lausutusta seuraa, ettei direktiivissä 2006/112 edellytetä, että jäsenvaltiot toteuttaisivat lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin, että muita kuin arvonlisäveroa koskevia ilmoituksia käsiteltäessä tarkistettaisiin samanaikaisesti, onko verovelvollinen noudattanut arvonlisäveroon perustuvia velvollisuuksiaan, sillä tällaiset ilmoitukset eivät välttämättä sisällä kaikkia niitä tietoja, jotka voidaan sisällyttää direktiivin 2006/112 250 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettavaan arvonlisäveroilmoitukseen ja jotka ovat tarpeen kyseisen veron määräämiseksi.

   (ks. 26 ja 28–31 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 34 ja 35 kohta)

3.  Oikeusvarmuuden periaate ja luottamuksensuojan periaate eivät ole esteenä kansallisen verohallinnon päätökselle, jonka mukaan eläinlääketieteelliset palvelut ovat arvonlisäverollisia pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa, koska kyseinen päätös perustuu selkeisiin sääntöihin ja kyseisen hallinnon käytäntö ei ole ollut sellaista, että huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle olisi syntynyt kohtuullinen luottamus siihen, ettei kyseistä veroa sovelleta tällaisiin palveluihin, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.

   Oikeusvarmuuden periaatetta ei muiden seikkojen puuttuessa näin ollen voida vaarantaa pelkästään sillä, että verohallinto vanhentumisajan kuluessa luonnehtii tietyn toiminnan uudelleen katsomalla sen liiketoiminnaksi.

   Luottamuksensuojan periaatteen osalta on todettava, ettei se seikka, etteivät kansalliset veroviranomaiset olisi systemaattisesti katsoneet eläinlääketieteellisten palvelujen olevan arvonlisäverollisia sen jälkeen, kun viittaus näihin palveluihin poistettiin arvonlisäverosta vapautettujen liiketoimien luettelosta, ei täysin poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta riitä a priori siihen, että huolelliselle ja asiantuntevalle taloudelliselle toimijalle syntyisi kohtuullinen luottamus siihen, ettei kyseistä veroa sovelleta tällaisiin palveluihin, varsinkaan kun kyseinen vero on yleisesti sovellettava ja eläinlääketieteelliset palvelut oli poistettu vapautettuja liiketoimia koskevasta luettelosta.

   (ks. 41, 46 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 43 ja 44 kohta)