Asia C‑97/14

SMK kft

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alföldi Regionális Adó Főigazgatósága

ja

Nemzeti Adó- és Vámhivatal

(Gyulai Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Direktiivi 2006/112/EY — 52 artiklan c alakohta ja 55 artikla — Palvelujen suorituspaikan määrittäminen — Palvelusuorituksen hankkija, jolla on arvonlisäverotunniste useissa jäsenvaltioissa — Lähettäminen tai kuljettaminen sen jäsenvaltion ulkopuolelle, jossa palvelut on tosiasiassa suoritettu”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 30.4.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten muotoileminen uudelleen

   (SEUT 267 artikla)

2. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Palvelujen suoritus – Verotuksellisen liittymäkohdan määrittäminen – Irtaimen aineellisen omaisuuden arviointi tai kyseiseen omaisuuteen kohdistuvat työsuoritukset – Poikkeus, jota sovelletaan tällaisten palvelusuoritusten hankkijaan, jolla on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa palvelut tosiasiassa suoritettiin – Palvelusuorituksen hankkija, jolla on arvonlisäverotunniste useissa jäsenvaltioissa – Lähettäminen tai kuljettaminen sen jäsenvaltion ulkopuolelle, jossa palvelut on tosiasiassa suoritettu, ei ole tapahtunut näiden palvelujen päätyttyä vaan vasta tämän omaisuuden myöhemmin tapahtuneen myynnin jälkeen

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 52 artiklan c alakohta ja 55 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 27–30 kohta)

2.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.2010 asti, 55 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta tilanteessa, jossa palvelusuoritusten hankkijalla oli arvonlisäverotunniste sekä jäsenvaltiossa, jossa palvelut tosiasiassa suoritettiin, että toisessa jäsenvaltiossa ja myöhemmin vain tässä toisessa jäsenvaltiossa ja irtainta aineellista omaisuutta, johon nämä palvelut kohdistuivat, ei lähetetty tai kuljetettu pois siitä jäsenvaltiosta, jossa palvelut tosiasiassa suoritettiin, näiden palvelujen päätyttyä vaan vasta tämän omaisuuden myöhemmin tapahtuneen myynnin jälkeen.

   On nimittäin niin, että koska palvelujen suorituspaikka on määritettävä ainoastaan kyseessä olevaan verolliseen liiketoimeen liittyvien tosiseikkojen perusteella, direktiivin 2006/112 55 artiklan mukaista edellytystä lähettämisestä tai kuljettamisesta sen jäsenvaltion ulkopuolelle, jossa palvelut on tosiasiassa suoritettu, artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamiselle on arvioitava ainoastaan näiden tosiseikkojen perusteella eikä mahdollisten myöhempien liiketoimien perusteella. Näin ollen on niin, että jotta kyseistä 55 artiklaa voitaisiin soveltaa, tavaroiden kuljetus tai lähetys on pitänyt suorittaa sen liiketoimen yhteydessä, joka koskee tavaroihin kohdistuvia töitä, eli ennen näitä tavaroita koskevaa mahdollista muuta arvonlisäverollista liiketoimea.

   (ks. 37, 38 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)